23/11/21

Tiistain taidevinkki: Marjatta Hanhijoen Silminnähden-näyttely Taidehallissa

4 37

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TAIDEHALLI

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Valon ja varjojen leikkiä, valokuvamaisella tarkkuudella ikuistettuja yksityiskohtia, arkisia hetkiä, heijastuksia, peilejä, viuhkoja ja kimonoja… Muun muassa kaikkea tätä on Marjatta Hanhijoen taide. Silminnähden-näyttely Taidehallissa esittelee laajan katsauksen Marjatta Hanhijoen (1948) yli 50 vuotta kestäneeseen uraan taiteilijana. Teosten monipuolinen kirjo ulottuu valtavista ja värikkäistä akvarelleista pikkuruisiin grafiikoihin sekä hiilipiirroksista valokuviin, mutta kaiken keskiössä on Hanhijoen taidokas kyky tulkita ja ikuistaa hienovaraisesti valojen ja varjojen suhdetta ja leikitellä heijastuksilla. Hanhijoen teoksiin voi sukeltaa ja uppoutua pitkiksi ajoiksi, ja silti kenties löytää seuraavalla katselukerralla jälleen jotakin uutta, mitä ei viimeksi huomannut.

Kävin viime viikolla näyttelyssä piipahtamassa ja sain kunnian tavata myös valovoimaa, lämpöä ja elämäniloa huokuvan taiteilijan itsensä ja pääsin kuulemaan tarinoita teosten taustalla. Muutaman tunnin mittaisen kohtaamisen aikana piirtyi mielikuva eläväisestä, värikkäästä ja lapsenomaisella innostuksella maailmaa tarkkailevasta taiteilijasta, joka uppoutuu teostensa maailmoihin ja työskentelyprosessiinsa intohimolla ja vahvalla palolla pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Marjatta Hanhijoki kuvaa teoksissaan niin itselleen tärkeitä paikkoja kuin ihmisiäkin: osa tutuista näkymistä ja ihmisistä toistuu useissa teoksissa erilaisissa elämän hetkissä, tilanteissa, valoissa ja tunnelmissa.

Toisaalta tuntemattomistakin ihmisistä saattaa tulla tuttuja, kun taiteilijaan iskee inspiraatio. Erään mallinsa Hanhijoki löysi puistonpenkiltä syömästä lounasta. ”Hänen käsissään oli jotain, mikä kiehtoi minua, joten astelin hänen luokseen ja pyysin mallikseni. Nainen suostui ja maalasin hänestä lopulta lukuisia teoksia useiden vuosien ajan. Ja ne kädetkin saivat selityksen – hän on ammatiltaan viulisti”, Hanhijoki paljastaa tarinaa erään teoksen takaa.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Keskellä: Virpin tytöt ja Max (2020)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Yö (1999) ja Päivä (2001)

Hanhijoki on ollut valtavan tuottelias taiteilija ja tunnustaa, ettei millään olisi malttanut rajata näyttelyn teosten määrää sataan kuten hänelle oli ohjeistettu. ”Minä ajattelin, että kun monet teokseni ovat niin pieniäkin, niin minun teoksianihan mahtuu esille tuplamäärä. Jossain vaiheessa näyttelykuraattori soitti minulle perään, että nyt Marjatta, et tuo enää yhtään teosta tänne enempää!” Hanhijoki virnistää. ”Osan teoksista jouduin sitten viemään takaisin työhuoneelle, mutta olen iloinen, että nekin pääsivät sentään näkemään Taidehallin. Ja olen todella tyytyväinen ripustukseen!”

Hanhijoen oma leikkisä kädenjälki näkyy teosten lisäksi näyttelytilassa. Eräs saleista on tapetoitu Hanhijoen omasta talosta tutulla tapetilla, joka on ikuistettu myös teokseen, jossa kukkakuosi ympäröi maalausta sekä näyttelytilassa että etualalla seinässä ja peilistä heijastuvan omakuvan taustalla. Maalauksen viereen on ripustettu peili, josta näyttelyn kävijä voi nähdä samankaltaisen kuvajaisen kuin taiteilija itse maalatessaan teosta.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Sininen Huone (1999)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Monien Hanhijoen teosten äärellä jää ihastelemaan sitä, miten tarkkanäköisesti valo piirtyy paperille – ja kuinka se muuttaa kohdettaan suunnasta riippuen. Yhtä innostavaa kuin etsiä Hanhijoen teoksista jännittäviä yksityiskohtia, on tarkkailla valoa, varjoja ja heijastuksia ja kuinka taiteilija itse niillä leikittelee. Yllättävän monessa teoksessa taiteilija lymyilee kohteensa taustalla varjona tai heijastuksena peilissä.

Yksi läheinen teema Hanhijoelle on Japani, jonka vaikutus näkyy teoksiin ikuistetutuissa kimonoissa, viuhkoissa ja muissa yksityiskohdissa. Taiteilija on myös viettänyt aikaa Japanissa, mistä muistona on veikeitä haitarin muotoon taiteltuja kirjasia. ”Jos seinät ovat jo täynnä taidetta, niin tällaisen haitarikirjan voi ottaa esille, kun haluaa katsella teoksia – ja laittaa takaisin hyllyyn, kun on katsellut tarpeeksi”, Hanhijoki vinkkaa.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoki ilmiselvästi rakastaa lapsia: se näkyy niin teoksissa kuin näyttelyn suunnittelussakin. Ja vähän myös taiteilijan housuissa, joita on jouduttu paikkaamaan räätälillä, kun lasten kanssa lattialla touhutessa niihin on tullut reikiä. Nyt reikien tilalla on pieniä punaisia neliöitä – Hanhijoen lempiväriä. Suuri osa näyttelyn teoksista esittää lapsia: mukana on niin omia läheisiä kuin heidän ystäviään. Kierrellessämme taiteilija laskeskelee samalla teoksiinsa kätkettyjä peilejä – hänen on tarkoitus keksiä näyttelyn lapsikävijöille hauskoja pieniä tehtäviä.

Yhden salin nurkkaan Hanhijoki on koonnut vitriiniin vanhoja leluja ja aarteita, joista osa vilahtelee teostenkin yksityiskohdissa. Vitriinin viereen on tuotu pöytä pikkuruisine tuoleineen sekä kokoelma lastenkirjoja – taiteilija on nimittäin halunnut näyttelyn lomassa järjestää myös lapsille oman tilansa, jossa on lupa piirtää ja kuunnella satuja. Satuhetkiä on luvassa useampanakin sunnuntaina klo 13 ja jos haluaa päästä kuulemaan satuja Marjatta Hanhijoen itsensä lukemana, kannattaa suunnata paikalle 12.12. Satutuokioiden ohjelma löytyy Taidehallin nettisivuilta. Samana päivänä on myöhemmin klo 15 mahdollisuus päästä tapaamaan Hanhijokea muutenkin – ja lämpimästi suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden. ”Kirjoita sinne, että se on ihan kalkkis, mutta kyllä se kuitenkin ihan kohtuullisesti tajuaa asioita!” Hanhijoki vitsailee kohtaamisemme päätteeksi.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoki paljastaa, että hänen oma lempikirjansa satunurkkauksen lastenkirjoista on Pikku Prinssi.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoen näyttely on Taidehallissa esillä 2.1.2022 asti ja näyttelyyn pääsee myös Museokortilla (ja alle 18-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen). Opastettuja kierrosten ajankohdat voi kurkistaa täältä ja niitä on tarjolla sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että viittomakielellä.

Vinkiksi muuten, että tässä näyttelyssä on poikkeuksellisesti myös paljon töitä myytävänä. Jos siis näet jotakin, mistä pidät erityisesti, sen voi kenties ostaa omaksi. Kannattaa kurkata näyttelyn myyntiluettelosta, mitkä teoksista ovat myynnissä.

Mitä?

Taidenäyttely: Marjatta Hanhijoki – Silminnähden

Missä?

Taidehalli (Nervanderinkatu 3, Helsinki)
Museokortilla ilmainen pääsy, liput 14/8€, lapsille maksuton

Milloin?

13.11.2021-2.1.2022

Ti, to ja pe 11-18
Ke 11-20
La-su 11-17

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

”Viimeisimpänä työstetty teos on aina se, josta tuntuu vaikeimmalta luopua”, taiteilija Marjatta Hanhijoki kertoo.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Aito Helmi (1991-1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Aito Helmi (1991-1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Teoksen ”Sannemaare ja riikinkukkokyyhky Vili” (2005) taustalla on tositarina hylätystä kyyhkyn munasta, joka lopulta kuoriutui, kun kuvan tyttö hautoi sitä rintojensa välissä. ”Lintu oli täysin leimautunut ihmisemoonsa. Tosin jossain vaiheessa paljastui, että Vilin sijaan sopivampi nimi olisi ollut Vilhelmiina”, Hanhijoki kertoo.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Rouva Myssynen odottaa (1983)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marja peikkotyttö tiikerituolilla jäälautalla (1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Leena Krohn (1998)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Tässä teoksessa näkyy Marjatta Hanhijoen oma lapsenlapsi Aina. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Musta Viuhka / Bao Che pyydystää perhosia (2013)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Hanhijoki käyttää mielellään varjoja kuvatessaan vastavärejä. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

En malttanut vastustaa kiusausta toisintaa Marjatta Hanhijoen teoksissa toistuvaa heijastus-teemaa, kun tilaisuus tuli vastaan. Näyttelytilan seinällä näkyvän peilin muoto on saanut inspiraationsa taiteilijan ystävän kotona olevasta peilistä, jonka voi bongata useammasta teoksestakin. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Kiinalainen kukkamaalaus (2005)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

22/06/21

Seinäjoki – yllättävä kulttuurikohde kesäreissuille

1 52

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SEINÄJOEN TAIDEHALLI & VISIT SEINÄJOKI

Seinäjoki ei välttämättä ole se ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun miettii, mikä voisi olla antoisa kulttuurikohde kesän Suomi-reissulle. Mutta lupaan teille, että tulette yllättymään positiivisesti, kunhan näette, mitä tuolla lakeuksien ”pääkaupungilla” on tarjota taiteen ja kulttuurin ystäville! Pääsin nimittäin viime viikonloppuna yhteistyön tiimoilta tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen ja ihastuin täysin. Uskokaa tai älkää, mutta helteisenä päivänä Seinäjoella tuntui kuin olisin ollut etelänmatkalla.

Jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi visiittiä Seinäjoelle vaikkapa ohikulkumatkalla pistäytyen. Tosin tänä kesänä tarjolla on sellaisia helmiä, että mielestäni paikan päälle kannattaa matkata Etelä-Pohjanmaalle vaikkapa ihan varta vasten niitä kokemaan. Kokosin tähän postaukseen muutamia tärppejä Seinäjoen vierailulle – takaan, että näillä vinkeillä pääset näkemään Seinäjoen ihan uusin silmin!

Seinäjoen Taidehalli

Ensisijainen syy, miksi matkasin lakeuksille, oli Seinäjoen Taidehalli, joka sijaitsee 1890-luvulla rakennetussa Kalevan navetassa (joka tosin ei kaiketi koskaan päässyt käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan). Rakennus on vuosien varrella käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta vuoden 2020 alkupuolella se avattiin yleisölle taide- ja kulttuurikeskuksena. Valtava punatiilinen rakennus kätkee uumeniinsa siis myös Seinäjoen taidehallin sekä yhden upeimmista hetkeen näkemistäni taidenäyttelyistä. Taidehallin näyttelyihin pääsee muuten myös Museokortilla.

Anne Katrine Senstad – Radical Light – Elements VI

16.6.-4.9.2021

Kun astuin norjalaisen kuvataiteilijan Anne Katrine Senstadin ”Radical Light – Elements VI” -näyttelyyn, olin pudota pyllylleni. Abstrakteista valoveistoksista ja mystisestä elektronisesta äänimaisemasta koostuva ”Elements VI” -teos oli upea, hypnoottinen kokemus – tuntui, että olisin voinut jäädä tilaan tuntikausiksi. Lukemattomat neonvalopylväät teollisuushallia muistuttavassa tilassa ovat erityisen vaikuttava näky, kun ne kohtaa täydellisen odottamattomassa ympäristössä. Tätä en todellakaan olisi odottanut löytäväni navettarakennuksesta keskellä Etelä-Pohjanmaata. Valkoisen valon sävyt vaihtelevat jäisen sinertävästä pehmeän persikkaiseen ja tilassa pääsee vapaasti vaeltelemaan valopylväiden keskellä. Tämä pitää kokea itse! Sensory Chamber -teoksessa puolestaan valkoisilla suolakristalleilla täytettyyn altaaseen heijastetaan hypnoottisesti liikkuvia kuvia ja värejä – ja koko tila ja tunnelma muuttuu värien vaihtuessa. Näyttely oli UPEA kokemus, jolle kuvat ja sanat eivät tee oikeutta! Senstadin töitä on aiemmin nähty ympäri maailman ja muun muassa useissa biennaaleissa kuten maineikkaassa Venetsian Biennaalissa.

Pisto.
Anna-Karoliina Vainio, Ninni Luhtasaari, Anni Haunia, Ilai Elias Lehto & Erika Hirsimäki

16.6.-21.8. 2021

Seinäjoen Taidehallin toisessa näyttelysalissa puolestaan on esillä kotimaista tekstiilitaidetta nuorilta kiinnostavilta taiteilijoilta. Kalevan Navetan tiloissa toimii myös käsityötaidosta ammentava Taito Etelä-Pohjanmaa, mutta käsityö ja tekstiilit on osa myös verkatehtaana aikanaan toimineen rakennuksen historiaa. “Pisto.” -ryhmänäyttely on oodi käsityötaidolle ja kiinnostaville, tekstiiliä omintakeisesti käyttäville nuorille nykytaiteilijoille. Näyttely kokoaa yhteen viiden taiteilijan leikkisiä ja kekseliäitä töitä, jotka haastavat myös yhteiskunnallisesti. Mukana näyttelyssä on Anna-Karoliina Vainion, Ninni Luhtasaaren, Anni Haunian, Ilai Elias Lehdon ja Erika Hirsimäen töitä, joita olisi voinut jäädä tutkimaan ikuisiksi ajoiksi. Myös itse näyttelytila Vintti ansaitsee erityismaininnan: arkkitehtonisesti komeassa tilassa näkyvät kauniisti rakennuksen historialliset kerrostumat ja puupinnoin somistettu sali ja valtava pyöreä ikkuna tekevät tilasta jo itsessään vaikuttavan elämyksen.

Kalevan Navetta: kurssit ja tapahtumat

Kalevan Navetta on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka: Seinäjoen Taidehallin lisäksi tiloissa toimivat mm. ravintola Äärellä, Taito Shop Seinäjoki, taidelainaamo Parsi sekä Seinäjoen Taitokeskus, joka järjestää tiloissa erilaisia kursseja ja tapahtumia.

Mekin pääsimme reissullamme osallistumaan elämykselliseen PISTO-taidetyöpajaan, jonka Seinäjoen Taidehalli järjesti yhdessä Taitokeskuksen kanssa. Taiteilija Anastasia Artemevan ohjaamassa työpajassa pääsimme kokeilemaan tekstiilitaiteen tekemistä itse, kun saimme tehtäväksi luoda kankaisen luonnosvihkon. ”Luonnostelu” kankaalle kirjoen on keskittymistä sekä kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: tekeminen on hidasta eikä kuvia voi pyyhkiä kumilla pois, mutta niitä voi halutessaan muokata. On myös kiinnostavaa, kuinka neulalla ja langalla merkintöjä tehdessä syntyy kankaan kääntöpuolelle ikään kuin ”haamu” siitä, mitä näemme toisella puolella. Myös tällä kääntöpuolen varjokuvalla on hauska leikitellä. Ihastuin kirjontatöihin työpajan ansiosta ihan valtavasti: työskentely on kiireiselle mielelle ihanan meditatiivista puuhaa. Hurahdin oman luonnosvihkoni väkertämiseen niin antaumuksella, että olen jatkanut sen työstämistä vielä kotiin päästyänikin. Tämä oli todella inspiroiva kokemus!

Kannattaa tsekata Seinäjoen Taidehallin sivuilta myös kaikki näyttelyn oheistapahtumat, sillä tässä kesä-heinäkuun taitteessa on vielä luvassa muun muassa 30.6. Käsityöpiknik sekä muutama PISTO-työpaja vielä heinäkuun alkupuolella. Suosittelen lämmöllä, mikäli oma reissu sattuu osumaan sopivasti näille päiville. Lisäksi Seinäjoen Taitokeskus järjestää vuoden mittaan paljon myös päiväkursseja, joille voi hyvin osallistua satunnainenkin Seinäjoen kävijä, kunhan vain muistaa ilmoittautua ennakkoon.

Patsaspyöräily

Jos minulta kysytään, niin pyöräily kauniina kesäpäivänä on paras tapa tutustua paikallisiin maisemiin. Me pääsimme ohjatulle Patsaspyöräily-kierrokselle, jonka aikana käytiin läpi Seinäjoen tärkeitä maamerkkejä. On aina kiinnostavaa päästä kuulemaan kaupungin paikallishistoriaa oppaan kertomana ja ilahduin myös siitä, miten kauniita maisemia jokirannan vartta kulkevan pyöräilyreitin varrelle osuikaan. Patsaspyöräilyjä järjestetään tänä kesänä Seinäjoella vielä yksi 22.7., joten kannattaa ilmoittautua, mikäli visiittisi osuu tuohon ajankohtaan. Kannustan kuitenkin tutustumaan kaupunkiin pyörän selässä myös itsenäisesti, sillä Seinäjoella on varsin toimiva kaupunkipyöräsysteemi ja pyöriä on tarjolla ympäri kaupungin.

Alvar Aalto -keskus

Kun viime syksynä näin Virpi Suutarin ohjaaman Aalto-dokumentin (katsottavissa Areenassa – vahva suositus!), heräsi mielenkiintoni tutkailla Suomessa sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita lähemminkin. Yksi niistä on Seinäjoen Alvar Aalto -keskus, jonne viimein nyt pääsin käymään reissullamme. Aalto on suunnitellut Seinäjoelle komean kompleksin julkisia tiloja ja yhdessä ryppäässä sijaitsevat kaupungintalo, kaupunginteatteri, kirjasto sekä kirkko ovat kaikki Aallon käsialaa ja nämä suomalaisen arkkitehtuurin helmet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kirjaston viereen on rakennettu myös uusi kirjasto, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Amos Rexin täällä Helsingissä. Valtavan hieno rakennus kunnioittaa Aallon perintöä, mutta on silti aivan omanlaisensa kokonaisuus. Suosittelen lämmöllä astumaan rakennuksiin sisälle asti ja tutustumaan! Myös Lakeuden Ristinä tunnetun kirkon 65 metriä korkeaan kellotorniin pääsee vierailemaan halutessaan.

Oli muuten kiinnostavaa kuulla, että 1960 valmistuneen kirkon piti alun perin olla mustaa graniittia. Materiaali osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja budjetti tuli kuitenkin vastaan, joten kirkosta torneineen tuli valkoinen. Itse asiassa koko kirkontorni oli vaarassa jäädä kokonaan rakentamatta, koska rahat loppuivat tyystin kesken. Lopulta budjetti saatiin kuitenkin kasaan keräys- ja lahjoitusvaroin. Mietin vain, että olisipa muuten ollut melkoisen dramaattinen näky, jos keskellä lakeuksia olisi kohonnut musta kirkontorni! Hieno kokonaisuus on joka tapauksessa, väristä viis.

Varikkogalleria

Taiteen ystäville on Seinäjoella Taidehallin lisäksi muutakin nähtävää, sillä VR:n entinen veturitalli on vuosien saatossa muuntautunut taidegalleriaksi. Varikkogallerian taustalla on kahdeksan naistaiteilijan kollektiivi, joka yhdessä ja talkooväen turvin muokkasi EU-hankkeen tuella varikkorakennuksen galleria- ja työtiloikseen. Varikkogalleria juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja tiloissa järjestetään vuosittain 13 vaihtuvaa näyttelyä. Galleria haluaa nostaa esille nimenomaan paikallisten sekä alueelta kotoisin olevien taiteilijoiden teoksia.

Meidän vierailumme aikana esillä oli viimeisiä päiviä nyt jo päättynyt Minna Herralan Animalistic-näyttely, jolla taiteilija on halunnut herätellä pohtimaan eläimiin kohdistuvaa epäeettistä kohtelua ja hyväksikäyttöä. Herralan työt kritisoivat ihmisen tapaa suhtautua eläimiin tuotantivälineinä sekä pohtivat kaksijakoista suhdettamme eläimiin. Toisen ihmisen lemmikki saattaa olla toiselle tuotantoeläin ja jopa samalla eläinlajilla voi olla erilaisia statuksia, joiden mukaan sen kohtelu ja kohtalo määritellään.

Herrala ottaa töissään kantaa myös eläinten oikeuksiin myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja nostaa esiin, kuinka maailman villieläinten määrä hupenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen pakottavat ajattelemaan eläimiä toisin ja muistuttavat, miten tärkeä jokainen eläinlaji on luonnon tasapainon ja evoluution kannalta. Nyt jo päättyneen näyttelyn teema ei voisi tuntua ajankohtaisemmalta kuin juuri nyt viime päivien Thermacell-keskusteluiden keskellä. Nostan myös hattua Herralalle, joka ottaa rohkeasti kantaa ilmaston, eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta Pohjanmaan alueella, missä liha-, maito ja turkisteollisuus ovat monelle elinkeino.

Vaikka tämä näyttely on jo päättynyt, kannattaa ehdottomasti tsekata Varikkogallerian näyttelytilanne Seinäjoella vieraillessa!

Alman jäätelökioski

Paikallisomisteisen Hotelli Alman edustalla sijaitseva Alman jäätelökioski ansaitsee erityismaininnan, sillä en ole kuuna päivänä kohdannut niin isoa jätskitötteröä kuin täällä! Alma mainostaa tötteröitään Seinäjoen suurimpina, mutta uskallan väittää, että ovat todennäköisesti jopa koko Suomen suurimpia. Kuvassa on siis tosiaan yksi pallo (hinta 3,50€). En edes uskalla ajatella, minkä kokoinen mahtaisi olla kahden pallon tötterö – sellaisiakin kioskilla myydään! Annan kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosituksen, että jätski kannattaa ehkä mieluummin ottaa kuppiin. Nimim. noin 2 sekuntia myöhemmin tuo jättiläispallo lepäsi nurmikolla. Onneksi jätskimyyjät tunsivat sääliä ja sain uuden pallon ilman lisämaksua – pyysin kuppiin. Ympärillä olevan näyttivät kyllä syövän jäätelöitään menestyksekkäästi vohveleista, mutta jos epäilet olevasi kaltaiseni tumpelo, niin kannattaa pelata varman päälle.

Ravintola Vinola

Ehdimme reissun aikana käydä myös testaamassa Seinäjoen ravintolatarjontaa ja suositusten pohjalta illallispaikaksi valikoitui italialaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentava ravintola Vinola. Intouduimme hellepäivän päätteeksi terassilla tilaamaan oikein useamman ruokalajin menun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan maltillisempikin määrä ruokaa olisi riittänyt. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidin parsalla höystetystä sitruunarisotosta sekä jälkiruoasta, jossa oli passionjäätelöä, mascarponea ja paahdettua valkosuklaata. Nam! Saimme myös valtavasti suosituksia Valkoinen Puu -nimisen kahvilan kakuista, mutta emme harmiksemme tällä lyhyellä reissulla ehtineet itse testaamaan. Kaikkien kuulemieni ylistyssanojen jälkeen uskallan kuitenkin kokeilemattakin suositella, jos makeannälkä yllättää!

Lisää reissutärppejä Seinäjoen seudulle löydät myös Visit Seinäjoen nettisivuilta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

28/11/20

4 x ihana kalenteri vuodelle 2021

110

*Kalenterit saatu blogin kautta

Vinkkasin lokakuun lopulla paperikalentereiden ystäville Porvoon Taidekoulun ihanista kalentereista, mutta ajattelin huikata parista muustakin kivasta vaihtoehdosta ensi vuodelle. Mikäli siis olet paperikalenterien ystävä ja se täydellinen kalenteri on vielä etsinnässä ensi vuodelle, kannattaa kurkata tämä postaus!

Lahden muotoiluinstituutti: kalenteri 2021

Olen melkein joka vuosi puffannut täällä blogissa myös Lahden muotoiluinstituutin aina yhtä upeaa vuosikalenteria, jonka taustalla ovat valokuvauksen toisen vuosikurssin opiskelijat. Mikäpä sen parempaa kuin päivittäinen annos taidetta arkisten kalenterimerkintöjen lomassa. Tässä kalenterissa valokuvataide ja kalenterimuistiinpanot kulkevat näppärästi samojen kansien välissä. Kalenteri tarjoaa myös kiinnostavan katsauksen nuorten valokuvaajaopiskelijoiden maailmaan.

Vuoden 2021 kalenterin teemaksi on valikoitunut onnellisuus, josta saadaan 17 erilaista näkökulmaa kesäöiden kuolemattomalta tuntuvasta kirmailusta kehopositiivisuuteen ja onnen jättämiin jälkiin. Sanoisin, että juuri tällainen teema on haastavan ja poikkeuksellisen vuoden päättyessä ihanan raikas valinta. Kierrätyspaperista valmistettua taidekalenteria on painettu 1000 kappaleen erä ja Onnelliset 2021 -kalenterin voi tilata helposti omakseen netistä 25 euron hintaan (+ postikulut) ja kalenterin tuotto menee dokumentaarisen valokuvauskurssin järjestämiseen.

Saan muuten myös arpoa tällaisen kauniin kalenterin yhdelle onnelliselle Instagramin puolella, joten kannattaa käydä siellä osallistumassa kisaan!

*

Aina2hand -seinäkalenteri 2021

Tänä vuonna myös netissä toimiva second hand -putiikki Aina2hand on tuottanut oman suloisen seinäkalenterin. Emilia Voltin kuvittama A5-kokoinen kalenteri koostuu 13 sivusta ja klipsistä, jonka avulla kalenterin saa ripustettua seinälle, mutta jämäkästä paperista tehdyt sivut voi myös laittaa nojaamaan seinää vasten.

Värikkään kalenterin teemana ovat kestävä pukeutuminen ja vaatehuolto, joihin liittyen kuvituksissa jaetaan joka kuukausi kivoja vinkkejä. Ekologisia arvoja ja toimintatapoja noudattavassa painotalossa painettua kalenteria voi ostaa Aina2handin omasta verkkokaupasta ja kalenterin tuotosta 10% lahjoitetaan WWF:lle metsien suojeluun.

*

Cozy Publishing: kalenteri 2021

Jos etsit toimivaa ja kaunista peruskalenteria, kannattaa tsekata myös kauniista kirjoistaan tunnetun Cozy Publishingin vuosikalenteri. Kangaspintaista kalenteria saa sekä tiilenpunaisena että beigenä. Sisäsivuiltaan kalenteri on pelkistetyn tyylikäs ja minimalistinen. 26 euron hintaista kalenteria voi tilata Cozyn omasta verkkokaupasta, mutta olen bongannut sitä myytävänä myös muutamasta kivijalkaputiikista Helsingissä.

Jos kalenterin rinnalle tarvitsee muistiota tai päiväkirjaa, myös tyhjillä sivuilla varustettu kukkakuosinen muistikirja on todella kaunis ja sitä on saatavilla useammassa eri värissä.

*

Ainoa: kalenterimuistio 2021

Helsinkiläisen Ainoa-kustantamon kaunis ja käytännöllinen kalenterimuistio ehdittiin myydä jo kertaalleen loppuun, mutta toista painosta on vielä jonkin verran jäljellä. Annika Välimäen suunnittelema kalenteri koostuu viikkonäkymin varustetusta kalenterista ja puolet kansien välissä olevista sivuista on tyhjiä kalenterin käyttäjän omia muistiinpanoja ja merkintöjä varten. Kalenteri kustantaa 21,90€ ja sitä voi tilata suoraan Ainoan omasta verkkokaupasta, joss myydään myös kortteja, julisteita ja muuta paperitavaraa.

Ainoan sivuilta on myös mahdollista tulostaa erilaisia kauniita ja käteviä viikkosuunnitelma- ja kuukausikatsaussivuja itselle arjen suunnittelua helpottamaan.

 

Related posts

26/11/20

Torstain taidevinkki: Antonia Hambergin kotigalleria

1 95

Kaipaatko jotain piristystä tämän harmaan marraskuun keskelle? Täältä tulee! Kävin nimittäin viikonloppuna piipahtamassa Antonia Hambergin ihanassa kotigalleriassa, jossa avautui juuri viime viikolla uusi näyttely. Hamberg keksi muutama vuosi sitten valjastaa asuntonsa taiteelle ja avata kotinsa ovet yleisölle. Reframing-näyttely on nyt kolmas, jonka itse olen käynyt kurkistamassa ihan paikan päällä, mutta kaikkiaan näyttelyitä on järjestetty neljä.

Siinä missä kolkot galleriatilat saattavat joskus olla jotenkin vaikeasti lähestyttäviä, kotiympäristö tuo taiteen esiin aivan erilaisella tavalla – osana arkea ja elämää. Ja onpa muuten todella erilainen taidekokemus päästä näkemään teoksia ympäristössä, johon ne tavallaan ”kuuluvat”, oikean kodin seinillä ja tasoilla. Antonia Hambergin kotinäyttelyissä on nähty niin liuta Suomen taidekentän tunnettuja ykkösnimiä, nousevia tähtiä kuin tuntemattomampiakin taiteilijoita, mutta joka kerta kuratointi on mielestäni ollut todella onnistunut. Mukana on myös maalausten ja grafiikan lisäksi veistoksia ja lasitaidetta.

Vaikka asiaa ei mitenkään erityisesti alleviivata, on ollut ilo huomata, että Hambergin näyttelyt antavat tilaa erityisesti naistaiteilijoille. Yhdeksästä mukana olevasta taiteilijasta tälläkin kertaa kahdeksan on naisia. Reframing-näyttelyssä on esillä Fanny Tavastilan, Camilla Mihkelsoon, Linda Roschierin, Muriel Kuoppalan, Aura Hakurin ja Kerttu Saalin maalauksia sekä Julia Strandin ja Henna Nuutisen veistoksia. Tässä näyttelyssä huomioni kaappasivat erityisesti Linda Roschierin värikkäät maalaukset, Camilla Mihkelsoon vangitsevat naishahmot sekä Muriel Kuoppalan graafisen geometriset kuviot. Myös Henna Nuutisen minimalistiset ja Julia Strandin veikeät veistokset jäivät mieleen. Strandin työt olivatkin minulle jo entuudestaan tuttuja, sillä näin hänen veistoksiaan aiemmin tänä syksynä esillä Galleria Forum Boxissa – sielläkin ne erottuivat hauskasti joukosta ja jättivät vahvan muistijäljen.

Lisäksi näyttelyssä on mukana turkkilaissyntyisen Orcum Erdemin lasitaidetta. Hän on minulle tässä näyttelyssä mukana olevista taiteilijoista tutuin ja jotkut teistä saattavatkin muistaa tämän nimen IG-tilini puolelta. Olen nimittäin kovasti mieltynyt Erdemin värikkäisiin ja leikkisiin töihin ja omistan itsekin pari. Pitää joskus esitellä niitä myös täällä blogissa.

Dokumentoin visiitilläni näyttelyä kuviin ja toivon, että ehkä taide ilahduttaa teitä näin kuvienkin välityksellä, mutta suosittelen lämmöllä, että jos suinkin pääsette, niin käykää ihmeessä kurkistamassa näyttelyä myös paikan päällä Helsingin Etu-Töölössä. Sunnuntaina piipahtaessamme olimme juuri sillä hetkellä ainoat vieraat, joten turvavälien ja koronaturvallisuuden noudattaminen oli helppoa. Näyttelyyn on ilmainen pääsy ja kaikki teokset ovat myynnissä.

Näyttely on avoinna 9.12.2020 asti:

sunnuntaisin klo 13-17

keskiviikkoisin klo 17-18

Osoite: Lemminkäisenkuja 4 b, soita alaovella summeria (Hamberg) päästäksesi sisään. Sopimuksen mukaan näyttelyä on mahdollista päästä katsomaan myös muina aikoina.

Tämä Julia Strandin työ jäi erityisesti mieleen.

Orcum Erdemin lasityöt ovat kuin herkullisia jälkiruokia.

Linda Roschierin värikäs Odyssey-maalaus ja Orcum Erdemin donitsi

Camilla Mihkelsoon naishahmoja voisi jäädä tutkimaan pitkäksikin aikaa.

Fanny Tavastilalta on näyttelyssä esillä sekä maalauksia että grafiikkaa.

Henna Nuutisen sulavalinjaiset veistokset vangitsevat katseen.

Photos: Pupulandia

Related posts