19/11/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: VR & ASENNEMEDIA
Sateinen ja harmaa marraskuu ei välttämättä ajankohtana tunnu hehkeimmältä tai kiinnostavimmalta kotimaanmatkailua ajatellen. Mutta haastan silti kokeilemaan! Päätin nimittäin itse säätä uhmaten lähteä viime viikonloppuna ystävän kanssa maata pitkin junalla matkaan – ja oli ihanaa.
Kotimaan kaupunkiloma toimi hyvänä irtiottona marraskuisen arjen keskellä, säästä viis. Loppujen lopuksi sää oli odotettua parempi ja asennoiduimme muutenkin matkaan niin, että tarkoitus oli ennen kaikkea nauttia yhteisestä ajasta ja ottaa hetki arjen kiireiden keskellä ihan rauhassa. Ja onhan se luksusta viettää muutama päivä putkeen ystävän kanssa laatuaikaa.
Kohteeksi valikoitui ehkä vähän yllättäen Lappeenranta! Kummallakaan meistä ei ole mitään kontakteja Lappeenrantaan, mutta halusimme valita jonkun meille molemmille ihan uuden kohteen – ehtona oli vain, että syysretken kohteen tuli olla junareittien varrella. Ja niinpä lähdimme syysseikkailulle Lappeenrantaan – aika jännittävää!
Kaksi yötä kestäneen visiitin jälkeen tuumasimme, että Lappeenranta oli oikeastaan aika ihana ja voisimme matkustaa sinne uudelleenkin, sillä moni paikka jäi vielä näkemättä. Mutta suuunitelmamme olikin ottaa rauhassa eikä säntäillä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ja se oli ihan täydellinen reissustrategia: harvoin sitä on aikaa notkua tuntitolkulla kahviloissa, vaellella päämäärättömästi kaupungilla tai uppoutua kirpputorin kirjavalikoiman äärelle pariksi tunniksi. Viime viikonloppuna oli. Lähdimme matkaan perjantaina aamulla ja palasimme sunnuntaina iltapäivällä. Täydellisen passeli syksyinen seikkailu.
5 hyvää syytä suosia lähimatkailua junaillen
Marraskuussa ja syksyn pimeimpänä sesonkina monen tekee mieli tähyillä merta edemmäs kalaan, mutta maisemanvaihdos vähän lähempänäkin tekee hyvää. Ja joku itselle vähän epätavallisempikin kohde (vaikka sitten Lappeenranta) voi yllättää todella positiivisesti. Suomi on täynnä kiinnostavia kaupunkeja junamatkan päässä, mutta pitää ehkä vain osata etsiä ja suhtautua ennakkoluulottomasti avoimin mielin.
Mukava ja rauhallinen hetki itselle
Rehellisesti sanottuna olen aina tykännyt matkustaa junalla – ja olen matkustanut junalla paljon jo nuoresta asti. Junassa vietetty aika on aina merkinnyt minulle aikaa itselleni: hetkeä, jolloin ei tarvitse säntäillä minnekään tai olla tekemässä mitään erityistä. Usein nautinkin junamatkalla siitä, että saan rauhassa uppoutua kirjaan, lehteen, podcastiin tai musiikkiin ja olla ihan omassa rauhassani. Juttelimme ystäväni kanssa myös siitä, että junamatka on erinomainen tapa laittaa sinne tänne arjessa tempoileva ihminen olemaan hetki aloillaan. Kaiken arkisen hulinan keskellä jo se junassa omiin ajatuksiin uppoutuminen on hyvä aloitus pienelle nollaamiselle – joskus se jopa riittää jo itsessään. Sovimme ystävän kanssa, että nautimme junassa hetken omasta rauhasta, koska luvassa oli pari päivää yhteistä aikaa. Ja se oli täydellinen aloitus yhteiselle viikonlopulle.
Ekologinen tapa matkustaa
Tiesitkö, että juna on itse asiassa kaikkein vähäpäästöisin tapa matkustaa (jos kävelyä ja polkupyörää ei lasketa)? Junamatkailun hiilidioksidipäästöt ovat 98% pienemmät kuin yksityisauton, joten siitä voi sitten huvikseen miettiä, miten suuri ero on lentomatkailuun. Yllätyin itse siitä, että ero autoiluun on noin valtava! Lisäksi VR:n junista 95% kulkee vesivoimalla tuotetulla sähköllä ja jäljelle jäävän 5 prosentin polttoainepäästöt kompensoidaan. Lisäksi VR kompensoi myös sähkön käytöstä aiheutuvat päästöt. Lisää aiheesta voi lukea täältä.
Nopeasti, turvallisesti ja edullisesti perille
Yksi parhaista asioista junamatkustamisessa on, että voi ottaa vaikka torkut sillä aikaa, kun joku muu huolehtii matkanteosta. Ja junalla myös pääsee perille varsin ripeästi. Olimme ällistyneitä, että matka Helsingistä Lappeenrantaan kesti vain 2 tuntia. Olisin mieluusti istunut paikoillani ja lukenut kirjaani kauemminkin. Junamatkustaminen on myös hyvin kohtuuhintaista ja junamatkan voi saada hyvinkin edullisesti, jos ostaa lippunsa ajoissa.
Lisäpalvelut ja mukavuudet
Tiedän, että moni arvostaa matkustaessa omaa rauhaa. Ja rehellisyyden nimissä, harmittaahan se, jos haluaisi nukkua, lukea tai työskennellä, ja samaan vaunuun sattuu joku puhelimeen keuhkojensa kyllyydestä kailottava tai tabletilta leffaa ilman kuulokkeita huudattava kanssamatkustaja. Onneksi näitä osuu kohdalle harvemmin, mutta jos haluaa varmistaa rauhaisan matkanteon, se on myös nykyään mahdollista! Taitoimme oman reissumme menomatkan Ekstra-luokassa, jossa on enemmän tilaa matkustajaa kohden, mukavammat penkit, ihanan hiljaista sekä maksuton tee- ja kahvitarjoilu. Tämä vaunu on siis tarkoitettu niille matkustajille, jotka haluavat opiskella, työskennellä tai ihan vain rentoutua hiljaisuudessa matkan ajan. Paluumatkalla puolestaan testasimme ravintolavaunun yläkertaa, joka oli Ekstra-luokan tavoin tilavampi matkustusmukavuudeltaan. Meillä oli myös ystäväni kanssa vierekkäiset paikat ikkunapöydässä eli saimme matkan ajan ihastella ohi vilistäviä maisemia omassa rauhassa.
Kotimaa tutuksi
Ylipäänsä tuntuu, että Suomessa on tullut matkusteltua melko vähän ja matkat suuntautuvat usein samoihin tuttuihin paikkoihin. Lappeenrannan junaseikkailu teki taas uutta kolkkaa Suomesta tutuksi ja puhuimme ystäväni kanssa, että pitäisi enemmän vain ennakkoluulottomasti matkustella Suomessa ja rohkeasti valita itselle uusiakin kohteita. Olen lyhyen ajan sisään ihastunut junamatkaillen sekä Seinäjokeen että Lappeenrantaan, joista kumpikaan ei ole ollut sellaisia kohteita, joita välttämättä olisin aiemmin keksinyt lähteä. Kun lähtee reissuun seikkailumielellä ja ilman liikoja odotuksia, voi hyvinkin yllättyä positiivisesti.
Miksi matkustaa Lappeenrantaan?
Meidän autoton reissutiimi valitsi kohteen VR:n junakarttaa tutkaillen. Olin käynyt Lappeenrannassa lyhyesti ohikulkumatkalla viime kesänä ja se jäi mieleen kauniina kesäkaupunkina, joten päätimme kokeilla, kantaisiko charmi marraskuun räntäsateissa. Säästyimme onneksi räntäsateelta ja marraskuinen Lappeenranta ilahdutti monella tapaa. Matkamme ensisijainen tarkoitus oli siis saada pieni irtiotto arkeen ja päästä rauhoittumaan. Tästä syystä emme tehneet liian tarkkoja suunnitelmia reissun ohjelmasta, vaan fiilispohjalta mentiin. Emme halunneet viikonlopusta mitään suoritettavaa listaa nähtävistä paikoista ja tehtävistä asioista, vaan joten pidimme kiinni suunnitelmastamme ottaa hyvin, HYVIN rennosti.
Lappeenranta on varsin virkeä yliopistokaupunki, jossa on loppujen lopuksi aika mukavasti mahdollisuuksia nähdä, tehdä ja kokea. Emme ehtineet verkkaisen reissurytmimme puitteissa edes käydä kaikkialla, missä suunnittelimme, joten nähtävää jäi vaikka vielä toiseenkin reissuun. Mutta lähtökohtaisesti tällaiselle rentoutusreissulle sopii aika hyvin kohteeksi tällainen pieni kaupunki, jossa tekemistä on sopivasti mutta ei kuitenkaan älytöntä ylitarjontaa virikkeistä ja nähtävyyksistä. Välillä sitä nimittäin huomaa stressaantuvansa lomallakin siitä, kun miettii, missä kaikkialla haluaisi käydä ja mitä kaikkea haluaisi tehdä. Rauhaisammassa kohteessa myös malttaa ottaa rauhallisemmin.
Kauniita maisemia ja mielenrauhaa
Marraskuinen Lappeenranta jäi mieleen ihanan seesteisenä ja rauhallisena. Kaupungin sijainti Saimaan rannalla on viehättävä ja harmaassakin säässä hieno linnoitusalue, vehreät vallihaudat, vanhat puutalot sekä järvimaisema näyttävät kauniilta. Helsingissä vallitsee usein sellainen hektinen ilmapiiri, mutta Lappeenrannassa pääsimme välittömästi kiireettömään ja rauhalliseen mielentilaan, kun ympärillä oli ihanan hiljaista eikä missään ollut tungosta.
Suomen kahvipääkaupunki
Uskallan omavaltaisesti nimetä Lappeenrannan Suomen kahvipääkaupungiksi, sillä siellä sijaitsee peräti kaksi Suomen paras kahvila- ja Suomen paras paahtimo -äänestyksissä top 3:een yltänyttä finalistia: Lehmus Roastery ja Makea Coffee. Harmi, että meistä kumpikaan ei juo kahvia, mutta kävimme silti vierailulla molemmissa ja ostin talouteni kahvinjuojalle mieluisia tuliaisia. Erityisesti kahviäänestyksen ykkössijalle yltänyt Lehmus Roastery ansaitsee kehuja myös todella kivaksi laitetusta kahvilamiljööstä, joka toi meille mieleen Berliinin ja Tallinnan.
Maailman paras kakkupala
Suomen paras kahvila- ja Suomen paras roaster -äänestysten kolmoseksi kirineelle Makea Coffeelle on puolestaan annettava erikoismaininta maailman parhaasta kakkupalasta, joka ansaitsee tässä ihan oman kohtansa. Myönnän suhtautuneeni hiukan epäillen vegaaniseen banoffee-kakkuun, jossa oli banaania sekä taatelitoffeeta, mutta päätin kokeilla, kun sitä kovin kehuttiin. Kaikki epäilykset lensivät romukoppaan heti ensi lusikallisella – aivan taivaallisen hyvää! Kakku oli peräti niin hyvää, että suunnittelimme, että vierailisimme kahvilassa matkan aikana vielä toistamiseen. Emme harmillisesti lopulta ehtineet, mutta voisin lähteä uudelleen Lappeenrantaan melkeinpä pelkästään tämän kakun takia. Minua nauratti ystäväni kuvaus kakusta: “Raikas, mutta ei missään nimessä terveellisen makuinen!”
Historiallisia kohteita ja suloinen mummokahvila
Lappeenrannassa on paljon nähtävää ja katseltavaa myös historiallisten kohteiden ystäville. Vanha linnoitusalue mukulakivikatuineen ja vanhoine rakennuksineen, ympäri kaupunkia levittäytyvät vallihaudat ja idylliset puutalot ovat kauniita, vaikka historia ei muuten herättäisikään intohimoja. Pitää myös antaa erityinen suositus linnoituksen alueella sijaitsevalle kahvila Majurskalle, jonne sisään astuessaan tuntuu kuin olisi reissannut aikakoneella johonkin ihan toiseen maailmaan. Kahvilassa vallitsee ihastuttavan rauhallinen mummolatunnelma, vanhoin kalustein kauniisti sisustettu puurakennus on valtavan tunnelmalinen ja kahvilan notkuvien herkkupöytien äärellä saattaa iskeä valinnanvaikeus. Tällaista tunnelmaa ei taida Helsingistä löytyä.
Näyttelyitä ja kulttuurielämyksiä
Lappeenrannassa on myös nähtävää taiteen, kulttuurin ja museoiden ystävälle. Me piipahdimme reissullamme Lappeenrannan taidemuseossa, jossa on tammikuun puoliväliin asti esillä Annu Vertasen Huokoinen Matriisi -nimeä kantava näyttely. Kävimme myös Etelä-Karjalan museossa, jossa on maaliskuuhun asti meneillään kansainvälisen korutaiteen triennaali KORU7. Lisäksi vierailimme myös satamassa sijaitsevassa Täky-galleriassa, jossa on 29.11.2021 asti Matti Pikku-Jämsän näyttely.
Harkitsimme myös teatterikäyntiä Lappeenrannan kaupunginteatterissa, mutta päädyimme lopulta elokuviin, sillä Rosa Liksomin kirjaan perustuva ja Cannesin filmifestivaalien Grand Prix -palkinnon jaetun ykkössijan voittanut Hytti nro. 6 kiinnosti molempia ja meni sopivasti leffateatterissa. Junamatkasta kertova elokuva sopi myös erityisen osuvasti meidän junamatkamme teemaan. Kävimme myös drinkeillä legendaarisessa kulttuuritila Nuijamiehessä, jossa järjestetään paljon keikkoja ja elokuvanäytöksiä. Kannattaa ennen Lappeenrannan visiittiä ehdottomasti katsastaa kaupungin kulttuuri- ja keikkatarjonta!
Sympaattinen hotelli (ja poreallas!)
Yövyimme Lappeenrannassa vanhaan kasarmirakennukseen kunnostetussa Hotelli Rakuunassa, joka sijaitsee entisellä armeija-alueella ihan kivenheiton päässä kaupungin ydinkeskustasta. Kauniiseen punatiiliseen kasarmirakennukseen tehdyissä hotellihuoneissa oman persoonallisen säväyksensä antaa huima huonekorkeus ja upeat tapetit. Lisäpisteitä hotelli saa myös todella ystävällisestä henkilökunnasta, hyvästä aamiaisesta sekä pikkuruisesta spa-osastosta (poreallas, sauna ja höyrysauna), joka oli näin viikonloppuna hotellivieraiden käytössä aamulla.
Aarteenmetsästystä paikallisilla kirpputoreilla
Pienempien kaupunkien kirpputorit saattavat parhaimmillaan olla melkoisia aarreaittoja, joten suunnittelimme myös Lappeenrannan reissullemme kirpputorikierrosta. Kierros typistyi lopulta logististen ja aikataulullisten haasteiden seurauksena yhteen kirpputoriin, mutta viihdyimme SPR:n Kontissa varmaan kaksi tuntia laajaa kirjaosastoa (ja erityisesti käsityöoppaita) tutkaillen sekä astiahyllyjen aarteita silmäillen. Vinkiksi muille Lappeenrannan matkaajille mainittakoon kuitenkin myös Vilma’s Second Hand ja Antiikkiliike Tarvainen. Enemmänkin löytyy, mutta nämä vaikuttivat meistä kiinnostavilta!
*
Kuulisin teiltä mielelläni ideoita, mihin lähimatkailisin maata pitkin junalla seuraavaksi? Ehdotuksia kiinnostavista ja ehkä yllättävistäkin kotimaan kohteista otetaan ilolla vastaan! Junareittien varrella olevia kotimaan reissukohteita voi kurkkailla esimerkiksi VR:n sivuilta!
PS. Junassa on edelleen voimassa maskisuositus. Käytimme maskia matkan ajan ja otin omani pois vain kuvan ottamisen ja teen hörppimisen ajaksi.
Photos: Jenni Rotonen
Related posts
22/06/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SEINÄJOEN TAIDEHALLI & VISIT SEINÄJOKI
Seinäjoki ei välttämättä ole se ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun miettii, mikä voisi olla antoisa kulttuurikohde kesän Suomi-reissulle. Mutta lupaan teille, että tulette yllättymään positiivisesti, kunhan näette, mitä tuolla lakeuksien ”pääkaupungilla” on tarjota taiteen ja kulttuurin ystäville! Pääsin nimittäin viime viikonloppuna yhteistyön tiimoilta tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen ja ihastuin täysin. Uskokaa tai älkää, mutta helteisenä päivänä Seinäjoella tuntui kuin olisin ollut etelänmatkalla.
Jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi visiittiä Seinäjoelle vaikkapa ohikulkumatkalla pistäytyen. Tosin tänä kesänä tarjolla on sellaisia helmiä, että mielestäni paikan päälle kannattaa matkata Etelä-Pohjanmaalle vaikkapa ihan varta vasten niitä kokemaan. Kokosin tähän postaukseen muutamia tärppejä Seinäjoen vierailulle – takaan, että näillä vinkeillä pääset näkemään Seinäjoen ihan uusin silmin!
Seinäjoen Taidehalli
Ensisijainen syy, miksi matkasin lakeuksille, oli Seinäjoen Taidehalli, joka sijaitsee 1890-luvulla rakennetussa Kalevan navetassa (joka tosin ei kaiketi koskaan päässyt käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan). Rakennus on vuosien varrella käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta vuoden 2020 alkupuolella se avattiin yleisölle taide- ja kulttuurikeskuksena. Valtava punatiilinen rakennus kätkee uumeniinsa siis myös Seinäjoen taidehallin sekä yhden upeimmista hetkeen näkemistäni taidenäyttelyistä. Taidehallin näyttelyihin pääsee muuten myös Museokortilla.
Anne Katrine Senstad – Radical Light – Elements VI
16.6.-4.9.2021
Kun astuin norjalaisen kuvataiteilijan Anne Katrine Senstadin ”Radical Light – Elements VI” -näyttelyyn, olin pudota pyllylleni. Abstrakteista valoveistoksista ja mystisestä elektronisesta äänimaisemasta koostuva ”Elements VI” -teos oli upea, hypnoottinen kokemus – tuntui, että olisin voinut jäädä tilaan tuntikausiksi. Lukemattomat neonvalopylväät teollisuushallia muistuttavassa tilassa ovat erityisen vaikuttava näky, kun ne kohtaa täydellisen odottamattomassa ympäristössä. Tätä en todellakaan olisi odottanut löytäväni navettarakennuksesta keskellä Etelä-Pohjanmaata. Valkoisen valon sävyt vaihtelevat jäisen sinertävästä pehmeän persikkaiseen ja tilassa pääsee vapaasti vaeltelemaan valopylväiden keskellä. Tämä pitää kokea itse! Sensory Chamber -teoksessa puolestaan valkoisilla suolakristalleilla täytettyyn altaaseen heijastetaan hypnoottisesti liikkuvia kuvia ja värejä – ja koko tila ja tunnelma muuttuu värien vaihtuessa. Näyttely oli UPEA kokemus, jolle kuvat ja sanat eivät tee oikeutta! Senstadin töitä on aiemmin nähty ympäri maailman ja muun muassa useissa biennaaleissa kuten maineikkaassa Venetsian Biennaalissa.
Pisto.
Anna-Karoliina Vainio, Ninni Luhtasaari, Anni Haunia, Ilai Elias Lehto & Erika Hirsimäki
16.6.-21.8. 2021
Seinäjoen Taidehallin toisessa näyttelysalissa puolestaan on esillä kotimaista tekstiilitaidetta nuorilta kiinnostavilta taiteilijoilta. Kalevan Navetan tiloissa toimii myös käsityötaidosta ammentava Taito Etelä-Pohjanmaa, mutta käsityö ja tekstiilit on osa myös verkatehtaana aikanaan toimineen rakennuksen historiaa. “Pisto.” -ryhmänäyttely on oodi käsityötaidolle ja kiinnostaville, tekstiiliä omintakeisesti käyttäville nuorille nykytaiteilijoille. Näyttely kokoaa yhteen viiden taiteilijan leikkisiä ja kekseliäitä töitä, jotka haastavat myös yhteiskunnallisesti. Mukana näyttelyssä on Anna-Karoliina Vainion, Ninni Luhtasaaren, Anni Haunian, Ilai Elias Lehdon ja Erika Hirsimäen töitä, joita olisi voinut jäädä tutkimaan ikuisiksi ajoiksi. Myös itse näyttelytila Vintti ansaitsee erityismaininnan: arkkitehtonisesti komeassa tilassa näkyvät kauniisti rakennuksen historialliset kerrostumat ja puupinnoin somistettu sali ja valtava pyöreä ikkuna tekevät tilasta jo itsessään vaikuttavan elämyksen.
Kalevan Navetta: kurssit ja tapahtumat
Kalevan Navetta on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka: Seinäjoen Taidehallin lisäksi tiloissa toimivat mm. ravintola Äärellä, Taito Shop Seinäjoki, taidelainaamo Parsi sekä Seinäjoen Taitokeskus, joka järjestää tiloissa erilaisia kursseja ja tapahtumia.
Mekin pääsimme reissullamme osallistumaan elämykselliseen PISTO-taidetyöpajaan, jonka Seinäjoen Taidehalli järjesti yhdessä Taitokeskuksen kanssa. Taiteilija Anastasia Artemevan ohjaamassa työpajassa pääsimme kokeilemaan tekstiilitaiteen tekemistä itse, kun saimme tehtäväksi luoda kankaisen luonnosvihkon. ”Luonnostelu” kankaalle kirjoen on keskittymistä sekä kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: tekeminen on hidasta eikä kuvia voi pyyhkiä kumilla pois, mutta niitä voi halutessaan muokata. On myös kiinnostavaa, kuinka neulalla ja langalla merkintöjä tehdessä syntyy kankaan kääntöpuolelle ikään kuin ”haamu” siitä, mitä näemme toisella puolella. Myös tällä kääntöpuolen varjokuvalla on hauska leikitellä. Ihastuin kirjontatöihin työpajan ansiosta ihan valtavasti: työskentely on kiireiselle mielelle ihanan meditatiivista puuhaa. Hurahdin oman luonnosvihkoni väkertämiseen niin antaumuksella, että olen jatkanut sen työstämistä vielä kotiin päästyänikin. Tämä oli todella inspiroiva kokemus!
Kannattaa tsekata Seinäjoen Taidehallin sivuilta myös kaikki näyttelyn oheistapahtumat, sillä tässä kesä-heinäkuun taitteessa on vielä luvassa muun muassa 30.6. Käsityöpiknik sekä muutama PISTO-työpaja vielä heinäkuun alkupuolella. Suosittelen lämmöllä, mikäli oma reissu sattuu osumaan sopivasti näille päiville. Lisäksi Seinäjoen Taitokeskus järjestää vuoden mittaan paljon myös päiväkursseja, joille voi hyvin osallistua satunnainenkin Seinäjoen kävijä, kunhan vain muistaa ilmoittautua ennakkoon.
Patsaspyöräily
Jos minulta kysytään, niin pyöräily kauniina kesäpäivänä on paras tapa tutustua paikallisiin maisemiin. Me pääsimme ohjatulle Patsaspyöräily-kierrokselle, jonka aikana käytiin läpi Seinäjoen tärkeitä maamerkkejä. On aina kiinnostavaa päästä kuulemaan kaupungin paikallishistoriaa oppaan kertomana ja ilahduin myös siitä, miten kauniita maisemia jokirannan vartta kulkevan pyöräilyreitin varrelle osuikaan. Patsaspyöräilyjä järjestetään tänä kesänä Seinäjoella vielä yksi 22.7., joten kannattaa ilmoittautua, mikäli visiittisi osuu tuohon ajankohtaan. Kannustan kuitenkin tutustumaan kaupunkiin pyörän selässä myös itsenäisesti, sillä Seinäjoella on varsin toimiva kaupunkipyöräsysteemi ja pyöriä on tarjolla ympäri kaupungin.
Alvar Aalto -keskus
Kun viime syksynä näin Virpi Suutarin ohjaaman Aalto-dokumentin (katsottavissa Areenassa – vahva suositus!), heräsi mielenkiintoni tutkailla Suomessa sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita lähemminkin. Yksi niistä on Seinäjoen Alvar Aalto -keskus, jonne viimein nyt pääsin käymään reissullamme. Aalto on suunnitellut Seinäjoelle komean kompleksin julkisia tiloja ja yhdessä ryppäässä sijaitsevat kaupungintalo, kaupunginteatteri, kirjasto sekä kirkko ovat kaikki Aallon käsialaa ja nämä suomalaisen arkkitehtuurin helmet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kirjaston viereen on rakennettu myös uusi kirjasto, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Amos Rexin täällä Helsingissä. Valtavan hieno rakennus kunnioittaa Aallon perintöä, mutta on silti aivan omanlaisensa kokonaisuus. Suosittelen lämmöllä astumaan rakennuksiin sisälle asti ja tutustumaan! Myös Lakeuden Ristinä tunnetun kirkon 65 metriä korkeaan kellotorniin pääsee vierailemaan halutessaan.
Oli muuten kiinnostavaa kuulla, että 1960 valmistuneen kirkon piti alun perin olla mustaa graniittia. Materiaali osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja budjetti tuli kuitenkin vastaan, joten kirkosta torneineen tuli valkoinen. Itse asiassa koko kirkontorni oli vaarassa jäädä kokonaan rakentamatta, koska rahat loppuivat tyystin kesken. Lopulta budjetti saatiin kuitenkin kasaan keräys- ja lahjoitusvaroin. Mietin vain, että olisipa muuten ollut melkoisen dramaattinen näky, jos keskellä lakeuksia olisi kohonnut musta kirkontorni! Hieno kokonaisuus on joka tapauksessa, väristä viis.
Varikkogalleria
Taiteen ystäville on Seinäjoella Taidehallin lisäksi muutakin nähtävää, sillä VR:n entinen veturitalli on vuosien saatossa muuntautunut taidegalleriaksi. Varikkogallerian taustalla on kahdeksan naistaiteilijan kollektiivi, joka yhdessä ja talkooväen turvin muokkasi EU-hankkeen tuella varikkorakennuksen galleria- ja työtiloikseen. Varikkogalleria juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja tiloissa järjestetään vuosittain 13 vaihtuvaa näyttelyä. Galleria haluaa nostaa esille nimenomaan paikallisten sekä alueelta kotoisin olevien taiteilijoiden teoksia.
Meidän vierailumme aikana esillä oli viimeisiä päiviä nyt jo päättynyt Minna Herralan Animalistic-näyttely, jolla taiteilija on halunnut herätellä pohtimaan eläimiin kohdistuvaa epäeettistä kohtelua ja hyväksikäyttöä. Herralan työt kritisoivat ihmisen tapaa suhtautua eläimiin tuotantivälineinä sekä pohtivat kaksijakoista suhdettamme eläimiin. Toisen ihmisen lemmikki saattaa olla toiselle tuotantoeläin ja jopa samalla eläinlajilla voi olla erilaisia statuksia, joiden mukaan sen kohtelu ja kohtalo määritellään.
Herrala ottaa töissään kantaa myös eläinten oikeuksiin myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja nostaa esiin, kuinka maailman villieläinten määrä hupenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen pakottavat ajattelemaan eläimiä toisin ja muistuttavat, miten tärkeä jokainen eläinlaji on luonnon tasapainon ja evoluution kannalta. Nyt jo päättyneen näyttelyn teema ei voisi tuntua ajankohtaisemmalta kuin juuri nyt viime päivien Thermacell-keskusteluiden keskellä. Nostan myös hattua Herralalle, joka ottaa rohkeasti kantaa ilmaston, eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta Pohjanmaan alueella, missä liha-, maito ja turkisteollisuus ovat monelle elinkeino.
Vaikka tämä näyttely on jo päättynyt, kannattaa ehdottomasti tsekata Varikkogallerian näyttelytilanne Seinäjoella vieraillessa!
Alman jäätelökioski
Paikallisomisteisen Hotelli Alman edustalla sijaitseva Alman jäätelökioski ansaitsee erityismaininnan, sillä en ole kuuna päivänä kohdannut niin isoa jätskitötteröä kuin täällä! Alma mainostaa tötteröitään Seinäjoen suurimpina, mutta uskallan väittää, että ovat todennäköisesti jopa koko Suomen suurimpia. Kuvassa on siis tosiaan yksi pallo (hinta 3,50€). En edes uskalla ajatella, minkä kokoinen mahtaisi olla kahden pallon tötterö – sellaisiakin kioskilla myydään! Annan kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosituksen, että jätski kannattaa ehkä mieluummin ottaa kuppiin. Nimim. noin 2 sekuntia myöhemmin tuo jättiläispallo lepäsi nurmikolla. Onneksi jätskimyyjät tunsivat sääliä ja sain uuden pallon ilman lisämaksua – pyysin kuppiin. Ympärillä olevan näyttivät kyllä syövän jäätelöitään menestyksekkäästi vohveleista, mutta jos epäilet olevasi kaltaiseni tumpelo, niin kannattaa pelata varman päälle.
Ravintola Vinola
Ehdimme reissun aikana käydä myös testaamassa Seinäjoen ravintolatarjontaa ja suositusten pohjalta illallispaikaksi valikoitui italialaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentava ravintola Vinola. Intouduimme hellepäivän päätteeksi terassilla tilaamaan oikein useamman ruokalajin menun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan maltillisempikin määrä ruokaa olisi riittänyt. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidin parsalla höystetystä sitruunarisotosta sekä jälkiruoasta, jossa oli passionjäätelöä, mascarponea ja paahdettua valkosuklaata. Nam! Saimme myös valtavasti suosituksia Valkoinen Puu -nimisen kahvilan kakuista, mutta emme harmiksemme tällä lyhyellä reissulla ehtineet itse testaamaan. Kaikkien kuulemieni ylistyssanojen jälkeen uskallan kuitenkin kokeilemattakin suositella, jos makeannälkä yllättää!
Lisää reissutärppejä Seinäjoen seudulle löydät myös Visit Seinäjoen nettisivuilta!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
9/11/20
Huihai, sinne katosivat syksyn värit viime viikon syyssateiden myötä. Nämä kuvat on napattu tovi sitten, kun puissakin oli vielä lehtiä.
♥ Nämä syksyiset kuvat on ikuistanut valokuvaaja Yulia Luomanen, johon tutustuin viime kesänä somessa. Päädyimme keskustelemaan säärikarvoista, naiseudesta ja lopulta vähän kaikesta muustakin ja hyvien keskusteluiden seurauksena sovimme, että pidetään joku päivä valokuvaushetki. Lopulta tuo hetki koitti noin kuukausi sitten. Lounastreffien yhteyteen sovittu valokuvaustuokio venähti viiden tunnin mittaiseksi, kun keskustelut veivät mukanaan. Kiitos kauniista kuvista ja inspiroivista keskusteluista Yulia. Mikä ihana kohtaaminen!
♥ Syksyn tullen sitä jotenkin jaksaa vuodesta toiseen yllättyä siitä, miten äkkiä syksyn värikkäät lehdet ja ilta-aurinko vaihtuvat karun näköisiin paljaisiin oksiin ja aina vain aiemmin laskeutuvaan pimeyteen. Vaikka viime päivinä on saatu nauttia poikkeuksellisen ihanasta marraskuun auringosta, yllätyin taas kerran tänään, kun jo ennen työpäivän päättymistä oli ihan pimeää. Pimeys voi olla hyvin tunnelmallistakin, mutta aina se vie valon lapselta tovin totutella tähän uuteen rytmiin.
♥ Pidin viime viikolla pienen miniloman keskellä kiireisintä syksyä. Aina sitä kuvittelee ehtivänsä hoitaa kaikki työhommat ennen lomatunnelmiin loikkaamista, mutta tälläkin kertaa jouduin lopulta nipistämään vapaapäivistä jokusen tovin töille deadline-suman puskiessa niskaan. Myönnän, että olen viime viikkoina ollut työmäärän ja tiukkojen aikataulujen äärellä vähän stressaantunut, mutta sitä suuremmalla syyllä tuntui ihanalta päästä muutamaksi päiväksi muihin maisemiin arkisten askareiden keskeltä. Mökillä sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, saunoa, löhötä poikakaverin kainalossa ja olla vain.
♥ Yhdistimme reissuumme myös yhden yön kaupunkiloman Tampereella, johon kuuluivat treffit Tampereelle kotiutuneen Joonaksen kanssa ja munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa. Jos et vielä tiennyt, niin sieltä saa ehkä parhaat munkkirinkilät ikinä! Lounaalla piipahdimme Ojakadun Vohvelikahvilassa ja illallispaikaksi valikoitui Muusa, jossa on ihania vaihtoehtoja kasvisruoan ystäville – molemmat tuttuja jo aiemmilta Tampereen visiiteiltä. Tulipa käytyä myös Sara Hildénin taidemuseossa, jossa teosten lisäksi ihastutti itse rakennus. Kävin myös virkistämässä teinivuosien muistoja Café Europassa, jossa olen istunut tovin jos toisenkin lukiovuosina. Oli hauska huomata, että paikka on edelleen paikoillaan ja tunnelma entisellään. Brunssi ihanassa Café Pispalassa olisi kruunannut visiittimme, mutta emme onnistuneet lyhyellä varoitusajalla saamaan pöytävarausta supersuosittuun kahvilaan. Mutta sille siis lämmin suositus!
♥ Tampereelta olikin sitten kätevä hurauttaa vanhempien luo isänpäivän viettoon. Kävimme viikonloppuna myös sienimetsässä ja saimme mahtavan saaliin suppilovahveroita. Vielä jonkin verran kantarellejakin löytyi, mikä tuntui aika uskomattomalta – onhan jo marraskuu! Eilen kotiin päästessä odottikin sitten melkoinen savotta, kun sienet piti vielä putsata, pilkkoa, käyttää paistinpannulla ja paketoida pakastamista varten. Huh, mikä homma! Sienisaaliin perkaamisessa ja käsittelyssä vierähti pikkutunneille asti, mutta nyt on taas ainakin parikymmentä sieniateriaa tiedossa lisää!
♥ Tykkään lukea ääneen ja viime aikoina meillä on ollut sellainen hauska iltarutiini, että olen lukenut itse ”äänikirjana” poikakaverille Antti Holman uusinta Kaikki elämästä(ni) -kirjaa (jonka sain blogin kautta luettavaksi). Teoksessa sukelletaan erityisesti häpeäntunteiden, itseinhon ja epäonnistumisen kokemusten syövereihin, mutta Holmalle tyypilliseen tyyliin huumori kukkii etenkin niissä kohdissa, minne sitä ei välttämättä ensimmäisenä hoksaisi tai tohtisi sijoittaa. Ja hyvä niin, sillä riveiltä tihkuva neuroottinen ahdistuneisuus ja komiikan puolelle luiskahtava ihmisviha voisivat olla aika raskasta käsiteltävää ilman ajoittaisia huumorin läikähdyksiä. Onnistuin tämän teoksen äärellä nauramaan ääneen, myötäelämään syvissä ahdistuksen tunteissa (mutta paikoin myös hämmentymään niistä) ja liikuttumaankin.
Ironista kyllä, lopulta teos näyttäytyy oikeastaan manifestina nimenomaan rakkauden eheyttävälle voimalle, vaikka Holma alkuun tuntuu ponnekkaasti alleviivaavan, kuinka juuri se ei ole rakkauden tehtävä. Yhtä kaikki, kirjan hienointa antia on juuri kuvaus rakkaudesta, jonka äärellä ei auta kuin antautua, vaikka ei olisikaan koskaan suunnitellut ryhtyvänsä parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa. Suosittelen! Erityisen loppusilauksen elämykselle antoi se, että kuuntelimme lopulta kirjan loppuun Holman itsensä lukemana Bookbeatista, kun uppouduimme siihen noin 4 tuntia kestäneeseen suppilovahvero-urakkaan ja tarvitsimme viihdykettä.
♥ Olen viime aikoina bongannut myös useamman erinomaisen sarjan. Toinen niistä on Netflixin huippuarvosteluita kerännyt Musta Kuningatar, joka kertoo nuoren orpotytön matkasta shakkimaailman huipulle. En tiedä shakista paljoakaan, mutta 7-jaksoinen minisarja on paitsi visuaalisesti upea, myös kiehtova nuoren naisen kasvutarina hyvin miehisessä maailmassa. Tämän tarinan jopa jotenkin haluaisi olevan totta.
Toinen viime aikojen uusi suosikki on ollut YLE Areenasta löytyvä Älska Mig, joka kertoo ruotsalaisperheen tarinaa menetyksen ja rakkauden äärellä. Neljääkymppiä lähestyvä Clara on jo luovuttamispisteessä rakkauden suhteen epäonnisten deittailukokemusten jälkeen, kun melkein tuplaten nuorempi veljensä vasta hapuilee ensirakkauden äärellä seilaten menettämisen pelon ja oman identiteettinsä etsiskelyn välillä. Samanaikaisesti perheen isä Sten käy läpi surua ja uutta alkua menetyksen jälkeen. Ylistystä kerännyt sarja kuvaa samaistuttavasti kolmen eri elämäntilanteessa olevan perheenjäsenen pyrkimystä löytää onnea elämän vastoinkäymisten keskellä. Tässä sarjassa oli jotain todella koskettavaa ja varoitus muille herkkiksille, että kannattaa varata nenäliinoja mukaan!
Mitä teille kuuluu näiden pimenevien syyspäivien keskelle?
Photos: Yulia Luomanen
Related posts
6/08/20
Arkeen palaaminen on sujunut ilahduttavan leppoisasti, mutta sukelletaan vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Kokosin nimittäin tähän juttuun viisi ajatusta ja oivallusta, jotka jäivät käteen tästä kesästä.
Lomailu ilman peiliä on todella vapauttavaa
Vietin hyvän siivun kesälomastani metsässä, luonnossa ja mökillä tietämättä oikeastaan lainkaan, miltä näytän. Ja se oli ihan suunnattoman virkistävää ja vapauttavaa! Voin kuvitella, että kaupunkiolosuhteissa peilittömyys ahdistaisi, mutta luonnon keskellä kukaan ei arvostele tai kummastele, jos housujen takamuksessa on vähän mutaa, hiukset ovat likaiset tai meikittömässä naamassa on finni. Vietin reissussa useamman päivän vilkaisematta peiliin kertaakaan ja ainakin somen parissa työskentelevälle se teki todella hyvää. Keskityin olennaiseen: ihastelin upeita maisemia, hätistelin hyttysiä, ratkoin ristikoita, luin kirjaa ja nautin laatuajasta parhaassa kainalossa. Arkiolosuhteissa peilittömyys voisi olla henkisesti vähän epämukavampi kokemus, mutta suosittelen vähintäänkin peilittömiä eräretkiä aina silloin tällöin.
Hillasuolle kannattaa laittaa mahdollisimman korkeavartiset saappaat
Olen lapsena ja nuorena viettänyt paljon aikaa suolla hilloja poimien. Se oli mahtava kesätienesti pienelle ihmiselle, jolla ei vielä ollut tarpeeksi ikää ”oikeisiin” kesätöihin. Hilloista maksetaan aika hyvin ja omana etunani marjoja poimiessa oli vielä sekin, etten itse oikeastaan välitä hilloista ollenkaan. Niinpä ei tullut naposteltua omasta kuormasta. Tänä kesänä pääsin verestämään muistoja, kun kaikkien aikojen hillakesän kunniaksi päätimme mökkireissulla suunnata suolle. Ja kieltämättä marjaa olikin aivan uskomattoman paljon: koko suo hehkui keltaisenaan ja sain puolessa tunnissa poimittua 1,5kg. Äiti varoitteli jo ennakkoon, että matkan varrella on muutama melkoisen iso oja ja minulla sattui olemaan matkassa vain sellaiset puoleen sääreen ulottuvat kumisaappaat. Ja niinhän siinä sitten kävi, että olimme vasta suuntaamassa apajille, kun ojan yli loikatessani humpsahdin suohon niin hienosti, että kumpikin saapas imaisi varmaan noin litran vettä. Ei auttanut kuin loiskutella marjaretki loppuun kengät vedestä litisten.
Samaan yhteyteen on annettava toinenki pro tip marjanpoimintaan. Marjojen lisäksi suolla tai metsässä saattaa olla myös noin miljoona hyttystä ja mäkäräistä, joilta suojautuminen kannattaa ottaa vakavasti. Niinpä suosittelen ottamaan haltuun myös äitini innovaation: laita käteen ohuet kumihanskat ja teippaa ne hihansuista kiinni takkiin. Näin ötökät eivät pääsee iskemään ranteisiin ja etenkin näin korona-aikaan myös poiminta sujuu hygieenisemmin.
Pitkät automatkat ovat loistava hetki syventää parisuhdetta
Ajokilometrejä tuli roadtripin varrella tuhansia, joten ehdimme poikakaverin kanssa istua nököttää autossa kahdestaan tunnin jos toisenkin. Rupateltavaa riitti, mutta jossain kohtaa väsyneenä tuli tunne, että voisi keksiä jotain ihan muuta. Onnistuin metsästämään netistä jonkun parisuhdekyselyn, josta valikoin mielestäni parhaita kysymyksiä automatkan ratoksi. Mukana oli muun muassa tällaisia:
♥ Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi ja siitä, kuinka kasvoit aikuiseksi, mikä se olisi?
♥ Mikä on suurin asia, jonka haluaisit saavuttaa tänä vuonna?
♥ Mikä on sellainen piirre tai tapa toisessa ihmisessä, jota et missään tilanteessa siedä?
♥ Mikä on kallisarvoisin muistosi ja miksi?
♥ Jos heräisit huomenna uuden taidon tai kyvyn kanssa, minkä haluaisit sen olevan?
♥ Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet kaikista ylpein?
Näitä löytää ihan googlailemalla ja itse voi helposti keksiä uusia. Koen, että opin kysymysten avulla paljon uutta kumppanistani ja vastauksista syntyi todella kiinnostavia keskusteluita, jollaisten äärelle emme välttämättä olisi muuten tulleet päätyneeksi.
Lisävinkki: jos ei ihan koko ajan jaksa jutella, myös äänikirjojen kuuntelu yhdessä on mukavaa. Ja mikäli on leikkisällä tuulella, lapsuudesta tutut sanaleikit ovat yllättävän viihdyttäviä myös näin aikuisena. Klassikkoleikki ”laiva on lastattu” toimii aina ja kerran saimme varmaan kaksi tuntia kulumaan tavuleikkiä pelaten. Idea on yksinkertainen: keksikää nelikirjaimisia sanoja niin, että seuraava sana alkaa aina tavulla, johon edellinen päättyi (esim. kuva – valo – loma – maja). Tätä voi muuten leikkiä myös kouluikäisten lasten kanssa.
Menneisyyden kohtaaminen voi olla jännittävää – ja mahtavaa
Tiedättekö sen tunteen, kun kynnys tavata vaikkapa vanhaa ystävää tai sukulaista kasvaa, mitä kauemmin edellisestä kohtaamisesta on kulunut? Jossain vaiheessa voi tuntua, että aikaa on vierähtänyt niin kauan, että uudelleen näkeminen alkaa jo jännittää. Mitä jos toisen seurassa ei osaakaan olla luontevasti? Osaako hänen kanssaan enää kaikkien vuosien jälkeen jutella? Mitä jos toinen osoittaakin pettymystä siitä, että yhteydenpito on matkan varrella vähentynyt tai jopa jäänyt kokonaa unholaan? En tiedä teistä, mutta minulla on joskus paha tapa luisua tällaisiin ajatuksiin ja niiden seurauksena kynnys ottaa yhteyttä kasvaa vielä entisestäänkin.
Tänä kesänä kuitenkin päätin haastaa nuo hölmöt epävarmuudet ja tein monta nostalgista sukellusta omaan lapsuuteeni, kun seikkailin synnyinsijoillani Oulussani ja sukuni kesäpaikassa Pohjanmaan länsirannikolla – ja kohtasin siinä samalla myös joukon ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosikausiin. Näin jälkikäteen kaikki nuo ennakkoon tunnetut epävarmuudet ja pelot tuntuivat ihan hölmöiltä. Kaikki olivat pelkästään tosi ilahtuneita jälleennäkemisistä, enkä tiedä, mistä moiset katastrofiajatukset olivat edes päähäni juolahtaneet, mutta olen onnellinen, että uskalsin astua sen hölmön kynnyksen yli. Ja pidän huolen, että seuraava kohtaaminen koittaa edellistä pikemmin.
Navigaattori on maailman paras keksintö
Mietin monta kertaa roadtripillämme, etten tiedä, olisiko parisuhteemme selvinnyt kesäreissusta yhtenä kappaleena, jos minä olisin ollut kartanlukuvastuussa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että navigaattori on keksitty! Uskon, että säästyimme todella monelta kinalta, eksymiseltä ja harhaan ajamiselta (ajoimme kyllä jokusen risteyksen ohi navigaattorin kanssakin, kun huomio oli päässyt herpaantumaan). Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten parisuhteet ovat selvinneet minkäänlaisista automatkoista aikana ennen navigaattoria ja kännykän karttapalveluita. Kyse ei ole edes siitä, että kartan lukeminen olisi jotenkin mahdoton tehtävä (vaikka voi se monelle olla sitäkin), vaan siitä, että minulla ei yksinkertaisesti riittäisi kärsivällisyys toljottaa karttaa maisemista ja keskusteluista nautiskelun sijaan. Puhumattakaan siitä, että tulen helposti matkapahoinvoivaksi, jos en saa katsella ajaessa eteenpäin. Niin että kyllä, navigaattori on ehkä maailman paras keksintö. Ja rakkolaastarit myös.
*
Oletteko samaa mieltä? Entä mitäs mietteitä teillä on jäänyt käteen tästä kesästä?
Related posts
