22/06/21

Seinäjoki – yllättävä kulttuurikohde kesäreissuille

1 44

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SEINÄJOEN TAIDEHALLI & VISIT SEINÄJOKI

Seinäjoki ei välttämättä ole se ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun miettii, mikä voisi olla antoisa kulttuurikohde kesän Suomi-reissulle. Mutta lupaan teille, että tulette yllättymään positiivisesti, kunhan näette, mitä tuolla lakeuksien “pääkaupungilla” on tarjota taiteen ja kulttuurin ystäville! Pääsin nimittäin viime viikonloppuna yhteistyön tiimoilta tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen ja ihastuin täysin. Uskokaa tai älkää, mutta helteisenä päivänä Seinäjoella tuntui kuin olisin ollut etelänmatkalla.

Jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi visiittiä Seinäjoelle vaikkapa ohikulkumatkalla pistäytyen. Tosin tänä kesänä tarjolla on sellaisia helmiä, että mielestäni paikan päälle kannattaa matkata Etelä-Pohjanmaalle vaikkapa ihan varta vasten niitä kokemaan. Kokosin tähän postaukseen muutamia tärppejä Seinäjoen vierailulle – takaan, että näillä vinkeillä pääset näkemään Seinäjoen ihan uusin silmin!

Seinäjoen Taidehalli

Ensisijainen syy, miksi matkasin lakeuksille, oli Seinäjoen Taidehalli, joka sijaitsee 1890-luvulla rakennetussa Kalevan navetassa (joka tosin ei kaiketi koskaan päässyt käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan). Rakennus on vuosien varrella käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta vuoden 2020 alkupuolella se avattiin yleisölle taide- ja kulttuurikeskuksena. Valtava punatiilinen rakennus kätkee uumeniinsa siis myös Seinäjoen taidehallin sekä yhden upeimmista hetkeen näkemistäni taidenäyttelyistä. Taidehallin näyttelyihin pääsee muuten myös Museokortilla.

Anne Katrine Senstad – Radical Light – Elements VI

16.6.-4.9.2021

Kun astuin norjalaisen kuvataiteilijan Anne Katrine Senstadin “Radical Light – Elements VI” -näyttelyyn, olin pudota pyllylleni. Abstrakteista valoveistoksista ja mystisestä elektronisesta äänimaisemasta koostuva “Elements VI” -teos oli upea, hypnoottinen kokemus – tuntui, että olisin voinut jäädä tilaan tuntikausiksi. Lukemattomat neonvalopylväät teollisuushallia muistuttavassa tilassa ovat erityisen vaikuttava näky, kun ne kohtaa täydellisen odottamattomassa ympäristössä. Tätä en todellakaan olisi odottanut löytäväni navettarakennuksesta keskellä Etelä-Pohjanmaata. Valkoisen valon sävyt vaihtelevat jäisen sinertävästä pehmeän persikkaiseen ja tilassa pääsee vapaasti vaeltelemaan valopylväiden keskellä. Tämä pitää kokea itse! Sensory Chamber -teoksessa puolestaan valkoisilla suolakristalleilla täytettyyn altaaseen heijastetaan hypnoottisesti liikkuvia kuvia ja värejä – ja koko tila ja tunnelma muuttuu värien vaihtuessa. Näyttely oli UPEA kokemus, jolle kuvat ja sanat eivät tee oikeutta! Senstadin töitä on aiemmin nähty ympäri maailman ja muun muassa useissa biennaaleissa kuten maineikkaassa Venetsian Biennaalissa.

Pisto.
Anna-Karoliina Vainio, Ninni Luhtasaari, Anni Haunia, Ilai Elias Lehto & Erika Hirsimäki

16.6.-21.8. 2021

Seinäjoen Taidehallin toisessa näyttelysalissa puolestaan on esillä kotimaista tekstiilitaidetta nuorilta kiinnostavilta taiteilijoilta. Kalevan Navetan tiloissa toimii myös käsityötaidosta ammentava Taito Etelä-Pohjanmaa, mutta käsityö ja tekstiilit on osa myös verkatehtaana aikanaan toimineen rakennuksen historiaa. “Pisto.” -ryhmänäyttely on oodi käsityötaidolle ja kiinnostaville, tekstiiliä omintakeisesti käyttäville nuorille nykytaiteilijoille. Näyttely kokoaa yhteen viiden taiteilijan leikkisiä ja kekseliäitä töitä, jotka haastavat myös yhteiskunnallisesti. Mukana näyttelyssä on Anna-Karoliina Vainion, Ninni Luhtasaaren, Anni Haunian, Ilai Elias Lehdon ja Erika Hirsimäen töitä, joita olisi voinut jäädä tutkimaan ikuisiksi ajoiksi. Myös itse näyttelytila Vintti ansaitsee erityismaininnan: arkkitehtonisesti komeassa tilassa näkyvät kauniisti rakennuksen historialliset kerrostumat ja puupinnoin somistettu sali ja valtava pyöreä ikkuna tekevät tilasta jo itsessään vaikuttavan elämyksen.

Kalevan Navetta: kurssit ja tapahtumat

Kalevan Navetta on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka: Seinäjoen Taidehallin lisäksi tiloissa toimivat mm. ravintola Äärellä, Taito Shop Seinäjoki, taidelainaamo Parsi sekä Seinäjoen Taitokeskus, joka järjestää tiloissa erilaisia kursseja ja tapahtumia.

Mekin pääsimme reissullamme osallistumaan elämykselliseen PISTO-taidetyöpajaan, jonka Seinäjoen Taidehalli järjesti yhdessä Taitokeskuksen kanssa. Taiteilija Anastasia Artemevan ohjaamassa työpajassa pääsimme kokeilemaan tekstiilitaiteen tekemistä itse, kun saimme tehtäväksi luoda kankaisen luonnosvihkon. “Luonnostelu” kankaalle kirjoen on keskittymistä sekä kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: tekeminen on hidasta eikä kuvia voi pyyhkiä kumilla pois, mutta niitä voi halutessaan muokata. On myös kiinnostavaa, kuinka neulalla ja langalla merkintöjä tehdessä syntyy kankaan kääntöpuolelle ikään kuin “haamu” siitä, mitä näemme toisella puolella. Myös tällä kääntöpuolen varjokuvalla on hauska leikitellä. Ihastuin kirjontatöihin työpajan ansiosta ihan valtavasti: työskentely on kiireiselle mielelle ihanan meditatiivista puuhaa. Hurahdin oman luonnosvihkoni väkertämiseen niin antaumuksella, että olen jatkanut sen työstämistä vielä kotiin päästyänikin. Tämä oli todella inspiroiva kokemus!

Kannattaa tsekata Seinäjoen Taidehallin sivuilta myös kaikki näyttelyn oheistapahtumat, sillä tässä kesä-heinäkuun taitteessa on vielä luvassa muun muassa 30.6. Käsityöpiknik sekä muutama PISTO-työpaja vielä heinäkuun alkupuolella. Suosittelen lämmöllä, mikäli oma reissu sattuu osumaan sopivasti näille päiville. Lisäksi Seinäjoen Taitokeskus järjestää vuoden mittaan paljon myös päiväkursseja, joille voi hyvin osallistua satunnainenkin Seinäjoen kävijä, kunhan vain muistaa ilmoittautua ennakkoon.

Patsaspyöräily

Jos minulta kysytään, niin pyöräily kauniina kesäpäivänä on paras tapa tutustua paikallisiin maisemiin. Me pääsimme ohjatulle Patsaspyöräily-kierrokselle, jonka aikana käytiin läpi Seinäjoen tärkeitä maamerkkejä. On aina kiinnostavaa päästä kuulemaan kaupungin paikallishistoriaa oppaan kertomana ja ilahduin myös siitä, miten kauniita maisemia jokirannan vartta kulkevan pyöräilyreitin varrelle osuikaan. Patsaspyöräilyjä järjestetään tänä kesänä Seinäjoella vielä yksi 22.7., joten kannattaa ilmoittautua, mikäli visiittisi osuu tuohon ajankohtaan. Kannustan kuitenkin tutustumaan kaupunkiin pyörän selässä myös itsenäisesti, sillä Seinäjoella on varsin toimiva kaupunkipyöräsysteemi ja pyöriä on tarjolla ympäri kaupungin.

Alvar Aalto -keskus

Kun viime syksynä näin Virpi Suutarin ohjaaman Aalto-dokumentin (katsottavissa Areenassa – vahva suositus!), heräsi mielenkiintoni tutkailla Suomessa sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita lähemminkin. Yksi niistä on Seinäjoen Alvar Aalto -keskus, jonne viimein nyt pääsin käymään reissullamme. Aalto on suunnitellut Seinäjoelle komean kompleksin julkisia tiloja ja yhdessä ryppäässä sijaitsevat kaupungintalo, kaupunginteatteri, kirjasto sekä kirkko ovat kaikki Aallon käsialaa ja nämä suomalaisen arkkitehtuurin helmet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kirjaston viereen on rakennettu myös uusi kirjasto, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Amos Rexin täällä Helsingissä. Valtavan hieno rakennus kunnioittaa Aallon perintöä, mutta on silti aivan omanlaisensa kokonaisuus. Suosittelen lämmöllä astumaan rakennuksiin sisälle asti ja tutustumaan! Myös Lakeuden Ristinä tunnetun kirkon 65 metriä korkeaan kellotorniin pääsee vierailemaan halutessaan.

Oli muuten kiinnostavaa kuulla, että 1960 valmistuneen kirkon piti alun perin olla mustaa graniittia. Materiaali osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja budjetti tuli kuitenkin vastaan, joten kirkosta torneineen tuli valkoinen. Itse asiassa koko kirkontorni oli vaarassa jäädä kokonaan rakentamatta, koska rahat loppuivat tyystin kesken. Lopulta budjetti saatiin kuitenkin kasaan keräys- ja lahjoitusvaroin. Mietin vain, että olisipa muuten ollut melkoisen dramaattinen näky, jos keskellä lakeuksia olisi kohonnut musta kirkontorni! Hieno kokonaisuus on joka tapauksessa, väristä viis.

Varikkogalleria

Taiteen ystäville on Seinäjoella Taidehallin lisäksi muutakin nähtävää, sillä VR:n entinen veturitalli on vuosien saatossa muuntautunut taidegalleriaksi. Varikkogallerian taustalla on kahdeksan naistaiteilijan kollektiivi, joka yhdessä ja talkooväen turvin muokkasi EU-hankkeen tuella varikkorakennuksen galleria- ja työtiloikseen. Varikkogalleria juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja tiloissa järjestetään vuosittain 13 vaihtuvaa näyttelyä. Galleria haluaa nostaa esille nimenomaan paikallisten sekä alueelta kotoisin olevien taiteilijoiden teoksia.

Meidän vierailumme aikana esillä oli viimeisiä päiviä nyt jo päättynyt Minna Herralan Animalistic-näyttely, jolla taiteilija on halunnut herätellä pohtimaan eläimiin kohdistuvaa epäeettistä kohtelua ja hyväksikäyttöä. Herralan työt kritisoivat ihmisen tapaa suhtautua eläimiin tuotantivälineinä sekä pohtivat kaksijakoista suhdettamme eläimiin. Toisen ihmisen lemmikki saattaa olla toiselle tuotantoeläin ja jopa samalla eläinlajilla voi olla erilaisia statuksia, joiden mukaan sen kohtelu ja kohtalo määritellään.

Herrala ottaa töissään kantaa myös eläinten oikeuksiin myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja nostaa esiin, kuinka maailman villieläinten määrä hupenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen pakottavat ajattelemaan eläimiä toisin ja muistuttavat, miten tärkeä jokainen eläinlaji on luonnon tasapainon ja evoluution kannalta. Nyt jo päättyneen näyttelyn teema ei voisi tuntua ajankohtaisemmalta kuin juuri nyt viime päivien Thermacell-keskusteluiden keskellä. Nostan myös hattua Herralalle, joka ottaa rohkeasti kantaa ilmaston, eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta Pohjanmaan alueella, missä liha-, maito ja turkisteollisuus ovat monelle elinkeino.

Vaikka tämä näyttely on jo päättynyt, kannattaa ehdottomasti tsekata Varikkogallerian näyttelytilanne Seinäjoella vieraillessa!

Alman jäätelökioski

Paikallisomisteisen Hotelli Alman edustalla sijaitseva Alman jäätelökioski ansaitsee erityismaininnan, sillä en ole kuuna päivänä kohdannut niin isoa jätskitötteröä kuin täällä! Alma mainostaa tötteröitään Seinäjoen suurimpina, mutta uskallan väittää, että ovat todennäköisesti jopa koko Suomen suurimpia. Kuvassa on siis tosiaan yksi pallo (hinta 3,50€). En edes uskalla ajatella, minkä kokoinen mahtaisi olla kahden pallon tötterö – sellaisiakin kioskilla myydään! Annan kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosituksen, että jätski kannattaa ehkä mieluummin ottaa kuppiin. Nimim. noin 2 sekuntia myöhemmin tuo jättiläispallo lepäsi nurmikolla. Onneksi jätskimyyjät tunsivat sääliä ja sain uuden pallon ilman lisämaksua – pyysin kuppiin. Ympärillä olevan näyttivät kyllä syövän jäätelöitään menestyksekkäästi vohveleista, mutta jos epäilet olevasi kaltaiseni tumpelo, niin kannattaa pelata varman päälle.

Ravintola Vinola

Ehdimme reissun aikana käydä myös testaamassa Seinäjoen ravintolatarjontaa ja suositusten pohjalta illallispaikaksi valikoitui italialaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentava ravintola Vinola. Intouduimme hellepäivän päätteeksi terassilla tilaamaan oikein useamman ruokalajin menun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan maltillisempikin määrä ruokaa olisi riittänyt. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidin parsalla höystetystä sitruunarisotosta sekä jälkiruoasta, jossa oli passionjäätelöä, mascarponea ja paahdettua valkosuklaata. Nam! Saimme myös valtavasti suosituksia Valkoinen Puu -nimisen kahvilan kakuista, mutta emme harmiksemme tällä lyhyellä reissulla ehtineet itse testaamaan. Kaikkien kuulemieni ylistyssanojen jälkeen uskallan kuitenkin kokeilemattakin suositella, jos makeannälkä yllättää!

Lisää reissutärppejä Seinäjoen seudulle löydät myös Visit Seinäjoen nettisivuilta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/11/20

Miniloma mökkitunnelmissa, suppilovahvero-savotta ja pari hyvää sarjaa

1 68

Huihai, sinne katosivat syksyn värit viime viikon syyssateiden myötä. Nämä kuvat on napattu tovi sitten, kun puissakin oli vielä lehtiä.

♥ Nämä syksyiset kuvat on ikuistanut valokuvaaja Yulia Luomanen, johon tutustuin viime kesänä somessa. Päädyimme keskustelemaan säärikarvoista, naiseudesta ja lopulta vähän kaikesta muustakin ja hyvien keskusteluiden seurauksena sovimme, että pidetään joku päivä valokuvaushetki. Lopulta tuo hetki koitti noin kuukausi sitten. Lounastreffien yhteyteen sovittu valokuvaustuokio venähti viiden tunnin mittaiseksi, kun keskustelut veivät mukanaan. Kiitos kauniista kuvista ja inspiroivista keskusteluista Yulia. Mikä ihana kohtaaminen!

♥ Syksyn tullen sitä jotenkin jaksaa vuodesta toiseen yllättyä siitä, miten äkkiä syksyn värikkäät lehdet ja ilta-aurinko vaihtuvat karun näköisiin paljaisiin oksiin ja aina vain aiemmin laskeutuvaan pimeyteen. Vaikka viime päivinä on saatu nauttia poikkeuksellisen ihanasta marraskuun auringosta, yllätyin taas kerran tänään, kun jo ennen työpäivän päättymistä oli ihan pimeää. Pimeys voi olla hyvin tunnelmallistakin, mutta aina se vie valon lapselta tovin totutella tähän uuteen rytmiin.

♥ Pidin viime viikolla pienen miniloman keskellä kiireisintä syksyä. Aina sitä kuvittelee ehtivänsä hoitaa kaikki työhommat ennen lomatunnelmiin loikkaamista, mutta tälläkin kertaa jouduin lopulta nipistämään vapaapäivistä jokusen tovin töille deadline-suman puskiessa niskaan. Myönnän, että olen viime viikkoina ollut työmäärän ja tiukkojen aikataulujen äärellä vähän stressaantunut, mutta sitä suuremmalla syyllä tuntui ihanalta päästä muutamaksi päiväksi muihin maisemiin arkisten askareiden keskeltä. Mökillä sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, saunoa, löhötä poikakaverin kainalossa ja olla vain.

♥ Yhdistimme reissuumme myös yhden yön kaupunkiloman Tampereella, johon kuuluivat treffit Tampereelle kotiutuneen Joonaksen kanssa ja munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa. Jos et vielä tiennyt, niin sieltä saa ehkä parhaat munkkirinkilät ikinä! Lounaalla piipahdimme Ojakadun Vohvelikahvilassa ja illallispaikaksi valikoitui Muusa, jossa on ihania vaihtoehtoja kasvisruoan ystäville – molemmat tuttuja jo aiemmilta Tampereen visiiteiltä. Tulipa käytyä myös Sara Hildénin taidemuseossa, jossa teosten lisäksi ihastutti itse rakennus. Kävin myös virkistämässä teinivuosien muistoja Café Europassa, jossa olen istunut tovin jos toisenkin lukiovuosina. Oli hauska huomata, että paikka on edelleen paikoillaan ja tunnelma entisellään. Brunssi ihanassa Café Pispalassa olisi kruunannut visiittimme, mutta emme onnistuneet lyhyellä varoitusajalla saamaan pöytävarausta supersuosittuun kahvilaan. Mutta sille siis lämmin suositus!

♥ Tampereelta olikin sitten kätevä hurauttaa vanhempien luo isänpäivän viettoon. Kävimme viikonloppuna myös sienimetsässä ja saimme mahtavan saaliin suppilovahveroita. Vielä jonkin verran kantarellejakin löytyi, mikä tuntui aika uskomattomalta – onhan jo marraskuu! Eilen kotiin päästessä odottikin sitten melkoinen savotta, kun sienet piti vielä putsata, pilkkoa, käyttää paistinpannulla ja paketoida pakastamista varten. Huh, mikä homma! Sienisaaliin perkaamisessa ja käsittelyssä vierähti pikkutunneille asti, mutta nyt on taas ainakin parikymmentä sieniateriaa tiedossa lisää!

♥ Tykkään lukea ääneen ja viime aikoina meillä on ollut sellainen hauska iltarutiini, että olen lukenut itse “äänikirjana” poikakaverille Antti Holman uusinta Kaikki elämästä(ni) -kirjaa (jonka sain blogin kautta luettavaksi). Teoksessa sukelletaan erityisesti häpeäntunteiden, itseinhon ja epäonnistumisen kokemusten syövereihin, mutta Holmalle tyypilliseen tyyliin huumori kukkii etenkin niissä kohdissa, minne sitä ei välttämättä ensimmäisenä hoksaisi tai tohtisi sijoittaa. Ja hyvä niin, sillä riveiltä tihkuva neuroottinen ahdistuneisuus ja komiikan puolelle luiskahtava ihmisviha voisivat olla aika raskasta käsiteltävää ilman ajoittaisia huumorin läikähdyksiä. Onnistuin tämän teoksen äärellä nauramaan ääneen, myötäelämään syvissä ahdistuksen tunteissa (mutta paikoin myös hämmentymään niistä) ja liikuttumaankin.

Ironista kyllä, lopulta teos näyttäytyy oikeastaan manifestina nimenomaan rakkauden eheyttävälle voimalle, vaikka Holma alkuun tuntuu ponnekkaasti alleviivaavan, kuinka juuri se ei ole rakkauden tehtävä. Yhtä kaikki, kirjan hienointa antia on juuri kuvaus rakkaudesta, jonka äärellä ei auta kuin antautua, vaikka ei olisikaan koskaan suunnitellut ryhtyvänsä parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa. Suosittelen! Erityisen loppusilauksen elämykselle antoi se, että kuuntelimme lopulta kirjan loppuun Holman itsensä lukemana Bookbeatista, kun uppouduimme siihen noin 4 tuntia kestäneeseen suppilovahvero-urakkaan ja tarvitsimme viihdykettä.

♥ Olen viime aikoina bongannut myös useamman erinomaisen sarjan. Toinen niistä on Netflixin huippuarvosteluita kerännyt Musta Kuningatar, joka kertoo nuoren orpotytön matkasta shakkimaailman huipulle. En tiedä shakista paljoakaan, mutta 7-jaksoinen minisarja on paitsi visuaalisesti upea, myös kiehtova nuoren naisen kasvutarina hyvin miehisessä maailmassa. Tämän tarinan jopa jotenkin haluaisi olevan totta.

Toinen viime aikojen uusi suosikki on ollut YLE Areenasta löytyvä Älska Mig, joka kertoo ruotsalaisperheen tarinaa menetyksen ja rakkauden äärellä. Neljääkymppiä lähestyvä Clara on jo luovuttamispisteessä rakkauden suhteen epäonnisten deittailukokemusten jälkeen, kun melkein tuplaten nuorempi veljensä vasta hapuilee ensirakkauden äärellä seilaten menettämisen pelon ja oman identiteettinsä etsiskelyn välillä. Samanaikaisesti perheen isä Sten käy läpi surua ja uutta alkua menetyksen jälkeen. Ylistystä kerännyt sarja kuvaa samaistuttavasti kolmen eri elämäntilanteessa olevan perheenjäsenen pyrkimystä löytää onnea elämän vastoinkäymisten keskellä. Tässä sarjassa oli jotain todella koskettavaa ja varoitus muille herkkiksille, että kannattaa varata nenäliinoja mukaan!

Mitä teille kuuluu näiden pimenevien syyspäivien keskelle?

Photos: Yulia Luomanen

Related posts

6/08/20

Loman tärkeimpiä oivalluksia

107

Arkeen palaaminen on sujunut ilahduttavan leppoisasti, mutta sukelletaan vielä hetkeksi lomatunnelmiin. Kokosin nimittäin tähän juttuun viisi ajatusta ja oivallusta, jotka jäivät käteen tästä kesästä.

Lomailu ilman peiliä on todella vapauttavaa

Vietin hyvän siivun kesälomastani metsässä, luonnossa ja mökillä tietämättä oikeastaan lainkaan, miltä näytän. Ja se oli ihan suunnattoman virkistävää ja vapauttavaa! Voin kuvitella, että kaupunkiolosuhteissa peilittömyys ahdistaisi, mutta luonnon keskellä kukaan ei arvostele tai kummastele, jos housujen takamuksessa on vähän mutaa, hiukset ovat likaiset tai meikittömässä naamassa on finni. Vietin reissussa useamman päivän vilkaisematta peiliin kertaakaan ja ainakin somen parissa työskentelevälle se teki todella hyvää. Keskityin olennaiseen: ihastelin upeita maisemia, hätistelin hyttysiä, ratkoin ristikoita, luin kirjaa ja nautin laatuajasta parhaassa kainalossa. Arkiolosuhteissa peilittömyys voisi olla henkisesti vähän epämukavampi kokemus, mutta suosittelen vähintäänkin peilittömiä eräretkiä aina silloin tällöin.

Hillasuolle kannattaa laittaa mahdollisimman korkeavartiset saappaat

Olen lapsena ja nuorena viettänyt paljon aikaa suolla hilloja poimien. Se oli mahtava kesätienesti pienelle ihmiselle, jolla ei vielä ollut tarpeeksi ikää “oikeisiin” kesätöihin. Hilloista maksetaan aika hyvin ja omana etunani marjoja poimiessa oli vielä sekin, etten itse oikeastaan välitä hilloista ollenkaan. Niinpä ei tullut naposteltua omasta kuormasta. Tänä kesänä pääsin verestämään muistoja, kun kaikkien aikojen hillakesän kunniaksi päätimme mökkireissulla suunnata suolle. Ja kieltämättä marjaa olikin aivan uskomattoman paljon: koko suo hehkui keltaisenaan ja sain puolessa tunnissa poimittua 1,5kg. Äiti varoitteli jo ennakkoon, että matkan varrella on muutama melkoisen iso oja ja minulla sattui olemaan matkassa vain sellaiset puoleen sääreen ulottuvat kumisaappaat. Ja niinhän siinä sitten kävi, että olimme vasta suuntaamassa apajille, kun ojan yli loikatessani humpsahdin suohon niin hienosti, että kumpikin saapas imaisi varmaan noin litran vettä. Ei auttanut kuin loiskutella marjaretki loppuun kengät vedestä litisten.

Samaan yhteyteen on annettava toinenki pro tip marjanpoimintaan. Marjojen lisäksi suolla tai metsässä saattaa olla myös noin miljoona hyttystä ja mäkäräistä, joilta suojautuminen kannattaa ottaa vakavasti. Niinpä suosittelen ottamaan haltuun myös äitini innovaation: laita käteen ohuet kumihanskat ja teippaa ne hihansuista kiinni takkiin. Näin ötökät eivät pääsee iskemään ranteisiin ja etenkin näin korona-aikaan myös poiminta sujuu hygieenisemmin.

Pitkät automatkat ovat loistava hetki syventää parisuhdetta

Ajokilometrejä tuli roadtripin varrella tuhansia, joten ehdimme poikakaverin kanssa istua nököttää autossa kahdestaan tunnin jos toisenkin. Rupateltavaa riitti, mutta jossain kohtaa väsyneenä tuli tunne, että voisi keksiä jotain ihan muuta. Onnistuin metsästämään netistä jonkun parisuhdekyselyn, josta valikoin mielestäni parhaita kysymyksiä automatkan ratoksi. Mukana oli muun muassa tällaisia:

♥ Jos voisit muuttaa yhden asian menneisyydestäsi ja siitä, kuinka kasvoit aikuiseksi, mikä se olisi?

♥ Mikä on suurin asia, jonka haluaisit saavuttaa tänä vuonna?

♥ Mikä on sellainen piirre tai tapa toisessa ihmisessä, jota et missään tilanteessa siedä?

♥ Mikä on kallisarvoisin muistosi ja miksi?

♥ Jos heräisit huomenna uuden taidon tai kyvyn kanssa, minkä haluaisit sen olevan?

♥ Mistä asiasta tai saavutuksestasi olet kaikista ylpein?

Näitä löytää ihan googlailemalla ja itse voi helposti keksiä uusia. Koen, että opin kysymysten avulla paljon uutta kumppanistani ja vastauksista syntyi todella kiinnostavia keskusteluita, jollaisten äärelle emme välttämättä olisi muuten tulleet päätyneeksi.

Lisävinkki: jos ei ihan koko ajan jaksa jutella, myös äänikirjojen kuuntelu yhdessä on mukavaa. Ja mikäli on leikkisällä tuulella, lapsuudesta tutut sanaleikit ovat yllättävän viihdyttäviä myös näin aikuisena. Klassikkoleikki “laiva on lastattu” toimii aina ja kerran saimme varmaan kaksi tuntia kulumaan tavuleikkiä pelaten. Idea on yksinkertainen: keksikää nelikirjaimisia sanoja niin, että seuraava sana alkaa aina tavulla, johon edellinen päättyi (esim. kuva – valo – loma – maja). Tätä voi muuten leikkiä myös kouluikäisten lasten kanssa.

Menneisyyden kohtaaminen voi olla jännittävää – ja mahtavaa

Tiedättekö sen tunteen, kun kynnys tavata vaikkapa vanhaa ystävää tai sukulaista kasvaa, mitä kauemmin edellisestä kohtaamisesta on kulunut? Jossain vaiheessa voi tuntua, että aikaa on vierähtänyt niin kauan, että uudelleen näkeminen alkaa jo jännittää. Mitä jos toisen seurassa ei osaakaan olla luontevasti? Osaako hänen kanssaan enää kaikkien vuosien jälkeen jutella? Mitä jos toinen osoittaakin pettymystä siitä, että yhteydenpito on matkan varrella vähentynyt tai jopa jäänyt kokonaa unholaan? En tiedä teistä, mutta minulla on joskus paha tapa luisua tällaisiin ajatuksiin ja niiden seurauksena kynnys ottaa yhteyttä kasvaa vielä entisestäänkin.

Tänä kesänä kuitenkin päätin haastaa nuo hölmöt epävarmuudet ja tein monta nostalgista sukellusta omaan lapsuuteeni, kun seikkailin synnyinsijoillani Oulussani ja sukuni kesäpaikassa Pohjanmaan länsirannikolla – ja kohtasin siinä samalla myös joukon ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosikausiin. Näin jälkikäteen kaikki nuo ennakkoon tunnetut epävarmuudet ja pelot tuntuivat ihan hölmöiltä. Kaikki olivat pelkästään tosi ilahtuneita jälleennäkemisistä, enkä tiedä, mistä moiset katastrofiajatukset olivat edes päähäni juolahtaneet, mutta olen onnellinen, että uskalsin astua sen hölmön kynnyksen yli. Ja pidän huolen, että seuraava kohtaaminen koittaa edellistä pikemmin.

Navigaattori on maailman paras keksintö

Mietin monta kertaa roadtripillämme, etten tiedä, olisiko parisuhteemme selvinnyt kesäreissusta yhtenä kappaleena, jos minä olisin ollut kartanlukuvastuussa. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että navigaattori on keksitty! Uskon, että säästyimme todella monelta kinalta, eksymiseltä ja harhaan ajamiselta (ajoimme kyllä jokusen risteyksen ohi navigaattorin kanssakin, kun huomio oli päässyt herpaantumaan). Rehellisesti sanottuna en tiedä, miten parisuhteet ovat selvinneet minkäänlaisista automatkoista aikana ennen navigaattoria ja kännykän karttapalveluita. Kyse ei ole edes siitä, että kartan lukeminen olisi jotenkin mahdoton tehtävä (vaikka voi se monelle olla sitäkin), vaan siitä, että minulla ei yksinkertaisesti riittäisi kärsivällisyys toljottaa karttaa maisemista ja keskusteluista nautiskelun sijaan. Puhumattakaan siitä, että tulen helposti matkapahoinvoivaksi, jos en saa katsella ajaessa eteenpäin. Niin että kyllä, navigaattori on ehkä maailman paras keksintö. Ja rakkolaastarit myös.

*

Oletteko samaa mieltä? Entä mitäs mietteitä teillä on jäänyt käteen tästä kesästä?

Related posts

3/08/20

Elämäni ihanin kesä

3 153

Elämäni ihanin kesä. Niin voisin kuvailla tätä mennyttä kesää, joka onneksi ei ole vielä ohi. Olen saanut viettää aikaa itselleni maailman parhaassa seurassa rakkaiden ihmisten kanssa, levätä, lukea kirjoja, kokea uusia seikkailuja, nähdä uusia paikkoja, olla luonnossa, saunoa ja uida luonnonvesissä, syödä tuoreita mansikoita ja verestää muistoja lapsuudestani tutuissa maisemissa. Kuvia kameraan tallentui loman ajalta vain valikoiden, mutta muistoihin uskon tämän kesän jäävän sitäkin elävämmin.

Juttelin erään ystävän kanssa juuri siitä, että jostain syystä elämässäni on usein tapahtunut kaikenlaista ikävää usein juuri kesäisin. Aikuisen elämäni jokaiseen kesään on liittynyt uupumusta, vastoinkäymisiä, ahdistusta, työstressiä, sydänsuruja, parisuhdehuolia tai mitä milloinkin. Tietenkin kesiin on mahtunut myös ihania hetkiä, mutta en muista aikuisiältäni ainoatakaan kesää, joka olisi ollut jollain tapaa aidosti huoleton ajanjakso. Ehkä siksi tämä kesä on näyttäytynyt niin erityisen onnellisena. Vaikka maailmassa on eletty poikkeuksellisia ja pelottaviakin aikoja, henkilökohtainen elämäni on ollut tasaisen hyvää koko kesän – oikeastaan se on ollut sitä koko vuoden.

Lomailin lopulta kokonaiset neljä viikkoa, joista kolme ensimmäistä reissasin ympäri Suomea, ensin pienellä kotimaan kierroksella ystävien luona Turussa ja Tampereella (viimevuotiseen tapaan) ja sen jälkeen roadtrippaillen poikaystävän kanssa. Meillä oli alun alkaen löyhästi tehty matkasuunnitelma, johon sisältyi muutama ennalta määritelty kohde, telttailua ja eräelämää sekä pieni mökkivisiitti. Sääennusteiden vaihdellessa muuttuivat spontaanisti myös matkasuunnitelmat. Tuntui ihanalta elää sillä tavoin vapaana ja hetkessä vailla liian tarkkaan määriteltyjä suunnitelmia tai päivämääriä.

Mietin moneen otteeseen, miten helppoa lomailu onkaan samanhenkisessä seurassa, kun molemmat ovat valmiita suunnittelemaan vähän sinne päin ja muuttamaan niitäkin suurpiirteisiä suunnitelmia lennosta tarpeen vaatiessa ilman suurempaa stressiä. Säiden ja mielijohteiden perässä päädyimme muun muassa Norjaan upeiden maisemien äärelle. Norjaan suuntautuneesta matkaajien vyörystä huolimatta onnistuimme iloksemme silti löytämään kuvankauniin kohteen, joka ei ollut täysin turistien kansoittama ja spontaanisti tehdystä retkestämme Norjaan tuli yksi lomamme kohokohdista.

Viimeisen lomaviikkoni vietin Helsingissä kotona ja päätin omistaa sen siivoamiselle. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta oikeastaan nautin siivouslomasta täysin siemauksin. Olen niitä ihmisiä, joilla arjessa elämä ajaa prioriteeteissa aina järjestyksenpidon ohi ja hoidan mieluummin siivous- ja järjestelyprojekteja niille erikseen varattuina ajankohtina, jolloin voin kunnolla uppoutua prosessiin. Niinpä olen nauttinut siitä, että on oikeasti ollut aikaa vain järjestellä ja jynssätä kaikessa rauhassa. Koska olen toki nauttinut siivoamisen sivussa vähän lomastakin, touhu ei välttämättä ole ihan koko ajan ollut maailman tehokkainta, mutta väliäkös tuolla. Urakkani jatkunee pienissä osissa vielä tässä tulevinakin viikkoina, kun olen nyt päässyt vauhtiin.

Viime kesänä tunsin lomani loppumetreillä vain kasvavaa ahdistusta – se kertoi minulle, että jonkin piti muuttua ennen seuraavaa lomaa. Mylläsin menneen vuoden aikana arkeni uusiksi ja tänä kesänä jäin lomalle ihan toisenlaisissa tunnelmissa. Vaikka olisin hyvin voinut lomailla vielä toisen neljän viikon pätkän tähän perään ilman mitään ongelmia, tällä kertaa lomalta töiden pariin palaaminen ei ahdistanut. Tottakai loman loppumiseen liittyy pientä haikeutta, mutta tuntuu, että tällä kertaa pystyin oikeasti irroittautumaan arjesta ja se teki todella hyvää. Ja on kivaa palata tänne bloginkin puolelle pienen paussin jälkeen ja uusin ajatuksin!

Mitä teille muille kuuluu? Miten kesä on sujunut? Millä mielin palailette arkeen vai jatkuuko jollakulla loma edelleen?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts