26/10/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ELISA & ASENNEMEDIA
Mun kasikymppiset vanhemmat ei oikein pysty hoitamaan enää mitään itse, koska eivät osaa. Ei voi olettaa, että vanhat ihmiset oppivat käyttämään älylaitteita. Jos miettii esim. verkkopankkeja, niin ne on ihan älyttömän pienellä fontilla ja todella sekavia iäkkäille. Sitten joka paikkaan pitää tietenkin tunnistautua ja sitä varten pitää olla tunnuslukusovellus ja paina siinä nuoli takas, hyväksy evästeet, huomaa pieni ruksi. Todella ärsyttävää, rehellisesti sanottuna. Jos mulla on iPhone-ihmisenä vaikea opetella käyttämään Androidia ja oon vähän alle 40v., niin mitä se on, kun on enemmän ikää. Meidän yhteiskunta on yhtä lailla vanhusten yhteiskunta ja heistä pitää huolehtia, myös yritysten! Muuten se jää lasten harteille, vaikka tottakai minä asiat hoidan ja huolehdin.
*
Oletko koskaan miettinyt arjessasi palveluiden saavutettavuutta? Millaista olisi hoitaa päivittäisiä asioita, jos olisi rajoitteita esimerkiksi näkökyvyn, kuulon, liikkumisen tai kielitaidon kanssa? Onnistuisiko sosiaalisen median käyttäminen tai tv-sarjan katselu? Pääsisikö virastoon, putiikkiin tai ravintolaan edes sisälle? Löytäisikö nettisivuilta etsimänsä tiedon? Onnistuisiko asiakaspalvelun kanssa asiointi?
Uskon, että aika harva meistä tulee arjen tiimellyksessä miettineeksi tällaisia käytännön asioita, elleivät ne kosketa meitä henkilökohtaisesti tai jonkun läheisen kautta. Elisa pyrkii jatkuvasti parantamaan palveluidensa saavutettavuutta ja haastoi minut pohtimaan saavutettavuuteen liittyviä haasteita ja kysymyksiä. Niinpä kysyin muutama viikko sitten seuraajieni kokemuksia saavutettavuudesta Instagramin puolella ja pääsin lukemaan muiden ajatuksia aiheesta. Kaikki vastanneet kokivat, että saavutettavuudesta pitäisi puhua enemmän ja antoivat luvan jakaa kommenttejaan anonyymisti, joten kokosin tekstin joukkoon myös seuraajilta saamiani vastauksia.
Nuorena, vammattomana ja kielitaitoisena on keskimäärin melko helppoa navigoida yhteiskunnassa ja erilaisissa digiympäristöissä. Moni saavutettavuuteen liittyvä epäkohta tuleekin näkyväksi vasta siinä vaiheessa, kun sen joutuu kohtaamaan itse tai läheisensä kautta. Siksi on ihan hyvä haastaa itseään ja yrittää astua hetkeksi jonkun toisen kenkiin.
Moni arkinen saavutettavuuteen liittyvä haaste on ilmennyt minulle 87-vuotiaan näkövammaisen ja liikuntarajoitteisen mummokaverini kautta. Kuinka haastavaa onkaan monien arkisten asioiden hoitaminen, kun näkökyky heikkenee jatkuvasti eikä oikeasti näe lukea enää juuri mitään. Älylaitteiden käyttö tai sen opettelu ei luonnistu enää oikein iän eikä puutteellisen näkökyvynkään vuoksi. Liikuntarajoitteiselta ei myöskään onnistu asioiminen paikoissa, joissa on portaita mutta ei hissiä. Itsenäisesti omia asioitaan mielellään hoitavalle ikäihmiselle haasteita tuottaa sekin, että kadunvarsilla on niin vähän penkkejä, joille liikuntarajoitteinen voisi istahtaa hetkeksi levähtämään, kun tarvitsisi latailla hetki akkuja.
Itse asiassa tilojen ja kulkuneuvojen saavutettavuudesta tosin puhutaan yleensä esteettömyytenä. Saavutettavuudella viitataan yleensä nimenomaan digipalveluihin ja sen tavoite on, että kaikki voivat käyttää palvelua riippumatta henkilön ominaisuuksista tai toimintarajoitteista, kuten iästä tai vammoista. Aiemmin saavutettavuudesta on puhuttu verkkopalveluiden esteettömyytenä, mutta lainsäädännön uudistusten myötä termistö on tarkentunut niin, että saavutettavuus viittaa digitaalisiin palveluihin ja esteettömyys fyysiseen maailmaan.
*
Mulla on alentunut kuulo ja ADHD, joka vaikeuttaa puheen kuuntelemista. En katso mitään ilman tekstityksiä, luen mieluummin kuin kuuntelen ja sivuutan storyt joissa on puhetta mutta ei tekstiä… Asun Yhdysvalloissa ja täällä ei automaattisesti ole elokuviin mennessä tekstityksiä, joten en käy elokuvateattereissa vaan jään odottamaan että tulevat suoratoistopalveluihin.
Nimenomaan digimaailmassa saavutettavuuskysymykset ovat tulleet vastaan sosiaalisen median puolella. Ryhdyin muutama vuosi sitten tekstittämään Instagram-storyjani, koska tiedän, että moni katselee niitä ilman ääniä. Tajusin kuitenkin myöhemmin useiden saamieni palautteiden perusteella, että tekstitys on myös teko saavutettavuuden puolesta. Olen saanut kiitosta kuulovammaisilta, ADHD-diagnoosin tai muun neurologisen poikkeaman omaavilta sekä suomen kieltä vasta opettelevilta, että tekstitykset mahdollistavat myös heille storyjeni seuraamisen. En ollut osannut ajatella tällaista näkökulmaa, mutta saamani palaute on ehdottomasti kannustanut jatkamaan tekstitysten tekemistä.
Toisinaan olen saanut hämmästeleviä kommentteja siitä, että teen kaikki Instagram-kuvatekstini englanniksi. Tämä valinta on puolestaan ollut ihan tietoinen saavutettavuusteko. Alun alkaen tein kaiken IG-sisältöni englanniksi, koska minulla on myös englanninkielisiä ystäviä ja seuraajia, ja halusin olla huomaavainen heitä kohtaan. Suurin osa suomalaisista ymmärtää myös englantia, joten ratkaisu tuntui käytännölliseltä. Myöhemmin olen siirtynyt tekemään storyt pääasiassa suomeksi, mutta kuvatekstien kielenä olen halunnut säilyttää englannin, koska minulle on tärkeää, että myös suomea osaamattomat ystäväni ja seuraajani pystyvät seuraamaan tiliäni.
*
Teen työtä, jossa päivittäin törmään siihen, miten saavutettavuus esimerkiksi kielen osalta usein unohtuu. Ihan jo esimerkiksi siinä, mitä ja millaista kieltä palveluissa käytetään. Kielivaihtoehtoja ei useinkaan ole tarpeeksi, tiedotteet annetaan suomeksi (ehkä ruotsiksi ja englanniksi), eikä monestikaan ole saatavilla selkokielisiä tekstejä. Oletusarvo on myös aina se, että kaikki osaavat lukea (ja kirjoittaa). Tiedotteita ei anneta esimerkiksi video- ja/tai kuvamuodossa, jolloin ne olisivat saavutettavissa aika suurelle yleisölle.
Vaikka saavutettavuutta on usein helppoa ja luontevaa lähestyä nimenomaan erilaisten erityispiirteiden kautta, todellisuudessa se voi koskettaa meistä ketä tahansa. Varmasti moni meistä on joskus yrittänyt tihrustaa kännykän näyttöä kirkkaassa valossa tai heiluvassa kulkuvälineessä, yrittänyt kuulla kovan taustahälyn keskellä tai asioida itselle vieraalla kielellä. Toisaalta ikinä ei myöskään voi olla varma, milloin saavutettavuuskysymykset muodostuvatkin omalla kohdalla pysyvämmin ajankohtaisiksi: tilapäinen tai pysyvä vamma tai jokin yllättävä tilanne voikin yhtäkkiä vaikeuttaa palvelun tai laitteen käyttämistä merkittävästi. Eräs saavutettavuuden parissa työskentelevä seuraajani totesi hyvin:
Hei ihanaa että puhut tästä! Teen töitä tämän aiheen parissa päivittäin ja kyseessä on isompi asia kuin usein ajatellaan. Saavutettavuus koskee meistä jokaista – joskus mekin voidaan olla käsi paketissa eikä voida esim. käyttää hiirtä vaan joudutaan turvautumaan pelkkään näppäimistöön ja palveluiden tulisi toimia silloin.
Monesti ihmisten ajatus tuntuu olevan, että no muokataan sitten, jos myöhemmin tarvitsee, muttei tehdä lähtökohtaisesti saavutettavaa. Esim. kiinnitetään vaikka PowerPoint-esityksen saavutettavuuteen huomiota vasta sitten, kun tiedetään että yleisössä on heikkonäköinen ihminen. Siinä unohtuu, että se voi tuottaa turhaa työtä, ja mikä tärkeämpää, emmehän me automaattisesti voi tietää, millaisia rajoitteita ja ominaisuuksia muilla ihmisillä on. Kyllähän meistä kuka tahansa myös mielellään käyttää automaattisesti aukeavia ovia, mutta liikuntavammaiselle ne voivat olla täysin välttämättömiä.
Saavutettavuuden huomioiminen voi siis mielestäni hyödyttää ihan kaikkia, ei vain joitain ”erityisryhmiä”. Eikä sen siksi pitäisikään olla vain vammais- tai vähemmistökysymys. Eikä kukaan tiedä, milloin omalla kohdalla voikin tarvita vaikkapa esteettömiä ympäristöjä, vaikka juuri nyt kulkeminen olisikin helppoa. Elämäntilanne voi muuttua kellä vain.
Viime kädessä saavutettavuudella tavoitellaan yhdenvertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä ihan kaikille. Suomalainen ohjelmistoyritys Eficode on koonnut omille nettisivuilleen kattavan tietopaketin saavutettavuudesta ja tiivistää sen ytimen näin: “Saavutettava digitaalinen palvelu huomioi niin seniorikäyttäjät, näkövammaiset, kuulovammaiset kuin ihmiset, joilla on esimerkiksi lukivaikeuksia, värisokeus tai ikänäköä. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään kaikenlaisten käyttäjien huomioimista, vaan saavutettavat verkkopalvelut ovat käytettävissä laajasti esimerkiksi erilaisilla käyttötavoilla, laitteilla, päätelaitteilla ja apuvälineillä kuten mobiililaitteilla tai ruudunlukijaohjelmistoilla.”
Aiheena saavutettavuus on erityisen ajankohtainen juuri nyt, sillä uusi laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta velvoittaa, että merkittävän osan digitaalisista palveluista tulee olla saavutettavia. Kuten saavutettavuuden parissa työskentelevä seuraajanikin totesi, moni miettii saavutettavuutta vasta jälkikäteen. Todellisuudessa työstä voi kuitenkin tulla moninkertainen ja kalliskin, jos joudutaan jälkikäteen korjailemaan jo kertaalleen tehtyä.
Vaikka monien digipalveluiden saavutettavuutta voidaan usein parantaa pienilläkin muutoksilla, olisi parempi, jos saavutettavuuskysymykset pyrittäisiin huomioimaan jo suunnitteluvaiheessa. Ja lopulta se voi olla yritykselle monella tavoin eduksikin. Saavutettavuuden huomioiminen nimittäin yleensä parantaa myös palveluiden käytettävyyttä, mistä hyöytyvät kaikki. Toisaalta saavutettava digipalvelu saa automaattisesti yleensä suuremman yleisön, sillä se ei sulje ketään ulkopuolelle. Senioreita, vammaisia tai jollain tapaa toimintarajoitteisia ihmisiä on arviolta peräti 30-40% väestöstä, joten se on myös kuluttaja- ja asiakasryhmänä merkittävä joukko.
*
Mun mummilla (79v.) on silmänpohjanrappeuma, mikä on edennyt todella nopeasti etenkin nyt viimeisen vuoden aikana. Mummi on muuten varsin terve ja aktiivinen ihminen ja käyttää myös tietokonetta ja älykännykkää. Nyt kuluneen vuoden aikana on kyllä noussut esille, miten hyvä olisi, että eri sivustoilla/appeissa tekstien kokoa voisi skaalata suuremmaksi (ilman, että sivuston toimivuus kärsii). Onneksi esimerkiksi tietokoneen käyttöjärjestelmässä ja esim. sähköpostissa tämä onnistuu, mutta monissa tilanteissa mummi joutuu lukemaan juttuja näytöltäkin suurennuslasin kanssa. Myös monet asetuksiin liittyvät tekstit ja log in -tyyppiset kohdat ovat usein tosi pienellä. Lisäksi välillä vaikka tekstejä saisi säädettyä suuremmaksi niin se saattaa tapahtua niin, että kaikki sivulla kasvaa vähän höperösti ja yhtäkkiä esim. Ikkunan alareunassa ollut ”ok/seuraava/tms” nappi katoaa ruudun alareunasta näkyvistä. Tällaisessa tilanteessa pitää itsekin ihmetellä, miten pääsen klikkaamaan tästä.
Elisalla saavutettavuuskysymyksiä mietitään jatkuvasti ja pyritään parantamaan palveluita – ja mieluiten yli sen minimivaatimustason, sillä yrityksen vakaana tavoitteena on luoda digitaalisista palveluista ihan kaikille yhtä helppokäyttöiset ja yhdenvertaiset. Käytännössä tämä tarkoittaa Elisan tapauksessa sitä, että esimerkiksi näkörajoitteesta huolimatta voi ostaa verkkokaupasta uuden puhelimen ruudunlukuohjelmalla tai sitä, että myös kuulorajoitteisena tai suomen kieltä osaamattomana voi nauttia suoratoistopalveluiden elokuvista selkeistä valikoista löytyvien tekstitysten avulla. Se tarkoittaa myös sitä, että eri ikäiset ja tietotaidoiltaan erilaiset ihmiset voivat käyttää verkkopalveluita mahdollisimman vaivattomasti ja turvallisesti.
Viime kädessä saavutettavuus näkyy Elisan palveluissa sujuvana ja selkeänä käyttökokemuksena. Sisältö etenee loogisesti ja mukautuu erilaisille näytöille ja erilaiset tekstit ja painikkeet erottuvat hyvin erilaisissa valaistusolosuhteissa. Koska Elisalla saavutettavuus nähdään myös tärkeänä osana yrityksen vastuullisuutta, palveluita pyritään jatkuvasti kehittämään ja parantamaan entisestään sekä henkilökuntaa kouluttamaan saavutettavuudesta. Palveluita auditoidaan aktiivisesti mutta sen lisäksi niitä myös testataan erilaisilla käyttäjäryhmillä. Joskus niinkin pieni muutos kuin painikkeiden suurentaminen voi merkittävästi parantaa palvelun saavutettavuutta ja käytettävyyttä. Olennaista on myös asenne: valmista ei välttämättä tule koskaan, vaan saavutettavuuteen tuleekin suhtautua prosessina, jossa palveluita arvioidaan ja reflektoidaan jatkuvasti valmiina kehittämään niitä edelleen paremmiksi.
Lue lisää Elisan saavutettavuusperiaatteista täältä.
*
Tärkeä aihe! Ja toimiva saavutettavuus hyödyttää ihan meitä kaikkia, esim. storyjen katsominen meluisassa paikassa tai muuten paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä, selkeät kontrastit teksteissä ym. Kiitos, ihan ilahduin tästä, että teit tällaisen yhteistyön! Tulee itsekin näitä käsiteltyä omassa työssä, niin siksi aihe kiinnostaa. Kieltenoppimiseen tuo tekstitys on myös hyvänä tukena, kun yhdistyy siinä sekä näkö- että kuuloaisti. Loppukevennyksenä sitten, että onhan se mukavaa, jos voi laittaa tekstitykset esim. suomenkielisiin elokuviin, että sipsiä rouskuttaessa ei tarvitse pitää volyymia ihan täysillä.
Mun pienten oppilaiden perheet ei saa niitä palveluita joita he ansaitsevat. Kaikki ei pysty käyttämään nettiä ja etsimään suomenkielisiltä sivuilta neuvoja. Tämä surettaa ja suututtaa viikottain, kun opetan maahanmuuttajataustaisia lapsia alakoulussa. Olisi hyvä, jos ihmiset ymmärtäisivät, että heikko kielitaito sulkee ulkopuolelle ja palveluiden saatavuus vaarantuu. Esim. opettajat tekevät työtä päivittäin, jotta lapset ja perheet saisi tukea, jota eivät osaa etsiä. Hyvä esimerkki: Helsingin kampanja ”ilmaiset harrastukset kaikille”. Siitä puhuttiin jopa uutisissa. Ilmoittautuminen oli netissä periaatteella nopein sai paikan. Kukaan minun vieraskielisistä oppilaistani ei ehtinyt saada paikkaa, vaikka he juuri tarvitsisivat noita ilmaisia harrastuksia.
*
Yksi asia, mitä ei usein mielletä saavutettavuuden pariin, on muuten pelit ja erityisesti tietokone- ja mobiilipelit. Ohjaimet/hiiri+näppäimistö on usein suunniteltu niille, joilla on kaksi toimivaa kättä joita käyttää toimivasti yhdessä. Värisokeille mikä tahansa peli voi olla haastava, jos värikoodausta ei ole mietitty. Ikävästi tässä on mukana kovaääninen gamer bro -joukko, joka ei halua että pelejä muokattaisiin pelattavuuden saavuttamiseksi – oon nähnyt kiukuttelua mm. värien säätömahdollisuuksista ja siitä, että jotkut pelaa helpoimmalla asetuksella, avustettuna… Mutta sitten, kun miettii mitä kaikkea peleissä on harrastuksena ja kuinka paljon yhteiskuntaa pelillistetään, niin vammaiset jätetään hyvin usein ulkopuolelle. Tämä tuli joskus esille, kun lievästi cp-vammainen kaveri ei pystynyt pelaamaan tiettyjä kohtia peleissä, koska ei yksinkertaisesti pystynyt. Sen jälkeen oon miettinyt aika paljonkin, ja käynyt keskusteluja pelipiireissä.
*
Hei ihanaa että tää asia on esillä! Mulla itsellä on silmäsairaus, joka rajoittaa liikkumista. Valaistus vaikuttaa paljon sekä sisällä että ulkona. Lisäksi digitaalisessa ympäristössä vaikuttaa tietty tekstin koko ja väri. Usein esim huomaa että insta-stooreissa tekstit on tosi pienellä tai valkoinen teksti valkoista taustaa vasten, niin eihän sitä näe lukea! Kiitos, että otat tän aiheen esille.
Sun stooreja on niin ihanaa seurata siitäkin syystä, että vaikka pää olisi täynnä ääntä ja hälyä, niin stoorit voi jättää mutelle ja lukea vain tekstit. Olen monesti ajatellut tätä, mutta nyt ensimmäistä kertaa vasta tiedostin asian syvällisemmin. Eli vilpitön kiitos myös tällaisen helposti kuormittuvan erityisherkän osalta.
*
Asuin ulkomailla monta vuotta, enkä täysin sujuvasti osannut paikallista kieltä. Se hankaloitti monien eri palveluiden käyttöä, esimerkiksi paikallinen verotoimisto ei suostunut kommunikoimaan englanniksi, vaikka maassa on tilastollisesti parhaat ei-natiivi englannin puhujat. Tämän lisäksi mikään uutispalvelu ei ollut englanniksi, eikä aina voinut seurata paikallisia tapahtumia. Kyllä sitä elää omassa kuplassaan, vaikka haluaisi olla enemmän osana yhteiskuntaa. Eikä se motivoinut kielen oppimista, koska oli niin ulkopuolinen ja ei-tervetullut olo. Nyt sitten muutin lopulta takaisin Suomeen aikalailla juuri tästä syystä. Toin ulkomaalaisen kumppanini mukaan ja onnekseni oon huomannut, että esim. verotoimiston sivut, yle uutiset, jne. on myös englanniksi. Toivottavasti helpottaa hänen kotiutumistaan tänne päin.
*
Näin kuulovammaisena tekstitetyt instastoryt on ❤❤❤ Myös kun aina ei pysty muutenkaan kuuntelemaan äänillä. Ja joo, on tullut vastaan tilanteita kun saavutettavuus ei ole onnistunut omalla kohdalla. Esim virastoissa on monesti tiskeillä pärskesuoja tms. joka blokkaa äänen toooodella hyvin ja vielä näin korona-aikaan, jos käytössä on maski, niin huuliltaluku ei onnistu. Itsellä, kun ei ole niin huono kuulo että käyttäisin viittomakieltä tai tulkkia, ei oikein ole muita keinoja kun pyytää vain toistamaan monesti tai kirjoittamaan paperille. Tämä tuntuu joskus todella nololta ja saatan vältellä aspatilanteita, kun en jaksa sitä ”Mitä? Anteeksi en vieläkään kuullut? Voisitko vieläkin toistaa?” Tuntuu, että mä oon se tyhmä osapuoli, vaikka en itse sille voi mitään.
Tosi hyvä aihe! Itse olen päivätöissä saavutettavuussuunnittelijana yliopistolla. Ennen tuota työtä en osannut oikein ajatella aiheesta mitään – nyt taas näen saavutettavuuden puutteita ja haasteita kaikkialla. Hyvä että aiheesta puhutaan, sillä ihmiset eivät tosiaan ole samasta muotista.
En ole Helsingin yliopistossa, mutta siellähän nyt puhutaan uudesta tietojärjestelmästä, jossa tapahtuu mm. kaikki kursseille ilmoittautuminen – ja se ei ole ollenkaan saavutettava esim. näkövammaisille, sitä ei siis pysty käyttämään jollei näe. Lain mukaan järjestelmien kuitenkin pitäisi olla saavutettavia.
*
Hei! Tekstitykset tekee sun stooreista saavutettavia myös neuroepätyypillisille. Mä en ADHD:n takia pysty kunnolla seuraamaan ilman ja katson esim. sarjat ja leffat mieluiten teksteillä kielestä riippumatta. Yritykset voisivat pienellä vaivalla tehdä nettisivuistaan tosi paljon helpompia myös meille. Usein esim. yhteystiedot, aukioloajat tms. semitärkeä valikko on vaikeassa kohdassa tai monen klikkauksen takana piilossa, ja jos niitä ei ekan parin sekunnin aikana bongaa, niin luovutan. Ei riitä, että sivu näyttää kivalta, vaan pitää olla myös looginen ja yllättävän harvan isonkaan yrityksen sivu oikeasti on.
Kävin uteliaana Elisan sivuilla – ne oli aika jees! Etusivulta löytyi ekalla vilkaisulla selkeästi kaikki (joko suoraan, tai hyvällä paikalla olevan selkeästi nimetyn alavalikon kautta), mitä kuvittelen että asiakkaana nopsaan tarvitsisin.
Photos: Meri Milash
Edit: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
24/10/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MIFUKO
Olemme asuneet uudessa asunnossa kohta 5 kuukautta ja hiljalleen täällä alkaa näyttää kodilta ja tuntua omalta. Vielä suunnitelmissa on maalata pari seinää, ripustaa taulut, hankkia pari mattoa ja järjestellä työhuone käyttökuntoon (nyt se näyttää lähinnä varastolta). Tutut omat kalusteet ovat solahtaneet tänne aika mutkattomasti eikä uutta ole tarvinnut juurikaan hankkia. Löysimme käytettynä eteiseen unelmien kaapin ja isompi ruokapöytä on tilattu. Lisäksi kodin sisustukseen on löytänyt tiensä joukko näppäriä, kauniita ja vastuullisia koreja ja pieniä sisustustarpeita. Jos et ole vielä kuullut suomalais-afrikkalaisena yhteistyönä kauniita sisustustuotteitaan valmistavasta Mifukosta, kannattaa ehdottomasti tutustua!
Mifuko tunnetaan erityisesti koreista ja korikasseista, joiden ajaton design ja korkea laatu on huomattu maailmallakin – viime keväänä brändi nimittäin pääsi tekemään yhteistyötä ranskalaisen muotitalo Chloén kanssa, joka otti kevätkokoelmaansa mukaan Mifukon valmistamia korikasseja. Korien lisäksi Mifukon valikoimaan kuuluu pieniä sisustusesineitä, koristeita, keittiövälineitä, huiveja ja Lapuan Kankureiden kanssa yhteistyönä valmistettuja tekstiilejä sekä nyt tämän syksyn uutuutena kauniita ja kestäviä saippuakivestä valmistettuja kynttilänjalkoja ja saippuakuppeja.
Mifuko ei kuitenkaan ole vain sisustusbrändi, sillä yritys on ensisijaisesti saanut alkunsa halusta vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tarjota työtä ja toimeentuloa naisille Afrikassa sellaisilla alueilla, missä naisten työllistyminen on haasteellista. Kenian maaseudulla eletään pitkälti oman viljelypalstan antimista ja niitä myös myydään eteenpäin muita hyödykkeitä vastaan. Juuri näitä alueita esimerkiksi ilmastonmuutos koettelee ensimmäisenä, joten Mifuko tarjoaa maaseudulla asuville naisille joustavaa työtä, jota voi tehdä kotona ja sadekaudella edelleen viljellä maata. Mahdollistamalla naisille työnteon ja oman rahan ansaitsemisen on myös havaittu olevan myönteinen vaikutus tasa-arvon kehitykseen sekä lasten koulutukseen.
Mifuko on kasvanut viime vuosina valtavasti ja nykyään jo yli 800 artesaania työllistyy tekemällä Mifukolle tuotteita. Kenian lisäksi artesaaneja on nykyisin myös Tansaniassa, Ghanassa ja Etiopiassa. Artesaaneille ei synny kustannuksia tuotteiden teosta, niissä ei käytetä kemikaaleja ja kaikista tuotteista saa korvauksen, vaikka tuote sattuisikin olemaan väärän kokoinen. Persoonallisemmat ja uniikit tuotteet myydään sitten myyjäisissä halvemmalla.
Mifuko toimii Reilun Kaupan periaatteiden mukaan ja tekee kiinteää yhteistyötä World Trade Fair Organization -järjestön eli WFTO:n kanssa, joka kokoaa yhteen kaikki Reilun kaupan organisaatiot. Suomessa tunnetaan parhaiten Fair Trade -merkki, joka on keskittynyt enemmän elintarviketeollisuuden tuotteisiin kuten kahviin, suklaaseen ja ruusuihin. WFTO:n jäsenyritykset puolestaan ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ovat enemmänkin keskittyneet parantamaan heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa oman toimintansa kautta. Ehtona jäsenyydelle on, että koko tuotantoprosessin tulee täyttää Reilun Kaupan vaatimukset.
WFTO on määritellyt jäsenyrityksilleen 10 periaatetta, joiden mukaan myös Mifuko on sitoutunut toimimaan. Vastuullisuus tarkoittaa Reilun Kaupan periaatteissa paljon muutakin kuin hyvää palkkaa. Se merkitsee joustavuutta, hyviä työskentelyolosuhteita, luonnon kunnioittamista sekä syrjinnän ja lapsityövoiman vastaista työtä.
Vuonna 2012 perustetulla Mifukolla on nykyisin myös oma säätiö Mifuko Trust, joka toimii myös aktiivisesti samoilla alueilla elävien yhteisöjen hyväksi. Mifuko Trustin varoilla pyritään parantamaan alueiden hygieniaolosuhteita rakentamalla kuivakäymälöitä, antamalla hygieniaan liittyvää koulutusta sekä opetetaan ihmisiä itse valmistamaan saippuaa. Säätiö luo myös paikallisille mahdollisuuksia yrittäjyyteen näiden samojen teemojen ympärillä. Yhtenä projektina on myös tuottaa edullisia ja ympäristöystävällisiä lannoitteita, joiden avulla paikalliset pienviljelijät pystyvät parantamaan satoaan ja turvaamaan toimintaansa ilmasto-olosuhteiden vaihdellessa.
Säätiön toimintaa rahoittaa pääasiassa ulkoministeriö, mutta tänä syksynä Mifuko Trust sai myös rahankeruuluvan, joten nyt myös yksityisten lahjoittajien on mahdollista tukea säätiön toimintaa ja osallistua hankkeiden rahoitukseen. Mifukon tarinasta, toiminnasta ja rahoittamista hankkeista löytyy runsaasti tietoa merkin nettisivuilta.
Tämän syksyn uutuudet eli saippuakivestä valmistetut Kandili-kynttilänjalat on suunnitellut muotoilija Hanna Anonen, joka valittiin tänä vuonna Vuoden Muotoilijaksi 2021. Anosen tunnetuimpiin töihin kuuluu Hakolalle suunniteltu värikäs kattokruunu, mutta sen lisäksi hän on suunnitellut tuotteita ja printtejä muun muassa myös Vimmalle ja Made by Choicelle. Kauniit ja muuntelukykyiset kynttilänjalat on valmistettu kestävästä ja kuumentumattomasta saippuakivestä – ja kiven luontaisen värityksen mukaisesti jokainen niistä on hurmaavan uniikki oma yksilönsä.
Rakastuin Kandili-kynttilänjaloissa itse siihen, että niitä voi käyttää joko yksitellen tai pinota lukemattomiksi eri yhdistelmiksi päällekkäin – kurkkaa Instagramin puolelta tekemäni kuvakokoelma erilaisista yhdistelmistä, mitä olen kynttilänjaloista kasannut. Viittä erilaista kynttilänjalkaa voi myös nerokkaan muotoilunsa ansiosta käyttää sekä tuikkukynttilöiden että pitkien kruunukynttilöiden kanssa. Aivan ihastuttavan monipuolinen piristys pimeneviin syysiltoihin tai vaikkapa lahjapakettiin! Kokoelmaan kuuluu myös kaksi erimallista saippuakivestä valmistettua saippuakuppia.
Kaikkein parhaiten Mifuko kuitenkin tunnetaan punotuista koreistaan, joita on tarjolla niin sisustuskäyttöön kuin korikasseiksikin. Viime kesän ylivoimaisesti käytetyin laukkuni oli nimenomaan Mifukon kaunis korikassi, johon mahtui mukaan kaikki kesäretkille tarvittava – ja vähän enemmänkin. Myös kodin sisustuksessa olen hyödyntänyt koreja, joihin sujahtavat näppärästi meillä kylppärissä purkit ja putelit, keittiössä lastat ja kauhat sekä vitamiinipurnukat, eteisessä talviasusteet ja olohuoneessa aikakausilehdet. Ja voipa koria käyttää kauniina somisteena myös kukkaruukun päällä. Vain luovuus on rajana sille, mihin kaikkeen nämä taipuvat ja kokoja, värejä sekä tyylejä löytyy paljon erilaisia. Tuotteiden materiaaleista ja vastuullisuudesta löytyy runsaasti tietoa yrityksen nettisivuilta. Kannattaa myös tsekata niiden hoito-ohjeet, jotta korista on iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Kurkkaa Mifukon koko valikoima verkkokaupasta!
PS. Mifuko järjestää Helsingin Arabiassa showroomillaan (Hämeentie 130 A) perinteiset joulumyyjäiset joulukuussa. Myynnissä on 2-laatuisia tuotteita ja mallikappaleita erittäin edullisesti sekä luvassa on myös muita kivoja joulutarjouksia. Myyjäiset järjestetään 4.-5.12., 11.-12.12. ja 18.-19.12. klo 13-16.
Related posts
21/10/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN
Kun vajaa vuosi sitten ryhdyimme Stockmannin A+more-tiimin kanssa suunnittelemaan tämän syksyn asustekokoelmaa, tuntui aika vaikealta kuvitella, mikä tilanne maailmassa mahtaisi tänä syksynä malliston julkistuksen hetkellä olla. Koronapandemian keskellä kaikki on tuntunut epävarmalta eikä tulevaisuudesta ole ollut tietoa – ja se on luonut omanlaistaan mielenkiintoista näkökulmaa myös suunnitteluprosessiin.
Kestävä tyyli ja vastuullisuus ovat alusta lähtien olleet A+more by Pupulandia -asustemalliston ydin ja kantava voima. Menneiden neljän vuoden aikana on suunniteltu yhdessä pari pipoa, huiveja ja laadukkaita nahkalaukkuja. Tämän syksyn neulekokoelma julkaistiin reilu kuukausi sitten ja nyt myyntiin on ilmestynyt myös yhdessä suunnittelemamme laukkumallisto.
Kun lähdimme suunnittelemaan laukkumallistoa 9 kuukauden päähän keskellä poikkeusoloja, yritimme miettiä, miltä maailma voisi näyttää ja tuntua syksyllä 2021. Rajoitteisiin ja kodin ympärillä pyörivään arkeen sopeutuessa pohdimme, että moni varmaankin kaipaa itseään toistavien päivien lomassa elämäänsä vähän seikkailuja. Ja niinpä päätimme omistaa syksyn kokoelman isoille ja pienille seikkailuille sekä sellaisista haaveilulle.
Staycation, metsäretki ja telttayö luonnon helmassa, mökkireissu tai viikonloppu poissa kotoa junamatkan päässä – mahdollisuuksia seikkailuille on paljon myös arkisen aherruksen keskellä ja haluan kannustaa tarttumaan niihin! Olen itse onnistunut mahduttamaan viimeisen kuukauden ajalle useammankin pienen retken tai seikkailun: olen käynyt vanhempieni luona yökyläilemässä ja sienimetsässä, viettänyt iltaa taidemuseossa, osallistunut kaupunkifestivaaleille staycationin merkeissä, käynyt muutamalla keikalla sekä leffassa ja tänä viikonloppuna olen suuntaamassa minilomalle Hankoon.
Syksyn kokoelma on myös suunniteltu seikkailuja silmällä pitäen: se koostuu laadukkaista, monikäyttöisistä ja ajattoman tyylikkäistä asusteista. Esimerkiksi suuri ja ohut villasekoitehuivi toimii sekä huivina, shaalina että torkkupeittonakin ja käytännöllinen laukkusetti sopii mainiosti niin arkisiin hetkiin kuin mukaan vaikkapa pienelle viikonloppureissulle. Laukkujen luonnonäheisen värimaailman pyrimme valitsemaan niin, että ne sointuisivat kauniisti paitsi neulekokoelmaan, myös niihin erilaisiin talvitakkeihin, mutta on joukossa myös yksi väripilkkukin.
Kookas olkalaukku palvelee sekä arjessa treenikassina että kätkee uumeniinsa kätevästi yöpymiseen tarvittavat välttämättömyydet lyhyelle matkalle. Laukku on itse asiassa saanut inspiraationsa suunnilleen saman kokoisesta nahkalaukusta, jonka olen itse aikanaan ostanut noin 10 vuotta sitten italialaiselta torilta. Laadukas ja lyhyelle reissulle täydellisen kokoinen nahkalaukku on palvellut lukemattomilla retkillä ja reissuilla ja laadukas nahka vain paranee patinoituessaan. Ja tuumailin, että monella muullakin voisi olla käyttöä samantyyppiselle “weekend bagille”. Laukun ilmettä (ja kokoa) voi muunnella säätöremmien avulla.
Mallistoon kuuluu myös ajaton satulalaukku, jonka inspiraationa on toiminut ensimmäisessä laukkukokoelmassamme nähty pikkulaukku. Sen innoittajana puolestaan toimi alun alkaen noin 15 sitten ostamani vintage-laukku, joka lienee jostain 70-80-luvulta – ja näyttää tyylillisesti edelleen upealta. Satulalaukku on aikaa kestävä klassikko ja teimme siitä tällä kertaa hiukan suuremman version, johon mahtuvat hyvin mukaan kaikki tärkeimmät tavarat. Laukussa on myös kaksi erilaista olkahihnaa, toinen paksumpi ja lyhyempi ja toinen pidempi ja ohuempi. Pitkän hihnan kanssa laukun saa heitettyä kätevästi olalle ja lyhyemmän hihnan kanssa se näyttää heti vähän juhlavammalta.
Lisäksi mallistossa on pieni nahkainen meikkilaukku, joka ajaa asiansa myös näpsäkästi clutch-mallisena iltalaukkuna – täydellinen seikkailuihin siis! Pussukka toimii kivasti yhdessä ison viikonloppukassin kanssa ja väreinä siinäkin ovat samat kauniit sävyt: musta, konjakinruskea ja tummanvihreä. Mutta kauniin hillittyjen sävyjen joukossa on väripilkkuna myös herkullinen metallisen liila versio.
Samoin kuin osan näistä laukuista esikuvina toimineet laukut ovat palvelleet minua (ja aiempiakin omistajiaan) jo pitkään, tavoitteenani on ollut rakentaa klassisen tyylikäs ja funktionaalinen laukkusetti, jolle jokaisella voisi olla käyttöä vielä kymmenien vuosienkin päästä. Samaa toivon tietenkin myös kokoelman neuleasusteilta.
Olemme kiinnittäneet erityistä huomiota jo yhteistyömme ensimetreiltä lähtien sekä materiaalien että valmistusprosessin vastuullisuuteen. Kaikki neuletuotteet valmistetaan pienessä perheomisteisessa tehtaassa Italiassa ja myös langat ovat italialaisia. Tuotteiden valmistuksessa on käytetty muun muassa lyocellia sekä värjäämätöntä alpakkaa, johon sekoitettu pet-pulloista saatua kierrätyspolyesteria pehmeyden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Pääsin hiljattain vierailemaan tehtaassa ihan paikan päällä seuraamassa tuotteidemme valmistusta ja pienessä sympaattisessa tehtaassa on vain 7 työntekijää. Jos haluat päästä kurkistamaan tehtaaseen ja tuotteiden valmistukseen lähemmin, tsekkaa tämä aiemmin tekemäni blogipostaus tai Instagram-tilini kohokohta “A+more”.
Laukkumallisto puolestaan on valmistettu Intiassa monia vastuullisuuspalkintoja saaneessa Stichwellin tehtaassa, jonka kanssa Stockmann on tehnyt yhteistyötä jo lähes 30 vuotta. Laukuissa on käytetty kasviparkittua nahkaa, jonka vastuullisemmasta värjäämisestä ja valmistusprosessista kertoo LWG-sertifikaatti (Leather Working Group). Olen käynyt itse henkilökohtaisesti myös Intian tehtaalla, mistä kerron tarkemmin tässä aiemmin tekemässäni postauksessa. Videomateriaalia visiitiltä löytyy Instagram-tilini kohokohdasta “Factory visit”.
Koko mallisto on nyt myynnissä Stockmannin verkkokaupasta sekä tavarataloista. Esittelimme mallistoa A+more-suunnittelijan Lauran kanssa viime viikolla live-lähetyksessä, joten jos haluat nähdä tuotteista tarkempaa esittelyä tai kaipaat inspiraatiota syksyn ja talven asusteiden yhdistelyyn, niin Stockmannin nettisivuilta löytyy tallenne live-lähetyksestä.
Psst, kannattaa myös käydä Instagramin puolella osallistumassa kisaan! Saan jakaa seuraajilleni 4 kappaletta laukkukokoelman meikkipussukkaa/clutchia – yhden kutakin väriä. Kilpailu on käynnissä ti 26.10.2021 asti!
*
Jos kiinnostaa lukea lisää A+more-merkistä, filosofiasta sen taustalla sekä tämän yhteistyömalliston taustoista, historiasta ja syntyprosessista, suosittelen kurkkaamaan myös nämä vanhemmat postaukset:
♥ Tehdasvierailu Italiaan ja täydellisen pipon valmistusprosessiin
♥ Pupulandia x A+more: ei hikipajoja eikä akryylia, vaan ihania, vastuullisia laatuasusteita
♥ Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa
♥ Tiedätkö, missä laukkusi on tehty?
♥ Keskustelua trendeistä, vaatebisneksen haasteista ja vastuullisuudesta
♥ Vaateteollisuudesta, ihmisyydestä ja vähän kvanttiteoriastakin
♥ Debyytti asustesuunnittelijana ja ikioma tuotesarja
♥ Täydellinen pipo on täällä
♥ Täydellinen pipo teki paluun
♥ Oma laukkumallisto Stockmannille
Photos: Camilla Bloom
Related posts
7/10/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: AKTIA & ASENNEMEDIA
Sinne se hujahti! Ensimmäinen vuoteni sijoittajana tuli täyteen ihan huomaamatta ja fiilis on samankaltainen kuin varmaan monella samassa tilanteessa olevalla: eihän se nyt niin monimutkaista ollutkaan! Ja miksi en ryhtynyt tähän jo paljon aiemmin?
Siellä se nimittäin ehti keikkua to do -listalla varmaan 5 vuotta ennen kuin etenin suunnitelmista toteutukseen: sijoittamisen aloittaminen. Minulla oli asiasta juuri sellainen epämukava olo, että en tiennyt tarpeeksi uskaltaakseni aloittaa enkä koskaan löytänyt täyteen buukatusta kalenteristani rauhallista hetkeä, jotta olisin ehtinyt perehtyä aiheeseen tietääkseni, mitä olin tekemässä.
Olin jo pitkään ollut siinä onnellisessa tilanteessa, että rahaa jää kuukausittain pakollisten menojen jälkeen säästöönkin. Päähäni oli kuitenkin iskostunut hokema siitä, kuinka rahan makuuttaminen tilillä inflaation syötävänä olisi kaikkein huonoin vaihtoehto. Niinpä halusin löytää säästöilleni jonkun järkevän ja vastuullisen sijoituskohteen. Ja sellaisen löysin: impakti-sijoittaminen.
Jos impakti- eli vaikuttavuussijoittaminen ei ole terminä entuudestaan tuttu, niin kannattaa kurkata aiemmin tekemäni laajat postaukset aiheesta. Pähkinänkuoressa asian voisi kuitenkin tiivistää näin: impakti-sijoittamiseksi kutsutaan sellaista sijoittamista, jossa hyvän taloudellisen tuoton lisäksi edistetään aktiivisesti ratkaisuja maailman keskeisimpiin ongelmiin kuten ilmastonmuutokseen, köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyen.
Minulla motivaatio sijoittamiseen on lähtenyt halusta pyrkiä turvaamaan omaa tulevaisuutta ja eläkepäiviä sitten joskus. En haaveile rikastumisesta, mutta toivon, että voisin joskus nauttia eläkepäivistäni ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Ja jos vielä voin tehdä sen niin, että pystyn omalla pienellä panoksellani edesauttamaan muutosta parempaa kohti tässä maailmassa, sehän on win-win-tilanne.
Olen nyt ollut sijoittaja vuoden verran ja se on ollut paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin ennakkoon kuvittelin. Se ei ole vaatinut minulta oikeastaan minkäänlaisia aktiivisia toimia alkuun pääsemisen jälkeen. Olennaisinta on siis vain päästä alkuun!
Minua harmittaa lähinnä se, että jahkailin monta vuotta saamattomana, sillä kaikki ne vuodet olisin voinut kerryttää tuottoa säästöilleni. Sen sijaan raha nimenomaan makasi tilillä korkoa keräämättä. Niinpä haluan nyt antaa neuvon: jos pohdit sijoittamisen aloittamista, älä tee kuten minä ja jää vuosikausiksi jahkailemaan, vaan tartu toimeen. Olennaisinta on, että aloitat, sillä sijoittamisessa aika on kirjaimellisesti rahaa: aika nimittäin vaikuttaa siihen, kuinka paljon korkoa korolle ehtii kerryttämään ja sitä kautta kuinka paljon sijoitus ehtii kerryttää tuottoa.
Jos et tiedä sijoittamisesta mitään, sekään ei ole ongelma, sillä tarjolla on paljon myös aloittelijoille sopivia vaihtoehtoja kuten pankkien omat sijoituspalvelut ja itsenäinen rahastosijoittaminenkaan ei ole kamalan vaikeaa, kunhan pääsee perusjutuista jyvälle. Impakti-palvelussa sinulle laaditaan sijoitusstrategia riskinottohalukkuuteesi, tuotto-odotuksiisi ja sijoitushorisonttiin perustuen. Palvelu seuraa salkkusi kehitystä, huolehtii hajautuksesta sekä reagoi tarvittaessa sijoitusmarkkinoiden muutoksiin. Sinun tarvitsee vain täyttää kysely, joka arvioi riskinottohalukkuuttasi, sekä päättää itse, kuinka paljon olet valmis kuukaudessa sijoittamaan. Sen jälkeen asian voi vaikka toviksi unohtaa kokonaan.
Minulle sopii erinomaisesti ns. laiskan sijoittajan strategia “osta ja unohda”, mikä lienee fiksuin tapa myös niille, jotka herkästi hermostuvat pörssikurssien heilahteluista. Sijoittamiseen kannattaakin aina suhtautua pitkän tähtäimen projektina, sillä maltillisella rahastosijoittamisella tuottoa tavoitellaan nimenomaan pitkällä aikavälillä. Kurssit saattavat heitellä kuukausittain, mutta kun katsotaan pidemmän aikajänteen ennustetta, suunta on yleensä ylöspäin.
Ensimmäisen sijoitusvuoden aikana tuottoa ei siis kannata vielä suuremmin odottaa, mutta Impakti-palvelun sivuilta on silti kiinnostavaa seurata tuotto-odotusten ja korkojen kehitystä selkeiden raporttien ja työkalujen avulla. Ensimmäisenä sijoitusvuonna oman salkkuni tuotto on ollut huimat 15,25%, mutta lukemat voivat vuosittain vaihdella maailmantalouden tilanteesta riippuen paljonkin.
Monia huolettaa sijoittamisessa, voiko sijoittamalla sössiä raha-asiansa ja menettää vaivalla säästämänsä rahat. Vaikka omaisuutensa menettäminen on rahastosijoittamisessa hyvin epätodennäköistä, yksi hyvä nyrkkisääntö sijoittamiseen on, että ei kannata sijoittaa rahaa, jota ei ole varaa menettää. Sijoita siis vain sen verran, että taloutesi ei romahda, jos jotain yllättävää sattuukin tapahtumaan.
Impakti-salkussa sijoitetut varat hajautetaan omalle riskitasolle sopivasti vastuullisiin korkoihin, vastuullisiin osakkeisiin ja Impakti-rahastoon – näiden painotukset riippuvat sijoittajan omasta riskinottohalusta. Impaktipalvelun hinnoittelu on myös selkeä ja läpinäkyvä, joten sijoittajan tarvitse pelätä yllättäviä kuluja: hallinnointipalkkio on 0,45% riippumatta salkun koosta ja lisäksi Impakti-salkussa tuotteiden keskimääräiset kustannukset ovat 0,45% (riippuen salkun koostumuksesta eli siitä riskitasosta, jonka on valmis ottamaan. Yhteensä hallinnointikulut jäävät siis impakti-salkussa alle 1 prosentin. Sitä pidetään kuulemani mukaan sellaisena tasona, jota kokonaiskustannuksissa ei kannata ylittää ilman erityisen painavaa syytä.
Sijoittajaksi voi ryhtyä melko pienelläkin summalla. Jos kuukausittain pystyy laittamaan sivuun edes muutamia kymppejä, rahan sijoittaminen voi olla hyvä idea. Impakti-salkun alkusijoitus on 1000€, mutta sen jälkeen voi itse vapaasti päättää tekeekö sijoittamisesta kuukausittaisen rutiinin, laittaako rahaa sivuun muutaman kerran vuodessa vai antaako vain alkusijoituksen kerätä korkoa hiljalleen. Rahan voi myös tarvittaessa pienellä varoitusajalla nostaa sijoitustililtä ilman kuluja, jos taloudellinen tilanteesi muuttuu ja tarvitset rahat omaan käyttöösi. Sijoittamisen näkökulmasta fiksuinta ja helpointa on kuitenkin pyrkiä sitoutumaan säännölliseen kuukausisijoittamiseen, sillä sen avulla pystyy melko vaivattomasti kerryttämään omaisuutta lopulta melkein huomaamattaan.
Olen itse tehnyt tililtäni automaattisen tilisiirron kuukausittain Impakti-salkkuuni, jolloin sijoittaminen ei vaadi sen kummempaa vaivaa kuin maksutoimenpiteen toistuvasta ja säännöllisestä maksusta kuukausittain loppuvuodeksi. Tämä hoituu superhelposti omassa verkkopankissa Impakti-palvelun nettisivuilta löytyvillä ohjeilla. Minulle itse asiassa kävi sellainen kömmähdys viime syksynä, että olin määrittänyt automaattisen maksun sijoitussalkkuuni vain vuoden loppuun asti ja unohdin tehdä tämän vuoden alussa automaattisen maksutoimenpiteen uudelleen. Hoksasin asian vasta, kun tätä vuotta oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi, mutta hätä ei onneksi ollut tämän näköinen. Sijoitin kerralla salkkuun vähän suuremman summan ja määritin automaattisen veloituksen toimintaan taas loppuvuodeksi.
Ja muuten, jos sijoittamisen peruskäsitteet kuten “korkoa korolle” aiheuttavat päänvaivaa, liikkeelle voi lähteä vaikka viime syksynä laatimastani yksinkertaisesta sijoitussanastosta, jossa käydään läpi termejä helposti ymmärrettävällä tavalla. Pidän itse myös siitä, että Impakti-palvelun uutisosiossa avataan selkeällä ja helposti ymmärrettävällä kielellä sijoitusmaailman ajankohtaisia tapahtumia ja sitä, mitä ne käytännössä voivat käytännössä tarkoittaa sekä isolla skaalalla että yksittäisen sijoittajan näkökulmasta.
Itselle ja omiin arvoihin sopivien sijoituskohteiden valitseminen on ollut minulle itselleni tärkeää ja siksi olen erityisen iloinen siitä, että Impakti-palvelun kautta myös impaktisijoittaminen on tuotu tavallisten yksityisten sijoittajien saataville. Jos itse miettii, millaisia vastuullisuustekoja omassa arjessaan voisi tehdä paremman tulevaisuuden eteen, sijoitusten kautta aikaansaatu impakti on itse asiassa usein moninkertainen verrattuna esimerkiksi muutokseen kulutustottumuksissa. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö myös omia kulutustottumuksia olisi syytä tarkastella kriittisesti, mutta kun kokonaisuutta katsotaan laajemmalla skaalalla, impaktisijoittamalla voi loppujen lopuksi olla konkreettisesti tukemassa vielä merkittävämpää muutosta. Paras kombo tietenkin on, että tekee molempia, jos se vain on mahdollista.
Impakti-palvelun ja -sovelluksen kautta pääsee myös tutkimaan omaa “impaktiaan” sijoittajana ja on todella kiinnostavaa saada ihan konkreettisia lukuja sille, miten omat sijoitukset vaikuttavat. Vuoden aikana tekemieni sijoitusten kautta toteutunut päästövähennys on 646kg, mikä on ihan merkittävä luku, kun miettii koko vuoden omaa kulutustaan, joka minun tapauksessani on tällä hetkellä noin 3500kg. 20 vuoden sijoitussyklillä arvio sijoitusteni aikaansaamasta päästövähennyksestä on 68 tonnia ja se alkaa olla jo aikamoisen vaikuttava luku yhdelle ihmiselle.
Jos kiinnostaa tutkia, millaisiin kohteisiin impaktisijoittamisessa oikein sijoitetaan, suosittelen kurkkaamaan aiemmin tekemäni postauksen ja siitä erityisesti alaotsikon “Voiko sijoittaminen konseptina koskaan olla eettistä tai vastuullista?”. Impakti-palvelun sivuilla on listattu kaikki impakti-salkun sijoituskohteet, joiden joukossa on muun muassa asunnottomille kohtuuhintaista asumista tarjoava Y-säätiö, globaalin etelän alueella mikrolainoja tarjoava rahasto sekä lukuisia uusiutuvaan energiaan panostavia energiayhtiöitä. Uusimpia tulokkaita Impakti-salkussa on kotimainen Spinnova, joka kehittelee vaateteollisuutta mullistavaa ympäristöystävällistä kuituinnovaatiota, josta olen tänne bloginkin puolelle joskus kirjoittanut. Lisää Impakti-salkun lukuisista kiinnostavista sijoituskohteista pääset lukemaan Impakti-palvelun sivuilta.
Tsekkaa alta aiemmin tekemäni postaukset sijoittamisesta! Suosittelen myös lämmöllä tutustumaan Impakti-palvelun sivuilta löytyvään Opi-osioon, joka on mahtava ja monipuolinen tietopaketti tuoreelle sijoittajalle.
♥ Miten päästä alkuun sijoittamisessa?
♥ Aloittelijan sijoitussanasto
♥ Voiko sijoittaminen koskaan olla oikeasti vastuullista ja eettistä?
Psst, jos joku sattuu ihmettelemään, miksi yhteistyökumppanina tässä on Aktia eikä Taaleri kuten aiemmin, sille on yksinkertainen selitys: Taaleri varainhoito myytiin Aktialle toukokuussa 2021 ja näin ollen myös Impakti-palvelu siirtyi Aktialle. Aktia ja Taalerilta siirtyvät toiminnot muodostavat yhdessä yhden Suomen johtavista varainhoito-organisaatioista, jossa yhdistyy vankka sijoitusosaaminen, erinomaiset palvelut, asiakaskeskeisyys ja laaja-alainen salkunhoito.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
