24/04/22
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TAIKO
Kodin tuntu piilee viherkasveissa, matoissa ja taiteessa, jos minulta kysytään. Kun katson kuvia kodistamme ajalta ennen kuin olimme ripustaneet taulut paikoilleen, seinät näyttävät suorastaan alastomilta ja taulujen myötä asunto viimein muuttui kodiksi. On ollut myös hauska huomata, että kun meillä käy vieraita, usein juuri taulut ja taidelöydöt ovat asia, jotka kodissamme herättävät eniten kiinnostusta ja keskustelua.
Sen täydellisen teoksen löytäminen omaan kotiin saattaa toisinaan tuntua neulan etsimiseltä heinäsuovasta – ja välillä ei oikein edes tiedä, mistä lähtisi etsimään. Usein varsinkin sen ensimmäisen taideostoksen kohdalla kynnys saattaa olla korkea. Pitääkö taiteesta tietää jotain uskaltaakseen tehdä taidehankinnan? Löytyykö omaan budjettiin sopivaa teosta? Entä mistä tietää, mikä sitten on hyvä löytö?
MISTÄ LÄHTEÄ ETSIMÄÄN TAIDETTA?
Omaan taidekokoelmaani kuuluu niin maalauksia, grafiikkaa, valokuvataidetta kuin lasitaidetta, veistoksia ja yksi ryijykin. Tuntuu hassulta puhua taidekokoelmasta, mutta kaipa tätä voisi jo sellaiseksi kutsua, kun teoksia on vähitellen kertynyt. Olen elämäni varrella tehnyt taidelöytöjä milloin mistäkin: taidenäyttelyistä, gallerioista sekä taideoppilaitosten myyjäisistä, näyttelyistä ja tuoreimmat löytöni olen tehnyt suomalaisesta taiteen verkkokaupasta Taikosta.
Olen tosi innoissani, että pääsen tekemään taide-aiheisen yhteistyön nimenomaan Taikon kanssa – ja toivottavasti sen kautta rohkaisemaan taiteen pariin ja jakamaan inspiraatiota taidehankintoihin! Taiko on suomalainen online-galleria ja taiteen verkkokauppa, jossa on myynnissä kuratoitu valikoima tuhansia suomalaisten ammattitaiteilijoiden teoksia: maalauksia, grafiikkaa, valokuvataidetta ja veistoksia. Ja sen helpompaa ei taiteen ostaminen varmaankaan voisi olla kuin millaiseksi se Taikossa on tehty – olen testannut.
Taikon verkkokaupassa taidetta voi etsiä esimerkiksi hinnan, värin, koon ja aihepiirin perustella – se tekee valtavan valikoiman selaamisesta hiukan helpompaa, jos taidehankinnalle on mielessä jonkinlaisia toiveita tai ennakkokriteerejä. Verkkokaupassa voi myös virtuaalisesti testata, miltä teos näyttäisi omassa kodissa tai suunnitellussa tilassa. Toimitus kotiin sisältyy Pohjoismaissa teoksen hintaan, mutta Taiko toimittaa tilauksia ihan mihin päin maailmaa tahansa. Kauppaan kuuluu myös aina 14 päivän palautusoikeus, mikäli teos jostain syystä ei tunnukaan omalta.
Taiko ei myy sisustustaidetta tai -julisteita vaan ainoastaan tarkkaan valikoitujen ammattitaiteilijoiden uniikkeja taideteoksia eli jokainen Taikosta ostettu maalaus tai veistos on aina ainutlaatuinen yksilö. Myös sarjaan kuuluvat grafiikanvedokset ja valokuvat katsotaan uniikeiksi teoksiksi, kun ne on numeroitu ja niitä on tehty vain rajallinen määrä. Pidän itse myös siitä ajatuksesta, että rakkaudella valittu taideteos on myös vastuullinen ja pysyvä hankinta, joka kantaa sisällään muistoja ja tarinoita.
Taiko on syntynyt rakkaudesta taiteeseen ja sen taustalla on taiteeseen intohimolla suhtautuva pariskunta Pia ja Patrik Edman, jonka idea ja inspiraatio suomalaiselle taiteelle omistetun verkkokaupan perustamiselle tuli osin taiteilijoilta itseltään. Moni taiteilija on kaivannut omalle taiteelleen digitaalista myyntikanavaa ja Edmanit päättivät 6 vuotta sitten ryhtyä tuumasta toimeen. Ja näiden vuosien aikana Taikon kautta on myyty jo noin 6000 teosta.
MISTÄ TIETÄÄ, MIKÄ ON HYVÄ TAIDEHANKINTA?
Olen vuosien varrella huomannut, että monella on korkea kynnys ostaa oikea taideteos ja moni pohtii, pitääkö taiteesta tietää jotakin, jotta voi tehdä hyvän valinnan. Itse sanoisin, että kun taidetta on ostamassa itselle, oikeastaan tärkein kriteeri on oma fiilis ja maku. Ja kun taidehankinnan tekee Takon kaltaisella kauppapaikalla, missä kokoelma on ammattikuraattorin valitsema, ei voi mennä kauhean pahasti pieleen, sillä teokset ovat aina aitoja ja niiden laadulle on asetettu tietyt reunaehdot.
Itse luotan taideostoksia tehdessä aina ihan vain omaan silmään ja tunteeseen: arvioin, mikä tuntuu omalta ja mikä voisi sopia oman kokoelmani jatkoksi ja kotini tyyliin. Vaikka en koe olevani kummoinen taiteentuntija, jo ihan vain näyttelyissä käymällä ja esimerkiksi Taikon alati uudistuvaa valikoimaa seuraamalla usein hahmottuu selkeämmin, mistä itse pitää ja millainen taide innostaa. Ja on hauska huomata, että nykyään jo toisinaan tunnistan taiteilijoita pelkästään töiden perusteella kädenjäljestä, kun olen seuraillut taidekenttää useamman vuoden. Jotkut keräilijät toki ostavat taidetta myös sijoitusmielessä, mutta koska minulla ei ole tavoitteena myydä hankkimiani teoksia, vaan ostan niitä ensisijaisesti omaksi ja kotini iloksi, en juuri ajattele niitä sijoituksena.
Paljonko teoksesta sitten kannattaa maksaa? Siihen ei ole olemassa mitään nyrkkisääntöä ja yksittäisten teosten hinnat voivat vaihdella paljonkin. Taikossa hintahaarukka vaihtelee reilusta satasesta tuhansiin euroihin. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että mitä meritoituneempi taiteilija, sitä arvokkaampi teos. Mutta toisaalta teosten hintoihin vaikuttavat luonnollisesti myös koko, tekniikka ja materiaalit. Teosta hankkiessa kannattaa myös huomioida, että varsinkin grafiikanvedos yleensä tarvitsee vielä kehystää, mikä maksaa itse teoksen päälle vielä jonkin verran. Taikon verkkokaupassa teoksia voi selata myös hinnan mukaan, joten jos mielessä on selkeä budjetti, tämä ominaisuus helpottaa sopivan valikoiman rajaamista.
On myös hyvä muistaa, että koska Taikon verkkokaupassa teokset ovat uniikkeja, ei ostopäätöstä välttämättä kannata jäädä jahkailemaan liian pitkäksi aikaa, mikäli löytää jotakin todella mieluisaa. Suosituimmat teokset saattavat tehdä kauppansa hyvinkin nopeasti. Kun Taikoon tekee tunnukset, on mahdollista myös tallentaa teoksia suosikkeihin sekä seurata omia suosikkitaiteilijoita, jolloin saa aina ilmoituksen, jos omalta suosikilta on ilmestynyt uusia teoksia myyntiin.
Taikon sivuilla on myös paljon hyödyllisiä neuvoja ja vinkkejä taideteoksen valintaan ja sijoitteluun sekä taideostoksiin liittyvää perustietoa ja -sanastoa. Näihin kannattaa myös tutustua! Jos haluat tsekkailla minun kuratoimiani taidevinkkejä Taikon kokoelmasta, olen koonnut niitä Instagramin kohokohtaan, jonka löydät nimellä Taide-inspis. Lisäksi Taiko julkaisi hiljattain katalogin, johon kuraattori on koonnut omia poimintojaan kokoelmasta – sen löydät puolestaan täältä.
OMAT UUSIMMAT TAIDELÖYDÖT
Olen myös itse tehnyt ihania taidelöytöjä Taikon valikoimasta ja näissä postauksen kuvissa näkyy muutamia uusimpia hankintojamme. Koko prosessi oli hurjan mutkaton ja toimii kuten missä tahansa verkkokaupassa. Teokset saapuvat yleensä 4-15 arkipäivässä (ja lähetykset on Taikon puolesta vakuutettu), mutta yksi teos saapui minulle jopa luvattua nopeammin.
Ihastuin Carina Granlundin naiivin leikkisään tyyliin, joka sopisi mahtavasti vaikka lastenkirjojen kuvituksiksi. Kaunis Athene-teos on sieltä hillitymmästä päästä Granlundin töitä ja uniikki teos on syntynyt grafiikkaa ja kollaasitekniikkaa yhdistelemällä. Tämä työ hurmasi heti ensisilmäyksellä, vaikka minulla ei edes ollut selkeää ajatusta, mihin se täällä kodissamme päätyisi. Lopulta se löysi täydellisen paikan eteisen ja ruokailutilan väliin jäävältä seinältä. Taulu sopii tummaa puuta olevan seinärakenteen ja kirjahyllyn sekä Jenni Ropen maalauksen yhteyteen niin saumattomasti, että tuntuu kuin se olisi ollut siinä aina. Pieni keraaminen reliefi taulun yläpuolella on puolison kirpparilöytö.
Pekka Hokkasen pieni graafinen “Tunteiden kerrostumia III” ei ehkä ollut yhtä selkeästi rakkautta ensisilmäyksellä, mutta jäi silti kummittelemaan mieleen. Jokin tuossa abstraktissa ilmassa leijuvassa kuulassa vain viehättää minua todella paljon ja sytyn tälle teokselle hiljalleen koko ajan vain enemmän. Kokosimme tänne uuteen kotiin ruokailutilan seinälle tuollaisen mustavalkoisten teosten kollaasin ja ajatuksenamme on ollut, että kokoelma saa elää ja kasvaa, kun sopivia teoksia tulee kohdalle. Nyt järjestelimme taulukollaasia vähän uusiksi, kun se sai täydennystä sekä Taikosta löytämästäni Hokkasen työstä että vanhemmiltani tupaantuliaislahjaksi saamastamme Marjatta Hanhijoen teoksesta. Muut seinällä näkyvät työt ovat Katariina Sjöblomin, Viktor Kuuselan, Hannu Hyrsken ja Jenni Ropen.
Cata Ahlbäckin veikeä Neiti Päivänkakkara oli hyvin spontaani taidehankinta, johon hurmaannuimme, kun selailimme muutama viikko sitten Taikon uutuuksia. Puolisoni oli aiemmin ihastunut samalla shiba inu -teemalla varustettuun teokseen, joka harmiksemme oli jo myyty, ja niinpä asia oli jäänyt kaivelemaan. Kun tunnetusta meemikoirasta muistuttava uusi teos tupsahti myyntiin, ostopäätös syntyi nopeasti. Tämä teos ei vielä ole löytänyt paikkaansa seinältä, mutta tulee työhuoneeseeni, kunhan huoneen sisustus vähän etenee.
Tämän työn löysin itse asiassa pienestä paikallisesta street art -näyttelystä täällä Helsingissä tässä keväällä, mutta koska huomasin, että Hans-Peter Schüttin teoksia on myynnissä myös Taikossa, esittelen samalla tämänkin. Erityisesti graffititaiteilijana tunnetun mutta myös muodollisen taiteilijan koulutuksen saaneen Schüttin pyöreä Hole In The World -teos on tehty sekatekniikalla vanhan LP-sinkun päälle.
*
Saan nyt myös myös tarjota teille pienen ekstraedun ja toukokuun loppuun asti saatte -10% kaikista Taikossa tehdyistä ostoksista alekoodilla JENNI10.
Psst, haluan muuten vinkata, että taide on myös aivan ihana, uniikki lahjaidea! Taidemaku on usein niin henkilökohtainen asia, että mieluisan teoksen valitseminen toiselle voi olla vaikeaa, mutta Taikon verkkokauppaan on mahdollista ostaa myös lahjakortteja. Se on minusta ihana idea, sillä tällöin lahjan saaja voi itse valita runsaasta valikoimasta mieleisensä teoksen.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
16/02/22
Hohoi kaikki lukutoukat tai lukuintoa etsiskelevät! Afterwork päätti toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja järjestää lukupiirin! Jaksossa jutellaan Laura Malmivaaran autofiktiivisestä Vaiti-teoksesta, jonka tarina sivuaa hänen ex-puolisonsa muutaman vuoden takaista #metoo-kohua. Ovatko julkiset kohut hedelmällinen tapa käsitellä tapahtunutta ja miten itse valitsee toimia, kun kohun keskellä onkin joku läheinen? Teos tarjoaa kiinnostavan näkökulman tapahtuneeseen sekä pohjan erittäin monisyiselle keskustelulle. Jakson voi hyvin kuunnella, vaikka ei olisikaan vielä lukenut teosta (ja se ei sisällä spoilereita).
Kerro myös, kiinnostaisiko lukupiiri-spin off ekstrajaksoina aina silloin tällöin? Kiinnostaa myös kuulla ajatuksianne itse kirjasta, mikäli olette ehtineet sen jo lukea! Myös kirjatoiveita tulevia lukupiirijaksoja varten saa halutessaan esittää.
Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.
Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi Spotifyn, iTunesin, Acastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)
Photo: Janita Autio
Related posts
23/11/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TAIDEHALLI
Valon ja varjojen leikkiä, valokuvamaisella tarkkuudella ikuistettuja yksityiskohtia, arkisia hetkiä, heijastuksia, peilejä, viuhkoja ja kimonoja… Muun muassa kaikkea tätä on Marjatta Hanhijoen taide. Silminnähden-näyttely Taidehallissa esittelee laajan katsauksen Marjatta Hanhijoen (1948) yli 50 vuotta kestäneeseen uraan taiteilijana. Teosten monipuolinen kirjo ulottuu valtavista ja värikkäistä akvarelleista pikkuruisiin grafiikoihin sekä hiilipiirroksista valokuviin, mutta kaiken keskiössä on Hanhijoen taidokas kyky tulkita ja ikuistaa hienovaraisesti valojen ja varjojen suhdetta ja leikitellä heijastuksilla. Hanhijoen teoksiin voi sukeltaa ja uppoutua pitkiksi ajoiksi, ja silti kenties löytää seuraavalla katselukerralla jälleen jotakin uutta, mitä ei viimeksi huomannut.
Kävin viime viikolla näyttelyssä piipahtamassa ja sain kunnian tavata myös valovoimaa, lämpöä ja elämäniloa huokuvan taiteilijan itsensä ja pääsin kuulemaan tarinoita teosten taustalla. Muutaman tunnin mittaisen kohtaamisen aikana piirtyi mielikuva eläväisestä, värikkäästä ja lapsenomaisella innostuksella maailmaa tarkkailevasta taiteilijasta, joka uppoutuu teostensa maailmoihin ja työskentelyprosessiinsa intohimolla ja vahvalla palolla pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Marjatta Hanhijoki kuvaa teoksissaan niin itselleen tärkeitä paikkoja kuin ihmisiäkin: osa tutuista näkymistä ja ihmisistä toistuu useissa teoksissa erilaisissa elämän hetkissä, tilanteissa, valoissa ja tunnelmissa.
Toisaalta tuntemattomistakin ihmisistä saattaa tulla tuttuja, kun taiteilijaan iskee inspiraatio. Erään mallinsa Hanhijoki löysi puistonpenkiltä syömästä lounasta. ”Hänen käsissään oli jotain, mikä kiehtoi minua, joten astelin hänen luokseen ja pyysin mallikseni. Nainen suostui ja maalasin hänestä lopulta lukuisia teoksia useiden vuosien ajan. Ja ne kädetkin saivat selityksen – hän on ammatiltaan viulisti”, Hanhijoki paljastaa tarinaa erään teoksen takaa.
Keskellä: Virpin tytöt ja Max (2020)
Yö (1999) ja Päivä (2001)
Hanhijoki on ollut valtavan tuottelias taiteilija ja tunnustaa, ettei millään olisi malttanut rajata näyttelyn teosten määrää sataan kuten hänelle oli ohjeistettu. ”Minä ajattelin, että kun monet teokseni ovat niin pieniäkin, niin minun teoksianihan mahtuu esille tuplamäärä. Jossain vaiheessa näyttelykuraattori soitti minulle perään, että nyt Marjatta, et tuo enää yhtään teosta tänne enempää!” Hanhijoki virnistää. ”Osan teoksista jouduin sitten viemään takaisin työhuoneelle, mutta olen iloinen, että nekin pääsivät sentään näkemään Taidehallin. Ja olen todella tyytyväinen ripustukseen!”
Hanhijoen oma leikkisä kädenjälki näkyy teosten lisäksi näyttelytilassa. Eräs saleista on tapetoitu Hanhijoen omasta talosta tutulla tapetilla, joka on ikuistettu myös teokseen, jossa kukkakuosi ympäröi maalausta sekä näyttelytilassa että etualalla seinässä ja peilistä heijastuvan omakuvan taustalla. Maalauksen viereen on ripustettu peili, josta näyttelyn kävijä voi nähdä samankaltaisen kuvajaisen kuin taiteilija itse maalatessaan teosta.
Sininen Huone (1999)
Monien Hanhijoen teosten äärellä jää ihastelemaan sitä, miten tarkkanäköisesti valo piirtyy paperille – ja kuinka se muuttaa kohdettaan suunnasta riippuen. Yhtä innostavaa kuin etsiä Hanhijoen teoksista jännittäviä yksityiskohtia, on tarkkailla valoa, varjoja ja heijastuksia ja kuinka taiteilija itse niillä leikittelee. Yllättävän monessa teoksessa taiteilija lymyilee kohteensa taustalla varjona tai heijastuksena peilissä.
Yksi läheinen teema Hanhijoelle on Japani, jonka vaikutus näkyy teoksiin ikuistetutuissa kimonoissa, viuhkoissa ja muissa yksityiskohdissa. Taiteilija on myös viettänyt aikaa Japanissa, mistä muistona on veikeitä haitarin muotoon taiteltuja kirjasia. ”Jos seinät ovat jo täynnä taidetta, niin tällaisen haitarikirjan voi ottaa esille, kun haluaa katsella teoksia – ja laittaa takaisin hyllyyn, kun on katsellut tarpeeksi”, Hanhijoki vinkkaa.
Marjatta Hanhijoki ilmiselvästi rakastaa lapsia: se näkyy niin teoksissa kuin näyttelyn suunnittelussakin. Ja vähän myös taiteilijan housuissa, joita on jouduttu paikkaamaan räätälillä, kun lasten kanssa lattialla touhutessa niihin on tullut reikiä. Nyt reikien tilalla on pieniä punaisia neliöitä – Hanhijoen lempiväriä. Suuri osa näyttelyn teoksista esittää lapsia: mukana on niin omia läheisiä kuin heidän ystäviään. Kierrellessämme taiteilija laskeskelee samalla teoksiinsa kätkettyjä peilejä – hänen on tarkoitus keksiä näyttelyn lapsikävijöille hauskoja pieniä tehtäviä.
Yhden salin nurkkaan Hanhijoki on koonnut vitriiniin vanhoja leluja ja aarteita, joista osa vilahtelee teostenkin yksityiskohdissa. Vitriinin viereen on tuotu pöytä pikkuruisine tuoleineen sekä kokoelma lastenkirjoja – taiteilija on nimittäin halunnut näyttelyn lomassa järjestää myös lapsille oman tilansa, jossa on lupa piirtää ja kuunnella satuja. Satuhetkiä on luvassa useampanakin sunnuntaina klo 13 ja jos haluaa päästä kuulemaan satuja Marjatta Hanhijoen itsensä lukemana, kannattaa suunnata paikalle 12.12. Satutuokioiden ohjelma löytyy Taidehallin nettisivuilta. Samana päivänä on myöhemmin klo 15 mahdollisuus päästä tapaamaan Hanhijokea muutenkin – ja lämpimästi suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden. ”Kirjoita sinne, että se on ihan kalkkis, mutta kyllä se kuitenkin ihan kohtuullisesti tajuaa asioita!” Hanhijoki vitsailee kohtaamisemme päätteeksi.
Marjatta Hanhijoki paljastaa, että hänen oma lempikirjansa satunurkkauksen lastenkirjoista on Pikku Prinssi.
Marjatta Hanhijoen näyttely on Taidehallissa esillä 2.1.2022 asti ja näyttelyyn pääsee myös Museokortilla (ja alle 18-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen). Opastettuja kierrosten ajankohdat voi kurkistaa täältä ja niitä on tarjolla sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että viittomakielellä.
Vinkiksi muuten, että tässä näyttelyssä on poikkeuksellisesti myös paljon töitä myytävänä. Jos siis näet jotakin, mistä pidät erityisesti, sen voi kenties ostaa omaksi. Kannattaa kurkata näyttelyn myyntiluettelosta, mitkä teoksista ovat myynnissä.
Mitä?
Taidenäyttely: Marjatta Hanhijoki – Silminnähden
Missä?
Taidehalli (Nervanderinkatu 3, Helsinki)
Museokortilla ilmainen pääsy, liput 14/8€, lapsille maksuton
Milloin?
13.11.2021-2.1.2022
Ti, to ja pe 11-18
Ke 11-20
La-su 11-17
”Viimeisimpänä työstetty teos on aina se, josta tuntuu vaikeimmalta luopua”, taiteilija Marjatta Hanhijoki kertoo.
Aito Helmi (1991-1992)
Osa teoksesta: Aito Helmi (1991-1992)
Teoksen ”Sannemaare ja riikinkukkokyyhky Vili” (2005) taustalla on tositarina hylätystä kyyhkyn munasta, joka lopulta kuoriutui, kun kuvan tyttö hautoi sitä rintojensa välissä. ”Lintu oli täysin leimautunut ihmisemoonsa. Tosin jossain vaiheessa paljastui, että Vilin sijaan sopivampi nimi olisi ollut Vilhelmiina”, Hanhijoki kertoo.
Rouva Myssynen odottaa (1983)
Marja peikkotyttö tiikerituolilla jäälautalla (1992)
Leena Krohn (1998)
Tässä teoksessa näkyy Marjatta Hanhijoen oma lapsenlapsi Aina.
Osa teoksesta: Musta Viuhka / Bao Che pyydystää perhosia (2013)
Hanhijoki käyttää mielellään varjoja kuvatessaan vastavärejä.
En malttanut vastustaa kiusausta toisintaa Marjatta Hanhijoen teoksissa toistuvaa heijastus-teemaa, kun tilaisuus tuli vastaan. Näyttelytilan seinällä näkyvän peilin muoto on saanut inspiraationsa taiteilijan ystävän kotona olevasta peilistä, jonka voi bongata useammasta teoksestakin.
Osa teoksesta: Kiinalainen kukkamaalaus (2005)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
19/11/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: VR & ASENNEMEDIA
Sateinen ja harmaa marraskuu ei välttämättä ajankohtana tunnu hehkeimmältä tai kiinnostavimmalta kotimaanmatkailua ajatellen. Mutta haastan silti kokeilemaan! Päätin nimittäin itse säätä uhmaten lähteä viime viikonloppuna ystävän kanssa maata pitkin junalla matkaan – ja oli ihanaa.
Kotimaan kaupunkiloma toimi hyvänä irtiottona marraskuisen arjen keskellä, säästä viis. Loppujen lopuksi sää oli odotettua parempi ja asennoiduimme muutenkin matkaan niin, että tarkoitus oli ennen kaikkea nauttia yhteisestä ajasta ja ottaa hetki arjen kiireiden keskellä ihan rauhassa. Ja onhan se luksusta viettää muutama päivä putkeen ystävän kanssa laatuaikaa.
Kohteeksi valikoitui ehkä vähän yllättäen Lappeenranta! Kummallakaan meistä ei ole mitään kontakteja Lappeenrantaan, mutta halusimme valita jonkun meille molemmille ihan uuden kohteen – ehtona oli vain, että syysretken kohteen tuli olla junareittien varrella. Ja niinpä lähdimme syysseikkailulle Lappeenrantaan – aika jännittävää!
Kaksi yötä kestäneen visiitin jälkeen tuumasimme, että Lappeenranta oli oikeastaan aika ihana ja voisimme matkustaa sinne uudelleenkin, sillä moni paikka jäi vielä näkemättä. Mutta suuunitelmamme olikin ottaa rauhassa eikä säntäillä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ja se oli ihan täydellinen reissustrategia: harvoin sitä on aikaa notkua tuntitolkulla kahviloissa, vaellella päämäärättömästi kaupungilla tai uppoutua kirpputorin kirjavalikoiman äärelle pariksi tunniksi. Viime viikonloppuna oli. Lähdimme matkaan perjantaina aamulla ja palasimme sunnuntaina iltapäivällä. Täydellisen passeli syksyinen seikkailu.
5 hyvää syytä suosia lähimatkailua junaillen
Marraskuussa ja syksyn pimeimpänä sesonkina monen tekee mieli tähyillä merta edemmäs kalaan, mutta maisemanvaihdos vähän lähempänäkin tekee hyvää. Ja joku itselle vähän epätavallisempikin kohde (vaikka sitten Lappeenranta) voi yllättää todella positiivisesti. Suomi on täynnä kiinnostavia kaupunkeja junamatkan päässä, mutta pitää ehkä vain osata etsiä ja suhtautua ennakkoluulottomasti avoimin mielin.
Mukava ja rauhallinen hetki itselle
Rehellisesti sanottuna olen aina tykännyt matkustaa junalla – ja olen matkustanut junalla paljon jo nuoresta asti. Junassa vietetty aika on aina merkinnyt minulle aikaa itselleni: hetkeä, jolloin ei tarvitse säntäillä minnekään tai olla tekemässä mitään erityistä. Usein nautinkin junamatkalla siitä, että saan rauhassa uppoutua kirjaan, lehteen, podcastiin tai musiikkiin ja olla ihan omassa rauhassani. Juttelimme ystäväni kanssa myös siitä, että junamatka on erinomainen tapa laittaa sinne tänne arjessa tempoileva ihminen olemaan hetki aloillaan. Kaiken arkisen hulinan keskellä jo se junassa omiin ajatuksiin uppoutuminen on hyvä aloitus pienelle nollaamiselle – joskus se jopa riittää jo itsessään. Sovimme ystävän kanssa, että nautimme junassa hetken omasta rauhasta, koska luvassa oli pari päivää yhteistä aikaa. Ja se oli täydellinen aloitus yhteiselle viikonlopulle.
Ekologinen tapa matkustaa
Tiesitkö, että juna on itse asiassa kaikkein vähäpäästöisin tapa matkustaa (jos kävelyä ja polkupyörää ei lasketa)? Junamatkailun hiilidioksidipäästöt ovat 98% pienemmät kuin yksityisauton, joten siitä voi sitten huvikseen miettiä, miten suuri ero on lentomatkailuun. Yllätyin itse siitä, että ero autoiluun on noin valtava! Lisäksi VR:n junista 95% kulkee vesivoimalla tuotetulla sähköllä ja jäljelle jäävän 5 prosentin polttoainepäästöt kompensoidaan. Lisäksi VR kompensoi myös sähkön käytöstä aiheutuvat päästöt. Lisää aiheesta voi lukea täältä.
Nopeasti, turvallisesti ja edullisesti perille
Yksi parhaista asioista junamatkustamisessa on, että voi ottaa vaikka torkut sillä aikaa, kun joku muu huolehtii matkanteosta. Ja junalla myös pääsee perille varsin ripeästi. Olimme ällistyneitä, että matka Helsingistä Lappeenrantaan kesti vain 2 tuntia. Olisin mieluusti istunut paikoillani ja lukenut kirjaani kauemminkin. Junamatkustaminen on myös hyvin kohtuuhintaista ja junamatkan voi saada hyvinkin edullisesti, jos ostaa lippunsa ajoissa.
Lisäpalvelut ja mukavuudet
Tiedän, että moni arvostaa matkustaessa omaa rauhaa. Ja rehellisyyden nimissä, harmittaahan se, jos haluaisi nukkua, lukea tai työskennellä, ja samaan vaunuun sattuu joku puhelimeen keuhkojensa kyllyydestä kailottava tai tabletilta leffaa ilman kuulokkeita huudattava kanssamatkustaja. Onneksi näitä osuu kohdalle harvemmin, mutta jos haluaa varmistaa rauhaisan matkanteon, se on myös nykyään mahdollista! Taitoimme oman reissumme menomatkan Ekstra-luokassa, jossa on enemmän tilaa matkustajaa kohden, mukavammat penkit, ihanan hiljaista sekä maksuton tee- ja kahvitarjoilu. Tämä vaunu on siis tarkoitettu niille matkustajille, jotka haluavat opiskella, työskennellä tai ihan vain rentoutua hiljaisuudessa matkan ajan. Paluumatkalla puolestaan testasimme ravintolavaunun yläkertaa, joka oli Ekstra-luokan tavoin tilavampi matkustusmukavuudeltaan. Meillä oli myös ystäväni kanssa vierekkäiset paikat ikkunapöydässä eli saimme matkan ajan ihastella ohi vilistäviä maisemia omassa rauhassa.
Kotimaa tutuksi
Ylipäänsä tuntuu, että Suomessa on tullut matkusteltua melko vähän ja matkat suuntautuvat usein samoihin tuttuihin paikkoihin. Lappeenrannan junaseikkailu teki taas uutta kolkkaa Suomesta tutuksi ja puhuimme ystäväni kanssa, että pitäisi enemmän vain ennakkoluulottomasti matkustella Suomessa ja rohkeasti valita itselle uusiakin kohteita. Olen lyhyen ajan sisään ihastunut junamatkaillen sekä Seinäjokeen että Lappeenrantaan, joista kumpikaan ei ole ollut sellaisia kohteita, joita välttämättä olisin aiemmin keksinyt lähteä. Kun lähtee reissuun seikkailumielellä ja ilman liikoja odotuksia, voi hyvinkin yllättyä positiivisesti.
Miksi matkustaa Lappeenrantaan?
Meidän autoton reissutiimi valitsi kohteen VR:n junakarttaa tutkaillen. Olin käynyt Lappeenrannassa lyhyesti ohikulkumatkalla viime kesänä ja se jäi mieleen kauniina kesäkaupunkina, joten päätimme kokeilla, kantaisiko charmi marraskuun räntäsateissa. Säästyimme onneksi räntäsateelta ja marraskuinen Lappeenranta ilahdutti monella tapaa. Matkamme ensisijainen tarkoitus oli siis saada pieni irtiotto arkeen ja päästä rauhoittumaan. Tästä syystä emme tehneet liian tarkkoja suunnitelmia reissun ohjelmasta, vaan fiilispohjalta mentiin. Emme halunneet viikonlopusta mitään suoritettavaa listaa nähtävistä paikoista ja tehtävistä asioista, vaan joten pidimme kiinni suunnitelmastamme ottaa hyvin, HYVIN rennosti.
Lappeenranta on varsin virkeä yliopistokaupunki, jossa on loppujen lopuksi aika mukavasti mahdollisuuksia nähdä, tehdä ja kokea. Emme ehtineet verkkaisen reissurytmimme puitteissa edes käydä kaikkialla, missä suunnittelimme, joten nähtävää jäi vaikka vielä toiseenkin reissuun. Mutta lähtökohtaisesti tällaiselle rentoutusreissulle sopii aika hyvin kohteeksi tällainen pieni kaupunki, jossa tekemistä on sopivasti mutta ei kuitenkaan älytöntä ylitarjontaa virikkeistä ja nähtävyyksistä. Välillä sitä nimittäin huomaa stressaantuvansa lomallakin siitä, kun miettii, missä kaikkialla haluaisi käydä ja mitä kaikkea haluaisi tehdä. Rauhaisammassa kohteessa myös malttaa ottaa rauhallisemmin.
Kauniita maisemia ja mielenrauhaa
Marraskuinen Lappeenranta jäi mieleen ihanan seesteisenä ja rauhallisena. Kaupungin sijainti Saimaan rannalla on viehättävä ja harmaassakin säässä hieno linnoitusalue, vehreät vallihaudat, vanhat puutalot sekä järvimaisema näyttävät kauniilta. Helsingissä vallitsee usein sellainen hektinen ilmapiiri, mutta Lappeenrannassa pääsimme välittömästi kiireettömään ja rauhalliseen mielentilaan, kun ympärillä oli ihanan hiljaista eikä missään ollut tungosta.
Suomen kahvipääkaupunki
Uskallan omavaltaisesti nimetä Lappeenrannan Suomen kahvipääkaupungiksi, sillä siellä sijaitsee peräti kaksi Suomen paras kahvila- ja Suomen paras paahtimo -äänestyksissä top 3:een yltänyttä finalistia: Lehmus Roastery ja Makea Coffee. Harmi, että meistä kumpikaan ei juo kahvia, mutta kävimme silti vierailulla molemmissa ja ostin talouteni kahvinjuojalle mieluisia tuliaisia. Erityisesti kahviäänestyksen ykkössijalle yltänyt Lehmus Roastery ansaitsee kehuja myös todella kivaksi laitetusta kahvilamiljööstä, joka toi meille mieleen Berliinin ja Tallinnan.
Maailman paras kakkupala
Suomen paras kahvila- ja Suomen paras roaster -äänestysten kolmoseksi kirineelle Makea Coffeelle on puolestaan annettava erikoismaininta maailman parhaasta kakkupalasta, joka ansaitsee tässä ihan oman kohtansa. Myönnän suhtautuneeni hiukan epäillen vegaaniseen banoffee-kakkuun, jossa oli banaania sekä taatelitoffeeta, mutta päätin kokeilla, kun sitä kovin kehuttiin. Kaikki epäilykset lensivät romukoppaan heti ensi lusikallisella – aivan taivaallisen hyvää! Kakku oli peräti niin hyvää, että suunnittelimme, että vierailisimme kahvilassa matkan aikana vielä toistamiseen. Emme harmillisesti lopulta ehtineet, mutta voisin lähteä uudelleen Lappeenrantaan melkeinpä pelkästään tämän kakun takia. Minua nauratti ystäväni kuvaus kakusta: “Raikas, mutta ei missään nimessä terveellisen makuinen!”
Historiallisia kohteita ja suloinen mummokahvila
Lappeenrannassa on paljon nähtävää ja katseltavaa myös historiallisten kohteiden ystäville. Vanha linnoitusalue mukulakivikatuineen ja vanhoine rakennuksineen, ympäri kaupunkia levittäytyvät vallihaudat ja idylliset puutalot ovat kauniita, vaikka historia ei muuten herättäisikään intohimoja. Pitää myös antaa erityinen suositus linnoituksen alueella sijaitsevalle kahvila Majurskalle, jonne sisään astuessaan tuntuu kuin olisi reissannut aikakoneella johonkin ihan toiseen maailmaan. Kahvilassa vallitsee ihastuttavan rauhallinen mummolatunnelma, vanhoin kalustein kauniisti sisustettu puurakennus on valtavan tunnelmalinen ja kahvilan notkuvien herkkupöytien äärellä saattaa iskeä valinnanvaikeus. Tällaista tunnelmaa ei taida Helsingistä löytyä.
Näyttelyitä ja kulttuurielämyksiä
Lappeenrannassa on myös nähtävää taiteen, kulttuurin ja museoiden ystävälle. Me piipahdimme reissullamme Lappeenrannan taidemuseossa, jossa on tammikuun puoliväliin asti esillä Annu Vertasen Huokoinen Matriisi -nimeä kantava näyttely. Kävimme myös Etelä-Karjalan museossa, jossa on maaliskuuhun asti meneillään kansainvälisen korutaiteen triennaali KORU7. Lisäksi vierailimme myös satamassa sijaitsevassa Täky-galleriassa, jossa on 29.11.2021 asti Matti Pikku-Jämsän näyttely.
Harkitsimme myös teatterikäyntiä Lappeenrannan kaupunginteatterissa, mutta päädyimme lopulta elokuviin, sillä Rosa Liksomin kirjaan perustuva ja Cannesin filmifestivaalien Grand Prix -palkinnon jaetun ykkössijan voittanut Hytti nro. 6 kiinnosti molempia ja meni sopivasti leffateatterissa. Junamatkasta kertova elokuva sopi myös erityisen osuvasti meidän junamatkamme teemaan. Kävimme myös drinkeillä legendaarisessa kulttuuritila Nuijamiehessä, jossa järjestetään paljon keikkoja ja elokuvanäytöksiä. Kannattaa ennen Lappeenrannan visiittiä ehdottomasti katsastaa kaupungin kulttuuri- ja keikkatarjonta!
Sympaattinen hotelli (ja poreallas!)
Yövyimme Lappeenrannassa vanhaan kasarmirakennukseen kunnostetussa Hotelli Rakuunassa, joka sijaitsee entisellä armeija-alueella ihan kivenheiton päässä kaupungin ydinkeskustasta. Kauniiseen punatiiliseen kasarmirakennukseen tehdyissä hotellihuoneissa oman persoonallisen säväyksensä antaa huima huonekorkeus ja upeat tapetit. Lisäpisteitä hotelli saa myös todella ystävällisestä henkilökunnasta, hyvästä aamiaisesta sekä pikkuruisesta spa-osastosta (poreallas, sauna ja höyrysauna), joka oli näin viikonloppuna hotellivieraiden käytössä aamulla.
Aarteenmetsästystä paikallisilla kirpputoreilla
Pienempien kaupunkien kirpputorit saattavat parhaimmillaan olla melkoisia aarreaittoja, joten suunnittelimme myös Lappeenrannan reissullemme kirpputorikierrosta. Kierros typistyi lopulta logististen ja aikataulullisten haasteiden seurauksena yhteen kirpputoriin, mutta viihdyimme SPR:n Kontissa varmaan kaksi tuntia laajaa kirjaosastoa (ja erityisesti käsityöoppaita) tutkaillen sekä astiahyllyjen aarteita silmäillen. Vinkiksi muille Lappeenrannan matkaajille mainittakoon kuitenkin myös Vilma’s Second Hand ja Antiikkiliike Tarvainen. Enemmänkin löytyy, mutta nämä vaikuttivat meistä kiinnostavilta!
*
Kuulisin teiltä mielelläni ideoita, mihin lähimatkailisin maata pitkin junalla seuraavaksi? Ehdotuksia kiinnostavista ja ehkä yllättävistäkin kotimaan kohteista otetaan ilolla vastaan! Junareittien varrella olevia kotimaan reissukohteita voi kurkkailla esimerkiksi VR:n sivuilta!
PS. Junassa on edelleen voimassa maskisuositus. Käytimme maskia matkan ajan ja otin omani pois vain kuvan ottamisen ja teen hörppimisen ajaksi.
Photos: Jenni Rotonen
Related posts
