22/06/21

Seinäjoki – yllättävä kulttuurikohde kesäreissuille

1 44

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SEINÄJOEN TAIDEHALLI & VISIT SEINÄJOKI

Seinäjoki ei välttämättä ole se ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun miettii, mikä voisi olla antoisa kulttuurikohde kesän Suomi-reissulle. Mutta lupaan teille, että tulette yllättymään positiivisesti, kunhan näette, mitä tuolla lakeuksien “pääkaupungilla” on tarjota taiteen ja kulttuurin ystäville! Pääsin nimittäin viime viikonloppuna yhteistyön tiimoilta tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen ja ihastuin täysin. Uskokaa tai älkää, mutta helteisenä päivänä Seinäjoella tuntui kuin olisin ollut etelänmatkalla.

Jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi visiittiä Seinäjoelle vaikkapa ohikulkumatkalla pistäytyen. Tosin tänä kesänä tarjolla on sellaisia helmiä, että mielestäni paikan päälle kannattaa matkata Etelä-Pohjanmaalle vaikkapa ihan varta vasten niitä kokemaan. Kokosin tähän postaukseen muutamia tärppejä Seinäjoen vierailulle – takaan, että näillä vinkeillä pääset näkemään Seinäjoen ihan uusin silmin!

Seinäjoen Taidehalli

Ensisijainen syy, miksi matkasin lakeuksille, oli Seinäjoen Taidehalli, joka sijaitsee 1890-luvulla rakennetussa Kalevan navetassa (joka tosin ei kaiketi koskaan päässyt käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan). Rakennus on vuosien varrella käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta vuoden 2020 alkupuolella se avattiin yleisölle taide- ja kulttuurikeskuksena. Valtava punatiilinen rakennus kätkee uumeniinsa siis myös Seinäjoen taidehallin sekä yhden upeimmista hetkeen näkemistäni taidenäyttelyistä. Taidehallin näyttelyihin pääsee muuten myös Museokortilla.

Anne Katrine Senstad – Radical Light – Elements VI

16.6.-4.9.2021

Kun astuin norjalaisen kuvataiteilijan Anne Katrine Senstadin “Radical Light – Elements VI” -näyttelyyn, olin pudota pyllylleni. Abstrakteista valoveistoksista ja mystisestä elektronisesta äänimaisemasta koostuva “Elements VI” -teos oli upea, hypnoottinen kokemus – tuntui, että olisin voinut jäädä tilaan tuntikausiksi. Lukemattomat neonvalopylväät teollisuushallia muistuttavassa tilassa ovat erityisen vaikuttava näky, kun ne kohtaa täydellisen odottamattomassa ympäristössä. Tätä en todellakaan olisi odottanut löytäväni navettarakennuksesta keskellä Etelä-Pohjanmaata. Valkoisen valon sävyt vaihtelevat jäisen sinertävästä pehmeän persikkaiseen ja tilassa pääsee vapaasti vaeltelemaan valopylväiden keskellä. Tämä pitää kokea itse! Sensory Chamber -teoksessa puolestaan valkoisilla suolakristalleilla täytettyyn altaaseen heijastetaan hypnoottisesti liikkuvia kuvia ja värejä – ja koko tila ja tunnelma muuttuu värien vaihtuessa. Näyttely oli UPEA kokemus, jolle kuvat ja sanat eivät tee oikeutta! Senstadin töitä on aiemmin nähty ympäri maailman ja muun muassa useissa biennaaleissa kuten maineikkaassa Venetsian Biennaalissa.

Pisto.
Anna-Karoliina Vainio, Ninni Luhtasaari, Anni Haunia, Ilai Elias Lehto & Erika Hirsimäki

16.6.-21.8. 2021

Seinäjoen Taidehallin toisessa näyttelysalissa puolestaan on esillä kotimaista tekstiilitaidetta nuorilta kiinnostavilta taiteilijoilta. Kalevan Navetan tiloissa toimii myös käsityötaidosta ammentava Taito Etelä-Pohjanmaa, mutta käsityö ja tekstiilit on osa myös verkatehtaana aikanaan toimineen rakennuksen historiaa. “Pisto.” -ryhmänäyttely on oodi käsityötaidolle ja kiinnostaville, tekstiiliä omintakeisesti käyttäville nuorille nykytaiteilijoille. Näyttely kokoaa yhteen viiden taiteilijan leikkisiä ja kekseliäitä töitä, jotka haastavat myös yhteiskunnallisesti. Mukana näyttelyssä on Anna-Karoliina Vainion, Ninni Luhtasaaren, Anni Haunian, Ilai Elias Lehdon ja Erika Hirsimäen töitä, joita olisi voinut jäädä tutkimaan ikuisiksi ajoiksi. Myös itse näyttelytila Vintti ansaitsee erityismaininnan: arkkitehtonisesti komeassa tilassa näkyvät kauniisti rakennuksen historialliset kerrostumat ja puupinnoin somistettu sali ja valtava pyöreä ikkuna tekevät tilasta jo itsessään vaikuttavan elämyksen.

Kalevan Navetta: kurssit ja tapahtumat

Kalevan Navetta on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka: Seinäjoen Taidehallin lisäksi tiloissa toimivat mm. ravintola Äärellä, Taito Shop Seinäjoki, taidelainaamo Parsi sekä Seinäjoen Taitokeskus, joka järjestää tiloissa erilaisia kursseja ja tapahtumia.

Mekin pääsimme reissullamme osallistumaan elämykselliseen PISTO-taidetyöpajaan, jonka Seinäjoen Taidehalli järjesti yhdessä Taitokeskuksen kanssa. Taiteilija Anastasia Artemevan ohjaamassa työpajassa pääsimme kokeilemaan tekstiilitaiteen tekemistä itse, kun saimme tehtäväksi luoda kankaisen luonnosvihkon. “Luonnostelu” kankaalle kirjoen on keskittymistä sekä kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: tekeminen on hidasta eikä kuvia voi pyyhkiä kumilla pois, mutta niitä voi halutessaan muokata. On myös kiinnostavaa, kuinka neulalla ja langalla merkintöjä tehdessä syntyy kankaan kääntöpuolelle ikään kuin “haamu” siitä, mitä näemme toisella puolella. Myös tällä kääntöpuolen varjokuvalla on hauska leikitellä. Ihastuin kirjontatöihin työpajan ansiosta ihan valtavasti: työskentely on kiireiselle mielelle ihanan meditatiivista puuhaa. Hurahdin oman luonnosvihkoni väkertämiseen niin antaumuksella, että olen jatkanut sen työstämistä vielä kotiin päästyänikin. Tämä oli todella inspiroiva kokemus!

Kannattaa tsekata Seinäjoen Taidehallin sivuilta myös kaikki näyttelyn oheistapahtumat, sillä tässä kesä-heinäkuun taitteessa on vielä luvassa muun muassa 30.6. Käsityöpiknik sekä muutama PISTO-työpaja vielä heinäkuun alkupuolella. Suosittelen lämmöllä, mikäli oma reissu sattuu osumaan sopivasti näille päiville. Lisäksi Seinäjoen Taitokeskus järjestää vuoden mittaan paljon myös päiväkursseja, joille voi hyvin osallistua satunnainenkin Seinäjoen kävijä, kunhan vain muistaa ilmoittautua ennakkoon.

Patsaspyöräily

Jos minulta kysytään, niin pyöräily kauniina kesäpäivänä on paras tapa tutustua paikallisiin maisemiin. Me pääsimme ohjatulle Patsaspyöräily-kierrokselle, jonka aikana käytiin läpi Seinäjoen tärkeitä maamerkkejä. On aina kiinnostavaa päästä kuulemaan kaupungin paikallishistoriaa oppaan kertomana ja ilahduin myös siitä, miten kauniita maisemia jokirannan vartta kulkevan pyöräilyreitin varrelle osuikaan. Patsaspyöräilyjä järjestetään tänä kesänä Seinäjoella vielä yksi 22.7., joten kannattaa ilmoittautua, mikäli visiittisi osuu tuohon ajankohtaan. Kannustan kuitenkin tutustumaan kaupunkiin pyörän selässä myös itsenäisesti, sillä Seinäjoella on varsin toimiva kaupunkipyöräsysteemi ja pyöriä on tarjolla ympäri kaupungin.

Alvar Aalto -keskus

Kun viime syksynä näin Virpi Suutarin ohjaaman Aalto-dokumentin (katsottavissa Areenassa – vahva suositus!), heräsi mielenkiintoni tutkailla Suomessa sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita lähemminkin. Yksi niistä on Seinäjoen Alvar Aalto -keskus, jonne viimein nyt pääsin käymään reissullamme. Aalto on suunnitellut Seinäjoelle komean kompleksin julkisia tiloja ja yhdessä ryppäässä sijaitsevat kaupungintalo, kaupunginteatteri, kirjasto sekä kirkko ovat kaikki Aallon käsialaa ja nämä suomalaisen arkkitehtuurin helmet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kirjaston viereen on rakennettu myös uusi kirjasto, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Amos Rexin täällä Helsingissä. Valtavan hieno rakennus kunnioittaa Aallon perintöä, mutta on silti aivan omanlaisensa kokonaisuus. Suosittelen lämmöllä astumaan rakennuksiin sisälle asti ja tutustumaan! Myös Lakeuden Ristinä tunnetun kirkon 65 metriä korkeaan kellotorniin pääsee vierailemaan halutessaan.

Oli muuten kiinnostavaa kuulla, että 1960 valmistuneen kirkon piti alun perin olla mustaa graniittia. Materiaali osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja budjetti tuli kuitenkin vastaan, joten kirkosta torneineen tuli valkoinen. Itse asiassa koko kirkontorni oli vaarassa jäädä kokonaan rakentamatta, koska rahat loppuivat tyystin kesken. Lopulta budjetti saatiin kuitenkin kasaan keräys- ja lahjoitusvaroin. Mietin vain, että olisipa muuten ollut melkoisen dramaattinen näky, jos keskellä lakeuksia olisi kohonnut musta kirkontorni! Hieno kokonaisuus on joka tapauksessa, väristä viis.

Varikkogalleria

Taiteen ystäville on Seinäjoella Taidehallin lisäksi muutakin nähtävää, sillä VR:n entinen veturitalli on vuosien saatossa muuntautunut taidegalleriaksi. Varikkogallerian taustalla on kahdeksan naistaiteilijan kollektiivi, joka yhdessä ja talkooväen turvin muokkasi EU-hankkeen tuella varikkorakennuksen galleria- ja työtiloikseen. Varikkogalleria juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja tiloissa järjestetään vuosittain 13 vaihtuvaa näyttelyä. Galleria haluaa nostaa esille nimenomaan paikallisten sekä alueelta kotoisin olevien taiteilijoiden teoksia.

Meidän vierailumme aikana esillä oli viimeisiä päiviä nyt jo päättynyt Minna Herralan Animalistic-näyttely, jolla taiteilija on halunnut herätellä pohtimaan eläimiin kohdistuvaa epäeettistä kohtelua ja hyväksikäyttöä. Herralan työt kritisoivat ihmisen tapaa suhtautua eläimiin tuotantivälineinä sekä pohtivat kaksijakoista suhdettamme eläimiin. Toisen ihmisen lemmikki saattaa olla toiselle tuotantoeläin ja jopa samalla eläinlajilla voi olla erilaisia statuksia, joiden mukaan sen kohtelu ja kohtalo määritellään.

Herrala ottaa töissään kantaa myös eläinten oikeuksiin myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja nostaa esiin, kuinka maailman villieläinten määrä hupenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen pakottavat ajattelemaan eläimiä toisin ja muistuttavat, miten tärkeä jokainen eläinlaji on luonnon tasapainon ja evoluution kannalta. Nyt jo päättyneen näyttelyn teema ei voisi tuntua ajankohtaisemmalta kuin juuri nyt viime päivien Thermacell-keskusteluiden keskellä. Nostan myös hattua Herralalle, joka ottaa rohkeasti kantaa ilmaston, eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta Pohjanmaan alueella, missä liha-, maito ja turkisteollisuus ovat monelle elinkeino.

Vaikka tämä näyttely on jo päättynyt, kannattaa ehdottomasti tsekata Varikkogallerian näyttelytilanne Seinäjoella vieraillessa!

Alman jäätelökioski

Paikallisomisteisen Hotelli Alman edustalla sijaitseva Alman jäätelökioski ansaitsee erityismaininnan, sillä en ole kuuna päivänä kohdannut niin isoa jätskitötteröä kuin täällä! Alma mainostaa tötteröitään Seinäjoen suurimpina, mutta uskallan väittää, että ovat todennäköisesti jopa koko Suomen suurimpia. Kuvassa on siis tosiaan yksi pallo (hinta 3,50€). En edes uskalla ajatella, minkä kokoinen mahtaisi olla kahden pallon tötterö – sellaisiakin kioskilla myydään! Annan kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosituksen, että jätski kannattaa ehkä mieluummin ottaa kuppiin. Nimim. noin 2 sekuntia myöhemmin tuo jättiläispallo lepäsi nurmikolla. Onneksi jätskimyyjät tunsivat sääliä ja sain uuden pallon ilman lisämaksua – pyysin kuppiin. Ympärillä olevan näyttivät kyllä syövän jäätelöitään menestyksekkäästi vohveleista, mutta jos epäilet olevasi kaltaiseni tumpelo, niin kannattaa pelata varman päälle.

Ravintola Vinola

Ehdimme reissun aikana käydä myös testaamassa Seinäjoen ravintolatarjontaa ja suositusten pohjalta illallispaikaksi valikoitui italialaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentava ravintola Vinola. Intouduimme hellepäivän päätteeksi terassilla tilaamaan oikein useamman ruokalajin menun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan maltillisempikin määrä ruokaa olisi riittänyt. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidin parsalla höystetystä sitruunarisotosta sekä jälkiruoasta, jossa oli passionjäätelöä, mascarponea ja paahdettua valkosuklaata. Nam! Saimme myös valtavasti suosituksia Valkoinen Puu -nimisen kahvilan kakuista, mutta emme harmiksemme tällä lyhyellä reissulla ehtineet itse testaamaan. Kaikkien kuulemieni ylistyssanojen jälkeen uskallan kuitenkin kokeilemattakin suositella, jos makeannälkä yllättää!

Lisää reissutärppejä Seinäjoen seudulle löydät myös Visit Seinäjoen nettisivuilta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/04/21

#NowMusicNeedsYou

41

Oletko miettinyt, millaista olisi elämä ilman musiikkia? Aika surullinen ajatuskin. Musiikki on läsnä niin monessa elämän tärkeässä ja arkisessa hetkessä, etten osaa edes kuvitella maailmaa ilman sitä. Tuo kaunis, ihana ja korvaamaton asia on antanut meille niin paljon. Se on auttanut ihastumaan, muistamaan, jaksamaan ja unohtamaan. Muuttanut surun kyyneliksi, hymyn nauruksi ja kaipauksen kiitollisuudeksi. Muistuttanut, miltä tuntuu olla aidosti elossa. (Lainaus: Eventu.al)

Tällä viikolla saatiin tieto, että musiikki- ja kulttuurialan ahdinko tunnistetaan myös valtionhallinnon tasolla ja tukea on luvassa viimeinkin. Moni muusikko, taiteilija, tapahtumajärjestäjä, teatterintekijä, valoteknikko ja muu näillä aloilla työskentelevä on jo ehtinyt menneen korona-aikana joutua melkoiseen ahdinkoon: ihmiset ovat joutuneet myymään instrumenttejaan ja kotejaan selvitäkseen tästä poikkeusajasta. On tärkeää, että myös päättäjätasolla ymmärretään kulttuurin merkitys yhteiskunnalle ja arvostuksen kulttuurialaa kohtaan tulee näkyä kauniiden sanojen lisäksi myös konkreettisina tekoina. Monella meistä on jo ikävä keikoille ja livemusiikin, teatterinäytösten ja esittävän taiteen pariin.

Kaiken tämän keskellä on herännyt fiilis, että voisipa itsekin tehdä jotain musiikki- ja kulttuurialan hyväksi. Musiikki on ollut meitä varten, kun olemme sitä tarvinneet. Miten voisimme nyt antaa takaisin? Tästä lähtökohdasta syntyi koronavuoden keskellä Eventual – palvelu, jonka tähtäimessä on paitsi tukea koronakriisin kourissa kipuilevaa tapahtuma-, kulttuuri- ja musiikkialaa, myös tuoda uudenlaisia toimintatapoja tapahtumajärjestämisen kentälle. Kun palvelua mukana perustamassa ollut tuttuni esitteli konseptin minulle, tuli heti tunne, että tässä haluan olla mukana.

Yksinkertaisuudessaan Eventualin idea on tuoda tapahtumat ja niiden kävijät lähemmäs toisiaan ja konsepti toimii samantyyppisellä logiikalla kuin esimerkiksi joukkorahoituspalvelu Kickstarter. Tähän mennessä tapahtumia on järjestetty niin, että päätetään järjestää, ilmoitellaan tapahtumasta, myydään lippuja ja toivotaan, että mahdollisimman moni löytää paikalle ja järjestämisestä koituvat kulut saadaan katettua. Eventualin toimintalogiikka keikauttaa asetelman päälaelleen: kuka tahansa voi luoda palveluun unelmiensa tapahtuman tai konsertin, ja se saa tarpeeksi kiinnostunutta yleisöä, on todennäköistä, että se kannattaa todennäköisesti myös järjestää. Ja tapahtumaan ilmoittautuneet maksavat lippunsa vain, mikäli tavoitteeseen päästään ja se toteutuu – aivan kuin Kickstarterin tapaisissa joukkorahoitusmalleissa.

Eventualin konsepti minimoi tapahtuman järjestämisestä koituvaa taloudellista riskiä ja mahdollistaa entistä paremmin sen, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuinka usein olen itsekin harmitellut sitä, että joku lempiartisti ei koskaan tule keikkailemaan Suomeen asti? Tai kuinka monia takuulla kismittää tapahtumakentän Helsinki-keskeisyys, jos itse sattuu asumaan Rovaniemellä tai Kuopiossa? Oli kyse sitten musiikista, puhujakeikasta, tanssishowsta tai mistä hyvänsä, mikäli pystytään osoittamaan, että kiinnostunutta porukkaa olisi keikkayleisön verran, tapahtumia kannattaisi mahdollisesti järjestää sellaisissakin kaupungeissa, jotka normaalisti eivät löytäisi tietään keikkakalenteriin. Yleisössä on voimaa!

Joukkovoiman mahdista on maailmalta inspiroivia esimerkkejäkin. Kun pienen italialaisen Cesenan kaupungin kaikki Foo Fighters -fanit löivät voimansa yhteen ja kokosivat 1000 paikallista muusikkoa yhteen soittamaan Learn to fly -biisin houkutellakseen bändin esiintymään pikkukaupunkiin, viesti meni perille. Foo Fighters kuuli faniensa toiveen ja järjesti kuin järjestikin konsertin alle 100 000 asukkaan Cesenassa.

Miten Eventual sitten käytännössä toimii? Kuka tahansa voi luoda tapahtuman: kerrot vain kenen toivoisit esiintyvän ja missä sekä arvioit annettujen vaihtoehtojen pohjalta realistisen lippuhinnan ja tapahtumakoon. Uraansa aloitteleva artisti ei välttämättä täytä stadionia tai supertähteä ei saada paikalle 20 euron lipuilla eli mitä realistisemmin speksit (etenkin lippuhinnan) osaa arvioida, sitä realistisemmat mahdollisuudet tapahtumalla on toteutua. Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä, sillä palvelu itse lähestyy artisteja ja potentiaalisia järjestäjiä ja keikkapaikkoja, mikäli näyttää, että tavoiteltu yleisömäärä saadaan täyteen. Tapahtumia palveluun voivat luoda myös artistit tai tapahtumajärjestäjät, jotka haluavat kartoittaa yleisön kiinnostusta tietylle tapahtumalle. Jokainen tapahtuma on aktiivisena 3 kuukauden ajan, jonka ajan on siis mahdollista yrittää kerätä riittävästi yleisöä.

Tukemalla tapahtumaa et siis maksa mitään, mutta olet sitoutunut ostamaan lipun, mikäli se saa kasaan tarpeeksi yleisöä ja järjestetään. Uuden tapahtuman luominen maksaa 10€, mutta summa pitää sisällään lipun tapahtuman toteutuessa eli oman keikkalipun saa tuolla tapahtuman perustamismaksulla.

Perustin itsekin palveluun muutaman tapahtuman omille suosikkiartisteilleni, joita olen haikaillut Suomeen esiintymään (toistaiseksi turhaan) tai joiden keikalle vain tahtoisin tosi kovasti päästä. Toivottavasti saan teistä keikkaseuraa ja innostuneita kannattajia – ja toivottavasti pääsemme näkemään näiden tapahtumien toteutuvan! Loin palveluun tapahtumat näille suosikkiartisteilleni, joiden musiikkia on täällä blogissakin päästy kuulemaan monet kerrat: Nils Frahm, Portico Quartet, Joni Ekman, Suad, Mammal Hands ja Second Wind Quintet. Muun muassa näille artisteille haluan osoittaa tukeni tämän pandemian keskellä – te olette tuoneet minun elämääni iloa, tunnetta ja valoa. Haluan siis antaa takaisin tällä tavalla ja toivottavasti päästään kuulemaan myös livenä jossain vaiheessa! Kurkkaa kaikki Eventualiin luodut tapahtumat täältä.

PS. Eventual-palvelu avautui yleisölle tällä viikolla ja on vielä betaversio-vaiheessa, joten palvelun ylläpito ottaa tosi mielellään palautetta, kehitysideoita ja parannusehdotuksia vastaan. Ne menevät toki perille täältä blogin kommenteistakin, mutta koska olen itse vain yksi palvelun käyttäjä muiden joukossa, suosittelen suuntaamaan palvelua koskevat ideat, ehdotukset ja palautteen suoraan nettisivujen kontaktilomakkeen kautta heille itselleen!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/03/21

#NOTALLMEN ja siksi juuri kaikki miehet

16 144

Huh. Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista myllerrystä. Naistenpäivän kautta rasismin ja syrjinnän vastaiseen viikkoon ja siinä sivussa laajempaan naisvihaa käsittelevään keskusteluun. Jossain vaiheessa on jo ollut iskeä epätoivo, kun joka suunnalta tuntuu vyöryvän niskaan asenteita, joista toivoisi, ettei enää tarvitsisi edes käydä keskustelua. Mutta kuten Minja Koskela taannoisessa IG-postauksessaan totesi: “Naistenpäivä on tarpeellinen niin kauan, että se tekee itsensä tarpeettomaksi”. Sama pätee muihinkin tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden asialla oleviin aatteisiin.

Olin alunperin aikeissa julkaista nämä mietteet storyssani, koska kynnys avautua blogin puolella on aina huomattavasti korkeampi. Storyt katoavat 24h kuluessa, mutta blogipostaus jää elämään ja siksi tuntuu, että siihen auki kirjoitettujen ajatusten täytyy olla paljon valmiimpia ja viimeistellympiä. Storyssa on enemmän tilaa keskeneräisille pohdinnoille ja tajunnanvirralle, joten tällaisten keskeneräisten ajatusten avaaminen blogissa tuntuu aina kuumottavammalta. Päätin kuitenkin ottaa riskin, kun tajusin, että asiaa oli storyssa pohdittavaksi yksinkertaisesti liikaa. Eli täältä pesee ei-niin-puhki-mietittyjä ajatuksia viime päivien keskustelusta. Jos kaipaat brieffausta siitä, mihin kaikkeen tässä postauksessa viittaan, kurkkaa vaikkapa Saran postaus viime viikkojen aikana käydystä keskustelusta.

Naisvihasta

Eli puhutaan vielä vähän naisvihasta. Tässä keskustelussa on niin monta tasoa, sovinistisista puheista murhiin ja raiskauksiin sekä naisten (aiheelliseen) pelkoon pimeillä kaduilla, että on vaikea päättää, mistä edes aloittaisi… Mutta aloitetaan vaikka siitä, että otetaan ensin termit haltuun, jotta ymmärretään, mistä edes puhutaan.

Olen nähnyt viime viikkoina lukemattomia naisvihaan liittyviä kannanottoja, joissa ei ilmiselvästi edes ymmärretä, mitä naisviha tarkoittaa. Kuten Emmi Nuorgam ja Laura Haimila viime viikolla pitämässään IG livessä totesivat, keskustelua on mahdoton käydä, jos kritiikkiä saanut ei edes ymmärrä, mistä häntä kritisoidaan. Se on sitten toinen kysymys, ovatko kaikki kritiikin kohteeksi joutuneet alkuunkaan valmiita ottamaan vastaan minkäänlaista palautetta tai tarkastelemaan omaa käytöstään ja ajatteluaan kriittisesti. Tässä näen vastuuta myös medialla. Klikkien toivossa media antaa tilaa naisvihamielisille kommenteille ja käsitepelleilylle, koska kohuilla saadaan aikaan kävijävirtaa. En pyydä hiljentämään eriäviä näkemyksiä, mutta pyydän kantamaan vastuuta siitä, levitetäänkö esimerkiksi naisvihasta käsitteenä täysin väärää tietoa antamalla kritiikittömästi palstatilaa haastateltavien mutuilulle.

Ymmärrän, että tämä keskustelu tuntuu epämukavalta ja ehkä ahdistavaltakin. Meillä on kaikilla naisvihamielisiä ajatuksia sukupuoleen katsomatta, sillä sellaiseen maailmaan ja asenneilmapiiriin olemme kasvaneet. Jos ei halua tai kykene tunnistamaan omaa sisäistettyä naisvihaansa, muutosta ei ikinä tapahdu. Mutta mitä jos suhtautuisimme puolustautumisen ja hyökkäyksen sijaan tähän kaikkeen mahdollisuutena oppia jotain uutta ja olla osana positiivista muutosta tässä yhteiskunnassa? Haluan suurella lämmöllä suositella Emmi ja Lauran viimeviikkoista keskustelua aiheeseen liittyen – uskon, että se voisi avartaa monen ajattelua siitä, mistä tässä kaikessa oikein on kyse. Erityisesti suosittelen tätä jaksoa miehille!

Naisten kokemasta pelosta ja väkivallan uhasta

Sarah Everardin karmea kohtalo on koskettanut naisia ympäri maailman ja moni nainen on myöntänyt pelkäävänsä itsekin. Ja onko tuo mikään ihme? Emme voi mitenkään tietää, milloin ja kenen kohdalla pelko on aiheellista. Tilastojen mukaan suurin osa raiskauksista ja naisten kohtaamasta väkivallasta tapahtuu sisätiloissa ja jonkun tutun miehen tekemänä. Sarah Everardin tapauksessa tekijä oli poliisi. Onko siis ihme, että naiset pelkäävät?

Suosikkipodcastini Naisasiatoimisto Kaartamo & Tapanaisen tuoreessa jaksossa puhuttiin siitä, kuinka me naiset olemme syystäkin väsyneitä ja raivoissamme. Vapauttamme rajoitetaan ja toimintaamme kontrolloidaan jatkuvasti oman turvallisuutemme nimissä. Saamme jatkuvasti kuulla neuvoja, miten pitäisi toimia, jotta emme joutuisi rikoksen uhriksi. Näitä neuvoja jakelevat auliisti niin viranomaiset, media, perhe kuin kaveritkin. Ja nämä neuvot me olemme kiltisti omaksuneet. Kuljemme sitä pidempää valaistua reittiä, ilmoittelemme varmuuden vuoksi liikkeistämme ilta-aikaan tai lähtiessämme treffeille uuden ihmisen kanssa, pukeudumme “järkevästi” minimoidaksemme ei-toivottua huomiota ja niin edelleen.

Podcast-jaksossa siteerataan amerikkalaistoimittaja Jessica Valentin kommenttia: Ajatus siitä, että naisilla on valtaa estää miehiä satuttamasta heitä, on myytti – tapa, jolla halutaan siirtää vastuu naisille ja viedä huomiomme totuudesta muualle. Ja se totuus on, että niin kauan kuin miehet eivät tee mitään lopettaakseen naisvihan ja raiskauskulttuurin, naiset eivät ole turvassa.

Kaartamon ja Tapanaisen sanoin: tähän keskusteluun sisältyy oletus, että noudattamalla mielivaltaisia “sääntöjä” nainen voi varmistaa pysyvänsä turvassa. Olemme kuitenkin nähneet, ettei tämä pidä paikkaansa. Siitä huolimatta rikoksen uhreiksi joutuneiden naisten toiminnasta etsitään yhä edelleen “virheitä”, jotka välttämällä he olisivat voineet välttää myös rikoksen kohteeksi joutumisen. Murhatuksi tullut Sarah Everard teki kaiken “oikein” naisille annettujen turvallisuusohjeiden mukaisesti, mutta silti jopa häntä on ehditty syyllistää kohtalostaan – olisi ottanut taksin!

Myönnän sen herättävän turhautumista, että edelleen syitä tapahtuneeseen etsitään uhreista ja liki kaikki konkreettiset ehdotukset tilanteen parantamiseksi ja naisten turvallisuuden lisäämiseksi, kohdistuvat naisiin. Useimmat turvallisuuteen liittyvät ohjeistukset rajoittavat nimenomaan naisten vapautta ja edellyttävät meiltä velvollisuutta suojella itseämme. Miksi jää jälleen naisten harteille korjata tämä tilanne? On ehkä syytä alleviivata, että vain miehet voivat lopettaa miesten naisiin kohdistaman väkivallan. Briteissä Vihreän puolueen edustaja Jenny Jones ehdottikin parlamentin ylähuoneessa, että mitä jos miehet asetettaisiin klo 18 jälkeen ulkonaliikkumiskieltoon, sillä SE olisi keino saada naiset tuntemaan olonsa turvalliseksi julkisilla paikoilla.

Ehdotus on tietenkin provokaatiota, mutta herätti paljon ajatuksia, kun tilanne käännettiin sen kautta ikään kuin päälaelleen. Mitä jos miesten tekemien rikosten takia rajoitettaisiinkin miesten vapautta samoin kuin nyt pyritään tekemään naisille? Eikö tunnukin absurdilta? Voi myös kysyä, kiinnostaisiko miehiä pureutua ongelmaan ja puuttua havaitsemaansa naisvihamieliseen käytökseen hanakammin sekä etsiä kollektiivisesti toimivampia ratkaisuja misogynian kitkemiseen, jos sen ilmeneminen vaikuttaisi konkreettisemmin heihin itseensä rajoitteiden muodossa? Osoittaa täydellisesti, miten kaukana olemme yhä tasa-arvosta, kun ajatus siitä, että naisten ei pitäisi liikkua yksin pimeällä, tuntuu ihan normaalilta ja järkevältä mutta sama ehdotus miehille pöyristyttävältä. Eikä yllätä, että Jonesin provosoiva ehdotus sai vastaansa valtavan vihaviestien vyöryn.

Samaan aikaan mietin tilastollisia todennäköisyyksiä. Kun väkivaltarikoksista epäiltyjen miesten määrä on 81% ja seksuaalirikoksista epäiltyjen miesten määrä 95% uhrin sukupuoleen katsomatta (lähde: THL), provosoivan ehdotuksen mukaisessa maailmassa olisi varmaankin turvallisempaa elää sekä miehillä että naisilla. Ja joojoo, #notallmen ja niin edelleen. Me kaikki tiedämme sen. Silti tämä ongelma on niin voimakkaasti sukupuolittunut, että siitä täytyy voida keskustella myös sukupuoli osana ongelmaa huomioiden. 

On miljoonan taalan kysymys, MIKSI miehet tekevät tällaista ja käyttäytyvät näin. Eivät tietenkään kaikki, mutta riittävän monet kuitenkin, että siitä syntyy tämän tason yhteiskunnallinen ongelma. Mitkä rakenteet yhteiskunnassamme ohjavat toimimaan naisvihamielisesti ja sallivat tällaisen kehityksen? Mitä pitäisi tehdä toisin, että tälle saataisiin loppu?

No olisi minulla heittää ainakin pari ehdotusta: tunnekasvatusta, suostumuksen merkityksen ja henkilökohtaisten rajojen kunnioittamisen opetusta pienestä pitäen, toksisten ja ahtaiden sukupuolinormien purkamista sekä matalalla kynnyksellä naisvihamielisiin asenteisiin, kommentteihin ja käytökseen puuttumista – etenkin miesten kesken. Sillä niin kauan, kun katsomme sormiemme läpi sovinistisia vitsejä, naisten ja heidän kokemustensa vähättelyä, annamme tilaa ja hiljaista hyväksyntää myös teoille, jotka vievät naisvihan astetta pidemmälle. 

Entä miehet?

Nyt kun naiset ovat joukolla nousseet puolustamaan oikeuksiaan, monia se myös ärsyttää. Kun puhutaan naisvihasta ja naisten sekä sukupuolivähemmistöjen kohtaamasta väkivallasta, aina ilmestyy paikalle joku, joka on ensisijaisesti huolissaan miehistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Siitä sietääkin olla huolissaan, varsinkin jos se kulminoituu osan miehistä kohdalla niin järkyttävään käytökseen. MUTTA sitä huolta ei saa käyttää välineenä ohjata keskustelua sivuraiteille tai vähätellä naisvihaa ja naisten kohtaamaa väkivaltaa.

Miesten pahoinvoinnista saa ja pitääkin keskustella. On kuitenkin hämmentävää, että äänekkäimmät kannanotot aiheen puolesta kuullaan yleensä nimenomaan naisten ongelmia käsittelevien artikkeleiden ja postausten kommenttiosioissa. En ole koskaan nähnyt, että miesten syrjäytymisestä tai itsemurhista keskustellessa naiset ilmaantuisivat paikalle huutamaan, että entäs naiset? Sen sijaan olen nähnyt poikkeuksetta lähes jokaisessa naisten kohtaamiin ongelmiin liittyvässä keskustelussa lukemattomia viestejä, joissa huomio yritetään varastaa itse asialta ja ohjata keskustelu miehiin.

Kuvaavaa on, että Googlen hakutilastojen mukaan miestenpäivä tuntui kiinnostavan ihmisiä juuri naistenpäivänä enemmän kuin minään muuna vuoden päivänä. Tämä siitäkin huolimatta, että meillä on myös miestenpäivä, jota vietettiin ihan hiljattain. Kuvaavaa on myös, että Minja Koskela kertoi naistenpäivän jälkeen IG-postauksessaan näin: “Kun miestenpäivänä nostaa esiin mieserityisiä tasa-arvokysymyksiä, saa postaukseen 10533 likeä ja rakentavia lisäehdotuksia miesten tasa-arvon parantamiseksi. Kun naistenpäivänä nostaa esiin naisten kohtaamaa epätasa-arvoa politiikassa, tulevat miehet kyseenalaistamaan tilastot.”

Kaikilla tuntuu sukupuoleen katsomatta olevan yhtäläinen halu ratkoa näitä mieserityisiä haasteita, mutta kun keskustelun keskiössä ovatkin naiset, se näyttää olevan hyvin monelle ongelma. Omien etuoikeuksien tunnistaminen voi olla vaikeaa – tämä lienee todiste siitä. Mutta onko tosiaan niin vaikea hyväksyä, että miehet eivät aina olekaan kaiken keskustelun keskipiste?

Se, että puhumme naiserityisistä ongelmista tässä yhteiskunnassa, ei ole pois miesten ongelmia käsittelevästä keskustelusta. Miesten kokemasta epätasa-arvosta ja mieserityisistä ongelmista on täysi vapaus keskustella vuoden kaikkina päivinä, joten tuntuu erikoiselta, että monille on liikaa, että yksi päivä vuodessa on omistettu tasa-arvolle naisnäkökulmasta. Uskallan myös kyseenalaistaa motiivien vilpittömyyden, jos ainoa tapa tuoda esille huoltaan miesten hyvinvoinnista, on huudella siitä naisten kohtaamia ongelmia käsittelevien postausten kommenteissa.

Toivon ihan vilpittömästi, että keskustelisimme enemmän myös miesten pahoinvoinnista ja kohtaamasta eriarvoisuudesta, koska uskon juuri niiden olevan lopulta osin naisvihamielisen käytöksen taustalla. Olen ilahtunut siitä, että pikkuhiljaa myös mediassa ja somessa alkaa pulpahdella esiin miesten tuottamaa sisältöä, jossa käsitellään mieheyttä uudenlaisella ja raikkaalla tavalla. Esimerkiksi Miesplus-tili Instagramissa nostaa esille miesten tarinoita ja keskustelua miesten mielenterveydestä, tunteista ja hyvinvoinnista sekä pyrkii laajentamaan hyväksyttävää miehen mallia toksisen maskuliinisuuden tuolle puolen. Jäbät ja tunteet -podcastissa miehet keskustelevat tunteista ihailtavalla avoimuudella ja rehellisyydellä. Boys reading poems -tili antaa tilaa miehiselle herkkyydelle ja pehmeydelle, kun miehet tulkitsevat runoja. Tällaista me tarvitsemme!

Samaan aikaan suurin osa esimerkiksi Miesplus-kanavan seuraajista on naisia. Pidän ongelmallisena, että miesten hyvinvointia lisäävä ja monimuotoisempaa mieskuvaa edistävä keskustelu ei tavoita heitä, jotka sitä kenties kaikkein eniten kaipaisivat tai siitä eniten hyötyisivät. Lienee selvää, että äärimmäisimmät ilmentymät miesten kohtaamasta eriarvoisuudesta kasautuvat pienelle joukolle, joka sitten myös oireilee erityisen voimakkaasti. Ja samalla tavoin kuin toivoisin miesten olevan kiinnostuneita tasa-arvosta ja naisten hyvinvoinnista, toivoisin heidän olevan kiinnostuneita myös omasta ja muiden miesten hyvinvoinnista. On meidän kaikkien yhteinen ongelma, että liian moni mies pitää naisvihamielisiä asenteita normaaleina tai turvautuu väkivaltaan. Toivoisin, että ne miehet, joilla on henkisiä ja konkreettisia resursseja käydä tätä keskustelua ja ottaa kantaa, ajaisivat asiaa ja etsisivät ratkaisuja niidenkin puolesta, joilla niitä resursseja ei ole. Arvostan erityisen paljon niitä miehiä, jotka uskaltavat käydä tätä keskustelua myös julkisesti ja haastaa muita miehiä ympärillään.

Tällä hetkellä feminismistä (ja kun puhun feminismistä, tarkoitan intersektionaalista feminismiä) ja tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta keskustelevat enimmäkseen naiset ja vähemmistöt. Tasa-arvo ja patriarkaalisten rakenteiden sekä ahtaiden sukupuoliroolien purkaminen on meidän kaikkien asia ja tekee tästä maailmasta vapaamman ja paremman ihan jokaiselle. Liian moni mies ajattelee, että “tämä ei koske minua”. Näkisin kuitenkin, että varsinkin jos koet tarvetta alleviivata #notallmen, tämä nimenomaan koskee myös sinua. Uskon, että viime kädessä ratkaisu naisvihasta irtautumiseen ja miesten oman hyvinvoinnin paranemiseen on suurelta osin juuri miesten omissa käsissä. Toivon siis, että mietimme ihan kaikki, miten voimme olla osa sitä positiivista muutosta, jonka haluamme yhteiskunnassa nähdä.

Related posts

10/03/21

Afterwork-podcast: Miksi emme tiedä mitään saamelaisista?

1 48

Miksi niin harva meistä tietää mitään EU-alueen ainoasta alkuperäiskansasta ja heidän kulttuuristaan? Tiesitkö, että Suomi on saanut YK:lta langettavan päätöksen ihmisoikeusrikkomuksista saamelaisia kohtaan? Miksi tästä ei puhuta? No nyt puhutaan ja lupaamme, että tämän jakson kuunneltuasi tiedät vähän enemmän! Mukana keskustelussa on saamelainen toimittaja ja somevaikuttaja Emmi Nuorgam.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Kuva: Janita Autio

Related posts