23/11/21

Tiistain taidevinkki: Marjatta Hanhijoen Silminnähden-näyttely Taidehallissa

4 33

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TAIDEHALLI

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Valon ja varjojen leikkiä, valokuvamaisella tarkkuudella ikuistettuja yksityiskohtia, arkisia hetkiä, heijastuksia, peilejä, viuhkoja ja kimonoja… Muun muassa kaikkea tätä on Marjatta Hanhijoen taide. Silminnähden-näyttely Taidehallissa esittelee laajan katsauksen Marjatta Hanhijoen (1948) yli 50 vuotta kestäneeseen uraan taiteilijana. Teosten monipuolinen kirjo ulottuu valtavista ja värikkäistä akvarelleista pikkuruisiin grafiikoihin sekä hiilipiirroksista valokuviin, mutta kaiken keskiössä on Hanhijoen taidokas kyky tulkita ja ikuistaa hienovaraisesti valojen ja varjojen suhdetta ja leikitellä heijastuksilla. Hanhijoen teoksiin voi sukeltaa ja uppoutua pitkiksi ajoiksi, ja silti kenties löytää seuraavalla katselukerralla jälleen jotakin uutta, mitä ei viimeksi huomannut.

Kävin viime viikolla näyttelyssä piipahtamassa ja sain kunnian tavata myös valovoimaa, lämpöä ja elämäniloa huokuvan taiteilijan itsensä ja pääsin kuulemaan tarinoita teosten taustalla. Muutaman tunnin mittaisen kohtaamisen aikana piirtyi mielikuva eläväisestä, värikkäästä ja lapsenomaisella innostuksella maailmaa tarkkailevasta taiteilijasta, joka uppoutuu teostensa maailmoihin ja työskentelyprosessiinsa intohimolla ja vahvalla palolla pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Marjatta Hanhijoki kuvaa teoksissaan niin itselleen tärkeitä paikkoja kuin ihmisiäkin: osa tutuista näkymistä ja ihmisistä toistuu useissa teoksissa erilaisissa elämän hetkissä, tilanteissa, valoissa ja tunnelmissa.

Toisaalta tuntemattomistakin ihmisistä saattaa tulla tuttuja, kun taiteilijaan iskee inspiraatio. Erään mallinsa Hanhijoki löysi puistonpenkiltä syömästä lounasta. “Hänen käsissään oli jotain, mikä kiehtoi minua, joten astelin hänen luokseen ja pyysin mallikseni. Nainen suostui ja maalasin hänestä lopulta lukuisia teoksia useiden vuosien ajan. Ja ne kädetkin saivat selityksen – hän on ammatiltaan viulisti”, Hanhijoki paljastaa tarinaa erään teoksen takaa.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Keskellä: Virpin tytöt ja Max (2020)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Yö (1999) ja Päivä (2001)

Hanhijoki on ollut valtavan tuottelias taiteilija ja tunnustaa, ettei millään olisi malttanut rajata näyttelyn teosten määrää sataan kuten hänelle oli ohjeistettu. “Minä ajattelin, että kun monet teokseni ovat niin pieniäkin, niin minun teoksianihan mahtuu esille tuplamäärä. Jossain vaiheessa näyttelykuraattori soitti minulle perään, että nyt Marjatta, et tuo enää yhtään teosta tänne enempää!” Hanhijoki virnistää. “Osan teoksista jouduin sitten viemään takaisin työhuoneelle, mutta olen iloinen, että nekin pääsivät sentään näkemään Taidehallin. Ja olen todella tyytyväinen ripustukseen!”

Hanhijoen oma leikkisä kädenjälki näkyy teosten lisäksi näyttelytilassa. Eräs saleista on tapetoitu Hanhijoen omasta talosta tutulla tapetilla, joka on ikuistettu myös teokseen, jossa kukkakuosi ympäröi maalausta sekä näyttelytilassa että etualalla seinässä ja peilistä heijastuvan omakuvan taustalla. Maalauksen viereen on ripustettu peili, josta näyttelyn kävijä voi nähdä samankaltaisen kuvajaisen kuin taiteilija itse maalatessaan teosta.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Sininen Huone (1999)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Monien Hanhijoen teosten äärellä jää ihastelemaan sitä, miten tarkkanäköisesti valo piirtyy paperille – ja kuinka se muuttaa kohdettaan suunnasta riippuen. Yhtä innostavaa kuin etsiä Hanhijoen teoksista jännittäviä yksityiskohtia, on tarkkailla valoa, varjoja ja heijastuksia ja kuinka taiteilija itse niillä leikittelee. Yllättävän monessa teoksessa taiteilija lymyilee kohteensa taustalla varjona tai heijastuksena peilissä.

Yksi läheinen teema Hanhijoelle on Japani, jonka vaikutus näkyy teoksiin ikuistetutuissa kimonoissa, viuhkoissa ja muissa yksityiskohdissa. Taiteilija on myös viettänyt aikaa Japanissa, mistä muistona on veikeitä haitarin muotoon taiteltuja kirjasia. “Jos seinät ovat jo täynnä taidetta, niin tällaisen haitarikirjan voi ottaa esille, kun haluaa katsella teoksia – ja laittaa takaisin hyllyyn, kun on katsellut tarpeeksi”, Hanhijoki vinkkaa.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoki ilmiselvästi rakastaa lapsia: se näkyy niin teoksissa kuin näyttelyn suunnittelussakin. Ja vähän myös taiteilijan housuissa, joita on jouduttu paikkaamaan räätälillä, kun lasten kanssa lattialla touhutessa niihin on tullut reikiä. Nyt reikien tilalla on pieniä punaisia neliöitä – Hanhijoen lempiväriä. Suuri osa näyttelyn teoksista esittää lapsia: mukana on niin omia läheisiä kuin heidän ystäviään. Kierrellessämme taiteilija laskeskelee samalla teoksiinsa kätkettyjä peilejä – hänen on tarkoitus keksiä näyttelyn lapsikävijöille hauskoja pieniä tehtäviä.

Yhden salin nurkkaan Hanhijoki on koonnut vitriiniin vanhoja leluja ja aarteita, joista osa vilahtelee teostenkin yksityiskohdissa. Vitriinin viereen on tuotu pöytä pikkuruisine tuoleineen sekä kokoelma lastenkirjoja – taiteilija on nimittäin halunnut näyttelyn lomassa järjestää myös lapsille oman tilansa, jossa on lupa piirtää ja kuunnella satuja. Satuhetkiä on luvassa useampanakin sunnuntaina klo 13 ja jos haluaa päästä kuulemaan satuja Marjatta Hanhijoen itsensä lukemana, kannattaa suunnata paikalle 12.12. Satutuokioiden ohjelma löytyy Taidehallin nettisivuilta. Samana päivänä on myöhemmin klo 15 mahdollisuus päästä tapaamaan Hanhijokea muutenkin – ja lämpimästi suosittelen hyödyntämään mahdollisuuden. “Kirjoita sinne, että se on ihan kalkkis, mutta kyllä se kuitenkin ihan kohtuullisesti tajuaa asioita!” Hanhijoki vitsailee kohtaamisemme päätteeksi.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoki paljastaa, että hänen oma lempikirjansa satunurkkauksen lastenkirjoista on Pikku Prinssi.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marjatta Hanhijoen näyttely on Taidehallissa esillä 2.1.2022 asti ja näyttelyyn pääsee myös Museokortilla (ja alle 18-vuotiaille sisäänpääsy on ilmainen). Opastettuja kierrosten ajankohdat voi kurkistaa täältä ja niitä on tarjolla sekä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi että viittomakielellä.

Vinkiksi muuten, että tässä näyttelyssä on poikkeuksellisesti myös paljon töitä myytävänä. Jos siis näet jotakin, mistä pidät erityisesti, sen voi kenties ostaa omaksi. Kannattaa kurkata näyttelyn myyntiluettelosta, mitkä teoksista ovat myynnissä.

Mitä?

Taidenäyttely: Marjatta Hanhijoki – Silminnähden

Missä?

Taidehalli (Nervanderinkatu 3, Helsinki)
Museokortilla ilmainen pääsy, liput 14/8€, lapsille maksuton

Milloin?

13.11.2021-2.1.2022

Ti, to ja pe 11-18
Ke 11-20
La-su 11-17

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

“Viimeisimpänä työstetty teos on aina se, josta tuntuu vaikeimmalta luopua”, taiteilija Marjatta Hanhijoki kertoo.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Aito Helmi (1991-1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Aito Helmi (1991-1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Teoksen “Sannemaare ja riikinkukkokyyhky Vili” (2005) taustalla on tositarina hylätystä kyyhkyn munasta, joka lopulta kuoriutui, kun kuvan tyttö hautoi sitä rintojensa välissä. “Lintu oli täysin leimautunut ihmisemoonsa. Tosin jossain vaiheessa paljastui, että Vilin sijaan sopivampi nimi olisi ollut Vilhelmiina”, Hanhijoki kertoo.

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Rouva Myssynen odottaa (1983)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Marja peikkotyttö tiikerituolilla jäälautalla (1992)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Leena Krohn (1998)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Tässä teoksessa näkyy Marjatta Hanhijoen oma lapsenlapsi Aina. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Musta Viuhka / Bao Che pyydystää perhosia (2013)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | TaidehalliMarjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Hanhijoki käyttää mielellään varjoja kuvatessaan vastavärejä. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

En malttanut vastustaa kiusausta toisintaa Marjatta Hanhijoen teoksissa toistuvaa heijastus-teemaa, kun tilaisuus tuli vastaan. Näyttelytilan seinällä näkyvän peilin muoto on saanut inspiraationsa taiteilijan ystävän kotona olevasta peilistä, jonka voi bongata useammasta teoksestakin. 

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Osa teoksesta: Kiinalainen kukkamaalaus (2005)

Marjatta Hanhijoki - Silminnähden | Taidehalli

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

19/11/21

Monta hyvää syytä lähimatkailla Suomessa – ja Lappeenrannassa

1 47

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: VR & ASENNEMEDIA

Junamatka Lappeenrantaan

Sateinen ja harmaa marraskuu ei välttämättä ajankohtana tunnu hehkeimmältä tai kiinnostavimmalta kotimaanmatkailua ajatellen. Mutta haastan silti kokeilemaan! Päätin nimittäin itse säätä uhmaten lähteä viime viikonloppuna ystävän kanssa maata pitkin junalla matkaan – ja oli ihanaa. 

Kotimaan kaupunkiloma toimi hyvänä irtiottona marraskuisen arjen keskellä, säästä viis. Loppujen lopuksi sää oli odotettua parempi ja asennoiduimme muutenkin matkaan niin, että tarkoitus oli ennen kaikkea nauttia yhteisestä ajasta ja ottaa hetki arjen kiireiden keskellä ihan rauhassa. Ja onhan se luksusta viettää muutama päivä putkeen ystävän kanssa laatuaikaa. 

Viikonloppureissu Lappeenrantaan

Kohteeksi valikoitui ehkä vähän yllättäen Lappeenranta! Kummallakaan meistä ei ole mitään kontakteja Lappeenrantaan, mutta halusimme valita jonkun meille molemmille ihan uuden kohteen – ehtona oli vain, että syysretken kohteen tuli olla junareittien varrella. Ja niinpä lähdimme syysseikkailulle Lappeenrantaan – aika jännittävää! 

Kaksi yötä kestäneen visiitin jälkeen tuumasimme, että Lappeenranta oli oikeastaan aika ihana ja voisimme matkustaa sinne uudelleenkin, sillä moni paikka jäi vielä näkemättä. Mutta suuunitelmamme olikin ottaa rauhassa eikä säntäillä pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Ja se oli ihan täydellinen reissustrategia: harvoin sitä on aikaa notkua tuntitolkulla kahviloissa, vaellella päämäärättömästi kaupungilla tai uppoutua kirpputorin kirjavalikoiman äärelle pariksi tunniksi. Viime viikonloppuna oli. Lähdimme matkaan perjantaina aamulla ja palasimme sunnuntaina iltapäivällä. Täydellisen passeli syksyinen seikkailu.

Viikonloppureissu Lappeenrantaan

5 hyvää syytä suosia lähimatkailua junaillen

Marraskuussa ja syksyn pimeimpänä sesonkina monen tekee mieli tähyillä merta edemmäs kalaan, mutta maisemanvaihdos vähän lähempänäkin tekee hyvää. Ja joku itselle vähän epätavallisempikin kohde (vaikka sitten Lappeenranta) voi yllättää todella positiivisesti. Suomi on täynnä kiinnostavia kaupunkeja junamatkan päässä, mutta pitää ehkä vain osata etsiä ja suhtautua ennakkoluulottomasti avoimin mielin.

Mukava ja rauhallinen hetki itselle

Rehellisesti sanottuna olen aina tykännyt matkustaa junalla – ja olen matkustanut junalla paljon jo nuoresta asti. Junassa vietetty aika on aina merkinnyt minulle aikaa itselleni: hetkeä, jolloin ei tarvitse säntäillä minnekään tai olla tekemässä mitään erityistä. Usein nautinkin junamatkalla siitä, että saan rauhassa uppoutua kirjaan, lehteen, podcastiin tai musiikkiin ja olla ihan omassa rauhassani. Juttelimme ystäväni kanssa myös siitä, että junamatka on erinomainen tapa laittaa sinne tänne arjessa tempoileva ihminen olemaan hetki aloillaan. Kaiken arkisen hulinan keskellä jo se junassa omiin ajatuksiin uppoutuminen on hyvä aloitus pienelle nollaamiselle – joskus se jopa riittää jo itsessään. Sovimme ystävän kanssa, että nautimme junassa hetken omasta rauhasta, koska luvassa oli pari päivää yhteistä aikaa. Ja se oli täydellinen aloitus yhteiselle viikonlopulle.

Junamatka Lappeenrantaan
Ekologinen tapa matkustaa

Tiesitkö, että juna on itse asiassa kaikkein vähäpäästöisin tapa matkustaa (jos kävelyä ja polkupyörää ei lasketa)? Junamatkailun hiilidioksidipäästöt ovat 98% pienemmät kuin yksityisauton, joten siitä voi sitten huvikseen miettiä, miten suuri ero on lentomatkailuun. Yllätyin itse siitä, että ero autoiluun on noin valtava! Lisäksi VR:n junista 95% kulkee vesivoimalla tuotetulla sähköllä ja jäljelle jäävän 5 prosentin polttoainepäästöt kompensoidaan. Lisäksi VR kompensoi myös sähkön käytöstä aiheutuvat päästöt. Lisää aiheesta voi lukea täältä.

Nopeasti, turvallisesti ja edullisesti perille

Yksi parhaista asioista junamatkustamisessa on, että voi ottaa vaikka torkut sillä aikaa, kun joku muu huolehtii matkanteosta. Ja junalla myös pääsee perille varsin ripeästi. Olimme ällistyneitä, että matka Helsingistä Lappeenrantaan kesti vain 2 tuntia. Olisin mieluusti istunut paikoillani ja lukenut kirjaani kauemminkin. Junamatkustaminen on myös hyvin kohtuuhintaista ja junamatkan voi saada hyvinkin edullisesti, jos ostaa lippunsa ajoissa. 

Junamatka Lappeenrantaan
Lisäpalvelut ja mukavuudet

Tiedän, että moni arvostaa matkustaessa omaa rauhaa. Ja rehellisyyden nimissä, harmittaahan se, jos haluaisi nukkua, lukea tai työskennellä, ja samaan vaunuun sattuu joku puhelimeen keuhkojensa kyllyydestä kailottava tai tabletilta leffaa ilman kuulokkeita huudattava kanssamatkustaja. Onneksi näitä osuu kohdalle harvemmin, mutta jos haluaa varmistaa rauhaisan matkanteon, se on myös nykyään mahdollista! Taitoimme oman reissumme menomatkan Ekstra-luokassa, jossa on enemmän tilaa matkustajaa kohden, mukavammat penkit, ihanan hiljaista sekä maksuton tee- ja kahvitarjoilu. Tämä vaunu on siis tarkoitettu niille matkustajille, jotka haluavat opiskella, työskennellä tai ihan vain rentoutua hiljaisuudessa matkan ajan. Paluumatkalla puolestaan testasimme ravintolavaunun yläkertaa, joka oli Ekstra-luokan tavoin tilavampi matkustusmukavuudeltaan. Meillä oli myös ystäväni kanssa vierekkäiset paikat ikkunapöydässä eli saimme matkan ajan ihastella ohi vilistäviä maisemia omassa rauhassa. 

Kotimaa tutuksi

Ylipäänsä tuntuu, että Suomessa on tullut matkusteltua melko vähän ja matkat suuntautuvat usein samoihin tuttuihin paikkoihin. Lappeenrannan junaseikkailu teki taas uutta kolkkaa Suomesta tutuksi ja puhuimme ystäväni kanssa, että pitäisi enemmän vain ennakkoluulottomasti matkustella Suomessa ja rohkeasti valita itselle uusiakin kohteita. Olen lyhyen ajan sisään ihastunut junamatkaillen sekä Seinäjokeen että Lappeenrantaan, joista kumpikaan ei ole ollut sellaisia kohteita, joita välttämättä olisin aiemmin keksinyt lähteä. Kun lähtee reissuun seikkailumielellä ja ilman liikoja odotuksia, voi hyvinkin yllättyä positiivisesti.

Junamatka Lappeenrantaan

Miksi matkustaa Lappeenrantaan?

Meidän autoton reissutiimi valitsi kohteen VR:n junakarttaa tutkaillen. Olin käynyt Lappeenrannassa lyhyesti ohikulkumatkalla viime kesänä ja se jäi mieleen kauniina kesäkaupunkina, joten päätimme kokeilla, kantaisiko charmi marraskuun räntäsateissa. Säästyimme onneksi räntäsateelta ja marraskuinen Lappeenranta ilahdutti monella tapaa. Matkamme ensisijainen tarkoitus oli siis saada pieni irtiotto arkeen ja päästä rauhoittumaan. Tästä syystä emme tehneet liian tarkkoja suunnitelmia reissun ohjelmasta, vaan fiilispohjalta mentiin. Emme halunneet viikonlopusta mitään suoritettavaa listaa nähtävistä paikoista ja tehtävistä asioista, vaan joten pidimme kiinni suunnitelmastamme ottaa hyvin, HYVIN rennosti.

Lappeenranta on varsin virkeä yliopistokaupunki, jossa on loppujen lopuksi aika mukavasti mahdollisuuksia nähdä, tehdä ja kokea. Emme ehtineet verkkaisen reissurytmimme puitteissa edes käydä kaikkialla, missä suunnittelimme, joten nähtävää jäi vaikka vielä toiseenkin reissuun. Mutta lähtökohtaisesti tällaiselle rentoutusreissulle sopii aika hyvin kohteeksi tällainen pieni kaupunki, jossa tekemistä on sopivasti mutta ei kuitenkaan älytöntä ylitarjontaa virikkeistä ja nähtävyyksistä. Välillä sitä nimittäin huomaa stressaantuvansa lomallakin siitä, kun miettii, missä kaikkialla haluaisi käydä ja mitä kaikkea haluaisi tehdä. Rauhaisammassa kohteessa myös malttaa ottaa rauhallisemmin. 

Viikonloppureissu Lappeenrantaan
Kauniita maisemia ja mielenrauhaa

Marraskuinen Lappeenranta jäi mieleen ihanan seesteisenä ja rauhallisena. Kaupungin sijainti Saimaan rannalla on viehättävä ja harmaassakin säässä hieno linnoitusalue, vehreät vallihaudat, vanhat puutalot sekä järvimaisema näyttävät kauniilta. Helsingissä vallitsee usein sellainen hektinen ilmapiiri, mutta Lappeenrannassa pääsimme välittömästi kiireettömään ja rauhalliseen mielentilaan, kun ympärillä oli ihanan hiljaista eikä missään ollut tungosta.

Suomen kahvipääkaupunki

Uskallan omavaltaisesti nimetä Lappeenrannan Suomen kahvipääkaupungiksi, sillä siellä sijaitsee peräti kaksi Suomen paras kahvila- ja Suomen paras paahtimo -äänestyksissä top 3:een yltänyttä finalistia: Lehmus Roastery ja Makea Coffee. Harmi, että meistä kumpikaan ei juo kahvia, mutta kävimme silti vierailulla molemmissa ja ostin talouteni kahvinjuojalle mieluisia tuliaisia. Erityisesti kahviäänestyksen ykkössijalle yltänyt Lehmus Roastery ansaitsee kehuja myös todella kivaksi laitetusta kahvilamiljööstä, joka toi meille mieleen Berliinin ja Tallinnan. 

Lehmus Roastery Lappeenranta Lehmus Roastery Lappeenranta Lehmus Roastery Lappeenranta
Maailman paras kakkupala

Suomen paras kahvila- ja Suomen paras roaster -äänestysten kolmoseksi kirineelle Makea Coffeelle on puolestaan annettava erikoismaininta maailman parhaasta kakkupalasta, joka ansaitsee tässä ihan oman kohtansa. Myönnän suhtautuneeni hiukan epäillen vegaaniseen banoffee-kakkuun, jossa oli banaania sekä taatelitoffeeta, mutta päätin kokeilla, kun sitä kovin kehuttiin. Kaikki epäilykset lensivät romukoppaan heti ensi lusikallisella – aivan taivaallisen hyvää! Kakku oli peräti niin hyvää, että suunnittelimme, että vierailisimme kahvilassa matkan aikana vielä toistamiseen. Emme harmillisesti lopulta ehtineet, mutta voisin lähteä uudelleen Lappeenrantaan melkeinpä pelkästään tämän kakun takia. Minua nauratti ystäväni kuvaus kakusta: “Raikas, mutta ei missään nimessä terveellisen makuinen!”

Historiallisia kohteita ja suloinen mummokahvila

Lappeenrannassa on paljon nähtävää ja katseltavaa myös historiallisten kohteiden ystäville. Vanha linnoitusalue mukulakivikatuineen ja vanhoine rakennuksineen, ympäri kaupunkia levittäytyvät vallihaudat ja idylliset puutalot ovat kauniita, vaikka historia ei muuten herättäisikään intohimoja. Pitää myös antaa erityinen suositus linnoituksen alueella sijaitsevalle kahvila Majurskalle, jonne sisään astuessaan tuntuu kuin olisi reissannut aikakoneella johonkin ihan toiseen maailmaan. Kahvilassa vallitsee ihastuttavan rauhallinen mummolatunnelma, vanhoin kalustein kauniisti sisustettu puurakennus on valtavan tunnelmalinen ja kahvilan notkuvien herkkupöytien äärellä saattaa iskeä valinnanvaikeus. Tällaista tunnelmaa ei taida Helsingistä löytyä.

Kahvila Majurska Lappeenranta Kahvila Majurska Lappeenranta
Näyttelyitä ja kulttuurielämyksiä

Lappeenrannassa on myös nähtävää taiteen, kulttuurin ja museoiden ystävälle. Me piipahdimme reissullamme Lappeenrannan taidemuseossa, jossa on tammikuun puoliväliin asti esillä Annu Vertasen Huokoinen Matriisi -nimeä kantava näyttely. Kävimme myös Etelä-Karjalan museossa, jossa on maaliskuuhun asti meneillään kansainvälisen korutaiteen triennaali KORU7. Lisäksi vierailimme myös satamassa sijaitsevassa Täky-galleriassa, jossa on 29.11.2021 asti Matti Pikku-Jämsän näyttely. 

Harkitsimme myös teatterikäyntiä Lappeenrannan kaupunginteatterissa, mutta päädyimme lopulta elokuviin, sillä Rosa Liksomin kirjaan perustuva ja Cannesin filmifestivaalien Grand Prix -palkinnon jaetun ykkössijan voittanut Hytti nro. 6 kiinnosti molempia ja meni sopivasti leffateatterissa. Junamatkasta kertova elokuva sopi myös erityisen osuvasti meidän junamatkamme teemaan. Kävimme myös drinkeillä legendaarisessa kulttuuritila Nuijamiehessä, jossa järjestetään paljon keikkoja ja elokuvanäytöksiä. Kannattaa ennen Lappeenrannan visiittiä ehdottomasti katsastaa kaupungin kulttuuri- ja keikkatarjonta!

Lappeenrannan taidemuseo Galleria Täky Lappeenranta
Sympaattinen hotelli (ja poreallas!)

Yövyimme Lappeenrannassa vanhaan kasarmirakennukseen kunnostetussa Hotelli Rakuunassa, joka sijaitsee entisellä armeija-alueella ihan kivenheiton päässä kaupungin ydinkeskustasta. Kauniiseen punatiiliseen kasarmirakennukseen tehdyissä hotellihuoneissa oman persoonallisen säväyksensä antaa huima huonekorkeus ja upeat tapetit. Lisäpisteitä hotelli saa myös todella ystävällisestä henkilökunnasta, hyvästä aamiaisesta sekä pikkuruisesta spa-osastosta (poreallas, sauna ja höyrysauna), joka oli näin viikonloppuna hotellivieraiden käytössä aamulla.

Aarteenmetsästystä paikallisilla kirpputoreilla

Pienempien kaupunkien kirpputorit saattavat parhaimmillaan olla melkoisia aarreaittoja, joten suunnittelimme myös Lappeenrannan reissullemme kirpputorikierrosta. Kierros typistyi lopulta logististen ja aikataulullisten haasteiden seurauksena yhteen kirpputoriin, mutta viihdyimme SPR:n Kontissa varmaan kaksi tuntia laajaa kirjaosastoa (ja erityisesti käsityöoppaita) tutkaillen sekä astiahyllyjen aarteita silmäillen. Vinkiksi muille Lappeenrannan matkaajille mainittakoon kuitenkin myös Vilma’s Second Hand ja Antiikkiliike Tarvainen. Enemmänkin löytyy, mutta nämä vaikuttivat meistä kiinnostavilta!

*

Kuulisin teiltä mielelläni ideoita, mihin lähimatkailisin maata pitkin junalla seuraavaksi? Ehdotuksia kiinnostavista ja ehkä yllättävistäkin kotimaan kohteista otetaan ilolla vastaan! Junareittien varrella olevia kotimaan reissukohteita voi kurkkailla esimerkiksi VR:n sivuilta!

PS. Junassa on edelleen voimassa maskisuositus. Käytimme maskia matkan ajan ja otin omani pois vain kuvan ottamisen ja teen hörppimisen ajaksi.

Hotelli Rakuuna Lappeenranta Hotelli Rakuuna Lappeenranta Hotelli Rakuuna Lappeenranta Hotelli Rakuuna Lappeenranta Viikonloppureissu LappeenrantaanViikonloppureissu LappeenrantaanKahvila Majurska LappeenrantaViikonloppureissu LappeenrantaanKahvila Majurska LappeenrantaViikonloppureissu Lappeenrantaan

Photos: Jenni Rotonen

Related posts

22/06/21

Seinäjoki – yllättävä kulttuurikohde kesäreissuille

1 47

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SEINÄJOEN TAIDEHALLI & VISIT SEINÄJOKI

Seinäjoki ei välttämättä ole se ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun miettii, mikä voisi olla antoisa kulttuurikohde kesän Suomi-reissulle. Mutta lupaan teille, että tulette yllättymään positiivisesti, kunhan näette, mitä tuolla lakeuksien “pääkaupungilla” on tarjota taiteen ja kulttuurin ystäville! Pääsin nimittäin viime viikonloppuna yhteistyön tiimoilta tutustumaan kesäiseen Seinäjokeen ja ihastuin täysin. Uskokaa tai älkää, mutta helteisenä päivänä Seinäjoella tuntui kuin olisin ollut etelänmatkalla.

Jos taide ja arkkitehtuuri kiinnostavat, niin suosittelen lämpimästi visiittiä Seinäjoelle vaikkapa ohikulkumatkalla pistäytyen. Tosin tänä kesänä tarjolla on sellaisia helmiä, että mielestäni paikan päälle kannattaa matkata Etelä-Pohjanmaalle vaikkapa ihan varta vasten niitä kokemaan. Kokosin tähän postaukseen muutamia tärppejä Seinäjoen vierailulle – takaan, että näillä vinkeillä pääset näkemään Seinäjoen ihan uusin silmin!

Seinäjoen Taidehalli

Ensisijainen syy, miksi matkasin lakeuksille, oli Seinäjoen Taidehalli, joka sijaitsee 1890-luvulla rakennetussa Kalevan navetassa (joka tosin ei kaiketi koskaan päässyt käyttöön alkuperäisessä tarkoituksessaan). Rakennus on vuosien varrella käynyt läpi monenlaisia vaiheita, mutta vuoden 2020 alkupuolella se avattiin yleisölle taide- ja kulttuurikeskuksena. Valtava punatiilinen rakennus kätkee uumeniinsa siis myös Seinäjoen taidehallin sekä yhden upeimmista hetkeen näkemistäni taidenäyttelyistä. Taidehallin näyttelyihin pääsee muuten myös Museokortilla.

Anne Katrine Senstad – Radical Light – Elements VI

16.6.-4.9.2021

Kun astuin norjalaisen kuvataiteilijan Anne Katrine Senstadin “Radical Light – Elements VI” -näyttelyyn, olin pudota pyllylleni. Abstrakteista valoveistoksista ja mystisestä elektronisesta äänimaisemasta koostuva “Elements VI” -teos oli upea, hypnoottinen kokemus – tuntui, että olisin voinut jäädä tilaan tuntikausiksi. Lukemattomat neonvalopylväät teollisuushallia muistuttavassa tilassa ovat erityisen vaikuttava näky, kun ne kohtaa täydellisen odottamattomassa ympäristössä. Tätä en todellakaan olisi odottanut löytäväni navettarakennuksesta keskellä Etelä-Pohjanmaata. Valkoisen valon sävyt vaihtelevat jäisen sinertävästä pehmeän persikkaiseen ja tilassa pääsee vapaasti vaeltelemaan valopylväiden keskellä. Tämä pitää kokea itse! Sensory Chamber -teoksessa puolestaan valkoisilla suolakristalleilla täytettyyn altaaseen heijastetaan hypnoottisesti liikkuvia kuvia ja värejä – ja koko tila ja tunnelma muuttuu värien vaihtuessa. Näyttely oli UPEA kokemus, jolle kuvat ja sanat eivät tee oikeutta! Senstadin töitä on aiemmin nähty ympäri maailman ja muun muassa useissa biennaaleissa kuten maineikkaassa Venetsian Biennaalissa.

Pisto.
Anna-Karoliina Vainio, Ninni Luhtasaari, Anni Haunia, Ilai Elias Lehto & Erika Hirsimäki

16.6.-21.8. 2021

Seinäjoen Taidehallin toisessa näyttelysalissa puolestaan on esillä kotimaista tekstiilitaidetta nuorilta kiinnostavilta taiteilijoilta. Kalevan Navetan tiloissa toimii myös käsityötaidosta ammentava Taito Etelä-Pohjanmaa, mutta käsityö ja tekstiilit on osa myös verkatehtaana aikanaan toimineen rakennuksen historiaa. “Pisto.” -ryhmänäyttely on oodi käsityötaidolle ja kiinnostaville, tekstiiliä omintakeisesti käyttäville nuorille nykytaiteilijoille. Näyttely kokoaa yhteen viiden taiteilijan leikkisiä ja kekseliäitä töitä, jotka haastavat myös yhteiskunnallisesti. Mukana näyttelyssä on Anna-Karoliina Vainion, Ninni Luhtasaaren, Anni Haunian, Ilai Elias Lehdon ja Erika Hirsimäen töitä, joita olisi voinut jäädä tutkimaan ikuisiksi ajoiksi. Myös itse näyttelytila Vintti ansaitsee erityismaininnan: arkkitehtonisesti komeassa tilassa näkyvät kauniisti rakennuksen historialliset kerrostumat ja puupinnoin somistettu sali ja valtava pyöreä ikkuna tekevät tilasta jo itsessään vaikuttavan elämyksen.

Kalevan Navetta: kurssit ja tapahtumat

Kalevan Navetta on muutenkin tutustumisen arvoinen paikka: Seinäjoen Taidehallin lisäksi tiloissa toimivat mm. ravintola Äärellä, Taito Shop Seinäjoki, taidelainaamo Parsi sekä Seinäjoen Taitokeskus, joka järjestää tiloissa erilaisia kursseja ja tapahtumia.

Mekin pääsimme reissullamme osallistumaan elämykselliseen PISTO-taidetyöpajaan, jonka Seinäjoen Taidehalli järjesti yhdessä Taitokeskuksen kanssa. Taiteilija Anastasia Artemevan ohjaamassa työpajassa pääsimme kokeilemaan tekstiilitaiteen tekemistä itse, kun saimme tehtäväksi luoda kankaisen luonnosvihkon. “Luonnostelu” kankaalle kirjoen on keskittymistä sekä kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa: tekeminen on hidasta eikä kuvia voi pyyhkiä kumilla pois, mutta niitä voi halutessaan muokata. On myös kiinnostavaa, kuinka neulalla ja langalla merkintöjä tehdessä syntyy kankaan kääntöpuolelle ikään kuin “haamu” siitä, mitä näemme toisella puolella. Myös tällä kääntöpuolen varjokuvalla on hauska leikitellä. Ihastuin kirjontatöihin työpajan ansiosta ihan valtavasti: työskentely on kiireiselle mielelle ihanan meditatiivista puuhaa. Hurahdin oman luonnosvihkoni väkertämiseen niin antaumuksella, että olen jatkanut sen työstämistä vielä kotiin päästyänikin. Tämä oli todella inspiroiva kokemus!

Kannattaa tsekata Seinäjoen Taidehallin sivuilta myös kaikki näyttelyn oheistapahtumat, sillä tässä kesä-heinäkuun taitteessa on vielä luvassa muun muassa 30.6. Käsityöpiknik sekä muutama PISTO-työpaja vielä heinäkuun alkupuolella. Suosittelen lämmöllä, mikäli oma reissu sattuu osumaan sopivasti näille päiville. Lisäksi Seinäjoen Taitokeskus järjestää vuoden mittaan paljon myös päiväkursseja, joille voi hyvin osallistua satunnainenkin Seinäjoen kävijä, kunhan vain muistaa ilmoittautua ennakkoon.

Patsaspyöräily

Jos minulta kysytään, niin pyöräily kauniina kesäpäivänä on paras tapa tutustua paikallisiin maisemiin. Me pääsimme ohjatulle Patsaspyöräily-kierrokselle, jonka aikana käytiin läpi Seinäjoen tärkeitä maamerkkejä. On aina kiinnostavaa päästä kuulemaan kaupungin paikallishistoriaa oppaan kertomana ja ilahduin myös siitä, miten kauniita maisemia jokirannan vartta kulkevan pyöräilyreitin varrelle osuikaan. Patsaspyöräilyjä järjestetään tänä kesänä Seinäjoella vielä yksi 22.7., joten kannattaa ilmoittautua, mikäli visiittisi osuu tuohon ajankohtaan. Kannustan kuitenkin tutustumaan kaupunkiin pyörän selässä myös itsenäisesti, sillä Seinäjoella on varsin toimiva kaupunkipyöräsysteemi ja pyöriä on tarjolla ympäri kaupungin.

Alvar Aalto -keskus

Kun viime syksynä näin Virpi Suutarin ohjaaman Aalto-dokumentin (katsottavissa Areenassa – vahva suositus!), heräsi mielenkiintoni tutkailla Suomessa sijaitsevia Alvar Aallon suunnittelemia kohteita lähemminkin. Yksi niistä on Seinäjoen Alvar Aalto -keskus, jonne viimein nyt pääsin käymään reissullamme. Aalto on suunnitellut Seinäjoelle komean kompleksin julkisia tiloja ja yhdessä ryppäässä sijaitsevat kaupungintalo, kaupunginteatteri, kirjasto sekä kirkko ovat kaikki Aallon käsialaa ja nämä suomalaisen arkkitehtuurin helmet ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia. Kirjaston viereen on rakennettu myös uusi kirjasto, jonka on suunnitellut sama arkkitehtitoimisto kuin Amos Rexin täällä Helsingissä. Valtavan hieno rakennus kunnioittaa Aallon perintöä, mutta on silti aivan omanlaisensa kokonaisuus. Suosittelen lämmöllä astumaan rakennuksiin sisälle asti ja tutustumaan! Myös Lakeuden Ristinä tunnetun kirkon 65 metriä korkeaan kellotorniin pääsee vierailemaan halutessaan.

Oli muuten kiinnostavaa kuulla, että 1960 valmistuneen kirkon piti alun perin olla mustaa graniittia. Materiaali osoittautui kuitenkin liian kalliiksi ja budjetti tuli kuitenkin vastaan, joten kirkosta torneineen tuli valkoinen. Itse asiassa koko kirkontorni oli vaarassa jäädä kokonaan rakentamatta, koska rahat loppuivat tyystin kesken. Lopulta budjetti saatiin kuitenkin kasaan keräys- ja lahjoitusvaroin. Mietin vain, että olisipa muuten ollut melkoisen dramaattinen näky, jos keskellä lakeuksia olisi kohonnut musta kirkontorni! Hieno kokonaisuus on joka tapauksessa, väristä viis.

Varikkogalleria

Taiteen ystäville on Seinäjoella Taidehallin lisäksi muutakin nähtävää, sillä VR:n entinen veturitalli on vuosien saatossa muuntautunut taidegalleriaksi. Varikkogallerian taustalla on kahdeksan naistaiteilijan kollektiivi, joka yhdessä ja talkooväen turvin muokkasi EU-hankkeen tuella varikkorakennuksen galleria- ja työtiloikseen. Varikkogalleria juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan ja tiloissa järjestetään vuosittain 13 vaihtuvaa näyttelyä. Galleria haluaa nostaa esille nimenomaan paikallisten sekä alueelta kotoisin olevien taiteilijoiden teoksia.

Meidän vierailumme aikana esillä oli viimeisiä päiviä nyt jo päättynyt Minna Herralan Animalistic-näyttely, jolla taiteilija on halunnut herätellä pohtimaan eläimiin kohdistuvaa epäeettistä kohtelua ja hyväksikäyttöä. Herralan työt kritisoivat ihmisen tapaa suhtautua eläimiin tuotantivälineinä sekä pohtivat kaksijakoista suhdettamme eläimiin. Toisen ihmisen lemmikki saattaa olla toiselle tuotantoeläin ja jopa samalla eläinlajilla voi olla erilaisia statuksia, joiden mukaan sen kohtelu ja kohtalo määritellään.

Herrala ottaa töissään kantaa myös eläinten oikeuksiin myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta ja nostaa esiin, kuinka maailman villieläinten määrä hupenee kiihtyvää vauhtia. Ilmastonmuutos ja luonnonvarojen ehtyminen pakottavat ajattelemaan eläimiä toisin ja muistuttavat, miten tärkeä jokainen eläinlaji on luonnon tasapainon ja evoluution kannalta. Nyt jo päättyneen näyttelyn teema ei voisi tuntua ajankohtaisemmalta kuin juuri nyt viime päivien Thermacell-keskusteluiden keskellä. Nostan myös hattua Herralalle, joka ottaa rohkeasti kantaa ilmaston, eläinten ja luonnon monimuotoisuuden puolesta Pohjanmaan alueella, missä liha-, maito ja turkisteollisuus ovat monelle elinkeino.

Vaikka tämä näyttely on jo päättynyt, kannattaa ehdottomasti tsekata Varikkogallerian näyttelytilanne Seinäjoella vieraillessa!

Alman jäätelökioski

Paikallisomisteisen Hotelli Alman edustalla sijaitseva Alman jäätelökioski ansaitsee erityismaininnan, sillä en ole kuuna päivänä kohdannut niin isoa jätskitötteröä kuin täällä! Alma mainostaa tötteröitään Seinäjoen suurimpina, mutta uskallan väittää, että ovat todennäköisesti jopa koko Suomen suurimpia. Kuvassa on siis tosiaan yksi pallo (hinta 3,50€). En edes uskalla ajatella, minkä kokoinen mahtaisi olla kahden pallon tötterö – sellaisiakin kioskilla myydään! Annan kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosituksen, että jätski kannattaa ehkä mieluummin ottaa kuppiin. Nimim. noin 2 sekuntia myöhemmin tuo jättiläispallo lepäsi nurmikolla. Onneksi jätskimyyjät tunsivat sääliä ja sain uuden pallon ilman lisämaksua – pyysin kuppiin. Ympärillä olevan näyttivät kyllä syövän jäätelöitään menestyksekkäästi vohveleista, mutta jos epäilet olevasi kaltaiseni tumpelo, niin kannattaa pelata varman päälle.

Ravintola Vinola

Ehdimme reissun aikana käydä myös testaamassa Seinäjoen ravintolatarjontaa ja suositusten pohjalta illallispaikaksi valikoitui italialaisesta keittiöstä inspiraationsa ammentava ravintola Vinola. Intouduimme hellepäivän päätteeksi terassilla tilaamaan oikein useamman ruokalajin menun, mutta näin jälkikäteen ajateltuna ehkä hiukan maltillisempikin määrä ruokaa olisi riittänyt. Ruoka oli hyvää ja erityisesti pidin parsalla höystetystä sitruunarisotosta sekä jälkiruoasta, jossa oli passionjäätelöä, mascarponea ja paahdettua valkosuklaata. Nam! Saimme myös valtavasti suosituksia Valkoinen Puu -nimisen kahvilan kakuista, mutta emme harmiksemme tällä lyhyellä reissulla ehtineet itse testaamaan. Kaikkien kuulemieni ylistyssanojen jälkeen uskallan kuitenkin kokeilemattakin suositella, jos makeannälkä yllättää!

Lisää reissutärppejä Seinäjoen seudulle löydät myös Visit Seinäjoen nettisivuilta!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

23/04/21

#NowMusicNeedsYou

51

Oletko miettinyt, millaista olisi elämä ilman musiikkia? Aika surullinen ajatuskin. Musiikki on läsnä niin monessa elämän tärkeässä ja arkisessa hetkessä, etten osaa edes kuvitella maailmaa ilman sitä. Tuo kaunis, ihana ja korvaamaton asia on antanut meille niin paljon. Se on auttanut ihastumaan, muistamaan, jaksamaan ja unohtamaan. Muuttanut surun kyyneliksi, hymyn nauruksi ja kaipauksen kiitollisuudeksi. Muistuttanut, miltä tuntuu olla aidosti elossa. (Lainaus: Eventu.al)

Tällä viikolla saatiin tieto, että musiikki- ja kulttuurialan ahdinko tunnistetaan myös valtionhallinnon tasolla ja tukea on luvassa viimeinkin. Moni muusikko, taiteilija, tapahtumajärjestäjä, teatterintekijä, valoteknikko ja muu näillä aloilla työskentelevä on jo ehtinyt menneen korona-aikana joutua melkoiseen ahdinkoon: ihmiset ovat joutuneet myymään instrumenttejaan ja kotejaan selvitäkseen tästä poikkeusajasta. On tärkeää, että myös päättäjätasolla ymmärretään kulttuurin merkitys yhteiskunnalle ja arvostuksen kulttuurialaa kohtaan tulee näkyä kauniiden sanojen lisäksi myös konkreettisina tekoina. Monella meistä on jo ikävä keikoille ja livemusiikin, teatterinäytösten ja esittävän taiteen pariin.

Kaiken tämän keskellä on herännyt fiilis, että voisipa itsekin tehdä jotain musiikki- ja kulttuurialan hyväksi. Musiikki on ollut meitä varten, kun olemme sitä tarvinneet. Miten voisimme nyt antaa takaisin? Tästä lähtökohdasta syntyi koronavuoden keskellä Eventual – palvelu, jonka tähtäimessä on paitsi tukea koronakriisin kourissa kipuilevaa tapahtuma-, kulttuuri- ja musiikkialaa, myös tuoda uudenlaisia toimintatapoja tapahtumajärjestämisen kentälle. Kun palvelua mukana perustamassa ollut tuttuni esitteli konseptin minulle, tuli heti tunne, että tässä haluan olla mukana.

Yksinkertaisuudessaan Eventualin idea on tuoda tapahtumat ja niiden kävijät lähemmäs toisiaan ja konsepti toimii samantyyppisellä logiikalla kuin esimerkiksi joukkorahoituspalvelu Kickstarter. Tähän mennessä tapahtumia on järjestetty niin, että päätetään järjestää, ilmoitellaan tapahtumasta, myydään lippuja ja toivotaan, että mahdollisimman moni löytää paikalle ja järjestämisestä koituvat kulut saadaan katettua. Eventualin toimintalogiikka keikauttaa asetelman päälaelleen: kuka tahansa voi luoda palveluun unelmiensa tapahtuman tai konsertin, ja se saa tarpeeksi kiinnostunutta yleisöä, on todennäköistä, että se kannattaa todennäköisesti myös järjestää. Ja tapahtumaan ilmoittautuneet maksavat lippunsa vain, mikäli tavoitteeseen päästään ja se toteutuu – aivan kuin Kickstarterin tapaisissa joukkorahoitusmalleissa.

Eventualin konsepti minimoi tapahtuman järjestämisestä koituvaa taloudellista riskiä ja mahdollistaa entistä paremmin sen, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuinka usein olen itsekin harmitellut sitä, että joku lempiartisti ei koskaan tule keikkailemaan Suomeen asti? Tai kuinka monia takuulla kismittää tapahtumakentän Helsinki-keskeisyys, jos itse sattuu asumaan Rovaniemellä tai Kuopiossa? Oli kyse sitten musiikista, puhujakeikasta, tanssishowsta tai mistä hyvänsä, mikäli pystytään osoittamaan, että kiinnostunutta porukkaa olisi keikkayleisön verran, tapahtumia kannattaisi mahdollisesti järjestää sellaisissakin kaupungeissa, jotka normaalisti eivät löytäisi tietään keikkakalenteriin. Yleisössä on voimaa!

Joukkovoiman mahdista on maailmalta inspiroivia esimerkkejäkin. Kun pienen italialaisen Cesenan kaupungin kaikki Foo Fighters -fanit löivät voimansa yhteen ja kokosivat 1000 paikallista muusikkoa yhteen soittamaan Learn to fly -biisin houkutellakseen bändin esiintymään pikkukaupunkiin, viesti meni perille. Foo Fighters kuuli faniensa toiveen ja järjesti kuin järjestikin konsertin alle 100 000 asukkaan Cesenassa.

Miten Eventual sitten käytännössä toimii? Kuka tahansa voi luoda tapahtuman: kerrot vain kenen toivoisit esiintyvän ja missä sekä arvioit annettujen vaihtoehtojen pohjalta realistisen lippuhinnan ja tapahtumakoon. Uraansa aloitteleva artisti ei välttämättä täytä stadionia tai supertähteä ei saada paikalle 20 euron lipuilla eli mitä realistisemmin speksit (etenkin lippuhinnan) osaa arvioida, sitä realistisemmat mahdollisuudet tapahtumalla on toteutua. Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä, sillä palvelu itse lähestyy artisteja ja potentiaalisia järjestäjiä ja keikkapaikkoja, mikäli näyttää, että tavoiteltu yleisömäärä saadaan täyteen. Tapahtumia palveluun voivat luoda myös artistit tai tapahtumajärjestäjät, jotka haluavat kartoittaa yleisön kiinnostusta tietylle tapahtumalle. Jokainen tapahtuma on aktiivisena 3 kuukauden ajan, jonka ajan on siis mahdollista yrittää kerätä riittävästi yleisöä.

Tukemalla tapahtumaa et siis maksa mitään, mutta olet sitoutunut ostamaan lipun, mikäli se saa kasaan tarpeeksi yleisöä ja järjestetään. Uuden tapahtuman luominen maksaa 10€, mutta summa pitää sisällään lipun tapahtuman toteutuessa eli oman keikkalipun saa tuolla tapahtuman perustamismaksulla.

Perustin itsekin palveluun muutaman tapahtuman omille suosikkiartisteilleni, joita olen haikaillut Suomeen esiintymään (toistaiseksi turhaan) tai joiden keikalle vain tahtoisin tosi kovasti päästä. Toivottavasti saan teistä keikkaseuraa ja innostuneita kannattajia – ja toivottavasti pääsemme näkemään näiden tapahtumien toteutuvan! Loin palveluun tapahtumat näille suosikkiartisteilleni, joiden musiikkia on täällä blogissakin päästy kuulemaan monet kerrat: Nils Frahm, Portico Quartet, Joni Ekman, Suad, Mammal Hands ja Second Wind Quintet. Muun muassa näille artisteille haluan osoittaa tukeni tämän pandemian keskellä – te olette tuoneet minun elämääni iloa, tunnetta ja valoa. Haluan siis antaa takaisin tällä tavalla ja toivottavasti päästään kuulemaan myös livenä jossain vaiheessa! Kurkkaa kaikki Eventualiin luodut tapahtumat täältä.

PS. Eventual-palvelu avautui yleisölle tällä viikolla ja on vielä betaversio-vaiheessa, joten palvelun ylläpito ottaa tosi mielellään palautetta, kehitysideoita ja parannusehdotuksia vastaan. Ne menevät toki perille täältä blogin kommenteistakin, mutta koska olen itse vain yksi palvelun käyttäjä muiden joukossa, suosittelen suuntaamaan palvelua koskevat ideat, ehdotukset ja palautteen suoraan nettisivujen kontaktilomakkeen kautta heille itselleen!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts