3/12/21

Jazz-vinkki viikonlopulle: Bremer/McCoy

55 Bremer Mccoy

Näinä poikkeusaikoina on tullut nautittua myös poikkeuksellisen vähän live-musiikista – sattuneesta syystä. Siksi on ollut ihanaa nauttia siitä hetkestä, kun maailma vähäksi aikaa avautui ennen uusien rajoitusten voimaantuloa. Olenkin tänä syksynä käynyt useammalla keikalla: Mallan ja SUADin levyjulkkarikeikat, Superwood-festivaalit (ja Joni Ekman!), muutamat Tenhon sunnuntaijazzit sekä tällä viikolla WeJazz-festivaalien konsertti Aleksanterinteatterin mielettömän kauniissa miljöössä (osallistuin konserttiin WeJazzilta saamallani kutsuvieraslipulla).

Joskus on hauska mennä keikalle ilman mitään odotuksia niin, että saa yllättyä. Harrastan toisinaan sellaista, etten ota ennakkoon mitään selvää esiintyvästä artistista. Tällainen strategia voi toimia varsinkin, jos tietää pitävänsä genrestä ja keskiviikon keikalla noudatin juuri tätä ajatusta. Konsertin esiintyjinä olivat tanskalainen Bremer/McCoy -duo sekä sveitsiläinen pianovirtuoosi Nik Bärtsch.

Ja yllätysmomentti oli sitäkin mahtavampi, kun Bremer/McCoy kajautti ilmoille ensimmäiset sävelet ja tiesin heti, että tämä on NIIN meikäläisen musiikkia. Siis niin, että saatoin tirauttaa muutaman kyyneleenkin, kun osui niin kohdalleen. Mutta yllätysmomentti oli sitäkin suurempi, kun tajusin hetkeä myöhemminen, että hetkinen, olenhan minä kuunnellut tätä! Muutama Bremer/McCoyn biisi löytyy soittolistoiltanikin, mutta siellä runsaudensarvessa kaikki nimet eivät ole näemmä jääneet mieleen. Virtuoosimaisen taitava Nik Bärtsch oli hänkin loistava (ja tajusin lopulta kuunnelleeni muutamaa hänenkin kappalettaan), mutta Bremer/McCoy osui jonnekin suoraan sieluun.

Ajattelin, että nämä sulosoinnut voisivat ilahduttaa teitäkin. Olkaapa hyvät!

PS. WeJazzilla on vielä tänään ja huomenna keikkoja, jos jazz kiinnostaa. Ja sunnuntaina tietysti jazzia on tarjolla myös Tenhossa.


Related posts

16/09/21

Levylautasella: Tornado Wallace

1 61 Tornado Wallace

Rakastuin noin 1,5 vuotta sitten palavasti Tornado Wallaceen – traagisesti juuri pari kuukautta sen jälkeen, kun tyyppi oli käväissyt Helsingissä esiintymässä, joten missasin live-keikan. Pseudonyymin takana on australialainen Lewis Day ja artistinimi saattaa olla jollekulle tuttu erityisesti tyypin muille artisteille tekemistä remixeistä. Tuorein albumi Midnight Mania ilmestyi viime vuonna, mutta oma sydämeni on sykähtänyt erityisesti vuonna 2017 julkaistun Lonely Planet -levyn syntikkasoundeja, panhuiluja, bongorumpuja ja viidakon ääniä yhdistelevään äänimaisemaan, jossa jokainen kappale tuntuu olevan kuin jokin maaginen matka.

Lonely Planet -levyllä kuuluu selvästi vaikutteita Mike Oldfieldin ja Jean Michel Jarren tyylistä 70-luvulta, mutta jotkut kappaleet herättävät kitarariffeineen ja alati kehittyvine melodioineen jopa mielleyhtymiä jonnekin 70-80-luvun progetunnelmiin The Alan Parsons Projectin tai Genesiksen hengessä. Uudemmista artisteista kuulen Tornado Wallacen soundissa myös paikoin jotain samaa kuin Mark Barrottissa, jonka biiseissä minua viehättävät nimenomaan erilaiset viidakkoviittaukset.



Tuorein ihastukseni on kuitenkin Tornado Wallacen remix Damian Lazaruksen Mountain -kappaleesta, jonka melankolinen äänimaailma ja drum’n’bass -biitti muuntautuu Tornado Wallacen käsissä vaivattomasti rullaavaksi ja ihastuttavan pahaenteiseksi deep houseksi. RAKASTAN!

Jos tämän tyyppinen musiikki sytyttää, niin kannattaa kurkata tämä soittolistani Spotifysta – se vie ihanalle musiikilliselle matkalle ihan muihin maailmoihin ja yhdistelee melko vapautuneesti musiikkia eri aikakausilta. Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.


Related posts

23/04/21

#NowMusicNeedsYou

81

Oletko miettinyt, millaista olisi elämä ilman musiikkia? Aika surullinen ajatuskin. Musiikki on läsnä niin monessa elämän tärkeässä ja arkisessa hetkessä, etten osaa edes kuvitella maailmaa ilman sitä. Tuo kaunis, ihana ja korvaamaton asia on antanut meille niin paljon. Se on auttanut ihastumaan, muistamaan, jaksamaan ja unohtamaan. Muuttanut surun kyyneliksi, hymyn nauruksi ja kaipauksen kiitollisuudeksi. Muistuttanut, miltä tuntuu olla aidosti elossa. (Lainaus: Eventu.al)

Tällä viikolla saatiin tieto, että musiikki- ja kulttuurialan ahdinko tunnistetaan myös valtionhallinnon tasolla ja tukea on luvassa viimeinkin. Moni muusikko, taiteilija, tapahtumajärjestäjä, teatterintekijä, valoteknikko ja muu näillä aloilla työskentelevä on jo ehtinyt menneen korona-aikana joutua melkoiseen ahdinkoon: ihmiset ovat joutuneet myymään instrumenttejaan ja kotejaan selvitäkseen tästä poikkeusajasta. On tärkeää, että myös päättäjätasolla ymmärretään kulttuurin merkitys yhteiskunnalle ja arvostuksen kulttuurialaa kohtaan tulee näkyä kauniiden sanojen lisäksi myös konkreettisina tekoina. Monella meistä on jo ikävä keikoille ja livemusiikin, teatterinäytösten ja esittävän taiteen pariin.

Kaiken tämän keskellä on herännyt fiilis, että voisipa itsekin tehdä jotain musiikki- ja kulttuurialan hyväksi. Musiikki on ollut meitä varten, kun olemme sitä tarvinneet. Miten voisimme nyt antaa takaisin? Tästä lähtökohdasta syntyi koronavuoden keskellä Eventual – palvelu, jonka tähtäimessä on paitsi tukea koronakriisin kourissa kipuilevaa tapahtuma-, kulttuuri- ja musiikkialaa, myös tuoda uudenlaisia toimintatapoja tapahtumajärjestämisen kentälle. Kun palvelua mukana perustamassa ollut tuttuni esitteli konseptin minulle, tuli heti tunne, että tässä haluan olla mukana.

Yksinkertaisuudessaan Eventualin idea on tuoda tapahtumat ja niiden kävijät lähemmäs toisiaan ja konsepti toimii samantyyppisellä logiikalla kuin esimerkiksi joukkorahoituspalvelu Kickstarter. Tähän mennessä tapahtumia on järjestetty niin, että päätetään järjestää, ilmoitellaan tapahtumasta, myydään lippuja ja toivotaan, että mahdollisimman moni löytää paikalle ja järjestämisestä koituvat kulut saadaan katettua. Eventualin toimintalogiikka keikauttaa asetelman päälaelleen: kuka tahansa voi luoda palveluun unelmiensa tapahtuman tai konsertin, ja se saa tarpeeksi kiinnostunutta yleisöä, on todennäköistä, että se kannattaa todennäköisesti myös järjestää. Ja tapahtumaan ilmoittautuneet maksavat lippunsa vain, mikäli tavoitteeseen päästään ja se toteutuu – aivan kuin Kickstarterin tapaisissa joukkorahoitusmalleissa.

Eventualin konsepti minimoi tapahtuman järjestämisestä koituvaa taloudellista riskiä ja mahdollistaa entistä paremmin sen, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuinka usein olen itsekin harmitellut sitä, että joku lempiartisti ei koskaan tule keikkailemaan Suomeen asti? Tai kuinka monia takuulla kismittää tapahtumakentän Helsinki-keskeisyys, jos itse sattuu asumaan Rovaniemellä tai Kuopiossa? Oli kyse sitten musiikista, puhujakeikasta, tanssishowsta tai mistä hyvänsä, mikäli pystytään osoittamaan, että kiinnostunutta porukkaa olisi keikkayleisön verran, tapahtumia kannattaisi mahdollisesti järjestää sellaisissakin kaupungeissa, jotka normaalisti eivät löytäisi tietään keikkakalenteriin. Yleisössä on voimaa!

Joukkovoiman mahdista on maailmalta inspiroivia esimerkkejäkin. Kun pienen italialaisen Cesenan kaupungin kaikki Foo Fighters -fanit löivät voimansa yhteen ja kokosivat 1000 paikallista muusikkoa yhteen soittamaan Learn to fly -biisin houkutellakseen bändin esiintymään pikkukaupunkiin, viesti meni perille. Foo Fighters kuuli faniensa toiveen ja järjesti kuin järjestikin konsertin alle 100 000 asukkaan Cesenassa.

Miten Eventual sitten käytännössä toimii? Kuka tahansa voi luoda tapahtuman: kerrot vain kenen toivoisit esiintyvän ja missä sekä arvioit annettujen vaihtoehtojen pohjalta realistisen lippuhinnan ja tapahtumakoon. Uraansa aloitteleva artisti ei välttämättä täytä stadionia tai supertähteä ei saada paikalle 20 euron lipuilla eli mitä realistisemmin speksit (etenkin lippuhinnan) osaa arvioida, sitä realistisemmat mahdollisuudet tapahtumalla on toteutua. Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä, sillä palvelu itse lähestyy artisteja ja potentiaalisia järjestäjiä ja keikkapaikkoja, mikäli näyttää, että tavoiteltu yleisömäärä saadaan täyteen. Tapahtumia palveluun voivat luoda myös artistit tai tapahtumajärjestäjät, jotka haluavat kartoittaa yleisön kiinnostusta tietylle tapahtumalle. Jokainen tapahtuma on aktiivisena 3 kuukauden ajan, jonka ajan on siis mahdollista yrittää kerätä riittävästi yleisöä.

Tukemalla tapahtumaa et siis maksa mitään, mutta olet sitoutunut ostamaan lipun, mikäli se saa kasaan tarpeeksi yleisöä ja järjestetään. Uuden tapahtuman luominen maksaa 10€, mutta summa pitää sisällään lipun tapahtuman toteutuessa eli oman keikkalipun saa tuolla tapahtuman perustamismaksulla.

Perustin itsekin palveluun muutaman tapahtuman omille suosikkiartisteilleni, joita olen haikaillut Suomeen esiintymään (toistaiseksi turhaan) tai joiden keikalle vain tahtoisin tosi kovasti päästä. Toivottavasti saan teistä keikkaseuraa ja innostuneita kannattajia – ja toivottavasti pääsemme näkemään näiden tapahtumien toteutuvan! Loin palveluun tapahtumat näille suosikkiartisteilleni, joiden musiikkia on täällä blogissakin päästy kuulemaan monet kerrat: Nils Frahm, Portico Quartet, Joni Ekman, Suad, Mammal Hands ja Second Wind Quintet. Muun muassa näille artisteille haluan osoittaa tukeni tämän pandemian keskellä – te olette tuoneet minun elämääni iloa, tunnetta ja valoa. Haluan siis antaa takaisin tällä tavalla ja toivottavasti päästään kuulemaan myös livenä jossain vaiheessa! Kurkkaa kaikki Eventualiin luodut tapahtumat täältä.

PS. Eventual-palvelu avautui yleisölle tällä viikolla ja on vielä betaversio-vaiheessa, joten palvelun ylläpito ottaa tosi mielellään palautetta, kehitysideoita ja parannusehdotuksia vastaan. Ne menevät toki perille täältä blogin kommenteistakin, mutta koska olen itse vain yksi palvelun käyttäjä muiden joukossa, suosittelen suuntaamaan palvelua koskevat ideat, ehdotukset ja palautteen suoraan nettisivujen kontaktilomakkeen kautta heille itselleen!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

9/04/21

Parempaa virettä perjantaihin

66

Tällaisena sateisena perjantaina pieni tunnelmaa nostattava biisi voisi olla paikallaan, joten saamanne pitää! Viime aikoina omilla Spotify-listoillani mieltä on piristänyt Metro Arean Caught Up, joka sopii ihan täydellisesti tähän arkiviikon päätteeksi, kun vähitellen virittäydytään jo viikonloppuun. Olen viime aikoina kuunnellut paljon sekä uutta että vanhaa disco-musiikkia, jossa on sellaista ”old school” -virettä. Brooklynistä lähtöisin olevan Metro Arean musiikki kuuluu siihen uudempaan, joskin Morgan Geistin ja Darshan Jesranin muodostama kokoonpano on ollut kasassa jo 90-luvun lopulta lähtien.

Metro Area on julkaissut uutta musiikkia melko rauhakseen 4-6 vuoden välein ja Caught Up -biisi löytyy kokoonpanon tuoreimmalta albumilta, joka on itse asiassa uusintaversio bändin vuonna 2002 julkaistusta debyyttilevystä. Esikoisalbumin 15-vuotissynttäreiden kunniaksi Metro Area päätti julkaista levystä uudelleen editoidun version vuonna 2017. Alkuperäistä levyä ei ainakaan Spotifysta löydy, mutta Caught Up on siis ensimmäisen kerran julkaistu jo 20 vuotta sitten – sinkkuna se on ymmärtääkseni nimittäin ilmestynyt jo vuonna 2001. Mutta biisi ei ole tässä ajassa vanhentunut pätkääkään.

Jos tämän tyyppinen musiikki sytyttää, niin kannattaa kurkata tämä soittolistani Spotifysta – se on täynnä juuri tämän henkisiä hyvän mielen biisejä. Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Related posts