9/04/21

Parempaa virettä perjantaihin

15

Tällaisena sateisena perjantaina pieni tunnelmaa nostattava biisi voisi olla paikallaan, joten saamanne pitää! Viime aikoina omilla Spotify-listoillani mieltä on piristänyt Metro Arean Caught Up, joka sopii ihan täydellisesti tähän arkiviikon päätteeksi, kun vähitellen virittäydytään jo viikonloppuun. Olen viime aikoina kuunnellut paljon sekä uutta että vanhaa disco-musiikkia, jossa on sellaista “old school” -virettä. Brooklynistä lähtöisin olevan Metro Arean musiikki kuuluu siihen uudempaan, joskin Morgan Geistin ja Darshan Jesranin muodostama kokoonpano on ollut kasassa jo 90-luvun lopulta lähtien.

Metro Area on julkaissut uutta musiikkia melko rauhakseen 4-6 vuoden välein ja Caught Up -biisi löytyy kokoonpanon tuoreimmalta albumilta, joka on itse asiassa uusintaversio bändin vuonna 2002 julkaistusta debyyttilevystä. Esikoisalbumin 15-vuotissynttäreiden kunniaksi Metro Area päätti julkaista levystä uudelleen editoidun version vuonna 2017. Alkuperäistä levyä ei ainakaan Spotifysta löydy, mutta Caught Up on siis ensimmäisen kerran julkaistu jo 20 vuotta sitten – sinkkuna se on ymmärtääkseni nimittäin ilmestynyt jo vuonna 2001. Mutta biisi ei ole tässä ajassa vanhentunut pätkääkään.

Jos tämän tyyppinen musiikki sytyttää, niin kannattaa kurkata tämä soittolistani Spotifysta – se on täynnä juuri tämän henkisiä hyvän mielen biisejä. Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Related posts

18/03/21

Sielua hivelevää jazzia

16

Harva genre koskettaa sieluani kuin jazz. Jos mietin, minkä musiikin äärellä olen useimmin herkistynyt kyyneliin, ne ovat enimmäkseen jazz-kappaleita. Viimeksi tänään se tapahtui Gianni Brezzon Moof!-kappaletta kuunnellessani.

Gianni Brezzo -artistinimellä jazzia tekevä saksalainen Marvin Horsch julkaisi toisen, Tranditional Heart -nimeä kantavan albuminsa viime kesänä ja levy pitää sisällään myös sielua hivelevän “Moof!”-biisin. Äänimaisemilla, proge-henkisillä kitarariffeillä ja samettisen jazzahtavilla saksofonisoundeilla leikittelevä levy on myös kokonaisuutena hieno, joten jos tämä kappale innostaa, suosittelen kuuntelemaan koko albumin. Brezzo on kommentoinut albumia, että sen tekemisessä prosessi oli lopputulosta tärkeämpi: impulsiivinen ja intuitiivinen tapa soittaa ja löytää rytmi ja taltioida tätä prosessia levylle.

Pakko antaa vielä bonusta levylle tuosta ihanasta kannesta!

Jos jazz kiinnostaa, tsekkaa myös aiemmat jazz-suositukseni. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä.

Related posts

16/02/21

Under Cover Lover

1 24

En ole pitkään aikaan tullut tehneeksi musapostauksia, mutta nyt on hyvä hetki, sillä tämä biisilöytö pitää päästä jakamaan myös teidän kanssanne ja antaa sen kautta vähän positiivista energiaa tähän viikkoon. En nimittäin pysty kuuntelemaan Stirling Marchin Under Cover Lover -biisiä ilman, että hymy nousee huulille ja tekee mieli ottaa pari tanssiaskelta!

Kuuntelin tätä kappaletta juuri viime viikonloppuna ja tutkailin tuota levynkannen villiä nahka-asua. Kysäisin poikakaveriltani, että onkohan biisi oikeasti vanha vai onko tämä vain jokin todella upea retro-hipsteri-look. Itse kappaleen perusteella on oikeastaan ihan mahdotonta arvioida aikakautta, koska biisi kuulostaa samanaikaisesti joltain mahtavalta 80-luvun helmeltä ja niin tuoreelta, että voisi hyvin olla ihan uusikin kappale. Nykyartisteista soundi muistuttaa hiukan Blood Orangea.

Ryhdyin eilen selvittelemään biisin ja artistin taustoja ja Spotifyssa levyn julkaisu-ajankohdaksi oli merkitty 2019. Olin yllättynyt, koska olin kuitenkin arvellut biisin olevan todellisuudessa vanha. Tarkempi googlailu kuitenkin paljasti, että kappale on kuin onkin vuodelta 1985, mutta se on julkaistu uudelleen vuonna 2019 ja biisin taustalla on mielenkiintoinen tarina.

Levy-yhtiö Kalita on päätti julkaista tämän bahamalaisen boogie-helmen uusiksi, jotta fantastinen biisi saisi viimein ansaitsemansa huomion. Stirling March -nimisen nuoren artistin biisissä Under Cover Lover on nimittäin todellista hittiainesta, mutta se jäi aikanaan 80-luvulla tuntemattomaksi suurelta yleisöltä käytännön syistä: levyn tuotti pieni bahamalainen levy-yhtiö ja sen levitys ja promoaminen jäi laulajan itsensä harteille. Vaikka sinkkubiisi sai mukavasti radiosoittoa paikallisella radiokanavalla, kokemattomalla artistilla ei osannut taitoa eikä rahaakaan promota musiikkiaan, joten levy vaipui nopeasti unholaan. Mutta mikä onni onkaan, että tämä aurinkoinen biisi sai sittemmin nähdä päivänvalon vielä uudelleen ja ilahduttaa ainakin meikäläisen levylautasella vielä 36 vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Olisi tainnut jäädä tämä helmi monelta löytämättä ilman tuota uudelleenjulkaisua!

Related posts

10/12/20

Anna jazzille mahdollisuus

66

Ajattelin omistaa tämän postauksen jazzille, mutta vaikka et kokisikaan itseäsi jazz-ihmiseksi tai jazzin ystäväksi, älä lopeta lukemista ihan vielä. Olen nimittäin viime aikoina saanut ihmisiltä ihan valtavasti kommentteja, että jaettavaksi tekemäni pieni jazz-soittolista on saanut ihmisiä löytämään jazzin pariin ja innostumaan siitä, vaikka kyseinen genre olisi aikaisemmin tuntunut vaikeasti lähestyttävältä tai epämieluisalta.

Olen joskus todennut, että jazz on varmasti yksi väärinymmärretyimpiä musiikkityylejä. Moni ajattelee sanan kuullessaan vain jotakin kaoottiselta kuulostavaa kokeellista äänten sekamelskaa, jossa ei vaikuta olevan minkäänlaista rakennetta tai rytmiä. Ja joskus oikein kokeellinen jazz voi varmasti kuulostaakin vähän siltä, mutta on hyvä tiedostaa, että jazzin alla on ihan valtavasti erilaisia alalajeja ja minun suosimani jazz on yleensä melko helposti lähestyttävää. Se on kaunista, melodista ja mielenkiintoista. On totta, että jazz-kappaleen rakenne on harvoin yhtä suoraviivaisen helposti pureksittava kuin radiosoittoon tehdyssä pop-rallatuksessa, mutta jos musiikin äärelle malttaa uppoutua, voi löytää itsensä upealta melodiselta matkalta. Minäkään en lopulta tiedä jazzista juuri mitään, mutta se ei estä nauttimasta.

Eräs seuraajani kertoi olleensa konferenssissa, jossa puhujana oli ollut jazz-muusikko. Tämä oli kuvaillut jazzia näin: “Every conversation is a form of jazz.” Se on minusta ihanasti sanottu ja seuraajanikin totesi näin: “Lause kuvastaa täydellisesti jazzia. Kuten keskustelussa, myös jazzissa pitää kuunnella toista osapuolta ja mukauttaa omaa ulosantia se mukaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja joka kerta tilanne on vähän erilainen – ja se, jos mikä, on ihanaa!” Tämä on minusta syitä, miksi jazz on parhaimmillaan nimenomaan live-tilanteessa, kun pääsee näkemään muusikoiden välistä vuorovaikutusta ja kappaleet elävät ja improvisaatiolle on tilaa.

*

Kokosin pari viikkoa sitten viimeisintä sipsi-liveä varten yleisön toiveesta deep housen sijaan jazz-listan. Olen saanut listasta valtavasti kiitosta ja moni on kertonut, että juuri se on saanut innostumaan jazzista ensimmäistä kertaa koskaan. Niinpä haluan rohkaista, että jos et vielä ole löytänyt jazzin ilosanomaa tai jazz kiinnostaa, muttet oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle, tässä on tunnin verran sellaisia helposti lähestyttäviä suosikkibiisejäni, joista kokeilemisen voi helposti aloittaa.

Monia listalla olevia kappaleita ja artisteja olenkin tässä matkan varrella blogissa suitsuttanut, mutta ajattelin nostaa vielä tähän postaukseen erikseen pari tältä listalta löytyvää biisin. Toisen tausta on mielenkiintoinen, sillä kappale on Ishmael Ensemblen remix Carl Craigin biisistä The Melody. Kiinnostavaksi remixin tekee se, että Cral Craig tunnetaan nimenomaan teknomusiikin tuottajana ja alkuperäinen kappale onkin melodista, ehkä hivenen jazz-vaikutteista tanssimusiikkia, mutta brittiläisen jazz-tuottajan ja saksofonistin Pete Cunninghamin luotsaama jazz-kokoonpano Ishmael Ensemble on kaivellut biisistä esille nimenomaan jazzin ja oikeastaan rakentanut sen kokonaan uudelleen. Ja jos minulta kysytään, niin remix on huomattavasti alkuperäistä kappaletta parempi ja ennen kaikkea kiinnostavampi.

Listalta löytyy myös Ishmael Ensemblen oma kappale The Chapel, joka yhdistelee mielenkiintoisella tavalla elektronisia elementtejä perinteisiin soittimiin. Pidän itse musiikissa usein tällaisista fuusioista, joissa sujuvasti yhdistellään eri tyylilajeja, soitintyyppejä ja maailmoja toisiinsa. Rauhallisesti käynnistyvä kappale yltyy loppupuolella tanssijalkaa nostattavaksi ilotteluksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä lista ja nämä biisit herättävät teissä, jotka ette ole aiemmin tulleet kuunnelleeksi jazzia! Antakaa mahdollisuus ja jakakaa mietteenne. :)


Related posts