6/04/21

Mitä kuuluu säärikarvoille nyt?

11 179

“Onko sillä Jennillä enää poikaystävää?!” Näin oli eräs tuttu kysynyt hyvältä ystävältäni, kun viime kesänä kerroin julkisesti lopettaneeni säärikarvojeni poistamisen. Kysymykseen tuntui sisältyvän vahva oletus, ettei kukaan mies voisi haluta olla kaltaiseni karvaisen naisen kanssa.

Juuri tämä kysymys on ehkä jäänyt vahvimmin mieleeni kaikesta viime kesänä vilkkaana naisten karvoituksen ympärillä velloneesta keskustelusta. Maailmankuva, jossa naisen rakastettavuus tai viehättävyys kumppaninsa silmissä on hänen karvoistaan kiinni, kuulostaa mielestäni todella surulliselta. Koko sydämestäni toivon, että jokainen voisi löytää rinnalleen puolison, jonka sitoutuminen suhteeseen ei ole tällä tavoin ehdollista. Kenties kysymys kielii myös kysyjän omasta epävarmuudesta: hänen on selvästikin vaikea uskoa, että nainen voisi koskaan tulla aidosti hyväksytyksi luonnollisessa olomuodossaan karvoineen päivineen.

Kiitos kysymästä, minulla on kumppani, jonka rakkaus minua kohtaan ei onneksi riipu karvoistani tai karvattomuudestani. Ja hyvä niin. Kuten totesin viime kesänä, en usko, että itsekään voisin olla ihmisen kanssa, jolle minun karvani olisivat ongelma.

*

Olen viime kesänä hämmentävän paljon huomiota saaneesta postauksesta lähtien miettinyt, että paljon jäi yhä sanomatta. Tuosta postauksestahan keskustelu oikeastaan kunnolla vasta alkoikin. Aloitin tämän uuden jutun kirjoittamisen jo viime elokuussa, mutta olin tuolloin jotenkin niin kurkkuani myöten täynnä koko aihetta, että päätin jättää sen vielä hetkeksi muhimaan. Ja ehkä ihan hyvä, että tein niin, sillä matkan varrella on ehtinyt heräillä uusiakin ajatuksia.

Kimmokkeen tämän postauksen kirjoittamiselle juuri tänään antoivat Javiera Marchant Aedon Ja Saara Särmän karvapohdinnat omissa IG storyissaan. Niissä nousi esiin paljon samoja ajatuksia, joita olen itsekin läpikäynyt. Ajattelin tässä purkaa vähän niitä sekä muitakin heränneitä mietteitä aiheen tiimoilta. Jos et ole vielä lukenut viime kesänä kirjoittamaani tekstiä, suosittelen tutustumaan siihen ennen tämän jutun lukemista. Olen myös tallentanut viime kesän storyja IG-tililläni kohokohtiin, joista niitä voi siis yhä katsella.

Kun kerroin viime kesänä päätöksestäni jättää säärikarvat ajelematta, sain lukuisia tuohtuneita viestejä, joissa kritisoitiin, miksi tällaisesta asiasta pitää tehdä niin hirveä haloo. Luin kommentteja hiukan yllättyneenä: enhän MINÄ tästä asiasta mitään haloota tehnyt. Naisen karvoja ja omaa kokeiluani koskenut teksti oli vain yksi postaus monien joukossa. Se, että säärikarvani saivat niin monen reagoimaan, ei ollut minun käsissäni mutta kertoo kyllä siitä, miten valtava tabu naisen karvoitus on edelleen.

Säärikarvoistani kirjoitettiin iltapäivä– ja aikakauslehtiä myöten ja kuulin, että niistä oli puhuttu niin työpaikkojen kahvihuoneissa kuin tyttöjen saunailloissakin. Lisäksi sain kaiken kaikkiaan aiheesta eri kanavissa varmaan liki pari tuhatta viestiä. Olin valtavan iloinen, että onnistuin herättämään niin vilkasta keskustelua, vaikka tiedänkin, ettei moni keskusteluista suinkaan imarrellut minua. Tappouhkauksia minulle ei sentään lähetelty kuten joillekin karvattomuuden normia uhmanneille on tehty, mutta yllättävän paljon sain silti osakseni suoranaista vihaa, halveksuntaa ja yököttelyä.

Negatiivisista reaktioista huolimatta keskustelu aiheen ympärillä oli pääasiassa positiivista ainakin omissa kanavissani – muualla netissä tilanne näytti olevan hiukan toisenlainen, kun erehdyin vilkaisemaan aiheesta kirjoitettujen juttujen kommentteja, jotka paikoin edustivat sitä internetin ruminta ja pahinta kuonaa. Ja toki “kritiikkiä” annettiin avoimesti myös minulle suoraan.

Moni tuntui kokevan minun kertomukseni ja henkilökohtaisen kokeiluni jollain tapaa uhkaksi itselleen. Reaktiot hämmensivät, sillä puhuin vain omasta kokemuksestani enkä edes kehottanut ketään olemaan ajelematta karvojaan. Silti moni koki pohdintani syyllistävinä. Kertooko se siitä, että lopulta moni nainen tiedostaa itsekin ylläpitävänsä naisia sortavia rakenteita toimimalla kiltisti normien mukaan muttei koe olevansa riittävän vahva uhmaamaan niitä? Ehkä monia pelottaa, tulisivatko itse hyväksytyiksi karvoineen ja siksi ajatus normeja vastaan toimimisesta ahdistaa?

Oma suhteeni karvoihini on yhä ristiriitainen. Kerroin viime kesänä, että tavoitteeni oli uhmata naisten karvoihin liittyvää häpeää ja henkilökohtainen päämääräni oli päästä irti tuosta häpeäntunteesta. Olin määritellyt itselleni, että saisin jälleen luopua säärikarvoistani niin halutessani, kun tuo häpeä olisi selätetty. Oikeastaan tunsin olevani varsin sinut itseni ja karvojeni kanssa jo siinä vaiheessa, kun tuo blogipostaus oli julkaistu. Olin saavuttanut tavoitteeni, mutta päätin lopulta silti olla poistamatta karvojani.

Kävin kesän mittaan läpi hyvin monenlaisia tunteita karvaisuuteni kanssa ja jossain vaiheessa olin rehellisyyden nimissä karvoihini todella kyllästynyt ja teki mieli ajella ne pois. Olinhan jo päässyt sinuiksi itseni kanssa ja onnistunut haastamaan monien muidenkin ajattelua siinä sivussa. Palatessani kesälomalta tuli kuitenkin vahva tunne, että niin paljon työtä oli vielä tehtävänä, että päätin jatkaa elämää toistaiseksi karvoineni. Tabu tuntui olevan vieläkin niin vahva, että jonkun olisi oltava se positiivinen esimerkki. Ja minä koin olevani riittävän vahva voidakseni toimia tuona esimerkkinä ja ottaa vastaan myös niitä negatiivisia tunteita, joita asia ihmisissä herättää. Ajattelin, että jos minun esimerkkini rohkaisee yhdenkin muun luopumaan näiden ahtaiden normien paineesta, on tämä yhden naisen julkinen “protestini” sen arvoista.

Samanaikaisesti tunsin silti voimakkaita turhautumisen tunteita. Tuntui loukkaavalta, että moni ulkopuolinen katsoi oikeudekseen määritellä kannanottoni “aitouden” sen pohjalta, jäisikö päätökseni vain muutaman kuukauden kokeiluksi vai valitsisinko jatkaa karvaisena tästä ikuisuuteen. Varsinkin syksyllä sain valtavasti kysymyksiä karvoistani. Moni kysymyksistä oli varmasti vilpitöntä uteliaisuutta, mutta joistakin välittyi pyrkimys saada minut kiinni jostakin. Haluttiin nähdä, taipuisinko minäkin lopulta paineen alla. Ikään kuin se olisi todiste tekopyhyydestä, petturuudesta tai tämän “taistelun” turhuudesta, jos jonakin päivänä päättäisinkin jälleen poistaa karvani.

Ällistyin myös siitä, miten tungettelevia kysymyksiä ihmiset kehtasivat esittää. Koska olin julkisesti puhunut säärikarvoistani, monen mielestä olikin yhtäkkiä täysin normaalia udella esimerkiksi häpykarvoituksestani. Säärikarvojen ohella sekin on toki ihan kiinnostava keskustelu, mutta mielestäni noin henkilökohtaisten kysymysten esittäminen täysin tuntemattomalle ihmiselle ylittää sopivan käytöksen rajat. Mikäli päätän puhua häpykarvoistani, päätös on omani. Yksin minulla on oikeus päättää, haluanko keskustella intiimialueitteni karvoituksesta vai en.

*

Kenties suurimpana yllätyksenä tuli kuitenkin se, miten paljon ylenkatsetta ja ärtymystä sain osakseni myös sellaisilta naisilta, jotka kenties olivat olleet sheivaamatta jo pidempään. “Minä olen ollut sheivaamatta jo 15 vuotta, eikä ketään ole kiinnostanut. Miksi tästä edes vieläkin tarvitsee keskustella?” Joidenkin silmissä tästä tuntui tulevan kilpailu siitä, kuka on ehtinyt ensin ja kuka on kaikkein tiedostavin. Saamani viestitulva ja tempaukseni aikaansaamat uutisotsikot kuitenkin kertoivat, kuinka suuresta tabusta on kyse ja miten monelle monelle ajatus sheivaamattomuudesta on yhä hyvin vaikea.

Hämmästyin erityisesti siitä, että kokeiluni tuntui herättävän ärtymystä monissa feministeissä. Kuvittelisi, että jos naisiin liittettävien ulkonäkönormien purkaminen on “se juttu”, asian puolesta jo pidempään liputtaneet olisivat iloisia siitä, että se saa lisää huomiota. Sen sijaan osa tuntuikin ärsyyntyvän siitä, että asia sai huomiota juuri nyt ja juuri minun takiani. Voin toisaalta ymmärtää, että jos aktivisti on marssinut kaduilla aiheen puolesta jo 70-luvulta lähtien eikä ketään ole kiinnostanut, saattaa ärsyttää, että aihe noteerataan valtakunnallisessa mediassa asti, kun asialla onkin muotibloggaaja. Siitä huolimatta jäin joidenkin kommenttien äärellä miettimään, haluttiinko sitä huomiota lopulta sille asialle vaiko lähinnä itselle? Myönnän pohtineeni, että jos edes muut samalla asialla olevat naiset eivät puolusta minua tässä taistelussa naisten oman elintilan höllentämiseksi, kuka sitten?

Samat ajatukset nousivat uudelleen pintaan ihan hiljattain myös Laura Frimanin laajalti puhututtaneen kolumnin yhteydessä. Loppujen lopuksi moni aktivisti tuntuu olevan hiukan mustasukkainen ja omistushaluinen omasta asiastaan. Ei herätä aina yksiselitteisen positiivisia tunteita, että oma aate popularisoituu, vaikka se viime kädessä palvelisikin tavoitetta. Feministisistä kannanotoistaan tunnettu näyttelijä-käsikirjoittaja Amanda Palo pohdiskelikin tuolloin aihetta ilahduttavan avoimesti ja ilahduttavan itsekriittisesti omissa storyissaan keskusteluidemme pohjalta. Hän arveli, että varmasti taustalla on ajatus siitä, että moni feministi on tehnyt näiden aiheiden puolesta valtavasti sellaista näkymätöntä työtä saamatta siitä minkäänlaista kiitosta (kenties enemmänkin päinvastoin) ja sitten joku muu sattuu nostamaan asian esiin juuri oikealla hetkellä ja yleisö onkin valmiimpi ottamaan viestin vastaan. Ehkä asiaa pitäisi kuitenkin lähestyä ajatuksella, että juuri tällaiset esimerkit ovat osoitus siitä, että oma pitkäjänteinen työ näiden aiheiden parissa ei ole mennyt hukkaan vaan on tuottanut tulosta.

Uskon, että siihen on myös syynsä, miksi juuri minun tarinani nosti pintaan sellaisen kohun. Uhmakkaan ja itsevarman asenteen sijaan avasin omaa prosessiani ja puhuin avoimesti kaikesta siitä häpeästä, jota karvoihin liittyy. En ole profiloitunut aktivistiksi, vaan olen riittävän tavallinen, jotta moni tavallinen nainen voi minuun myös samaistua. Solahdan säärikarvojani lukuunottamatta noin muuten sellaiseen stereotyyppiseen länsimaiseen kauneusihanteeseen melko vaivattomasti – ja kenties päätös antaa karvojen kasvaa tuntui jotenkin astetta hätkähdyttävämmältä osin nimenomaan ulkonäöllään työtä tekevältä ihmiseltä. Ja koska minulla on suuri yleisö, kannanottoni tietysti tavoitti paljon myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät kenties ole koskaan tulleet karvattomuuden normia edes ajatelleeksi, saati kyseenalaistaneeksi.

Ilmiö on vähän samankaltainen kuin vaikkapa se, että ilmastokeskustelun myötä vegaaninen ruokavalio on noussut jonkinlaiseksi yhteiskunnalliseksi trendiksi. Vaikka trendi saattaa ärsyttää monia pitkän linjan vegaaneja, lopputulos on silti kaikkien kannalta positiivinen ja ennen kaikkea tehokas. Mitä enemmän aiheesta puhutaan ja mitä useampi kaipaa vegaanisia vaihtoehtoja, sitä enemmän niihin myös panostetaan ja niitä tulee tarjolle. Ja mitä enemmän vaihtoehtoja on tarjolla ja mitä helpompaa vegaaniudesta on tehty, sitä useammalle se tuntuu varteenotettavalta vaihtoehdolta – ja näin vaikutus kertautuu ja olemme jälleen askeleen lähempänä tavoitetta. Maailma ei muutu sillä, että 10 vegaania suorittaa täydellisen puritaanista versiota veganismista ja puhuu siitä keskenään, mutta maailma muuttuu, kun 1000 ihmistä valitsee kaupassa vegaanisen vaihtoehdon edes muutaman kerran viikossa eläinkunnan tuotteiden sijaan. Ja huomio: tämä ei nyt ollut mikään kannanotto vegaaneja tai heidän asenteitaan kohtaan, vaan ainoastaan hatusta heitetty konkreettinen esimerkki oman aatteen valtavirtaistumisen hyödyistä.

Millaisia konkreettisia vaikutuksia karvakokeilullani sitten oli? Puhelimeni täyttyi kesällä viesteistä ja kuvista, joissa naiset kertovat kokeilleensa elämää karvaisena minun innoittamanani. Osalla ajatuksen sulattelu on vienyt pidemmän tovin ja kuvia karvaisista sääristä on tupsahdellut inboxiini sittemmin vielä pitkin vuotta. Olen valtavan iloinen siitä, kuinka moni on rohkaistunut haastamaan ihannetta karvattomasta naisesta. Samaan aikaan olen hetkittäin tuntenut huvituksen sekaista sympatiaa heitä kohtaan, jotka ovat esitelleet kuvissa “karvaisia” sääriään, joissa en hyvällä tahdollakaan olen kyennyt näkemään kuvan välityksellä karvan haiventakaan. Silti kokemus ja etenkin omiin karvoihin liittyvä häpeä on ollut monelle todellinen eikä sitä tule väheksyä. Niin ahdas on se lokero, johon naisena tulisi itsensä survoa, että jopa ulkopuolisen silmiin näkymättömän ohuet ja vaaleat haituvat koetaan tarpeelliseksi poistaa.

Monissa keskustelu on herättänyt myös ristiriitoja: vaakakupissa painavat häpeä tai esimerkiksi kumppanin toiveet. Mitä jos kumppani toivoo karvattomuutta? Edelleen moni näkee naisen karvat epäsiisteinä ja karvattomuuden huomaavaisuutena muita ihmisiä kohtaan. Moni korostaa karvattomuutta omana vapaana valintana ja henkilökohtaisena kauneusihanteena, mutta voimmeko lopulta väittää ihanteen olevan henkilökohtainen, jos olemme sisäistäneet sen kulttuurissamme pienestä pitäen emmekä ole koskaan nähneet mitään muutakaan vaihtoehtoa? Tietenkin on mahdotonta irroittautua tästä kulttuurisesta kontekstista, emmekä ole mitenkään immuuneja ulkopuolelta tuleville paineille ja toiveille, mutta kuten totesin ihan postaukseni alussa, toivon vilpittömästi jokaisen löytävän rinnalleen kumppanin (jos siis sellaista haluaa), joka hyväksyy ihmisen kokonaisena – myös karvoineen. Mutta kyllä, normeja vastaan toimiminen saattaa vaatia uskallusta ja epämukavuusalueelle astumista.

Karvakeskustelu on tullut vastaan pitkin vuotta mitä yllättävimmissä tilanteissa. Yksi odottamattomimmista tilanteista oli palaveri sijoitusyhtiössä: etenkään pukeutumisnormien suhteen valtavan konservatiivisena tunnetussa finanssimaailmassa en olisi odottanut saavani suitsutusta karvakapinastani, mutta niin vain tapahtui. Tällaiset hetket ovat olleet minulle itselleni erityisen ilahduttavia ja silmiä avaavia. Moni on kertonut ihailevansa minun rohkeuttani uhmata normia mutta todennut, ettei itse uskaltaisi ryhtyä samaan. Mutta uskon, että kun tämä ajatuksen siemen on istutettu, ollaan jo matkalla kohti muutosta.

No mitä minun säärikarvoilleni sitten kuuluu nykyään? Olen nyt ollut poistamatta säärikarvojani käytännössä yli vuoden. Sheivasin viime vuonna alkutalvesta yhden kerran – se oli muuten melkoinen urakka! Päädyin tuolloin poistamaan karvani kerran tuskastuttuani siihen, että atooppisen kuivan ihon jatkuva rasvaaminen kylminä talvikuukausina tuntui pitkän ja paksun säärikarvoituksen kanssa kanssa ärsyttävältä, kun voide tarttui kiinni karvoihin. Sen jälkeen olen antanut karvojeni taas kasvaa ja noin puoli vuotta tuon jälkeen karvat ovat jälleen entisellään. Koen kuitenkin tarpeelliseksi alleviivata, ettei minun tarvitse puolustella tai selitellä muille karvojani tai karvattomuuttani. Päätös on minun enkä ole siitä tilivelvollinen kenellekään muulle.

Olen kuitenkin pohtinut karva-asioita uudelleen tässä kevään tullen. Aionko viettää tämänkin kesän poistamatta säärikarvojani? En ole vielä päättänyt, mutta todennäköisesti kyllä. Olen miettinyt, että vaikka olen päässyt sinuiksi karvojeni kanssa, onko niihin liittyvä häpeä todella selätetty? En ole siitä ihan varma, sillä yhä edelleen on hetkiä, joissa karvojeni osakseen saama huomio ahdistaa ja ärsyttää. Kuten Javiera Marchant Aedo omassa IG storyssaan pohdiskeli, on todella raskasta, että omaan kehoon liittyviä kysymyksiä ja päätöksiä on pakko tarkastella myös sen kautta, onko itsellä henkisiä voimavaroja käsitellä ja kestää muiden ihmisten reaktioita. Koska niille kuitenkin normia uhmaamalla itseni jatkuvasti altistan.

*

Kun ajattelen viime kesänä säärikarvoistani syntynyttä valtaisaa “haloota”, olihan se aivan absurdia. Se, että yhden naisen säärikarvat riittivät kuohuttamaan ympäri nettiä ja katsottiin iltapäivälehtien otsikoiden arvoiseksi asiaksi, ON absurdia. Kaikki tämä kertoo, miten kaukana yhä olemme siitä, että naisen karvat eivät olisi tabu tai jonkinlainen statement, vaan ihan vain normaali arkipäiväinen asia. Siinä vaiheessa, kun kenelläkään ei ole mitään mielipidettä minun karvoistani tai painetta poistaa omiaan, olemme kenties päässeet tavoitteeseen.

Ja meillä kaikilla on rooli tuon tavoitteen saavuttamisessa, asenteiden ja ilmapiirin muuttamisessa sekä näiden ahtaiden normien haastamisessa. Puheet jäävät nimittäin lopulta aika tyhjiksi, vaikka hehkuttaisimme normeja uhmaavien rohkeutta, jos enemmistö silti valitsee jatkaa kuten aina ennenkin. Naisten karvat eivät koskaan normalisoidu, jos emme edelleenkään näe niitä satunnaisten kannanottojen ulkopuolella missään. Ja tällä toteamuksella ei ole tarkoitus syyllistää tai painostaa ketään, mutta olisipa ihana nähdä, että yhä useammalla naisella olisi rohkeutta haastaa sekä itseään että näitä normeja ja luoda samalla vapaampaa maailmaa sekä itselle että muille.

Related posts

31/03/21

Afterwork-podcast: Mitkä ihmeen vaihdevuodet?

3 25

Menopaussi, kuumia aaltoja, mielialojen heittelyjä ja virtsan karkailua – vaihdevuodet on aihe, josta meillä itsellämme ei ennen tätä jaksoa ollut oikeastaan mitään käryä. Miksi vaihdevuosista puhutaan edelleen häpeillen ja mitä vaihdevuosien aikana oikeasti tapahtuu? Voisiko vaihdevuosissa ja vanhenemisessa sittenkin olla jotain positiivista? Mukana keskustelussa on vaihdevuosivaikuttaja ja Naisten neuvolan yksi valmentajista, kirjailija Kati Reijonen.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Kuva: Janita Autio

Related posts

26/02/21

Ei yhtään liikaa

14 220

Liian tunteellinen. Liian innokas. Liian puhelias. Liian herkkä. Liian intensiivinen. Liian vaativa. Liian kiltti. Liian dominoiva. Liian tunnollinen. Liian ymmärtäväinen. Liian vahvoja mielipiteitä. Liian diplomaattinen. Liian avoin.

Koko elämäni on ollut tasapainoilua omana itsenäni olemisen ja hyväksytyksi tulemisen ristitulessa. Ihannemaailmassa ne olisivat yksi ja sama asia – eikä se suinkaan tarkoita, etteikö elämä olisi yhtä jatkuvaa muutosta, oppimista ja kalibrointia.

Erityisen paljon olen saanut kuulla tunteellisuudestani, herkkyydestäni, innokkuudestani ja puheliaisuudestani. Olen itse pitänyt näitä asioita ihanina piirteinä itsessäni, mutta valitettavan usein ne eivät ole olleet sitä muille ja se on saanut minut kyseenalaistamaan niitä myös itse. Tunteellisuuteni on ollut ahdistavaa ja herkkyyteni rasittavaa. Innokkuuteni on tulkittu painostavaksi ja pulppuava puheliaisuuteni piittaamattomuudeksi muiden ajatuksista. Joskus kyse on enemmän omista mielikuvista, ennakkoluuloista ja peloista kuin minusta. Joskus ihan vain toimimattomista henkilökemioista. Kaikki eivät vain pidä kaikista – sellaista se on.

Instagramissa @heiheidihelene kirjoitti kauniisti siitä tunteesta, kun ympäristö viestii, että on itse jotenkin liikaa. Ja se innoitti pohtimaan aihetta itsekin.

Varsinkin rakkauselämässä olen saanut usein tuntea, että tunteeni, innostuneisuuteni, varmuuteni ja herkkyyteni pelottavat muita. Se on saanut minut aika ajoin tuntemaan itseni epäonnistuneeksi tai jopa epärakastettavaksi. Olen miettinyt, miten voisin muuttaa itseäni, jotta olisin sopivampi. Rakastettavampi.

Samaan aikaan en ole osannut noudattaa mitään kummallisia ja ummehtuneita deittailusääntöjä tai teeskennellä vaikeasti tavoiteltavaa. Ja monelle se, että olen ollut alusta asti avoin, kiinnostunut ja välitön, on ollut aivan liikaa. Monen silmissä siinä on ollut jotain suorastaan nolostuttavan häpeämätöntä, että joku uskaltaa heittäytyä, antautua tunteille ja uskoa rohkeasti rakkauteen.

Työssä kohtaamani kritiikki puolestaan repii eri suuntiin: joidenkin mielestä olen liikaa ja toisten mielestä en riittävästi. Samanaikaisesti saan kuulla olevani liian diplomaattinen ja särmätön kuin liian jyrkkä ja ehdoton. On toki aina kiinnostavaa saada palautetta ja tutkailla, millaisten pintojen kautta muut ajatuksiaan minusta heijastelevat. Mutta jos jotain olen oppinut niin ihmissuhteissa kuin työssäkin, tärkeintä on loppujen lopuksi olla uskollinen itselleen, koska koko maailmaa on mahdoton miellyttää. Ja vaikka muiden äänet olisivat miten vaativia hyvänsä, luulen sen vaativimman olevan silti oman pään sisällä.

Kolmen vuoden psykoterapiasta päällimmäiseksi mieleen ovat jääneet terapeuttini usein toistamat sanat: Älä pienennä itseäsi. Kun yritin hillitä tai rajoittaa itseäni ja omaa liiallisuuttani muiden ihmisten toiveita, pelkoja, epävarmuuksia ja keskeneräisiä prosesseja heijastellen ja niitä kunnioittaen, terapeuttini palautti minut maan pinnalle noilla sanoilla.

Alkuun ajatus tuntui suorastaan radikaalilta. Enhän minä pienentänyt itseäni. Minä vain ymmärsin, joustin, mukauduin, sopeuduin ja taivuin. Vaikenin ja ahdistuin itse, kunhan en vain ahdistaisi sitä toista. Jossain vaiheessa matkan varrella aloin ymmärtää, etten ole liikaa. Että minulla on myös oikeus olla tarpeita ja toiveita. Ja että tunteellisuuteni ei suinkaan ole asia, jota minun pitäisi jotenkin vaimentaa.

On ollut ihan uskomattoman eheyttävää ja kannustavaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana tunteellisena, herkkänä, puheliaana, mielipiteillä varustettuna, helposti innostuvana ja avoimena itsenään. Eikä vain näistä piirteistä huolimatta, vaan jopa juuri niiden ansiosta. Että on olemassa ihminen (tai jopa ihmisiä), joiden mielestä minun ei todellakaan kuuluisi pienentää itseäni, vaan jotka kannustavat rohkeasti vain lisäämään kierroksia. Kumppanini on kutsunut minua kerran lempeästi “rakkauden suihkulähteeksi”. Kannan tittelini ylpeydellä. @heiheidihelenen sanoin:

“Musta on äärimmäisen kaunista, että tunnen niin syvästi. Musta on helpottavaa, että pystyn tunnistamaan tarpeeni ja puhumaan niistä. Musta on ihmeellistä, että pystyn rakastamaan kuten rakastan, kaikkien kokemieni sydänsurujen jälkeen. Ja on täyttymyksellistä osata ilmaista sitä rakkautta. Joka päivä. Millä tavoin vain ikinä keksin.

Mä. En. Ole. Liikaa.
Etkä ole säkään.”

Photos: Yulia Luomanen

Related posts

4/02/21

Atooppinen iho – mistä siinä oikein on kyse?

32

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IHOHOITOLA LUPAUS & LUPAUS PUOTI

Kuivuu, kiristää ja kutisee – siltä tuntuu usein atooppinen iho. Olen elänyt atooppisen ihon kanssa aina, mutta varsinainen atooppinen ihottuma on nykyään onneksi vain harvinainen vieras. Muistan kuitenkin vahvasti etenkin teinivuosilta sen piinallisen kutinan, joka pakotti raapimaan, vaikka kuinka tiesi, ettei saisi. Sellaista kutinaa ei voi edes kuvitella, ellei ole itse kokenut. Kutisevan kuivia ihottumaläiskiä oli erityisesti kyynärtaipeissa mutta usein myös kaulassa, olkapäissä ja jopa silmäluomissa. Nyt ihottuma on pysytellyt poissa vuosia, mutta atopia muistuttelee olemassaolostaan päivittäin ja pitää huolen siitä, että ihonhoidosta ei tule laistettua ikinä. Herkkä ja kuiva iho vaatii rasvausta aamuin illoin ja on talviaikaan toisinaan hilseilevän kuiva tunnollisestakin hoidosta huolimatta. Kesää kohden onneksi helpottaa, kun ilmankosteus kasvaa ja aurinko paistaa.

En ole ihovaivoineni yksin, sillä Allergia-, Iho- ja Astmaliiton mukaan suomalaisista 25-30% kärsii jossain vaiheessa elämäänsä atooppisen ihottuman oireista – se tarkoittaa reilusti yli miljoonaa suomalaista. Mutta mitä atooppinen iho tai ihottuma oikeastaan on? Atopia on käytännössä ihon fysiologinen ominaisuus: se on perinnöllinen allergiataipumus, joka herkistää atooppiselle ihottumalle.

Haastattelin tätä juttua varten Ihohoitola Lupauksen perustajaa Tarja Kivistä, joka on taustaltaan sekä farmaseutti että Dr. Hauschka -kosmetologi. Häntä voi kutsua atooppisen ihon ja ihottuman asiantuntijaksi paitsi ammattinsa puolesta, myös oman kokemuksensa kautta, sillä Tarja on kärsinyt nuoruudessaan todella vaikeasta atooppisesta ihottumasta ja elää atopian kanssa edelleen. Ihonhoitogurun aseman monen silmissä saavuttanut Tarja on ansioitunut melkoisena ihmeidentekijänä vaikeidenkin iho-ongelmien hoidossa – minulla on tästä myös omakohtaista kokemusta – ja hänen hoitolaansa tullaan toisinaan jopa toiselta puolen Suomea. Olen itse saanut Ihohoitola Lupauksen ja Tarjan vinkeillä monen monta haastavaa iho-ongelmaa vuosien varrella taltutettua, joten minulla on ihonhoidossa hänen osaamiseensa todella vankka luottamus – ja tiedän, etten ole ainoa.

Olen aiemmin tehnyt Ihohoitola Lupauksen ja Dr. Hauschkan kanssa yhteistyössä juttua esimerkiksi perioraalidermatiitista, hormonaalisesta aknesta, lymfahoidosta sekä holistisesta lähestymistavasta ihonhoitoon. Jos et ole vielä lukenut, niin suosittelen lämpimästi – nämä jutut ovat tilastoissa viikosta toiseen kaikkein luetuimpia ja suosituimpia blogijuttujani. Koska monet näistä aiheista kumpuavat itse kohtaamistani haasteista ihon kanssa, olen pitkään miettinyt kattavan jutun kirjoittamista myös atopiasta, ja nyt on viimein tullut sen vuoro!

KOKONAISVALTAINEN NÄKÖKULMA ATOOPPISEN IHON HOITOON

Tarja Kivisen perustaman Ihohoitola Lupauksen ihonhoitofilosofia perustuu nimenomaan ajatukseen kokonaisvaltaisuudesta, joten ei ole yllätys, että Tarja nostaa holistisen näkökulman esille myös atopiasta puhuttaessa. ”Suomessa keskitytään usein puhumaan atopiasta lähinnä ihon läpäisyesteen toimintahäiriönä, mutta uskon itse kokonaisvaltaisempaan lähestymistapaan”, Tarja kertoo.

Kokonaisvaltaisen ajattelun juuret juontavat atopian tutkimuksessa Keski-Eurooppaan. ”Saksassa on tutkittu paljon atopiaa ja havaittu, että taipumus atooppiseen ihottumaan on usein yhteydessä suureen määrään ihonalaisia hermosäikeitä. Onkin kiinnostavaa pohtia hermojen yhteyttä ihon hyvinvointiin. Jos ihminen on tavallista kuormittuneempi ja stressaantuneempi, hermosto ylireagoi pitkäkestoisen stressin seurauksena, jolloin iho voi tuntua kireältä ja kutisevalta”, Tarja pohtii. Pahimmillaan stressitila voi aiheuttaa tulehdusta, laukaista ihottuman ja pahentaa muita iho-ongelmia kuten aknea, ja tämän Tarja on saanut kokea myös omakohtaisesti, sillä hän kertoo, että atooppinen ihottuma on hänellä itsellään lehahtanut pahimmilleen usein nimenomaan stressaantuneena.

”Mielen ja henkisen hyvinvoinnin vaikutuksista ihoon puhutaan Suomessa vielä melko vähän. Täällä keskitytään usein enemmän rakenteellisiin asioihin”, Tarja kertoo. ”Olen huomannut, että atoopikot ovat usein herkkiä ihmisiä muutenkin – sekä henkisesti että fyysisesti.” On kiinnostava ajatus, että atopiakin voisi liittyä nimenomaan ihmisen hermostolliseen rakenteeseen. Kuinka helppoa rajanveto henkisen ja fyysisen välillä lopulta onkaan, kun hermostomme vaikuttaa mieleen ja mielemme hermostoon? ”Kun iho on erittäin kuiva ja atooppinen, on tärkeää pitää huolta kokonaisvaltaisesta tasapainosta eli siitä, että niin keholle kuin mielelle antaa riittävästi aikaa levätä. Atoopikko hyötyy säännöllisestä unirytmistä, sillä iho uusiutuu nimenomaan nukkuessa ja hermot rentoutuvat levätessä”, Tarja vinkkaa.

Yhä enemmän ihonhoidossa on myös alettu puhua ihon mikrobiomista ja Tarja mainitsee sen myös puhuessaan atopiasta. Liiallisen hygieenisyyden on havaittu pahentavan atopiaa, sillä ihomme mikrobiomin toiminta perustuu siihen, että hyvät mikrobit vahvistavat ihoamme ja sen vastustuskykyä. Vaikka näin pandemian aikana hygienian merkitys korostuu entisestään, on silti tärkeää pitää huoli siitä, että iho saa altistusta myös niille hyödyllisille mikrobeille.

ATOPIA JA IHONHOITO – TUOTTEILLA ON VÄLIÄ

Atoopikolla ihon läpäisyesteen toiminta on häiriintynyt, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että iho ei kykene säilömään ja hyödyntämään kosteutta normaalisti ja siksi iho pääsee kuivumaan – joskus ahkerastakin kosteuttamisesta huolimatta. Käytännössä ihon läpäisyesteen toimintaa voisi verrata tiilimuuriin: terve iho on kuin hyvin tehty tiiliseinä, mutta atoopikolla tiiliseinän laasti on hataraa ja huokoista. Toisin sanoen solut eivät ole niin tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja kosteus pääsee haihtumaan niiden lävitse helpommin.

Atooppinen ihottuma eli atooppinen ekseema puolestaan on ihosairaus, jota atooppisesta ihosta kärsivillä ilmenee. Se on usein perinnöllinen vaiva ja oireilee tavallisesti kausittain. Useimmilla atooppinen ihottuma alkaa jo lapsena ja etenkin kutiseva taiveihottuma on hyvin tyypillinen oire. Mitä ihossa sitten oikein tapahtuu, kun siinä on atooppista ihottumaa? Ihottuma merkitsee tulehdusta ihon pinnalla ja aiheuttaa ihon punoitusta, paksuuntumista, kutinaa ja rikkoontumista. Joskus atooppinen ihottuma voi helpottua vanhemmiten ja usein myös sopivilla ihonhoitotuotteilla ja oikeanlaisella hoidolla sitä voi helpottaa.

On tärkeää ymmärtää, että pahimmillaan atooppisen ihon tilannetta voi jopa pahentaa vääränlaisilla tuotteilla, sillä jotkut kosmeettiset tuotteet parantavat ihon omaa läpäisyestettä ja jotkut voivat jopa huonontaa sitä. Tuotteen teho perustuu tietysti siinä käytettyihin ainesosiin, mutta ainesosien vaikutus iholla saattaa riippua paljonkin siitä kokonaisuudesta, missä ne ovat osana. Moni hyödyllinenkään ainesosa ei välttämättä toimi ihanteellisella tavalla yksinään ja eristettynä, vaan useimmiten ratkaisevaa on nimenomaan se, mihin muihin ainesosiin se on yhdistetty. Jos eri ainesosien kokonaisvaikutusta ei ole ymmärretty tuotetta kehittäessä, kosteuttavaksi tarkoitettu tuotekin voi pahimmillaan jopa kuivattaa ihoa entisestään. Tästä syystä monet apteekeissa myytävät perusvoiteetkaan eivät välttämättä ole atooppiselle iholle soveltuvia.

ATOOPPISELLE IHOLLE SOPIVIA TÄSMÄTUOTTEITA

Atoopikoille Tarja suosittelee erityisesti luonnonkosmetiikan pioneerina tunnetun Dr. Hauschka –merkin jääruoho-vartalovoidetta, sillä nimenomaan atooppisen ihon tarpeisiin luodun tuotteen ainesosina käytetyt rohtoyrtit on valittu tuotteeseen nimenomaan niiden yhteisvaikutuksen perusteella eikä pelkästään vaikuttavien aineiden vuoksi. Jääruoho ei siis ole yksittäinen eristetty ainesosa vaan useista ainesosista koostuva rohdosuute, joka sitoo kosteutta ihoon. Toinen Tarjan erityisesti atooppiselle iholle suosittelemista tuotteista on potentilla-akuuttivoide, jossa käytetty rätvänäuute on kuin ”luonnon oma kortisoni”, joka rauhoittaa pinnallisia tulehduksia iholla. Yhdessä Ruohonjuuri-ketjun kanssa tehdyssä kokeilussa nimenomaan atoopikkojen kanssa tulokset näiden Dr. Hauschka -tuotteiden käytöstä olivat todella lupaavia.

Talviaika on usein atoopikoille erityisen haastavaa ja siksi talvella sopivien hoitotuotteiden valinta on erityisen kriittistä. Tarja kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, millaisia tuotteita käyttää ihon pesemiseen. ”Huomasin jo apteekkiaikoinani pesutuotteiden vaikutuksen ihoon hyvin konkreettisesti. Asiakkaalla saattoi olla käytössään todella hyvät tuotteet ihonhoitoon, mutta jostain syystä ihon kunto ei vain tuntunut paranevan. Usein syyllinen tilanteeseen löytyi lopulta suihkun hyllystä”, Tarja kertoo. Dr. Hauschka -luonnonkosmetiikkamerkin valikoimassa erityisesti sitruunainen suihkuvoide soveltuu hyvin atooppiselle iholle.

Ihon lisäksi myös hiuspohja oireilee usein talvella ja se kannattaa huomioida myös atooppisen ihon hoidossa. ”Ärtynyt, kuiva ja kutiseva päänahka voi pahimmillaan vaikuttaa jopa yöunen laatuun”, Tarja paljastaa omakohtaisen kokemuksensa. Äärimmäisen kuivan ja ärtyneen hiuspohjan hoitoon hän suosittelee Dr. Hauschkan shampoota, jolla on itse saanut yleensä taltutettua ihottuman ja kutinan jo muutamassa päivässä.

Muita täsmävinkkejä atooppiselle iholle ovat herkälle iholle tarkoitettu ihokuuri, jota voi hyödyntää ihon ollessa akuutisti ärtynyt. Olen itse saanut tällä tuotteella hallintaan niin perioraalidermatiitin kuin atooppista kuivuuttaan ärtyneen ja hilseilevän ihon: hälytystilassa ollut iho on yleensä rauhoittunut viimeistään viikossa.

MITÄ TEHDÄ, KUN ATOOPPINEN IHO OIREILEE?

Kun atooppinen ihottuma lehahtaa ja on pahimmillaan, iho voi olla todella kipeä, kutiseva ja arka. Mitä sen piinallisen kutinan kanssa voi tehdä? Tarja muistuttaa, että kun iho kutisee, se on aina hätähuuto eli merkki siitä, että iho kaipaa jotakin hoitoa. ”Allergioiden hoidossa käytetyt reseptivapaat antihistamiinit eivät yleensä auta atooppisen ihon kutinaan. Vahvemmista reseptillä määrättävistä lääkkeistä voi olla apua, mutta niillä on usein väsyttävä sivuvaikutus. Neuvonkin kiinnittämään kutinan kotihoidossa huomiota erityisesti oikeanlaisiin ihonhoitotuotteisiin, myös hiuspohjan ja vartalon pesutuotteissa. Kannattaa myös varmistaa, etteivät myöskään käytössä olevat vaatteet tai niiden pesuaineet ärsytä herkkää ja ärtynyttä ihoa entisestään”, aiemmin farmaseuttina työskennellyt Tarja neuvoo.

Tarjalla on myös kutinan lievittämiseen muutama täsmävinkki:

Kylmät ja kosteat kääreet saattavat helpottaa kihelmöivää ihoa.

♥ Levitä iholle runsas kerros täyteläistä Dr. Hauschkan Jääruoho-tehovoidetta (se soveltuu muutenkin hyvin kutisevan ihon hoitoon).

♥ Aseta voidekerroksen päälle ensin kylmällä vedellä kostutettu side tai ohut pellavapyyhe.

♥ Lopuksi laita kostean pyyhkeen päälle ja peitoksi kuiva side.

Tämän niksin pitäisi rauhoittaa äärimmäisen pahaa kutinaa. Ja raapimista pitäisi tietenkin yrittää välttää. Se on todella vaikeaa – tiedän, kokemusta on. Lievempään kutinaan Tarja suosittelee paikallisesti Dr. Hauschka -potentillavoidetta ja ihottumaisten silmäluomien hoidossa moni atooppikko on saanut avun Dr. Hauschkan silmäluomibalsamista.

Aiemmin atooppisen ihottuman hoidossa on käytetty vahvojakin kortisonivoiteita, mutta ongelmallista niiden käytössä on se, että niiden on havaittu pitkäaikaisessa käytössä ohentavan ihon ja sitä kautta saattavan lopulta pahentaa ihon herkistymistä entisestään. Nykyään kortisonivoiteiden käyttöä suositellaankin vain lyhyinä kuureina. ”On hyvä myös muistaa, että tuotteet ja lääkevoiteetkin ovat kehittyneet matkan varrella. Kortisonin lisäksi atopiaan on kehitelty muitakin auttavia lääkevoiteita, joita voi saada ihotautilääkärin määräyksellä”, Tarja kertoo. ”Jos iho on haavoilla ja todella huonossa kunnossa, tilanteeseen liittyy aina tulehdusriski ja tällöin suosittelen painavasti menemään ihotautilääkärin pakeille. Haavaiseen ja rikkinäiseen ihoon liittyy aina verenmyrkytyksen riski ja se on todella vakava asia. Olen itse joutunut atooppisesta ihottumasta alkaneen verenmyrkytyksen takia nuoruudessani pariksi viikoksi sairaalaan, joten tämä on syytä ottaa vakavasti. Avohaava on aina ikään kuin portti verenkiertoon ja altis tulehduksille, bakteereille ja viruksille”, Tarja muistuttaa.

ATOOPPINEN IHO YHDESSÄ MUIDEN IHO-ONGELMIEN KANSSA

Atooppinen iho ei ole varsinaisesti ihotyyppi, vaan sitä voi ajatella ihon niin sanottuna perusominaisuutena, joka voi olla osana ihan minkä tyyppistä ihoa tahansa. Näin ollen atooppisessa ihossa voi olla yhtä aikaa muitakin iho-ongelmia kuten aikuisiän aknea, perioraalidermatiittia tai rosaceaa. Tämä luo omanlaisiaan haasteita ihonhoidolle, sillä atooppisen ihon perusominaisuudet on tärkeää huomioida myös muiden ihon-ongelmien hoidossa ja osa varsinaisten iho-ongelmien hoitoon suositelluista tuotteista ei välttämättä sovi atooppiselle iholle. Tästä syystä atooppisen ihon rinnalla muista päällekkäisistä iho-ongelmista kärsivä hyötyy parhaiten nimenomaan kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ihonhoitoon, jossa osataan huomioida paitsi atopian erityistarpeet että varsinaisen iho-ongelman hoito.

”Atopian ja muiden iho-ongelmien samanaikaisessa hoidossa kunnollinen hoitosuunnitelma on tärkeä ja ihotautilääkärit harvoin tekevät tällaisia hoitosuunnitelmia. Jos atopiaa ei kuitenkaan huomioida tuotesuosituksissa, yhden ongelman hoitaminen saattaa käytännössä pahentaa toista. Tästä syystä myös esimerkiksi ihotautilääkärien suosittamat kotihoitotuotteet saattavat poiketa paljonkin siitä, mitä me suosittelemme Lupauksessa, sillä lähestymme asiaa aina ihon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta emmekä yksittäistä ongelmaa hoitaen ja kokonaisuudesta irroittaen. Atopia on aina otettava huomioon ihonhoidon kokonaissuunnitelmassa ja Lupauksessa saamamme tulokset puhuvat kyllä puolestaan”, Tarja toteaa. ”Farmaseuttina koin ongelmalliseksi juuri sen lähestymistavan ihonhoitoon liittyvissä koulutuksissa, että ihosairauksia lähestyttiin ja käsiteltiin usein ikään kuin erillisinä ongelmina huomioimatta ihon kokonaisvaltaisia taipumuksia.” Se olikin yksi niistä syistä, miksi Tarja päätti suunnata farmasian ääreltä kokonaisvaltaisen ihonhoidon pariin.

”Tuote-cocktail pitää aina räätälöidä jokaiselle asiakkaalle erikseen yksilöllisten tarpeiden sekä vuodenajan mukaan, sillä Suomen ilmastossa myös vuodenaikojen ja sään vaihteluilla voi olla ihoon valtavan suuri vaikutus.”, Tarja mainitsee. Ihohoitola Lupaus tarjoaa varsinaisten hoitojen lisäksi nimenomaan ihonhoidon konsultaatiopalveluita, joiden päämääränä on löytää asiakkaan tarpeisiin mahdollisimman hyvin soveltuva tuote- ja hoitokokonaisuus. Iloisena vinkkinä muualla Suomessa asuville, että nyt kevään aikana ihonhoidon konsultaatiopalvelut tulevat saataville myös etänä digitaalisesti Lupauksen Puotiin verkossa, joten Ihohoitola Lupauksen osaamista voi hyödyntää myös Helsingin ulkopuolella.

*

Olemme usein puhuneet Tarjan kanssa siitä, että on oikeastaan aika kummallista, että Suomessa ihotautilääkärit ja ihonhoidon asiantuntijat ja osaavat kosmetologit eivät tee juurikaan yhteistyötä. ”Ihotautilääkäristä saa usein neuvoja jonkin spesifin ongelman hoitoon, mutta ihonhoidollinen neuvonta sekä ihon muut erityisominaisuudet jäävät usein huomiotta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hoitoa tehdään ikään kuin lyhyen tähtäimen tavoitteista käsin, jos ihonhoidollinen kokonaissuunnitelma puuttuu. Tällaisissa tapauksissa yhden ongelman hoitaminen saattaa pahimmillaan pahentaa toista ja siksi toivoisinkin avoimempaa, laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa yhteistyötä ihonhoidon ammattilaisten kesken”, Tarja pohtii.

Tarja itse neuvoo ihon oireillessa hakeutumaan ensin ihonhoidon ammattilaisen eli ammattitaitoisen kosmetologin luo, sillä osaava ja vastuullinen kosmetologi ohjaa kyllä tarvittaessa ihotautilääkärille, jos iho tarvitsee lääkkeellistä hoitoa. ”Kannattaa kuitenkin olla tarkka siitä, että kosmetologi todella osaa asiansa. Nykyään ihonhoidon ammattilaisiksi saattavat tituleerata itseään varsin monenlaisista taustoista työhön päätyneet ihmiset, joten suosittelen varmistamaan, että ihonhoidollisia neuvoja antava henkilö todella on suorittanut kosmetologin tutkinnon.”

YLEISESTI KYSYTTYÄ ATOPIASTA

Olen usein atooppisesta ihosta käydyissä keskusteluissa törmännyt tiettyihin samoihin kysymyksiin, joten kysäisin myös Tarjan neuvoja näihin yleisesti kysyttyihin pulmiin.

Pitäisikö atoopikon välttää ihon pesemistä vedellä?

Atooppisen ihottuman hoidossa on vuosien varrella vallinnut hyvin monenlaisia suosituksia, jotka ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Joskus on kehotettu välttämään suihkussa käymistä jopa liikuntasuoritusten jälkeen, mutta nykyään nämä suositukset ovat muuttuneet ja säännöllistä peseytymistä suositellaan myös atoopikoille. Pelkkää vesipesua hellävaraisempi vaihtoehto iholle voi olla käyttää mietoa, atooppiselle iholle soveltuvaa pesuainetta. Atoopikoille suositellaan yleensä enemmän voide-, öljy- sekä emulsiopohjaisia pesutuotteita, joiden teho perustuu sokeritensideihin, jotka eivät vahingoita ihon hydrolipidikalvoa. Liian voimakas suihkugeeli saattaa kuivattaa ihoa entisestään. Atooppiselle iholle suositellaan myös yleensä hiukan haaleampaa pesuvettä kovin lämpimän suihkun sijaan.

Voiko tai kannattaako atooppista ihoa kuoria?

Talvella atooppiselle iholle ei suositella kuorintaa, kun iho on muutenkin yleensä herkkä ärsykkeille. Kesällä ihon ollessa hyvässä kunnossa sitä voi halutessaan kuoria harvakseltaan hellävaraisilla tuotteilla.

Hiki saattaa urheillessa ärsyttää ja kirvellä atooppisella iholla – voiko tätä jotenkin helpottaa?

Valitettavasti mitään yksittäistä täsmäkikkaa tähän pulmaan ei ole, ja siksi ensiarvoisen tärkeää olisikin yrittää saada ihottuma kuriin oikeanlaisella hoidolla. Hoito alkaa atooppiselle iholle ja ihottumalle sopivista hoito- ja pesutuotteista, joihin neuvoa kannattaa pyytää osaavalta kosmetologilta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota, millaisia urheiluvaatteita käyttää. Niiden materiaalit voivat mahdollisesti myös vaikuttaa siihen, miten hiki jää iholle tai haihtuu ihon pinnalta. Joskus myös vaatteissa käytetyt pesu- tai väriaineet saattavat ärsyttää ihoa. Sininen tunnetaan eniten allergisoivana väriaineena myös vaatteissa, mutta on kuitenkin varsin harvinaista, että vaatteessa käytetty väriaine ärsyttäisi ihoa.

Muutamia täsmävinkkejä hyvistä tuotteista voi myös löytää tästä ja aiemmin tekemistäni ihonhoitopostauksista (löydät niihin linkkejä jutun lopusta).

Voiko ravitsemuksen avulla helpottaa atopiaa?

Ihonhoidossa myös ravitsemuksella voi olla merkitystä, mutta mitään ravitsemuksellista taikakonstia atooppisen ihon hoitoon ei ole. Hyvät rasvahapot ja etenkin tyrnimarja saattavat auttaa ihon kuivuuteen etenkin talviaikaan kuuriluontoisesti nautittuna. Lisäravinteena nautittujen rasvahappojen kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä yksittäin otettuna jotkut rasvahapot saattavat häiritä muiden rasvahappojen tasapainoa kehossa. Hiilidioksidiuutetut tyrnikapselit ovat siinä mielessä turvallinen vaihtoehto, että niiden sisältämä omega7 ei vaikuta muiden omega-rasvahappojen suhteeseen kehossa. Lisäksi tietysti D-vitamiini tekee aina talviaikaan hyvää.

Ihohoitola Lupauksen Tarja Kivisen tuotesuositukset atooppiselle iholle:

Dr. Hauschka Med Jääruoho-kasvovoide

♥ Dr. Hauschka Med Jääruoho-tehovoide

Dr. Hauschka Med Rauhoittava Potentillavoide

Dr. Hauschka Med Jääruoho-vartalovoide

Dr. Hauschka Hoitava ruusu-vartalovoide

Dr. Hauschka Suihkuvoide

Dr. Hauschka Shampoo

Dr. Hauschka Herkän ihon ihokuuri -suihke

Dr. Hauschka Ruusuvoide

Dr. Hauschka Silmäluomibalsami

Dr. Hauschkan atooppiselle iholle soveltuvia tuotteita voi ostaa Lupaus Puoti -verkkokaupasta, jossa on myynnissä koko Dr. Hauschkan tuotevalikoima. Lisäksi atooppiselle iholle sopivia Dr. Hauschka -tuotteita löytää myös näistä myymälöistä: Ruohonjuuri Kamppi ja Ruohonjuuren verkkokauppa, House of Organic, Hyvinvoinnin tavaratalo, Stockmann Helsinki, Ekosoppi Vaasa sekä Sokokset ympäri Suomen (Sokoksen valikoimassa ovat Jääruoho-kasvovoide sekä -käsivoide).

Jos ihonhoitoteema kiinnostaa, lisää aiheeseen liittyvää sisältöä löydät Iho-tägin takaa, mutta suosittelen kurkkaamaan erityisesti nämä aiemmin tekemäni postaukset:

Kuinka nitistää perioraalidermatiitti?

Hormonaalinen akne – miten siitä pääsee eroon?

Luonnonkosmetiikkamerkki Dr. Hauschka – mistä hypessä on kyse?

Mielen, kehon ja ihon hyvinvointia: mitä on holistinen ihonhoito?

Ihohoitola Lupaus – hyvinvointia ja apua haastaviinkin iho-ongelmiin

Lupaus Puoti – laadukasta luonnonkosmetiikkaa netistä

Luonnonkosmetiikkaa ja vinkkejä ihonhoitoon: 5 + 1 suosikkia Dr. Hauschkalta

Apua iho-ongelmiin lymfahieronnasta

Pirun perioraalidermatiitti – tarinaa ja tietoa suunympärysihottumasta

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts