24/10/21

Mifuko – kauniita ja vastuullisia sisustuslöytöjä

15

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MIFUKO

Mifuko

Olemme asuneet uudessa asunnossa kohta 5 kuukautta ja hiljalleen täällä alkaa näyttää kodilta ja tuntua omalta. Vielä suunnitelmissa on maalata pari seinää, ripustaa taulut, hankkia pari mattoa ja järjestellä työhuone käyttökuntoon (nyt se näyttää lähinnä varastolta). Tutut omat kalusteet ovat solahtaneet tänne aika mutkattomasti eikä uutta ole tarvinnut juurikaan hankkia. Löysimme käytettynä eteiseen unelmien kaapin ja isompi ruokapöytä on tilattu. Lisäksi kodin sisustukseen on löytänyt tiensä joukko näppäriä, kauniita ja vastuullisia koreja ja pieniä sisustustarpeita. Jos et ole vielä kuullut suomalais-afrikkalaisena yhteistyönä kauniita sisustustuotteitaan valmistavasta Mifukosta, kannattaa ehdottomasti tutustua!

Mifuko tunnetaan erityisesti koreista ja korikasseista, joiden ajaton design ja korkea laatu on huomattu maailmallakin – viime keväänä brändi nimittäin pääsi tekemään yhteistyötä ranskalaisen muotitalo Chloén kanssa, joka otti kevätkokoelmaansa mukaan Mifukon valmistamia korikasseja. Korien lisäksi Mifukon valikoimaan kuuluu pieniä sisustusesineitä, koristeita, keittiövälineitä, huiveja ja Lapuan Kankureiden kanssa yhteistyönä valmistettuja tekstiilejä sekä nyt tämän syksyn uutuutena kauniita ja kestäviä saippuakivestä valmistettuja kynttilänjalkoja ja saippuakuppeja.

Mifuko

Mifuko ei kuitenkaan ole vain sisustusbrändi, sillä yritys on ensisijaisesti saanut alkunsa halusta vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tarjota työtä ja toimeentuloa naisille Afrikassa sellaisilla alueilla, missä naisten työllistyminen on haasteellista. Kenian maaseudulla eletään pitkälti oman viljelypalstan antimista ja niitä myös myydään eteenpäin muita hyödykkeitä vastaan. Juuri näitä alueita esimerkiksi ilmastonmuutos koettelee ensimmäisenä, joten Mifuko tarjoaa maaseudulla asuville naisille joustavaa työtä, jota voi tehdä kotona ja sadekaudella edelleen viljellä maata. Mahdollistamalla naisille työnteon ja oman rahan ansaitsemisen on myös havaittu olevan myönteinen vaikutus tasa-arvon kehitykseen sekä lasten koulutukseen. 

Mifuko on kasvanut viime vuosina valtavasti ja nykyään jo yli 800 artesaania työllistyy tekemällä Mifukolle tuotteita. Kenian lisäksi artesaaneja on nykyisin myös Tansaniassa, Ghanassa ja Etiopiassa. Artesaaneille ei synny kustannuksia tuotteiden teosta, niissä ei käytetä kemikaaleja ja kaikista tuotteista saa korvauksen, vaikka tuote sattuisikin olemaan väärän kokoinen. Persoonallisemmat ja uniikit tuotteet myydään sitten myyjäisissä halvemmalla.

Mifuko

Mifuko toimii Reilun Kaupan periaatteiden mukaan ja tekee kiinteää yhteistyötä World Trade Fair Organization -järjestön eli WFTO:n kanssa, joka kokoaa yhteen kaikki Reilun kaupan organisaatiot. Suomessa tunnetaan parhaiten Fair Trade -merkki, joka on keskittynyt enemmän elintarviketeollisuuden tuotteisiin kuten kahviin, suklaaseen ja ruusuihin. WFTO:n jäsenyritykset puolestaan ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ovat enemmänkin keskittyneet parantamaan heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa oman toimintansa kautta. Ehtona jäsenyydelle on, että koko tuotantoprosessin tulee täyttää Reilun Kaupan vaatimukset.

WFTO on määritellyt jäsenyrityksilleen 10 periaatetta, joiden mukaan myös Mifuko on sitoutunut toimimaan. Vastuullisuus tarkoittaa Reilun Kaupan periaatteissa paljon muutakin kuin hyvää palkkaa. Se merkitsee joustavuutta, hyviä työskentelyolosuhteita, luonnon kunnioittamista sekä syrjinnän ja lapsityövoiman vastaista työtä. 

Mifuko

Vuonna 2012 perustetulla Mifukolla on nykyisin myös oma säätiö Mifuko Trust, joka toimii myös aktiivisesti samoilla alueilla elävien yhteisöjen hyväksi. Mifuko Trustin varoilla pyritään parantamaan alueiden hygieniaolosuhteita rakentamalla kuivakäymälöitä, antamalla hygieniaan liittyvää koulutusta sekä opetetaan ihmisiä itse valmistamaan saippuaa. Säätiö luo myös paikallisille mahdollisuuksia yrittäjyyteen näiden samojen teemojen ympärillä. Yhtenä projektina on myös tuottaa edullisia ja ympäristöystävällisiä lannoitteita, joiden avulla paikalliset pienviljelijät pystyvät parantamaan satoaan ja turvaamaan toimintaansa ilmasto-olosuhteiden vaihdellessa.

Säätiön toimintaa rahoittaa pääasiassa ulkoministeriö, mutta tänä syksynä Mifuko Trust sai myös rahankeruuluvan, joten nyt myös yksityisten lahjoittajien on mahdollista tukea säätiön toimintaa ja osallistua hankkeiden rahoitukseen. Mifukon tarinasta, toiminnasta ja rahoittamista hankkeista löytyy runsaasti tietoa merkin nettisivuilta.

Mifuko

Tämän syksyn uutuudet eli saippuakivestä valmistetut Kandili-kynttilänjalat on suunnitellut muotoilija Hanna Anonen, joka valittiin tänä vuonna Vuoden Muotoilijaksi 2021. Anosen tunnetuimpiin töihin kuuluu Hakolalle suunniteltu värikäs kattokruunu, mutta sen lisäksi hän on suunnitellut tuotteita ja printtejä muun muassa myös Vimmalle ja Made by Choicelle. Kauniit ja muuntelukykyiset kynttilänjalat on valmistettu kestävästä ja kuumentumattomasta saippuakivestä – ja kiven luontaisen värityksen mukaisesti jokainen niistä on hurmaavan uniikki oma yksilönsä.

Rakastuin Kandili-kynttilänjaloissa itse siihen, että niitä voi käyttää joko yksitellen tai pinota lukemattomiksi eri yhdistelmiksi päällekkäin – kurkkaa Instagramin puolelta tekemäni kuvakokoelma erilaisista yhdistelmistä, mitä olen kynttilänjaloista kasannut. Viittä erilaista kynttilänjalkaa voi myös nerokkaan muotoilunsa ansiosta käyttää sekä tuikkukynttilöiden että pitkien kruunukynttilöiden kanssa. Aivan ihastuttavan monipuolinen piristys pimeneviin syysiltoihin tai vaikkapa lahjapakettiin! Kokoelmaan kuuluu myös kaksi erimallista saippuakivestä valmistettua saippuakuppia.

Mifuko

Kaikkein parhaiten Mifuko kuitenkin tunnetaan punotuista koreistaan, joita on tarjolla niin sisustuskäyttöön kuin korikasseiksikin. Viime kesän ylivoimaisesti käytetyin laukkuni oli nimenomaan Mifukon kaunis korikassi, johon mahtui mukaan kaikki kesäretkille tarvittava – ja vähän enemmänkin. Myös kodin sisustuksessa olen hyödyntänyt koreja, joihin sujahtavat näppärästi meillä kylppärissä purkit ja putelit, keittiössä lastat ja kauhat sekä vitamiinipurnukat, eteisessä talviasusteet ja olohuoneessa aikakausilehdet. Ja voipa koria käyttää kauniina somisteena myös kukkaruukun päällä. Vain luovuus on rajana sille, mihin kaikkeen nämä taipuvat ja kokoja, värejä sekä tyylejä löytyy paljon erilaisia. Tuotteiden materiaaleista ja vastuullisuudesta löytyy runsaasti tietoa yrityksen nettisivuilta. Kannattaa myös tsekata niiden hoito-ohjeet, jotta korista on iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Kurkkaa Mifukon koko valikoima verkkokaupasta!

PS. Mifuko järjestää Helsingin Arabiassa showroomillaan (Hämeentie 130 A) perinteiset joulumyyjäiset joulukuussa. Myynnissä on 2-laatuisia tuotteita ja mallikappaleita erittäin edullisesti sekä luvassa on myös muita kivoja joulutarjouksia. Myyjäiset järjestetään 4.-5.12., 11.-12.12. ja 18.-19.12. klo 13-16.

Mifuko Mifuko MifukoMifuko MifukoMifukoMifukoMifukoMifukoMifukoMifuko MifukoMifukoMifukoMifuko

Related posts

27/09/21

Täydellinen vintage-vaatekaappi

6 87 Vintage pukukaappi

Tiedän, että moni teistä palaa halusta päästä näkemään kuvia täältä uudesta kodista ja sisustuksesta. Kesälomareissujen ja työkiireiden lomassa kodin järjestely on ottanut aikansa ja on edelleenkin aika vaiheessa, mutta tarkoituksena olisi tässä pikkuhiljaa päästä näyttämään, millaiseksi tämä kotimme vähitellen muotoutuu. Ruokapöytä saapunee joskus joulukuun puolella ja meillä on yhä etsinnässä muutama matto. Myös seinämaalien värejä pitäisi päättää ja viimeistään sen maalaamisen jälkeen sitten saada taulutkin seinille. Työhuone on vielä eniten vaiheessa – työpöytä on jo paikoillaan, mutta muuten sisustus on täysin kesken, kun työhuoeen nurkassa on kirpparikamoja ja epämääräisiä kasoja tavaraa, joka vielä etsii paikkaansa.

Kaikenlaisia pieniä projekteja on siis yhä meneillään, mutta yhden to do -listamme polttavimmista tehtävistä sain viimein viivata yli eilen, kun löysimme vihdoin ja viimein täydellisen kaapin! Asunnossamme on kaappitilaa kiitettävän runsaasti kaikkialla paitsi eteisessä. Tähtäimessämme on siis ollut löytää eteiseen takeille ja asusteille oma kaappi. Tilapäisratkaisuna vaaterekkini on toimittanut muutosta lähtien kaapin virkaa, mutta koska kaapin paikka on tuossa eteiskäytävällä ja oikeastaan jo olohuoneen puolella, olen kaivannut maiseman rauhoittamiseksi ratkaisua, jossa vaatteet saisi ovien taakse piiloon.

Vintage pukukaappi

Mietimme pitkään, millainen säilytysratkaisu tähän tilaan sopisi. Ajatuksissa pyöriteltiin A.S. Helsingön kauniita kaappeja sekä perinteisiä peiliovikaappeja, kunnes puolisoni keksi ehdottaa metallista vintage-pukukaappia. Koin suorastaan valaistumisen hetken! Olen nimittäin haaveillut sellaisesta itse asiassa jo teini-ikäisestä asti. Bongasin joskus teinivuosina kesätyöpaikallani huutokaupan, jossa myytiin vanhaa irtaimistoa pois ja iskin silmäni oranssiin “high school -kaappiin”, jollaisia oli ollut myynnissä pari kappaletta. Harmikseni kaapit oli ehditty jo myydä, mutta niistä jonkin sortin pakkomielteen ja yritin vielä tarjota ostajille korotettua hintaa, josko suostuisivat myymään yhden kaapin minulle. Sinnikkyyteni ei tuottanut tulosta, mutta haave jäi kytemään takaraivoon, että ehkä joku päivä vielä… Jostain syystä tämä idea ei kuitenkaan ollut juolahtanut mieleeni eteisen kaappia etsiskellessä, joten puolison ehdotus oli täydellinen.

Siitä alkoi armoton kaapin metsästys. Minulla oli hakuvahteja hälytystilassa siellä ja täällä, mutta huomasin pian, että sopivan kaapin löytäminen ei ehkä olisikaan ihan helppo tehtävä. Tällaisia pukukaappeja saisi toki uutenakin, mutta toivoimme löytävämme mieluummin vintage-kaapin muutamastakin syystä: suosimme mieluummin käytettyä, pieni patina on vain hyvä juttu ja uuden kaapin hinta olisi noussut aikamoiseksi. Sopivaa ei vain tuntunut löytyvän! Vanhoja pukukaappeja ylipäänsäkin on tuntunut olevan tarjolla todella vähän ja jos tyyli on ollut oikea, kunto on puolestaan ollut kovin huono eikä niitä huonokuntoisiakaan juuri ole näkynyt olevan myynnissä.

Vintage pukukaappi

Noin 4 kuukautta jatkuneen aktiivisen etsinnän jälkeen aloimme jo miettiä, pitäisikö luovuttaa ja keksiä jokin toinen ratkaisu, koska asia ei vain tuntunut etenevän mihinkään suuntaan. Olen kuitenkin aina ollut siinä määrin itsepäinen, että sisustusasioissa minun on vaikea tyytyä johonkin ihan hyvään ratkaisuun ja olen yleensä valmis etsimään haluamaani pitkäänkin. Esimerkkinä tästä edellisessä kodissani ei koskaan ollut ollenkaan mattoa, sillä en vain ikinä löytänyt sopivaa. Kaapille on kuitenkin ollut todellinen käytännön tarve, joten olin jo alkanut harkita, pitäisikö haaveesta luopua.

Niinpä en ollut uskoa silmiäni, kun viikonloppuna vihdoin ja viimein bongasin aivan täydellisen kaapin Tori.fi:stä! Vintage-kaappi oli viimeistä piirtoa myöten juuri sellainen, mistä olin haaveillut. Tai ehkä jopa vielä ihanampi. En nimittäin ollut osannut edes unelmoida mintunvihreästä väristä! Mutta sellainen se nyt oli: juuri oikean kokoinen, juuri oikean näköinen, kauniisti patinoitunut, sopivan hintainen, edelleen vapaana ja vieläpä riemastuttavan värinen! Niinpä ryhdyimme järjestelemään kauppoja ja noutoa – ja nyt eilisillasta lähtien olohuoneemme nurkassa on nököttänyt aivan täydellinen vintage-vaatekaappi.

En oikein meinaa uskoa, että tässä kävi lopulta näin mahtava tuuri ja minulla teinivuosista lähtien ollut unelma viimein kävi toteen. Neliovisen kaapin sisällä on henkaritangot ja hattuhyllyt, ja se kätkee näppärästi uumeniinsa takit ja muut ulkoilukamppeet. Ja hauskasti kaapin väri osuu aika lailla täydellisesti yhteen myös DIY-sohvapöytämme kanssa, vaikka aamuauringon valossa se näissä kuvissa näyttääkin vähän vaaleammalta. Mitäs tykkäätte?

Vintage pukukaappiVintage pukukaappiVintage pukukaappiVintage pukukaappi

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/10/20

Kumppani loppuelämäksi

5 133

Malttamattomuus. Se taitaa olla yksi nykyihmisen pahimmista synneistä. Kun haluamme jotakin, haluamme sen heti. Vaadimme paljon, mutta toisaalta teemme herkästi hätiköityjä ratkaisuja, tyydymme “ihan hyvään” ja oikeutamme itsellemme tilaipäisratkaisut, koska ainahan sitä voi jatkaa siinä sivussa etsimistä ja vaihtaa, jos löytyy parempi. Ja toisaalta, vaikka etsisikin kumppania loppuelämäksi, on ymmärrettävää, että joskus sitä kasvaa ja muuttuu – ja mielipiteet tai tunteet sen mukana. Sekin on inhimillistä.

Näitä ajatuksia voisi soveltaa erinomaisen hyvin tämän päivän deittailukulttuuriin ja ihmissuhteisiin, mutta kirjoittaessani mietin huonekaluja. Ja ehkä vähän vaatteitakin. Uskon nimittäin, että malttamattomuus on yksi nykyihmisen pahimmista synneistä nimenomaan kuluttamisen näkökulmasta. Sorrumme liian matalalla kynnyksellä ostamaan tavaroita ja vaatteita nenäämme pidemmälle miettimättä vain, koska halpatuotanto on tehnyt siitä helppoa. Eihän se ollut niin kalliskaan. Ja voihan sen aina myydä ja ostaa sitten uuden, jos löytyy jotakin parempaa.

Koti on varmasti jokaiselle elämän tärkein paikka ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että siitä haluaa luoda juuri oman näköisen turvasataman. Joskus sen rakentaminen vie aikaa ja matkalle mahtuu haparointiakin. Olen kuitenkin pienen hämmennyksen vallassa seurannut sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka uusivat sisustustaan parhaimmillaan vuoden tai parin välein. On selvää, että virhearvioita sattuu melkein kaikille joskus, mutta jos vielä hetki sitten täydelliseksi hehkutettu huonekalu tai unelmien sisustus menee parin vuoden sisään vaihtoon, mietin, onko pohjimmiltaan kyse enää tavaroista lainkaan. Etsitäänkö täydellisestä kodista jotakin sisäistä rauhaa, joka ei tulla koskaan löytämään kalusteita vaihtamalla? Voisiko tehdä hyvää pysähtyä rauhassa peilin eteen kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitä oikeasti kodiltani toivon, jos unohdetaan sisustuslehtien trendit ja täydellisen elämän representaatioksi viilatut somekodit?

Olen elänyt tässä ihanassa pienessä kodissani muutosta lähtien ilman mattoa. Se tarkoittaa tähän mennessä 3,5 vuotta. En ole koskaan ollut se ihminen, joka haluaa sisustuksen suhteen tyytyä kompromisseihin, joten päätin, etten tyydy tälläkään kertaa. Kun teen sisustushankintoja, teen ne sillä tähtäimellä, että suhde kestää koko loppuelämän. Ostan mielelläni kotiini laadukasta, käytettyä ja vain sellaista, joka oikeasti tuntuu tismalleen omalta. Tästä syystä olen ollut vuosia ilman mattoa, ja sinnittelin 15 vuotta äidiltä ja isältä perityillä väliaikaisilla tuoleilla. Uudet tuolit löytyivät lopulta pari vuotta sitten: vanhat koulutuolit ovat palvelleet joskus vuosikymmeniä sitten varmaan satoja pieniä koululaisia ja nyt ne jatkavat elämäänsä minun ruokapöytäni ympärillä.

Oma harkitseva tyylini tehdä sisustushankintoja on osoittautunut toimivaksi, sillä ostan kotiin uutta (ja sekin usein todellisuudessa vanhaa) vain hyvin harvoin ja useimmat rakkaudella tehdyistä hankinnoista ovat sellaisia, että uskon niiden pysyvän rinnallani koko loppuelämän. Itse asiassa suurin osa kotini kalusteista on kulkenut matkassani jo varsin pitkän tovin. Nyt esittelyyn pääsevät siis nämä uskolliset elämänkumppanini.

Nojatuoli – hankittu 17 vuotta sitten

Todennäköisesti jostain 60-luvulta peräisin oleva nojatuoli löytyi Kierrätyskeskuksesta vuonna 2003 parilla eurolla. Äitini on verhoillut sen uudelleen ja näin 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen voisi lähivuosina olla aika verhoilla se jälleen uudelleen. Ehkä tuoli saa verhoilun myötä ihan uuden ilmeen!

Ruokapöytä – hankittu 14 vuotta sitten

Ikeasta alun perin ostettu täysipuinen ruokapöytä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut erinomainen valinta. Pöytä on itse asiassa vieläkin vanhempi, sillä olen perinyt sen vanhemmiltani. Tämä oli ehkä alun alkaen opiskeluaikoina sellainen tilapäinen kaluste, jonka otin kiitollisena vastaan paremman puutteessa, kun ilmaiseksi äidiltä ja isältä sain, mutta tykkään pöydästä itse asiassa paljonkin. Voi olla, että pöytä on johonkin tulevaisuuden kotiin liian pieni ja hommaan joku päivä vielä jonkun unelmien pöydän, mutta tämä nykyinen on palvellut mainiosti kaikki nämä vuodet.

Oranssinpunainen pöytälamppu – hankittu 14 vuotta sitten

Tämä jalallinen vintage-pöytälamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ajoin opiskeluvuosina Jyväskylässä antiikki-huutokaupan ohi ja katseeni kiinnittyi värikkääseen lamppuun. Käännyin kannoillani ja astuin sisään tiedustellakseni lampusta. Yllättäen se ei ollutkaan menossa huutokauppaan, vaan sen sai ostaa suoraan. Hinta oli 13 euroa ja nappasin lampun siltä seisomalta mukaani. Sen kuljettaminen kotiin pyörän selässä oli muuten melkoinen operaatio. Tämä lamppu ja siitä kajastava kaunis valo ilahduttaa minua joka ikinen päivä. Myös ikkunalaudalla näkyvän pallonmuotoisen Ikea-lampun olen ostanut kirpputorilta. Hintaa oli 3 euroa ja yhteisiä vuosia on kertynyt tähän mennessä 12.

Liinavaatekaappi – hankittu 12 vuotta sitten

Etsin opiskeluaikoina pitkään vanhaa tummaksi petsattua liinavaatekaappia. Olin saanut päähänpiston, että sellaisen haluaisin ja lopulta se täydellinen kaappivanhus löytyi helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja tiesin heti, että tässä se nyt on. Opiskelijan kukkaroa 300 euron hinta kevensi tuntuvasti, mutta mielestäni se ei silti ollut täysipuisesta, Suomessa valmistetusta kaapista lainkaan liian kova summa. Nykyisin kaapilla on ikää jo yli 90 vuotta ja sen hyllyjä koristavat yhä edellisen omistajan sinne virkkaamat reunapitsit. Sain ostohetkellä tingittyä mukaan ilmaisen kotiinkuljetuksen ja  50 eurolla mukaan nykyisin jo yli 80 vuoden ikäisen, hiukan kolhiintuneen kirjahyllyn. Rakastan myös tuota hyllyä, mutta sille ei löytynyt täältä nykyisestä kodista sopivaa paikkaa. Onnekseni ystävä etsiskeli juuri tuolloin hyllyä itselleen, joten minun hyllyni oli hänellä muutaman vuoden “hoidossa”. Nykyään se on lainassa poikakaverini kämpässä. Toivotaan, että seuraavaan kotiin se taas sopii.

Vaaterekki – hankittu 7 vuotta sitten

DIY-vaaterekin teki minulle lahjaksi entinen poikaystäväni. Ajatus putkista tehdystä vaaterekistä ehi muhia päässä yli vuoden päivät, kunnes haave toteutui. Kaunis ja persoonallinen rekki on palvellut minua jo kolmessa eri kodissa ja kulkee varmasti matkassa myös tulevaisuudessa. Tuntuu erityisen arvokkaalta, että rekki on rakkaudella itse tehty ja uniikkikappale.

Tikashylly – hankittu 7 vuotta sitten

Tarvitsin edelliseen kotiini jotakin näppärää pientä hyllykköä, joka voisi toimittaa myös yöpöydän virkaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt hankkivani jonkinlaisen tikashyllyn ja sellainen löytyi lopulta super-edullisesti Ellokselta lasten sisustusosastolta. Hylly löysi välittömästi paikkansa myös täältä nykyisestä kodista ja pienen kokonsa ansiosta toimii hyvin monenlaisissa tiloissa varmasti myös tulevaisuudessa.

Sohva – hankittu 7 vuotta sitten

Muutin 2013 eron jälkeen jälleen omaan kotiin yksinäni ja tuolloin jouduin tekemään muutamia isoja hankintoja, kun kalusteet jäivät pääasiassa entiseen kotiin. Yksi näistä suurista hankinnoista oli sohva ja puntaroin valkoisen sohvan hankkimista pienen ikuisuuden, mutta loputtomalta tuntuneen vatvomisen jälkeen uskaltauduin – ja ei ole kaduttanut. Ostin kotimaisen Valanti-merkin kauniin, hiukan 50-60-lukua henkivän Oiva-sohvan. Sain sohvan nähtyäni siitä niin voimakkaan tunteen, että sen jälkeen mikään muu ei kelvannut. Nyt sohva on palvellut jo 7 vuotta ja olen siihen edelleen erittäin tyytyväinen.

Block-valaisin – hankittu 9 vuotta sitten

Harri Koskisen suunnitteleman Block-valaisimen ostin jostain erikoistarjouksesta vuonna 2011. Tuumailin, että vuonna 1996 suunniteltu valaisin on sellainen sellainen ajaton suomalaisen suunnittelun klassikko, joka varmasti kestää aikaa ja miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä. Ja oikeassa olin.

String-hyllykkö – hankittu 7 vuotta sitten

Koska teen töitä kotoa käsin, halusin tehdä itselleni kunnollisen työpisteen myös kotiin. Pohdin ja pähkäilin kotitoimiston kalusteita pitkään ja hartaasti, ja päädyin lopulta ruotsalaiseen design-klassikkoon Stringiin. Jo 1949 suunniteltu String-hylly on ajattoman tyylikäs ja näppärästi tarpeiden mukaan muunneltavissa, ja siihen voi aina ostaa lisäosia. Ja niin teinkin muuttaessani tähän nykyiseen kotiin, kun laajensin hyllykköäni yhdestä osasta kolmeen. On helppo nähdä, että ilmava ja käytännöllinen hyllykkö tulee palvelemaan mainiosti myös loppuelämän kodeissa, kun sitä voi tarvittaessa vaikka jakaa useampaan osaan tai täydentää uusilla osilla.

Työpöydän tuoli – hankittu 7 vuotta sitten

Olin haaveillut Calligariksen “timanttisesta” Ice-tuolista jo pitkään, kun viimein päätin ostaa sen työpöytäni tuoliksi. Tuoli on edelleen minusta todella kaunis, mutta sai kolme vuotta sitten piristyksekseen Ragmaten vaaleanpunaisen tuoliryijyn. Samoihin aikoihin Ice-tuolin kanssa ostin myös kaksi Kartellin Stone-jakkaraa, jotka ovat palvelleet niin jakkaroina kuin sohva-, sivu- ja kukkapöytinäkin vuosien varrella.

Uudempia tulokkaita täällä kotona ovat suomalaisen Lundian kalusteet, jotka hankin tähän omaan kotiini muuton yhteydessä 2017 sekä Ikean Hay-yhteistyömallistosta pieni sohvapöytä, puinen penkki ja pari jakkaraa. Myös olohuoneen jalkalamppu on peräisin noin 3 vuoden takaa. Muistan, että Lidlin (!) valaisin toimitettiin ovelleni ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta ja olin aluksi asiasta hiukan kummissani, mutta tuumailin, että ehkäpä tämä löytää paikkansa uudessa kodissa, johon olin parin kuukauden sisään muuttamassa. ja niin löysikin. En tiedä olisinko itse tullut valinneeksi juuri tällaista valaisinta, mutta neutraalin näköinen jalkalamppu sopii hyvin sisustukseen ja se on itse asiassa kaikkein eniten käyttämäni valaisin täällä kotona, joten se on perustellut olemassaolonsa hyvin. Teetin myös nykyiseen kotiini mittatilauksena suomalaisella puusepällä sängyn, koska halusin pieneen tilaan täydellisesti istuvan rungon ja sen yhteyteen säilytystilaa. Kaunis ja asunnon käytännöllisyyttä parantanut sänky on ollut parhaita sijoituksia ikinä, vaikka maksoikin jokusen tonnin.

Tuoreimpia kalustehankintojani on ollut Niimaariin mainio säilytyspenkki, jonka uumeniin saa jemmattua esimerkiksi kierrätykseen lajiteltavia pulloja, tölkkejä ja muita roskia, joille on pienessä kodissa haastavaa löytää omaa paikkaa. Muut uusimmat sisustushankinat ovat olleet puolestaan valaisimia. Jieldén upea klassikkovalaisin oli pyörinyt inspiraatiokansioissani ikuisuuden ja olin ikionnellinen, kun sain sen yhteistyöprojektin kautta omakseni muutama vuosi sitten. Toinen pitkään harkinnassa ollut valaisin oli Selettin hauska banaanilamppu, johon ihastuin joskus vuosia sitten Vepsäläisen ikkunassa. Kaverini naureskeli hassulle valaisimelle, ja minun silmissäni syttyi ihastus. Ja nyt tuo veikeä lamppu nököttää tuolla hyllyn päällä. Viimeisin ostos on ollut olohuoneen kattovalaisin, jota ilman elin noin 3 vuotta, koska sopivaa ei löytynyt. Ehkä alatte huomata kaavan… Kun sopiva lopulta tuli kohdalle, tiesin heti, että tässä se nyt on. Suloisen leikkisä Challiéres Voliére -lintulamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Joistakin kalusteista on toki vuosien varrella pitänyt myös luopua. Esimerkiksi kaunis vintage-peilipöytä ei löytänyt paikkaansa tästä nykyisestä kodista, jossa ei ole erillistä makuuhuonetta ja myin sen noin 10 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen eteenpäin uuteen rakastavaan kotiin. Ja opiskeluaikojen aikainen sohva päätyi jossain vaiheessa myyntiin, kun avoliiton myötä ei ollut kahdelle sohvalle tarvetta. Hyvin vähän kalusteita olen kuitenkaan joutunut myymään eteenpäin siihen nähden, että vanhempien luota muutettuani minulla on ehtinyt olla 9 eri kotia. Toisaalta esimerkiksi vanhasta kirjahyllystä en halunnut luopua, vaikka se ei juuri tähän kotiin sopinutkaan. Niinpä se on nyt tilapäisesti muualla ja toivottavasti seuraavassa muutossa pääsee taas mukaan.

Kuten kaikesta kertomastani voinee päätellä, olen huonekalujen suhteen mieluummin vaikka kokonaan ilman kuin tyydyn johonkin “ihan kivaan” – vähän kuin parisuhteissakin. Kun hankintoja on malttanut rauhassa etsiä, miettiä ja harkita, on suurempi todennäköisyys, että niistä on pitkäaikaista iloa ehkä jopa loppuelämäksi. En ole koskaan halunnut asumiseen liittyvissä päätöksissä hätiköidä, sillä koti tosiaankin on minulle se maailman tärkein paikka, joten täällä täytyy olla itsellä hyvä ja kotoisa olo. Oman näköinen koti muodostuu minulle juuri niistä tärkeistä ja rakkaista kalusteista ja esineistä, itselle mieluisasta värimaailmasta, kauniista valaistuksesta ja vuosien varrella kertyneistä taidehankinnoista. Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että tavaroilla ja kalusteillakin on tarina ja historia.

On ehkä tämän päivän minimalismiin pyrkivässä ilmapiirissa hiukan epätrendikästä paljastaa kiintyvänsä tavaroihin, mutta minulle näillä oman elämän aarteilla on kovasti arvoa. Koska oma sisustusprosessini on tällainen hidas ja harkitseva, kokisin itselleni kovin vieraaksi ajatuksen esineiden korvaamisen uusilla trendien heilahdellessa tai pelkästä vaihtelun kaipuusta. Ja toisaalta uskon myös siihen, että samalla tavoin, kun tarvitsemme pikamuodin tilalle hitaampaa rytmiä, vähemmän mutta laadukkaampia hankintoja, käytettynä ostamista ja harkitsevuutta, uskon saman filosofian olevan kestävintä ajattelua myös ympäristön näkökulmasta. Siksi tavoittelen sitä, että jokainen tekemäni hankinta olisi kumppani parhaimmillaan koko loppuelämäksi.

Kävin Instagramin puolella valtavan kiinnostavaa keskustelua aiheesta suunnittelija Laura Meriluodon kanssa, jolla oli aiheesta hyvin samankaltaisia pohdintoja kuin minullakin. Hän mainitsi tekevänsä gradua juuri näihin teemoihin liittyen ja kertoi havainneensa, että ihmisen suhde hänen ympärilleen valitsemiinsa esineisiin on hyvin samankaltainen kuin suhteet muihin ihmisiin. Hän kirjoitti näin:

“Jos esineessä jokin (oli se sitten ulkomuoto, toiminnallisuus tai sen edustama arvomaailma) ei resonoi omien tuntemuksten tai mieltymysten kanssa, suhde ei todennäköisesti tule kantamaan pitkälle. Ja juuri tämä on yksi kulutusyhteiskunnan suurimmista ongelmista. Huonekalut kyllä kestäisivät, mutta olemme usein liian malttamattomia, että jaksaisimme odottaa sitä oikeaa, vaan päädymme johonkin kompromissiratkaisuun, joka on heti saatavilla. Tämän vuoksi sitten usein päädytään siihen, että huonekaluja uusitaan tämän tästä, koska se, mitä hankittiin, ei alun alkaenkaan ollut ihan sitä, mitä haluttiin. Ja usein sama kierre toistuu vain uudelleen.

Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, vaan meillä on myös luontainen halu ja tarve uudistua ja uudistaa samalla myös ympäröivää maailmaamme, koska koti jollain tasolla on persoonamme jatke ja ikkuna omaan sisäiseen maailmaan. Olemme jatkuvassa kehityksessä ja se, että oma koti tuntuu omalta, on henkisen hyvinvoinnin kannalta itse asiassa tärkeämpää kuin moni uskoisi.”

Pidän näitä ajatuksia todella kiinnostavina ja juuri näistä syistä olen itse valinnut sen linjan, että vaikka monella muulla elämän osa-alueella olen nopea käänteissäni, kotia rakentaessa annan mieluummin asioille aikaa kuin hätiköin. Luotan omaan intuitiooni ja siihen, että se kyllä kertoo silloin, kun match on syntynyt. Ja sen takia en mielelläni halua tyytyä kompromisseihin, vaan odotan juuri sitä vahvaa tunnetta, että tässä se on – elämänkumppani. 

Related posts

5/04/20

Olisiko nyt hyvä hetki aloittaa valokuvausharrastus?

24 142

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

“Olisi niin hienoa oppia ottamaan parempia valokuvia! Pitäisi hankkia kunnon kamera ja opetella…” Olen kuullut tämän tyyppisiä kommentteja noin miljoona kertaa ja vastaan aina samalla tavalla: kannustaen, rohkaisten ja lempeästi suunnitelmista toteutukseen tuuppien. Valokuvaaminen on mahtava harrastus, jonka pariin itse päädyin puolivanhingossa blogiharrastuksen kautta. Ja mikä parasta: tästä harrastuksesta jää parhaimmillaan valtava nippu konkreettisia muistoja elämän albumiin.

En vieläkään ole kuvaamisessa mikään mestari, mutta perustaidot opettelemalla ja tekemisen kautta harjoittelemalla pääsee jo pitkälle – etenkin jos on siunattu edes hitusen omalla visuaalisella näkemyksellä, ja sitäkin voi treenata. Jos katsoo minun ensimmäisiä blogiin nappaamiani kuvia, on kehitysaskel sieltä 13 vuoden takaa tähän päivään aika huima. Ja se tunne, kun oppii hallitsemaan kameran asetuksia ja onnistuu tallentamaan muistikortille sen täydellisen otoksen, on ihan mielettömän palkitseva. Harjoittelun, erehdyksen ja onnistumisen kautta tähän nykytilanteeseen on päästy. Ja yhä edelleen harjoittelen. Vieläkin olen kaukana mestarista, mutta onnistumisen kokemuksia on nykyisin enemmän kuin niitä epäonnistumisen tunteita.

Ensimmäinen askel valokuvausharrastuksen pariin on tietysti hankkia kamera. Olen itse kuvannut Olympus PEN -minijärkkärillä jo lähes 10 vuoden ajan ja se mullisti oman kuvausharrastukseni varsinkin siinä vaiheessa, kun hankin kameran rinnalle 45mm f1.8 -objektiivin. Kamerasta saa yleensä ihan eri tavalla irti, kun hankkii sen mukana tulevan kittilinssin lisäksi muutaman muunkin objektiivin. Kittilinssi on sellainen kelpo yleisobjektiivi – palvelee monessa tilanteessa, mutta on harvoin varsinaisesti se ihanteellisin mihinkään tiettyyn kuvaustarkoitukseen. Siksi suosittelen ehdottomasti hankkimaan kameran lisäksi jonkun paremmalla valovoimalla varustetun objektiivin tai pari.

Jos oma kuvausharrastuksesi on siis vielä kamerasta kiinni, niin nyt minulla on aika mahtavia uutisia. Olympuksella on nimittäin meneillään aivan älyttömän hyvä ja edullinen tarjous muutaman vuoden takaisesta E-PL8-mallista, jonka ostaessaan saa kiinteän 45mm f1.8-objektiivin kaupan päälle. Kameran, kittilinssin ja 45mm f1.8-objektiivin saa nyt yhteishintaan 399€ (normaalisti 658€), mikä on todella kova tarjous, sillä objektiivi yksinään maksaa noin 250€. Tämä on aika täydellinen paketti juuri valokuvausharrastuksen aloittamisesta haaveilevalle.

Olympus PEN E-PL8-malli on muutaman vuoden vanha ja sen jälkeen kamerasta on tullut pari päivitettyä versiota, mutta E-PL8 on ominaisuuksiltaan ihan erinomainen kamera. Siinä ovat mukana jo useimmat uudempiin malleihinkin kuuluvat herkut kuten se, että kuvat saa nopeasti ja helposti siirrettyä kamerasta OI.Share-sovelluksen avulla langattomasti suoraan kännykkään. Sovelluksen avulla puhelinta voi myös käyttää kameran kauko-ohjaimena, jos haluaa esimerkiksi napata selfien kauempaa tai ottaa seurueesta ryhmäkuvan, johon kaikki pääsevät mukaan. Olen kirjoittanut E-PL8:sta sekä objektiivien valinnasta aiemminkin – kannattaa lukaista myös nuo jutut, jos kameran hankinta kiinnostaa.

Olen tosiaan itse kuvannut kaikki kuvani Olympus PEN -kameralla jo liki 10 vuotta (vuodesta 2011 lähtien). Sitä ennen käytin tavallista isokokokoista järjestelmäkameraa ja on pakko sanoa, että tuolloin kamera jäi useammin kotiin kuin kulki mukana matkassa. Olenkin sanonut monesti, että paras kamera on se, joka on mukana – ja kevyt minijärkkäri mahtuu pieneenkin käsilaukkuun eikä paina olalla älyttömästi. Moni yllättyy, kun kuulee, että otan kaikki kuvani tuolla pikkuruisella kameralla, mutta se on tosiaan ollut ainoa kamerani jo lähes vuosikymmenen. Kuvanlaatu puhunee puolestaan. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä huomiona: onhan tuo itse kamerakin harvinaisen kaunis.

Jos siis kaipailet päiviisi tekemistä nyt tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, valokuvausharrastuksen aloittaminen ei ole yhtään hassumpi idea. Netti on pullollaan helppoja tutoriaaleja, mutta myös Olympus on avannut MyOLYMPYS Academy -sivuston materiaalit avoimiksi kaikille käyttäjille. Sivusto on täynnä opetusvideoita kameran perusominaisuuksiin liittyen. Myös esimerkiksi Tyyliä Metsästämässä -blogista tuttu valokuvaaja Veera Korhonen on koonnut blogiinsa kivoja ja helppoja vinkkejä E-PL8-kameran käyttöön ja valokuvaamiseen liittyen.

Tarjouksen mukana tuleva 45mm f1.8 -objektiivi on ihanteellinen esimerkiksi potretti- ja asukuvien ottamiseen – esimerkkikuvia löydät muun muassa tästä postauksesta viime kesältä. Samalla objektiivilla saa myös räpsittyä todella kauniita otoksia yksityiskohdista tai esimerkiksi ruokakuvia. Koti on helppo paikka harjoitella valokuvaushommaa ihan rauhassa ja nappailin itse tätä postausta varten 45mm f1.8-linssillä kivoja kuvia sisustuksellisista yksityiskohdista täällä omassa kodissani. Erilaisia sommitelmia, kuvakulmia, kameran asetuksia sekä valon suuntaa muuttelemalla pystyy kokeilemaan, mikä toimii visuaalisesti parhaiten. Ja saapahan motivaatiota siivota kodin edustuskuntoon!

Jos valokuvausharrastuksen aloittaminen siis on enää kamerasta ja objektiivista kiinni, klikkaa itsesi Olympuksen verkkokauppaan ja tsekkaa tarjous!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts