12/02/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SUOMEN PUNAINEN RISTI
Ystävänpäivä lähenee, mutta monelle se voi olla yksi vuoden yksinäisimmistä päivistä. Erilaiset juhlapyhät ja ystävyydelle omistettu päivä saattavat korostaa yksinäisyyden tunnetta entisestään, jos ei ole ketään, kenen kanssa niitä viettää. Useimmat meistä ovat joskus tunteneet yksinäisyyttä ja me kaikki voimme auttaa vähentämään yksinäisyyttä hyvin pienillä teoilla.
Etenkin ikäihmisille yksinäisyys on Suomessa arkipäivää. Toisaalta tämä poikkeuksellinen vuosi ja koteihin eristäytyminen on lisännyt yksinäisyyttä merkittävästi ihan kaikissa ikäryhmissä. Tällä hetkellä yksinäisyyttä kertoo tuntevansa joka kolmas suomalainen, kun aiemmin yksinäisyydestä on kärsinyt joka viides (Taloustutkimus 2021).
Suomen Punaisen Ristin teettämän tutkimuksen (Taloustutkimus 2021) mukaan yksinäisyys on lisääntynyt eniten nuorten aikuisten ja eläkeläisten keskuudessa: 25-34-vuotiaista 50% kertoo yksinäisyytensä lisääntyneen ja 65-79-vuotiaista 54 % kertoo yksinäisyytensä lisääntyneen. Nämä ovat aikamoisia lukuja. Korona-aikana yksinäisyyttä ovat lisänneet etätyöt ja -opinnot, harrastusten jääminen tauolle, tapahtumien ja julkisten tilojen sulkeminen sekä se, ettei läheisiä voi nähdä. Uusia ihmisiä on näissä olosuhteissa vaikea tavata ja monilla arkiset kontaktit ovat kutistuneet hyvin vähäisiksi. Voin kuvitella, että etenkin yksinasuville mennyt vuosi on ollut monella tapaa raskas ja haastava.
Mitä kuuluu mummokaverille?
Olen itse kantanut menneen vuoden ajan huolta etenkin mummokaverista. Riskiryhmään kuuluvat yksinäiset eläkeläiset jäävät tällaisessa tilanteessa todella yksin. Jos joku ei vielä tunne tarinaamme, siihen voi tutustua paremmin viime vuonna tekemässäni blogijutussa. Tänä vuonna ystävyytemme alkamisesta tulee kuluneeksi jo 5 vuotta!
Lähdin siis aikanaan mukaan SPR:n ystävätoimintaan ja tutustuimme mummokaverini kanssa sitä kautta. Tapaamme normaalioloissa yleensä joka viikko lounaan merkeissä, mutta nyt koronavuoden aikana tapaamiset ovat vaihtuneet viikoittaisiin puhelinsoittoihin ja kesällä, kun rajoitukset olivat hiukan lievempiä, näimme kerran ulkona kävelyn merkeissä maskit kasvoillamme. Olemme kuitenkin halunneet mieluummin olla varovaisia ja välttää turhien riskien ottamista. Puhelinsoitot ovat tyhjää parempi vaihtoehto, mutta eiväthän ne viikoittaisia tapaamisia korvaa. Älylaitteiden käyttökään ei näkövammaisen ystävän kanssa harmillisesti onnistu.
Mummokaverista on tuntunut tulleen yleisön ykkössuosikki ja ihmiset jaksavat aina kysellä, mitä hänelle kuuluu. Hänen luvallaan saan kertoa, että hän nyt viime aikoina ollut sairaalahoidossa, mutta on tällä hetkellä ihan pirteä. Olemme tällä viikolla jutelleet muutaman kerran puhelimessa ja viimeksi keskustellessamme kysäisin, että miltä tämä koronavuosi on hänen elämässään tuntunut. ”Kyllähän tämä vaikuttaa kaikkiin. Ja minuunkin, vaikka asun yksin normaalioloissakin. Kyllä se vain sieltä tulee, se yksinäisyys. Vaikka ollaan yhteydessä, niin eihän se sama asia tietenkään ole. Minulla elämää hankaloittaa se, etten pysty paljon liikkumaan. Onhan tämä aika kurjaa ollut”, hän myönsi. Toivosta ei voi kuitenkaan luopua ja hän kertoi, että iloa tämän kaiken keskellä tuo ajatus siitä, että ystävyytemme on pian jatkunut jo puoli vuosikymmentä. Harras toive mummokaverilla onkin, että pääsisimme tätä vielä jossain vaiheessa yhdessä juhlistamaan.
Mitä voin tehdä auttaakseni yksinäisiä?
Vaikka näin korona-aikana turvallisuus on tietysti etusijalla, eristäytymisen pitkäaikaiset vaikutukset voivat olla kohtalokkaita. Ihmistä ei ole luotu elämään yksin. Ja nyt kun koronatilanne on pitkittynyt ja jatkuu yhä edelleen, myös yksinäisyyden vaikutukset näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa. Erityisen surullista on, että yksinäisyyden haitat kasautuvat ja kuormittavat eniten usein jo valmiiksi vaikeassa tilanteessa olevia kuten ikäihmisiä, yksinasuvia, pienituloisia, työelämän ulkopuolella olevia tai muuten sosioekonomisesti heikommassa asemassa olevia.
Pitkittynyt yksinäisyys voi altistaa ihan konkreettisesti sairauksille kuten masennukselle, muille mielenterveyden häiriöille tai fyysisillekin sairauksille. Ja toisaalta yksinäisyydellä on myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia: yksinäiset ihmiset käyttävät enemmän terveyspalveluja ja toisaalta jäävät helpommin yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle. Ja voisi ajatella, että jos kolmasosa suomalaisista kokee tällä hetkellä yksinäisyyttä, tämä on ihan oikeasti aika hälyttävä tilanne. Mutta tämä on asia, jossa meillä kaikilla on vastuu ja jossa voimme jokainen auttaa.
No mitä tilannetta helpottaakseen voisi sitten tehdä?
♥ Huomioi oman elämänpiirisi yksinäiset
Yksinkertaisimmillaan: ole itse aktiivinen ja pidä yhteyttä yksinasuviin läheisiin, ystäviin, tuttaviin, isovanhempiin ja sukulaisiin. Meidän kaikkien panosta tarvitaan yksinäisyyden helpottamisessa! Mieti, kuka omassa elämänpiirissäsi saattaisi kokea yksinäisyyttä ja kaivata juttuseuraa. Ota rohkeasti yhteyttä, kysele kuulumisia ja tarjoudu vaikka kävelyseuraksi. Pienillä teoilla voi olla yksinäiselle valtavan suuri merkitys.
♥ Liity mukaan ystävätoimintaan ja ryhdy ystäväksi yksinäiselle
Myös Punainen Risti tekee aktiivisesti työtä yksinäisyyden helpottamiseksi Suomessa. Joka vuosi noin 25 000 ihmistä saa Punaisen Ristin ystävätoiminnan kautta apua yksinäisyyteensä ja vapaaehtoistoiminnassa on mukana kaikkiaan noin 8000 ihmistä. Kokosin viime vuonna tietopaketin siitä, miten ystävätoimintaan voi liittyä mukaan ja millaisin eri tavoin siihen voi osallistua. Ystäväksi voi ryhtyä esimerkiksi ikäihmiselle tai syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle.
Olen itse ollut mukana ystävätoiminnassa nyt 5 vuotta ja haluan kannustaa muitakin mukaan! Osallistua voi aina omilla ehdoillaan ja omien mahdollisuuksiensa ja aikataulujensa puitteissa. Vaikka minä soittelen mummokaverini kanssa viikoittain, harvempikin yhteydenpito voi olla valtavan suuri ilo jollekulle, jonka puhelin tai ovikello ei pirahda juuri koskaan. Ystävätoiminta on myös mainio keino helpottaa omaa yksinäisyyttä!
Nyt korona-aikaan Punaisen Ristin ystävätoimintaan kaivataan vapaaehtoisia ystäviä entistäkin kipeämmin. Ystävänä voi toimia kuka vain – mitään erityistaitoja ei tarvita. Kyky kuunnella ja olla läsnä riittävät. Ystävän kanssa voi tehdä ihan tavallisia asioita, kuten käydä kävelyllä, jutella ja kahvitella tai käydä erilaisissa tapahtumissa. Erityisesti nyt korona-aikaan kuulumisia voi vaihtaa myös puhelimitse. Voit toimia myös verkkoystävänä, jolloin yhteydenpito tapahtuu esimerkiksi sähköpostitse tai jonkin chat-palvelun avulla. Löydät lisätietoa ystävätoiminnasta SPR:n nettisivujen kautta. Jos tunnet jonkun yksinäisen, joka kaipaa elämäänsä ystävää, voit vinkata häntä ottamaan yhteyttä Punaisen Ristin ystävävälitykseen.
♥ Lahjoita yksinäisyyden vastaiseen työhön
Perustimme mummokaverin kanssa yhdessä lahjoituslippaan, johon lahjoittamalla voi tukea SPR:n ystävätoimintaa. Olisi mielettömän hienoa, jos mahdollisimman moni lähtisi mukaan tukemaan tätä tärkeää työtä! Osallistua voi vaikka ihan pienelläkin summalla – jokainen lahjoitus on tärkeä. Sinun tuellasi voidaan kouluttaa lisää vapaaehtoisia ystäviä. Yhden ystävän koulutus maksaa vain 25€, mutta sillä voidaan muuttaa jonkun elämä.
Pääset tekemään lahjoituksen vapaavalintaisella summalla Jennin ja mummokaverin ystävänpäiväkeräys -lippaaseen helposti netissä. Olisi tosi hienoa, jos saataisiin tavoitepotti täyteen! Lisätietoa keräyksestä löydät täältä.
*
Lisäksi haluamme Punaisen Ristin ja mummokaverin kanssa haastaa teistä jokaisen nyt ystävänpäiväviikonloppuna mukaan Mitä kuuluu? -haasteeseen eli ottamaan yhteyttä tuttuihin ja sukulaisiin lähellä ja kaukana. Toiveena on, että erityisesti yksinäiset ihmiset saisivat ilahduttavia puhelinsoittoja tai viestejä. Tuleeko mieleesi joku, jolta ei ehkä ole pitkään aikaan kysytty, mitä kuuluu?
Osallistu ystävänpäivän haasteeseen!
♥ Soita tai lähetä viesti.
♥ Kysy, mitä kuuluu.
♥ Haasta myös muut mukaan jakamalla kuva juttutuokiostanne. Käytä tunnisteita #mitäkuuluu ja #nähdääntoisemme.
Hyvää ystävänpäivää ihan jokaiselle!
13/02/20
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SPR
Näin ystävänpäivän kunniaksi päätin, että haluan puhua vähän ystävyydestä ja omistaa tällä kertaa postauksen eräälle aivan erityislaatuiselle ystävälleni, joka tunnetaan täällä blogin ja somen puolella lempinimellä mummokaveri. 86-vuotias ystäväni on tullut tässä vuosien varrella tarinoistani tutuksi varmasti teillekin ja moni rakastaa mummokaveriin liittyviä juttujani niin paljon, että saan seuraajiltani valtavasti kyselyitä hänen kuulumisistaan. Ja hänen luvallaan raotan tänään hieman salaperäisyyden verhoa… Tässä hän nyt nimittäin on!
Minun ja mummokaverin tiet kohtasivat vajaat 4 vuotta sitten, kun liityin mukaan SPR:n ystävätoimintaan. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin ryhtyä ystäväksi jollekulle yksinäiselle ikäihmiselle: omat isovanhempani olivat nukkuneet pois jo kauan sitten ja minulla oli vahva kiinnostus päästä jakamaan ajatuksia ja keskustelemaan jonkun ihan toista ikäpolvea olevan ihmisen kanssa – kuulemaan tarinoita hänen nuoruudestaan ja menneestä. Tuntui myös, että haluaisin kantaa korteni kekoon yhteiskunnallisessa mielessä ja olla seurana jollekulle yksinäiselle, jotta ihan niin moni vanhus ei jäisi yksin. SPR:n ystävätoiminnan kautta löytyi mummokaveri, jonka kanssa olemme nyt olleet ystäviä pian 4 vuotta ja 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun innostumme keskustelemaan.
Juhlistimme eilen ystävänpäivää jo vähän etukäteen lounaan merkeissä, kuten viikoittaisiin tapoihimme kuuluu: tilaamme usein kotiin jotakin hyvää ruokaa ja juomme lounaan päätteeksi teet. Tällä kertaa mummokaverin teki mieli hampurilaista, joten sellaiset tilattiin. Ja joskus vähän herkutellaan jälkiruoallakin – ystävänpäivänä se tietenkin kuului asiaan. Olen yrittänyt toppuutella mummokaveria, että yksi pulla tai viineri per nenä riittäisi, mutta kuten kuvista näkyy, ainakin juhlapäivinä nämä toiveet usein tuppaavat unohtumaan kaupan pullatiskillä.
Olen kertoillut ystävyydestämme täällä blogissa monet kerrat, mutta tällä kertaa päästän ääneen mummokaverin ja saatte kuulla hänen mietteitään ystävyyssuhteestamme.
Millaisia fiiliksiä sinulla oli tästä kaikesta, kun tulin luoksesi kylään ihan ensimmäistä kertaa?
Silloin niihin aikoihin minä olin ihan vuodepotilaana ja sinä tulit kylään niin kauniina, hienosti vaatetettuna ja ystävällisen näköisenä. Olin hyvin yllättynyt ja sain suorastaan nieleskellä vähän aikaa, ennen kuin uskalsin sanoa jotakin. En odottanut oikein mitään, mutta olit kyllä silti hyvin erilainen kuin olisin osannut odottaa. Hienosti meillä meni kuitenkin heti ihan alusta lähtien, vaikka myönnän, että olin vähän kriittinen, koska meillä on niin suuri ikäero. Mietin, että riittääköhän meillä juteltavaa, kun maailmamme ovat niin erilaiset.
Mitä ajattelet asiasta nyt vajaan neljän vuoden jälkeen?
Koen, että olemme ystävystyneet todellisesti ja sinua on aina miellyttävää tavata. Olet aina niin ystävällinen ja hyvällä tuulella. Aika menee aina hurjan nopeasti, kun olemme yhdessä. Eivätkä juttuaiheetkaan ole koskaan loppuneet kesken.
Mikä mielestäsi meidän ystävyydessämme on ollut parasta?
Parasta on ollut se, että vaikka ystävyytemme alussa kävelin huonosti ja minulla oli ongelmia liikkumisen kanssa, sinä halusit aina viedä minua ulos ja kaupungille ravintoloihin syömään. Et luovuttanut, vaikka kieltäydyin monta kertaa. Muistan hyvin vielä sen ensimmäisen kerran, kun lähdimme syömään tuohon vähän matkan päähän italialaiseen ravintolaan ja kävelin tuolloin ensimmäisen kerran ilman rollaattoria. Se tuntui ihmeelliseltä! Tarjosit pari kertaa käsivarttasi, mutta sanoin, etten tarvinnut tukea. Ja niin me menimme! Ajattelin siellä ravintolassa istuessani, että en olisi koskaan uskonut, että voisin tervehtyä niin hienosti, että pystyisin vielä joskus käymään ravintolassa syömässä.
Tuleeko mieleen joitakin erityisesti mieleen painuneita hetkiä ystävyytemme varrelta?
Voi, niitä on niin paljon… Aina, kun tulet käymään, olen niin kiinnostunut kuulemaan, mitä sinulle on tapahtunut viikon aikana. Ja sinä kerrot kaiken, mitä on tapahtunut – ja minä olen innoissani, koska minulle itselleni ei viikon aikana tapahdu kovinkaan paljon. Mutta sinä olet liikkuvainen ja tapaat paljon ihmisiä, niin sinulla on aina paljon kerrottavaa ja olet aina kertonut minulle elämästäsi avoimesti. Neljä vuotta on mennyt hyvin nopeasti!
Kerran kävimme pilvenpiirtäjän näköalabaarissa drinkeillä ja se oli hieno juttu. Tarjoilija teki meille omat drinkit toiveidemme mukaan ja näköalat olivat upeat. Sitä ennen kävimme syömässä. Se oli hieno päivä. Yhtenä kesänä teimme myös retken Mustasaareen – se oli hieno reissu. Oli mukavaa päästä veden äärelle ja venematkalle, kun sellaista pääsee nykyään kokemaan niin harvoin. Saaressa oli monenlaista nähtävää ja söimme aterian päätteeksi valtavan suuret korvapuustit. Paljon on hienoja muistoja, mutta ne tulevat aina mieleen sitten vasta jälkikäteen.
Ja sitten meillä on tämä jokaviikkoinen lounasperinne, että sinä tilaat aina meille lounasta tullessasi ja syömme hyvin. Ja teemmehän me yhdessä muutakin: olet lukenut minulle Sinuhe Egyptiläistä. Joskus olet kyllä sanonut, ettei siinä ole tarpeeksi actionia, mutta nyt olemme tainneet päästä jo vauhdikkaampiin kohtiin. Seuraavaksi pitää valita vähän ohuempi kirja, kun tämä on ollut työn alla jo niin kauan.
Haluan kiittää ystävyydestä, joka on varmasti monen mielestä vähän yllättävästikin jatkunut jo näin kauan ja jatkuu edelleen. Olisi hienoa, jos tämä ystävyys voisi jatkua loppuun asti. Meillä on monesta asiasta samanlaiset mielipiteet ja se on tehnyt ystävyydestä helppoa. Olemme jutelleet monenlaisista aiheista ja siinä oppii tuntemaan toista paremmin, kun uskaltaa puhua vaikeistakin aiheista. Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että sinä nuorena ja kiireisenä ihmisenä olet jaksanut joka ikinen viikko aina tulla käymään lounaalle tänne.
Millaisia toiveita tai haaveita sinulla on vielä tulevaisuuden varalle?
Kerroinkin sinulle joskus, että haluaisin päästä käymään Stadionin tornissa. Olemme käyneet maailmanpyörässäkin kerran, mutta olisi hienoa päästä sinne Stadionin torniin. Haluaisin myös viedä sinut joskus Hietaniemen hautausmaalle Taiteiden kukkulalle, kun kerroit, ettet ole koskaan vieraillut siellä. Sinne on haudattu Suomen merkittävimpiä taiteilijoita. Ehkä voimme mennä sinne ensi kesänä!
*
Takana on jo monta unohtumatonta yhteistä vuotta ja edessä toivottavasti vielä monta lisää. Mummokaveri on joskus todennut, että ystävyytemme mullisti aikanaan monella tapaa hänen elämänsä ja toi arkeen sellaista uutta uteliaisuutta ja intoa, mikä lopulta antoi myös toivoa, että elämällä voisi vielä olla jotain annettavaa. Vuodepotilaaksi joutuneelle tilanne oli tuntunut jo hetkellisesti melko toivottomalta, mutta toivonkipinä rohkaisi ja säännölliset vierailut kannustivat kuntoutumaan ja auttoivat takaisin liikkeelle. On todellakin ollut aika uskomaton edistysaskel, että nelisen vuotta sitten vain muutamia metrejä kotonaan rollaattorin turvin kävellyt ihminen pystyy nyt käymään omatoimisesti kaupassa ja kaupungilla – ilman rollaattoria.
Olen todella kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen saanut elämääni tällaisen ihmisen, jota voin kutsua ystäväkseni. En todellakaan pidä itsestäänselvyytenä sitä, että hän on toivottanut minut elämäänsä näin lämpimästi tervetulleeksi ja että tästä on syntynyt niin aito ja tärkeä ystävyyssuhde.
Mietitkö vapaaehtoiseksi ystäväksi ryhtymistä?
Tarinat mummokaverista ovat innostaneet varmasti monia muitakin ystävätoiminnan pariin, mutta näin ystävänpäivänä haluaisin vielä ihan erikseen kannustaa, että jos vielä mietit, niin rohkeasti mukaan vain! SPR:ltä kerrotaan, että vapaaehtoisista ystävistä on kova pula ja moni yksinäinen kaipaisi kovasti seuraa. Toimintaan voi lähteä mukaan matalalla kynnyksellä ja omien aikataulujen sekä toiveiden mukaan. Ja ystäväksi voi ryhtyä ikäihmisen sijaan myös vaikkapa nuorelle tai maahanmuuttajalle.
Ihan kuka tahansa voi olla ystävä yksinäiselle. Mitään erityistaitoja ei tarvita, vaan tärkeintä on vain kyky kuunnella ja olla läsnä. Tapoja olla ystävä on monia: ystävää voi tavata henkilökohtaisesti (kuten minä ja mummokaveri), mutta sen lisäksi ystäväksi voi ryhtyä myös verkon välityksellä tai osallistua ryhmätoimintaan. Moni ei tiedä, että pitkäaikaisemman sitoutumisen rinnalla ystävätoimintaan voi osallistua myös kertaluontoisesti.
Jos mietit ystävätoimintaan osallistumista, kannattaa ihan ensimmäiseksi tutustua SPR:n ystävätoiminnan kurssitarjontaan. Tarjonta vaihtelee paikkakunnittain, joten jos sopivaa kurssia ei löydy, kannattaa ottaa yhteyttä SPR:n lähimpään piiriin.
Millaisin eri tavoin ystävätoimintaan voi osallistua?
Kahdenkeskinen ystävätoiminta
Kahdenkeskisessä ystävätoiminnassa ystävät tapaavat toisiaan ja viettävät aikaa heille itselleen sopivalla tavalla. Yhdessä ystävän kanssa voi esimerkiksi jutella, lukea lehtiä, ulkoilla tai käydä konsertissa tai kahvilla. Yhteistä aikaa voi viettää myös jonkin molemmille mieluisan harrastuksen parissa. Ystävykset päättävät itse miten, milloin ja missä haluavat tavata. Tavata voi oman elämäntilanteen mukaan kerran tai pari kuukaudessa tai vaikkapa joka viikko, kuten minä ja mummokaverini.
Ikääntyneelle yksin asuvalle vapaaehtoisen ystävän säännölliset vierailut tuovat iloa ja turvallisuuden tunnetta yksinäiseen arkeen. Usein pelkkä läsnäolo riittää piristämään, mutta vapaaehtoisen ystävän seura saattaa rohkaista ikäihmistä lähtemään liikkeelle kodin ulkopuolellakin.
Sairaalassa, palvelutalossa tai hoivakodissa asuvalle vapaaehtoisen ystävän vierailu tuo kaivattua vaihtelua ja piristystä arkeen. Vapaaehtoinen voi vierailla säännöllisesti ja tarjota juttuseuraa, auttaa esimerkiksi ulkoilussa tai järjestää tilaisuuksia ja ryhmätoimintaa – yksin tai yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.
Nuoren kaveria kaipaavan ja vapaaehtoisen ystävän yhdistämisessä otetaan huomioon erityisesti molempien osapuolten mielenkiinnon kohteet ja toiveet yhteisestä tekemisestä. Ystävän kanssa voi esimerkiksi harrastaa yhdessä tai käydä elokuvissa, kahvilla, urheilumatseissa tai keikoilla.
Maahan muuttaneelle vapaaehtoinen ystävä voi olla korvaamaton tuki. Ystäväksi maahan muuttaneelle ihmiselle tai perheelle voi ryhtyä yksin, yhdessä puolison, perheen tai ystävän kanssa. Yhdessä voi tehdä arkisia asioita kuten käydä kävelyllä, laittaa ruokaa tai vaikka tutustua lähiympäristön nähtävyyksiin.
Kertaluontoinen ystävätoiminta
Kertaluontoinen ystävätoiminta sopii hyvin myös niille vapaaehtoisille, jotka eivät pysty sitoutumaan pitkäksi aikaa. Kynnys ryhtyä pidempiaikaiseen ystäväsuhteeseen voi korkea, ja siksi Punainen Risti on viime vuosina pyrkinyt kehittämään erilaisia lyhytkestoisia ystäväpalvelun tehtäviä, joista vapaaehtoinen voi valita itselleen sopivat tehtävät ja ajankohdat. Kertaluonteinen ystävätoiminta on usein esimerkiksi asiointiapua ikääntyneen seurana lääkäri-, apteekki-, tai kauppareissuilla.
Verkkoystävätoiminta
Ystävätoiminnassa voi SPR:n kautta olla mukana myös etänä. Verkkoystävänä voi käydä kahdenkeskisiä, anonyymejä keskusteluja yhdessä ystävän kanssa verkon välityksellä, sähköpostiviestein tai keskustelusovelluksissa. Verkkoystävyys ei katso aikaa tai paikkaa. Verkkoystäväksi pääsee käymällä verkkoystävätoiminnan koulutuksen tai ystävätoiminnan peruskurssin sekä verkkoystävän nettiperehdytyksen. Verkkoystävän nettiperehdytyksen haluavat voivat ottaa yhteyttä: varpu.salmenrinne @ punainenristi.fi (poista välit).
*
Paras ystävänpäivälahja olisi minusta se, että pitäisimme huolen siitä, että kukaan ei jäisi tahtomattaan yksin. Ja jos vielä mietit, uskaltautuako mukaan vapaaehtoiseen ystävätoimintaan, voin oman kokemukseni pohjalta suositella todella lämpimästi. Vastailen myös mielelläni kysymyksiin, jos jokin ystäväksi ryhtymisessä askarruttaa mieltä. :)
Ihanaa ystävänpäivää ihan jokaiselle!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
