8/09/15
Kaupallinen yhteistyö: Twinings
Taidan olla vähän laiska emäntä, mutta aivan liian usein tulee lähdettyä ystävien kanssa kahviloihin istuskelemaan, kun yhtä hyvin voisi järjestää kotonakin jotakin kivaa. Tai eihän sitä hyvien ystävien seurassa mitään ihmeellisyyksiä kaipaakaan, mutta kun Twinings haastoi minut järjestämään nautinnollisen teehetken ystävien kesken kotona, tartuin kyllä ilolla ehdotukseen. Jospa sitä edes kerran panostaisi ihan kotioloissakin…
Suunnittelin tässä jo vähän teehetkeä etukäteen ja inspiroiduin minttuteepakkauksen innoittamana myös minttuisesta väristä (yllätys, yllätys). Kaapista löytyikin jo sopivan väristä rekvisiittaa kuten lautasia ja tarjotin, mutta kävin vielä ostamassa teemaan sopivia pikkuvuokia ja servettejä. :) Loppujen lopuksi kauniin kattauksen tekeminen ei ihmeitä vaadi – kaunis tarjotin, nätit servetit tai vaikkapa kukkakimppu pöydässä tuovat jo heti himpun verran luksusta arkiseen asetelmaan.
Ajattelin, että leipoisin teehetkeen peribrittiläistä klassikkoherkkua eli skonsseja ensimmäisen kerran elämässäni ja kaivelin tiedon valtatieltä Nigella Lawsonin reseptin. Tässä asiassa luotan Nigellaan, mutta jos jollakulla on jokin aivan lyömätön kilpaileva resepti, niin saa ehdottomasti jakaa kommenttiboksissa. :) Muokkasin tämän ohjeen löytämästäni englanninkielisestä versiosta mittoineen – toivottavasti meni edes suunnilleen nappiin, kun käänsin kuppeja desilitroiksi. :D
Skonssit à la Nigella Lawson
4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
(1 tl viinikiveä)
1 tl hienoa sokeria
50 g voita
1,5 dl maitoa
1 tl sitruunamehua
pieni pyöreä muotti
(kananmunaa halutessasi voiteluun)
Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Lisää voi joukkoon palasina ja nypi se jauhojen sekaan. Sekoita ensin maito ja sitruunamehu keskenään ja kaada ne muiden aineiden joukkoon. Sekoita, kunnes seoksesta muodostuu taikina.
Ripottele alustalle vähän vehnäjauhoja ja painele taikinasta noin 4 cm paksuinen kerros. Kasta muotti jauhoihin, jotta se ei tartu kiinni taikinaan. Painele taikinasta muotilla palasia ja asettele ne väljästi pellille. Voit halutessasi voidella skonssit kananmunalla ennen paistamista – se antaa niille kullanruskean pinnan. Paista skonsseja uunissa 12-15 minuutin ajan 200 asteessa. Tarjoile hillon ja kermavaahdon tai tuorejuuston kera.
En ole koskaan ollut mikään kovin innokas leipoja, mutta tämän haasteen innoittamana saa nähdä, mitä skonsseistani tulee. ;) Ei niitä vuokia taida skonssien valmistuksessa tarvitakaan, mutta kaipa niitä voi halutessaan käyttää ihan rekvisiittana muuten vain. Mutta nytpä haluan innostaa teitä muitakin järjestämään ihania teekutsuja kotioloissa ystäville, sillä yksi onnekas voittaa omakseen ihanan tuotepaketin täynnä Twinings-uutuuksia. Osallistu kisaan kommentoimalla tätä postausta 16.9. mennessä, niin olet mukana kilpailussa. Muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
16/07/15
Olen satunnaisesti tehnyt tänne blogiin sisustusjuttuja ystävien kodeista ja niistä on tunnuttu kovasti tykkäävän. Niinpä olen yrittänyt panna merkille uusia kivoja koteja aina, kun olen sellaisissa vieraillut. Ja nyt olisi jälleen yksi kiinnostava koti esiteltävänä. :)
Ihastuin kavereideni Ainon ja Tonin valoisaan ja persoonallisesti sisustettuun asuntoon ensisilmäyksellä muutama kuukausi sitten ja ilokseni sain heiltä luvan kuvata kämpän blogijuttuani varten. Kiitos siis Ainolle ja Tonille!
Viestinnän parissa työskentelevän Ainon ja kuvittajana menestyvän Tonin värikäs koti on hauska ja toimiva sillisalaatti elämää nähneitä kalusteita ja tavaroita. Pariskunta kertoikin, että asunnon sisustus ei ole mitenkään erityisen harkittu kokonaisuus, vaan suurin osa tavaroista on päätynyt heille vähän mistä sattuu: lahjoituksina sukulaisilta, kirpputoreilta löydettyinä ja onpa muutama huonekalulöytö tehty taloyhtiön roskalavaltakin. Joihinkin elähtäneempiin kalustevanhuksiin on saatu uutta eloa esimerkiksi uudella maalipinnalla.
Asuntoa silmäillessä on vaikea uskoa, että sisustus on muotoutunut vähän vahingossa ja harkitsematta. Kokonaisuus on mystisellä tavalla kovin harmoninen, vaikka kalusteet ovat eri maailmoista keskenään eikä värejäkään ole kaihdettu. Kaipa se menee niin, että visuaalisesti taitava ihminen pystyy loihtimaan tyylikästä melkein millaisista aineksista tahansa.
Eräs kirpputorilöytöjen nimiin vannova ystäväni heitti joskus kommentin, että design on sisustusasioissa sellainen varma mutta vähän tylsä ja persoonaton valinta. Kuka tahansa voi käydä ostamassa kalliin design-huonekalun (jos lompakko siis antaa myöten), mutta persoonallisempaa ja kiinnostavampaa saa aikaan kirppislöydöillä. Kirpputori- ja kierrätyskeskuslöydöillä sisustaminen saattaa tosin vaatia hiukan luovuutta ja kärsivällisyyttä.
Värikkäässä kodissa näkyy myös Tonin oma kädenjälki maalausten ja muiden töiden muodossa, vaikka suurin osa seinillä komeilevista tauluista onkin muiden taiteilijoiden käsialaa. Etenkin olohuone on mahtavaa värien ilotulitusta. Ainon mukaan värikkyys on enemmän Tonin juttu ja hän puolestaan itse pitää enemmän mustavalkoisesta. Sisustus onkin hauska kompromissi molempia maailmoja, sillä olohuoneessa räiskyvät värit ja ruokailutila sekä alkovi ovat puolestaan rauhallisemman sävyisiä.
51-neliöinen töölöläiskaksio on kompaktin kokoinen koti kahdelle hengelle, mutta Aino kertoo, että heille riittäisivät oikeastaan vähemmätkin neliöt. Tavaraa tulee kuulemma karsittua jatkuvasti eikä kaksikko kaipaa ylen määrin tilaa ympärilleen.
Sekä Aino että Toni olivat yhteiseen kotiin muuttaessaan opiskelijoita, joten myös sisustus on toteutettu opiskelijabudjetilla ja luovuutta käyttäen – toisin sanoen kalusteiden suhteen ei ole oltu turhan nirsoja. Vaikka elämäntilanne on sittemmin muuttunut, sisustus on pysynyt jokseenkin entisellään. Aino ja Toni kertovatkin, että eivät halua laittaa kamalan paljon rahaa kiinni kotiin ja sisustamiseen, koska arvelevat, etteivät tule asumaan Suomessa loputtomiin. Veren vetäessä maailmalle kalliit design-huonekalut tuntuisivat vain sitovan liiaksi paikoilleen. Kun omaisuus on pääosin kirpputoreilta, ei siitä luopuminenkaan tunnu niin vaikealta.
PS. Jos muuten Tonin upeat kuvitustyöt kiinnostavat, niin niitä pääsee tsekkailemaan hänen kotisivuiltaan. :) Tyyppi on päässyt kuvittamaan muun muassa Kenzon mainoskampanjaa!
Translation: Welcome for a visit to the colourful home of my friends Aino and Toni. I completely fell in love with their apartment when I visited the first time a couple of months ago: what a wonderful light and such lively colours. It doesn’t seem too calculated – it is more like a happy mix of random objects that just mysteriously seem to look good together.
When Aino and Toni first moved in together they were both students so their home was basically decorated with low budget second hand finds and old furniture their relatives were willing to give away. This flat is definitely a good example that you don’t need a lot of money to make a beautiful home. The couple also told me that now that the student days are over, it has been a deliberate choice for them to stick with the second hand finds instead of putting a lot of money into decorating. They are thinking about possibly moving abroad at some point so it doesn’t seem to make much sense to purchase expensive furniture – that would just make it harder to leave.
I hope you enjoy the visit as much as I did and thank you Aino and Toni for letting me take some pictures of your lovely place! Btw, Toni works as an illustrator and you can check out his amazing work on his website. :)
Olohuoneen nurkassa komeilee Tonin oma keskeneräinen työ.
Kuvittajan koti on täynnä pensseleitä ja maalipurtiloita.
Kummallakin asukkaalla on oma vaaterekkinsä – Ainon rekki sijaitsee ruokailutilan reunassa ja Tonin rekki olohuoneessa.
Maatuska on matkamuisto yhteiseltä Pietarin reissulta.
Tarjotin ja kynttilöiden alla olevat pikkulautaset ovat löytyneet kirpputoreilta.
Elämää nähnyt korurasia on saatu perintönä Ainon isoäidiltä.
Levysoittimen alla oleva pöytä on löytynyt taloyhtiön roskalavalta.
Pieni, vanha lipasto on saanut pariskunnan käsittelyssä uuden maalipinnan ja värin.
Värikäs, kierrätysmateriaaleista tehty marokkolainen berberimatto on suomalaisesta Foreign Objects -verkkokaupasta.
Asunnon minikeittössä ei ole ylimääräisiä neliöitä.
Ikkunalaudan kannu ja kuparipurkki ovat myös kirpputorilöytöjä.
Chanel-mainos on leikattu talteen ikivanhasta Eeva-lehdestä.
Simpukan muotoinen korurasia on itse asiassa oikeasti venäläinen kaviaariastia – ja kirpputorilöytö, kuinkas muuten!
Tuo sormus! Näyttääkö tutulta? :) Tämä tosin ei ole peräisin 60-luvulta kuten omani, vaan & Other Storiesin koruosastolta.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
20/05/15
Saan aika ajoin kommenttiboksiin postaustoiveita ihmissuhteisiin, ystävyyteen, parisuhteeseen, aikuisuuteen tai ihan vain elämään ja ihmisyyteen liittyen. Itse asiassa kirjoitan todella mielelläni näistä aiheista, joskin henkilökohtaisemmalle tasolle ulottuvat teemat pakottavat aina miettimään, miten paljon olen valmis tuhansien ihmisten kanssa jakamaan. Joitakin kipeämpiä aiheita käsitellessä pitää myös puntaroida sanojaan niin, ettei loukkaa sellaisia, jotka saattavat tunnistaa itsensä teksteistäni. Itseä kun on blogi-formaatissa vaikea täysin ulkoistaa käsiteltävien aiheiden ulkopuolelle, jos haluaa päästä teemaan kiinni yhtään pintaa syvemmälle.
Ne muutamat kerrat, kun olen uskaltautunut kirjoittamaan vaikeistakin asioista kuten sydänsuruista, yksinäisyydestä tai ystävyyden päättymisestä, ovat poikineet hurjan paljon kiitoksia ja palautetta. Mielelläni siis nostaisin näitä aiheita blogissa esille enemmänkin, ainakin silloin, kun tuntuu että teema koskettaa jollain tasolla myös minua itseäni.
Muutamia tällaisia juttutoiveita onkin tällä hetkellä hautumassa takaraivossa, mutta kuulisin mielelläni teiltä, mistä henkilökohtaisemmasta aiheesta te haluaisitte lukea? Mistä aiheesta sinä kaipaisit ajatuksia, keskustelua ja uusia näkökulmia? Tällä hetkellä mietintämyssyssä on lukijan toiveesta itsenäisyyttä ja yksin asumista käsittelevä juttu, mutta olisi mukavaa kuulla myös muilta, mitkä olisivat kiinnostavia aiheita. Eli nyt on mahdollisuus toivoa ja heittää vaikka jo alustavia omia pohdintoja ilmoille kommenttiboksissa. :) En lupaa, että tartun kaikkiin aiheisiin, mutta jos vastaan tulee teemoja, joista saan irti enemmänkin, niin osa varmasti pääsee toteutukseen asti.
Photo: Vesa Silver
15/05/15
Sain tänään konkreettisen muistutuksen siitä, miten ihanilla ystävillä minua on siunattu. Postiluukusta nimittäin kolahti kirje. Enpä muista, milloin niin olisi käynyt viimeksi. 15 vuotta sitten kirjoitin kirjeitä varmaan melkein viikon jokaisena päivänä. Nyt Facebook, tekstiviestit ja Whatsapp ovat korvanneet käsin ja ajatuksella raapustetut rivit – se on vähän surullista. Mutta tänään ei ole aihetta murehtia sitä, sillä olen juuri saanut todisteen siitä, ettei kirjekulttuuri ole täysin kuollut. Kirjeeni on tehnyt matkaa maailman toiselta laidalta kuukauden päivät ja ystäväkin on tainnut ehtiä jo takaisin Suomeen tällä välin, mutta se ei vähennä riemuani tipan vertaa.
Kun tutustuin Roosaan muutama vuosi takaperin, tuntui vähän siltä kuin elämääni olisi tupsahtanut sellainen pikkusisko, jota minulla ei koskaan ollut. Paitsi että tälle pikkusiskolle kerrotaan juttuja, joita oikealle sellaiselle ei ehkä koskaan kerrottaisi. Nuori siskoseni jaksaa päivästä toiseen hämmästyttää viisaudellaan ja olen joskus itsekseni hymähtänyt, että ilmeisesti piti kohdata itseä monta vuotta nuorempi ihminen, jotta ymmärtäisi enemmän elämästä. <span style=”font-size: 1em; line-height: 1.4;”>Parasta ystävyydessä kai onkin, kun molemmat tuntevat ylpeyttä ja iloa siitä, että ovat saaneet rinnalleen tässä elämässä niin hienon, viisaan, sydämellisen ja mahtavan tyypin.
On mystistä, kuinka maailma heittää usein tiellemme ikään kuin vihjeitä ja neuvoja siitä, mihin suuntaan elämän suurissa ja pienissä käännekohdissa tulisi lähteä. Tai voi toki olla, että ehkä jossain alitajuntamme syövereissä jo tiedämme ja näemme siksi ympärillämme tienviittoja, jotka lempeästi sysäävät meitä oikealle polulle.
Viime päivinä mieli on myllertänyt ja elämän suuntaviivoja hahmotellessa sitä helposti maalailee mietteisiinsä myös niitä pahimpia uhkakuvia valintojensa mahdollisista seurauksista. Jotenkin tuo turvaa, että on edes kertaalleen pohtinut mielessään sen worst case scenarion. Samalla sitä ehkä unohtuu noihin uhkakuviin liikaakin. Pyörii illalla ahdistuneena sängyssä ja jännittää asioita, joita ei todennäköisesti koskaan joudu edes kohtaamaan. Sellaisten öiden jälkeen tuntuu erityiseltä saada ystävältä kirje, jonka riveille on kirjoitettu ne sanat, joita juuri sillä hetkellä kaipaa. Ja joita ei edes toiselta osaisi odottaa. Sillä aina se tulee yllätyksenä, että myös minä voin opettaa sille niin viisaalle tyypille jotakin.
Juuri sitä ihailen paljon sinussa: olet niin mielettömän vahva ja samaan aikaan yhteydessä tunteisiisi. Et pakene mitään, vaan kohtaat itsesi ja seuraat sydäntäsi. Se on harvinaislaatuista! Pidä kiinni omasta totuudestasi, koska se on hyvin hyvä totuus!
Rakas Roosa, et tiedäkään kuinka paljon tarvitsin tuota juuri tänään.
Hyvät ajatukset ja sanat levittävät hyvää oloa myös ympärille. Lähetin hyvän olon puuskassani eräälle ystävälle viestin, kuinka häntä on jo parin päivän tauon jälkeen ikävä ja sain pian vastauksen, että viestini pelasti hänen päivänsä. Hetkeä myöhemmin toinen ystäväni lähetti viestin, jossa kertoi minun harmittoman Instagram-päivitykseni saaneen hänessä mielettömiä oivalluksia aikaan. Mikä onni onkaan löytää ympärilleen ihmisiä, jotka paitsi kannustavat ja tukevat, myös inspiroivat ja rohkaisevat molemmin puolin jopa täysin tietämättään.
Kuinka paljon yksi kirje, tekstiviesti, Instagram-kuva tai muu pieni ele voikaan tehdä. Kuinka pitkälle se yksi hyvän olon sysäys voikaan kantaa. Siksi kehotankin sinua tänään, juuri nyt, kertomaan jollekin omalle läheiselle, mitä hänessä ihailet ja arvostat. Se paitsi takuulla ilahduttaa toista, auttaa myös sinua muistamaan, miten upeita tyyppejä ympärilläsi onkaan. Hyvä kiertämään. :)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
