12/02/19
Tänään pääsette taas kurkistamaan yhteen helsinkiläiskotiin, sillä ystäväni Joonas raotti oveaan ja päästi minut vierailulle kameroineni. 21-neliöinen tehoyksiö Helsingin Vallilassa kätkee sisäänsä valtavan määrän viherkasveja, näppärän parviratkaisun sekä lukuisia kiinnostavia vintage-löytöjä.
Joonas saattaakin olla teille monelle tuttu tyyppi myös omien somekanaviensa ja bloginsa kautta @pesojoonas-nimimerkin takaa. Epäilen kuitenkin, että moni teistä ei taida tietää, että olemme itse asiassa Joonaksen kanssa tainneet tuntea jo peräti 13 vuotta? Ystävyytemme alkoi työkavereina Jyväskylässä opiskeluaikoina ja on jatkunut monien vaiheiden kautta läheisenä tähän päivään asti. On hassua, että olen tuntenut Joonaksen teini-ikäisestä asti ja tiesin heti häneen aikanaan jo tutustuessani, että tämä tyyppi tulee vielä pääsemään elämässä pitkälle. Joonaksessa on aina ollut sellaista valloittavaa positiivista energiaa ja karismaa, joka voittaa puolelleen. Ja harva tyyppi on oikeasti ystävänä yhtä huomaavainen ja välittävä. Joonas on juuri se ihminen, joka jaksaa lähettää postikortin toiselta puolen maailmaa, tulee pyytämättä auttamaan maalausurakassa ja tarjoutuu käymään kaupassa flunssapotilaan puolesta. En sano tätä tarpeeksi usein, mutta näin ystävänpäiväviikon kunniaksi kerrottakoon se ihan julkisesti: Joonas, olet tosi hyvä, rakas ja tärkeä ystävä.
Mutta sitten siihen itse asuntoon… Joonas muutti kompaktiin kämppäänsä pari vuotta sitten ja asunto oli jo muuttohetkellä aikalailla valmis sellaisenaan, eikä mitään kummempaa remonttia ole tarvinnut tehdä pientä maalailua lukuunottamatta. Vanhan talon huonekorkeus ja parvi-ratkaisu tuovat vähiin neliöihin tilan tuntua ja parven alle on kätevästi saatu sijoitettua keittiö, joka onkin Joonaksen lempiasioita kodissaan. “Pieneksi yksiöksi keittiöni on iso ja se on ehdottomasti kotini sydän. Tykkään kokkailla paljon ja oikeastaan juuri keittiö oli se lopullinen syy, joka sinetöi päätökseni ostaa tämä asunto”, Joonas paljastaa. Hän kehuu myös edellisen asukkaan remontoimaa kätevää keittiösaareketta, johon kätkeytyy säilytystilaa sekä uuni ja liesi – ja jonka ympärille pystyy kokoamaan isommankin joukon ystäviä syömään ja istumaan iltaa. “Parhaimmillaan tänne 21 neliöön on ahtautunut kerran yli 20 tyyppiä yhtä aikaa, kun järjestin tupaantuliaiskekkerit”, Joonas nauraa.
Toinen lempiasia Puu-Vallilan kyljessä sijaitsevassa asunnossa on juuri sen sijainti. Ikkunasta avautuvat näkymät vanhojen puutalojen suuntaan, joten kotona voi tuntea olevansa kaukana kaupungin hälinästä. “Vallila on tosi sympaattinen alue ja yksi lempparipaikoistani tässä kotikulmilla ovat Vallilan kalliot. Jos on kiirettä ja stressiä, niin tieni käy usein kallioille istuskelemaan. Siellä voi rauhassa katsella maisemia ja rauhoittua. Se auttaa irtautumaan hetkeksi arjesta”, Joonas kertoo.
Joonaksen pikkukodissa silmiin pistää ensimmäisenä viherkasvien määrä – kämppä on kuin keidas, joka loistaa vehreänä keskellä ankeinta talvea. “En tiedä, olenko varsinaisesti mikään viherpeukalo, mutta luovan työn tekijälle konkreettinen käsillä tekeminen tuntuu tervetulleelta tasapainolta. Kukkien hoito on minulle kuin meditaatiota – se rauhoittaa mieltä. Varsinkin pitkiltä reissuilta palatessa on ollut aina tunne, että pitää ensimmäiseksi saada hoitaa kukkia ja vähän jutella niille. Olen itse kotoisin Korpilahdelta luonnon keskeltä, joten tuntuu, että viherkasvit tuovat palasen luontoa kotiin”, Joonas miettii.
Kasvit ovat olleet myös Joonaksen ja hänen iäkkään mummonsa yhteinen harrastus ja hän arvelee, että mummolta on tarttunut mukaan myös jokunen oppi kasvienhoitoon liittyen. “Etenkin talvella kasveja on Suomen olosuhteissa haastavaa pitää hengissä, mutta ehkä mummolta saadut opit ovat auttaneet tässä asiassa. Silti on vielä paljon opettelemista! Mummo on nykyisin palvelukodissa, mutta siellä on yhdessä sovittu, että hän saa tuoda mukanaan kasveja omaan huoneeseensa ja käydä kukkakaupassa palvelukodissa asuessaankin. Hänelle on tärkeää, että kukat ovat edelleen mukana elämässä”, Joonas kertoo.
Joonas kertoo koettavansa jatkuvasti vähentää tavaraa ja ostavansa mahdollisimman paljon omaisuudestaan käytettynä. “Voisin vuorata kotini vain viherkasveilla ja pelkistää sisustusta vielä entisestään. Hankin enemmän viherkasveja kuin ostan tavaraa”, hän paljastaa. Itse asiassa myös suuri osa kasveista on löytynyt Facebookin kierrätysryhmistä. Joonas kuitenkin sanoo joutuneensa rajoittamaan myös hiukan uusien kasvien hankkimista. “Olen laatinut itselleni sellaisen säännön, että uuden kasvin saa ostaa, jos on todella huono päivä. Tai vastaavasti, jos on jokin sellainen hetki elämässä, että haluan hiukan palkita itseäni esimerkiksi päätökseen saatetun ison projektin jälkeen. Olen siis päättänyt, että huvikseen kasveja ei saa ostaa, vaan vain iloon tai vitutukseen. Voi sitten yrittää arvailla, kummasta syystä niitä on hankittu enemmän”, Joonas nauraa.
Pieneen yksiöön ei oikeastaan kalusteita ihan hurjan paljon mahdukaan ja se sopii Joonakselle hyvin, sillä hän pitää pelkistetystä ja minimalistisesta tyylistä. Suurin osa asunnon kalusteista on löydetty Facebookin kierrätysryhmistä ja erilaisista kotimaisen designin myyntiryhmistä. Joonas kertoo pitävänsä siitä, että tavaroilla on palanen historiaa mukanaan ja tarinoita kerrottavanaan. Myös moniin asunnon pieniin esineisiin ja tuliaisina maailmalta tuotuihin muistoihin liittyy paljon tunnearvoa sekä unohtumattomia tarinoita omasta elämästä.
Jutun kuvaamisen jälkeen Joonaksen elämässä on ehtinyt tapahtua melkoinen mullistus asumisen saralla, sillä hän laittoi tilapäisesti oman asuntonsa vuokralle ja muutti helmikuun alussa hotelliin asumaan. Clarionin kanssa solmitun diilin myötä Joonas siis asuu vuoden verran Jätkäsaaren kupeessa sijaitsevassa hotellissa. Mukaan hotelliin matkasivat Joonaksen muuttokuormassa vain vaatteet ja viherkasvit sekä joitakin omia tärkeitä esineitä ja matkamuistoja, jotka muistuttavat tärkeistä hetkistä. Muuton yhteydessä tuli laskettua viimein myös viherkasvien kokonaismäärä: luku kohosi yli 40:een.
Joonas on tosiaan melkoinen someaktiivi, joten jos kiinnostaa seurailla hänen juttujaan somessa, niin kannattaa laittaa seurantalistalle hänen bloginsa sekä IG-kanavansa. Sieltä voi muun muassa seurata, millaista on elää vuoden verran hotellissa.
Vanha suomalainen tuoli löytyi design-kirpputorilta.
Teollista henkeä huokuva lattiavalaisin on todellisuudessa vanha studiovalo.
Asunnon parvi on mitoitettu niin, että siellä mahtuu myös istumaan ja chillailemaan. Sängyn lisäksi sinne mahtuu lisäksi muutakin ja ylös vievät pelkkien tikapuiden sijaan kunnolliset portaat, mikä saa konkreettisemmin tilan tuntumaan siltä, että asunto on todella on kahdessa kerroksessa.
TRE-putiikista löytyneen Hakolan hyllyn pyöreä muotokieli miellyttää Joonasta ja innoitti lopulta ostopäätökseen.
Hyllykön reunalla nököttävältä hymypoikapatsaalta puuttuu nenä, koska Joonaksen ensimmäisen asunnon tupareissa joku oli vahingossa kaatanut patsaan. Aamulla sitten huomattiin, että patsaalta puuttuu nenä. Kaveri tunnusti myöhemmin häpeissään kaataneensa patsaan ja piilottaneensa humalapäissään irronneen nenän jonnekin roskikseen, eikä sitä sitten koskaan enää löytynyt. ”Mutta se on elämisen jälkiä, ja ne kuuluvat asiaan”, Joonas toteaa.
Suurin osa maljakoista ja muista pikkuesineistä on löytynyt kierrätyskeskuksesta.
Vanha kaappi löytyi aikanaan kierrätysryhmästä Huittisista. Huvittavaa ja hieman erikoista kaapin historiassa on se, että myyjä oli sattumalta aiemmin asunut kaappinsa kanssa Helsingissä tässä nimenomaisessa talossa, josta Joonas osti oman asuntonsa. Nyt kaappi päätyi sitten takaisin ”kotiin” samaan taloon, missä se on ennenkin majaillut.
Pienet mitalit löytyivät newyorkilaisesta vintage-kaupasta. ”Kun ei ole omasta takaa mitaleja suotu, niin piti sitten ostaa”, Joonas vitsailee.
Joonas kertoo, että Pojat-kirja on ollut hänelle pysäyttävä kokemus ja suuri inspiraation lähde. “Helsingin Sanomien kaksi kuvajournalistia on tehnyt kirjan, johon on koottu kuvia ja tarinoita poikien elämästä. Monilla näistä pojista elämä on pahasti kesken ja he tulevat vaikeista lähtökohdista, on päihdeongelmia ja syrjäytymistä. Tarinat ovat hyvin koskettavia ja avaavat sitä taustaa, miten monenlaisista syistä elämä voi ohjata väärille raiteille. Aihepiiri kiinnostaa minua kovasti ja olen oivaltanut itse tämän kirjan kautta tosi paljon. Kirja myös muistuttaa minua siitä, mitä kohti haluan itse ammatillisesti kulkea”, Joonas kertoo.
Myös Harri Koskisen design-klassikko Block-valaisin löytyi kierrätysryhmästä. ”Oli kesäloma ja säät olivat surkeat, joten oli aikaa bongailla kierrätysryhmistä kaikkea kiinnostavaa”, Joonas paljastaa.
Tuolikaksikko löytyi Oriveden työväenteatterin jäämistöstä. Koko katsomon 50-60-luvulta peräisin olevat tuolit myytiin pois remontin alta viiden tuolin pätkinä, mutta Joonas sai myyjän kanssa neuvoteltua, että tämä tuunasi hänelle henkilökohtaisesti kahden hengen istuttavan version, sillä yksiöön ei mahtunut enempää. Työväenteatterin puuhamies toi tuolit peräti henkilökohtaisesti Helsinkiin asti kotiinkuljetuksella: se tuntui olevan hänelle tärkeää, sillä kalusteiden myötä myös palanen teatterin historiaa jäi taakse.
Joonaksen kukkienhoidon salaisuus: paljon rakkautta, jutustelua ja huomiota kasveille.
Toinen klassikkovalaisin, Yki Nummen Lokki, löytyi myös Facebookin kierrätysryhmästä.
Photos: Jenni Rotonen
Related posts
20/01/19
Käsi ylös kaikki te, jotka olette haaveilleet omasta kasvi- tai viherhuoneesta? Pääsin kameroineni kylään ystäväni Teron luo jo jonkin aikaa sitten, kun ulkona vielä vihersi. Jutun toteutukseen pääsin jälkijunassa vasta nyt, mutta tämähän on oikein passeli hetki kurkistaa Teron kauniiseen kotiin, sillä veikkaan, että viherterapia on juuri tässä lumisen tammikuun keskellä oikein tervetullut piristys vaikka kuvienkin muodossa.
Muotoilija Tero Kuitusen nimi on vilahtanut täällä blogissa aiemminkin hänen suunnittelemiensa tuotteiden kautta ja nähtiinpä Teron taidonnäyte myös viime kesän ihanassa Fiskars Summer House -näyttelyssä, sillä hän oli suunnitellut yhden näyttelyn huoneista. Itse asiassa on aika hauskaa, että minun ja Teron historia ulottuu yli 10 vuoden taakse ihan ensimmäisiin hetkiini Helsingissä. Törmäsimme yhteisten kavereiden kautta Helsingin yössä varmaan lähes joka viikko edesmenneen Redrumin legendaarisella Misfits-klubilla – kuka muistaa nuo jokaviikkoiset torstaibailut? Silloin meistä ei varmaan kumpikaan arvannut, että työkuvioiden kautta tulisimme toisiamme vastaan vielä lukemattomia kertoja tulevaisuudessa vuosien päästä. Aika hauskaa!
Aalto-yliopistosta aikanaan valmistunut Tero työskentelee tosiaan nykyisin muotoilijana ja asuu puolisonsa kanssa Helsingin Hermannissa. Kaksikko on viihtynyt 36m2-neliöisessä yksiössään jo 7 vuoden ajan, eikä ihme sillä asunto on todellinen tilaihme, suurten ikkunoidensa ansiosta mukavan valoisa, siinä on erittäin toimiva pohja ja ylellisenä bonuksena kämpässä on 10 neliön kokoinen lasitettu parveke, joka on kesäisin kuin yksi ylimääräinen huone lisää. Rauhallisella alueella sijaitsevaa taloa ympäröivät puut tekevät siitä myös ihanan vehreän – kuin olisi oma puutarha ympärillä.
Parasta Teron mielestä asunnossa ovatkin juuri isot ikkunat sekä niistä avautuva näkymä: kesäisin puita ja vehreyttä ja talvisin mukava maalaismaisema. ”Tässä asunnossa tuntuu kuin ei oikeastaan edes asuisi Helsingissä”, Tero toteaa. Viihtyisästä näkymästään huolimatta koti on aivan raitiolinjojen ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä sekä kivenheiton päässä Kallion hulinasta.
Tero kertoo toimivansa sisustajana fiilispohjalta ja yhdistelee omassa sisustustyylissään skandinaavisen pelkistettyä tyyliä ja vintage-esineitä sekä käyttää espanjalaishenkiseen tyyliin rohkeasti värejä. Sisustusideoita hän poimii esimerkiksi Espanjan Architectural Digest -lehdestä, jossa värejä käytetään skandinaavista tyyliä runsaammin ja yllättävämmin. ”Suomalainen sisustustyyli ja värimaailma on usein kovin hillitty ja hallittu, joten ulkomaisista lehdistä saa vähän villimpää inspiraatiota”, Tero vinkkaa.
Pariskunnan koti on todellinen vanhojen esineiden aarreaitta ja Tero kertookin pitävänsä siitä, että esineillä on tarinaa kerrottavanaan. Hän ostaa harvemmin tavaroita tai kalusteita suoraan kaupasta ja suurin osa kodin esineistä onkin löytynyt vintage-liikkeistä, päätynyt kierrätettynä heille milloin mistäkin tai saatu perheeltä. ”Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että kotia ei edes yritetä tehdä valmiiksi kerralla, vaan rakennetaan pikkuhiljaa kokonaisuutta”, Tero kuvailee. ”Sisustustyylini on sekoitus vanhaa ja uutta. Tykkään paljon väreistä omassa työssäni ja se näkyy myös kotimme sisustuksessa.”
Freelancer-muotoilijana työskentelevä Tero pääsee oikeastaan sisustamaan myös työn puolesta, sillä hän tekee sisustusmuotoilun lisäksi myös paljon tila- ja näyttelykonsepteja sekä kuratointia. ”Muotoilun ja taiteen yhdistäminen kiinnostaa minua ja se näkyy myös omassa työssäni. Teen paljon yhteistyötä kuvataiteilijoiden kanssa ja monet omistakin töistäni muistuttavat enemmän taide-esineitä kuin massatuotantoa”, Tero kuvailee.
Hänen oma suunnittelufilosofiansa mukailee collectable design -ajatusmaailmaa, jossa design lähestyy jo taidetta. ”Collectable designin ajatus on, että tuotteet ovat tavalla tai toisella uniikkeja. Tuote voi olla kuin veistos, mutta sillä on kuitenkin jokin käytännöllinen funktio”, Tero selittää. ”Omassa tyylissäni leikkisyys on tärkeää ja haluan rikkoa perinteistä ajatusta siitä, mitä skandinaavinen muotoilu on. Se voi olla myös värikästä, leikkisää ja hauskaa.” Nämä elementit näkyvät Teron omassakin kodissa, jossa on paljon hauskoja yksityiskohtia, yllättäviä väriyhdistelmiä sekä luonnollisesti myös hänen itse suunnittelemiaan sisustusesineitä.
Oma koti on Terolle todella tärkeä paikka, missä pitää voida rentoutua. ”Etenkin pitkän ja kylmän talven aikana kotona tulee vietettyä erityisen paljon aikaa. Rakastan laittaa ruokaa – se on minulle terapeuttista. Tykkään kutsua ihmisiä kylään ja järjestää kekkereitä. Minulle koti on ehdottomasti myös sellainen paikka, missä tavataan muita ihmisiä”, Tero mainitsee.
Vehreyttä kotiin tuovat kesäaikaan erityisesti parveketta ympäröivät puut, mutta myös lasiseinien sisäpuolella kasvaa kesäisin oma pieni palsta istutuslaatikoissa, joihin on istutettu muun muassa tomaatteja ja salaattia. Talvella kodin vehreästä tunnelmasta pitävät huolta viherkasvit sekä vihreäksi maalattu makuuhuoneen seinä. ”En ole kovin hyvä viherpeukalo, mutta pidän kovasti kasveista ja olen onnistunut aika hyvin pitämään niitä hengissäkin. Minulle on tärkeää, että kotona on paljon viherkasveja.”
Kasveilla kuvitettu vanha opetustaulu on peräisin koulun jäämistöstä – puoliso pelasti sen aikanaan roskistuomiolta ja nappasi talteen.
String-hyllykkö löytyi tukholmalaisesta antiikkiliikkeestä työmatkalla. Myös messinkinen lamppu on kirpputorilöytö jostakin suomalaisesta pikkukaupungista ja maksoi vain vitosen.
Terolle ja hänen puolisolleen on vähän sattuman kautta tullut tavaksi keräillä kaikenlaisia hauskoja pariskuntia esineinä ja kuvina. Tämä liikuttava posliiniesine on löytynyt kirpputorilta.
Artekin vanhoihin tuoleihin liittyy hauska tarina: päällystetyt tuolit löytyivät aikanaan Taideteollisen korkeakoulun tiloissa olleesta antiikkiliikkeestä. Kaupat oli jo sovittu, kun myyjä tulikin katumapäälle. Hän ei sittenkään olisi halunnut luopua tuoleista ja asiasta käytiin pientä vääntöä. Lopulta Tero kuitenkin sai tahtonsa läpi ja kaupat tehtiin, kuten näkyy.
Pieni sohvapöytä on Teron omaa designia ja oli itse asiassa hänen päättötyönsä TAIKista. Pöytä oli myös vuonna 2013 esillä Habitaren Eco Design -näyttelyssä ja voitti itse asiassa messujen kilpailunäyttelyssä toisen palkinnon. Vintage-sohva sen sijaan löytyi opiskeluaikoina: Tero bongasi TAIKin puupajalta aivan pommikunnossa olevan vanhan sohvan ja ryhtyi kyselemään, kenelle se kuului. Huonokuntoista sohvaa oltiin jo heittämässä pois, joten Tero sai viedä sen mennessään. ”Kunostin sohvan itse Klaus Aallon avustuksella ja ostin uudet verhoilukankaat. Alkuperäinen verhoilu oli vihreä ja kangas oli aivan riekaleina, kun sain sohvan”, Tero kertoo. Päällepäin ei ehkä arvaisi, mutta 60-luvulta peräisin oleva sohva aukeaa vuoteeksi tarvittaessa.
Hassunkurisen puudelityynyn Tero löysi kertomansa mukaan keskellä pimeintä talvea, kun piipahti eräänä väsyneenä päivänä Kurvin Fidassa. Kaiken sen ankeuden keskellä söpö puudelipariskunta puhutteli, joten hän osti tyynyn hetken mielijohteesta. Ja toistuuhan siinä Teron ja hänen puolisonsa keräilemä pariskunta-teemakin.
Parvekkeen ikkunaa vasten roikkuvat kiinalaiset koristeet ovat myös kirpparilöytö.
Jätelavalta Kalliosta löytynyt matto luo parvekkeelle mukavalla tavalla huonemaisen tunnelman.
Parvekkeella sijaitseva massiivinen puupöytä löytyi vuosia sitten Barcelonasta kadulta. ”Barcelonassa on tapana, että tiettynä viikonpäivänä ihmiset voivat jättää kadulle huonekalujaan ja kierrättää niitä sillä tavoin. Löysin tämän pöydän oman kotikatumme varrelta tienposkesta. Halusin sen, joten raahasin sitä muutaman kymmenen metriä kotiovelle yksinäni, ettei kukaan muu saisi napattua sitä nenäni edestä. Kun palasimme Suomeen, halusimme tuoda pöydänkin mukanamme, joten ei auttanut kuin lähettää se rahtina Espanjasta asti”, Tero paljastaa. Siniset tuolit puolestaan löytyivät Helsingin kodin jätekatoksesta, minne joku oli ne hylännyt.
Tero on tehnyt parvekkeen puiset kukkalaatikot itse jostakin omasta projektistaan ylijääneestä puusta.
Vanha vitriinikaappi on isän tädin perintöä. ”Täti asui ennen Keski-Suomessa sellaisessa vanhassa koulussa, joka oli lapsena han maaginen ja vähän pelottavakin paikka. Rakennus oli täynnä antiikkia ja siellä taisi olla jotain porontaljojakin seinillä. Kun tätini lopulta muutti sieltä pois, olin mukana tyhjentämässä taloa. Vaikka olin vasta 13-vuotias, halusin palavasti tämän kaapin omakseni. Ymmärsin jo nuorena sen arvon: se on suomalaista käsityötä 1920-luvulta”, Tero kertoo. Kaapin päällä oleva veistos selällä makaavasta miehestä on Teron oma työ. Pronssiin valettu veistos on peräisin ajalta, kun hän asui Barcelonassa ja harjoitteli kuvanveistoa.
Hauska talon muotoinen säilytysrasia löytyi joskus tukholmalaisen halpisketjun hyllystä. ”Se oli niin sympaattinen, etten voinut vastustaa sitä. Säilytän siinä teepusseja”, Tero kertoo. Purnukan takana näkyy graafikkotuttavan tekemä kuva, jossa on myös taloja, joten purkki ja taulu löysivät sisustuksessa paikkansa toistensa rinnalta.
Tero tykkää suomalaisista design-klassikoista: vanha kahvipannu on kotimainen design-löytö ja Sarpanevan klassikkopadan hän puolestaan sai 30-vuotissynttärilahjaksi ystäviltään, jotka tietävät hänen rakastavan ruoanlaittoa.
Makuuhuoneen seinä oli pitkään edellisten asukkaiden jäljiltä mintunvihreä, mutta Tero maalasi sen viime keväänä hieman tummemmaksi. ”Sävyssä on metsän tavoin rauhoittava ja lämmin fiilis, joka sopii myös kauniisti ruskeisiin, puunvärisiin kalusteisiin. Pyörittelin pitkään eri värivaihtoehtoja, mutta vihreä tuntui lopulta ihanan rauhoittavalta”, Tero kertoo.
Punaiset raidat ja viidakkoteema eivät välttämättä perinteisesti kuuluisi yhteen, mutta Tero uskoo rohkeuteen sisustuksessa. Hänen sisustusneuvonsa kuuluukin: tee niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, riko sääntöjä ja kokeile rohkeasti! ”Ei tätä yhdistelmää mitenkään sen kummemmin suunniteltu. Se vain syntyi itsekseen, kun yhdistin omasta mielestäni kiinnostavia asioita”, Tero tunnustaa.
Makuuhuoneen taulu on Tiitus Petäjäniemen teos ja se on ostettu Kuvataideakatemian joulumyyjäisistä. ”Taiteilijalla oli esillä paljon erilaisia pieniä teoksia, mutta tämän taulun hauskat maksamakkaratyypit kultaisilla naamoilla sekä pariskunta-teema tuntuivat omalta”, Tero naurahtaa. ”Kuvataideakatemian ja TAIKin joulumyyjäiset ovat mahtavia paikkoja tehdä edullisia ja kiinnostavia taidelöytöjä. Jo muutamalla kympillä voi löytää jotakin mielenkiintoista”, hän vinkkaa.
Myös tämä hauska pikkulamppu on löytynyt jonkun satunnaisen suomalaisen pikkukaupungin kirpputorilta. Teroa siinä viehättää hauska ilme ja yllättävyys.
Keittiön pyöreä pöytä on muutaman kympin kierrätyskeskuslöytö. Keraaminen lamppu puolestaan on Teron omaa designia Klaus ja Elina Aallon kanssa. Valaisin syntyi Helsinki Design Capital -vuonna ja niitä valmistettiin vain noin 10 kappaletta muutamassa eri värissä.
Ristipistoin tehty hevostaulu on Teron puolison kirpparilöytö ja toistaa hauskasti puudelityynyn ristipistoteemaa. Taulu soutelevasta pariskunnasta puolestaan on puolison äidin eläkepäivinään itse maalaama kopio Monet’n maalauksesta.
Punainen lamppu on löytö Habitatista vuosien takaa.
Yöpöydän virkaa toimittaa äidinäidin vanha pöytä, joka on peräisin 50-60-luvulta. Ruotsalainen klassikkokaluste löytyi mökiltä jostain venevaraston nurkasta ruostumasta ja Tero pelasti sen parempaan talteen. Tämä pöytä toimi myös aikanaan inspiraationlähteenä, kun Tero suunnitteli omaa lopputyötään TAIKissa.
Teron suunnittelema kaksiosainen mix & match -ruukku oli osa suurempaa projektia, jota hän teki Alvar Aallon suunnittelemaan Sunilan tehdasmiljööseen synnyinkaupungissaan Kotkassa. ”Järjestämäni näyttelyn miljöönä toimi sellainen mieletön villa, joka itse asiassa oli inspiraationi lähde näille ruukuillekin. Ideana on, että ruukkuja on kahta kokoa. Toinen on pienempi ja toinen suurempi ja päällimmänen ruukku lepää renkaan päällä pyöreällä pohjalla. Ne voi asetella oman mielensä mukaan tai sijoittaa ihan erikseenkin. Minua kiehtoo ja kiinnostaa koskettamisen teema ja se näkyy käyttämissäni materiaaleissa: käytän esimerkiksi paljon hapsuja, joiden läpi tekee mieli juoksuttaa sormia. Näissä ruukuissa puolestaan näkyy ihmisen kosketus ja se on minulle tärkeää. Käsityö on arvokasta ja olen siksi halunnut, että se näkyy ruukun pinnassa epätäydellisyytenä. Punasavi on myös minulle kiinnostava materiaali: siinä on houkutteleva pinta, kiva tuntu ja kaunis väri”, Tero kuvailee.
Tero kertoo, että he ovat hänen puolisonsa kanssa käyttäneet sisustukseen todella vähän rahaa. Melkein kaikki kalusteet ovat käytettyjä tai löydettyjä. ”Kallein hankintani on Ilmari Tapiovaaran Masemoiselle -tuoli. Tein yhteistyötä Ivana Helsingin pop up -shopin kanssa ja tämä tuoli oli osana liikkeen sisustusta. Kun putiikki sulki lopullisesti ovensa, lunastin tuolin omakseni”, hän paljastaa.
Eteisen valaisin löytyi aivan kotia vastapäätä sijaitsevalta kirpputorilta sopivasti muuton yhteydessä.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
11/11/18
Eikö olekin kiinnostavaa päästä kurkistamaan jonkun ihan tuntemattoman kotiin? Tutkailla, millaisia tavaroita heillä on hyllyille aseteltuina ja pohtia, millaisia tarinoita esineiden takaa löytyykään, bongailla persoonallisia sisustusideoita ja saada asuinympäristön myötä pieni välähdys jonkun toisen elämästä? Minulla on ollut tapana tehdä koti- ja sisustusjuttuja ystävieni kodeista aina, kun lähipiiristä löytyy sellaisia minusta kivan näköisiä, viihtyisiä, persoonallisia ja inspiroivia koteja. Minulla on hirmuisen monenlaisia ja -tyylisiä ystäviä, joiden kodit ovat ilahduttavalla tavalla omannäköisiään. Osa kodeista sopisi sellaisenaan sisustuslehtiinkin, osa ei välttämättä niinkään, mutta kaikissa tänne blogiin ikuistamissani kodeissa on minusta ollut jotakin viehättävää ja inspiroivaa.
Erityisen kivaa näissä ystävieni kodeissa on mielestäni se, kuinka useimmissa niistä näkyy mukavalla tavalla inhimillisyys ja elämä. Kaikki tavarat ei välttämättä ole täydellisesti paikoillaan eikä ihan kaikelle aina edes ole omaa määrättyä paikkaansa. Kodeissa saattaa näkyä keskeneräisyyttä ja tilapäisiksi aiottuja kalusteita tai sisustusratkaisuja – aivan kuten suurimmalla osalla meistä muistakin. Toisaalta taas vuokrakämppien puitteetkaan eivät välttämättä aina ole ihan oman maun mukaisia, mutta epätäydellisyyksistä ja kompromissiratkaisuista huolimatta asunnoista on rakennettu rakkaita ja kauniita koteja.
Kiitän lämpimästi kaikkia ystäviäni, jotka ovat rohkeasti avanneet kotiensa ovet minulle ja päästäneet kamerani kanssa kylään. Koti on hyvin henkilökohtainen paikka eikä tarvitse kuin lukea asuntoilmoitusten FB-kommentteja häkeltyäkseen siitä, miten rumasti ihmiset toisten rakkaita koteja arvostelevat. Joskus näitä möläytyksiä on eksynyt näihin minunkin tekemiini kotipostauksiin, joten toivoisin kaikkien muistavan, että kommentoidessa puhutaan aina jonkun toisen kodista, ennen kuin sännätään näpyttelemään oma kärkevä tai kriittinen mielipide internetin julkisille areenoille.
Moni on kaipaillut blogini kotijuttuihin mukaan asuntojen pohjapiirroksia, mutta valitettavasti sellaisia on harvoin ollut jaettavaksi saatavilla. Pohjapiirros auttaa aina hahmottamaan asunnon rakennetta paremmin, mutta eiväthän nämä toki mitään asuntoilmoituksia ole, vaan ideanani on tosiaan tarjota vain kiva kurkistus toisen ihmisen oikeaan kotiin ja ehkä sitä kautta inspiraatiota omiinkin sisustusmietteisiin. Luvassa on nyt syksyn ja talven mittaan useampikin kotipostaus, joten toivottavasti tykkäätte näistä! Aiemmin tekemäni blogijutut ystävien kodeista pääsette kurkkaamaan täältä.
Tällä kertaa pääsette kurkistamaan stylistina ja kampaajana työskentelevän ystäväni Merin kotiin Helsingissä. Värikkäässä neljä huonetta ja keittiön käsittävässä 112 neliöisessä vuokra-asunnossa asuu Merin lisäksi hänen puolisonsa sekä pariskunnan kaksi kouluikäistä lasta. Ystäväni on tunnettu värikkäästä ja näyttävästä tyylistään ja rakkaus värejä kohtaan näkyy myös kodin sisustuksessa. Kämppä on käytännössä Merin ja hänen puolisonsa ensimmäinen yhteinen koti ja perhe onkin ehtinyt asua tässä Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevassa asunnossa jo 12 vuotta.
Vaikka Merillä on tyyliasioissa hyvin vahva oma makunsa ja skandinaavisen minimalismin sijaan hänen tyylifilosofiansa on enemmänkin more is more, sisustusta koskevat päätökset tehdään aina yhdessä puolison kanssa. Hän kertoo, että sisustusmaku osuu kumppanin kanssa useimmiten aika hyvin yksiin, mutta toisinaan tulee vastaan valintoja, joissa näkemykset ovat kaukana toisistaan kuin yö ja päivä. Perheessä onkin sovittu, että jos jostakin sisustukseen liittyvästä asiasta tulee erimielisyyttä, toisella on ns. veto-oikeus. Jos molemmat eivät ihastu ideaan, silloin sitä ei toteuteta.
Olohuoneen seinustalla nököttävä valtava keltainen sohva on yksi niistä sisustusideoista, joihin sekä Meri että hänen puolisonsa molemmat ihastuivat heti ensisilmäyksellä. Se on kodin sydän, jonka äärelle kokoonnutaan koko perheen ja ystävien kesken löhöilemään, viettämään aikaa ja katselemaan telkkaria. Meri on todennut, että vanhan harmaan sohvan vaihtaminen pirtsakan väriseen keltaiseen teki kodille todella hyvää: koko asunnon ilme piristyi väriläiskän ansiosta.
Vaikka Meri ja hänen puolisonsa rakastuivat uuteen sohvaansa ensisilmäyksellä, ystäväpiirissä uutukaista ei otettu heti pelkästään ilolla vastaan. Itse asiassa se sai osakseen jopa aika äänekkäitäkin vastalauseita. Sen edeltäjänä nimittäin toimi vieläkin suurempi harmaa muhkusohva, joka peitti liki puolet koko olohuoneen lattiatilasta ja johon koko ystäväpiiri oli rentojen löhöilyiltojen myötä syvästi kiintynyt. Kun pariskunta päätti laittaa uskollisesti palvelleen sohvansa myyntiin Facebookissa, myynti-ilmoitus täyttyi ystävien järkyttyneistä kommenteista: kaverit eivät voineet uskoa tai hyväksyä, että he todellakin olivat luopumassa rakastetusta sohvastaan. Joku jopa pohdiskeli voisiko enää ollenkaan tulla kylään, mikäli vanha sohva ei enää olisi paikoillaan. Lopulta ihmiset kävivät yksi kerrallaan kriittisesti testaamassa ja arvioimassa, pärjäisikö uusi sohva mukavuudessa entiselle ja vähitellen se sai hyväksynnän myös ystäväraadilta.
Merin perheelle koti on tärkeä tukikohta, jossa vietetään paljon aikaa yhdessä ja myös sisustuspäätöksissä tärkein ajatus on aina mukavuus: kodin pitää ensisijaisesti olla viihtyisä. Perheellä onkin tapana kutsua paljon ystäviä kylään ja järjestää illallisia, joihin kaikki ovat tervetulleita. Meri kertoo halunneensa luoda kodistaan sellaisen rennon ja kutsuvan ympäristön, jonne kuka tahansa voi tulla, kaikilla on hyvä olla ja josta jokainen voi löytää jonkun oman mukavan soppensa, mihin asettua. Ja kuten ystävienkin palautteesta voi päätellä, siinä on todella onnistuttu.
Jutun kuvaamisen jälkeen asunto on itse asiassa ehtinyt kokea pienen muodonmuutoksen ja remontin, ja yksi huone ei näissä kuvissa näykään, sillä se oli kuvaushetkellä juuri työn alla ja keskeneräinen. Ja sittemmin on muuttunut vähän muutakin! Mutta jos teitä kiinnostaa, voisin jossain vaiheessa esitellä myös kämpässä tehtyjä muutoksia. Aika pienilläkin muutoksilla on saatu aikaan varsin erinäköinen ilme! Mutta sitä ennen pääsette vielä kurkkaamaan vähän lähemmin tätä asunnon ennen remonttia vallinnutta olomuotoa ja lukemaan tarinoita esineiden taustalta. Suurkiitos Meri, että sain kunnian kuvata kotinne. :)
Makuuhuoneeseen sijoitettu vaaterekki antaa pilkahduksen Merin värikkäästä ja räväkästä tyylistä. ”Rakastan värejä ja se saa näkyä myös sisustuksessa. On tosin myönnettävä, että näkyville asetettua vaaterekkiä on välillä haastava pitää hallinnassa ja siistinä”, Meri paljastaa.
Kauniit lehtitelineet keittiön seinällä ovat löytö H&M Home -osastolta.
Pariskunnalla on ollut tapana tuoda ulkomaanmatkoiltaan lasisia lumisadepalloja tuliaisiksi.
Perheen harvoja design-kalusteita ovat Normannin klassikkovalaisin Norm 69 XL-kokoisena sekä Eero Aarnion Puppy-tuoli. Hauska jakkara on itse asiassa Merin 12-vuotiaan pojan, joka toivoi sitä aikanaan syntymäpäivälahjaksi. ”Meillä on ollut tapana järjestää lapsille usein oikein suuret syntymäpäiväjuhlat, mutta en ole koskaan halunnut, että syntymäpäivien idea pyörii lahjojen ympärillä. Niinpä olemmekin yleensä sopineet, että synttärisankari saa yhden suuremman lahjan, johon kaikki osallistuvat jollakin pienellä summalla. Yhtenä vuonna poikani toivoi tätä tuolia, joten hankimme sen hänelle yhteislahjana”, Meri kertoo.
Punainen kukkataulu olohuoneen seinällä on Merin hyvän ystävän Jouna Sternin maalaama. Samaan sarjaan kuuluu myös kolme pienempää kukka-aiheista taulua, jotka on ripustettu kodin keittiöön. Meri kertoo ostaneensa teokset Jounan ensimmäisestä näyttelystä kymmenisen vuotta sitten. Kiinnostuneille hän vinkkaa tiedoksi, että Sternillä on tälläkin hetkellä meneillään ”Rude Pulp” -nimeä kantava näyttely ravintola Lungissa Helsingissä.
Perheen eteisessä näkyy tyypillinen lapsiperheen arki: takkeja, kenkiä, hanskoja ja pipoja riittää. Eteisen katossa roikkuva kaunis timanttilamppu on alennuslöytö Hobby Hallista vuosia sitten.
Hauska metallinen häkkikaappi löytyi aikanaan Ikeasta ja pariskunta tykästyi siihen ensinäkemältä. ”Voin suositella tätä kaappia kaikille, joilla vallitsee kenkäkaaos eteisessä! Kaappi jemmaa uumeniinsa todella paljon eikä kaapin sisällä vallitseva kaaos oikeastaan haittaa minua. Tärkeintä on, että sotku ei ole keskellä eteisen lattiaa!”, Meri paljastaa. Hän toteaa myös, että läpinäkyvästä kaapista on helppo ja nopea löytää tarvitsemansa kenkäpari. Kaapin päällä sijaitsevissa laatikoissa puolestaan on hanskoja sekä muuta tarpeellista pientä tavaraa, jolla on muuten paha tapa kadota.
Vanhassa talossa sijaitsevien asuntojen pohjaratkaisut eivät aina ole nykymittapuulla kaikkein ihanteellisimpia ja esimerkiksi kylpyhuoneen tilanpuutteen takia pyykkikone on sijoitettu keittiöön. Meri kertoo ihmisten joskus kummastelevan ratkaisua mutta olevansa jo itse tottunut järjestelyyn.
Vanhaa asuntoa asuntoa ei myöskään ole siunattu runsaalla säilytystilalla, joten keittiön nurkassa sijaitseva vanha kylmäkaappi sekä seinälle sijoitellut hauskat pienet laatikot ovat ahkerassa käytössä. Merin kotona kokataan paljon ja pieniin vetolaatikoihin on kätketty muun muassa maustepurkkeja.
Meri kertoo, että värikkäässä lastenhuoneessa vallitsee aina hallittu kaaos ja lapsille tavaraa tuppaa kertymään, mutta lelut ja muut pikkutavarat saadaan kätevästi piiloon laatikoihin. Kevytrakenteinen kerrossänky on löytynyt Ikeasta.
Lastenhuoneen seinustalla lepäävät kitarat ovat perheen pian 8 vuotta täyttävä tyttären, joka harrastaa soittamista.
Merin ja hänen puolisonsa intohimoinen musiikkiharrastus näkyy olohuoneen hyllykön LP-levykokoelmassa, josta nyt on innostunut myös perheen 12-vuotias poika. Hän kuuntelee musiikkia paljon mieluummin LP-levyltä kuin Spotifysta. Hyllykössä näkyvät vanhat kirjat ovat puolestaan perintöä rakkaan ystävän vanhemmilta. Kun ystävän vanhemmat muuttivat vanhainkotiin ja omaisuutta piti karsia, ystävä lahjoitti opettajavanhempiensa vanhoja kirjoja Merin lapsille.
Makuuhuoneeseen on saatu kipeästi kaivattua säilytystilaa hankkimalla sänky, jonka rungossa on säilytyslaatikoita. Meri kertoo, että laatikoihin sai mahdutettua kahden lipaston verran tavaraa, joten sen myötä makuuhuoneeseen saatiin myös väljempi ja avarampi tunnelma.
Ruokailutilana toimivan hallin vanha kaappi on löytö antiikkikaupasta ja taulut ovat Merin puolison maalaamia. Paljetein koristellussa korissa olevan huonekasvin Meri on saanut syntymäpäivälahjaksi ystävältään.
Meri järjestää perheineen paljon illalliskutsuja ja hän on perustanut ystäväpariskunnan kanssa ”pastakerhon”, joka kokoontuu viikoittain – vuoroviikoin Merin ja ystävän kotona. Joka maanantai kokataan porukalla ruokaa niin, että perheet lapsineen kokoontuvat yhteen pasta-aterian äärelle.
Ruokailutilan seinällä oleva koriste löytyi aikanaan Mokosta ja se on ikivanha ikkuna-aukko vanhasta rakennuksesta jostakin Intian suunnalta. Keltainen lamppu puolestaan on Muuton ja tuo asuntoon Merin kaipaamaa väriä.
Lastenhuoneen vanha nahkatuoli sai villin kuosinsa puolivitsillä. ”Todella kauniin vanhan nahkapäällysteisen tuolin nahka rikkoutui istuinosasta ja se piti korjata jotenkin. Keksimme läpällä ajatuksen lehmäkuosista ja päädyimme lopulta tähän villiin korttiin sitten ihan oikeastikin. Nyt voisi taas olla aika muutokselle, mutta emme ole vielä päässeet yksimielisyyteen tuolin uudesta ilmeestä”, Meri tunnustaa.
Lapset tekevät läksynsä jaetun työpöydän äärellä lastenhuoneessa.
Lastenhuoneen kaapisto on saanut piristyksekseen legoista itse tehdyt vetimet. ”Kaapit näyttivät niin tylsiltä, että piti keksiä jotain! Olemme keksineet kaikenlaisia luovia ratkaisuja ennenkin, sillä legovetimiä edelsivät palapeleistä tehdyt vetimet”, Meri kertoo.
Keittiön pikkupöytä on näppärä apu arjessa ja sitä käyttävät lähinnä perheen lapset aamupalaa syödessään. Lisää säilytystilaa keittiöön on taiottu yksinkertaisella metallihyllyköllä, joka löytyi Ikeasta. Kauniit kattolamput puolestaan löytyivät super-edullisesti samasta alennusmyynnistä kuin eteisenkin lamppu.
Viikon tärkeät muistettavat asiat sekä lasten lukujärjestykset pysyvät tallessa keittiön ilmoitustaululla.
Vanhempien makuuhuoneessa sijaitsee myös Merin puolison äidiltä peritty vanha kirjoituspöytä.
Verhon taakse kätketyt rekit ja laatikot tuovat makuuhuoneeseen säilytystilaa. Lisäksi makuuhuoneessa on myös oma vaatehuone.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
29/10/17
Olen viime aikoina keskittynyt sisustusjutuissa esittelemään lähinnä tätä omaa kotikoloani, koska pitkästä aikaa siinä on ollut jotakin esittelemistä. Mutta koska vaihtelu virkistää, niin tuumailin, että voitaisiin välillä taas kurkistaa myös ihanien ystävieni koteihin. Minulla on mahtava joukko upeita, persoonallisia ja tyyleiltään ihan erilaisia ystäviä, joiden kodeista osa voisi hyvin koristaa sisustuslehden sivuja ja osaa tuskin niille huolittaisiin. Silti ihastelen joka kerta kavereitteni persoonallisia sisustusratkaisuja ja luovuutta sekä heidän tarinoitaan tavaroiden taustalla.
Monet ystävistäni ovat elävä esimerkki siitä, että kauniisti ja tyylillä sisustaakseen ei tarvita valtavaa budjettia tai designerkalusteita. Hyvää silmää ja makua ei voi ostaa rahalla ja usein kiinnostavimmat kodit syntyvät juuri sellaisesta kerroksellisuudesta, kun kalusteita ja tavaroita on kertynyt matkan varrella milloin mistäkin. On ihastuttavaa vierailla kodissa, jossa lähes jokaiseen tavaraan liittyy jokin tarina tai muisto. Ja juuri sellainen koti on rakkailla ystävilläni Sannalla ja Heikillä. Sekä Tuhtilla, johon pääsittekin aiemmin tällä viikolla tutustumaan. <3
Taidekriitikkona ja vapaana kirjoittajana työskentelevä Sanna ja toimittaja-muusikko Heikki asuvat Helsingissä kaksiossa pörröisen koirakaverinsa Tuhtin kanssa. Suurin osa pariskunnan huonekaluista ja tavaroista on hankittu käytettyinä tai saatu sukulaisilta ja ystäviltä. Aiemmin kaksikko on metsästänyt kalusteita kirpputoreilta, mutta nykyään hankinnat tehdään yleensä netistä esimerkiksi FB-kirppareilta. Alun alkujaan syy tavaroiden hankkimiseen käytettynä oli lähinnä taloudellinen, mutta nykyään se on myös ideologinen valinta. He ovat myös todenneet, että löytämisen ilo on käytetyn tavaran kohdalla paljon suurempi, kun kohdalle osuu jotakin sopivaa. Tavaroiden historiaa ja taustatarinaa löytyy tarkemmin jutun kuvateksteistä.
Jos muuten taide ja kulttuuri kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan Sannan ja muutaman hänen ystävänsä perustamaan Edit-taidemediaan, jonka sivuilta pääsee lukemaan myös Sannan kirjoittamia tosi mielenkiintoisia ja tarkkanäköisiä tekstejä. Jos puolestaan viihde-tekniikka ja hifi-asiat kiinnostavat, niin niistä voi lukea Heikin pienellä porukalla perustamasta AVplus-lehdestä. Tuhtin touhuja sen sijaan voi seurailla Instagramin välityksellä.
Valoisassa kaupunkikaksiossa on neliöitä 46 ja se sijaitsee mukavalla paikalla, jonka liepeillä on Tuhtille hyviä lenkkeilyreittejä. Sannalle erityisen tärkeää oli asuntoa valitessa se, että ikkunoista näkyy maisemaa ja luontoa – ikkunoista näkyvistä puista voi seurailla vuodenaikojen vaihtumista. Sannan suosikkiasioita omassa kodissa ovat myös vanhalle talolle tyypilliset korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Bonuksena asunnossa on kaunis vanha takka, joka tosin on enemmän koristeena kuin käytössä.
Vuokra-asunnossa joutuu usein tekemään pieniä kompromisseja makuasioiden suhteen ja tässä tapauksessa sellaisia ovat keittiön kaapit, jotka eivät ihan istu Sannan makuun, mutta pienillä sisustusratkaisuilla keittiötäkin on saatu tuunattua vähän omaan tyyliin sopivammaksi.
Omanlaisiaan sisustushaasteita on aiheuttanut pörheä Tuhti-koira, joka on tuonut asuntoon oman uljaan habituksensa lisäksi melkoisen kasan koiratarvikkeita. Säilytystilaa asunnossa on niukasti eivätkä koiran tarvikkeet ole aina sieltä esteettisimmästä päästä, joten niiden jemmailussa ympäri asuntoa on käytetty luovuutta. Esimerkiksi valtava koiranruokasäkki on piilotettu keittiön nurkassa olevaan sinkkitynnyriin. Tässäpä siis oiva sisustuniksi myös muille koiran kanssa asuville, joilla on ongelmia mahduttaa jättiläismäisiä ruokasäkkejä kaappeihin.
Pariskunnan intohimoinen lukuharrastus näkyy myös kodin sisustuksessa, sillä kirjoja on PALJON ja niitä on kaikkialla. Sannan viimeisimpiä kirjaihastuksia ovat olleet Anni Kytömäen Kultarinta- ja Kivitasku-teokset, Saara Turusen Rakkauden hirviö, Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta sekä Linda Boström Knausgårdin tuotanto. Klassikoista hän suosittelee erityisesti Mika Waltarin historiallisia romaaneja sekä John Steinbeckin Vihan hedelmät -teosta.
Tässä kodissa kirjat eivät mahdu kaikki kirjahyllyyn.
Asunnossa on hauskat vanhat kaariovet.
Vanha matkalaukku on toimittanut aikojen saatossa myös bassorummun virkaa, kun Heikki soitti opiskeluaikoinaan katusoittobändissä.
Keittiön seinälle kehystetty juliste on todellisuudessa keittiöpyyhe Heikin syntymävuodelta.
Sanna löysi olohuoneen vanhan kaapin Jyväskylässä opiskeluaikoina kirpputorilta, mutta ei saanut autottomana kuljetettua sitä kotiin mitenkään. Lopulta ystävät ostivat Sannalle synttärilahjaksi kuljetuspalvelun, jolla kaappi saatiin perille asti kotiin.
Vanha lampaantalja on kulkenut matkassa Heikin lapsuudesta asti.
Makuuhuoneen upea valaisin on Sannan kirpputorilöytö.
Olohuoneen seinällä roikkuvat nyrkkeilyhanskat kuuluivat aikanaan Sannan isoisälle. Myös keittiön vanha ruokapöytä on papan perintöä – hän on nikkaroinut sen itse.
Pieni pyöreä maljakko on Sannan muotoilijaystävän kätten työtä. Hevospatsas puolestaan on matkamuisto Espanjasta Granadasta ja ehti kiertää ympäri Espanjaa Sannan kainalossa hyvän tovin ennen kotiinpaluuta.
Lapin Sallasta kotoisin oleva Heikki on löytänyt poron kallon vaelluksillaan metsästä.
Kehruuharrastus on Sannan uusin kiinnostuksen kohde. Kuvan lanka on kehrätty Tuhtin karvasta, jota irtoaa harjatessa kiitettäviä määriä.
Käsitiskiaine on tylsän muovipullon sijaan vaihdettu kauniiseen lasipulloon.
String-kirjahylly on yksi harvoista asuntoon uutena hankituista kalusteista.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
Related posts
