Soft Hardcore

Joko olet käynyt katsomassa Emma Ainalan tuoreen Soft Hardcore -näyttelyn Helsinki Contemporaryssa? Jos et, niin NYT on se hetki mennä, sillä näyttely on esillä enää tämän viikon ajan. Ja vaikka olisitkin ehtinyt jo piipahtaa, suosittelen käymään vielä toisenkin kerran, sillä Ainalan vaaleanpunaista hattaramaailmaa huokuvat teokset ovat sellaista yksityiskohtien ilotulitusta, että puolet kaikesta siitä runsaudesta menee takuulla ensimmäisellä katselukerralla ohi. Tällä kertaa maalaukset ovat myös saaneet rinnalleen keramiikkaveistoksia, jotka ovat kuin kuvien kolmiulotteista jatkumoa.

Ainalan pastellinvärinen ja rönsyilevän moniulotteinen visuaalinen maailma peilaa naishahmojen kautta somemaailmaa ja selfie-kulttuuria, naiseutta ja seksuaalisuutta, valta-asetelmia ja kulutusyhteiskuntaa. Hätkähdyttävän taidokkaasti maalatut ja näennäisen hempeät kuvat kätkevät taakseen ristiriitoja, ahdistusta ja tabuja. Suosittelen, että menet ja tutkit itse, mutta jos kriitikon mietteet kiinnostavat, esimerkiksi ystäväni Sanna Lipponen on kirjoittanut Edit-taidemediaan näyttelystä mielenkiintoisen analyysin.

Loikkasin viime viikolla itse keskelle Soft Hardcore -näyttelyn tunnelmaa ja matchasin tyylini teosten henkeen pienen projektin tiimoilta. Olin käynyt näyttelyssä jo aiemmin, joten tiesin mitä odottaa. Vedin ylle vaatteet, joissa oli vaaleanpunaisia pupunkorvia, punaisia pusuhuulia ja mustaa kiiltonahkaa – pehmeää ja kovaa kuten ajatella saattoi. Uppouduin teosten äärelle suljetussa galleriatilassa kaikessa rauhassa ja tutkailin töitä kaikessa rauhassa aina vain uusia yksityiskohtia huomaten. Avajaisillan hälinässä suurin osa maalausten lukemattomista hienovaraisista viesteistä ja nyansseista meni auttamatta ohi silmien.

Olen muutaman kerran tehnyt aiemminkin fiilisvideoita tänne blogin puolelle yhteistyönä videotaitureiden kanssa ja palaute on aina tuntunut olevan hurjan myönteistä. Ja onhan se mukavaa vaihtelua pelkkään still-kuvaan, joten oli hauska päästä tekemään taas pitkästä aikaa tällainen pieni videoprojekti. On oikeastaan aika hullua, millaisiin tilanteisiin sitä elämässä toisinaan päätyy. Tähän projektiin ajauduin mukaan siksi, että satuin joskus reilu vuosi sitten lainaamaan naapurilleni tikapuita. Naapuri ehti muuttaa talosta jo poiskin, mutta otti myöhemmin yhteyttä ja ehdotti yhteistä videoprojektia, sillä hänellä sattuu olemaan oma tuotantoyhtiö. Ja lopulta löysin itseni Helsinki Contemporarysta kameran edestä – oikeastaan vain siksi, että hyvän aikaa sitten tulin lainanneeksi tikkaita kerran.

Itse asiassa tämä projektimme ei jäänyt vain yhteen videoon, joten jatkoa seuraa vielä, mutta olisi hauska kuulla, mitä tuumitte tällaisista videoproggiksista. Kiinnostaako videofiilistely vai tykkäättekö enemmän ihan vain perinteisistä teksteistä ja kuvista? Itselle tämä ainakin on kivaa vaihtelua!

Kiitos vielä Nawras Odda hauskasta yhteistyöstä sekä Helsinki Contemporary ja Emma Ainala siitä hyvästä, että saimme tulla kyläilemään. Muuten, on aikamoinen multitalentti tuo Nawras, sillä myös videolla kuultava kappale on hänen omaa käsialaansa! Ja kiitos myös Elisalle upeasta silmämeikistä, joka sopi tämän projektin fiilikseen kuin nakutettu.

Ja tosiaan, käykää katsomassa tuo Emma Ainalan Soft Hardcore -näyttely, joka on auki vielä tämän viikonlopun eli su 25.11. asti osoitteessa Helsinki Contemporary, Bulevardi 10 (vapaa pääsy).

pusero // sweater Uhana Design*

nahkahame // leather skirt & Other Stories (2017)*

nilkkurit // ankle boots Minna Parikka (2016)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos & video: Nawras Odda / Saut Productions