3/04/20
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: IVALO.COM
Onko hakusessa hetken huuma vai koko elämän mittainen tosirakkaus? Jos suhtautuisimme jokaiseen ostamaamme vaatteeseen ja tavaraan samalla vakavuudella kuin suhtaudumme ihmissuhteisiin, saattaisimme tehdä aika erilaisia valintoja. Ja vaikka ihmissuhteissa onkin lupa nauttia yhden illan jutuista ja moni potee sisimmässään sitoutumiskammoa, vaatekaapilla lyhyiden romanssien aika on ohi. Maailma hukkuu roskaan ja huonolaatuiseen tavaraan, joten minä ainakin haluan rinnalleni vain sellaisia helmiä, joiden kanssa näen itseni yhdessä myös tulevaisuudessa. Kelpuutan vaatekaappiini enää tosirakkautta, johon olen valmis panostamaan, josta olen valmis pitämään huolta ja jonka uskon kestävän elämän myötä- ja vastoinkäymisissä.
Kuinka usein mietimme ostopäätöksiä tehdessämme, olemmeko todella valmiita sitoutumaan pitkällä tähtäimellä? Olen käyttänyt tätä vertauskuvaa ikivanhassa blogijutussani jo yli 10 vuotta sitten, mutta nyt se tuntuu ajankohtaisemmalta kuin koskaan – siksi julkaisin tuon arkistojen aarteen uudelleen muutama kuukausi sitten. Onneksi en ole mietteideni kanssa yksin. Luo uskoa ja toivoa tulevaisuuteen huomata, että moni muu jakaa tämän saman arvomaailman. Erityisesti ilahduttaa, että nämä arvot alkavat näkyä myös siellä ”ongelman” alkulähteillä eli vaatebisneksessä. Vastuulliseen muotiin erikoistuneen kotimaisen IVALO.COM-verkkokaupan uusissa rohkeissa mainoskuvissa leikitellään samalla ihmissuhteista tutulla retoriikalla: haksahdatko pikaromanssiin vai oletko valmis sitoutumaan tosirakkauteen?
IVALO.COM on ottanut asiassa myös myynnin näkökulmasta rohkean askeleen eteenpäin: kassalle ei enää käytännössä pääse harkitsematta ostopäätöstään hetken verran. Verkkokauppa kehottaa ostamaan tuotteen vain, jos sitä voi sanoa rakastavansa ja kun asiakas klikkaa tuotteen ostoskoriin, näytölle ilmestyy kysymys: ”Rakastatko näitä tuotteita?” Riippuen vastauksesta, verkkokauppa tarjoaa pienen infopaketin kera mahdollisuuden siirtyä kassalle tai kehottaa harkitsemaan ostopäätöstä vielä. Tämä voi tuntua pieneltä eleeltä, mutta harva yritys, jonka koko liiketoiminta perustuu myynnille, olisi valmis kannustamaan kuluttajaa vielä harkitsemaan uudelleen ennen kuin siirtyy maksamaan. Perinteisesti ostaja pikemminkin halutaan saada tekemään nopeita päätöksiä ja tarttumaan tarjouksiin mahdollisimman nopeasti ennen kuin ehtii tulla katumapäälle. Siksi IVALO.COMin valitsema linja tuntuu etenkin vaatebisneksessä suorastaan vallankumoukselliselta. Jos useampi tekstiilialan toimija uskaltaisi haastaa omaa ajatteluaan ja bisnesmalliaan, maailmassa olisivat asiat aika paljon paremmin.
Verkkokauppa kysyy asiakkaalta:
Asiakas vastaa: En rakasta
Asiakas vastaa: Kyllä rakastan
Tiesitkö, että vaatetuotannon määrä on globaalisti arviolta tuplaantunut viimeisten 15 vuoden aikana, mutta samanaikaisesti yksittäisen vaatteen käyttökertojen määrä on vähentynyt 36%? Vain alle 1% vaatteiden valmistukseen käytetystä materiaalista kierrätetään uusiin vaatteisiin, mikä tarkoittaa yli 100 miljardin dollarin (USD) arvosta hukattua materiaalia joka vuosi (Ellen MacArthur Foundation, 2017). Nykyinen muoti- ja tekstiiliteollisuus on rakennettu täysin kestämättömälle pohjalle, jonka suurimpana ongelmakohtana on nopea tahti ja vaihtuvuus. Pikamuotiyritykset ovat siirtyneet perinteisestä kevät- ja syysmallistoajattelusta mikrosesonkiajatteluun, mikä tarkoittaa että myymälöihin saapuu uutta tavaraa viikoittain. Yksittäisten tuotteiden näkökulmasta se voi merkitä jopa 400 uutta tuotetta joka viikko. Se on aivan järjetön määrä tavaraa ja massatuotannon vaikutukset ympäristölle ovat sietämättömät.
Muoti ja vastuullisuus ovat lähtökohtaisestikin haastava yhdistelmä ja tekemistä asian tiimoilta on vielä valtavasti – yksikään brändi ei ole tässä asiassa valmis tai täydellinen. Vastuullisuus on niin suuri kokonaisuus, että sen hahmottaminen kaikkine eri osa-alueineen on haastavaa paitsi kuluttajille myös yrityksille itselleenkin. Matka materiaalin alkulähteiltä valmiiksi tuotteeksi on pitkä ja sisältää lukemattomasti vaiheita, jotka on otettava huomioon vastuullisuutta tarkastellessa. Tuotantoketjujen täydellinen tuntemus onkin yksi yritysten suurimmista ongelmakohdista, sillä globaalilla kentällä tavarantoimittajien sekä näiden alihankkijoiden määrää ja toimintatapoja voi olla hyvin vaikea jäljittää.
Iso vastuu on kuitenkin myös meillä kuluttajilla ja kaiken keskiöön tulisi asettaa kysymys: Mitä oikeasti tarvitsen?
Muoti- ja tekstiiliteollisuuden ongelmakohtien kirjo on valtava, mutta erilaisia ratkaisuja on mahdollista löytää tarkastelemalla tuotteen koko elinkaarta. Kestävämmillä valinnoilla sekä uusilla innovaatioilla pystytään vaikuttamaan moneen asiaan kuten tuotteen hiilijalanjälkeen. Iso vastuu on kuitenkin myös meillä kuluttajilla ja kaiken keskiöön tulisi asettaa kysymys: Mitä oikeasti tarvitsen?
Uskon, että jokainen ympäristöstä ja muista ihmisistä tippaakaan välittävä miettii omien valintojensa kestävyyttä ja potee epäsäännöllisen säännöllisesti maailmantuskaa. Paras ja konkreettisin tapa vaikuttaa on miettiä kriittisesti omaa kulutustaan, hankkia tarvitsemansa mahdollisuuksien mukaan käytettynä ja joskus jotain uutta tarvitessaan tukea vastuullisiksi tuntemiaan toimijoita. Mutta mistä niitä vastuullisia merkkejä sitten löytäisi? Kuluttajan roolissa voi välillä olla todella vaikea arvioida, mikä on oikeasti vastuullista ja mikä lähinnä viherpesua. Toisinaan myös eri mittareilla mitattuina syntyy hyvin erilaisia tuloksia. Siksi näin kuluttajana olen monesti kaipaillut jotakin systeemiä, joka kokoaisi yhteen luotettavaa informaatiota ja näitä erilaisia mittareita, joiden avulla erilaisia vastuullisuuden osa-alueita voisi itse helpommin arvioida. No, minulla on iloisia uutisia, sillä nyt sellainen on luotu ja se löytyy IVALO.COM-verkkokaupasta.
IVALO.COM aloitti noin 5 vuotta sitten nousevan suomalaisen muodin kauppapaikkana, joka kokosi yhteen nuoria suomalaisia suunnittelijoita ja pienempiä, nousevia merkkejä. Suomalaisen muodin ja asiakaskunnan parissa aloittanut verkkokauppa laajensi pikkuhiljaa valikoimaansa ja toimialuettaan kansainvälisempään suuntaan: tavoitteena oli auttaa sekä nousevia merkkejä kasvattamaan bisnestään että ihmisiä löytämään kiinnostavia brändejä ympäri maailman.
”Heräsin ajatukseen, että mehän olemme täysin pulassa ja kuvainnollisesti menossa öljytankkerilla päin seinää.”
Konsepti oli mainio, mutta IVALO.COMin perustajan Matti Lamminsalon takaraivossa kyti huoli maailman tilasta ja vaatebisneksen vaikutuksista siihen. ”Analysoin ihmiskunnan tilannetta ja tulin siihen tulokseen, että jos emme tee aika isoja muutoksia tavassamme elää ja kuluttaa, koko ihmislaji on uhattuna. Heräsin ajatukseen, että mehän olemme täysin pulassa ja kuvainnollisesti menossa öljytankkerilla päin seinää” Lamminsalo kuvailee. Tämän ajatuksen seurauksena syttyi halu tehdä muutoksia omankin yrityksen toiminnassa ja tehdä asioita vieläkin paremmin – tehdä jotakin, millä voisi oikeasti olla korjaavaa vaikutusta maailmaan ja mahdollisuus auttaa ihmisiä tekemään parempia valintoja.
”Kun starttailimme IVALO.COMia viisi vuotta sitten, puntaroimme monenlaisia eri vaihtoehtoja. Totesimme, että kierrätysmuodin saralla on jo paljon toimintaa ja kilpailua. Sen sijaan halusimme alusta asti pureutua ongelman juurelle ja lähteä ratkomaan sitä: vaatebisnestä hallitsevat isot pikamuotia tuottavat korporaatioit ja kestäviä ja laadukkaita vaatteita tekevien pienempien brändien on vaikea päästä pinnalle. Tavoitteenamme oli auttaa ihmisiä löytämään nämä kiinnostavat, vastuulliset brändit ja siinä onnistuimme, mutta vuosien mittaan idea alkoi tarkentua entisestään. Tajusimme, että siinä, missä vastuullisuus kiinnostaa tällä hetkellä todella monia, harva lopulta osaa edes kertoa, mitä se pitää sisällään. Kaikki maailman vaatebrändit haluavat tänä päivänä olla vastuullisia, mutta pinnallisen viherpesun sijaan halusimme auttaa brändejä toimimaan aidosti paremmin sekä auttaa ihmisiä ja vastuullisia toimijoita kohtaamaan”, Lamminsalo kertoo.
”Tajusimme, että siinä, missä vastuullisuus kiinnostaa tällä hetkellä todella monia, harva lopulta osaa edes kertoa, mitä se pitää sisällään.”
Lamminsalon idea kulminoitui verkkokaupaksi, jossa vastuullisuus perustuu epämääräisten lupausten sijaan selkeille, läpinäkyville ja mitattavissa oleville faktoille. Toteutukseen lähdettiin niin kunnianhimoisesti, että se vaati hetken tuumaustaukoa. Koska vaikutti siltä, että sellaista kattavaa järjestelmää vastuullisuuden eri osa-alueiden arvioimiseksi ei ollut olemassakaan, ei auttanut kuin luoda sellainen. Niinpä projektiin pyydettiin avuksi mukaan vastuullisuuden kovimpia kotimaisia ammattilaisia. Verkkokaupalle lähdettiin luomaan vastuullisen muodin viitekehystä, jota mukana kehittämässä ovat olleet muun muassa vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme ja vastuullisuuteen sekä kestävään kehitykseen erikoistunut tutkijatohtori Linda Turunen Aalto-yliopistosta. Heidän lisäkseen mukana on ollut vastuullisuuden parissa jo 20 vuotta työskennellyt Sari Siitonen, jonka oma yritys Clonet on erikoistunut organisaatioiden ja tuotteiden hiilijalanjälkilaskentaan, vastuullisuusstrategiaan sekä ilmastobisneksen kehittämiseen. Aika kova joukko!
Yhdessä Suomen arvostetuimpien asiantuntijoiden ja akteemikoiden kanssa IVALO.COM on luonut vastuullisen muodin viitekehyksen, jonka tarkoituksena on tarjota läpinäkyvää ja selkeää tietoa kuluttajalle brändeistä ja niiden tuotteista – ja sitä kautta auttaa asiakasta arvioimaan ostopäätöstään. Samalla konsepti myös käytännössä tukee brändien omaa vastuullisuustyötä sekä haastaa niitä parantamaan toimintaansa ja ottamaan jatkuvasti uusia konkreettisia askeleita toimintansa ympäristövastuun, sosiaalisen vastuun sekä taloudellisen vastuun kehittämiseksi. Viitekehys perustuu muun muassa professori Minna Halmeen tutkimusryhmän käyttämään vastuullisuuden arviointimenetelmään sekä YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, tavoitteisiin ja standardeihin.
Mitä vastuullisen muodin viitekehys sitten pitää sisällään? IVALO.COM on rakentanut viitekehyksen näiden muotialan kannalta olennaisiksi arvioimiensa vastuullisuusteemojen ympärille:
♥ Läpinäkyvä arvoketju
♥ Vastuulliset materiaalit
♥ Pienempi hiilijalanjälki
♥ Kiertotalouteen suunnittelu
♥ Reilut työolosuhteet
♥ Vastuullinen verkkokauppa
Kullekin osa-alueelle on asetettu minimivaatimustaso, joka edellytetään, että brändin on mahdollista päästä myyntiin IVALO.COM-alustalle. Vastuullisuuden tulee esimerkiksi näkyä yrityksen arvoissa sekä strategiassa ja brändin on tunnettava käyttämiensä materiaalien alkuperä. Turkisten, haitallisten kemikaalien ja lapsityövoiman käyttöä ei hyväksytä eikä mahdollisesti palautettujen tuotteiden polttamista tai sijoittamista kaatopaikalle sallita. Minimivaatimustason ylittävistä vastuullisuustoimista kuten kierrätysmateriaalien käytöstä, tuotteiden hiilijalanjäljen määrittämisestä tai esimerkiksi korjauspalveluiden tarjoamisesta brändit voivat saada lisäpisteitä
Kaikki tiedossa olevat vastuullisuusteot on listattu verkkokaupassa kunkin brändin ja yksittäisen tuotteen yhteyteen, jotta kuluttaja näkee helposti, mitkä asiat brändi on toiminnassaan ottanut huomioon ja missä saattaa yhä olla parantamisen varaa. Näitä kaikkia pääsee helposti tutkimaan itse verkkokaupassa. Systeemi perustuu kuitenkin jatkuvan parantamisen ajatukselle, joten siksi myös IVALO.COM jatkaa sen edelleen kehittämistä brändeiltä ja asiakkailta saamansa palautteen perustella. Maailma ei ole valmis ja aina voi parantaa entisestään.
Rakastan sitä, että joku oikeasti tekee jotakin konkreettista tilannetta muuttaakseen ja tehdäkseen vastuullisemmista valinnoista helpompia meille kaikille. RAKASTAN. Arvostan aivan valtavasti sitä suurta työtä, jonka IVALO.COM ja vastuullisuusasiantuntijat ovat tehneet tämän systeemin rakentaessaan. On hyvä kysymys, kuinka moni ostamamme vaate olisi jäänyt hankkimatta, jos ostopäätöstä tehdessämme tarjolla olisi ollut samanlainen tietopaketti vaatteen alkuperästä ja sen tuottaneen yrityksen arvoista. Toivon, että jonakin päivänä sellainen on oletusarvo ja tarjolla ihan kaikkialla.
”Uuden ostamisesta on nykyisin kadonnut se ilo, jota joskus siitä tunsin. Minulle vastuullisesti toimivat merkit ja putiikit ovat palauttaneet ripauksen sitä iloa.”
”Uuden ostamisesta on nykyisin kadonnut se ilo, jota joskus siitä tunsin. Aiemmin kauniiden löytöjen tekeminen oli sellaista hyvään mieltä tuovaa arjen piristystä, mutta nykyään uusista tavaroista ja vaatteista tuntee enemmänkin vain syyllisyyttä. Minulle vastuullisesti toimivat merkit ja putiikit ovat palauttaneet ripauksen sitä joskus tuntemaani iloa. Tuntuu vähän mukavammalta hankkia jotain, jos tiedän tiedän, että sen tuotannossa ei ole kohdeltu väärin ihmistä tai luontoa.” Suunnilleen näin pohdiskeli eräs IG-seuraajani muutama kuukausi takaperin, kun juttelimme vaateteollisuuden vastuullisuuskysymyksistä.
Mieti, mitä oikeasti tarvitset. Osta käytettynä, jos voit. Suosi merkkejä, joiden tuotantoketju on läpinäkyvä alusta loppuun ja joiden arvomaailmassa vastuullisuus ulottuu yksittäisten vastuullisiten kampanjoiden tai kokoelmien sijaan koko liiketoiminnan ytimeen. Niitä löydät esimerkiksi IVALO.COMista. Suosi hidasta muotia ja arvosta laatua. Pidä hyvää huolta omistamistasi vaatteista ja korjauta niitä uuteen vaihtamisen sijaan. Ja mikä tärkeintä: hanki vain, jos olet valmis sitoutumaan. Näillä eväillä pääsee jo aika pitkälle.
Photos: IVALO.COM
22/03/20
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SUOMEN WORLD VISION
Kerroin alkuvuodesta ottaneeni vastaan tärkeän tehtävän kummina. Pääsin nimittäin World Visionin kautta kummiksi pienelle kenialaiselle pojalle. Sen jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon! Kävin reilu kuukausi sitten tutustumassa World Visionin toimintaan Keniassa ihan paikan päällä ja samalla reissulla sain myös tavata kummipoikani. Tarkoituksena on kertoa oman kummipoikani tapaamisesta sekä World Visionin työstä nimenomaan Keniassa Ngoswetin alueella vielä tarkemmin, mutta sitäkin tärkeämmältä juuri nyt tuntuu valottaa hieman, mitä tämä koronatilanne tarkoittaa käytännössä Kenian kaltaisissa maissa.
Kerroin aiemmassa postauksessani kattavasti World Visionin toimintaperiaatteista, joten jos kiinnostaa lukea järjestön toiminnasta tarkemmin, suosittelen lukemaan tuon edellisen postaukseni. Matkallani Keniaan pääsin näkemään järjestön tekemää työtä ja sen tuloksia ihan omin silmin ja olin näkemästäni todella vaikuttunut: lahjoitusvaroilla todellakin muutetaan elämiä ja saadaan ihan valtavan hienoja asioita aikaan. Kaikesta tästä olen tekemässä vielä oman erillisen postauksensa.
Tällä hetkellä meillä kaikilla on pinnassa valtava huoli tulevasta: omasta ja läheistemme terveydestä, yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä ehkä myös taloudellisesta selviytymisestä, kun töitä peruuntuu ja lomautuksia tehdään. Olen itse siinä mielessä hyvin onnekkaassa tilanteessa, että pystyn tekemään töitäni kotoa käsin eikä ympärillä vallitseva kaaos ole vaikuttanut valtavasti töihini. Koska oma tilanteeni on siinä mielessä ainakin toistaiseksi vakaa, olen yrittänyt miettiä, miten voisin tässä tilanteessa auttaa muita parhaani mukaan. Yritän kantaa vastuuni vaikuttajana ja tiedon välittäjänä sekä samanaikaisesti tarjota ihmisille tämän kaiken keskellä vähän muutakin ajateltavaa. Käyn mummokaverin puolesta kaupassa, pyrin tukemaan tuttuja yrittäjiä parhaani mukaan ja lahjoitan rahaa sinne, missä sitä tarvitaan mahdollisesti vieläkin kipeämmin. Kehittyvissä maissa koronaviruksen leviämisellä voi olla katastrofaaliset seuraukset, joten tuntuu tärkeältä yrittää auttaa niin lähellä kuin kauempanakin, kun siihen on itsellä mahdollisuus.
Afrikassa koronatilanne on vielä toistaiseksi pysynyt melko hyvin hallinnassa, mutta mikäli epidemia pääsee leviämään siellä laajemmin, etenkin maaseudulla ja slummeissa hoitoon pääseminen on käytännössä lähes mahdotonta. World Vision -kummien avulla on tällaisena aikana entistäkin suurempi merkitys: esimerkiksi Keniassa elinolot ovat monella alueella jo valmiiksi haastavat, mutta koronavirus voi levitessään tehdä tilanteesta painajaismaisen. Kun puhtaasta vedestä ja kunnollisista saniteettitiloista on pulaa, virus voi levitessään olla todella tuhoisa etenkin, kun mahdollisuuksia tehohoitoa tarvitsevien potilaiden sairaalahoitoon ei välttämättä ole lainkaan. Suomessa kotona pysyttely voi tuntua etenkin lapsiperheistä epäkäytännölliseltä, turhauttavalta ja raskaaltakin, mutta on hyvä muistaa, että kehittyvien maiden lapsille esimerkiksi koulujen sulkeminen tarkoittaa jotakin ihan muuta kuin kotona askartelua ja eväsretkiä luontoon. Monen lapsen kohdalla se tarkoittaa koulunkäynnin keskeytymistä kokonaan, sillä etäyhteyksiä ei ole.
Pääsin itse matkallani näkemään, millaisissa olosuhteissa ihmiset Ngoswetin alueella elävät ja millaisten arkisten haasteiden kanssa he kamppailevat päivittäin, joten osaan kuvitella, miten hurja tilanne olisi, jos korona pääsisi leviämään kummilapseni kotiseudulle. Vielä virus ei ole päässyt leviämään laajemmin esimerkiksi Keniassa, mutta juuri siksi ennaltaehkäisevä työ juuri nyt on erityisen tärkeää. Alueella, jolla puhtaasta vedestä on huutava pula, tarvitaan kipeästi apua tilanteen hallinnassa pitämiseen ja taudin leviämisen estämiseen.
Kaikkein olennaisinta tällä hetkellä World Visionin avustuskohteissa on kummien tuella tehtävä ennaltaehkäisevä työ viruksen leviämisen estämiseksi. Kummitoiminnan alueilla avun tarve on suuri ihan normaalioloissakin, mutta nyt koronariskin myötä kummitoiminnasta saatavien varojen lisäksi kerätään myös ekstravaroja hygieniatyöhön, jonka avulla koulutetaan perheitä hygienian tärkeydestä tässä poikkeuksellisessa tilanteessa sekä jaetaan suojavälineitä, tukea, tarvikkeita ja terveysneuvontaa kehittyvissä maissa eläville perheille. Samalla World Vision myös monitoroi tarkasti viruksen leviämistä ja tarvittaessa ottaa käyttöön tarkoitukseen laadittuja toimenpidesuunnitelmia eri alueilla. Erityisesti oikean tiedon jakaminen hygieniasta sekä käsienpesupaikkojen lisääminen ja saippuan jakaminen on kuitenkin nyt ensiarvoisen tärkeää perheiden ja lasten suojelemiseksi. Kiinnostuneille on tarjolla lisätietoa aiheesta täällä.
Jos toimit jo kummina, suuri ja lämmin kiitos siitä! Tukesi on tässä poikkeuksellisessa tilanteessa aivan erityisen arvokasta. World Visionin kummitoiminta jatkuu entisellään myös koronakriisin aikana, mutta näissä poikkeusoloissa kummituen kautta saatuja varoja keskitetään enemmän viruksen leviämisen ehkäisyyn. Jos et ole vielä kummi ja haluaisit auttaa, mutta 30 euron kuukausittaiseen kummimaksuun sitoutuminen tuntuu epävarmassa taloustilanteessa vaikealta, on mahdollista tukea World Visionin tärkeää toimintaa myös kertalahjoituksella. Nämä varat suunnataan kaikkiin kummiohjelman maihin tarpeen mukaan: Keniaan, Ugandaan, Ruandaan, Peruun, Intiaan ja Kambodzaan. Hygieniapaketti-kertalahjoituksen summan voi päättää itse ja minimilahjoitus on 5 euroa. Pienelläkin summalla voi siis osallistua ja auttaa! Ja jos lompakosta suinkin vain liikenee, nyt avulla on aivan erityisen suuri merkitys.
Vaikka sitä tietää olevansa ihan hemmetin etuoikeutetussa asemassa jo sen puolesta, että on sattunut syntymään Suomeen, missä julkiset palvelut pelaavat ja yhteiskunta kantaa huolta heikoimmistaan, sai siitä kyllä hyvän muistutuksen jälleen tuolla reissullamme Keniaan. Matkan aikana konkretisoitui hyvin se, miten pieniä meidän huolemme todellakin ovat verrattuna todella monen muun maapallolla elävän murheisiin. Tämän koronatilanteen keskellä eriarvoisuus korostuu entisestään. Samanaikaisesti moni länsimaisessa yhteiskunnassa itsestäänselvyytenä pitämämme asia joutuu koetukselle, kun terveydenhuollon kapasiteetti on kovilla ja lääkärit joutuvat resurssiensa äärirajoilla tekemään vaikeita päätöksiä, keitä hoidetaan ja keitä ei. Saamme ehkä välähdyksen siitä karusta todellisuudesta, missä moni elää eri puolilla maapalloa ihan tavallisena arkenakin.
Vaikka tämä kriisi koskettaa myös täällä koto-Suomessa, nyt jos koskaan, tuntuu lottovoitolta olla syntynyt Suomeen. Meillä on täällä toimiva terveydenhuolto, joka tekee kaikkensa sen eteen, että tästä pelottavasta tilanteesta jotenkin selvittäisiin. Terveyden lisäksi myös talous on ahdingossa koko maailmassa ja vaikka moni tuntee huolta oman työpaikkansa kohtalosta, Suomessa valtiolla ja hallituksella on kuitenkin mahdollisuus auttaa kansaa tässä taloudellisessakin ahdingossa. Hallitus julkisti pari päivää sitten 15 miljardin euron tukipaketin Suomen taloudelle. Se ei ehkä riitä pelastamaan jokaista yritystä ja jokaista työpaikkaa, mutta se on silti aika paljon enemmän kuin mihin todella monessa maailman kolkassa pystytään. Kaikissa maailman valtioissa ei ole mahdollisuutta tai resursseja sellaisiin tukitoimiin kansalaistensa hyväksi kuin Suomessa ja muissa EU-maissa.
Tunnen valtavasti empatiaa kaikkia kohtaan, jotka eivät voi jäädä etätöihin, kuuluvat riskiryhmään, pelkäävät läheistensä puolesta ja joutuvat tämän koronatilanteen takia tukalaan taloudelliseen tilanteeseen. Haluan silti uskoa vakaavasti, että jotenkin tästä yhdessä selvitään ja toivon, että pystyisimme kaikkien näiden omien pelkojemme ja huoliemmekin keskellä muistamaan, että asiat voisivat olla myös todella paljon huonommin. Ja auttamaan omien resurssiemme ja mahdollisuuksiemme puitteissa muita niin lähellä kuin kaukanakin. Pidetään huolta.
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
19/03/20
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN
Kun hypistelemme tuotteita kaupan hyllyssä, harva tulee ajatelleeksi kaikkea sitä ajatustyötä ja lukuisia työvaiheita, jotka tavara on käynyt läpi ennen päätymistään sinne meidän ostettavaksemme. Pääsin muutama vuosi sitten haastattelemaan Stockmannille A+more-asustemallistoa suunnittelevaa Laura Kupari-Guisea ja jutussa sukellettiin reilusti pintaa syvemmälle suunnitelijan työhön. Avoin haastattelu tarjosi kiinnostavan läpileikkauksen kaikesta siitä, millaisia asioita kaupallinen suunnittelija joutuu työssään pohtimaan ja millaisten arvokysymysten tai valintojen keskellä sukkuloimista päivittäinen käytännön työ oikeastaan on. Suosittelen lämmöllä lukemaan tuon aiemmin tekemäni jutun, jos et ole siihen vielä tutustunut!
Laura on tullut vuosien yhteistyön aikana kovin tutuksi ja mietteitä vaateteollisuuden pulmakohdista ja ajatuksia on tullut jaettua sen jälkeen keskusteluissamme monet kerrat. Mutta sitäkin enemmän on jaettu ideoita, inspiraatioita ja ehdotuksia siitä, miten me voisimme tehdä yhdessä vieläkin hienompia asioita entistäkin paremmin. Ongelmanratkaisun ohella suunnittelutyö on kuitenkin nimenomaan luovuutta, ideointia ja jatkuvaa vuoropuhelua ympäristön ja muiden ihmisten kanssa.
Loppusyksystä pääsin osaksi suunnittelutyön luovaa prosessia ihan uudella tavalla, kun suuntasin A+more-tiimin eli Lauran sekä brändin brand managerin Ulrika Hedmanin kanssa pienelle tutkimusretkelle Lontooseen. Tavoitteenamme oli kartoittaa, mitä maailmalla isompien muotibrändien tuotekehityksessä ja markkinoinnissa tapahtuu ja tutkia, millä tavoin vastuulliset arvot näkyvät Lontoon myymälöissä, esillepanoissa ja tuotevalikoimissa sekä löytää inspiraatiota omaan työhömme Lontoon kaduilta. Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti ilmastonmuutoksesta innoituksensa saanut Olafur Eliassonin In Real Life -taidenäyttely Tate Modern -museossa. Reissu herätti valtavan paljon ajatuksia, joten tässä jutussa kokoan vähän niitä mietteitä yhteen.
Oli kiinnostavaa päästä kiertämään Itä-Lontoon designer-putiikkeja, vintage-liikkeitä, konseptimyymälöitä ja levykauppoja tällä porukalla, sillä Laura on nuoruudessaan asunut kaupungissa pitkään ja tuntee sen todella hyvin. Lontoo on myös katumuodin näkökulmasta mielenkiintoinen kaupunki, sillä valtava metropoli on mieletön tyylien ja alakulttuurien kohtaamispaikka. Toisaalta Lontoo on täynnä ristiriitoja: Itä-Lontoon persoonallisten pikkuputiikkien vastapainona toimivat Oxford Streetin turistivilinä ja halpaa tavaraa pursuilevat pikamuotiketjut.
Vilkkaimpien ostoskatujen tavarapaljous, omituiset ja täysin aikaa kestämättömät trendivillitykset sekä järkyttävän huonolaatuisten tuotteiden massa saivat puistatuksia aikaan. Moni tuotteista näytti jo kaupan hyllyssä niin nuhjaantuneelta ja heikkolaatuiselta, että ne ovat käytännössä olleet roskaa jo syntyessään. Suurinta osaa noista röykkiöistä kaikkein huonolaatuisinta tavaraa me emme Suomessa edes näe koskaan, sillä kaikkein vastuuttomimmat brändit eivät (luojan kiitos) ole löytäneet tietään Suomen markkinoille. Suomalainen kuluttaja taitaa kuitenkin olla sen verran järkevä, ettei moinen sonta menisi täällä kaupaksi. Ainakin haluan uskoa niin. Se tuntui samaan aikaan ahdistavalta ja huojentavalta. Tuli tunne, että vaikka paljon on vielä tehtävää, olemme Suomessa kuitenkin valtavasti edellä monia muita maita. Se oli samanaikaisesti myös lannistava ajatus, sillä en koe, että Suomessa ollaan kulutustottumuksissa vielä kuitenkaan valtavan pitkällä tai riittävän tiedostavia, kun tutkii asiaa tilastojen valossa.
Toisaalta Lontoon kokoisessa valtavassa kaupungissa näkyy myös se muotiteollisuuden toinen ääripää – se rohkaisevampi, edistyksellisempi ja parempi suunta. Ihastelin Selfridgesin tavaratalossa muotiosaston keskelle sijoitettua kukkaputiikkia ja muita luovia ratkaisuja, mutta erityisesti ilahdutti huomata, miten vastuulliset arvot näkyvät pikkuhiljaa myös muutoksena myymälöiden ja tavaratalojen valikoimassa sekä viestinnässä. Lontoon ylellisimpiin tavarataloihin kuuluvan Selfridgesin vintage-muodille omistettu osasto herätti toivoa: jos tällaisessa perinteikkäässä myymälässä pystytään tuomaan kierrätys raikkaalla ja tyylikkäällä tavalla osaksi valikoimaa, se on mahdollista muuallakin. Haaveissani näemme vintage-osaston joku kaunis päivä myös Stockmannilla.
Sain aikanaan Laurasta tekemästäni haastattelusta valtavasti positiivista palautetta, joten tuumin, että nyt kolmisen vuotta myöhemmin olisi kiinnostavaa jututtaa häntä uudelleen. Muutamassa vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Miten se kaikki näkyy suunnittelijan arjessa? Kävimme polveilevan keskustelun, joka rönsyili suunnittelijan työstä ilmastokriisiin ja kvanttiteoriasta ihmisyyteen. Juttu on PITKÄ, mutta keskustelu oli niin mielenkiintoinen, etten raaskinut lyhentää sitä liikaa. Olen monta kertaa sanonut, että haluaisin kuunnella Lauran pitämää podcastia: niin fiksu nainen ja niin mielenkiintoisia ajatuksia! Varaa siis iso kupillinen teetä, hyvä tovi aikaa ja nauti.
*
J: Millaiset asiat omassa työssäsi ja ajattelussasi ovat muuttuneet viimeisten vuosien aikana sen jälkeen, kun teimme ensimmäisen haastattelun?
L: Kolme isointa asiaa mielessä tällä hetkellä ovat: ilmastokriisi ja siihen liittyvät vastuullisuusteemat, teknologian kehitys ja uudet mullistukset sen tiimoilta sekä väestörakenteen muutokset esimerkiksi Suomessa verrattuna Aasiaan. Yhteiskunnan muutokset murentavat Aasiassa kolonalisaation jäänteitä ja se saa aikaa valtavia muutoksia esimerkiksi politiikassa. Nuori ja varakas väestö Aasiassa lähtee todennäköisesti viemään yhteiskunnassa eteenpäin ihan toisenlaisia asioita verrattuna esimerkiksi Suomeen, missä väestörakenne puolestaan on ikääntyvä.
Jos mietitään omaa työtäni, design-prosessissa ryhdytään nykyään miettimään materiaaleja vieläkin systemaattisemmin jo ennen varsinaista suunnittelua. Pohdimme jatkuvasti, miten asioita voisi tehdä ympäristön näkökulmasta entistäkin paremmin. Myös yrityksen sisäisissä käytännöissä on tehty muutoksia ja tarkennuksia: tuotteita ei enää kuljeteta lentorahtina, vaan kaikki kulkee pääsääntöisesti maa- ja meriteitse.
L: Jos taas pohditaan asiaa laajemmalla yhteiskunnallisella skaalalla, saamme nykyään haastaa itseämme miettimään mikä on tarpeeksi? Jos aiemmin vaatteilla ja tavaroilla viestittiin statuksesta, niin trendiennusteet povaavat uudeksi suunnaksi limitarianismia, eli vähitellen yhä minimaalisempi ja vähempi riittää. Yksinkertaisuus, laatu ja ajattomuus nousevat entistäkin tärkeämpään rooliin ostopäätöksissä. Olen itse iloinen siitä, että A+more-merkin kohdalla filosofia on alusta asti ollut tehdä kestäviä, laadukkaita ja ajattomia tuotteita, joten brändin sisäisesti muutos maailmassa ei edellytä valtavan suuria muutoksia. Myös suomalaiset kuluttajat auttavat meitä ostamalla laadukkaita tuotteita, sillä se tarkoittaa, että voimme jatkossakin panostaa laatuun ja pitää tällaista valikoimaa tarjolla.
J: Niin, tässä näkyy varmasti myös se suomalaisten kuluttajien käytännönläheinen ajattelu. Nuoremmassa polvessa on kenties enemmän pikamuodin kuluttajia, mutta keskimäärin suomalaiset taitavat kuitenkin olla kuluttajina melko järkeviä, mukavuudenhaluisia ja käytännöllisiä. Suomalaisille tyypillinen pihiys voi sinänsä olla hyväkin asia, koska sen johdosta hankintoja yleensä halutaan tehdä nimenomaan pitkän tähtäimen näkökulmasta.
Oxford Streetin ketjuliikkeissä minua oikeasti järkytti se, miten karmaisevan huonolaatuista tavaraa hyllyt suorastaan notkuvat. Oli järkytys tajuta, millaisella volyymilla tuollaista tavaraa yhä edelleen tuotetaan kaikesta meillä olevasta tiedosta huolimatta. Ilmiö ei näy suomalaisten kauppojen hyllyillä niin paljon, joten kuvittelin, että ehkä asiassa olisi jo päästy hiukan paremmin eteenpäin. Mietin noita tuotteita katsoessani, voivatko nämä oikeasti mennä kaupaksi? Kuka ihme tällaista ostaa? Ja mikä on tällaisen tuotteen käyttöikä?
L: Niinpä. Me mietimme jokaisen tuotteen kohdalla vakavasti, että kannattaako tätä tuotetta edes ryhtyä tekemään. Pidetään sellainen järki matkassa läpi prosessin.
J: Se onkin hyvä kysymys suunnittelijan esittää itselleen, että tarvitaanko tätä tuotetta todella. Onko tätä järkeä edes tehdä? Mikä funktio tällä on kuluttajalle?
L: Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon myös kuluttajien omasta vastuusta ja tarpeesta itse rajoittaa omaa kulutuskäyttäytymistään. Jatkuvassa nosteessa on ajatus, että ihmiset eivät edes halua omistaa mitään sellaista, jota eivät voisi nähdä käyttävänsä pitkään. Ja siihen suuntaan tämän kaiken on myös pakko mennä.
Yksi kiinnostava asiakasryhmä ovat ne kuluttajat, jotka haluavat ostaa luksusta ja pyrkivät merkin kautta viestimään statuksesta. Erään uuden verkkokaupan tuotteissa ei ole minkäänlaisia logoja mutta tuotteet valmistetaan luksusmerkkien kanssa samoissa tehtaissa. On ollut hienoa kuulla, että heillä toiminta on lähtenyt hyvin liikkeelle. Mielestäni on aina tervettä katsoa tuotetta ihan vain tuotteena, eikä niinkään merkin kautta. Tietenkin jos jokin merkki edustaa itselle tärkeitä arvoja, silloin on perustellumpaa kannattaa jotakin tiettyä brändiä, koska se kantaa mukanaan myös ajatuksia yrityksen takana. Uskon, että juuri tämän arvomaailman muutoksen myötä ihmisten asenne luksusbrändeihin tulee muuttumaan.
Aina kun kyse on myynnistä, bisnes perustuu kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen. Niin kauan kuin on kysyntää, on myös tarjontaa. Siksi onkin niin tärkeää, että ostoskäyttäytymisen muutos lähtee ihmisistä itsestään. Kun kuluttajat muuttavat toimintaansa, koko systeemin on pakko muuttua. Kun näkee isojen ketjujen reagoivan muutokseen, se auttaa myös pieniä toimijoita. Mitä enemmän vastuullisia materiaaleja halutaan käyttää, sitä enemmän niitä on myös tarjolla. Luonnollisesti materiaalien tuottajien on kannattavaa kehitellä ja valmistaa vastuullisempia tuotteita, jos maailman suurimmat vaatebrändit haluavat ostaa sellaisia. Samalla nämä materiaalit tulevat myös pienempien yritysten saataville.
L: On pysäyttävää tarkastella tilastoja ja asiantuntijoiden arvioita, koska näistä kaikista toimista huolimatta on arvioitu, että jätteen määrä tulee kasvamaan 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Realiteetti siis on, että kaikista näistä jätteen vähentämiseksi tekemistämme valinnoista ja toimista huolimatta kehitystä ei voida pysäyttää. Osa kasvusta tosin syntyy siitä, että myös ihmiskunnan koko kasvaa, ja sen mukana kasvavat päästötkin.
Toivoa tilanteeseen luo kuitenkin se, että yhä useammin juuri nuoret ovat aktiivisia ilmaston puolestapuhujia. Tutkimuksen mukaan nuoret ja iäkkäät naiset ovat kaikkein valmiimpia muuttamaan omaa toimintaansa. Se luo uskoa tulevaisuuteen. Keski-ikäiset miehet puolestaan ovat tutkimuksissa olleet haluttomimpia muuttamaan kulutustottumuksiaan, vaikka heillä usein olisi ostovoimaa ja sitä kautta suurin vaikutus. Toisaalta usein perheyksikössä arjen ostopäätöksistä vastaa useammin nainen, vaikka mies ansaitsisikin enemmän.
On ryhdytty miettimään, miten hyvinvointia maailmassa voitaisiin mitata paremmin niin, että huomioitaisiin koko yhteiskunnan hyvinvointi ja vastuulliset arvot osana kokonaisuutta. Myös talouselämän periaatteita on pakko ryhtyä muuttamaan. Voimme tietenkin toivoa, että ihmiset muuttavat toimintaansa, mutta todelliset tulokset todennäköisesti edellyttävät muutoksia myös lainsäädännössä ja verotuksessa. Esimerkiksi Pure Waste on tarjonnut kuluttajille mahdollisuuden palauttaa merkin käytetyt tuotteet takaisin liikkeisiinsä sitten, kun niille ei enää ole itsellä käyttöä. Miten paljon se muuttaisikaan koko vaatebisnestä, jos vaatteen valmistaja olisikin vastuussa kaikesta tuottamastaan tekstiilistä myös siinä vaiheessa, kun se muuttuu jätteeksi?
J: Tämä on todella kiinnostava ajatus. Olen yrittänyt miettiä, mitkä olisivat sellaisia tapoja, miten huonolaatuisten tekstiilien ja vaatteiden valmistajat saataisiin vastuuseen. Jos kaikki se heikkolaatuinen ja kierrätyskelvoton materiaali palautuisi kuluttajalta valmistajalle ja olisi tämän vastuulla hankkiutua siitä jotenkin vastuullisesti eroon, oman tuotteen kierrätettävyys ja laatu saattaisikin alkaa kiinnostaa. Ja jos päästöistä ja tuotetusta jätteestä perittäisiin haittaveroja yrityskohtaisesti, ei roskaksi päätyvien vaatteiden tuottaminen ehkä enää olisikaan niin halpaa.
L: Toisaalta samanaikaisesti moni brändi tekee todella kiinnostavia innovaatioita vastuullisuusnäkökulmasta, vaikka mitään pakotteita ei vielä olekaan. Esimerkiksi Patagonia on kehitellyt kuidun, joka on ikuisesti kierrätettävissä – se ei hajoa, vaikka sen kierrättäisi miten monta kertaa. Jos asiakas ostaa tästä materiaalista valmistetun vaatteen ja palauttaa sen vaikkapa viiden vuoden päästä, palautetusta vaatteesta saa 100 dollarin korvauksen ja brändi saa kuidun uudelleen kierrätettäväksi käyttöönsä. On hienoa nähdä, että on brändejä, jotka tekevät asioille jotakin jo ennen kuin on pakko. Myös Suomessa on monia tällaisia toimijoita kuten Spinnova ja Pure Waste.
Mielestäni suunnittelussa olisi hyvä lähteä liikkeelle siitä ajatuksesta, että suunniteltu tuote ei ole vain ihmiselle vaan koko maapallolle. Hieno esimerkki tällaisesta uudenlaisesta ajattelusta on Volvon, SIMSin ja Reef Design Labin 3D-printterillä valmistama ”koralliseinämä”, joka on kiinnitetty Sydneyn edustalle tuhoutuneiden korallien paikalle. Keinotekoisesti valmistettu koralliriutta tarjoaa suojaa ja uuden elinympäristön meren eläimille ja pieneliöille sekä ehkäisee samalla tulvia satamassa. Jos lähdetään miettimään uusia innovaatioita nimenomaan koko maapallon eikä vain ihmisen tarpeista, niin ihminenhän pystyy suunnittelemaan ja luomaan melkein mitä vain. Kun arvomaailmamme muuttuu ja kaikkea sitä olemassa olevaa kekseliäisyytta ja luovuutta käytetään yhteiseen hyvään nopean hyödyn sijaan, kaikki on mahdollista.
L: On ennustettu, että vuoteen 2022 mennessä maailmassa on 29 miljardia verkkoon kytkettyä laitetta. Se on kolminkertainen määrä ihmispopulaatioon nähden. Mitä laajemmin ihmiset ovat sosiaalisten verkostojen kautta yhteydessä toisiinsa, sitä enemmän he myös vaikuttavat toisiinsa. Teorian mukaan tunnetilat tarttuvat ihmisestä toiseen ja digitaalisessa maailmassa tämän ilmiön vaikutus voi olla valtava. Kaikella mitä kommunikoimme vaikkapa sosiaalisessa mediassa, on siis oikeasti merkitystä.
Myös kvanttiteoria ja kvanttitietokoneet kiinnostavat minua: on havaittu, että ihmisen tietoisuus vaikuttaa siihen, mitä maailmassa konkreettisesti tapahtuu. Edes tutkijat eivät ole pystyneet täysin selittämään tätä ilmiötä, mutta se todistaa, että ajatuksella ja tietoisuudella on aivan valtava voima. Esimerkiksi Google on onnistunut kehittelemään kvanttitietokoneen, joka pystyy tekemään muutamassa minuutissa tekemään sellaisia laskelmia, joiden tekemiseen tavallisella tietokoneella menisi 10 000 vuotta. Koska kvanttitietokone pystyy hakemaan olemattomassa ajassa kaiken maailmassa olevan tiedon, se tulee jossakin vaiheessa mullistamaan objektiivisen tiedonhaun täysin. Erityisen kiinnostavaa tässä on se, että muutoksen myötä varmasti esiin nousee myös paljon sellaista tietoa, jota on haluttu piilottaa tai salata meiltä.
J: Rehellisesti sanottuna en ymmärrä kvanttiteoriasta yhtään mitään, mutta on todella kiinnostavaa, että tällainen helposti ihan huuhaalta kuulostava ilmiö on tiedemiesten todentama. Olemme niin herkkiä tuomitsemaan hölynpölyksi kaiken, mitä ei ole kyetty tieteellisesti todistamaan, mutta joskus kyse onkin vain siitä, että sitä ei ole kyetty todistamaan vielä. Maapalloakin luultiin litteäksi, kunnes toisin todistettiin.
J: Jos hypätään aiheesta seuraavaan, niin olen miettinyt sitä, että tällä hetkellä tiedotusvälineet ja julkinen keskustelu ovat täynnä tietoa, joka monissa herättää enemmän pelkoa ja ahdistusta kuin kannustaa parempiin valintoihin ja positiiviseen muutokseen. Sinulla suunnittelijana on konkreettista valtaa siihen, miten maailmaa muutetaan ainakin vaateteollisuuden näkökulmasta paremmaksi paikaksi. Entä jos voisit vaikuttaa julkisen keskustelun suuntaan ja fokukseen, miten muuttaisit sitä?
L: Mielestäni ei koskaan ole paras lähtökohta millekään keskustelulle, jos lähdetään liikkeelle ajatuksesta, että kuka on syypää tai kenelle voin olla tästä asiasta vihainen. Kun itsellä on jostakin asiasta paha mieli tai ahdistunut olo, syyt omille tuntemuksille löydetään kovin usein jostakin oman itsen ulkopuolelta. Monelta unohtuu, että olemme loppujen lopuksi kaikki tässä samassa veneessä ja kaikkina ihmiskunnan aikakausina on ollut vaikeita asioita, joiden kanssa on jouduttu kamppailemaan. Historia kuitenkin osoittaa, ettei yksilön tai jonkun tietyn ryhmän syyllistäminen tai asioiden lähestyminen negatiivisuuden kautta ole koskaan tuottanut kovin hedelmällistä lopputulosta.
Uskon itse siihen, että lämpimillä ja kauniilla keinoilla kuten kannustamalla, innostamalla, auttamalla ja mukaan kutsumalla saadaan huomattavasti parempaa ja pysyvämpää tulosta. Millä tavalla kertoisit jostakin hyvästä ideasta omalle ystävällesi, kun haluaisit innostaa hänet mukaan? Sama tapa voisi toimia muihinkin negatiivisuutta paremmin. Uskon, että ihmisten asenteet muuttuvat varmemmin positiivisten esimerkkien kautta.
J: Tällä hetkellä tämä keskustelu menee usein siihen, että kun puhuu jostakin paremmasta valinnasta, vastassa on joukko ihmisiä, jotka kertovat, ettei se riitä, koska edelleen jossakin muussa asiassa on parantamisen varaa. Se on lannistavaa ja monella herää tuolloin halu heittää vain hanskat tiskiin. On tietenkin vaarallista tuudittautua ajatukseen, että esimerkiksi muovipussin ostamatta jättäminen riittää. Jostain on silti lähdettävä liikkeelle ja pienikin teko on yksi askel eteenpäin ja parempaan suuntaan.
L: Ajatellaan, että meillä on loppumattomalta näyttävä rappukäytävä, jonka loppuun asti olisi jotenkin päästävä. Se, että astuu ensimmäiselle portaalle, on jo askel eteenpäin. Se, että jättää muovipussin ostamatta, kertoo siitä, että tarpeen muutokselle on jo hyväksynyt eli on kykenevä kehittymään. Siitä se matka jatkuu rappunen kerrallaan. Jos sen sijaan ajattelee, ettei tästä tule mitään eikä mikään riitä, viestii ympärilleen negatiivisuutta ja saastuttaa omalla negatiivisuudella ehkä muidenkin toivoa paremmasta sekä samalla halua ottaa niitä pieniä mutta tärkeitä askeleita päämäärän saavuttamiseksi. Pahimmillaan tällainen negatiivinen lähestymistapa vain lisää stressiä ja mielenterveyteen kohdistuvaa kuormitusta – sekin on omanlaistaan saastetta.
J: Toisen lannistaminen vie pahimmassa tapauksessa energian edes yrittää tehdä niitä tarvittavia muutoksia. Syyllistävä ja vähättelevä puhe aiheuttaa helposti tunteen, kannattaako niitä pieniä tekoja tehdä alkuunkaan, jos niillä ei kokonaiskuvassa ole merkitystä.
L: Pahimmillaan se vie sellaiseen ”Suomi vastaan maapallo” -ajatteluun, ettei meidän täällä Suomessa tarvitse tehdä mitään, jos Kiinan ja Intian kaltaiset suuret valtiot saastuttavat moninkertaisesti. Ilma ja vesi eivät kuitenkaan katso maiden rajoja: ilmastokriisi koskettaa kaikkia, emmekä voi siirtää omaa vastuutamme tilanteen muuttamisesta muille. Jos meillä on tietotaitoa ja osaamista, niin miksi emme käyttäisi sitä myös muiden maiden auttamiseen.
L: Toisaalta on myös ymmärrettävää, että Aasian nouseva keskiluokka haluaa tehdä ja kokea ihan niitä samoja asioita kuin mekin olemme tehneet jo vuosikymmeniä. Jos on itse jo saanut tehdä, nähdä ja kokea, tuntuu epäreilulta syyllistää heitä, joilla on myös sama halu tehdä, nähdä ja kokea. Uteliaisuus ja tiedonhalu ovat osa ihmisluonnetta, mutta meidän pitää keksiä uusia, kestävämpiä tapoja ”tutkimusmatkailla”.
J: Sama ilmiö näkyy pienemmässä mittakaavassa ihan täällä omassakin suomalaisessa yhteiskunnassamme. Jos on matkaillut ja reppureissannut koko pienen ikänsä, on aivan eri tilanteessa sellaiseen nähden, joka vaikkapa vasta ensimmäisen työpaikkansa myötä on saanut säästettyä rahaa ulkomaanreissuun. Asetelma voi olla hyvin epätasa-arvoinen esimerkiksi omasta ja perheen varallisuudesta riippuen. Perinteisesti sitä on pidetty sivistyksen merkkinä, että on nähnyt maailmaa. Nyt sivistyksen merkkinä pidetään sitä, että kantaa vastuunsa ilmastoa koskevissa valinnoissa.
L: Näiden keskusteluiden äärellä mietin, miksi kaikesta pitää aina tehdä kilpailu? Vaikka vastuullisuus on tärkeä asia, jo nyt näkee esimerkiksi sellaista, että vastuullisilla valinnoilla pyritään saavuttamaan jonkinlaista korkeampaa statusta. Myös se on tapa erottautua, että elämäntyyli on pelkkää luomua, ekoa ja kierrätettyä. Huonompiosaisella ja vähävaraisella väestöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä tällaisia valintoja, jolloin vastuullisista valinnoista tulee vain yksi eriarvoistava statussymboli lisää.
Se on yksi syistä, joiden takia olen ylpeä omasta A+more-mallistostamme, joka on arvoistaan huolimatta myös kukkarolle ystävällinen vaihtoehto. Mallisto mahdollistaa kaikille niitä parempia valintoja ja osoittaa, että vastuullisesti tuotetun ei aina tarvitse olla hurjan kallista. Kokoelmamme vastuullisimmat tuotteet ovat tässä vaiheessa vielä sieltä kalliimmasta päästä, koska tuotekehittely on vaativampaa ja materiaalit maksavat enemmän, mutta meidän mallistomme on kuitenkin varsin edullinen huomioiden kaiken tämän.
J: On pakko sanoa, että ihailen sitä, mitä laaja-alaisesti mietit omaa työtäsi ja vastuutasi suunnittelijana. Kyse ei todellakaan ole vain vaatteista tai asusteista, vaan valtavan suurista elämänvalinnoista ja yhteiskunnallisista muutoksista. Juuri siihen suuntaan tätä vaateteollisuuteen ja ilmastoon liittyvää keskustelua pitäisikin viedä, että pienen pipertelyn ja toissijaisiin yksityiskohtiin takertumisen sijaan mietittäisiin laajempaa kuvaa ja kokonaisuutta. On ilo huomata, että esimerkiksi sinun kiinnostuksesi näitä teemoja kohtaan on aitoa eikä vain päälleliimattuja tavoitteita. Moni pyrkii vastuullisempiin valintoihin vain siksi, että tässä maailman hetkessä niin on pakko tehdä.
Mitkä ovat mielestäsi ovat suurimpia haasteita omien arvojen ja käytännön toteutusten välillä? Joudutko tekemään paljon kompromisseja esimerkiksi sen takia, että ratkaisut ovat yksinkertaisesti liian kalliita toteuttaa?
L: Suunnittelijana minulle on ehkä kaikkein vaikeinta se, että kun haluan tuotteiden olevan tehty vastuullisesti ja hyvin, ja näin tehdäänkin. Sitten saatan huomata, että tuote ei käykään kaupaksi. Kaupallinen paine aiheuttaa usein sen, että on sen jälkeen vaikea perustella, miksi asioita silti pitäisi tehdä näin ja joutuu tekemään moninkertaisen työn vakuuttaessaan, että suunta on oikea. Tarvitaan rohkeutta uskaltaa puolustaa omien arvojensa mukaisia valintoja.
J: Mistä arvelet sen johtuvan, että hyvä tuote ei myy? Onko kyse kuluttajien haluttomuudesta maksaa vastuullisesta tuotteesta enemmän vai eikö vastuullisia valintoja osata markkinoida oikealla tavalla? Eikö aika vain ole vielä kypsä jollekin uudelle jutulle? Vai näkyvätkö vastuulliset arvot enemmän ihmisten puheissa kuin teoissa?
L: Tutkimuksissa on myös huomattu, että vaikka nuoret ihmiset ovat hyvin kiinnostuneita vastuullisista valinnoista, tämä kiinnostus ei välttämättä näy kulutuspäätöksiä tehdessä. Iäkkäämmät ihmiset ovat ehkä siinä mielessä rehellisempiä, että vaikka he eivät välttämättä ole yhtä kiinnostuneita vastuullisuudesta, heidän toimintansa on rehellisemmin linjassa omien aatteiden kanssa. Nuorilla on ehkä suurempi tarve miellyttää muita ja hakea hyväksyntää tietynlaisen arvomaailman kautta, jolloin vastauksissa saatetaan heijastella enemmän tavoitteellista toive-minää kuin todellisuutta.
Suunnittelijana suurin pettymys on se, että on tehnyt jotakin suurella ajatuksella, joka ei kuitenkaan muutu myynniksi. On kuitenkin hienoa huomata, että vähitellen vastuulliset arvot näkyvät myös siinä, millaisia tuotteita saamme myytyä. Suunnittelija on monien kovin erilaisten toiveiden ja odotusten ristipaineessa kuluttajien ja yritysjohdon toiveiden välissä. Paljon käydään keskustelua myös siitä, onko vastuu loppujen lopuksi suunnittelijalla vai kuluttajalla. Tässä täytyy kuitenkin kulkea käsi kädessä. En voi suunnittelijana ottaa sitä kaikkea vastuuta, jos kuluttajat eivät myös ole valmiita tekemään parempia valintoja. Vastuullisempien vaihtoehtojen tarjoaminen on haastavaa, jos asiakas aina päätyy silti ostamaan sen edullisemman tuotteen. Sekin tuo toki firmalle rahaa, maksaa palkat ja vaikuttaa Suomen talouteen mutta samalla tekee minun työstäni vastuullisten tuotteiden suunnittelijana vaikeampaa.
J: Miten vastuulliset arvot sitten konkreettisesti näkyvät A+more-malliston tuotevalikoimassa ja materiaaleissa? Millaisia muutoksia tästä näkökulmasta on tapahtunut viime vuosina?
L: Yksi selkeä muutos on se, että vastuullisia materiaaleja on tullut enemmän myös meille saataville. Parempia materiaaleja on ollut aiemminkin olemassa, mutta meidän brändimme on niin pieni, etteivät tehtaat välttämättä ole suostuneet tekemään niin pieniä kokoelmia. Stockmann saattaa täällä Suomessa tuntua isolta toimijalta, mutta kun rinnalla ovat maailman suurimmat vaateketjut, tuotantomäärämme ovat todella pieniä niihin nähden. Mitä suurempi toimija on kyseessä, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on vaikuttaa tällaisiin asioihin.
Nykyään olemme saaneet kokoelmaan mukaan esimerkiksi kasviparkittua ja kromivapaata nahkaa. Käytössämme on myös paljon kierrätysmateriaaleja kuten kierrätettyä polyesteriä, silkkiä ja nylonia. Olen suunnittelijana pyrkinyt jatkuvasti vähentämään keinonahan käyttöä ja korvannut polyuretaanin monessa tapauksessa esimerkiksi kangasmateriaalilla. Kangas on paremmin kierrätettävissä ja se maatuu, toisin kuin keinonahka. Kankaisissa laukuissa ei myöskään ole pakko käyttää niin paljon metalliosia, jotka ovat osaltaan hankalia kierrätyksen näkökulmasta, jos miettii tuotteen koko elinkaarta.
Aina mallistoja suunnitellessamme käymme läpi ihan valtavan määrän dataa, jonka pohjalta mietitään esimerkiksi sitä, miten paljon kutakin tuotetta tilataan. Päämääränä on aina valmistaa tuotteita vain sellainen määrä, että niitä ei jäisi myymättä. Onneksi Stockmannilla on niin pitkiä yhteistyösuhteita moniin tehtaisiin, että se antaa meille vapautta tilata esimerkiksi pienempiä eriä. Monessa suuressa tehtaassa minimäärät ovat niin valtavia, että esimerkiksi alle 1000 tuotteen eriä ei suostuta edes valmistamaan. Tästä johtuen moni firma valmistuttaa tuotteita tietoisesti liikaa, koska pienempiä määriä ei saada tehtyä. Stockmannin periaate on, että tällaiseen ei koskaan ryhdytä, vaan etsimme tällaisissa tilanteissa toisen kumppanin.
J: Miten vastuullisista vaihtoehdoista voitaisiin viestiä asiakkaille vieläkin paremmin? Moni kaipaa tietoa, muttei osaa tunnistaa tai löytää tuotteiden joukosta vastuullisempia vaihtoehtoja.
L: A+more-malliston tuotetiedoissa pyritään kertomaan selkeästi tuotteiden alkuperästä ja materiaaleista esimerkiksi erillisin tuotelapuin ja selkein tunnistettavin symbolein. Yksi hauska idea olisi esimerkiksi merkitä jotenkin tietyt hyllyt, joista löytyvät ne vastuullisimmin valmistetut tuotteet. Olisi kiinnostavaa myös tehdä esimerkiksi pop up -hengessä kokonaan oma osasto tällaisille tuotteille. Moni saattaisi yllättyä, miten paljon vaihtoehtoja on kuitenkin tarjolla. Ja joskus tulevaisuudessa erikseen merkittyjä hyllyjä tai pop up -osastoja ei toivottavasti enää tarvita, kun kaikki tuotteet on tehty kestävien ja vastuullisten periaatteiden mukaan.
Yksi käytännön haaste on myös suomalainen keskustelukulttuuri… Suomessa ei yksinkertaisesti uskalleta viestiä vastuullisista arvoista ja toimintatavoista, sillä pelätään niin paljon sitä, että jostakin takavasemmalta joku löytää jotakin, mikä ei olekaan vielä täydellisesti tehty ja kohu on valmis. Mietimme aikanaan tosi paljon sitä, voimmeko esimerkiksi sinun kanssasi tehdä Intian tehtaalta sosiaaliseen mediaan raporttia. Vaikka tiedämme tehtaan olevan oman alansa huippuja, on aina vaarana, että joku onnistuu kaivamaan jostakin jonkin epäkohdan esiin ja hienot aikeet kääntyvät itseään vastaan. On vähän surullista, että tästä syystä moni ei uskalla edes aloittaa tai yrittää, koska kulttuurissamme vaaditaan tietyllä tapaa täydellisyyttä ennen kuin mistään voi puhua mitään.
Kun hyvistä teoista ja valinnoista ei uskalleta kertoa, ihmiset eivät myöskään tiedä, miten hyvin asioita jo tehdään. On ristiriitaista ajatella, että brändäämisessä mestarilliset ruotsalaiset nostavat tällaisia tekoja ylpeinä valokeilaan, mutta suomalaiset pelkäävät tuomitsevaa ja hyökkäävää keskustelukulttuuria niin, etteivät uskalla sanoa mitään. Suomalaiset ovat ujo ja herkkä kansa – täällä tarvittaisiin enemmän rohkaisua, selkään taputtamista ja kannustusta.
J: Tämä kaikki näkyy myös omassa työssäni ja leimaa oikeastaan kaikkea netissä käytävää keskustelua. Koen monien teemojen käsittelemisen julkisesti hyvin vaikeaksi, koska vastassa on aina joukko ihmisiä, joiden mielestä asioista ei pitäisi puhua, ellei itse ole täydellinen malliesimerkki. Käytännössä tämä johtaa vain siihen, että kukaan ei puhu, koska kukaan ei ole täydellinen. Sivusta taas on helppo huudella, jos ei itse ole siinä valokeilassa suurennuslasin alla, koska kukaan ei pääse tarkistamaan anonyymin huutelijan oikeutusta argumenteilleen. Toivoisin keskusteluun inhimillisyyttä ja armollisuutta sekä tilaa virheille ja oppimiselle.
L: Koen, että maapallon pelastamisen rinnalla meidän pitäisi ymmärtää pelastaa myös ihmisyys. Netin myötä kasvottomuus antaa liian helpon mahdollisuuden syytää negatiivisuutta muiden päälle tavalla, johon tuskin pystyisimme kasvotusten. Ihminen on kuitenkin kasvokkain on kykenevä aistimaan toisen tunnetiloja. Suurimmalla osalla meistä on sen verran inhimillisyyttä, että emme halua tuottaa toiselle tietoisesti tuskaa, jos joudumme kohtaamaan sen itse silmästä silmään.
Maailman ja kommunikaation digitalisoituminen on korostanut ihmisten yksinäisyyttä ja eriytymistä. Myös sosiaalisista suhteista on tietyllä tavalla tullut statussymboli: se, että on ystäviä ja parisuhde, ei ole enää mikään itsestäänselvyys. On yhä enemmän ihmisiä, jotka jäävät vaille tällaisia tärkeitä läheisiä kontakteja. Myös erilaisten sovellusten käyttö on matkan varrella muuttunut. Aluksi niissä oltiin aidosti sosiaalisia, mutta nykyään monet keskusteluista ovat typistyneet feedien selailuun, tykkäyksiin ja emojeilla reagointiin. Toisaalta tulevaisuuden digitaalisessa maailmassa uudenlaiset sovellukset voivat avata aivan uusia mahdollisuuksia olla myös sosiaalisesti läsnä.
Loppujen lopuksi olen kuitenkin itse ihan valtavan innoissani kaikesta, mitä ympärillämme tapahtuu. Tunnen toki myös surua, kun näen sivusta muotiteollisuuden karmeimpia epäkohtia, mutta uskon, että oman urani aikana tulen vielä näkemään aivan valtavia mullistuksia tällä alalla. Minulla on toivoa, että saamme kehityksen käännettyä oikeaan suuntaan. Vaikka se saattaa olla monelle yritykselle raaka, radikaali ja kova isku, toivon silti, että saisimme alalle kovempaa sääntelyä, lainsäädäntöä ja verotusta, koska vain niiden avulla tehdään kokonaisvaltaista muuutosta. Esimerkiksi vaikeasti kierrätettävissä olevista materiaaleista pitäisi mielestäni joutua maksamaan veroa. Ympäristölle paha tuote ei koskaan saisi olla halpa. Esimerkiksi Intiassa materiaalit ovat vesistöjen puhdistamiseen liittyvän veron takia kallistuneet. Minä ajattelen, että maksamme ilolla enemmän, jos se tarkoittaa ympäristölle parempaa tulevaisuutta. Toivon kuitenkin, että myös kuluttajat ovat valmiita maksamaan ympäristömme kunnioittamisesta enemmän.
Olisi hienoa, jos ihmiset pystyisivät näkemään, että kaikkein halvimman tuotteen hinta on usein ympäristölle se kaikkein kallein. Kaiken tämän keskellä luotan ihmisyyteen ja ihmisiin, ja haluan pysyä positiivisena.
LOPUKSI
Kun alalla on Lauran kaltaisia tyyppejä, tulee tunne, että meillä on vielä toivoa. Ihmisiä, joiden ajattelussa vastuulliset arvot ovat niin sisäänrakennettuina, että se on lähtökohta kaikelle tekemiselle. Tällaisia ihmisiä tarvitaan erityisesti niille aloille, joilla pystytään vaikuttamaan konkreettisesti tuotetarjontaan ja ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.
Yhteistyöni Stockmannin ja A+more-brändin kanssa jatkuu myös ensi syksynä, jolloin luvassa on jälleen täydellisiä, ajattomia ja laadukkaita klassikoita, joista toivon ostajilleen elinikäisiä kumppaneita. Paljastan kuitenkin sen verran, että ensi syksynä mukana on myös esimerkiksi aivan ihania kierrätysmateriaaleja – en malta odottaa, että pääsen näyttämään ja kertomaan teille enemmän!
Jos kiinnostaa lukea lisää kokoelman taustoista ja arvoista sekä A+more-brändin filosofiasta, niin suosittelen lukaisemaan myös nämä aiemmin ilmestyneet blogijutut:
♥ Debyytti asustesuunnittelijana ja ikioma tuotesarja
♥ Täydellinen pipo on täällä
♥ Täydellinen pipo teki paluun
♥ Keskustelua vaatebisneksen haasteista ja vastuullisuudesta
♥ Oma laukkumallisto Stockmannille
♥ Vastuullista muotia: tehdasvierailulla Intiassa
Lämmin kiitos Stockmannille ja A+more-tiimille aivan mielettömän kiinnostavasta ja antoisasta yhteistyöstä!
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
