24/10/21
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MIFUKO
Olemme asuneet uudessa asunnossa kohta 5 kuukautta ja hiljalleen täällä alkaa näyttää kodilta ja tuntua omalta. Vielä suunnitelmissa on maalata pari seinää, ripustaa taulut, hankkia pari mattoa ja järjestellä työhuone käyttökuntoon (nyt se näyttää lähinnä varastolta). Tutut omat kalusteet ovat solahtaneet tänne aika mutkattomasti eikä uutta ole tarvinnut juurikaan hankkia. Löysimme käytettynä eteiseen unelmien kaapin ja isompi ruokapöytä on tilattu. Lisäksi kodin sisustukseen on löytänyt tiensä joukko näppäriä, kauniita ja vastuullisia koreja ja pieniä sisustustarpeita. Jos et ole vielä kuullut suomalais-afrikkalaisena yhteistyönä kauniita sisustustuotteitaan valmistavasta Mifukosta, kannattaa ehdottomasti tutustua!
Mifuko tunnetaan erityisesti koreista ja korikasseista, joiden ajaton design ja korkea laatu on huomattu maailmallakin – viime keväänä brändi nimittäin pääsi tekemään yhteistyötä ranskalaisen muotitalo Chloén kanssa, joka otti kevätkokoelmaansa mukaan Mifukon valmistamia korikasseja. Korien lisäksi Mifukon valikoimaan kuuluu pieniä sisustusesineitä, koristeita, keittiövälineitä, huiveja ja Lapuan Kankureiden kanssa yhteistyönä valmistettuja tekstiilejä sekä nyt tämän syksyn uutuutena kauniita ja kestäviä saippuakivestä valmistettuja kynttilänjalkoja ja saippuakuppeja.
Mifuko ei kuitenkaan ole vain sisustusbrändi, sillä yritys on ensisijaisesti saanut alkunsa halusta vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tarjota työtä ja toimeentuloa naisille Afrikassa sellaisilla alueilla, missä naisten työllistyminen on haasteellista. Kenian maaseudulla eletään pitkälti oman viljelypalstan antimista ja niitä myös myydään eteenpäin muita hyödykkeitä vastaan. Juuri näitä alueita esimerkiksi ilmastonmuutos koettelee ensimmäisenä, joten Mifuko tarjoaa maaseudulla asuville naisille joustavaa työtä, jota voi tehdä kotona ja sadekaudella edelleen viljellä maata. Mahdollistamalla naisille työnteon ja oman rahan ansaitsemisen on myös havaittu olevan myönteinen vaikutus tasa-arvon kehitykseen sekä lasten koulutukseen.
Mifuko on kasvanut viime vuosina valtavasti ja nykyään jo yli 800 artesaania työllistyy tekemällä Mifukolle tuotteita. Kenian lisäksi artesaaneja on nykyisin myös Tansaniassa, Ghanassa ja Etiopiassa. Artesaaneille ei synny kustannuksia tuotteiden teosta, niissä ei käytetä kemikaaleja ja kaikista tuotteista saa korvauksen, vaikka tuote sattuisikin olemaan väärän kokoinen. Persoonallisemmat ja uniikit tuotteet myydään sitten myyjäisissä halvemmalla.
Mifuko toimii Reilun Kaupan periaatteiden mukaan ja tekee kiinteää yhteistyötä World Trade Fair Organization -järjestön eli WFTO:n kanssa, joka kokoaa yhteen kaikki Reilun kaupan organisaatiot. Suomessa tunnetaan parhaiten Fair Trade -merkki, joka on keskittynyt enemmän elintarviketeollisuuden tuotteisiin kuten kahviin, suklaaseen ja ruusuihin. WFTO:n jäsenyritykset puolestaan ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ovat enemmänkin keskittyneet parantamaan heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa oman toimintansa kautta. Ehtona jäsenyydelle on, että koko tuotantoprosessin tulee täyttää Reilun Kaupan vaatimukset.
WFTO on määritellyt jäsenyrityksilleen 10 periaatetta, joiden mukaan myös Mifuko on sitoutunut toimimaan. Vastuullisuus tarkoittaa Reilun Kaupan periaatteissa paljon muutakin kuin hyvää palkkaa. Se merkitsee joustavuutta, hyviä työskentelyolosuhteita, luonnon kunnioittamista sekä syrjinnän ja lapsityövoiman vastaista työtä.
Vuonna 2012 perustetulla Mifukolla on nykyisin myös oma säätiö Mifuko Trust, joka toimii myös aktiivisesti samoilla alueilla elävien yhteisöjen hyväksi. Mifuko Trustin varoilla pyritään parantamaan alueiden hygieniaolosuhteita rakentamalla kuivakäymälöitä, antamalla hygieniaan liittyvää koulutusta sekä opetetaan ihmisiä itse valmistamaan saippuaa. Säätiö luo myös paikallisille mahdollisuuksia yrittäjyyteen näiden samojen teemojen ympärillä. Yhtenä projektina on myös tuottaa edullisia ja ympäristöystävällisiä lannoitteita, joiden avulla paikalliset pienviljelijät pystyvät parantamaan satoaan ja turvaamaan toimintaansa ilmasto-olosuhteiden vaihdellessa.
Säätiön toimintaa rahoittaa pääasiassa ulkoministeriö, mutta tänä syksynä Mifuko Trust sai myös rahankeruuluvan, joten nyt myös yksityisten lahjoittajien on mahdollista tukea säätiön toimintaa ja osallistua hankkeiden rahoitukseen. Mifukon tarinasta, toiminnasta ja rahoittamista hankkeista löytyy runsaasti tietoa merkin nettisivuilta.
Tämän syksyn uutuudet eli saippuakivestä valmistetut Kandili-kynttilänjalat on suunnitellut muotoilija Hanna Anonen, joka valittiin tänä vuonna Vuoden Muotoilijaksi 2021. Anosen tunnetuimpiin töihin kuuluu Hakolalle suunniteltu värikäs kattokruunu, mutta sen lisäksi hän on suunnitellut tuotteita ja printtejä muun muassa myös Vimmalle ja Made by Choicelle. Kauniit ja muuntelukykyiset kynttilänjalat on valmistettu kestävästä ja kuumentumattomasta saippuakivestä – ja kiven luontaisen värityksen mukaisesti jokainen niistä on hurmaavan uniikki oma yksilönsä.
Rakastuin Kandili-kynttilänjaloissa itse siihen, että niitä voi käyttää joko yksitellen tai pinota lukemattomiksi eri yhdistelmiksi päällekkäin – kurkkaa Instagramin puolelta tekemäni kuvakokoelma erilaisista yhdistelmistä, mitä olen kynttilänjaloista kasannut. Viittä erilaista kynttilänjalkaa voi myös nerokkaan muotoilunsa ansiosta käyttää sekä tuikkukynttilöiden että pitkien kruunukynttilöiden kanssa. Aivan ihastuttavan monipuolinen piristys pimeneviin syysiltoihin tai vaikkapa lahjapakettiin! Kokoelmaan kuuluu myös kaksi erimallista saippuakivestä valmistettua saippuakuppia.
Kaikkein parhaiten Mifuko kuitenkin tunnetaan punotuista koreistaan, joita on tarjolla niin sisustuskäyttöön kuin korikasseiksikin. Viime kesän ylivoimaisesti käytetyin laukkuni oli nimenomaan Mifukon kaunis korikassi, johon mahtui mukaan kaikki kesäretkille tarvittava – ja vähän enemmänkin. Myös kodin sisustuksessa olen hyödyntänyt koreja, joihin sujahtavat näppärästi meillä kylppärissä purkit ja putelit, keittiössä lastat ja kauhat sekä vitamiinipurnukat, eteisessä talviasusteet ja olohuoneessa aikakausilehdet. Ja voipa koria käyttää kauniina somisteena myös kukkaruukun päällä. Vain luovuus on rajana sille, mihin kaikkeen nämä taipuvat ja kokoja, värejä sekä tyylejä löytyy paljon erilaisia. Tuotteiden materiaaleista ja vastuullisuudesta löytyy runsaasti tietoa yrityksen nettisivuilta. Kannattaa myös tsekata niiden hoito-ohjeet, jotta korista on iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa.
Kurkkaa Mifukon koko valikoima verkkokaupasta!
PS. Mifuko järjestää Helsingin Arabiassa showroomillaan (Hämeentie 130 A) perinteiset joulumyyjäiset joulukuussa. Myynnissä on 2-laatuisia tuotteita ja mallikappaleita erittäin edullisesti sekä luvassa on myös muita kivoja joulutarjouksia. Myyjäiset järjestetään 4.-5.12., 11.-12.12. ja 18.-19.12. klo 13-16.
8/10/20
Malttamattomuus. Se taitaa olla yksi nykyihmisen pahimmista synneistä. Kun haluamme jotakin, haluamme sen heti. Vaadimme paljon, mutta toisaalta teemme herkästi hätiköityjä ratkaisuja, tyydymme ”ihan hyvään” ja oikeutamme itsellemme tilaipäisratkaisut, koska ainahan sitä voi jatkaa siinä sivussa etsimistä ja vaihtaa, jos löytyy parempi. Ja toisaalta, vaikka etsisikin kumppania loppuelämäksi, on ymmärrettävää, että joskus sitä kasvaa ja muuttuu – ja mielipiteet tai tunteet sen mukana. Sekin on inhimillistä.
Näitä ajatuksia voisi soveltaa erinomaisen hyvin tämän päivän deittailukulttuuriin ja ihmissuhteisiin, mutta kirjoittaessani mietin huonekaluja. Ja ehkä vähän vaatteitakin. Uskon nimittäin, että malttamattomuus on yksi nykyihmisen pahimmista synneistä nimenomaan kuluttamisen näkökulmasta. Sorrumme liian matalalla kynnyksellä ostamaan tavaroita ja vaatteita nenäämme pidemmälle miettimättä vain, koska halpatuotanto on tehnyt siitä helppoa. Eihän se ollut niin kalliskaan. Ja voihan sen aina myydä ja ostaa sitten uuden, jos löytyy jotakin parempaa.
Koti on varmasti jokaiselle elämän tärkein paikka ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että siitä haluaa luoda juuri oman näköisen turvasataman. Joskus sen rakentaminen vie aikaa ja matkalle mahtuu haparointiakin. Olen kuitenkin pienen hämmennyksen vallassa seurannut sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka uusivat sisustustaan parhaimmillaan vuoden tai parin välein. On selvää, että virhearvioita sattuu melkein kaikille joskus, mutta jos vielä hetki sitten täydelliseksi hehkutettu huonekalu tai unelmien sisustus menee parin vuoden sisään vaihtoon, mietin, onko pohjimmiltaan kyse enää tavaroista lainkaan. Etsitäänkö täydellisestä kodista jotakin sisäistä rauhaa, joka ei tulla koskaan löytämään kalusteita vaihtamalla? Voisiko tehdä hyvää pysähtyä rauhassa peilin eteen kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitä oikeasti kodiltani toivon, jos unohdetaan sisustuslehtien trendit ja täydellisen elämän representaatioksi viilatut somekodit?
Olen elänyt tässä ihanassa pienessä kodissani muutosta lähtien ilman mattoa. Se tarkoittaa tähän mennessä 3,5 vuotta. En ole koskaan ollut se ihminen, joka haluaa sisustuksen suhteen tyytyä kompromisseihin, joten päätin, etten tyydy tälläkään kertaa. Kun teen sisustushankintoja, teen ne sillä tähtäimellä, että suhde kestää koko loppuelämän. Ostan mielelläni kotiini laadukasta, käytettyä ja vain sellaista, joka oikeasti tuntuu tismalleen omalta. Tästä syystä olen ollut vuosia ilman mattoa, ja sinnittelin 15 vuotta äidiltä ja isältä perityillä väliaikaisilla tuoleilla. Uudet tuolit löytyivät lopulta pari vuotta sitten: vanhat koulutuolit ovat palvelleet joskus vuosikymmeniä sitten varmaan satoja pieniä koululaisia ja nyt ne jatkavat elämäänsä minun ruokapöytäni ympärillä.
Oma harkitseva tyylini tehdä sisustushankintoja on osoittautunut toimivaksi, sillä ostan kotiin uutta (ja sekin usein todellisuudessa vanhaa) vain hyvin harvoin ja useimmat rakkaudella tehdyistä hankinnoista ovat sellaisia, että uskon niiden pysyvän rinnallani koko loppuelämän. Itse asiassa suurin osa kotini kalusteista on kulkenut matkassani jo varsin pitkän tovin. Nyt esittelyyn pääsevät siis nämä uskolliset elämänkumppanini.
Nojatuoli – hankittu 17 vuotta sitten
Todennäköisesti jostain 60-luvulta peräisin oleva nojatuoli löytyi Kierrätyskeskuksesta vuonna 2003 parilla eurolla. Äitini on verhoillut sen uudelleen ja näin 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen voisi lähivuosina olla aika verhoilla se jälleen uudelleen. Ehkä tuoli saa verhoilun myötä ihan uuden ilmeen!
Ruokapöytä – hankittu 14 vuotta sitten
Ikeasta alun perin ostettu täysipuinen ruokapöytä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut erinomainen valinta. Pöytä on itse asiassa vieläkin vanhempi, sillä olen perinyt sen vanhemmiltani. Tämä oli ehkä alun alkaen opiskeluaikoina sellainen tilapäinen kaluste, jonka otin kiitollisena vastaan paremman puutteessa, kun ilmaiseksi äidiltä ja isältä sain, mutta tykkään pöydästä itse asiassa paljonkin. Voi olla, että pöytä on johonkin tulevaisuuden kotiin liian pieni ja hommaan joku päivä vielä jonkun unelmien pöydän, mutta tämä nykyinen on palvellut mainiosti kaikki nämä vuodet.
Oranssinpunainen pöytälamppu – hankittu 14 vuotta sitten
Tämä jalallinen vintage-pöytälamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ajoin opiskeluvuosina Jyväskylässä antiikki-huutokaupan ohi ja katseeni kiinnittyi värikkääseen lamppuun. Käännyin kannoillani ja astuin sisään tiedustellakseni lampusta. Yllättäen se ei ollutkaan menossa huutokauppaan, vaan sen sai ostaa suoraan. Hinta oli 13 euroa ja nappasin lampun siltä seisomalta mukaani. Sen kuljettaminen kotiin pyörän selässä oli muuten melkoinen operaatio. Tämä lamppu ja siitä kajastava kaunis valo ilahduttaa minua joka ikinen päivä. Myös ikkunalaudalla näkyvän pallonmuotoisen Ikea-lampun olen ostanut kirpputorilta. Hintaa oli 3 euroa ja yhteisiä vuosia on kertynyt tähän mennessä 12.
Liinavaatekaappi – hankittu 12 vuotta sitten
Etsin opiskeluaikoina pitkään vanhaa tummaksi petsattua liinavaatekaappia. Olin saanut päähänpiston, että sellaisen haluaisin ja lopulta se täydellinen kaappivanhus löytyi helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja tiesin heti, että tässä se nyt on. Opiskelijan kukkaroa 300 euron hinta kevensi tuntuvasti, mutta mielestäni se ei silti ollut täysipuisesta, Suomessa valmistetusta kaapista lainkaan liian kova summa. Nykyisin kaapilla on ikää jo yli 90 vuotta ja sen hyllyjä koristavat yhä edellisen omistajan sinne virkkaamat reunapitsit. Sain ostohetkellä tingittyä mukaan ilmaisen kotiinkuljetuksen ja 50 eurolla mukaan nykyisin jo yli 80 vuoden ikäisen, hiukan kolhiintuneen kirjahyllyn. Rakastan myös tuota hyllyä, mutta sille ei löytynyt täältä nykyisestä kodista sopivaa paikkaa. Onnekseni ystävä etsiskeli juuri tuolloin hyllyä itselleen, joten minun hyllyni oli hänellä muutaman vuoden ”hoidossa”. Nykyään se on lainassa poikakaverini kämpässä. Toivotaan, että seuraavaan kotiin se taas sopii.
Vaaterekki – hankittu 7 vuotta sitten
DIY-vaaterekin teki minulle lahjaksi entinen poikaystäväni. Ajatus putkista tehdystä vaaterekistä ehi muhia päässä yli vuoden päivät, kunnes haave toteutui. Kaunis ja persoonallinen rekki on palvellut minua jo kolmessa eri kodissa ja kulkee varmasti matkassa myös tulevaisuudessa. Tuntuu erityisen arvokkaalta, että rekki on rakkaudella itse tehty ja uniikkikappale.
Tikashylly – hankittu 7 vuotta sitten
Tarvitsin edelliseen kotiini jotakin näppärää pientä hyllykköä, joka voisi toimittaa myös yöpöydän virkaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt hankkivani jonkinlaisen tikashyllyn ja sellainen löytyi lopulta super-edullisesti Ellokselta lasten sisustusosastolta. Hylly löysi välittömästi paikkansa myös täältä nykyisestä kodista ja pienen kokonsa ansiosta toimii hyvin monenlaisissa tiloissa varmasti myös tulevaisuudessa.
Sohva – hankittu 7 vuotta sitten
Muutin 2013 eron jälkeen jälleen omaan kotiin yksinäni ja tuolloin jouduin tekemään muutamia isoja hankintoja, kun kalusteet jäivät pääasiassa entiseen kotiin. Yksi näistä suurista hankinnoista oli sohva ja puntaroin valkoisen sohvan hankkimista pienen ikuisuuden, mutta loputtomalta tuntuneen vatvomisen jälkeen uskaltauduin – ja ei ole kaduttanut. Ostin kotimaisen Valanti-merkin kauniin, hiukan 50-60-lukua henkivän Oiva-sohvan. Sain sohvan nähtyäni siitä niin voimakkaan tunteen, että sen jälkeen mikään muu ei kelvannut. Nyt sohva on palvellut jo 7 vuotta ja olen siihen edelleen erittäin tyytyväinen.
Block-valaisin – hankittu 9 vuotta sitten
Harri Koskisen suunnitteleman Block-valaisimen ostin jostain erikoistarjouksesta vuonna 2011. Tuumailin, että vuonna 1996 suunniteltu valaisin on sellainen sellainen ajaton suomalaisen suunnittelun klassikko, joka varmasti kestää aikaa ja miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä. Ja oikeassa olin.
String-hyllykkö – hankittu 7 vuotta sitten
Koska teen töitä kotoa käsin, halusin tehdä itselleni kunnollisen työpisteen myös kotiin. Pohdin ja pähkäilin kotitoimiston kalusteita pitkään ja hartaasti, ja päädyin lopulta ruotsalaiseen design-klassikkoon Stringiin. Jo 1949 suunniteltu String-hylly on ajattoman tyylikäs ja näppärästi tarpeiden mukaan muunneltavissa, ja siihen voi aina ostaa lisäosia. Ja niin teinkin muuttaessani tähän nykyiseen kotiin, kun laajensin hyllykköäni yhdestä osasta kolmeen. On helppo nähdä, että ilmava ja käytännöllinen hyllykkö tulee palvelemaan mainiosti myös loppuelämän kodeissa, kun sitä voi tarvittaessa vaikka jakaa useampaan osaan tai täydentää uusilla osilla.
Työpöydän tuoli – hankittu 7 vuotta sitten
Olin haaveillut Calligariksen ”timanttisesta” Ice-tuolista jo pitkään, kun viimein päätin ostaa sen työpöytäni tuoliksi. Tuoli on edelleen minusta todella kaunis, mutta sai kolme vuotta sitten piristyksekseen Ragmaten vaaleanpunaisen tuoliryijyn. Samoihin aikoihin Ice-tuolin kanssa ostin myös kaksi Kartellin Stone-jakkaraa, jotka ovat palvelleet niin jakkaroina kuin sohva-, sivu- ja kukkapöytinäkin vuosien varrella.
Uudempia tulokkaita täällä kotona ovat suomalaisen Lundian kalusteet, jotka hankin tähän omaan kotiini muuton yhteydessä 2017 sekä Ikean Hay-yhteistyömallistosta pieni sohvapöytä, puinen penkki ja pari jakkaraa. Myös olohuoneen jalkalamppu on peräisin noin 3 vuoden takaa. Muistan, että Lidlin (!) valaisin toimitettiin ovelleni ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta ja olin aluksi asiasta hiukan kummissani, mutta tuumailin, että ehkäpä tämä löytää paikkansa uudessa kodissa, johon olin parin kuukauden sisään muuttamassa. ja niin löysikin. En tiedä olisinko itse tullut valinneeksi juuri tällaista valaisinta, mutta neutraalin näköinen jalkalamppu sopii hyvin sisustukseen ja se on itse asiassa kaikkein eniten käyttämäni valaisin täällä kotona, joten se on perustellut olemassaolonsa hyvin. Teetin myös nykyiseen kotiini mittatilauksena suomalaisella puusepällä sängyn, koska halusin pieneen tilaan täydellisesti istuvan rungon ja sen yhteyteen säilytystilaa. Kaunis ja asunnon käytännöllisyyttä parantanut sänky on ollut parhaita sijoituksia ikinä, vaikka maksoikin jokusen tonnin.
Tuoreimpia kalustehankintojani on ollut Niimaariin mainio säilytyspenkki, jonka uumeniin saa jemmattua esimerkiksi kierrätykseen lajiteltavia pulloja, tölkkejä ja muita roskia, joille on pienessä kodissa haastavaa löytää omaa paikkaa. Muut uusimmat sisustushankinat ovat olleet puolestaan valaisimia. Jieldén upea klassikkovalaisin oli pyörinyt inspiraatiokansioissani ikuisuuden ja olin ikionnellinen, kun sain sen yhteistyöprojektin kautta omakseni muutama vuosi sitten. Toinen pitkään harkinnassa ollut valaisin oli Selettin hauska banaanilamppu, johon ihastuin joskus vuosia sitten Vepsäläisen ikkunassa. Kaverini naureskeli hassulle valaisimelle, ja minun silmissäni syttyi ihastus. Ja nyt tuo veikeä lamppu nököttää tuolla hyllyn päällä. Viimeisin ostos on ollut olohuoneen kattovalaisin, jota ilman elin noin 3 vuotta, koska sopivaa ei löytynyt. Ehkä alatte huomata kaavan… Kun sopiva lopulta tuli kohdalle, tiesin heti, että tässä se nyt on. Suloisen leikkisä Challiéres Voliére -lintulamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Joistakin kalusteista on toki vuosien varrella pitänyt myös luopua. Esimerkiksi kaunis vintage-peilipöytä ei löytänyt paikkaansa tästä nykyisestä kodista, jossa ei ole erillistä makuuhuonetta ja myin sen noin 10 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen eteenpäin uuteen rakastavaan kotiin. Ja opiskeluaikojen aikainen sohva päätyi jossain vaiheessa myyntiin, kun avoliiton myötä ei ollut kahdelle sohvalle tarvetta. Hyvin vähän kalusteita olen kuitenkaan joutunut myymään eteenpäin siihen nähden, että vanhempien luota muutettuani minulla on ehtinyt olla 9 eri kotia. Toisaalta esimerkiksi vanhasta kirjahyllystä en halunnut luopua, vaikka se ei juuri tähän kotiin sopinutkaan. Niinpä se on nyt tilapäisesti muualla ja toivottavasti seuraavassa muutossa pääsee taas mukaan.
Kuten kaikesta kertomastani voinee päätellä, olen huonekalujen suhteen mieluummin vaikka kokonaan ilman kuin tyydyn johonkin ”ihan kivaan” – vähän kuin parisuhteissakin. Kun hankintoja on malttanut rauhassa etsiä, miettiä ja harkita, on suurempi todennäköisyys, että niistä on pitkäaikaista iloa ehkä jopa loppuelämäksi. En ole koskaan halunnut asumiseen liittyvissä päätöksissä hätiköidä, sillä koti tosiaankin on minulle se maailman tärkein paikka, joten täällä täytyy olla itsellä hyvä ja kotoisa olo. Oman näköinen koti muodostuu minulle juuri niistä tärkeistä ja rakkaista kalusteista ja esineistä, itselle mieluisasta värimaailmasta, kauniista valaistuksesta ja vuosien varrella kertyneistä taidehankinnoista. Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että tavaroilla ja kalusteillakin on tarina ja historia.
On ehkä tämän päivän minimalismiin pyrkivässä ilmapiirissa hiukan epätrendikästä paljastaa kiintyvänsä tavaroihin, mutta minulle näillä oman elämän aarteilla on kovasti arvoa. Koska oma sisustusprosessini on tällainen hidas ja harkitseva, kokisin itselleni kovin vieraaksi ajatuksen esineiden korvaamisen uusilla trendien heilahdellessa tai pelkästä vaihtelun kaipuusta. Ja toisaalta uskon myös siihen, että samalla tavoin, kun tarvitsemme pikamuodin tilalle hitaampaa rytmiä, vähemmän mutta laadukkaampia hankintoja, käytettynä ostamista ja harkitsevuutta, uskon saman filosofian olevan kestävintä ajattelua myös ympäristön näkökulmasta. Siksi tavoittelen sitä, että jokainen tekemäni hankinta olisi kumppani parhaimmillaan koko loppuelämäksi.
Kävin Instagramin puolella valtavan kiinnostavaa keskustelua aiheesta suunnittelija Laura Meriluodon kanssa, jolla oli aiheesta hyvin samankaltaisia pohdintoja kuin minullakin. Hän mainitsi tekevänsä gradua juuri näihin teemoihin liittyen ja kertoi havainneensa, että ihmisen suhde hänen ympärilleen valitsemiinsa esineisiin on hyvin samankaltainen kuin suhteet muihin ihmisiin. Hän kirjoitti näin:
”Jos esineessä jokin (oli se sitten ulkomuoto, toiminnallisuus tai sen edustama arvomaailma) ei resonoi omien tuntemuksten tai mieltymysten kanssa, suhde ei todennäköisesti tule kantamaan pitkälle. Ja juuri tämä on yksi kulutusyhteiskunnan suurimmista ongelmista. Huonekalut kyllä kestäisivät, mutta olemme usein liian malttamattomia, että jaksaisimme odottaa sitä oikeaa, vaan päädymme johonkin kompromissiratkaisuun, joka on heti saatavilla. Tämän vuoksi sitten usein päädytään siihen, että huonekaluja uusitaan tämän tästä, koska se, mitä hankittiin, ei alun alkaenkaan ollut ihan sitä, mitä haluttiin. Ja usein sama kierre toistuu vain uudelleen.
Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, vaan meillä on myös luontainen halu ja tarve uudistua ja uudistaa samalla myös ympäröivää maailmaamme, koska koti jollain tasolla on persoonamme jatke ja ikkuna omaan sisäiseen maailmaan. Olemme jatkuvassa kehityksessä ja se, että oma koti tuntuu omalta, on henkisen hyvinvoinnin kannalta itse asiassa tärkeämpää kuin moni uskoisi.”
Pidän näitä ajatuksia todella kiinnostavina ja juuri näistä syistä olen itse valinnut sen linjan, että vaikka monella muulla elämän osa-alueella olen nopea käänteissäni, kotia rakentaessa annan mieluummin asioille aikaa kuin hätiköin. Luotan omaan intuitiooni ja siihen, että se kyllä kertoo silloin, kun match on syntynyt. Ja sen takia en mielelläni halua tyytyä kompromisseihin, vaan odotan juuri sitä vahvaa tunnetta, että tässä se on – elämänkumppani.
15/05/20
”Olisipa enemmän rahaa, niin voisin pukeutua vastuullisemmin ja tyylikkäämmin.” Kuulen tällaisia ajatuksia usein, kun puhun tyylistä tai vastuullisista valinnoista vaateostoksilla. Vastuullisesti valmistettu vaate maksaa aina vähän enemmän, sillä laadukkaat materiaalit ovat kalliimpia, ja jotta jokainen tekijä prosessin eri vaiheessa saisi työstään reilun korvauksen, vaatteen hinta ei voi olla poljettu pohjalukemiin. Siitä huolimatta vastuullisesti ja kauniisti voi pukeutua myös pienelläkin budjetilla.
Monelle tyylikkyys merkitsee yhtä kuin kalliita merkkejä ja olenkin usein kuullut samaa niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin saralla, että ”onhan se helppoa olla tyylikäs, jos on varaa ostaa kallista designia”. Mielestäni on kuitenkin harhaluulo, että pukeutuakseen tai sisustaakseen tyylikkäästi, täytyy käyttää merkkivaatteita, ostella design-kalusteita ja olla valmis käyttämään kaikkeen tähän paljon rahaa. Haluan haastaa tätä ajatusta. Varsinkin second hand -löytöjä voi tehdä todella edullisesti – ja käytettynä ostaminen on aina uutta parempi vaihtoehto luonnonvarojen näkökulmasta. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että usein kerroksellinen tyyli, jossa on mukana sekä uutta että vanhaa, on paljon kiinnostavampi ja persoonallisempi kuin suoraan katalogista kopioitu ja uutuuttaan kiiltävä.
Rahalla ei todellakaan voi saa tyyliä – sen tiedämme varmasti kaikki. Ja jos mietin oman ystäväpiirini kiinnostavimpia ja tyylikkäimpiä pukeutujia tai sisustajia, he ovat harvoin niitä, joilla on käytössään kaikkein muhkein budjetti. Itse asiassa uskaltaisin väittää jopa päinvastoin. Moni tyylikkäimmistä ystävistäni on itse asiassa juuri siesta vähävaraisimmasta päästä: opiskelijoita, luovan alan ammattilaisia ja taiteilijoita. Heitä kuitenkin yhdistää se, että heillä on luovuutta, hyvä tyylitaju sekä kykyä ja malttia metsästää loistavia second hand -löytöjä ja taitoa tunnistaa kirpputorien loputtomasta massasta ne parhaat palat.
Juttelin tästä aiheesta Instagram-storyn puolella pari päivää sitten ja ajatukseni herättivät todella vilkasta keskustelua. Storyn ensisijainen tarkoitus oli kannustaa huomaamaan, että myös pienellä budjetilla voi pukeutua kauniisti ja vastuullisesti, jos vain on valmis käyttämään siihen hieman aikaa ja vaivaa. Vastuulliset valinnat ovat vaateostoksilla harvoin niitä kaikkein helpoimpia, nopeimpia tai näppärimpiä – oli kyse sitten uudesta tai vanhasta vaatteesta. Vastuullinen vaate saattaa uutena maksaa enemmän, materiaaleihin täytyy ehkä tutustua hiukan ja joskus kivakin vaate jää hyllyyn, kun merkin toimintaa ryhtyy tutkimaan tarkemmin. Vastuulliset vaatteet kuitenkin tehdään paremmin ja paremmista materiaaleista, joten maksamaansa hintaa vastaan saa yleensä myös kestävämpää ja parempaa laatua. Upeimpien second hand -löytöjen tekeminen puolestaan vaatii sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä, mutta on parhaimmillaan todella palkitsevaa.
Pikkurahalla voi löytää aarteita, mutta se tarkoittaa, että kirppareita pitää jaksaa koluta uutterasti ja sietää lukuisia ”turhiakin” käyntejä, sillä todennäköisesti suurimmalla osalla käynneistä vetää vesiperän. Joskus niiden täydellisten vintagefarkkujen löytyminen voi viedä vuosia (kuten minulla), mutta kirpputorilla ostosten tekemiseen pitääkin suhtautua vähän eri tavalla kuin tavallisissa kaupoissa asioimiseen. Se on kuin aarrejahtia – ja aina toisinaan ristiretki palkitaan, kun kohdalle osuu todellinen helmi.
Kirpputorishoppailu vaatii siis ensisijaisesti kärsivällisyyttä, aikaa, toistoja ja viitseliäisyyttä. Suurimmalta osalta kirpputorivisiiteistäni palaan tyhjin käsin. Tykkään itse tehdä löytöjä ensisijaisesti ihan niissä oikeissa myymälöissä, mutta aarteita voi tänä päivänä etsiä helposti myös erilaisten kirppissovellusten kautta, Facebookin kierrätysryhmistä sekä lukemattomista second hand -verkkokaupoista. Ymmärrän, että kaikilla ei ole aikaa, mahdollisuutta tai kärsivällisyyttä etsiä neulaa heinäsuovasta kirpputoreilla, mutta väitän, että myös pienellä budjetilla on mahdollista pukeutua kauniisti, kiinnostavasti ja vastuullisesti, jos vain on valmis näkemään sen eteen hitusen vaivaa.
Ja jos tuntuu, että et ikinä löydä kirpputoreilta mitään tai et tiedä, mistä löytyisivät ne parhaat putiikit, kannattaa kurkata aiemmin tekemäni opas second hand -shoppailuun.
Kirpputorien lisäksi laadukkaita ja vastuullisia vaatelöytöjä voi tehdä edullisesti myös uutena. Olen ostanut itse monet merkkivaatteistani alennusmyynneistä, outleteistä tai sample salesta. Tuen mielelläni kotimaisia laadukkaita brändejä ihan täydelläkin hinnalla, mutta alennukset ja muut mahdollisuudet tehdä löytöjä vähän halvemmalla kannattaa tietenkin myös hyödyntää.
Ilman muuta aina on poikkeustilanteita. Joskus rahat ovat niin tiukilla, että edullisimmatkin kirppariostokset ovat liikaa budjetille. Jos paino ei pysy koko ajan tasaisena ja vaatekoko vaihtelee, voi kestävien vaateostosten tekeminen olla haastavaa. Haluaako vaatteisiin panostaa, jos ei voi olla varma, että ne sopivat vielä myöhemminkin? Myös se voi olla vaateostoksilla ongelmallista, jos on kooltaan tai muodoiltaan vaatteiden standardimitoituksen ulkopuolella. Tällöin niin kirpparilöytöjen tekeminen kuin ihan uusienkin kauniisti istuvien vaatteiden löytäminen voi olla vaikeaa – tästä aiheesta olen itse asiassa tekemässä vielä ihan oman erillisen postauksensa.
Tässä jutussa esitetyt vinkit ja ajatukset onkin tarkoitettu sellaiseksi yleiseksi rohkaisuksi ja kannustukseksi, että pienelläkin budjetilla voi pukeutua kivasti, jos jaksaa sinnikkäästi etsiskellä niitä helmiä kirpputoreilta. Jos tunnistat alun ajatuksista itsesi, toivon, että tämän postauksen mietteet inspiroivat näkemään asioita vähän uudelta kantilta.
Parin päivän takaiseen keskusteluun Instagramin puolella osallistui myös tutkija, joka tutkii pukeutumista ja kuluttamista kulttuurisesta näkökulmasta. Hän kertoi, että haastateltavien puheissa toistuu usein ajatus ”jos olisi rahaa, kuluttaisin vastuullisemmin”. Vastuullisemmista valinnoista haaveilevat tuntuvat automaattisesti ajattelevan, että heidän silmissään vastuullisesti ja tyylikkäästi pukeutuva käyttää todennäköisesti pukeutumiseensa paljon aikaa ja rahaa, vaikka näin ei olisikaan. Tutkija totesi, että siksi onkin tärkeää avata näitä pukeutumiseen liittyviä prosesseja eli tehdä näkyväksi erilaisia tapoja etsiä, ostaa ja käyttää – esimerkiksi juuri tällaisia postauksia rustailemalla. Hän esitti ajatuksen, että juuri näiden prosessien avaaminen voisi olla yksi keino estää sitä, että eettisistä ja ekologisista vaatteista ei tulisi vain pienen joukon etuoikeus. Todella kiinnostavaa!
Keskustelu herätti valtavasti ajatuksia aiheista, joita haluaisin myös käsitellä täällä blogissa vielä ihan omissa erillisissä postauksissaan. Yksi niistä on: mitä tehdä, jos sitä tyylitajua ei vain kertakaikkiaan ole tai oma tyyli ei ole vielä löytynyt? Kävin myös todella kiinnostavia keskusteluita pluskokoisten haasteista löytää sopivia, laadukkaita ja vastuullisesti valmistettuja vaatteita – oli kyse sitten uusista tai käytetyistä vaatteista. Tästä aiheesta on tulossa siis vielä oma postauksensa. Joku kaipaili myös postausta toimivasta kapselivaatekaapista, joten laitan sellaisenkin työn alle ja mietintämyssyyn. Lisää näistä teemoista on siis tulossa. Mutta kurkkaa sitä odotellessa nämä aiemmat postaukseni, joissa sivutaan samoja teemoja.
♥ Opas second hand-, kirpputori- ja vintage-ostoksille
♥ Arjen pieniä ekotekoja: 26 ideaa ja vinkkiä vaatekaapilla
♥ Miksi oman tyyli-identiteetin löytäminen on kaikkein paras ekoteko?
♥ Miksi tyylillä on merkitystä?
♥ Löytöjä omasta vaatekaapista
♥ Lempeyttä lempivaatteille – pieni vaatteiden huolto-opas
♥ Luonnonmukaista puhtautta kodille ja vaatteille
Ja vielä muutama sananen tästä kuvissa näkyvästä asusta… Tässä lookissa näkyvät takki ja farkut ovat niitä sellaisia harvinaisia vintage-aarteita, joita osuu kohdalle aina joskus. Kotimainen takki lienee peräisin jostain 70-luvulta ja vintage-Levikset löytyivät vuosien etsiskelyn jälkeen toissa kesänä pariisilaisesta second hand -ketjusta. Ja kyllä muuten kannatti odotella ja etsiskellä niitä täydellisiä farkkuja, sillä nämä istuvat kuin hanska. Moni on kysellyt farkkujen mallista ja se on Levi’s 610.
Kannattaa muuten huomioida, että vintage-vaatteissa kokomerkinnät saattavat poiketa nykymitoituksista kovastikin ja uusienkin vaatteiden mitoituksissa on ihan valtavasti eroja eri merkkien välillä, joten ei kannata liian orjallisesti tuijotella kokolappuja. Nykymitoituksella farkkukokoni on yleensä vyötäröltä 26 tai 27, mutta näissä farkuissa koko puolestaan on 30/31 (vyötärö/pituus) – ja tosiaan istuvat kuin hanska. Aina kannattaa siis sovittaa!
Takista maksoin kirpputorilla 3€ ja farkuista 30€. Nanson Boxi t-paidan olen saanut blogin kautta pari vuotta sitten, mutta sen hinta normaalihintaisena on 45€ (joskin se näyttää sattumalta olevan nyt tätä postausta kirjoittaessani tarjouksessa 31,49€ ja kokoja löytyy XS-XXXL). Moni saattaa yllättyä, että asuni kallein vaate on juuri t-paita. Vinkkaan kuitenkin, että juuri laadukas ja jämäkästä puuvillasta (tai muusta luonnonkuidusta) valmistettu t-paita on juuri se vaate, johon kannattaa sijoittaa. Halvat ja huonolaatuiset t-paidat on yleensä viimeistään vuodessa käytetty loppuun, mutta laadukas paita palvelee vuodesta toiseen ja maksaa itsensä matkan varrella todennäköisesti takaisin. Muutaman halpispaidan hinnalla ostaa helposti jo sen yhden laadukkaamman. Nanson lisäksi erinomaisia t-paitoja tekee kotimainen Arela.
Photos: Annika Ollila
