26/10/21

Saavutettavuus – miksi se koskettaa meitä kaikkia?

1 7

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ELISA & ASENNEMEDIA

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Mun kasikymppiset vanhemmat ei oikein pysty hoitamaan enää mitään itse, koska eivät osaa. Ei voi olettaa, että vanhat ihmiset oppivat käyttämään älylaitteita. Jos miettii esim. verkkopankkeja, niin ne on ihan älyttömän pienellä fontilla ja todella sekavia iäkkäille. Sitten joka paikkaan pitää tietenkin tunnistautua ja sitä varten pitää olla tunnuslukusovellus ja paina siinä nuoli takas, hyväksy evästeet, huomaa pieni ruksi. Todella ärsyttävää, rehellisesti sanottuna. Jos mulla on iPhone-ihmisenä vaikea opetella käyttämään Androidia ja oon vähän alle 40v., niin mitä se on, kun on enemmän ikää. Meidän yhteiskunta on yhtä lailla vanhusten yhteiskunta ja heistä pitää huolehtia, myös yritysten! Muuten se jää lasten harteille, vaikka tottakai minä asiat hoidan ja huolehdin.

*

Oletko koskaan miettinyt arjessasi palveluiden saavutettavuutta? Millaista olisi hoitaa päivittäisiä asioita, jos olisi rajoitteita esimerkiksi näkökyvyn, kuulon, liikkumisen tai kielitaidon kanssa? Onnistuisiko sosiaalisen median käyttäminen tai tv-sarjan katselu? Pääsisikö virastoon, putiikkiin tai ravintolaan edes sisälle? Löytäisikö nettisivuilta etsimänsä tiedon? Onnistuisiko asiakaspalvelun kanssa asiointi?

Uskon, että aika harva meistä tulee arjen tiimellyksessä miettineeksi tällaisia käytännön asioita, elleivät ne kosketa meitä henkilökohtaisesti tai jonkun läheisen kautta. Elisa pyrkii jatkuvasti parantamaan palveluidensa saavutettavuutta ja haastoi minut pohtimaan saavutettavuuteen liittyviä haasteita ja kysymyksiä. Niinpä kysyin muutama viikko sitten seuraajieni kokemuksia saavutettavuudesta Instagramin puolella ja pääsin lukemaan muiden ajatuksia aiheesta. Kaikki vastanneet kokivat, että saavutettavuudesta pitäisi puhua enemmän ja antoivat luvan jakaa kommenttejaan anonyymisti, joten kokosin tekstin joukkoon myös seuraajilta saamiani vastauksia. 

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Nuorena, vammattomana ja kielitaitoisena on keskimäärin melko helppoa navigoida yhteiskunnassa ja erilaisissa digiympäristöissä. Moni saavutettavuuteen liittyvä epäkohta tuleekin näkyväksi vasta siinä vaiheessa, kun sen joutuu kohtaamaan itse tai läheisensä kautta. Siksi on ihan hyvä haastaa itseään ja yrittää astua hetkeksi jonkun toisen kenkiin.

Moni arkinen saavutettavuuteen liittyvä haaste on ilmennyt minulle 87-vuotiaan näkövammaisen ja liikuntarajoitteisen mummokaverini kautta. Kuinka haastavaa onkaan monien arkisten asioiden hoitaminen, kun näkökyky heikkenee jatkuvasti eikä oikeasti näe lukea enää juuri mitään. Älylaitteiden käyttö tai sen opettelu ei luonnistu enää oikein iän eikä puutteellisen näkökyvynkään vuoksi. Liikuntarajoitteiselta ei myöskään onnistu asioiminen paikoissa, joissa on portaita mutta ei hissiä. Itsenäisesti omia asioitaan mielellään hoitavalle ikäihmiselle haasteita tuottaa sekin, että kadunvarsilla on niin vähän penkkejä, joille liikuntarajoitteinen voisi istahtaa hetkeksi levähtämään, kun tarvitsisi latailla hetki akkuja. 

Itse asiassa tilojen ja kulkuneuvojen saavutettavuudesta tosin puhutaan yleensä esteettömyytenä. Saavutettavuudella viitataan yleensä nimenomaan digipalveluihin ja sen tavoite on, että kaikki voivat käyttää palvelua riippumatta henkilön ominaisuuksista tai toimintarajoitteista, kuten iästä tai vammoista. Aiemmin saavutettavuudesta on puhuttu verkkopalveluiden esteettömyytenä, mutta lainsäädännön uudistusten myötä termistö on tarkentunut niin, että saavutettavuus viittaa digitaalisiin palveluihin ja esteettömyys fyysiseen maailmaan. 

*

Mulla on alentunut kuulo ja ADHD, joka vaikeuttaa puheen kuuntelemista. En katso mitään ilman tekstityksiä, luen mieluummin kuin kuuntelen ja sivuutan storyt joissa on puhetta mutta ei tekstiä… Asun Yhdysvalloissa ja täällä ei automaattisesti ole elokuviin mennessä tekstityksiä, joten en käy elokuvateattereissa vaan jään odottamaan että tulevat suoratoistopalveluihin.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Nimenomaan digimaailmassa saavutettavuuskysymykset ovat tulleet vastaan sosiaalisen median puolella. Ryhdyin muutama vuosi sitten tekstittämään Instagram-storyjani, koska tiedän, että moni katselee niitä ilman ääniä. Tajusin kuitenkin myöhemmin useiden saamieni palautteiden perusteella, että tekstitys on myös teko saavutettavuuden puolesta. Olen saanut kiitosta kuulovammaisilta, ADHD-diagnoosin tai muun neurologisen poikkeaman omaavilta sekä suomen kieltä vasta opettelevilta, että tekstitykset mahdollistavat myös heille storyjeni seuraamisen. En ollut osannut ajatella tällaista näkökulmaa, mutta saamani palaute on ehdottomasti kannustanut jatkamaan tekstitysten tekemistä.

Toisinaan olen saanut hämmästeleviä kommentteja siitä, että teen kaikki Instagram-kuvatekstini englanniksi. Tämä valinta on puolestaan ollut ihan tietoinen saavutettavuusteko. Alun alkaen tein kaiken IG-sisältöni englanniksi, koska minulla on myös englanninkielisiä ystäviä ja seuraajia, ja halusin olla huomaavainen heitä kohtaan. Suurin osa suomalaisista ymmärtää myös englantia, joten ratkaisu tuntui käytännölliseltä. Myöhemmin olen siirtynyt tekemään storyt pääasiassa suomeksi, mutta kuvatekstien kielenä olen halunnut säilyttää englannin, koska minulle on tärkeää, että myös suomea osaamattomat ystäväni ja seuraajani pystyvät seuraamaan tiliäni. 

*

Teen työtä, jossa päivittäin törmään siihen, miten saavutettavuus esimerkiksi kielen osalta usein unohtuu. Ihan jo esimerkiksi siinä, mitä ja millaista kieltä palveluissa käytetään. Kielivaihtoehtoja ei useinkaan ole tarpeeksi, tiedotteet annetaan suomeksi (ehkä ruotsiksi ja englanniksi), eikä monestikaan ole saatavilla selkokielisiä tekstejä. Oletusarvo on myös aina se, että kaikki osaavat lukea (ja kirjoittaa). Tiedotteita ei anneta esimerkiksi video- ja/tai kuvamuodossa, jolloin ne olisivat saavutettavissa aika suurelle yleisölle.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Vaikka saavutettavuutta on usein helppoa ja luontevaa lähestyä nimenomaan erilaisten erityispiirteiden kautta, todellisuudessa se voi koskettaa meistä ketä tahansa. Varmasti moni meistä on joskus yrittänyt tihrustaa kännykän näyttöä kirkkaassa valossa tai heiluvassa kulkuvälineessä, yrittänyt kuulla kovan taustahälyn keskellä tai asioida itselle vieraalla kielellä. Toisaalta ikinä ei myöskään voi olla varma, milloin saavutettavuuskysymykset muodostuvatkin omalla kohdalla pysyvämmin ajankohtaisiksi: tilapäinen tai pysyvä vamma tai jokin yllättävä tilanne voikin yhtäkkiä vaikeuttaa palvelun tai laitteen käyttämistä merkittävästi. Eräs saavutettavuuden parissa työskentelevä seuraajani totesi hyvin:

Hei ihanaa että puhut tästä! Teen töitä tämän aiheen parissa päivittäin ja kyseessä on isompi asia kuin usein ajatellaan. Saavutettavuus koskee meistä jokaista – joskus mekin voidaan olla käsi paketissa eikä voida esim. käyttää hiirtä vaan joudutaan turvautumaan pelkkään näppäimistöön ja palveluiden tulisi toimia silloin.

Monesti ihmisten ajatus tuntuu olevan, että no muokataan sitten, jos myöhemmin tarvitsee, muttei tehdä lähtökohtaisesti saavutettavaa. Esim. kiinnitetään vaikka PowerPoint-esityksen saavutettavuuteen huomiota vasta sitten, kun tiedetään että yleisössä on heikkonäköinen ihminen. Siinä unohtuu, että se voi tuottaa turhaa työtä, ja mikä tärkeämpää, emmehän me automaattisesti voi tietää, millaisia rajoitteita ja ominaisuuksia muilla ihmisillä on. Kyllähän meistä kuka tahansa myös mielellään käyttää automaattisesti aukeavia ovia, mutta liikuntavammaiselle ne voivat olla täysin välttämättömiä. 

Saavutettavuuden huomioiminen voi siis mielestäni hyödyttää ihan kaikkia, ei vain joitain “erityisryhmiä”. Eikä sen siksi pitäisikään olla vain vammais- tai vähemmistökysymys. Eikä kukaan tiedä, milloin omalla kohdalla voikin tarvita vaikkapa esteettömiä ympäristöjä, vaikka juuri nyt kulkeminen olisikin helppoa. Elämäntilanne voi muuttua kellä vain.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Viime kädessä saavutettavuudella tavoitellaan yhdenvertaisuutta ja helppokäyttöisyyttä ihan kaikille. Suomalainen ohjelmistoyritys Eficode on koonnut omille nettisivuilleen kattavan tietopaketin saavutettavuudesta ja tiivistää sen ytimen näin: “Saavutettava digitaalinen palvelu huomioi niin seniorikäyttäjät, näkövammaiset, kuulovammaiset kuin ihmiset, joilla on esimerkiksi lukivaikeuksia, värisokeus tai ikänäköä. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään kaikenlaisten käyttäjien huomioimista, vaan saavutettavat verkkopalvelut ovat käytettävissä laajasti esimerkiksi erilaisilla käyttötavoilla, laitteilla, päätelaitteilla ja apuvälineillä kuten mobiililaitteilla tai ruudunlukijaohjelmistoilla.” 

Aiheena saavutettavuus on erityisen ajankohtainen juuri nyt, sillä uusi laki digitaalisten palveluiden tarjoamisesta velvoittaa, että merkittävän osan digitaalisista palveluista tulee olla saavutettavia. Kuten saavutettavuuden parissa työskentelevä seuraajanikin totesi, moni miettii saavutettavuutta vasta jälkikäteen. Todellisuudessa työstä voi kuitenkin tulla moninkertainen ja kalliskin, jos joudutaan jälkikäteen korjailemaan jo kertaalleen tehtyä. 

Vaikka monien digipalveluiden saavutettavuutta voidaan usein parantaa pienilläkin muutoksilla, olisi parempi, jos saavutettavuuskysymykset pyrittäisiin huomioimaan jo suunnitteluvaiheessa. Ja lopulta se voi olla yritykselle monella tavoin eduksikin. Saavutettavuuden huomioiminen nimittäin yleensä parantaa myös palveluiden käytettävyyttä, mistä hyöytyvät kaikki. Toisaalta saavutettava digipalvelu saa automaattisesti yleensä suuremman yleisön, sillä se ei sulje ketään ulkopuolelle. Senioreita, vammaisia tai jollain tapaa toimintarajoitteisia ihmisiä on arviolta peräti 30-40% väestöstä, joten se on myös kuluttaja- ja asiakasryhmänä merkittävä joukko.

*

Mun mummilla (79v.) on silmänpohjanrappeuma, mikä on edennyt todella nopeasti etenkin nyt viimeisen vuoden aikana. Mummi on muuten varsin terve ja aktiivinen ihminen ja käyttää myös tietokonetta ja älykännykkää. Nyt kuluneen vuoden aikana on kyllä noussut esille, miten hyvä olisi, että eri sivustoilla/appeissa tekstien kokoa voisi skaalata suuremmaksi (ilman, että sivuston toimivuus kärsii). Onneksi esimerkiksi tietokoneen käyttöjärjestelmässä ja esim. sähköpostissa tämä onnistuu, mutta monissa tilanteissa mummi joutuu lukemaan juttuja näytöltäkin suurennuslasin kanssa. Myös monet asetuksiin liittyvät tekstit ja log in -tyyppiset kohdat ovat usein tosi pienellä. Lisäksi välillä vaikka tekstejä saisi säädettyä suuremmaksi niin se saattaa tapahtua niin, että kaikki sivulla kasvaa vähän höperösti ja yhtäkkiä esim. Ikkunan alareunassa ollut ”ok/seuraava/tms” nappi katoaa ruudun alareunasta näkyvistä. Tällaisessa tilanteessa pitää itsekin ihmetellä, miten pääsen klikkaamaan tästä.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Elisalla saavutettavuuskysymyksiä mietitään jatkuvasti ja pyritään parantamaan palveluita – ja mieluiten yli sen minimivaatimustason, sillä yrityksen vakaana tavoitteena on luoda digitaalisista palveluista ihan kaikille yhtä helppokäyttöiset ja yhdenvertaiset. Käytännössä tämä tarkoittaa Elisan tapauksessa sitä, että esimerkiksi näkörajoitteesta huolimatta voi ostaa verkkokaupasta uuden puhelimen ruudunlukuohjelmalla tai sitä, että myös kuulorajoitteisena tai suomen kieltä osaamattomana voi nauttia suoratoistopalveluiden elokuvista selkeistä valikoista löytyvien tekstitysten avulla. Se tarkoittaa myös sitä, että eri ikäiset ja tietotaidoiltaan erilaiset ihmiset voivat käyttää verkkopalveluita mahdollisimman vaivattomasti ja turvallisesti.

Viime kädessä saavutettavuus näkyy Elisan palveluissa sujuvana ja selkeänä käyttökokemuksena. Sisältö etenee loogisesti ja mukautuu erilaisille näytöille ja erilaiset tekstit ja painikkeet erottuvat hyvin erilaisissa valaistusolosuhteissa. Koska Elisalla saavutettavuus nähdään myös tärkeänä osana yrityksen vastuullisuutta, palveluita pyritään jatkuvasti kehittämään ja parantamaan entisestään sekä henkilökuntaa kouluttamaan saavutettavuudesta. Palveluita auditoidaan aktiivisesti mutta sen lisäksi niitä myös testataan erilaisilla käyttäjäryhmillä. Joskus niinkin pieni muutos kuin painikkeiden suurentaminen voi merkittävästi parantaa palvelun saavutettavuutta ja käytettävyyttä. Olennaista on myös asenne: valmista ei välttämättä tule koskaan, vaan saavutettavuuteen tuleekin suhtautua prosessina, jossa  palveluita arvioidaan ja reflektoidaan jatkuvasti valmiina kehittämään niitä edelleen paremmiksi.

Lue lisää Elisan saavutettavuusperiaatteista täältä.

*

Tärkeä aihe! Ja toimiva saavutettavuus hyödyttää ihan meitä kaikkia, esim. storyjen katsominen meluisassa paikassa tai muuten paikassa, jossa ei voi pitää ääniä päällä, selkeät kontrastit teksteissä ym. Kiitos, ihan ilahduin tästä, että teit tällaisen yhteistyön! Tulee itsekin näitä käsiteltyä omassa työssä, niin siksi aihe kiinnostaa. Kieltenoppimiseen tuo tekstitys on myös hyvänä tukena, kun yhdistyy siinä sekä näkö- että kuuloaisti. Loppukevennyksenä sitten, että onhan se mukavaa, jos voi laittaa tekstitykset esim. suomenkielisiin elokuviin, että sipsiä rouskuttaessa ei tarvitse pitää volyymia ihan täysillä.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Mun pienten oppilaiden perheet ei saa niitä palveluita joita he ansaitsevat. Kaikki ei pysty käyttämään nettiä ja etsimään suomenkielisiltä sivuilta neuvoja. Tämä surettaa ja suututtaa viikottain, kun opetan maahanmuuttajataustaisia lapsia alakoulussa. Olisi hyvä, jos ihmiset ymmärtäisivät, että heikko kielitaito sulkee ulkopuolelle ja palveluiden saatavuus vaarantuu. Esim. opettajat tekevät työtä päivittäin, jotta lapset ja perheet saisi tukea, jota eivät osaa etsiä. Hyvä esimerkki: Helsingin kampanja ”ilmaiset harrastukset kaikille”. Siitä puhuttiin jopa uutisissa. Ilmoittautuminen oli netissä periaatteella nopein sai paikan. Kukaan minun vieraskielisistä oppilaistani ei ehtinyt saada paikkaa, vaikka he juuri tarvitsisivat noita ilmaisia harrastuksia.

*

Yksi asia, mitä ei usein mielletä saavutettavuuden pariin, on muuten pelit ja erityisesti tietokone- ja mobiilipelit. Ohjaimet/hiiri+näppäimistö on usein suunniteltu niille, joilla on kaksi toimivaa kättä joita käyttää toimivasti yhdessä. Värisokeille mikä tahansa peli voi olla haastava, jos värikoodausta ei ole mietitty. Ikävästi tässä on mukana kovaääninen gamer bro -joukko, joka ei halua että pelejä muokattaisiin pelattavuuden saavuttamiseksi – oon nähnyt kiukuttelua mm. värien säätömahdollisuuksista ja siitä, että jotkut pelaa helpoimmalla asetuksella, avustettuna… Mutta sitten, kun miettii mitä kaikkea peleissä on harrastuksena ja kuinka paljon yhteiskuntaa pelillistetään, niin vammaiset jätetään hyvin usein ulkopuolelle. Tämä tuli joskus esille, kun lievästi cp-vammainen kaveri ei pystynyt pelaamaan tiettyjä kohtia peleissä, koska ei yksinkertaisesti pystynyt. Sen jälkeen oon miettinyt aika paljonkin, ja käynyt keskusteluja pelipiireissä.

*

Hei ihanaa että tää asia on esillä! Mulla itsellä on silmäsairaus, joka rajoittaa liikkumista. Valaistus vaikuttaa paljon sekä sisällä että ulkona. Lisäksi digitaalisessa ympäristössä vaikuttaa tietty tekstin koko ja väri. Usein esim huomaa että insta-stooreissa tekstit on tosi pienellä tai valkoinen teksti valkoista taustaa vasten, niin eihän sitä näe lukea! Kiitos, että otat tän aiheen esille.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Sun stooreja on niin ihanaa seurata siitäkin syystä, että vaikka pää olisi täynnä ääntä ja hälyä, niin stoorit voi jättää mutelle ja lukea vain tekstit. Olen monesti ajatellut tätä, mutta nyt ensimmäistä kertaa vasta tiedostin asian syvällisemmin. Eli vilpitön kiitos myös tällaisen helposti kuormittuvan erityisherkän osalta.

*

Asuin ulkomailla monta vuotta, enkä täysin sujuvasti osannut paikallista kieltä. Se hankaloitti monien eri palveluiden käyttöä, esimerkiksi paikallinen verotoimisto ei suostunut kommunikoimaan englanniksi, vaikka maassa on tilastollisesti parhaat ei-natiivi englannin puhujat. Tämän lisäksi mikään uutispalvelu ei ollut englanniksi, eikä aina voinut seurata paikallisia tapahtumia. Kyllä sitä elää omassa kuplassaan, vaikka haluaisi olla enemmän osana yhteiskuntaa. Eikä se motivoinut kielen oppimista, koska oli niin ulkopuolinen ja ei-tervetullut olo. Nyt sitten muutin lopulta takaisin Suomeen aikalailla juuri tästä syystä. Toin ulkomaalaisen kumppanini mukaan ja onnekseni oon huomannut, että esim. verotoimiston sivut, yle uutiset, jne. on myös englanniksi. Toivottavasti helpottaa hänen kotiutumistaan tänne päin.

*

Näin kuulovammaisena tekstitetyt instastoryt on ❤❤❤ Myös kun aina ei pysty muutenkaan kuuntelemaan äänillä. Ja joo, on tullut vastaan tilanteita kun saavutettavuus ei ole onnistunut omalla kohdalla. Esim virastoissa on monesti tiskeillä pärskesuoja tms. joka blokkaa äänen toooodella hyvin ja vielä näin korona-aikaan, jos käytössä on maski, niin huuliltaluku ei onnistu. Itsellä, kun ei ole niin huono kuulo että käyttäisin viittomakieltä tai tulkkia, ei oikein ole muita keinoja kun pyytää vain toistamaan monesti tai kirjoittamaan paperille. Tämä tuntuu joskus todella nololta ja saatan vältellä aspatilanteita, kun en jaksa sitä “Mitä? Anteeksi en vieläkään kuullut? Voisitko vieläkin toistaa?” Tuntuu, että mä oon se tyhmä osapuoli, vaikka en itse sille voi mitään.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Tosi hyvä aihe! Itse olen päivätöissä saavutettavuussuunnittelijana yliopistolla. Ennen tuota työtä en osannut oikein ajatella aiheesta mitään – nyt taas näen saavutettavuuden puutteita ja haasteita kaikkialla. Hyvä että aiheesta puhutaan, sillä ihmiset eivät tosiaan ole samasta muotista.

En ole Helsingin yliopistossa, mutta siellähän nyt puhutaan uudesta tietojärjestelmästä, jossa tapahtuu mm. kaikki kursseille ilmoittautuminen – ja se ei ole ollenkaan saavutettava esim. näkövammaisille, sitä ei siis pysty käyttämään jollei näe. Lain mukaan järjestelmien kuitenkin pitäisi olla saavutettavia. 

*

Hei! Tekstitykset tekee sun stooreista saavutettavia myös neuroepätyypillisille. Mä en ADHD:n takia pysty kunnolla seuraamaan ilman ja katson esim. sarjat ja leffat mieluiten teksteillä kielestä riippumatta. Yritykset voisivat pienellä vaivalla tehdä nettisivuistaan tosi paljon helpompia myös meille. Usein esim. yhteystiedot, aukioloajat tms. semitärkeä valikko on vaikeassa kohdassa tai monen klikkauksen takana piilossa, ja jos niitä ei ekan parin sekunnin aikana bongaa, niin luovutan. Ei riitä, että sivu näyttää kivalta, vaan pitää olla myös looginen ja yllättävän harvan isonkaan yrityksen sivu oikeasti on.

Kävin uteliaana Elisan sivuilla – ne oli aika jees! Etusivulta löytyi ekalla vilkaisulla selkeästi kaikki (joko suoraan, tai hyvällä paikalla olevan selkeästi nimetyn alavalikon kautta), mitä kuvittelen että asiakkaana nopsaan tarvitsisin.

Pupulandia x Elisa saavutettavuus

Photos: Meri Milash

Edit: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/10/21

Mifuko – kauniita ja vastuullisia sisustuslöytöjä

16

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MIFUKO

Mifuko

Olemme asuneet uudessa asunnossa kohta 5 kuukautta ja hiljalleen täällä alkaa näyttää kodilta ja tuntua omalta. Vielä suunnitelmissa on maalata pari seinää, ripustaa taulut, hankkia pari mattoa ja järjestellä työhuone käyttökuntoon (nyt se näyttää lähinnä varastolta). Tutut omat kalusteet ovat solahtaneet tänne aika mutkattomasti eikä uutta ole tarvinnut juurikaan hankkia. Löysimme käytettynä eteiseen unelmien kaapin ja isompi ruokapöytä on tilattu. Lisäksi kodin sisustukseen on löytänyt tiensä joukko näppäriä, kauniita ja vastuullisia koreja ja pieniä sisustustarpeita. Jos et ole vielä kuullut suomalais-afrikkalaisena yhteistyönä kauniita sisustustuotteitaan valmistavasta Mifukosta, kannattaa ehdottomasti tutustua!

Mifuko tunnetaan erityisesti koreista ja korikasseista, joiden ajaton design ja korkea laatu on huomattu maailmallakin – viime keväänä brändi nimittäin pääsi tekemään yhteistyötä ranskalaisen muotitalo Chloén kanssa, joka otti kevätkokoelmaansa mukaan Mifukon valmistamia korikasseja. Korien lisäksi Mifukon valikoimaan kuuluu pieniä sisustusesineitä, koristeita, keittiövälineitä, huiveja ja Lapuan Kankureiden kanssa yhteistyönä valmistettuja tekstiilejä sekä nyt tämän syksyn uutuutena kauniita ja kestäviä saippuakivestä valmistettuja kynttilänjalkoja ja saippuakuppeja.

Mifuko

Mifuko ei kuitenkaan ole vain sisustusbrändi, sillä yritys on ensisijaisesti saanut alkunsa halusta vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja tarjota työtä ja toimeentuloa naisille Afrikassa sellaisilla alueilla, missä naisten työllistyminen on haasteellista. Kenian maaseudulla eletään pitkälti oman viljelypalstan antimista ja niitä myös myydään eteenpäin muita hyödykkeitä vastaan. Juuri näitä alueita esimerkiksi ilmastonmuutos koettelee ensimmäisenä, joten Mifuko tarjoaa maaseudulla asuville naisille joustavaa työtä, jota voi tehdä kotona ja sadekaudella edelleen viljellä maata. Mahdollistamalla naisille työnteon ja oman rahan ansaitsemisen on myös havaittu olevan myönteinen vaikutus tasa-arvon kehitykseen sekä lasten koulutukseen. 

Mifuko on kasvanut viime vuosina valtavasti ja nykyään jo yli 800 artesaania työllistyy tekemällä Mifukolle tuotteita. Kenian lisäksi artesaaneja on nykyisin myös Tansaniassa, Ghanassa ja Etiopiassa. Artesaaneille ei synny kustannuksia tuotteiden teosta, niissä ei käytetä kemikaaleja ja kaikista tuotteista saa korvauksen, vaikka tuote sattuisikin olemaan väärän kokoinen. Persoonallisemmat ja uniikit tuotteet myydään sitten myyjäisissä halvemmalla.

Mifuko

Mifuko toimii Reilun Kaupan periaatteiden mukaan ja tekee kiinteää yhteistyötä World Trade Fair Organization -järjestön eli WFTO:n kanssa, joka kokoaa yhteen kaikki Reilun kaupan organisaatiot. Suomessa tunnetaan parhaiten Fair Trade -merkki, joka on keskittynyt enemmän elintarviketeollisuuden tuotteisiin kuten kahviin, suklaaseen ja ruusuihin. WFTO:n jäsenyritykset puolestaan ovat yhteiskunnallisia yrityksiä, jotka ovat enemmänkin keskittyneet parantamaan heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa oman toimintansa kautta. Ehtona jäsenyydelle on, että koko tuotantoprosessin tulee täyttää Reilun Kaupan vaatimukset.

WFTO on määritellyt jäsenyrityksilleen 10 periaatetta, joiden mukaan myös Mifuko on sitoutunut toimimaan. Vastuullisuus tarkoittaa Reilun Kaupan periaatteissa paljon muutakin kuin hyvää palkkaa. Se merkitsee joustavuutta, hyviä työskentelyolosuhteita, luonnon kunnioittamista sekä syrjinnän ja lapsityövoiman vastaista työtä. 

Mifuko

Vuonna 2012 perustetulla Mifukolla on nykyisin myös oma säätiö Mifuko Trust, joka toimii myös aktiivisesti samoilla alueilla elävien yhteisöjen hyväksi. Mifuko Trustin varoilla pyritään parantamaan alueiden hygieniaolosuhteita rakentamalla kuivakäymälöitä, antamalla hygieniaan liittyvää koulutusta sekä opetetaan ihmisiä itse valmistamaan saippuaa. Säätiö luo myös paikallisille mahdollisuuksia yrittäjyyteen näiden samojen teemojen ympärillä. Yhtenä projektina on myös tuottaa edullisia ja ympäristöystävällisiä lannoitteita, joiden avulla paikalliset pienviljelijät pystyvät parantamaan satoaan ja turvaamaan toimintaansa ilmasto-olosuhteiden vaihdellessa.

Säätiön toimintaa rahoittaa pääasiassa ulkoministeriö, mutta tänä syksynä Mifuko Trust sai myös rahankeruuluvan, joten nyt myös yksityisten lahjoittajien on mahdollista tukea säätiön toimintaa ja osallistua hankkeiden rahoitukseen. Mifukon tarinasta, toiminnasta ja rahoittamista hankkeista löytyy runsaasti tietoa merkin nettisivuilta.

Mifuko

Tämän syksyn uutuudet eli saippuakivestä valmistetut Kandili-kynttilänjalat on suunnitellut muotoilija Hanna Anonen, joka valittiin tänä vuonna Vuoden Muotoilijaksi 2021. Anosen tunnetuimpiin töihin kuuluu Hakolalle suunniteltu värikäs kattokruunu, mutta sen lisäksi hän on suunnitellut tuotteita ja printtejä muun muassa myös Vimmalle ja Made by Choicelle. Kauniit ja muuntelukykyiset kynttilänjalat on valmistettu kestävästä ja kuumentumattomasta saippuakivestä – ja kiven luontaisen värityksen mukaisesti jokainen niistä on hurmaavan uniikki oma yksilönsä.

Rakastuin Kandili-kynttilänjaloissa itse siihen, että niitä voi käyttää joko yksitellen tai pinota lukemattomiksi eri yhdistelmiksi päällekkäin – kurkkaa Instagramin puolelta tekemäni kuvakokoelma erilaisista yhdistelmistä, mitä olen kynttilänjaloista kasannut. Viittä erilaista kynttilänjalkaa voi myös nerokkaan muotoilunsa ansiosta käyttää sekä tuikkukynttilöiden että pitkien kruunukynttilöiden kanssa. Aivan ihastuttavan monipuolinen piristys pimeneviin syysiltoihin tai vaikkapa lahjapakettiin! Kokoelmaan kuuluu myös kaksi erimallista saippuakivestä valmistettua saippuakuppia.

Mifuko

Kaikkein parhaiten Mifuko kuitenkin tunnetaan punotuista koreistaan, joita on tarjolla niin sisustuskäyttöön kuin korikasseiksikin. Viime kesän ylivoimaisesti käytetyin laukkuni oli nimenomaan Mifukon kaunis korikassi, johon mahtui mukaan kaikki kesäretkille tarvittava – ja vähän enemmänkin. Myös kodin sisustuksessa olen hyödyntänyt koreja, joihin sujahtavat näppärästi meillä kylppärissä purkit ja putelit, keittiössä lastat ja kauhat sekä vitamiinipurnukat, eteisessä talviasusteet ja olohuoneessa aikakausilehdet. Ja voipa koria käyttää kauniina somisteena myös kukkaruukun päällä. Vain luovuus on rajana sille, mihin kaikkeen nämä taipuvat ja kokoja, värejä sekä tyylejä löytyy paljon erilaisia. Tuotteiden materiaaleista ja vastuullisuudesta löytyy runsaasti tietoa yrityksen nettisivuilta. Kannattaa myös tsekata niiden hoito-ohjeet, jotta korista on iloa mahdollisimman pitkäksi aikaa.

Kurkkaa Mifukon koko valikoima verkkokaupasta!

PS. Mifuko järjestää Helsingin Arabiassa showroomillaan (Hämeentie 130 A) perinteiset joulumyyjäiset joulukuussa. Myynnissä on 2-laatuisia tuotteita ja mallikappaleita erittäin edullisesti sekä luvassa on myös muita kivoja joulutarjouksia. Myyjäiset järjestetään 4.-5.12., 11.-12.12. ja 18.-19.12. klo 13-16.

Mifuko Mifuko MifukoMifuko MifukoMifukoMifukoMifukoMifukoMifukoMifuko MifukoMifukoMifukoMifuko

Related posts

15/09/21

Afterwork-podcast: Ilmastokriisi – mitä minä muka voin tehdä?

1 31 afterwork podcast

Jokaisen valinnoilla on merkitystä! Afterworkin äärellä keskustellaan ilmastokriisistä ja annetaan konkreettisia vinkkejä siihen, miten jokainen voi muuttaa omaa elämäänsä ilmastoystävällisempään suuntaan. Studiossa meidän kanssa ajatuksiaan jakaa Pallon kokoinen elämä -blogin Ami Värtö.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts

8/10/20

Kumppani loppuelämäksi

5 133

Malttamattomuus. Se taitaa olla yksi nykyihmisen pahimmista synneistä. Kun haluamme jotakin, haluamme sen heti. Vaadimme paljon, mutta toisaalta teemme herkästi hätiköityjä ratkaisuja, tyydymme “ihan hyvään” ja oikeutamme itsellemme tilaipäisratkaisut, koska ainahan sitä voi jatkaa siinä sivussa etsimistä ja vaihtaa, jos löytyy parempi. Ja toisaalta, vaikka etsisikin kumppania loppuelämäksi, on ymmärrettävää, että joskus sitä kasvaa ja muuttuu – ja mielipiteet tai tunteet sen mukana. Sekin on inhimillistä.

Näitä ajatuksia voisi soveltaa erinomaisen hyvin tämän päivän deittailukulttuuriin ja ihmissuhteisiin, mutta kirjoittaessani mietin huonekaluja. Ja ehkä vähän vaatteitakin. Uskon nimittäin, että malttamattomuus on yksi nykyihmisen pahimmista synneistä nimenomaan kuluttamisen näkökulmasta. Sorrumme liian matalalla kynnyksellä ostamaan tavaroita ja vaatteita nenäämme pidemmälle miettimättä vain, koska halpatuotanto on tehnyt siitä helppoa. Eihän se ollut niin kalliskaan. Ja voihan sen aina myydä ja ostaa sitten uuden, jos löytyy jotakin parempaa.

Koti on varmasti jokaiselle elämän tärkein paikka ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että siitä haluaa luoda juuri oman näköisen turvasataman. Joskus sen rakentaminen vie aikaa ja matkalle mahtuu haparointiakin. Olen kuitenkin pienen hämmennyksen vallassa seurannut sosiaalisessa mediassa ihmisiä, jotka uusivat sisustustaan parhaimmillaan vuoden tai parin välein. On selvää, että virhearvioita sattuu melkein kaikille joskus, mutta jos vielä hetki sitten täydelliseksi hehkutettu huonekalu tai unelmien sisustus menee parin vuoden sisään vaihtoon, mietin, onko pohjimmiltaan kyse enää tavaroista lainkaan. Etsitäänkö täydellisestä kodista jotakin sisäistä rauhaa, joka ei tulla koskaan löytämään kalusteita vaihtamalla? Voisiko tehdä hyvää pysähtyä rauhassa peilin eteen kysymään itseltään, kuka minä olen ja mitä oikeasti kodiltani toivon, jos unohdetaan sisustuslehtien trendit ja täydellisen elämän representaatioksi viilatut somekodit?

Olen elänyt tässä ihanassa pienessä kodissani muutosta lähtien ilman mattoa. Se tarkoittaa tähän mennessä 3,5 vuotta. En ole koskaan ollut se ihminen, joka haluaa sisustuksen suhteen tyytyä kompromisseihin, joten päätin, etten tyydy tälläkään kertaa. Kun teen sisustushankintoja, teen ne sillä tähtäimellä, että suhde kestää koko loppuelämän. Ostan mielelläni kotiini laadukasta, käytettyä ja vain sellaista, joka oikeasti tuntuu tismalleen omalta. Tästä syystä olen ollut vuosia ilman mattoa, ja sinnittelin 15 vuotta äidiltä ja isältä perityillä väliaikaisilla tuoleilla. Uudet tuolit löytyivät lopulta pari vuotta sitten: vanhat koulutuolit ovat palvelleet joskus vuosikymmeniä sitten varmaan satoja pieniä koululaisia ja nyt ne jatkavat elämäänsä minun ruokapöytäni ympärillä.

Oma harkitseva tyylini tehdä sisustushankintoja on osoittautunut toimivaksi, sillä ostan kotiin uutta (ja sekin usein todellisuudessa vanhaa) vain hyvin harvoin ja useimmat rakkaudella tehdyistä hankinnoista ovat sellaisia, että uskon niiden pysyvän rinnallani koko loppuelämän. Itse asiassa suurin osa kotini kalusteista on kulkenut matkassani jo varsin pitkän tovin. Nyt esittelyyn pääsevät siis nämä uskolliset elämänkumppanini.

Nojatuoli – hankittu 17 vuotta sitten

Todennäköisesti jostain 60-luvulta peräisin oleva nojatuoli löytyi Kierrätyskeskuksesta vuonna 2003 parilla eurolla. Äitini on verhoillut sen uudelleen ja näin 17 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen voisi lähivuosina olla aika verhoilla se jälleen uudelleen. Ehkä tuoli saa verhoilun myötä ihan uuden ilmeen!

Ruokapöytä – hankittu 14 vuotta sitten

Ikeasta alun perin ostettu täysipuinen ruokapöytä on kaikessa yksinkertaisuudessaan ollut erinomainen valinta. Pöytä on itse asiassa vieläkin vanhempi, sillä olen perinyt sen vanhemmiltani. Tämä oli ehkä alun alkaen opiskeluaikoina sellainen tilapäinen kaluste, jonka otin kiitollisena vastaan paremman puutteessa, kun ilmaiseksi äidiltä ja isältä sain, mutta tykkään pöydästä itse asiassa paljonkin. Voi olla, että pöytä on johonkin tulevaisuuden kotiin liian pieni ja hommaan joku päivä vielä jonkun unelmien pöydän, mutta tämä nykyinen on palvellut mainiosti kaikki nämä vuodet.

Oranssinpunainen pöytälamppu – hankittu 14 vuotta sitten

Tämä jalallinen vintage-pöytälamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ajoin opiskeluvuosina Jyväskylässä antiikki-huutokaupan ohi ja katseeni kiinnittyi värikkääseen lamppuun. Käännyin kannoillani ja astuin sisään tiedustellakseni lampusta. Yllättäen se ei ollutkaan menossa huutokauppaan, vaan sen sai ostaa suoraan. Hinta oli 13 euroa ja nappasin lampun siltä seisomalta mukaani. Sen kuljettaminen kotiin pyörän selässä oli muuten melkoinen operaatio. Tämä lamppu ja siitä kajastava kaunis valo ilahduttaa minua joka ikinen päivä. Myös ikkunalaudalla näkyvän pallonmuotoisen Ikea-lampun olen ostanut kirpputorilta. Hintaa oli 3 euroa ja yhteisiä vuosia on kertynyt tähän mennessä 12.

Liinavaatekaappi – hankittu 12 vuotta sitten

Etsin opiskeluaikoina pitkään vanhaa tummaksi petsattua liinavaatekaappia. Olin saanut päähänpiston, että sellaisen haluaisin ja lopulta se täydellinen kaappivanhus löytyi helsinkiläisestä antiikkikaupasta ja tiesin heti, että tässä se nyt on. Opiskelijan kukkaroa 300 euron hinta kevensi tuntuvasti, mutta mielestäni se ei silti ollut täysipuisesta, Suomessa valmistetusta kaapista lainkaan liian kova summa. Nykyisin kaapilla on ikää jo yli 90 vuotta ja sen hyllyjä koristavat yhä edellisen omistajan sinne virkkaamat reunapitsit. Sain ostohetkellä tingittyä mukaan ilmaisen kotiinkuljetuksen ja  50 eurolla mukaan nykyisin jo yli 80 vuoden ikäisen, hiukan kolhiintuneen kirjahyllyn. Rakastan myös tuota hyllyä, mutta sille ei löytynyt täältä nykyisestä kodista sopivaa paikkaa. Onnekseni ystävä etsiskeli juuri tuolloin hyllyä itselleen, joten minun hyllyni oli hänellä muutaman vuoden “hoidossa”. Nykyään se on lainassa poikakaverini kämpässä. Toivotaan, että seuraavaan kotiin se taas sopii.

Vaaterekki – hankittu 7 vuotta sitten

DIY-vaaterekin teki minulle lahjaksi entinen poikaystäväni. Ajatus putkista tehdystä vaaterekistä ehi muhia päässä yli vuoden päivät, kunnes haave toteutui. Kaunis ja persoonallinen rekki on palvellut minua jo kolmessa eri kodissa ja kulkee varmasti matkassa myös tulevaisuudessa. Tuntuu erityisen arvokkaalta, että rekki on rakkaudella itse tehty ja uniikkikappale.

Tikashylly – hankittu 7 vuotta sitten

Tarvitsin edelliseen kotiini jotakin näppärää pientä hyllykköä, joka voisi toimittaa myös yöpöydän virkaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt hankkivani jonkinlaisen tikashyllyn ja sellainen löytyi lopulta super-edullisesti Ellokselta lasten sisustusosastolta. Hylly löysi välittömästi paikkansa myös täältä nykyisestä kodista ja pienen kokonsa ansiosta toimii hyvin monenlaisissa tiloissa varmasti myös tulevaisuudessa.

Sohva – hankittu 7 vuotta sitten

Muutin 2013 eron jälkeen jälleen omaan kotiin yksinäni ja tuolloin jouduin tekemään muutamia isoja hankintoja, kun kalusteet jäivät pääasiassa entiseen kotiin. Yksi näistä suurista hankinnoista oli sohva ja puntaroin valkoisen sohvan hankkimista pienen ikuisuuden, mutta loputtomalta tuntuneen vatvomisen jälkeen uskaltauduin – ja ei ole kaduttanut. Ostin kotimaisen Valanti-merkin kauniin, hiukan 50-60-lukua henkivän Oiva-sohvan. Sain sohvan nähtyäni siitä niin voimakkaan tunteen, että sen jälkeen mikään muu ei kelvannut. Nyt sohva on palvellut jo 7 vuotta ja olen siihen edelleen erittäin tyytyväinen.

Block-valaisin – hankittu 9 vuotta sitten

Harri Koskisen suunnitteleman Block-valaisimen ostin jostain erikoistarjouksesta vuonna 2011. Tuumailin, että vuonna 1996 suunniteltu valaisin on sellainen sellainen ajaton suomalaisen suunnittelun klassikko, joka varmasti kestää aikaa ja miellyttää silmää vielä vuosienkin päästä. Ja oikeassa olin.

String-hyllykkö – hankittu 7 vuotta sitten

Koska teen töitä kotoa käsin, halusin tehdä itselleni kunnollisen työpisteen myös kotiin. Pohdin ja pähkäilin kotitoimiston kalusteita pitkään ja hartaasti, ja päädyin lopulta ruotsalaiseen design-klassikkoon Stringiin. Jo 1949 suunniteltu String-hylly on ajattoman tyylikäs ja näppärästi tarpeiden mukaan muunneltavissa, ja siihen voi aina ostaa lisäosia. Ja niin teinkin muuttaessani tähän nykyiseen kotiin, kun laajensin hyllykköäni yhdestä osasta kolmeen. On helppo nähdä, että ilmava ja käytännöllinen hyllykkö tulee palvelemaan mainiosti myös loppuelämän kodeissa, kun sitä voi tarvittaessa vaikka jakaa useampaan osaan tai täydentää uusilla osilla.

Työpöydän tuoli – hankittu 7 vuotta sitten

Olin haaveillut Calligariksen “timanttisesta” Ice-tuolista jo pitkään, kun viimein päätin ostaa sen työpöytäni tuoliksi. Tuoli on edelleen minusta todella kaunis, mutta sai kolme vuotta sitten piristyksekseen Ragmaten vaaleanpunaisen tuoliryijyn. Samoihin aikoihin Ice-tuolin kanssa ostin myös kaksi Kartellin Stone-jakkaraa, jotka ovat palvelleet niin jakkaroina kuin sohva-, sivu- ja kukkapöytinäkin vuosien varrella.

Uudempia tulokkaita täällä kotona ovat suomalaisen Lundian kalusteet, jotka hankin tähän omaan kotiini muuton yhteydessä 2017 sekä Ikean Hay-yhteistyömallistosta pieni sohvapöytä, puinen penkki ja pari jakkaraa. Myös olohuoneen jalkalamppu on peräisin noin 3 vuoden takaa. Muistan, että Lidlin (!) valaisin toimitettiin ovelleni ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta ja olin aluksi asiasta hiukan kummissani, mutta tuumailin, että ehkäpä tämä löytää paikkansa uudessa kodissa, johon olin parin kuukauden sisään muuttamassa. ja niin löysikin. En tiedä olisinko itse tullut valinneeksi juuri tällaista valaisinta, mutta neutraalin näköinen jalkalamppu sopii hyvin sisustukseen ja se on itse asiassa kaikkein eniten käyttämäni valaisin täällä kotona, joten se on perustellut olemassaolonsa hyvin. Teetin myös nykyiseen kotiini mittatilauksena suomalaisella puusepällä sängyn, koska halusin pieneen tilaan täydellisesti istuvan rungon ja sen yhteyteen säilytystilaa. Kaunis ja asunnon käytännöllisyyttä parantanut sänky on ollut parhaita sijoituksia ikinä, vaikka maksoikin jokusen tonnin.

Tuoreimpia kalustehankintojani on ollut Niimaariin mainio säilytyspenkki, jonka uumeniin saa jemmattua esimerkiksi kierrätykseen lajiteltavia pulloja, tölkkejä ja muita roskia, joille on pienessä kodissa haastavaa löytää omaa paikkaa. Muut uusimmat sisustushankinat ovat olleet puolestaan valaisimia. Jieldén upea klassikkovalaisin oli pyörinyt inspiraatiokansioissani ikuisuuden ja olin ikionnellinen, kun sain sen yhteistyöprojektin kautta omakseni muutama vuosi sitten. Toinen pitkään harkinnassa ollut valaisin oli Selettin hauska banaanilamppu, johon ihastuin joskus vuosia sitten Vepsäläisen ikkunassa. Kaverini naureskeli hassulle valaisimelle, ja minun silmissäni syttyi ihastus. Ja nyt tuo veikeä lamppu nököttää tuolla hyllyn päällä. Viimeisin ostos on ollut olohuoneen kattovalaisin, jota ilman elin noin 3 vuotta, koska sopivaa ei löytynyt. Ehkä alatte huomata kaavan… Kun sopiva lopulta tuli kohdalle, tiesin heti, että tässä se nyt on. Suloisen leikkisä Challiéres Voliére -lintulamppu oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Joistakin kalusteista on toki vuosien varrella pitänyt myös luopua. Esimerkiksi kaunis vintage-peilipöytä ei löytänyt paikkaansa tästä nykyisestä kodista, jossa ei ole erillistä makuuhuonetta ja myin sen noin 10 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen eteenpäin uuteen rakastavaan kotiin. Ja opiskeluaikojen aikainen sohva päätyi jossain vaiheessa myyntiin, kun avoliiton myötä ei ollut kahdelle sohvalle tarvetta. Hyvin vähän kalusteita olen kuitenkaan joutunut myymään eteenpäin siihen nähden, että vanhempien luota muutettuani minulla on ehtinyt olla 9 eri kotia. Toisaalta esimerkiksi vanhasta kirjahyllystä en halunnut luopua, vaikka se ei juuri tähän kotiin sopinutkaan. Niinpä se on nyt tilapäisesti muualla ja toivottavasti seuraavassa muutossa pääsee taas mukaan.

Kuten kaikesta kertomastani voinee päätellä, olen huonekalujen suhteen mieluummin vaikka kokonaan ilman kuin tyydyn johonkin “ihan kivaan” – vähän kuin parisuhteissakin. Kun hankintoja on malttanut rauhassa etsiä, miettiä ja harkita, on suurempi todennäköisyys, että niistä on pitkäaikaista iloa ehkä jopa loppuelämäksi. En ole koskaan halunnut asumiseen liittyvissä päätöksissä hätiköidä, sillä koti tosiaankin on minulle se maailman tärkein paikka, joten täällä täytyy olla itsellä hyvä ja kotoisa olo. Oman näköinen koti muodostuu minulle juuri niistä tärkeistä ja rakkaista kalusteista ja esineistä, itselle mieluisasta värimaailmasta, kauniista valaistuksesta ja vuosien varrella kertyneistä taidehankinnoista. Pidän kerroksellisuudesta ja siitä, että tavaroilla ja kalusteillakin on tarina ja historia.

On ehkä tämän päivän minimalismiin pyrkivässä ilmapiirissa hiukan epätrendikästä paljastaa kiintyvänsä tavaroihin, mutta minulle näillä oman elämän aarteilla on kovasti arvoa. Koska oma sisustusprosessini on tällainen hidas ja harkitseva, kokisin itselleni kovin vieraaksi ajatuksen esineiden korvaamisen uusilla trendien heilahdellessa tai pelkästä vaihtelun kaipuusta. Ja toisaalta uskon myös siihen, että samalla tavoin, kun tarvitsemme pikamuodin tilalle hitaampaa rytmiä, vähemmän mutta laadukkaampia hankintoja, käytettynä ostamista ja harkitsevuutta, uskon saman filosofian olevan kestävintä ajattelua myös ympäristön näkökulmasta. Siksi tavoittelen sitä, että jokainen tekemäni hankinta olisi kumppani parhaimmillaan koko loppuelämäksi.

Kävin Instagramin puolella valtavan kiinnostavaa keskustelua aiheesta suunnittelija Laura Meriluodon kanssa, jolla oli aiheesta hyvin samankaltaisia pohdintoja kuin minullakin. Hän mainitsi tekevänsä gradua juuri näihin teemoihin liittyen ja kertoi havainneensa, että ihmisen suhde hänen ympärilleen valitsemiinsa esineisiin on hyvin samankaltainen kuin suhteet muihin ihmisiin. Hän kirjoitti näin:

“Jos esineessä jokin (oli se sitten ulkomuoto, toiminnallisuus tai sen edustama arvomaailma) ei resonoi omien tuntemuksten tai mieltymysten kanssa, suhde ei todennäköisesti tule kantamaan pitkälle. Ja juuri tämä on yksi kulutusyhteiskunnan suurimmista ongelmista. Huonekalut kyllä kestäisivät, mutta olemme usein liian malttamattomia, että jaksaisimme odottaa sitä oikeaa, vaan päädymme johonkin kompromissiratkaisuun, joka on heti saatavilla. Tämän vuoksi sitten usein päädytään siihen, että huonekaluja uusitaan tämän tästä, koska se, mitä hankittiin, ei alun alkaenkaan ollut ihan sitä, mitä haluttiin. Ja usein sama kierre toistuu vain uudelleen.

Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, vaan meillä on myös luontainen halu ja tarve uudistua ja uudistaa samalla myös ympäröivää maailmaamme, koska koti jollain tasolla on persoonamme jatke ja ikkuna omaan sisäiseen maailmaan. Olemme jatkuvassa kehityksessä ja se, että oma koti tuntuu omalta, on henkisen hyvinvoinnin kannalta itse asiassa tärkeämpää kuin moni uskoisi.”

Pidän näitä ajatuksia todella kiinnostavina ja juuri näistä syistä olen itse valinnut sen linjan, että vaikka monella muulla elämän osa-alueella olen nopea käänteissäni, kotia rakentaessa annan mieluummin asioille aikaa kuin hätiköin. Luotan omaan intuitiooni ja siihen, että se kyllä kertoo silloin, kun match on syntynyt. Ja sen takia en mielelläni halua tyytyä kompromisseihin, vaan odotan juuri sitä vahvaa tunnetta, että tässä se on – elämänkumppani. 

Related posts