24/11/14

Selviytymissuunnitelma pikkuputiikeille

66 52 pikkuputiikit1.jpg

Viime aikoina on kuulunut Helsingissä putiikkirintamalta paljon surkeita uutisia: yksi jos toinenkin pikkuliike on joutunut pistämään pillit pussiin. Herättelin viime viikolla jälleen keskustelua aiheesta ja blogin kommenttiboksissa nousi esiin niin hyvää pohdintaa, että päätin koota keskustelun satoa yhteen ihan oman erillisen postauksen voimin. Ajattelin nimittäin kerätä omien ja lukijoiden näkemysten pohjalta pienen muistilistan asioista, jotka pikkuputiikin pitäjän kannattaa huomioida.

Arvioita pienten liikkeiden tukalan tilanteen syistä on useita: taantuman aikana ihmiset kuluttavat entistäkin varovaisemmin ja no, suomalaiset nyt eivät koskaan ole keikkuneet vaateostoksissa shoppailutilastojen kärjessä. Ulkomaiset verkkokaupat ja ketjuliikkeet ovat suosiossa ja tämän hetken shoppailukulttuurissa saadaan suurimmat kiksit edullisten alelöytöjen tai uniikkien second hand -aarteiden metsästyksestä.

Myönnän, että tulin hiukan surulliseksi viime viikolla, kun kuulin puolitutun iloitsevan All Found Storen loppuunmyynnistä. Minua suretti, että taas kaatui yksi kiva putiikki Helsingin katukuvasta ja hän tuuletti riemuissaan pilkkahintaisia shoppailumahdollisuuksia. Tottakai alennusmyynnistä ja edullisista löydöistä on lupa iloita, mutta myönnän silti hätkähtäneeni niin riehakkaan ja vilpittömän iloista reaktiota tällaisen uutisen edessä.

pikkuputiikit4.jpg

Kauppiaan näkökulmasta on helppo syyttää kuluttajia: ihmiset syytävät rahansa verkkokauppoihin ja halpaketjuihin eivätkä ole valmiita maksamaan vaatteista juuri mitään! Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt useammankin kannanoton, jossa putiikkien kuolema sälytetään varsin suoraviivaisesti kuluttajien vastuulle, pahimmillaan hyvinkin syyllistäviä äänenpainoja käyttäen. Ja on kieltämättä ihan totta, ettei moni varmasti tule ajatelleeksi, miten konkreettinen vaikutus meillä asiakkailla on siihen, miltä kotikaupunkimme ostostarjonta näyttää. Tätä pointtia toinkin jo esille viime viikolla tekemässäni jutussa, kurkatkaa sieltä lisää!

Pikkuputiikkien ahdingosta keskustellessa on kuitenkin syytä muistaa tarkastella tilannetta molemmilta kanteilta. Tosiasia nimittäin on, että vastuuta putiikin menestyksestä (tai sen puutteesta) ei viime kädessä voi sysätä asiakkaiden harteille. Pikkuliikkeiden ahdinko on lukemattomien tekijöiden monisyinen summa, jossa toki kuluttajilla on merkittävä rooli, mutta vielä merkittävämpi rooli on silti kauppiaalla itsellään. Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos asiakkaita ei näy eikä kauppaa synny. Muistutan siis katsomaan myös peiliin.

Jotta pieni liike menestyisi, sillä pitää olla määrätietoinen suunnitelma ja bisnesstrategia, jossa moni vähäpätöiseltäkin tuntuva muuttuja on otettu huomioon. Aina tietenkään ei kohtalon oikkuja voi pystyä ennustamaan, mutta kokosin lukijoiden ajatuksia herättäneistä kommenteista paketin yksinkertaisia asioita, joita pienen putiikin omistajan tai oman liikkeen perustamisesta haaveilevan kannattaisi ehdottomasti ottaa huomioon. :)

pikkuputiikit2.jpg

SIJAINTI

Kaupungin keskusta tai muu aktiivinen liikekeskus on luonnollisesti se paikka, jossa liikehdintä on vilkkainta ja potentiaalisia asiakkaita eniten ympärillä. Silti edes keskustasijainti ei takaa automaattisesti menestystä – moni viimeisen vuoden aikana kupsahtaneista pikkuliikkeistä on ollut näennäisesti hyvällä sijainnilla keskellä keskustaa, mutta ikävä kyllä kohtalo voi loppupeleissä olla sadasta metristä kiinni. Vaikka Helsingin keskusta on maailman mittakaavassa ihan älyttömän pieni, jopa korttelin verran väärässä suunnassa sijaitseva liiketila voi koitua pienen putiikin turmioksi. 

Kannattaa tehdä pohjatyötä liiketilaa etsiessä ja pyrkiä selvittämään, missä kaduilla ja kortteleissa pikkuliikkeet menestyvät. Muita pikkuputiikkeja ei välttämättä ole syytä nähdä kilpailijoina, vaan parhaimmillaan liikkeet tukevat toisiaan. Helsingin Fredrikinkadun pikkuliikekeskittymä on tästä hyvä esimerkki ja itsekin huomaan usein pistäytyväni samalla reissulla useammassa putiikissa, jos ne sijaitsevat kätevästi lähellä toisiaan. Olennaisinta on sijoittua sinne, missä ihmiset käyvät ostoaikeissa muutenkin.

Näennäisesti hyvälläkään paikalla oleva liikehuoneisto ei välttämättä ole kaupan kannalta otollinen. Keskustankin sivukadut saattavat olla melko hiljaisia ja on huono merkki, jos samalta kadulta on viimeisten parin vuoden aikana kaatunut useampi putiikki. Siihen on syynsä, miksi suuret merkit ja kauppaketjut odottavat täydellisten liiketilojen löytymistä ja vapautumista jopa vuosia. Parhaat kauppapaikat ovat harvassa ja varman päälle pelaava menee sinne, missä asiakkaat ovat jo valmiiksi.

Jokainen liikkeen omistaja varmasti haaveilee siitä, että oma putiikki olisi niin kiinnostava, että se jaksaisi vetää asiakkaita käymään vähän kauempaakin ja saisi ihmiset poikkeamaan korttelin verran normaaleilta arkireiteiltään. Pääsääntöisesti näin ei kuitenkaan tapahdu, valitettavasti. Tottakai joissain harvinaisissa tapauksissa tämä saattaa onnistuakin, mutta lähtökohtaisesti menestyksen avaimet piilevät sijainnissa.

pikkuputiikit6.jpg

VALIKOIMA

Yksi avainasia kaupan alalla on tietysti kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Jos liikkeen valikoima ei vastaa sitä, mitä asiakkaat etsivät tai kokevat tarvitsevansa, ei kauppa todennäköisesti käy. On siis jo perustamisvaiheessa syytä miettiä putiikin konseptia molemmista suunnista: millaista valikoimaa haluaisi itse markkinoille tuoda mutta myös sitä, olisiko sille tilausta ja asiakaskuntaa täällä. Pohjatyö kannattaa tässäkin asiassa tehdä huolellisesti. Jännittävä brändi, joka niittää menestystä Berliinissä, ei välttämättä saa osakseen riittävän suurta suosiota täällä koto-Suomessa.

Paras strategia on tietysti valikoida myyntiin jotakin sellaista, mille kysyntää olisi mutta tarjontaa ei vielä niinkään. Kaikenlaisille vaatteille ja tyylisuunnille on varmasti oma kannattajakuntansa, mutta aiemman postauksen keskustelussa nousi useassa kannanotossa esille se, että juuri sellaista itselle mieluisaa vaatetusta ei tunnu löytyvän ja oikeanlaisen valikoiman puute ajaa ihmiset ostoksille verkkokauppoihin. Monien pikkuliikkeiden vaatetarjonta koetaan liian erikoiseksi, kun todellisuudessa ihmiset kaipaisivat laadukasta, tyylikästä ja ajatonta vaatetta sekä töihin että vapaa-ajalle.

Myös persoonallisille putiikeille on paikkansa, mutta suurin osa suomalaisista kuluttajista tuntuu silti etsivän jotakin vähän hillitympää – ainakin heistä, jotka mielellään asioisivat nimenomaan pienissä liikkeissä ja olisivat valmiita satsaamaan pukeutumiseen myös rahallisesti. Kannattaa siis miettiä, missä on se markkinarako, johon olisi hyvä iskeä. Trendikkäiden hipster-merkkien rinnalle ainakin Pupulandian lukijat tuntuivat keskustelussa kaipaavan klassisempaa ja naisellisempaa, kuitenkin nuorelle kuluttajalle sopivaa tarjontaa. Kuulemma erityisesti skandinaavisen tyylikästä bisnesvaatetusta saisi olla tarjolla enemmänkin suurempien ja Suomessa jo hyvin edustettujen mainstream-brändien rinnalla – potentiaaliset putiikkien perustajat, huomio!

pikkuputiikit12.jpg

Brändejä valitessa kannattaa luonnollisesti miettiä myös kilpailua. Ei välttämättä ole kannattavaa ottaa myyntiin esimerkiksi sellaista merkkiä, jolla on oma myymälä tai muita suuria jälleenmyyjiä lähialueella. Omien merkkiliikkeiden tai suurten tavaratalojen kanssa voi olla vaikea kilpailla valikoiman laajuudessa, ja ihmiset usein hakeutuvat ostamaan vaatteensa sieltä, missä oletettavasti on paras valikoima. Esimerkiksi kotimaisista merkeistä on järkevää valita myyntiin sellaisia brändejä, joita omalla kotipaikkakunnalla ei vielä ole edustettuna.

On haaste tasapainoilla tunnettujen brändien sekä nousevien ja kiinnostavien mutta vielä melko tuntemattomien merkkien välimaastossa. Tunnetumpien brändien myynnissä on enemmän kilpailua, mutta pienet merkit saattavat olla peruskuluttajalle liian tuntemattomia nimiä, jotta ne itsessään toimisivat vetonauloina asiakkaille. Jos haluaa tarjota nimenomaan vielä Suomessa tuntemattomampia merkkejä, on syytä myös miettiä, miten brändejä saisi tehtyä tunnetummiksi ja houkuttelevammiksi kuluttajille.

Ehkä ei olisi huono idea tehdä omaa pientä kuluttajatutkimusta vaikkapa oman tuttavapiirin (ja kavereidenkin tuttavapiirien) kesken ja tiedustella, millaisia merkkejä ja vaatteita myyntiin todella kaivattaisiin. Mitä putiikkitarjonnasta vielä puuttuu? Toisaalta tässä valikoima-asiassa heitän palloa myös hiukan kuluttajille, asiakkaille ja teille lukijoillekin. Viime postauksen kommenteissa harmiteltiin useaan otteeseen, että omia lempimerkkejä ei vain saa Suomesta mistään ja osattiin kertoa, että ulkomailta sellaista kaivattua vaatetarjontaa löytyy, mutta ainoakaan merkkiä ei mainittu nimeltä. Pyydän siis teitä: kertokaa tämän postauksen kommenteissa, mitä ovat ne brändit, joita te kaipaisitte myyntiin myös Suomeen? Ehkäpä joku putiikin omistaja tai sellaisen perustamisesta kiinnostunut oikeasti ottaa vinkeistä onkeensa.

pikkuputiikit7.jpg

PALVELU

Samaan aikaan, kun verkkokaupoista tilaaminen kotisohvalta käsin on tehty helpoksi ja halpaketjut ovat hilanneet hintakäsitykset pohjalukemiin, on putiikin pystyttävä tarjoamaan jotakin ekstraa. Palvelu on yksi sellainen asia, joka voi parhaimmillaan saada asiakkaan palaamaan liikkeeseen uudelleen ja uudelleen. Pahimmillaan se voi syöstä putiikin asiakkaan ajatuksissa mustalle listalle ja kertautua ihmiseltä toiselle jaettuna huonona tarinana pilaten monta potentiaalistakin asiakassuhdetta. Pienessä liikkeessä säännöllisen ja tuottavan bisneksen pohja piilee kanta-asiakkaissa, jotka palaavat ostoksille kerta toisensa jälkeen. 

Mitenkään sen kummemmin yleistämättä ovat pikkuputiikki-keskusteluissa toistuvasti nousseet esille suomalaisen palvelukulttuurin puutteet. Vaatii taitoa ja pelisilmää (sekä myös ehkä himpun verran oikeanlaista luonteenlaatua) osata toimia asiakkaiden kanssa. Osa haluaa katsella ihan omassa rauhassa ja ahdistuu viattomastakin avuntarjouksesta, osa taas ottaa mielellään vastaan palvelua, makutuomarointia ja suosituksia. Asiakaspalvelun pahimpia ääripäitä onkin se, ettei palvelua saa edes silloin, kun sitä tarvitsisi tai se, että myyjä tuputtaa, painostaa tai maanittelee ostamaan jotakin, mistä asiakas ei ole varma tai mitä hän ei oikeasti halua. 

Olennaisinta asiakaspalvelufilosofiassa ehkä on, että on tarvittaessa valmis antamaan asiakkaalle aikaa, palvelua ja panostusta ilman tuputtavaa ja liian myyvää asennetta. Moni putiikin pitäjä tuntuu ajattelevan, että aika menee hukkaan palvellessa sellaista asiakasta, joka ei sitten ostakaan mitään, mutta tässä juuri mennään minusta vikaan. Uskon itse siihen, että aidosti lämpimät ja huomaavaiset asiakaskohtaamiset muistetaan, vaikka juuri sillä kertaa ostettavaa ei löytyisikään. Loistava palvelukokemus saa varmasti palaamaan putiikkiin uudelleen – ja ehkä toisella kertaa ostamaan jotakin. Kauhutarinoiden lisäksi myös hyviä palvelukokemuksia jaetaan tuttavien kesken ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi erityisen hyvä ja ystävällinen palvelu on mainio tapa erottautua kilpailijoista.

pikkuputiikit16.jpg

Pikkuliikkeen omistajalla ovat yleensä kädet täynnä hommaa ja työpäivät venyvät pitkiksi. Siitäkään huolimatta asiakaspalvelu ei saisi olla se kohta, josta säästetään. Olin hyvin hämmentynyt lukiessani asiakkaiden tarinoita edellisen putiikkipostauksen kommenteista: eräässä esimerkissä asiakas oli toistuvasti pyytänyt saada tietää, milloin jokin tietty tuote olisi saapunut liikkeeseen tai olisiko jotakin toista tuotetta mahdollisesti myöhemmin tulossa saataville. Jostain syystä tämä ei pyynnöistä huolimatta ollut onnistunut. Miksi potentiaalista ja selvästi ostohaluista asiakasta ei palvella? Fiksu putiikinomistaja tarjoaisi nämä tiedot ilomielin ja sopisi vielä asiakkaan kanssa sovituspäivän sekä varaisi halutun tuotteen tuoksi ajankohdaksi sivuun.

Parasta palvelua on sellainen, jota asiakas ei välttämättä osaa edes pyytää ja kaivata mutta josta hänelle silti on iloa ja hyötyä. Eräs lukija mainitsi ulkomailla sijaitsevan lempiputiikkinsa omistajan lähettävän hänelle usein jo ennakkoon kuvia ja tietoa tulossa olevista tuotteista, ottavan tarvittaessa vaatteista mittoja ja varaavan halutessa kiinnostusta herättäneen vaatteen. Monella putiikilla palvelu on varmasti mallillaan jo entuudestaan, mutta suosittelen silti pohtimaan, miten palvelua voisi parantaa vielä entisestään!

AUKIOLOAJAT

Siinä missä kauppakeskukset ja marketit venyttävät aukioloaikojaan yhä myöhempään iltaan, moni pikkuliike sulkee ovensa arkena jo klo 18. Pienten putiikkien aukioloajat ovat monille työssäkäyville haastavia aikaisten sulkemisaikojensa puitteissa. Jos töistä vapautuu vasta 17-18 aikoihin, ei ostoksille välttämättä enää ehdi pikkuliikkeisiin, vaikka haluaisikin. Viikonloppuisin puolestaan vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa, harrastetaan, matkustetaan, levätään ja hoidetaan ruokaostoksia ja muita välttämättömiä puuhia – arvokasta vapaa-aikaa ei välttämättä haluta käyttää vaateshoppailuun. 

Moni pikkuputiikki onkin jo ymmärtänyt pidentää aukioloaikaansa klo 19 asti. Suurin osa asiakkaista lienee muutenkin liikenteessä ennemmin iltapäivästä eteenpäin kuin aamun tunteina, joten ehkä päivänä tai parina viikossa liike voisi olla auki esimerkiksi klo 12-20. Myös tällaisia käytännön asioita kannattaa miettiä.

pikkuputiikit17.jpg

HINTA & LAATU

On paljon ihmisiä, jotka eivät asioi pienissä putiikeissa lainkaan siksi, että niiden hintataso on heille liian kallis – oli kyse sitten todellisista rahasyistä tai vain valinnoista. Pieni liike, joka pyrkii panostamaan laatuun ja eksklusiiviseen tarjontaan, ei todennäköisesti pysty kilpailemaan ketjuliikkeiden kanssa hinnassa, mutta se ei ole edes tarpeen. Yhä useampi ihminen ostaa vaatteita ja tavaraa harkiten sekä pelkän hinnan ohella myös laatua sekä vastuullisia arvoja puntaroiden, ja on valmis myös maksamaan hiukan enemmän aidosti laadukkaasta ja mieluisasta tuotteesta. Laatutietoiselle asiakkaalle pitää pystyä perustelemaan, mikä vaatteessa maksaa. Jos hinta ja laatu eivät tunnu kohtaavan, pelkällä merkillä ei pitkälle pötkitä.

Vaikka moni asioisi mielellään suomalaisissa putiikeissa, usein kuulee harmiteltavan, että sama vaate voi olla Suomessa huomattavasti kalliimpi kuin ulkomailla. Suuri osa ihmisistä arvostaa yhä sitä, että vaatetta pääsee sovittamaan helposti ja materiaaleja saa hypistellä käsin – kivijalkaliikkeessä asioidessa vaatteen sopivuuden voi todeta heti ilman turhauttavaa ja aikaa vievää palautusrumbaa. Harva kuitenkaan on valmis maksamaan näiden asioiden takia vaatteesta moninkertaista summaa siihen nähden, millä vastaavan tuotteen saisi ulkomailta.

Korkeat hinnat ovat osin ymmärrettäviä: maahantuonti maksaa ja työvoima sekä liiketilat ovat täällä kalliita ja tuopa arvonlisäverokin hintoihin oman bonuksensa. On kuitenkin naiivia olettaa, että asiakas olisi valmis maksamaan kohtuutonta Suomi-lisää, jos saman tuotteen saisi ulkomailta kotiovelle tilattuna aivan huomattavasti halvemmalla. Räikeimmässä kuulemassani esimerkissä tuttuni oli ostanut Yhdysvalloista hupparin 30 eurolla ja bongannut pian tismalleen saman tuotteen suomalaisesta skeittiliikkeestä – hintalapussa vain luki täällä 170 euroa. Hinnat pitää toki laskea niin, että myynti on kannattavaa, mutta aika usein niissä on melkoisesti ilmaa. 

Kannattaa muistaa, että kun verkkokauppojen kautta koko maailma on asiakkaalle avoinna, täytyy pitää järki matkassa myös hinnoittelussa tai voi käydä niin, että tuote mennään ostamaan muualta.

pikkuputiikit3.jpg

VERKKOKAUPPA

Pienelle liikkeelle voi olla kannattavaa harkita myös verkkokauppaa varsinaisen kivijalkamyymälän rinnalle. Siinä missä paikallinen putiikki on vain pienen ihmisjoukon saatavilla, verkkokaupan kautta voi tavoittaa koko Suomen tai jopa maailman. Sivuston rakentaminen ja ylläpito vaativat toki jonkin verran aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta tyylikkäät, ajantasaiset ja toimivat nettisivut ovat liikkeelle hyvä käyntikortti – mahdollisesta lisämyynnistä puhumattakaan. Monissa putiikeissa verkkokaupan logistiikka on toteutettu kätevästi yhdessä itse liikkeen valikoiman kanssa: samat tuotteet ovat myynnissä molemmissa ja varastotilanne päivittyy automaattisesti myyntien mukaan. 

MARKKINOINTI

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä on vuorossa monen pikkuputiikin suurin kompastuskivi: markkinointi. Ryhdyin alun alkujaan tekemään Pupulandiaan Pikkuputiikit esittelyssä -juttusarjaa siitä syystä, että koin monen pienen, lupaavan liikkeen kompuroivan siksi, etteivät potentiaaliset asiakkaat koskaan löydä perille. Ja mitenpä löytäisivätkään, jos he eivät edes tiedä koko liikkeen olemassaolosta. Yhden naisen ja blogin putiikkikampanja on varmasti auttanut yhdistämään monta valveutunutta kuluttajaa ja kiinnostavaa helsinkiläisliikettä, mutta putiikit tarvitsisivat vieläkin enemmän näkyvyttä.

Haasteita markkinoinnissa on monia: se vaatii kekseliäisyyttä sekä aikaa ja rahaa, joita pienellä yksityisyrittäjällä ei yleensä ole tuhlattavaksi. Moni putiikinpitäjä luottaa liiaksi siihen, että ihmiset vain mystisesti löytävät paikalle, mutta tosiasiassa pienen liikkeen on aktiivisesti viestittävä potentiaalisille asiakkaille olemassaolostaan. Kuulen liian usein ihmisiltä, kuinka he ovat harmikseen saaneet tietää jostakin kivasta putiikista vasta, kun on jo liian myöhäistä ja se on lopettamassa toimintaansa. 

pikkuputiikit10.jpg

Sosiaalinen media on yksi helpoimmista ja edullisimmista kanavista (usein jopa ilmainen) tuoda omaa yritystä esille. Facebookin alati uudistuvat algoritmit tosin tekevät äärimmäisen vaikeaksi oman sisällön rummuttamisen, kun nykyään postauksia eivät välttämättä näe edes he, jotka ovat itse tykänneet ja halunneet seurata sivua palvelussa. Pienelläkin rahallisella panostuksella voi tosin merkittävästi parantaa omaa näkyvyyttään. Facebookin tympeistä uudistuksista huolimatta kehotan pikkuliikkeitä olemaan aktiivisia sosiaalisen median kanavissa – Facebook, Instagram ja Pinterest ovat joka tapauksessa näppäriä (ja pääosin ilmaisia) väyliä tavoittaa oikean henkisiä tyyppejä sekä potentiaalisia asiakkaita. Yksi hyvä sosiaalisen median kanava ovat toki myös blogit ja vlogit. Näkyvyyttä voi hakea sekä oman blogin tai vlogin kautta että tavoittelemalla palstatilaa suosittujen bloggaajien tai vloggaajien tonteilta.

Kaikessa markkinoinnissa on hyvä olla jonkinlainen punainen lanka ja suunnitelma – päämäärätön roiskiminen sinne tänne ei yleensä tuota tulosta. Mieti, millaista asiakaskuntasi on ja millaista yleisöä tavoittelet sekä millaisella äänellä haluat yleisöäsi puhutella. Sosiaalinen media on erinomainen väylä tiedottaa tulossa olevista uutuuksista ja tapahtumista, esitellä myynnissä olevia merkkejä ja valikoimaa, informoida tarjouksista sekä luoda samalla suhteita mahdollisiin asiakkaisiin. Myös uutiskirje voi olla hyvä keino tavoittaa asiakkaita.

pikkuputiikit15.jpg

Nämä jutut ovat varmasti useimmille pienyrittäjille ihan selvää pässinlihaa eikä minulla valitettavasti ole hihassani mitään maita mullistavia vippaskonsteja markkinointiasioihin, eikä niitä tuntunut olevan blogin lukijoillakaan. Rahan, ajan ja osaamisen puute lienevät suurimpia ongelmia markkinointihommissa, mutta yhden kiinnostavan ajatuksen bongasin edellisen postauksen kommenteista ja jatkojalostin sitä vielä hiukan eteenpäin. Heitänkin nyt tässä asiassa pallon freelancerina tai yrittäjänä toimiville viestintä-, markkinointi- ja PR-ammattilaisille, joilla on kokemusta muodin alalta. Tiedän, että teitä on ja uskon, että monelle kelpaisi lisäduuni!

Tarvittaisiin selvästi jotakuta valveutunutta tyyppiä (tai tyyppejä), jotka erikoistuisivat nimenomaan pikkuliikkeisiin ja ryhtyisivät myyvään palveluitaan kohtuuhintaan niille. Suurin osa muodin alan PR-yrityksistä on sen verran isoja toimijoita, että paveluiden hintataso ovat auttamatta niiden maksukyvyn yläpuolella. Uskon kuitenkin, että moni pienyrittäjä kaipaisi markkinointiapua oman osaamisensa tueksi sekä ideointiin että toteutukseen.

Tällainen markkinointihenkilö voisi siis toimia tavallaan konsulttina ja tiedottajana ja auttaa viestin viemisessä keskeisiin medioihin. Kiireisellä yksityisyrittäjällä ei usein kerta kaikkiaan ole riittävästi aikaa tai taitoakaan panostaa markkinointiin. Palvelun hinnan pitäisi tietysti olla kohdallaan ja sopimusten joustavia, jotta pienyrittäjillä olisi varaa ostaa palvelua. Huikkaan siis nyt mainiosta liikeideasta sekä potentiaalisille tekijöille että pikkuputiikkien omistajille! Olisiko putiikkiyrittäjän näkökulmasta tällaisessa järkeä? Entä voisiko tämän tyyppinen työ olla freelance-pohjalta reippaalle pr-ihmiselle mielenkiintoista?

Huh, mikä vuodatus. Lista saattaa vaikuttaa uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi yleensä kaikilla näillä seikoilla on osansa toimivassa kokonaisuudessa. Jos mieleen tulee vielä lyömättömiä lisävinkkejä, arvokasta palautetta putiikeille tai muita aiheen innoittamia mietteitä, niin kommenttiboksissa on sana vapaa. Jatketaan keskustelua siellä! :)

PS. Kaikki Pupulandian pikkuputiikkiesittelyt pääsee lukemaan aiheelle omistetusta Pikkuputiikit esittelyssä -kategoriasta. :)

pikkuputiikit14.jpg

Kaikki kuvat on napattu aiemmin blogiin tekemistäni putiikkiesittelyistä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

12/11/14

Kysymyksiä vastuullisesta muodista – vaatesuunnittelija vastaa

9 92 Nurmi8-SS15-mood10.jpg

Yhteistyössä: Nurmi Clothing

Kirjoitin muutama viikko sitten kotimaisesta Nurmi-merkistä, joka tunnetaan erityisesti ekologisesti ja eettisesti valmistetuista farkuistaan. Sain tuolloin tarjota teille lukijoille sekä sukelluksen vastuullisesti valmistettujen farkkujen tuotantoprosessiin että mahdollisuuden päästä kyselemään merkin suunnittelijalta Anniina Nurmelta vastuullisesta muodista. Välitin kysymyksenne Anniinalle ja nyt niihin on vastattu. :) Pääsette siis tämän postauksen myötä tutustumaan ekologisia ja eettisiä arvoja edustavan vaatesuunnittelijan mietteisiin.

Minkälaiset ovat Nurmen omat kulutus- ja shoppailutottumukset? Suositko kotimaista vai ulkomaista? Mikä vaatteessa/brändissä sinetöi ostopäätöksesi?

Ostan vaatteita tai muita tavaroita tosi vähän. Tätä nykyä käytän oikeastaan vain oman merkin vaatteita yhdistettynä kirppislöytöihin. Joskus tietysti tulee eteen tilanteita, että pitää ostaa tuote, jota ei kirpparilta löydy, kuten sukkahousut, alusvaatteet tai kengät. Näissä hankinnoissa tärkeimpinä kriteereinä ovat ekologisuus, eettisyys ja laatu. Pyrin pitämään kaikista näistä periaatteista kiinni, mutta aina ei sopivaa löydy, joten silloin valitsen tuotteen, joka on ainakin laadukas sekä sen lisäksi niin ekologinen ja eettinen kuin on mahdollista.

Nuorena shoppailin ja kulutin ihan niin kuin kuka tahansa teini (en edes tykännyt kirppareista!), mutta lukioaikana ja opiskellessa aloin miettiä ekologisuutta ja eettisyyttä yhä enemmän ja askel askeleelta kulutustottumukseni muuttuivat vastuullisempaan suuntaan. Ei se ollut mikään nopea juttu, vaan vuosien hidas siirtymä. Kasvisruokaa, kierrätystä, kirppareita, vähemmän ostamista, tuotteiden taustojen tutkimista – muutos tapahtui pala palalta.

Vaatekauppojen, tuotteiden ja brändien tarjonta on todella laaja. Mihin neuvoisit tavallista tallaajaa erityisesti kiinnittämään huomiota ennen ostopäätöstä?

Ihan ensimmäisenä ennen ostopäätöstä kannattaa miettiä, tarvitseeko ostaa ollenkaan. Jos päätyy siihen, että kyllä, tämän tarvitsen, seuraavaksi kannattaa kiinnittää huomiota laatuun ja siihen, onko tuote oikeasti sellainen, jota tulee pidettyä paljon ja joka on todella mieluinen itselle. Tämän jälkeen, jos tällaisesta tuotteesta löytyy vielä ekologisesti ja eettisesti tuotettu versio, alkavat olla kaikki palaset kohdillaan.

Nurmi8-SS15-mood1.jpg

Trendinä on ollut että monet brändit/vaateketjut ovat alkaneet puhua enemmän kestävän kehityksen ja egologisuuden puolesta. Uskotko että lähes kaikki brändit/vaateketjut oikeasti seisovat näiden aatteiden takana vai että kysessä on myöskin ihan puhdas ”imagon kohotus”?

Valitettavasti monen ison vaateketjun kohdalla ekologisuuden esille tuominen on vain pintapuolista. He näkevät sen enemmänkin markkinointikeinona, jolloin keskitytään vain johonkin yksittäiseen pieneen asiaan, jota tuodaan näyttävästi esille, eikä pureuduta oikeisiin ongelmiin ja muuteta koko tapaa toimia. En kuitenkaan sano, etteivätkö näiden isojen vaateketjujenkin toimet olisi askel eteenpäin. Tottakai on hyvä, että isot toimijat tekevät näitä pieniäkin tekoja ekologisuuden hyväksi. Mutta kannattaa olla tarkkana, ettei ekologisuus ole vain viherpesua vaan aitoa vastuullisuutta.

Kannattaa kaupoissa kysellä ja kyseenalaistaa – ja vaikka myyjä ei osaisi kysymyksiin vastata, viestivät kysymykset kuitenkin kaupan taholle sitä, että kuluttajia kiinnostavat vastuullisuus ja sille on kysyntää. Ja toiseksi, suosittelen tukemaan pieniä vastuullisia merkkejä, jotka voivat sitten tulevaisuudessa kasvaessaan laittaa kampoihin isoille jäteille.

Minulla on paha nahkaongelma. Ärsyttää, että nahkatuotteet ovat perinteisen lihantuotannon sivutuote. En suostu syömään tehotuotettua lihaa, joten tuntuu tyhmältä vetää jalkaan tehotuotettujen eläinten nahasta tehtyjä kenkiäkään. Pystyn (jotenkin) elämään ilman nahkahameita ja -housuja, mutta kengistä on oikeasti aika vähän siistejä nahattomia vaihtoehtoja tarjolla, jos ei halua käyttää tennareita. Olen läytänyt jo joitakin kierrätysnahasta laukkuja valmistavia puljuja, mutta hyvä saapas-, korkkari- ja kävelykenkäkauppa on vielä löytämättä.

Onkohan luomu- tai riistanahkaisia kenkävalmistajia olemassakaan? Entäs laukkuvalmistajia? Muita vaatteita? Onko olemassa jotain iloisten hippien tekemää listaa onnellisten eläinten nahasta vaatteita ja asusteita valmistavista merkeistä? Lisäksi: Onko suurin osa myytävistä nahkatuotteista naudan nahkaa? Mitä muita tuotantoeläimiä käytetään nahkatuotteiden valmistukseen?  Miksei lompakossa ikinä lue, minkä eläimen nahasta se on tehty?

Suurin osa myytävistä nahkatuotteista on naudan nahkaa. Minulla ei ole ainakaan tiedossa, että olisi olemassa teollisesti tuotannossa olevia kenkiä, jotka olisi tehty luomulihan nahasta, mutta vaihtoehtoisina materiaaleina on olemassa kenkiä esim. poron tai hirven nahasta. Näitä materiaaleja löytyy mm. tamperelaisen Kenkäpaja Pihkan valikoimista. Toinen pieni kenkämerkki Rara käyttää kasviparkittua nahkaa, joka sekin on askelta ekologisempi vaihtoehto.

Nurmi8-SS15-mood9.jpg

Mitä mieltä suunnittelija on nahan käytöstä kengissä? Onko saatavissa oikeasti laadukkaita kenkiä, jotka eivät ole aitoa nahkaa?

Nahan käyttö on hyvin kaksipiippuinen juttu: Nahka on pitkäikäinen ja laadukas materiaali (ja varsinkin Suomen oloissa kengissä siksi perusteltu valinta), mutta nahan tuotannossa on niin ekologiselta kuin eettiseltä kannalta katsottuna ongelmia. Toisaalta taas keinonahka ei ole sen parempi, sillä siinä raaka-aineena on öljy ja öljyntuotannon ympäristöongelmat ovat valtavat. Keinonahan tuotantoon kytkeytyy myös eettisiä ongelmia – ei suoraan, mutta välillisesti: mm. eläinten kuolemat öljyonnettomuuksissa ja öljynporaajien epäeettiset työolosuhteet.

Itse olen pähkäillyt asian niin, että vaikken muuten uutta aitoa nahkaa käytäkään, kengissä laadun ja pitkäikäisyyden takia voin valita kengät, jotka ovat aitoa nahkaa. Jos valitsen tällaiset kengät, pyrin löytämään nahan, joka on kasviparkittu kromiparkin sijaan ja jonka tuotanto-olosuhteista tiedän mahdollisimman paljon. Ja yritän huoltaa nahkakenkiä mahdollisimman hyvin, jotta ne säilyisivät hyviä vuosia ja vuosia.

Jonkin verran on jo saatavilla laadukkaita tekonahkaisia kenkiä, esimerkiksi Vegetarian Shoes on tästä hyvä esimerkki. Laadukkaita (ja kivannäköisiä!) vegaanikenkiä löytyy Suomesta ainakin Heluna shop -liikkeestä Helsingistä.

Lisää pohdintaa nahan ja tekonahan välillä:
http://www.vihreatvaatteet.com/nahka-vai-tekonahka/

Patikoidessa on kiva käyttää merinovillaisia alusvaatteita, mutta koen suunnatonta maailmantuskaa mulesingin takia. Käsittääkseni osa merkeistä käyttää kuitenkin eettistä merinovillaa. Onkohan niistä olemassa jotain listaa tai onko ei-mulesingille olemassa jotain standardia? Joskus olen kysellyt myyjiltä, jotka ovat luonnollisesti olleet ihan pihalla.

Kysymykseen merinovillasta: on olemassa mulesing-vapaata merinovillaa, mutta tämän lisäksi pitäisi olla tarkempaa tietoa laajemmalti tuotannosta ja eläinten elinolosuhteista, jotta voisi olla varma merinovillan eettisyydestä. Hyvä olisikin valita luomumerinovilla eikä pelkästään mulesing-vapaa. Luomumerinovillaa löytyy ainakin kotimaisen Ruskovillan tuotteista. Toinen yritys, yhdysvaltalainen Patagonia, on tehnyt pitkään työtä vastuullisemman merinovillan puolesta. Lisätietoa aiheesta löytyy täältä.

Nurmi8-SS15-mood6.jpg

Mihin materiaaleihin pitäisi kiinnittää huomiota, kun lähtee shoppailemaan?

Kaksi vaatteissa eniten käytettyä materiaalia on puuvilla ja polyesteri, joilla molemmilla on valtavan negatiiviset vaikutukset niin ekologisuuden kuin eettisyydenkin kannalta. Jos valittavana on puuvillainen tuote, suosi mieluummin luomupuuvillaa tai esim. pellavaa tai hamppua. Jos taas tarvitset tuotteen, joka on tekokuitua, valitse polyesterin sijaan mieluummin kierrätetystä polyesterista valmistettu tuote.

Jos tällaisia vaihtoehtoisia materiaaleja ei löydy, kannattaa ehdottomasti valita materiaali, joka on laadukas ja kestävä – oli se sitten mitä materiaalia tahansa.

Riippuu paljon käyttötarkoituksesta, mikä materiaali on milloinkin sen ekologisin valinta. Edes selkeää jakoa luonnonkuitujen ja tekokuitujen välillä ei valitettavasti voi tehdä. Tästä jaosta voit lukea lisää täältä:
http://www.vihreatvaatteet.com/tekokuitu-vs-luonnonkuitu/

Mikä määrä akryyliä ja muita vaarallisia materiaaleja on sallittu vaatteissa ja asusteissa?

Viranomaiset taholta ei ole mitään säädöksiä tai lakeja, mikä on sallittu määrä vaarallisia materiaaleja vaatteissa. Toki lakien puitteissa on säädetty se, että tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ei saa olla tiettyjä raja-arvoja enempää materiaaleissa (EU:n REACH-asetus), mutta sen tiukempaa sääntelyä ei ole.

Näkisin, että epäekologisia ja epäeettisiä vaatteita ei pitäisi voida edes tuottaa ja myydä, mutta tällaista kansainvälistä lakia ei varmastikaan saada aikaiseksi (kukapa nyt haluaisi markkinavoimia vastustaa!).  Näin ollen jää yritysten ja kuluttajien harteille saada vaateteollisuutta vastuullisempaan suuntaan: yritysten pitäisi tuoda markkinoille enemmän ekologisia ja eettisiä vaihtoehtoja ja kuluttajien pitäisi näitä yrityksiltä vaatia.

Miten luomupuuvillan tuotanto parantaa luonnon monimuotoisuutta? Ymmärrän, että tämä on parempi vaihtoehto kuin tehotuotanto mutta eikö olisi monimuotoisinta vaan antaa maan puskea mitä sattuu ja unohtaa tuotannot kokonaan? Siis luonnon näkökulmasta, ei vaatteita halajavan ihmisen.

Tämä on hyvä pointti. Olen kirjoittanut teksteissäni englanniksi ”enhase biodiversity”, jonka voi ymmärtää ”parantaa luonnon monimuotoisuutta”. Ja on ihan totta, että oikeampi termi olisi ”ylläpitää” parantamisen sijaan. Jos verrataan luomupuuvillan tuotantoa tavalliseen puuvillaan, on luomupuuvillan tuotannossa tärkeää pitää maata ravinteikkaana ja pitää huolta esim. vuoroviljelyn kautta siitä, ettei maa köydy. Mutta voidaanko sanoa selvyytenä, että maaperä paranee tästä? Ei automaattisesti voida. 

Nurmi8-SS15-mood5.jpg

Toivottavasti Anniinan tietämyksestä on teille muillekin iloa ja apua vaateostoksilla. Tässä samassa yhteydessä käytän tilaisuuden hyväkseni ja vinkkaan, että Nurmi on avaamassa tänä viikonloppuna Lahteen uuden oman liikkeen. Jos siis olet Lahden suunnalla lauantaina 15.11. klo 11-17, niin käyhän tsekkaamassa Nurmen putiikki osoitteessa Rautatienkatu 16. :)

Nurmelta haluttiin myös ilahduttaa Pupulandian lukijoita pienellä edulla. Nurmen omassa verkkokaupassa on marraskuun loppuun asti voimassa alekoodi PUPULANDIA2014, jolla saa 20% alennuksen kaikista verkkokaupan tuotteista. Jos siis olet haaveillut esimerkiksi niistä maailman ekologisimmista farkuista, nyt on hyvä tilaisuus saada ne hiukan edullisemmin. 

PS. Postauksen kuvissa jo pientä ennakkokurkistusta Nurmen ensi kevään mallistoon ja fiiliskuviin. :)

Nurmi8-SS15-mood11.jpg

Photos: Antti Sepponen for Nurmi SS15

Related posts

10/10/14

Menovinkki: 50-luvun valokuvia Hakasalmen huvilassa

4 35 50s.jpg

Olen liki vuoden päivät miettinyt, että pitäisi käydä pitkästä aikaa piipahtamassa aivan Helsingin keskustan kupeessa sijaitsevassa Hakasalmen huvilassa. Edellisestä visiitistä on jo vuosia aikaa ja nykyisin museokäytössä olevassa huvilassa on nyt noin vuoden verran ollut esillä 50-luvun Helsinkiä esittelevä Rasvaletti-valokuvanäyttely. Eilen illalla kaipasimme jotakin spontaania tekemistä ja yhtäkkiä keksin, että mennäänpä nyt katsomaan se näyttely!

Ja voi pojat, se oli UPEA. Oli mieletöntä päästä kurkistelemaan omia kotikulmia 60 vuoden takaa – mitkä talot ovat olleet pystyssä jo silloin, mutta kuinka maisema toisaalta on myös tässä ajassa hurjasti muuttunut. Tyyli-intoilijana en voinut olla huokailematta myös 50-luvun vaatteiden ja kampausten perään. Jotenkin sen ajan tyylissä kaikki näyttivät niin huolitelluilta ja tyylikkäiltä. Ihan mielettömän hieno näyttely, jonka parissa olisi voinut vierähtää useampikin tunti. Näyttely on esillä vielä marraskuun loppuun, joten voi olla, että teen sinne vielä toisenkin tutkimusretken. Ja mikä parasta, tämä elämys ei maksa yhtikäs mitään, sillä sisäänpääsy on ilmainen. :) Suosittelen todella lämpimästi!

PSST, joinakin päivinä huvilan yhteen huoneeseen rakennetussa 50-luvun tyylisessä kampaamossa on myös ollut mahdollisuus saada maksutta itselleen 50-luvun henkinen kampaus. :) Facebookin puolelta löytyy näyttelystä ja oheistoiminnasta lisäinfoa kiinnostuneille sekä makupaloja näyttelyssä nähtävistä kuvista. 

MITÄ?

50-luvun Helsinkiä ja elämänmenoa esittelevä Rasvaletti-valokuvanäyttely

MISSÄ?

Hakasalmen huvila, Mannerheimintie 13 B, Helsinki

MILLOIN?

ti-su klo 11-17 ja to klo 11-19, vapaa pääsy, 30.11.2014 saakka

Jutun kuva on 50-luvulta, mutta rapakon takaa jenkeistä. Upealta näyttää tuon ajan tyyli, yhtä kaikki. :)

Photo: All Over Press

Related posts

29/09/14

Ihana Tilda Swinton (+ mahtava leffakisa)

45 53 tilda-swinton-io-sono-l-amore.jpg

Yhteistyössä: elokuvateatteri Orion

Oi Tilda Swinton. Siinä naisessa vain on jotakin maagisen lumoavaa. Vaikka moni Swintonin roolitöistä on vielä minulta näkemättä, jotenkin hän on silti onnistunut tekemään lähtemättömän vaikutuksen. Viimeisin näkemäni leffa, jossa lahjakas näyttelijätär on loistanut, taisi olla The Grand Budapest Hotel, jota suosittelin täällä blogissakin. Jos jollakulla muulla on sama tilanne, että moni Swintonin tähdittämistä leffoista on vielä katsomatta, nyt hänen elokuviensa näkemiseen tarjoutuu aivan oiva tilaisuus. Yhteistyöni upean ja perinteikkään elokuvateatteri Orionin kanssa nimittäin jatkuu ja tällä viikolla starttailee Orionissa Tilda Swintonille omistettu leffasarja. Ja saanpa järjestää elokuvasarjan tiimoilta teille jälleen kilpailunkin. :)

Elokuvateatteri Orionissa nähdään siis tänä syksynä Tilda Swintonin kunniaksi koottu tribuuttisarja, joka sisältää kaikkiaan 10 elokuvaa. Ensimmäiset näytökset ovat jo tällä viikolla ja sarja jatkuu koko lokakuun ajan. Orionissa näytetään kuukauden aikana useampi näytös kustakin elokuvasta ja mukaan ovat valikoituneet nämä elokuvat (kuvaukset Orionin sivuilta).

Edvard II

Kuvataiteilijanakin tunnettu elokuvaohjaaja Derek Jarman (1942-1994) ohjasi historiallisesta aiheesta anakronismeja vilisevän teoksen. Christopher Marlowen näytelmään perustuvassa Edward II:ssa Jarman nostaa esiin homoseksuaalien syrjinnän kautta aikain. Ohjaajan vakiokasvo Tilda Swinton nähdään kuningattaren roolissa.

Orlando

Ohjaaja Sally Potter sai Tilda Swintonista täydellisen androgyynin sankarin Orlandon (1992) nimirooliin. Virginia Woolfin romaaniin perustuva tarina kulkee 1500-luvulta 1900-luvulle, sankarin vaihtaessa sukupuoltaan vuosien mukana. Lopputulos on yltäkylläinen pukudraama, runollinen tutkielma ajan olemuksesta ja feministisen elokuvan virstanpylväs.

Rakkaus on paholainen

Rakkaus on paholainen (John Maybury, 1998) on säälimätön draama ihmisen rumuuden kankaalle vanginneen taidemaalari Francis Baconin elämästä. Pääosissa Baconina ja tämän rakastajana nähdään Derek Jacobi ja Daniel Craig. Tilda Swinton esittää Lontoon Sohon Colony Room -klubin legendaarista omistajaa Muriel Belcheria, ottaen kaiken irti pahasuisesta roolistaan.

Nuori Adam

Skotlannin sateenharmailla jokireiteillä kuvattu Nuori Adam (David Mackenzie, 2003) on Jean Vigon L’Atalante-klassikolle kumartava intohimodraama. Ewan McGregorin nuori ajelehtija alkaa suhteen Tilda Swintonin määrätietoisen proomunomistajan kanssa tämän aviomiehen nenän alla. Taustalla kummittelee joesta löytyneen nuoren naisen ruumis.

Narnian tarinat: Velho ja leijona

C. S. Lewisin lastenromaanin näyttävässä filmatisoinnissa Narnian tarinat: Velho ja leijona (Andrew Adamson, 2005) neljä lasta päätyy fantasiamaailmaan, jossa he kohtaavat Aslan-leijonan. Tilda Swinton lumoaa Valkeana velhona, joka on langettanut Narnian ylle ikuisen talven.

tilda_Narnia.jpg

Michael Clayton

Tony Gilroyn ohjaamassa terävässä trillerissä Michael Clayton (2007) nimihenkilö piilottelee työkseen lakifirman asiakkaiden pahoja puolia. Asiat alkavat lähteä käsistä, kun Claytonin kollega saa hermoromahduksen ja firman toiminnasta alkaa paljastua hyvinkin epäilyttäviä sotkuja. Pääosissa nähdään pätevät George Clooney, Tom Wilkinson ja sivuosa-Oscarilla palkittu Tilda Swinton.

War Zone – elämän reunalla

Näyttelijä Tim Rothin pelottomassa, kehutussa esikoisohjauksessa War Zone – elämän reunalla (1999) perheestä tulee taistelutanner, kun teinipoika todistaa isosiskonsa hyväksikäyttöä. Isän ja äidin ankarissa rooleissa nähdään rosoinen Ray Winstone ja herkkä Tilda Swinton.

Burn After Reading

Mustan komedian mestarien Coenin veljesten elokuvassa Burn After Reading (2008) CIA-analyytikon pankkitietoja sisältävä cd-levy joutuu vääriin käsiin. Väärinkäsityksillä ja epäonnistumisilla pelaavassa mainiossa elokuvassa nähdään ykkösluokan näyttelijät John Malkovich, Tilda Swinton, Frances McDormand, Brad Pitt sekä George Clooney.

Rakkautta italialaisittain

Luca Guadagninon Rakkautta italialaisittain (Io sono l’amore, 2009) oli yli kymmenen vuoden kehittelyn tulos, viscontimaisen aistillinen tarina yläluokkaisesta italialaisperheestä. Tilda Swinton esittää perheen tyylikästä, venäläissyntyistä matriarkkaa Emma Recchiä. Perheyritys on kaatumassa ja aikuiset lapset elävät omaa elämäänsä. Emman elämä monimutkaistuu entisestään hänen aloitettuaan salasuhteen nuoremman miehen kanssa.

Poikani Kevin

Lynne Ramsayn raadollinen, kiehtova Poikani Kevin (2011) perustuu Lionel Shriverin romaaniin. Eva Khatchadourianin maailma ei ole enää entisensä hänen saatuaan pojan, joka alusta alkaen hylkii äitiään. Syyllisyys ja toivottomuus painavat Evaa, ja pojan kasvaessa hän alkaa pelätä myös muiden puolesta. Tuhoon tuomitun perheen muodostavat Tilda Swinton, John C. Reilly ja Ezra Miller (teini-ikäisen Kevinin roolissa).

tilda-swinton_io_sono_lamore_4.jpg

Kaikkien elokuvien näytösajat löytyvät kootusti TÄÄLTÄ ja tarkempia leffatietoja (sekä trailerit) pääsette kurkkaamaan kunkin elokuvan kohdalla olevasta linkistä.

Jos mielit voittaa lippuja Tilda Swinton -leffasarjan näytöksiin, nyt kannattaa lukea tarkkaan! :) Saan jakaa kolmelle onnekkaalle kahden hengen lippupaketit heidän valitsemiinsa elokuvanäytöksiin. Koska leffasarja starttaa jo 1.10.2014, toteutetaan kilpailu tällaisena pika-arvontana ja on siis voimassa vain kaksi päivää. Toimi näin: tutustu elokuvasarjan leffoihin ja tsekkaa leffanäytösten aikataulut. Kerro tämän jutun kommenttiosiossa, mitä elokuvaa menisit mieluiten katsomaan ja mikä olisi sinulle sopivin näytös. Osallistumisaikaa kisassa on keskiviikkoaamuun 1.10. klo 8.00 asti. Muista liittää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite ja mikäli toiveissasi on päästä katsomaan jotakin jo tällä viikolla esitettävää näytöstä, tsekkailethan sähköpostiasi voiton varalta jo heti keskiviikkona. :) Onnea kisaan!

tilda-swinton-orlando-687de.jpg

Related posts