29/10/13

Valokuvien tekijänoikeudet blogeissa FOR DUMMIES

62 101 12029971-pieni.jpg

Jokin aika sitten blogissani käytiin varsin mielenkiintoista ja herättelevää keskustelua valokuvien tekijänoikeuksista ja niihin liittyvistä haasteista nettimaailmassa. Keskustelun myötä ryhdyin itsekin pohtimaan omia tapojani toimia netissä ja päädyin lopulta tekemään päätöksen, joka olisi pitänyt tajuta tehdä jo kauan sitten. Päätin nimittäin, että tuosta hetkestä eteenpäin en enää julkaise blogissani kuin itse ottamiani kuvia tai sellaisia kuvia, joiden julkaisuun minulla on tekijän/omistajan lupa. Olen päätökseen todella tyytyväinen ja kannustan myös teitä muita samaan!

Päätöksen julkistettuani minuun otti yhteyttä varsin mielenkiintoinen taho: STT-Lehtikuva. Jos nimi ei ole jollekulle tuttu, niin kysessä on siis Suomen johtava uutis- ja kuvatoimisto, joka myy kuvamateriaalia median käyttöön. Viestissä kiiteltiin kovasti tarpeellista ja mielenkiintoista keskustelua, joka blogissani oli syntynyt ja sieltä suunnalta haluttiin osoittaa tukea ja kannustusta päätökselleni, joka toivon mukaan saisi myös muita bloggaajia havahtumaan tekijänoikeuskysymyksiin. STT-Lehtikuva halusi myös tukea päätöstäni ihan konkreettisesti ja helpottaa bloggaamistani sponsoroimalla minulle blogikäyttöön rajatun määrän kuvapankkinsa kuvia maksaen siis itse kuvaajille käytetyistä kuvista korvauksen. Voi siis olla, että satunnaisesti jatkossa täällä blogissa näkyy myös näitä Lehtikuvan kautta hankittuja kuvia. :) Yhdessä totesimme myös, että näihin kuvaoikeuksiin liittyvistä asioista olisi syytä keskustella enemmänkin, koska yhä edelleen moni toimii väärin silkkaa tietämättömyyttään.

Tekijänoikeuskeskustelun käydessä blogissani kiivaana rohkeni muutama lukijoista kommentoimaan aidon hämmentyneenä, että heille ihan oikeasti on hiukan epäselvää, miten kuvia on sallittua käyttää netissä. Moni pyysi ihan tosissaan neuvoja ja opastusta asiaan, josta heillä ei itsellään ollut riittävästi tietoa. Tekijänoikeusasiat ovat monelta osin hyvin yksiselitteisiä ja selkeitä, mutta esimerkiksi sitaattioikeudesta, jonkun muun idean kopioimisesta, muiden töistä inspiroitumisesta sekä toisen työn käyttämisestä pohjana omalle originaalille teokselleen ollaan varsin montaa mieltä, joten asia ei ole ihan yksinkertainen edes niille, jotka lainsäädännön tuntevat hyvinkin. Kommenttiboksin keskustelu ja netissä vallitsevat varsin kirjavat käytännöt osoittavat, että edes ne kaikkein selkeimmätkään säännöt eivät ole monen tiedossa tai niitä tuntuu vaikealta noudattaa, kun ”kaikki muutkin” toimivat toisin. Moni yksinkertaisesti toimii samoin, kuin on nähnyt muidenkin tekevän eikä tule edes ajatelleeksi tekevänsä väärin. Koska moni tuntui kaipaavan yksinkertaisia ohjeita siihen, miten voisi olla varma, ettei ainakaan toimi vastoin lakia, päätin koota muutaman hyvin selkeän vinkin neuvoksi tietämättömille. En ota tässä nyt kantaa rajatapauksiin tai erikoisempiin keisseihin, vaan kokosin simppelin rautalanka-ohjeistuksen for dummies -hengessä. Näitä ohjeita noudattamalla et varmasti toimi väärin. :)

  • OTA KUVAT ITSE. Varmin tapa toimia oikein on käyttää itse ottamiasi kuvia, koska niiden tekijänoikeudet kuuluvat sinulle itsellesi. 
  • KYSY LUPA. Mikäli haluaisit esitellä blogissasi jonkun muun ottamia kuvia, oli kyse sitten ammattikuvaajan otoksista, toisen bloggaajan ottamista kuvista tai mistä hyvänsä, kysy etukäteen lupa niiden julkaisuun. Vaikka blogimaailmassa on usein tapana liittää muidenkin kuvia omaan postaukseen merkitsemällä kuvan yhteyteen sen lähde ja linkki lähteeseen, ainoa laillisesti oikea tapa on varmistaa ennen jutun julkaisemista, että kuvan lainaaminen postauksessa on OK myös kuvan ottajalle. Jos lupaa ei heru, on syytä jättää kuva julkaisematta. Kaikki eivät pahastu kuviensa käytöstä, jos lähdeviitteet ovat kunnossa, mutta koska et voi kysymättä tietää, kenelle oman kuvan julkaiseminen muualla on OK, on paras tiedustella asiaa asianomaiselta itseltään. 
  • MARKKINOINTIIN TARKOITETUT KUVAT. Eri brändien markkinointimateriaaliksi tai vaikkapa artistien promoamiseen tarkoitetut kuvat ovat yleensä vapaita käytettäviksi, kun jutun sisältö liittyy kuvassa esiteltyyn asiaan. Yleensä myöskään verkkokaupat eivät pahastu ”ilmaisesta mainoksesta”, kunhan merkitset kuvien yhteyteen lähteen ja linkin. PR- ja promo-mielessä tehtyjen kuvien idea on yleensä mainostaa tuotetta, palvelua tai henkilöä, joten niiden leviämistä sosiaalisessa mediassa pidetään yleensä pelkästään positiivisena juttuna. Muista, että tähänkään kategoriaan kuuluvia kuvia ei tulisi irroittaa asiayhteydestään ja niiden yhteyteen olisi myös hyvä merkitä kuvakreditit ja mahdollinen linkki. Jos olet epävarma, saako kuvaa julkaista, kysy aina ensin. 
  • CREATIVE COMMONS -LISENSSILLÄ MERKITYT KUVAT. Creative Commons -lisenssiä käyttävät kuvaajat ovat antaneet vapaan käyttöoikeuden omiin kuviinsa eli tällä lisenssillä merkittyjä kuvia saa vapaasti käyttää omiin käyttötarkoituksiinsa, kunhan merkitsee kuvan yhteyteen lähdeviittaukset. Myös CC-kuvissa on eri tyyppisiä lisenssejä, joiden avulla kuvaajat ovat merkinneet, millaisiin käyttötarkoituksiin kuvia saa käyttää (esim. saako kuvaa käyttää kaupalliseen tarkoitukseen tai saako sitä muokata uudelleen), joten tutustu huolellisesti ohjeisiin ennen kuin käytät näitä kuvia. CC-lisenssillä varustettujen kuvien etsiminen on helppoa esimerkiksi TÄÄLLÄ
  • MAKSULLISET KUVAPANKIT. Maksulliset kuvapankkipalvelut ovat myös tavallisten kuluttajien ja harrastuksekseen bloggaavien käytössä, jos kuvista on siis valmis maksamaan käyttökorvauksen. Lisätietoa erilaisista tarjolla olevista kuvapankeista, niiden hinnoista sekä käytännön ohjeista löydät googlettamalla sanan ”kuvapankki”.
  • MUISTA LÄHDEVIITTAUKSET. Jos saat joltakulta muulta luvan hänen kuviensa käyttöön blogissasi, muista aina merkitä lähdeviittaukset asianmukaisesti. Sopiva tapa on merkitä kuvan yhteyteen tai postauksen loppuun kuvaajan nimi (tai vaihtoehtoisesti blogin nimi, jos kuva on lainattu toisesta blogista) sekä mahdollisuuksien mukaan linkittää tekijän sivuille. Voit myös tiedustella kuvan tekijältä lupaa kysyessäsi, miten tämä toivoisi lähdeviittaukset merkittävän – esimerkiksi muotikuvan yhteyteen halutaan usein merkitä myös meikkaajan, stylistin, yms. tiedot. Mikäli löydät mieluisan kuvan esimerkiksi Pinterestistä tai muusta kuvien jakamiseen perustuvasta palvelusta, muista, että sinun pitää silti selvittää kuvan alkuperäinen lähde ja kysyä lupaa kuvan uudelleen julkaisemiseen sen ottajalta. Pinterest, WeHeartIt tai Googlen kuvahaku eivät KOSKAAN ole korrekteja lähdeviittauksia, koska mikään näistä palveluista ei omista niihin liitettyjä kuvia itse. 

Toivottavasti tämä juttu selkiytti asiaa niille, joille tekijänoikeusasiossa on ollut epäselvyyttä. :) Kommenttiosion puolella saa mieluusti myös täydentää, jos lisää hyviä vinkkejä tai ohjeita tulee mieleen. 

Postauksen kuvassa joku selfie-kuvaajien esiäiti. ;)

Kuva: Old Visuals / Lehtikuva

Related posts

21/10/13

Vastuullisesta kuluttamisesta, osa 1

40 52 P8072898.JPG

Minulla on muhinut ajatuksissa pitkän aikaa eräs postaus ja nyt sain sysäyksen ryhtyä tuumasta toimeen, kun A-Studio Stream ryhtyi viime viikolla Twitterin puolella kyselemään minulta eettisistä arvoista vaateostoksilla. Kävin hiljattain kuuntelemassa Vastuullisen kuluttamisen seminaaria, joka tarjosi todella mielenkiintoisia näkökulmia ekologisuuteen ja eettisyyteen liittyen ja ajattelin nyt jakaa sekä näiden YLEn julkaisemien artikkelien nostattamia ajatuksia sekä joitakin tuolla seminaarissa esille nostettuja kiinnostavia näkemyksiä myös teidän kanssanne. YLEn nettisivuilla on tosiaan viime viikolla käsitelty aihetta ahkerasti ja yksi erittäin mielenkiintoista näkökulmaa tarjonnut juttu oli vaateteollisuuden epäkohtiin pureutuvan ”Tappajafarkut”-kirjan juuri julkaisseen tutkija Outi Moilalan haastattelu Ylex-kanavalla, jonka voi kuunnella nauhoituksena myös netistä. Suosittelen todella lämpimästi kuuntelemaan!

P8072899.JPG

Olen joskus kirjoittanut aiheesta ennenkin ja minua on aavistuksen verran esimerkiksi juuri blogeissa käydyssä keskustelussa häirinnyt se, että vastuu tunnutaan näiden teemojen osalta sysäävän hyvin usein lähes yksinomaan kuluttajan harteille. Ikään kuin olisi yksittäisen kuluttajan tehtävä (ja mahdollisuus) saada muutettua tuotantomaiden heikkoja työoloja, yhteiskunnallisia rakenteita ja suuryritysten toimintatapoja. Kuluttajat voivat toki valinnoillaan vaikuttaa esimerkiksi vaatteiden myyntimääriin ja sitä kautta tuotantomääriin, mutta eikö muutoksen pitäisi ensisijaisesti lähteä vähän vaikutusvaltaisemmalta taholta kuin tavallisesta yksittäisestä ihmisestä? Ainakin se voisi olla tehokkaampaa ja saada hitusen enemmän ja vauhdikkaammin aikaan.

YLEn viime viikolla aiheesta tekemissä artikkeleissa ja haastatteluissa tuodaan keskusteluun kiinnostavaa uutta näkökulmaa, koska kerrankin todetaan ääneen se tosiasia, että yksittäisen kuluttajan mahdollisuudet vaikuttaa tässä asiassa ovat loppujen lopuksi melko pienet – ainakin verrattuna siihen, miten paljon enemmän voitaisiin saada aikaan, jos taisteluun saataisiin mukaan poliitikot, lainsäädännölliset keinot sekä konkreettiset sanktiot sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Tutkija Outi Moilalan näkemys asiasta on, että vastuu muutoksen aikaansaamisesta on ensisijaisesti poliitikoilla ja sen jälkeen yrityksillä itsellään. Politiikan keinoin voitaisiin tilanteeseen vaikuttaa kaikkein parhaiten paikallisesti itse tuotantomaassa, mutta myös Euroopassa epäkohtaa olisi mahdollista korjata vaikuttamalla lainsäädännön keinoin täällä Euroopassa toimivien yritysten toimintaan, jos esimerkiksi vastuuttomat ratkaisut tuotannossa yksinkertaisesti kiellettäisiin. Haasteena tässä tosin on juuri se, että yritysten on niin vaikea valvoa tuotanto-olosuhteita halvemman tuotannon maissa täältä käsin – etenkin, kun tehtaissa usein tehdään kaikkensa tilanteen kaunistelemiseksi ja alihankkijoiden alihankkijoihin on lähes mahdotonta päästä käsiksi. 

P8072905.JPG

Oikeastaan tuntuu aika uskomattomalta, että vaateteollisuuden ongelmat ovat tiedossa ympäri maailman, mutta jotenkin kummasti asialle ei tunnuta voivan tehdä mitään. Yksi merkittävä ongelma tosiaan on, että tehtaiden valvominen kohdemaissa on todella vaikeaa, eivätkä yritykset aina kykene selvittämään tuotanto-olosuhteiden todellisuutta edes itse. Miten siihen siis kykenisi yksittäinen kuluttaja? Tehtailla kaunistellaan totuutta tuotanto-oloista, minkä ehditään ja osa yrityksistä saattaa olla aidostikin siinä uskossa, että työntekijöiden olosuhteet ovat kunnossa, vaikka todellisuus olisi jotakin ihan muuta. Toisaalta eettisten ja ekologisten arvojen noustessa trendiksi myös ns. viherpesu on yleistynyt jatkuvasti. Suuret brändit tuovat PR-mielessä esille niitä tekoja, joilla ne pyrkivät toimimaan paremman tuotannon puolesta, mutta nuo aktiivisesti mainostetut hyvät teot saattavat loppujen lopuksi olla vain pikkiriikkinen ja kokonaisuuden kannalta melko merkityksetön osa tuotantoketjun toimintaa. Samanaikaisesti kuluttajalle kuitenkin luodaan mielikuvaa, että hän tekee eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. 

Onko kuluttajalla oikeasti todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa tehtaiden työoloihin? Toisin kuin monesti olen kuullut kehotettavan, tutkija Outi Moilala ei suosittele erilaisia ostoboikotteja. Syynä tähän ovat tuotantomaiden työntekijöiden omat toiveet siitä, että tilanteeseen ei puututtaisi boikottien keinoin, sillä työpaikan saaminen tällaisessa maassa on usein vaikeaa ja huonotkin työolot ovat heidän näkökulmastaan parempi tilanne kuin ei työtä ollenkaan. Vaatetehtaat työllistävät näissä maissa valtavasti ihmisiä ja kaikessa ristiriitaisuudessaan ne ovat silti omalta osaltaan helpottaneet esimerkiksi naisten asemaa, vaikka niiden pyörittämisessä onkin vakavia ongelmia ja epäkohtia. On syytä muistaa, että vaateteollisuuden ongelmia on mahdotonta tarkastella täysin mustavalkoisesti, koska taustalla on usein niin vakavia yhteiskunnallisia epäkohtia tuotantomaassa. Toisinaan saattaa vaikuttaa siltä, että ratkaisu näin länsimaasta tarkasteltuna olisi helppo, mutta tehtaan sulkiessa ovensa voi entisen työntekijän tilanne olla vielä paljon surkeampi. Se ei tietenkään tarkoita, että tehtaiden tulisi jatkaa toimintaansa nykyisellä tavalla, mutta tilanne ei todellakaan ole ihan niin yksinkertainen. Ainoa asia, mitä Moilala kehottaa yksiselitteisesti boikotoimaan, ovat kulutetut farkut, joiden tekemisessä käytetty hiekkapuhalluskäsittely aiheuttaa kuolemaan johtavia terveysongelmia kehitysmaissa – tästä tulee myös Moilalan kirjan nimi ”Tappajafarkut”. Kaikkia kulutettuja farkkuja ei ole tehty hiekkapuhaltamalla, mutta koska päällepäin housuista on oikeastaan mahdotonta sanoa, mitä menetelmää niiden valmistuksessa on käytetty, on turvallisinta jättää kaikki kulutuskäsittelyin koristellut farkut ostamatta. 

P8072897.JPG

Osallistuin hiljattain myös Vastuullisen kuluttamisen seminaariin, jossa nousi myös esille kiinnostavia pointteja eettisiin ja erityisesti ekologisiin kysymyksiin liittyen. Oli aika pysäyttävä hetki, kun trendianalyytikko ja toimittaja Susanna Björklund kertoi, että esimerkiksi tältä vuodelta uusiutuvat luonnonvarat käytettiin loppuun jo 20.8.2013. Loppuvuodesta jäljellä olevat reilut 4 kuukautta mennään siis miinuksella. Toisaalta Björklund lohdutti karun faktan jälkeen tiedolla, että asiat tehdään silti nyt paljon paremmin kuin ennen – sentään nyt näistä asioista puhutaan, niistä ollaan tietoisia, niitä tutkitaan ja niihin pyritään jollain tavalla vaikuttamaan. Yksi merkittävimmistä asioista on tietysti yksinkertaisuudessaan omien kulutustottumusten kriittinen tarkastelu ja kuluttamisen vähentäminen. Kaikkea ei tarvitse ostaa tai omistaa ja tässä asiassa jokainen voi jollain tapaa vaikuttaa. 

Edellä mainittujen faktojen valossa tilanne saattaa vaikuttaa monen silmissä varsin lohduttomalta ja mahdottomalta, mutta on olemassa myös keinoja, joilla pienikin kuluttaja voi tehdä ekologisempia ja eettisempiä valintoja. :) Vaikka tutkija Outi Moilala ei suosittelekaan ostoboikotteja, omilla valinnoilla on silti mahdollista vaikuttaa siten, että tukee niitä brändejä, joiden tuotanto-olosuhteet ovat tiedossa ja sitä kautta todennäköisemmin valvottavissa. Kotimaiset brändit, joiden tuotanto tapahtuu joko Suomessa tai lähituotantona esimerkiksi Virossa, ovat yleensä turvallisia vaihtoehtoja. Ylipäänsä Eurooppa valmistuspaikkana on useimmiten parempi vaihtoehto, vaikka ongelmia voi ilman muuta olla myös eurooppalaisilla tehtailla. Moilala ei kannustakaan arvottamaan tehtaita sijaintinsa mukaan, mutta lähituotantoa tukemalla vo yleensä olla melko varma siitä, että työntekijöiden olot ovat kunnossa. Ylipäänsä läpinäkyvyys tuotantoketjussa on aina positiivinen asia. Yksi edelläkävijä läpinäkyvyyden osalta on ollut vastuullisen kuluttamisen seminaarissa esille nostettu luksusmerkki Bruno Pieters, joka avasi ensimmäisenä maailmassa nettisivuillaan yleisölle mahdollisuuden seurata vaatteen tuotantoketjua valmistusvaiheesta kaupan hyllylle ja toi avoimesti esille sitä, miten yksittäisen tuotteen hinta muodostuu. Suosittelen käymään tutkimusmatkalla Bruno Pietersin nettisivuilla – ne ovat oikeasti aika mielenkiintoista tietoa täynnä! :)

P8072980.JPG

Yksi sekä tutkija Outi Moilalan että trendianalyytikko Susanna Björklundin molempien puheissa esille noussut tärkeä asia on se, että voidakseen olla aito vaihtoehto eettisen vaatteen on oltava myös tyylillisesti oikeanlainen. Björklund totesi osuvasti, ettei meistä kukaan ostaisi omasta mielestämme rumaa vaatetta, vaikka se olisi kuinka eettinen. Jos eettisestä ja ekologisesta muodista halutaan mainstreamia, sen on tarjottava myös tyylillisesti kiinnostavia vaihtoehtoja nykyiselle mainstream-muodille. Valikoima on toistaiseksi melko suppeaa, joten moni ei koe löytävänsä näistä vaihtoehdoista mieleistään vaatetta. Muita kompastuskiviä ovat tiedon puute ja korkeat hinnat. Monilla ei vain ole rahaa tai halua maksaa vaatteesta moninkertaista hintaa, mutta kuluttajien oma kriittisyys voi silti viedä asioita parempaan suuntaan. Kun aihetta nostetaan tapetille tarpeeksi paljon, se tulee todennäköisesti pakottamaan brändejä muuttamaan toimintatapojaan. Toki edelleen toivoisin, että asiaan puututtaisiin myös sääntöjä ja lakia tiukentamalla siltä osin kuin se on mahdollista. Positiivista Susanna Björklundin mukaan on kuitenkin se, että itse asiassa esimerkiksi Suomessa on jo nyt paljon varsin vastuullisia brändejä, mutta moni yritys ei vain osaa tuoda sitä viestinnässään esille. On sääli, että moni perinteikäs tai pieni suomalaisyritys ei hoksaa nostaa näitä asioita esiin markkinoinnissaan, jolloin ne eivät erotu ei-vastuullisista brändeistä mitenkään. Kuluttaja ei vastaavasti osaa hyödyntää tätä tietoa valintoja tehdessään, jos sitä ei vain ole saatavilla. Joskus se menee siis myös näin päin.

Kuten sanottua, tilanne saattaa vaikuttaa lohduttomalta, mutta älkäämme vaipuko masennukseen! :) Jotta juttu ei paisu taas kilometrin mittaiseksi, päätin jakaa tämän kahteen osaan ja seuraavassa osassa sitten vähän positiivisempaa näkökulmaa ja lisää ajatuksia siitä, millaisin keinoin tuotantoa ja kuluttamista on mahdollista viedä vastuullisempaan suuntaan. Lisäksi luvassa on Susanna Björklundin tulevaisuuden visioita siitä, millaisia työkaluja vastuullisen kuluttamisen avuksi mahdollisesti (ja toivottavasti) tulevaisuuden maailmassa on saatavilla. :)

P8073003.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

15/10/13

Kävikö pahasti?

8 38 kaviko-pahasti.jpg

Luin tänään hienosta kampanjasta, joka sai alkunsa siitä, kun Lentoaskeleita-blogin kirjoittaja Rosanna joutui todistamaan ikävää tapahtumaa ruuhkabussissa: vanha mies kaatui bussin käytävällä, eikä kukaan Rosannan lisäksi tarjoutunut auttamaan. Postauksessa jaettu tarina poiki vilkasta keskustelua siitä, mihin nykypäivänä arkinen välittäminen muista ihmisistä on kadonnut. Keskustelun myötä syntyi idea kampanjalle, jonka avulla heräteltäisiin ihmisiä jälleen huomaamaan muut ja auttamaan lähimmäisiä. Sosiaalinen media näytti mahtinsa, kun hetken päästä Rosanna ja Ilman sinua olen lyijyä -blogin Phocahispida pyöräyttivät pystyyn ”Kävikö pahasti?” -kampanjan logoineen päivineen. 

Olen itse todistanut lukemattomia samantyyppisiä tilanteita, joissa en ole voinut kuin ihmetellä kanssaihmisten välinpitämättömyyttä. Olen itse kaatunut liukkaalla kadulla niin, ettei kukaan monista lähellä olevista ihmisistä ole tarjoutunut auttamaan. Olen todistanut julkisissa kulkuvälineissä tilanteita, joissa vanhukselle, liikuntarajoitteiselle tai lastenvaunujen kanssa liikkuvalle ei ole luovutettu omaa paikkaa, vaikka oma kyky pysyä pystyssä liikkuvassa kulkuvälineessä olisi toista paljon parempi. Puhumattakaan siitä, että autettaisiin ovien avaamisessa, laukkujen nostamisessa matkatavarahyllylle, lastenvaunujen kampeamisessa ratikkaan, jne. On surullista, että huomaavaisuus muita ihmisiä kohtaan tuntuu olevan katoava luonnonvara nykypäivän kiireisessä maailmassa. Siksi tätä kampanjaa tarvitaan. Minulla tuli oikeasti itku lukiessani Rosannan postauksen kommenteista ihmisten kertomuksia tilanteista, joissa he olivat kohdanneet välinpitämättömyyttä joko omakohtaisesti tai sivullisena. Itkettää itse asiassa vielä tätä kirjoittaessakin. Pidetään huoli siitä, että emme itse ole enää tästä päivästä eteenpäin koskaan niitä, joilla on liian kiire huomatakseen jotakuta avun tarpeessa olevaa tai liian kiire pysähtyäksemme muutamaksi sekunniksi auttamaan tuttua tai tuntematonta. Koskaan ei pitäisi olla liian kiire ollakseen kohtelias ja huomaavainen muita ihmisiä kohtaan. 

Lentoaskeleita-blogin sanoin:

Aloitetaan yhdessä taistelu välinpitämättömyyttä vastaan. Kampanjan sanomana on välittää viestiä, että me yhä avaamme ovet pyörätuolissa istuvalle tai rattaiden kanssa kulkevalle, autamme kaatuneen pystyyn ja keräämme tämän tavarat maasta, kysymme kävikö pahasti. Soitamme ambulanssin jos yhtään epäilemme jonkun sitä tarvitsevan, ja jäämme odottamaan että se löytää perille. Tämän kampanjan tarkoituksena on leivittää sitä ihmisyyttä, mikä jokaiselta kuuluisi tulla refleksinomaisesti selkärangasta tällaisissa tilanteissa. Käyttäydytään me niin, että meidän lapset eläisivät maailmassa jossa bussin lattialle makaamaan jätetyt vanhukset olisivat täysin absurdia ajatus. 

Osallistu mukaan kampanjaan postaamalla ”Kävikö pahasti?” -logo blogiisi ja vaikka ylläoleva tekstipätkä tai tiivistä asia omin sanoin: tyyli on vapaa, asia tärkeä.  Voit linkittää alkuperäisen tarinan ja kommentit, tai kertoa postauksessa myös omia kokemuksiasi auttamistilanteista tai törmäämistäsi auttamatta jättämis-tilanteista, tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua. Jos sinuakin kiukuttaa ihmisten välinpitämättömyys, niin sinulla ei tarvitse olla blogia osallistuaksesi, sillä voit jakaa kampanjan viestiä eteenpäin myös sen Facebook-sivujen kautta.

Related posts

9/10/13

Blogiarkistot ovat palanneet!

7 25 arkisto1.png

Olette todella hartaasti kaivanneet takaisin blogiarkistoja, jotka olivat kuukausitolkulla jumissa vielä tuolla Trendin sivuilla. Mutta nyt minulla on kuulkaas teille mahtavia uutisia: blogiarkistot ovat palanneet! :) Nyt vanhoja blogijuttuja koko Pupulandian 6,5-vuotisen taipaleen ajalta voi selata tuolta oikeassa sivupalkissa olevan arkisto-valikon kautta (sekä tietysti kategorioittain myös). Näissä siirroissa aina tapahtuu kaikenlaista ja nyt esimerkiksi näyttää siltä, että ainakin osasta postauksia ovat videot kadonneet taivaan tuuliin, mutta tekniikkatiimi tutkii vielä saisiko ne palautettua. Muitakin pieniä bugeja voi vanhoista aiemmilla alustoilla julkaistuista postauksista löytyä, mutta eipä kai tuo niin vakavaa. Siirto on vielä osittain kesken eli esimerkiksi postauksiin tulleet kommentit eivät ole vielä siirtyneet tämän jutun kirjoitushetkellä, mutta niiden olisi kyllä tarkoitus seurata perästä. Mutta enpä tässä oikein muuta osaa sanoa kuin että HURRAA! Tätä on odotettu. :)

Related posts