Selviytymissuunnitelma pikkuputiikeille

Viime aikoina on kuulunut Helsingissä putiikkirintamalta paljon surkeita uutisia: yksi jos toinenkin pikkuliike on joutunut pistämään pillit pussiin. Herättelin viime viikolla jälleen keskustelua aiheesta ja blogin kommenttiboksissa nousi esiin niin hyvää pohdintaa, että päätin koota keskustelun satoa yhteen ihan oman erillisen postauksen voimin. Ajattelin nimittäin kerätä omien ja lukijoiden näkemysten pohjalta pienen muistilistan asioista, jotka pikkuputiikin pitäjän kannattaa huomioida.

Arvioita pienten liikkeiden tukalan tilanteen syistä on useita: taantuman aikana ihmiset kuluttavat entistäkin varovaisemmin ja no, suomalaiset nyt eivät koskaan ole keikkuneet vaateostoksissa shoppailutilastojen kärjessä. Ulkomaiset verkkokaupat ja ketjuliikkeet ovat suosiossa ja tämän hetken shoppailukulttuurissa saadaan suurimmat kiksit edullisten alelöytöjen tai uniikkien second hand -aarteiden metsästyksestä.

Myönnän, että tulin hiukan surulliseksi viime viikolla, kun kuulin puolitutun iloitsevan All Found Storen loppuunmyynnistä. Minua suretti, että taas kaatui yksi kiva putiikki Helsingin katukuvasta ja hän tuuletti riemuissaan pilkkahintaisia shoppailumahdollisuuksia. Tottakai alennusmyynnistä ja edullisista löydöistä on lupa iloita, mutta myönnän silti hätkähtäneeni niin riehakkaan ja vilpittömän iloista reaktiota tällaisen uutisen edessä.

Kauppiaan näkökulmasta on helppo syyttää kuluttajia: ihmiset syytävät rahansa verkkokauppoihin ja halpaketjuihin eivätkä ole valmiita maksamaan vaatteista juuri mitään! Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt useammankin kannanoton, jossa putiikkien kuolema sälytetään varsin suoraviivaisesti kuluttajien vastuulle, pahimmillaan hyvinkin syyllistäviä äänenpainoja käyttäen. Ja on kieltämättä ihan totta, ettei moni varmasti tule ajatelleeksi, miten konkreettinen vaikutus meillä asiakkailla on siihen, miltä kotikaupunkimme ostostarjonta näyttää. Tätä pointtia toinkin jo esille viime viikolla tekemässäni jutussa, kurkatkaa sieltä lisää!

Pikkuputiikkien ahdingosta keskustellessa on kuitenkin syytä muistaa tarkastella tilannetta molemmilta kanteilta. Tosiasia nimittäin on, että vastuuta putiikin menestyksestä (tai sen puutteesta) ei viime kädessä voi sysätä asiakkaiden harteille. Pikkuliikkeiden ahdinko on lukemattomien tekijöiden monisyinen summa, jossa toki kuluttajilla on merkittävä rooli, mutta vielä merkittävämpi rooli on silti kauppiaalla itsellään. Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos asiakkaita ei näy eikä kauppaa synny. Muistutan siis katsomaan myös peiliin.

Jotta pieni liike menestyisi, sillä pitää olla määrätietoinen suunnitelma ja bisnesstrategia, jossa moni vähäpätöiseltäkin tuntuva muuttuja on otettu huomioon. Aina tietenkään ei kohtalon oikkuja voi pystyä ennustamaan, mutta kokosin lukijoiden ajatuksia herättäneistä kommenteista paketin yksinkertaisia asioita, joita pienen putiikin omistajan tai oman liikkeen perustamisesta haaveilevan kannattaisi ehdottomasti ottaa huomioon. :)

SIJAINTI

Kaupungin keskusta tai muu aktiivinen liikekeskus on luonnollisesti se paikka, jossa liikehdintä on vilkkainta ja potentiaalisia asiakkaita eniten ympärillä. Silti edes keskustasijainti ei takaa automaattisesti menestystä – moni viimeisen vuoden aikana kupsahtaneista pikkuliikkeistä on ollut näennäisesti hyvällä sijainnilla keskellä keskustaa, mutta ikävä kyllä kohtalo voi loppupeleissä olla sadasta metristä kiinni. Vaikka Helsingin keskusta on maailman mittakaavassa ihan älyttömän pieni, jopa korttelin verran väärässä suunnassa sijaitseva liiketila voi koitua pienen putiikin turmioksi. 

Kannattaa tehdä pohjatyötä liiketilaa etsiessä ja pyrkiä selvittämään, missä kaduilla ja kortteleissa pikkuliikkeet menestyvät. Muita pikkuputiikkeja ei välttämättä ole syytä nähdä kilpailijoina, vaan parhaimmillaan liikkeet tukevat toisiaan. Helsingin Fredrikinkadun pikkuliikekeskittymä on tästä hyvä esimerkki ja itsekin huomaan usein pistäytyväni samalla reissulla useammassa putiikissa, jos ne sijaitsevat kätevästi lähellä toisiaan. Olennaisinta on sijoittua sinne, missä ihmiset käyvät ostoaikeissa muutenkin.

Näennäisesti hyvälläkään paikalla oleva liikehuoneisto ei välttämättä ole kaupan kannalta otollinen. Keskustankin sivukadut saattavat olla melko hiljaisia ja on huono merkki, jos samalta kadulta on viimeisten parin vuoden aikana kaatunut useampi putiikki. Siihen on syynsä, miksi suuret merkit ja kauppaketjut odottavat täydellisten liiketilojen löytymistä ja vapautumista jopa vuosia. Parhaat kauppapaikat ovat harvassa ja varman päälle pelaava menee sinne, missä asiakkaat ovat jo valmiiksi.

Jokainen liikkeen omistaja varmasti haaveilee siitä, että oma putiikki olisi niin kiinnostava, että se jaksaisi vetää asiakkaita käymään vähän kauempaakin ja saisi ihmiset poikkeamaan korttelin verran normaaleilta arkireiteiltään. Pääsääntöisesti näin ei kuitenkaan tapahdu, valitettavasti. Tottakai joissain harvinaisissa tapauksissa tämä saattaa onnistuakin, mutta lähtökohtaisesti menestyksen avaimet piilevät sijainnissa.

VALIKOIMA

Yksi avainasia kaupan alalla on tietysti kysynnän ja tarjonnan kohtaaminen. Jos liikkeen valikoima ei vastaa sitä, mitä asiakkaat etsivät tai kokevat tarvitsevansa, ei kauppa todennäköisesti käy. On siis jo perustamisvaiheessa syytä miettiä putiikin konseptia molemmista suunnista: millaista valikoimaa haluaisi itse markkinoille tuoda mutta myös sitä, olisiko sille tilausta ja asiakaskuntaa täällä. Pohjatyö kannattaa tässäkin asiassa tehdä huolellisesti. Jännittävä brändi, joka niittää menestystä Berliinissä, ei välttämättä saa osakseen riittävän suurta suosiota täällä koto-Suomessa.

Paras strategia on tietysti valikoida myyntiin jotakin sellaista, mille kysyntää olisi mutta tarjontaa ei vielä niinkään. Kaikenlaisille vaatteille ja tyylisuunnille on varmasti oma kannattajakuntansa, mutta aiemman postauksen keskustelussa nousi useassa kannanotossa esille se, että juuri sellaista itselle mieluisaa vaatetusta ei tunnu löytyvän ja oikeanlaisen valikoiman puute ajaa ihmiset ostoksille verkkokauppoihin. Monien pikkuliikkeiden vaatetarjonta koetaan liian erikoiseksi, kun todellisuudessa ihmiset kaipaisivat laadukasta, tyylikästä ja ajatonta vaatetta sekä töihin että vapaa-ajalle.

Myös persoonallisille putiikeille on paikkansa, mutta suurin osa suomalaisista kuluttajista tuntuu silti etsivän jotakin vähän hillitympää – ainakin heistä, jotka mielellään asioisivat nimenomaan pienissä liikkeissä ja olisivat valmiita satsaamaan pukeutumiseen myös rahallisesti. Kannattaa siis miettiä, missä on se markkinarako, johon olisi hyvä iskeä. Trendikkäiden hipster-merkkien rinnalle ainakin Pupulandian lukijat tuntuivat keskustelussa kaipaavan klassisempaa ja naisellisempaa, kuitenkin nuorelle kuluttajalle sopivaa tarjontaa. Kuulemma erityisesti skandinaavisen tyylikästä bisnesvaatetusta saisi olla tarjolla enemmänkin suurempien ja Suomessa jo hyvin edustettujen mainstream-brändien rinnalla – potentiaaliset putiikkien perustajat, huomio!

Brändejä valitessa kannattaa luonnollisesti miettiä myös kilpailua. Ei välttämättä ole kannattavaa ottaa myyntiin esimerkiksi sellaista merkkiä, jolla on oma myymälä tai muita suuria jälleenmyyjiä lähialueella. Omien merkkiliikkeiden tai suurten tavaratalojen kanssa voi olla vaikea kilpailla valikoiman laajuudessa, ja ihmiset usein hakeutuvat ostamaan vaatteensa sieltä, missä oletettavasti on paras valikoima. Esimerkiksi kotimaisista merkeistä on järkevää valita myyntiin sellaisia brändejä, joita omalla kotipaikkakunnalla ei vielä ole edustettuna.

On haaste tasapainoilla tunnettujen brändien sekä nousevien ja kiinnostavien mutta vielä melko tuntemattomien merkkien välimaastossa. Tunnetumpien brändien myynnissä on enemmän kilpailua, mutta pienet merkit saattavat olla peruskuluttajalle liian tuntemattomia nimiä, jotta ne itsessään toimisivat vetonauloina asiakkaille. Jos haluaa tarjota nimenomaan vielä Suomessa tuntemattomampia merkkejä, on syytä myös miettiä, miten brändejä saisi tehtyä tunnetummiksi ja houkuttelevammiksi kuluttajille.

Ehkä ei olisi huono idea tehdä omaa pientä kuluttajatutkimusta vaikkapa oman tuttavapiirin (ja kavereidenkin tuttavapiirien) kesken ja tiedustella, millaisia merkkejä ja vaatteita myyntiin todella kaivattaisiin. Mitä putiikkitarjonnasta vielä puuttuu? Toisaalta tässä valikoima-asiassa heitän palloa myös hiukan kuluttajille, asiakkaille ja teille lukijoillekin. Viime postauksen kommenteissa harmiteltiin useaan otteeseen, että omia lempimerkkejä ei vain saa Suomesta mistään ja osattiin kertoa, että ulkomailta sellaista kaivattua vaatetarjontaa löytyy, mutta ainoakaan merkkiä ei mainittu nimeltä. Pyydän siis teitä: kertokaa tämän postauksen kommenteissa, mitä ovat ne brändit, joita te kaipaisitte myyntiin myös Suomeen? Ehkäpä joku putiikin omistaja tai sellaisen perustamisesta kiinnostunut oikeasti ottaa vinkeistä onkeensa.

PALVELU

Samaan aikaan, kun verkkokaupoista tilaaminen kotisohvalta käsin on tehty helpoksi ja halpaketjut ovat hilanneet hintakäsitykset pohjalukemiin, on putiikin pystyttävä tarjoamaan jotakin ekstraa. Palvelu on yksi sellainen asia, joka voi parhaimmillaan saada asiakkaan palaamaan liikkeeseen uudelleen ja uudelleen. Pahimmillaan se voi syöstä putiikin asiakkaan ajatuksissa mustalle listalle ja kertautua ihmiseltä toiselle jaettuna huonona tarinana pilaten monta potentiaalistakin asiakassuhdetta. Pienessä liikkeessä säännöllisen ja tuottavan bisneksen pohja piilee kanta-asiakkaissa, jotka palaavat ostoksille kerta toisensa jälkeen. 

Mitenkään sen kummemmin yleistämättä ovat pikkuputiikki-keskusteluissa toistuvasti nousseet esille suomalaisen palvelukulttuurin puutteet. Vaatii taitoa ja pelisilmää (sekä myös ehkä himpun verran oikeanlaista luonteenlaatua) osata toimia asiakkaiden kanssa. Osa haluaa katsella ihan omassa rauhassa ja ahdistuu viattomastakin avuntarjouksesta, osa taas ottaa mielellään vastaan palvelua, makutuomarointia ja suosituksia. Asiakaspalvelun pahimpia ääripäitä onkin se, ettei palvelua saa edes silloin, kun sitä tarvitsisi tai se, että myyjä tuputtaa, painostaa tai maanittelee ostamaan jotakin, mistä asiakas ei ole varma tai mitä hän ei oikeasti halua. 

Olennaisinta asiakaspalvelufilosofiassa ehkä on, että on tarvittaessa valmis antamaan asiakkaalle aikaa, palvelua ja panostusta ilman tuputtavaa ja liian myyvää asennetta. Moni putiikin pitäjä tuntuu ajattelevan, että aika menee hukkaan palvellessa sellaista asiakasta, joka ei sitten ostakaan mitään, mutta tässä juuri mennään minusta vikaan. Uskon itse siihen, että aidosti lämpimät ja huomaavaiset asiakaskohtaamiset muistetaan, vaikka juuri sillä kertaa ostettavaa ei löytyisikään. Loistava palvelukokemus saa varmasti palaamaan putiikkiin uudelleen – ja ehkä toisella kertaa ostamaan jotakin. Kauhutarinoiden lisäksi myös hyviä palvelukokemuksia jaetaan tuttavien kesken ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi erityisen hyvä ja ystävällinen palvelu on mainio tapa erottautua kilpailijoista.

Pikkuliikkeen omistajalla ovat yleensä kädet täynnä hommaa ja työpäivät venyvät pitkiksi. Siitäkään huolimatta asiakaspalvelu ei saisi olla se kohta, josta säästetään. Olin hyvin hämmentynyt lukiessani asiakkaiden tarinoita edellisen putiikkipostauksen kommenteista: eräässä esimerkissä asiakas oli toistuvasti pyytänyt saada tietää, milloin jokin tietty tuote olisi saapunut liikkeeseen tai olisiko jotakin toista tuotetta mahdollisesti myöhemmin tulossa saataville. Jostain syystä tämä ei pyynnöistä huolimatta ollut onnistunut. Miksi potentiaalista ja selvästi ostohaluista asiakasta ei palvella? Fiksu putiikinomistaja tarjoaisi nämä tiedot ilomielin ja sopisi vielä asiakkaan kanssa sovituspäivän sekä varaisi halutun tuotteen tuoksi ajankohdaksi sivuun.

Parasta palvelua on sellainen, jota asiakas ei välttämättä osaa edes pyytää ja kaivata mutta josta hänelle silti on iloa ja hyötyä. Eräs lukija mainitsi ulkomailla sijaitsevan lempiputiikkinsa omistajan lähettävän hänelle usein jo ennakkoon kuvia ja tietoa tulossa olevista tuotteista, ottavan tarvittaessa vaatteista mittoja ja varaavan halutessa kiinnostusta herättäneen vaatteen. Monella putiikilla palvelu on varmasti mallillaan jo entuudestaan, mutta suosittelen silti pohtimaan, miten palvelua voisi parantaa vielä entisestään!

AUKIOLOAJAT

Siinä missä kauppakeskukset ja marketit venyttävät aukioloaikojaan yhä myöhempään iltaan, moni pikkuliike sulkee ovensa arkena jo klo 18. Pienten putiikkien aukioloajat ovat monille työssäkäyville haastavia aikaisten sulkemisaikojensa puitteissa. Jos töistä vapautuu vasta 17-18 aikoihin, ei ostoksille välttämättä enää ehdi pikkuliikkeisiin, vaikka haluaisikin. Viikonloppuisin puolestaan vietetään aikaa perheen ja ystävien kanssa, harrastetaan, matkustetaan, levätään ja hoidetaan ruokaostoksia ja muita välttämättömiä puuhia – arvokasta vapaa-aikaa ei välttämättä haluta käyttää vaateshoppailuun. 

Moni pikkuputiikki onkin jo ymmärtänyt pidentää aukioloaikaansa klo 19 asti. Suurin osa asiakkaista lienee muutenkin liikenteessä ennemmin iltapäivästä eteenpäin kuin aamun tunteina, joten ehkä päivänä tai parina viikossa liike voisi olla auki esimerkiksi klo 12-20. Myös tällaisia käytännön asioita kannattaa miettiä.

HINTA & LAATU

On paljon ihmisiä, jotka eivät asioi pienissä putiikeissa lainkaan siksi, että niiden hintataso on heille liian kallis – oli kyse sitten todellisista rahasyistä tai vain valinnoista. Pieni liike, joka pyrkii panostamaan laatuun ja eksklusiiviseen tarjontaan, ei todennäköisesti pysty kilpailemaan ketjuliikkeiden kanssa hinnassa, mutta se ei ole edes tarpeen. Yhä useampi ihminen ostaa vaatteita ja tavaraa harkiten sekä pelkän hinnan ohella myös laatua sekä vastuullisia arvoja puntaroiden, ja on valmis myös maksamaan hiukan enemmän aidosti laadukkaasta ja mieluisasta tuotteesta. Laatutietoiselle asiakkaalle pitää pystyä perustelemaan, mikä vaatteessa maksaa. Jos hinta ja laatu eivät tunnu kohtaavan, pelkällä merkillä ei pitkälle pötkitä.

Vaikka moni asioisi mielellään suomalaisissa putiikeissa, usein kuulee harmiteltavan, että sama vaate voi olla Suomessa huomattavasti kalliimpi kuin ulkomailla. Suuri osa ihmisistä arvostaa yhä sitä, että vaatetta pääsee sovittamaan helposti ja materiaaleja saa hypistellä käsin – kivijalkaliikkeessä asioidessa vaatteen sopivuuden voi todeta heti ilman turhauttavaa ja aikaa vievää palautusrumbaa. Harva kuitenkaan on valmis maksamaan näiden asioiden takia vaatteesta moninkertaista summaa siihen nähden, millä vastaavan tuotteen saisi ulkomailta.

Korkeat hinnat ovat osin ymmärrettäviä: maahantuonti maksaa ja työvoima sekä liiketilat ovat täällä kalliita ja tuopa arvonlisäverokin hintoihin oman bonuksensa. On kuitenkin naiivia olettaa, että asiakas olisi valmis maksamaan kohtuutonta Suomi-lisää, jos saman tuotteen saisi ulkomailta kotiovelle tilattuna aivan huomattavasti halvemmalla. Räikeimmässä kuulemassani esimerkissä tuttuni oli ostanut Yhdysvalloista hupparin 30 eurolla ja bongannut pian tismalleen saman tuotteen suomalaisesta skeittiliikkeestä – hintalapussa vain luki täällä 170 euroa. Hinnat pitää toki laskea niin, että myynti on kannattavaa, mutta aika usein niissä on melkoisesti ilmaa. 

Kannattaa muistaa, että kun verkkokauppojen kautta koko maailma on asiakkaalle avoinna, täytyy pitää järki matkassa myös hinnoittelussa tai voi käydä niin, että tuote mennään ostamaan muualta.

VERKKOKAUPPA

Pienelle liikkeelle voi olla kannattavaa harkita myös verkkokauppaa varsinaisen kivijalkamyymälän rinnalle. Siinä missä paikallinen putiikki on vain pienen ihmisjoukon saatavilla, verkkokaupan kautta voi tavoittaa koko Suomen tai jopa maailman. Sivuston rakentaminen ja ylläpito vaativat toki jonkin verran aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta tyylikkäät, ajantasaiset ja toimivat nettisivut ovat liikkeelle hyvä käyntikortti – mahdollisesta lisämyynnistä puhumattakaan. Monissa putiikeissa verkkokaupan logistiikka on toteutettu kätevästi yhdessä itse liikkeen valikoiman kanssa: samat tuotteet ovat myynnissä molemmissa ja varastotilanne päivittyy automaattisesti myyntien mukaan. 

MARKKINOINTI

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä on vuorossa monen pikkuputiikin suurin kompastuskivi: markkinointi. Ryhdyin alun alkujaan tekemään Pupulandiaan Pikkuputiikit esittelyssä -juttusarjaa siitä syystä, että koin monen pienen, lupaavan liikkeen kompuroivan siksi, etteivät potentiaaliset asiakkaat koskaan löydä perille. Ja mitenpä löytäisivätkään, jos he eivät edes tiedä koko liikkeen olemassaolosta. Yhden naisen ja blogin putiikkikampanja on varmasti auttanut yhdistämään monta valveutunutta kuluttajaa ja kiinnostavaa helsinkiläisliikettä, mutta putiikit tarvitsisivat vieläkin enemmän näkyvyttä.

Haasteita markkinoinnissa on monia: se vaatii kekseliäisyyttä sekä aikaa ja rahaa, joita pienellä yksityisyrittäjällä ei yleensä ole tuhlattavaksi. Moni putiikinpitäjä luottaa liiaksi siihen, että ihmiset vain mystisesti löytävät paikalle, mutta tosiasiassa pienen liikkeen on aktiivisesti viestittävä potentiaalisille asiakkaille olemassaolostaan. Kuulen liian usein ihmisiltä, kuinka he ovat harmikseen saaneet tietää jostakin kivasta putiikista vasta, kun on jo liian myöhäistä ja se on lopettamassa toimintaansa. 

Sosiaalinen media on yksi helpoimmista ja edullisimmista kanavista (usein jopa ilmainen) tuoda omaa yritystä esille. Facebookin alati uudistuvat algoritmit tosin tekevät äärimmäisen vaikeaksi oman sisällön rummuttamisen, kun nykyään postauksia eivät välttämättä näe edes he, jotka ovat itse tykänneet ja halunneet seurata sivua palvelussa. Pienelläkin rahallisella panostuksella voi tosin merkittävästi parantaa omaa näkyvyyttään. Facebookin tympeistä uudistuksista huolimatta kehotan pikkuliikkeitä olemaan aktiivisia sosiaalisen median kanavissa – Facebook, Instagram ja Pinterest ovat joka tapauksessa näppäriä (ja pääosin ilmaisia) väyliä tavoittaa oikean henkisiä tyyppejä sekä potentiaalisia asiakkaita. Yksi hyvä sosiaalisen median kanava ovat toki myös blogit ja vlogit. Näkyvyyttä voi hakea sekä oman blogin tai vlogin kautta että tavoittelemalla palstatilaa suosittujen bloggaajien tai vloggaajien tonteilta.

Kaikessa markkinoinnissa on hyvä olla jonkinlainen punainen lanka ja suunnitelma – päämäärätön roiskiminen sinne tänne ei yleensä tuota tulosta. Mieti, millaista asiakaskuntasi on ja millaista yleisöä tavoittelet sekä millaisella äänellä haluat yleisöäsi puhutella. Sosiaalinen media on erinomainen väylä tiedottaa tulossa olevista uutuuksista ja tapahtumista, esitellä myynnissä olevia merkkejä ja valikoimaa, informoida tarjouksista sekä luoda samalla suhteita mahdollisiin asiakkaisiin. Myös uutiskirje voi olla hyvä keino tavoittaa asiakkaita.

Nämä jutut ovat varmasti useimmille pienyrittäjille ihan selvää pässinlihaa eikä minulla valitettavasti ole hihassani mitään maita mullistavia vippaskonsteja markkinointiasioihin, eikä niitä tuntunut olevan blogin lukijoillakaan. Rahan, ajan ja osaamisen puute lienevät suurimpia ongelmia markkinointihommissa, mutta yhden kiinnostavan ajatuksen bongasin edellisen postauksen kommenteista ja jatkojalostin sitä vielä hiukan eteenpäin. Heitänkin nyt tässä asiassa pallon freelancerina tai yrittäjänä toimiville viestintä-, markkinointi- ja PR-ammattilaisille, joilla on kokemusta muodin alalta. Tiedän, että teitä on ja uskon, että monelle kelpaisi lisäduuni!

Tarvittaisiin selvästi jotakuta valveutunutta tyyppiä (tai tyyppejä), jotka erikoistuisivat nimenomaan pikkuliikkeisiin ja ryhtyisivät myyvään palveluitaan kohtuuhintaan niille. Suurin osa muodin alan PR-yrityksistä on sen verran isoja toimijoita, että paveluiden hintataso ovat auttamatta niiden maksukyvyn yläpuolella. Uskon kuitenkin, että moni pienyrittäjä kaipaisi markkinointiapua oman osaamisensa tueksi sekä ideointiin että toteutukseen.

Tällainen markkinointihenkilö voisi siis toimia tavallaan konsulttina ja tiedottajana ja auttaa viestin viemisessä keskeisiin medioihin. Kiireisellä yksityisyrittäjällä ei usein kerta kaikkiaan ole riittävästi aikaa tai taitoakaan panostaa markkinointiin. Palvelun hinnan pitäisi tietysti olla kohdallaan ja sopimusten joustavia, jotta pienyrittäjillä olisi varaa ostaa palvelua. Huikkaan siis nyt mainiosta liikeideasta sekä potentiaalisille tekijöille että pikkuputiikkien omistajille! Olisiko putiikkiyrittäjän näkökulmasta tällaisessa järkeä? Entä voisiko tämän tyyppinen työ olla freelance-pohjalta reippaalle pr-ihmiselle mielenkiintoista?

Huh, mikä vuodatus. Lista saattaa vaikuttaa uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi yleensä kaikilla näillä seikoilla on osansa toimivassa kokonaisuudessa. Jos mieleen tulee vielä lyömättömiä lisävinkkejä, arvokasta palautetta putiikeille tai muita aiheen innoittamia mietteitä, niin kommenttiboksissa on sana vapaa. Jatketaan keskustelua siellä! :)

PS. Kaikki Pupulandian pikkuputiikkiesittelyt pääsee lukemaan aiheelle omistetusta Pikkuputiikit esittelyssä -kategoriasta. :)

Kaikki kuvat on napattu aiemmin blogiin tekemistäni putiikkiesittelyistä. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia