1/06/15

Jackie Kennedyn jalanjäljissä

6 79 asu-jackieo4.jpg

Vietin rakkaan ystäväni kanssa eilen museopäivää ja yksi päivän ohjelmanumeroista oli käydä katsomassa Ateneumissa Ismo Höltön valokuvanäyttely. Jos se ei olisi eilen ollut esillä viimeistä päivää, suosittelisin sitä nyt teillekin. Mutta koska vaikuttava näyttely valitettavasti päättyi eilen, kehotan vain painamaan Höltön nimen mieleen ja tarttumaan hetkeen, jos tilaisuus osuu kohdalle vielä toisen kerran.

Ismo Höltön näyttelystä on kirjoitettu mediassa paljon, enkä ihmettele. Hänellä on ollut aivan ainutlaatuinen kyky päästä lähelle ihmisiä ja saada heidät katsomaan kameraan rehellisesti ja teeskentelemättä. Kuvattavien silmistä välittyvät aidot tunteet ja inhimillisen rehelliset ilmeet ja olemukset tuovat heidät lähelle. Kiinnitin näyttelyssä myös huomiota 60-luvulla otettujen mustavalkokuvien tarkkuuteen ja sävyihin: erilaiset pinnat ja tekstuurit pomppaavat kuvista esiin niin kauniisti, että paksujen takkikankaiden karheuden ja rispaantuneiden hihansuiden langanpätkät voi melkein tuntea sormenpäissään ja pöllyävän maalaispolun tomuisen tuulenvireen haistaa nenässään. Uskomattoman hienoja, elämänmakuisia kuvia.

asu-jackieo1.jpg

Jäimme ystäväni kanssa miettimään, kuinka ihan tavallinenkin katumaisema näyttää Höltön kuvissa niin kauniilta. Taitava kuvaaja hallitsee toki rajauksen ja sommittelun sekä valojen ja varjojen salat, mutta mietimme kuvia katsellessamme, ettei samankaltaista tunnelmaa enää saa tänä päivänä vangittua valokuvaan. Menneiden vuosikymmenten estetiikassa ja 60-luvun minimalistisessa tyylissä on vain jotakin niin kaunista. Kaikki oli tuolloin niin kaunista – autot, mainokset, vaatteet… Jos minä saisin toivoa, niin kaikki autot näyttäisivät yhä siltä kuin 60-luvulla, ja väitän, että kadulla napatuista valokuvista tulisi saman tien tuhat kertaa kauniimpia. Sisäinen esteetikkoni suree joskus, etten syntynyt tuohon maailman aikaan. Ennen oli niin monella tapaa kauniimpaa.

Menneet vuosikymmenet ja entisaikojen tyyli-ikonit olivat mielessä myös tätä viime viikon asua kuvaillessa. Leikin oman elämäni Jackie Kennedyä pukemalla ylle hienostuneen naisellisen kevättakin ja suuret aurinkolasit sekä punaamalla huuleni kirkkaanpunaisiksi, tottakai. Tuli jopa vähän ladylike fiilis. ;)

Translation: A Jackie Kennedy inspired outfit from last week. ;)

asu-jackieo14.jpg

Takki // jacket Lindex*, housut // trousers Gina Tricot, kengät // shoes & Other Stories, laukku // bag Väska*, aurinkolasit // sunglasses Gina Tricot

* saatu blogin kautta // gifted

asu-jackieo10.jpg asu-jackieo11.jpg asu-jackieo13.jpg asu-jackieo16.jpg

Photos: Vesa Silver

Related posts

29/05/15

Kutkuttavan tanssijalan perjantaibiisi

2 60 ronya.jpg

Suomesta putkahtelee nyt vähän väliä kaikenlaisia kiinnostavia tulokkaita musiikkirintamalla – ja jos ei nyt kaikki ihan kokonaan uusia, niin ainakin minun soittolistoillani on debytoinut useampi suomalaisartisti viime aikoina. Yksi uusista kiinnostuksenkohteistani on suomalainen Ronya, joka kiinnitti huomioni äänellään joitakin vuosia sitten. Esikoissinkku Hyperventilating ei sinänsä sykähdyttänyt meikäläistä, vaikka neidolla komea ääni olikin, mutta nyt alkaa olla biiseissäkin sellaista soundia, että sytyttää. 

Itse asiassa Flame-kappale on julkaistu jo reilu vuosi sitten, mutta jotenkin se on mennyt minulta ohi korvien aikanaan ja bongasin biisin ensi kertaa vasta tällä viikolla. Mutta siis erittäin mainio elektrobiisi, joka laittaa tanssijalan vipattamaan ja kuulostaa hyvällä tavalla kansainväliseltä. Eli jäänpä uteliaana odottamaan tulevaa. :)

Translation: Friday tunes from a Finnish singer called Ronya. 

Photo: Ronya Official Facebook

Related posts

28/05/15

Hyvän tuulen TV-sarja-vinkkaus: Hart of Dixie

26 116 hart-of-dixie1.jpg

Rakastatko Gilmoren tyttöjä? Jättikö sarjan päättyminen elämääsi tyhjyyden? Vai oletko katsonut kaikki kaudet läpi jo niin moneen kertaan, että kaipaisit vaihtelua, mutta mitään Gilmoren tyttöjen kaltaista hyväntuulen tv-sarjaa ei ole tehty sen koommin, ainakaan onnistuneesti? Älähän huoli, nyt tulee nimittäin helpotusta ikävään ja mitä mainioin tv-sarjavinkkaus etenkin heille, jotka ovat jääneet kaipaamaan Stars Hollown väkeä.

En oikein tiedä, miten onnistuin välttelemään Gilmoren tyttöjä kolmekymppiseksi asti, mutta jotenkin onnistuin. Siitäkin huolimatta, että paperilla Gilmoren tytöt oli juuri sellainen sarja, mitä minun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt suorastaan rakastaa. Tsekkailin kyllä satunnaisia jaksoja sieltä täältä jo silloin, kun Roryn ja Lorelain vaiheita seurattiin telkkarissa, mutta en koskaan jäänyt sarjaan niin koukkuun, että olisin muodostanut siihen kovin intohimoista suhdetta. 

Ja totta puhuen se pikanopeudella rullaava yltiönokkela dialogi oli minusta niin epärealistisen kuuloista, että se alkoi kääntyä jo ärsyttävän puolelle. KUNNES ryhdyin katsomaan sarjaa viime syksynä oikein ajatuksella ihan alusta, ja kappas vain, jäin niin koukkuun, että katsoin lopulta kaikki 7 tuotantokautta muutamassa kuukaudessa.

hart-of-dixie-wallpaper.jpg

Olin peräti niin koukussa, että huomasin jossain vaiheessa jo huolestuvani, että mitäs sitten, kun tämä loppuu… Ja lopultahan se päivä väistämättä koitti. Onneksi rakas ystäväni ennakoi tilannetta ja vinkkasi jo hyvissä ajoin minulle toisesta sarjasta, jolla voisin sitten yrittää täyttää Gilmoren tyttöjen jättämää aukkoa elämässäni – kuten hän oli siis itse jo tehnyt. ;) Ja kieltämättä jenkkisarja Hart of Dixie yllätti minutkin positiivisesti.

Hart of Dixien henki, miljöö ja hahmokavalkadi on jokseenkin samantyyppinen kuin Gilmoren tytöissäkin. Nuori lääkäri Zoe Hart (ihana Rachel Bilson) muuttaa työn takia New Yorkista Alabamaan pieneen tuppukylään nimeltä Bluebell ja yrittää sopeutua elämänmuutokseen vaihtelevalla menestyksellä.

Mukana on luonnollisesti kirjava sakki pikkukaupungin persoonallista väkeä sekä sopivasti romantiikkaa. Erinäisten juonenkäänteiden lomassa jännitetään, päätyykö Zoe yhteen kaupungin oman kultapojan ja unelmavävyn, lakimies Georgen kanssa vai viekö neidon sydämen sittenkin hurmaava mutta holtiton baarimikko-renttu Wade? Vai karauttaako jostain takavasemmalta kuvioihin kenties joku aivan ennestään tuntematon prinssi? Minäkään en vielä tiedä, mutta sen voin kertoa, että koukussa ollaan ja pahemman kerran. Mutta jos minulta kysytään, niin ainoa oikea Zoelle on tietysti Wade! ;)

Hart-Of-Dixie-HD-Wallpapers3.jpg

Olen nyt muutamassa viikossa ehtinyt päästä jo kolmannen kauden puoleen väliin ja taas hieman harmittaa, että jaksot loppuvat kohta. Neljäs ja viimeinen kausi on tehty, mutta se ei ole vielä katsottavissa Netflixissä, joten sitä saan vielä hetken odotella.

Ystäväni ja minä emme muuten ole ainoita, joissa Hart of Dixie on herättänyt mielleyhtymiä Gilmoren tyttöihin, sillä myös IMDB:n arvosteluissa Bluebelliä on luonnehdittu uudeksi Stars Hollowksi. ;) Ja tähtiäkin se on kerännyt IMDB:ssä peräti 7,8 – ei paha! Tämä on sellainen hyväntuulinen, viihdyttävä ja sopivasti hömppä sarja, jonka hahmoihin ja sympaattiseen meininkiin on helppo ihastua sekä juonikuvioihin koukuttua. Voin siis suositella! Tietenkään tämä ei Gilmoren tyttöjä korvaa, mutta ehdottomasti kokeilun arvoinen.

New-Hart-Of-Dixie-promotional-stills-rachel-bilson-25081030-2000-1333.jpg

Related posts

23/05/15

Biisi lauantaiksi

3 54 isbells.jpg

Nyt höristelkäähän korvianne Bon Iveristä sekä lempeistä ja melankollissävytteisistä indiefolk-soundeista tykkäävät ihmiset! Tulossa on sellainen musavinkki, että arvelisin yllä mainituilla mieltymyksillä varustetuille korville kolahtavan. :) Belgiasta tulevan Isbellsin biisi Reunite (joka on siis julkaistu jo vuonna 2009) iski vähän salakavalasti jonnekin tajuntaan vasta kuuntelun loppupuolella, vaikka nyökyttelin hyväksyvästi jo ensimmäisten kitarasointujen soljuessa ilmoille. Kannattaa siis kuunnella loppuun asti.

Translation: Ahoy, if you like Bon Iver and gentle, melancholic indiefolk sounds! I found a cool Belgian band called Isbells and liked their song Reunite a lot. The song kind of grows on you, so make sure you listen to it until the end. :)

Related posts