Hyvää huomenta!

Olen jotenkin tuon Roskilden jäljiltä aivan loma-moodissa. Siellä pääsi niin täydellisesti irti kaikesta arjesta ja nyt on selvästi hiukan vaikeuksia sopeutua arkirutiineihin taas. Mutta hei, nyt on heinäkuu, joten eikös sitä saakin ottaa vähän rennommin? ;) Tämän tiistaipäivän aloitin oheisella biisillä, joka tuo jotenkin aina hymyn huulille. Kuulin kappaleen alun perin jossain vaatekaupassa ja painoin mieleeni pienen pätkän lyriikoita, jotta voisin etsiä sen kotiin päästyäni. Kännykän musiikintunnistus-aplikaatiokaan ei nimittäin tunnistanut kyseistä kipaletta. Onneksi löytyi sitten internetin ihmeellisen maailman avulla! Mutta jos meikäläisen musajutut ovat ennenkin kolahtaneet, niin laittakaahan biisi soimaan, koska itse juuri tuumasin, että tällä lähtee päivä takuuvarmasti käyntiin hyväntuulisissa tunnelmissa. :)

EDIT: En tiedä, onko Lilyn tekniikkakin lomamoodissa vai missä vika, mutta jostain syystä video ei nyt näy, joten sillä aikaa, kun asiaa selvitellään, niin käykäähän kurkkimassa kyseinen biisi TÄÄLTÄ. :) Biisi löytyy myös tuolta kommenttiosiosta ja sen voi kuunnella sitä kautta. 

Boys of Summer

Vihdoin kotona! Automatka isän kyydissä kuunneltiin ikivihreitä hittejä, joita valitsisin roadtrip-soundtrackilleni. Cindyn kanssa lauloimme sielujemme kyllyydestä mukana, enkä usko, että isälläkään oli valitsemistani biiseistä kovasti valittamista. :) Tässä yksi ihan lyömätön klassikko-kesäbiisi, joihin en kyllästy ikinä: Don Henleyn Boys of Summer. <3

PSST, parempilaatuisen version saa kuuluviin Spotifysta tämän linkin kautta. :)

Musiikkia sielulle

Saan harvoista asioista tässä maailmassa yhtä isoja kiksejä kuin oikein kohdalleen osuvasta musiikista. On tiettyjä juttuja, jotka musiikissa kolahtavat minuun aivan erityisesti ja tuttavani esitteli minulle eilen artistin, jonka biiseissä on vain kaikki ne elementit, joilla sukelletaan meikäläisen sieluun. Maailman siisteimpiä juttuja on se, kun kohtaa ihmisen, jonka kanssa on älyttömän samanlainen musiikkimaku, mutta joka tietää juuri hiukan eri artisteja kuin itse – ja sitten päästään siihen mielettömään biisi- ja artistivinkkausten kehään, jossa saa yhtäkkiä kuunneltavaksi huikean määrän uutta musiikkia, jonka olemassaolosta ei ole tiennyt mitään. Huippua! :)

Tuo minulle eilen esitelty artisti on nimeltään Nils Frahm ja suosittelen todellakin tsekkaamaan, jos uskomattoman kaunis fiilistelymusa uppoaa. Ainakin te, jotka olette pitäneet soittolistoistani, tsekatkaa tämä. Valitettavasti tätä Felt-levyä ei löydy Spotifysta eikä Youtubesta, joten joudutte surffaamaan TÄNNE. Suosittelen erityisesti biisejä Keep ja Familiar.

Nils Frahmin kuvan alkuperäinen lähde ei tiedossa.