2/08/16

Kuvamuistoja Milanosta & 5 matkavinkkiä

1 73

Huomasin, että osa Milanon reissukuvistani on vielä jäänyt julkaisematta ja ajattelin laittaa ne jakoon muutaman matkavinkin kera. Vaikka olen käynyt Milanossa monta kertaa, reissut ovat usein olleet lyhyitä työmatkoja, joiden aikana kaupunkiin ei ole juurikaan ehtinyt tutustua. En ole koskaan ollut mikään sellainen turistikohteissa vaeltaja ja loppujen lopuksi tälläkin reissulla niiden varsinaisten nähtävyyksien tahkoaminen jäi tyystin väliin. En tainnut astua myöskään jalallani yhteenkään vaatekauppaan koko viikon aikana. Älkää kysykö, mitä minä siellä Milanossa tein? En oikein tiedä itsekään. :D Nautiskelin helteestä, söin pastaa ja lomailin, kai. Enkä ottanut montaakaan valokuvaa. Mutta mukavaa oli!

Italiassa aika paljon matkustelleena on todettava, että Milano ei ole maan kaupungeista todellakaan se suurin kaunotar. Monesti Milanoa kuuleekin dissattavan epäviihtyisäksi, mutta jostain syystä minä tykkään. Toisaalta en ole vielä löytänyt Italiasta montaakaan paikkaa, josta en tykkäisi. Tässä muutama paikka ja vinkki Milanon reissaajille oman viime matkani pohjalta. :)

Brera

En tunne Milanoa kamalan hyvin, mutta useampikin ihminen vinkkasi ennen reissua, että Breran alue on sellainen, josta voisin pitää. Löysin ihanan Airbnb-kämpän juuri tältä seudulta ja voin kyllä suositella muillekin. Brera on sellaista hiukan fiinimpää, viihtyisää asuinaluetta, jota turistit eivät ole kansoittaneet. Tämä on tosi kiva alue esimerkiksi majoittua Milanossa.

En tutkinut ruokapaikkoja juuri etukäteen, vaan menin aina nälän yllättäessä vähän sinne, minne nenä näytti. Brerassa en syönyt kertaakaan huonosti, vaikka palvelu joissakin paikoissa hiukan takkuilikin. Mozzarella-herkkuihin erikoistunut Obicà-niminen ravintola oli kuitenkin niin hyvä, että palasin sinne reissullani vielä toistamiseenkin. Ei ehkä se kaikkein edullisin ravintola, mutta ruoka oli todella herkullista. Suosittelen lämmöllä erityisesti sitä savun makuista mozzarellaa, nam!

Navigli

Yksi kivoimmista alueista Milanossa on joen varrella sijaitseva Navigli – etenkin ilta-aikaan joen liepeillä on varsin viihtyisää. Muistan joskus aiemmilla reissuillani syöneeni jossakin jokivarressa sijainneessa ravintolassa (jonka nimeä en tietenkään muista) todella hyvin, mutta koska Navigli on suosittu alue turistien keskuudessa, täällä kannattaa olla tarkkana, mihin ravintolaan istahtaa aterioimaan. Tällä reissulla nimittäin söin elämäni huonoimman lasagnen nimenomaan joen varrella sijainneessa ravintolassa (jonka senkään nimeä en tietenkään muista). Yksi tyylikäs ja viihtyisä istuskelupaikka oli kuitenkin ravintola Bond. Ruoka ei ollut mitenkään erityisen ihmeellistä, mutta oikein maistuvaa kuitenkin.

Erityisen maininnan Naviglissa ansaitsee kuitenkin ihastuttava La Vineria -viinibaari, jossa nautimme useampanakin päivänä paahtavassa helteessä valkoviini-spritzerit. Omistaja-setä on hurjan symppis, viini hyvää ja ennen kaikkea edullista. Suosittelen vahvasti!

Toinen mainitsemisen arvoinen juttu Naviglissa on sattumalta löytämämme pieni jäätelöbaari heti Porta Genovan metroaseman vieressä Via Valenzalla (siinä Via Casalen ja Via Vigevanon välisellä pätkällä, jokea lähemmällä puolella katua). Jätskipaikka ei muuten ollut mitenkään ihmeellinen, mutta satuimme maistamaan banaani-karamelli-jäätelöä, joka ajatuksena kuulostaa ehkä vähän epäilyttävältä, mutta oli todellisuudessa maailman parasta! Vähän kuin olisi se kiinalaisista ravintoloista tuttu friteerattu banaani -jälkkäri tehty jäätelömuotoon. Se oli niin hyvää, että palasimme reissun aikana sinne jäätelölaarille ainakin kolme kertaa. :D

Aperitivo eli happy hour

Tämä ei liity vain Milanoon, mutta onpahan mainitsemisen arvoinen vinkki silti. Italialaista aperitivo-konseptia kuulee joskus kutsuttavan happy houriksi, mutta kyseessä eivät siis ole edulliset drinkit, vaan idea on hiukan toisenlainen. Aperitivo on siis sellainen vähän kuin after work -drinkki, jonka tilatessaan hintaan kuuluu myös pientä syötävää. Aperitivo-herkut ovat vähän espanjalaisten tapasten tai pintxojen tyyppisiä pikku-annoksia, joita voi seisovasta pöydästä valita vapaasti lautaselle. Käytännössä siis drinkin hinnalla saa iltapäivällä töiden jälkeen myös ruoan – ja halutessaan aperitivolla saa ihan jopa vatsansa täyteenkin. Tätä kannattaa Italiassa ehdottomasti hyödyntää.

10 Corso Como

Muotikansan ylistämä ja laajalti ympäri maailmaa tunnettu legendaarinen konseptiliike  10 Corso Como on ehdottomasti vierailun arvoinen. Moneen kerrokseen sijoitettu kokonaisuus kätkee uumeniinsa vaateliikkeen, ravintolan, kirjakaupan, taidegallerioita, kattoterassin ja vaikka mitä. Tämä liike toimii esikuvana lukemattomille konseptiputiikeille ympäri maailmaa ja on jo ihan kuriositeettina kiinnostava, vaikkei shoppailumielessä sinne suuntaisikaan. :)

Mafalda 86

Kaikille silmälasien ja aurinkolasien rakastajille on vinkattava tästä sattumalta bongaamastamme liikkeestä. Italialaismerkki Mafalda 86 valmistaa aivan hillittömän tyylikkäitä ja kreisejä käsintehtyjä silmälasikehyksiä ja aurinkolaseja. Milanon liike sijaitsee Via Tortonalla, lähellä Porta Genovan metroasemaa. Visiitin arvoinen, jos laatulasit  ja italialainen suunnittelu kiinnostavat! :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

26/07/16

Ruokamatkalla Bilbaossa: 3 täsmävinkkiä

1 75

Kun olin lähdössä reissuun Bilbaoon, useampikin ihminen varoitteli, että sieltä saattaisi hyvinkin palata kotiin useamman kilon paksumpana. Bilbaon ruokakulttuuria ja paikallisia herkkuja on hehkutettu monella suunnalla ja sain omalla matkallani pienen pintaraapaisun kaupungin ravintolatarjonnasta.

Olin siis Bilbaossa paikallisen matkailun edistämiskeskuksen kutsumana, joka oli järjestänyt meille hurjasti kaikenlaista mielenkiintoista (ja rehellisyyden nimissä paikoin myös ei-niin-mielenkiintoista) ohjelmaa reissun varrelle. Ruokailut oli pääasiassa järjestetty myös matkanjärjestäjän toimesta, joten mahdollisuuksia vapaaseen oleiluun tai ravintolakokeiluihin ei juuri jäänyt, mutta sainpahan silti ihan mielenkiintoisen kurkistuksen paikalliseen ruokakulttuuriin. Tässä siis muutama tärppi Bilbaoon reissaaville. :)

PIENET SUUPALAT ELI PINTXOT

Yksi espanjalaiselle keittiölle tyypillinen konsepti ovat tapasten lisäksi pinchot eli baskimaalaisittain pintxot. Pinchot ovat muistuttavat paljon tapaksia eli annokset ovat pieniä napostelu- ja maistelulautasia, joita voi popsia pikkunälkään tai tilata useamman annoksen suurempaa nälkää selättämään. Käytännössä Baskimaan alueella ei tapaksia oikeastaan nautita lainkaan, vaan siellä puhutaan poikkeuksetta pintxoista – tuo kummallinen tx-kirjainyhdistelmä lausutaan siis samaan tapaan kuin ch-äänne.

Nimi pincho tulee alun perin espanjan kielen sanasta “pinchar”, joka tarkoittaa kirjaimellisesti “lävistää”. Käytännössä pinchot ovat usein siis cocktail-tikkuun tuikattuja pieniä herkkupaloja (mistä tuo nimikin juontaa juurensa) tai esimerkiksi pienten leipäpalojen päälle kasattuja mini-annoksia kuten risottoa, lihaa tai kalaa tai paikallista Iberico-kinkkua. Pincho voi yhtä hyvin olla myös palanen tortillaa eli espanjalaista perunamunakasta, pieni lautasellinen paahdettuja vihreitä paprikoita (joita todella suosittelen maistamaan) tai vaikkapa miniatyyrikokoinen hampurilainen. Hintaa suupaloilla ei ole kuin euron-pari, joten niitä voi tilata tapasten tyyliin useamman kerrallaan.

BILBAON PERINTEINEN KEITTIÖ

Meille haluttiin matkan varrella esitellä todella perusteellisesti nimenomaan hyvin perinteistä paikallista keittiötä, joten söimme reissun aikana pääosin nimenomaan espanjalaisia ja Baskimaalle tyypillisiä ruokia. Kasvispainotteista ruokavaliota suosivalle perinteisen keittiön antimet voivat tuottaa hiukan haastetta, sillä käytännössä Baskien alueella ei juurikaan suosita kasviksia. Ateriat koostuvat pääasiassa kalasta ja lihasta ja kasviksia niiden seurassa tarjoillaan niukasti.

Ruokakulttuuri juontaa juurensa alueen historiaan ja siihen, että viljelyolosuhteet ovat olleet Baskimaalla haastavat. Tästä syystä kasviksia ja hedelmiä ei ole paikallisesti juuri kasvatettu.  Ja koska tuonti muualta on ollut kallista ja hankalaa, on ravitsemuksessa keskitytty siihen, mitä paikallisesti on parhaiten ollut saatavilla: lihaan ja kalaan.

Tyypillinen baskimaalainen ruoka on aika konstailematonta ja koska paikalliset haluavat antaa tilaa raaka-aineiden omille aromeille, mausteita käytetään säästellen – käytössä ovat lähinnä suola ja pippuri. Tyypillisimmillään perinteinen ruoka-annos sisältää lihaa tai kalaa ja sen seurana esimerkiksi perunaa sekä muutamia paahdettuja vihreitä pikkupaprikoita, jotka ovat ehdottomasti maistamisen arvoinen paikallinen herkku. Ruoan kylkeen saattaa saada alkusalaatin, joka tyypillisesti sisältää vihreän salaatin ohella säilöttyä valkoista parsaa, tomaattia ja sipulia sekä kevyen salaatinkastikkeen.

Parhaat paikallisherkut saimme kokea paikallisen gastronomiaseuran hoteissa, kun seuran yksi jäsen itse kokkasi meille upean illallisen. Itse Bilbaon kaupungissa emme juuri herkutelleet perinteisen keittiön antimilla, sillä lähes jokaiseen reissupäivään kuului retki johonkin muuhun alueen kylään tai kaupunkiin ja ruokailutuokiot sisältyivät yleensä näihin reissuihin. Näin ollen minulla ei valitettavasti ole antaa itse Bilbaoon täsmävinkkejä näistä perinteistä ruokaa tarjoilevista ravintoloista, mutta paikallisherkkuja tarjoilevat kuitenkin Bilbaossa varsin monet ravintolat, joten suosittelen kurkkaamaan vaikkapa Tripadvisorista suosituksia, mihin mennä.

Kasvissyöjille tiedoksi, että ravintoloista löytynee myös jonkin verran kasvisvaihtoehtoja, mutta meidän matkallamme kaikki ateriat oli tilattu ja päätetty puolestamme etukäteen, joten en oikein päässyt kovin kattavasti tätä puolta ruokatarjonnasta tutkimaan. Kaupungissa on myös ihan muutama kasvis- tai vegaaniruoalle omistettu ravintola, joita en valitettavasti ehtinyt kokeilla, mutta googlaamalla löytynee nimiä ja käyttäjäkokemuksia. :)

RAVINTOLOIDEN TÄSMÄTÄRPIT X 3

Pintxot

Yksi kiva pintxo-paikka on ihan keskellä Bilbaon keskustaa sijaitseva Mr Marvelous, jossa tuntui olevan viikon jokaisena iltana kuhinaa. Käytännössä kuitenkin pintxoille voi pistäytyä melkeinpä mihin tahansa kulmakuppilaan. Paikka kannattaa valita sen mukaan, minkä baarin edustalla parveilee kadulla viinilaseineen eniten paikallisia. Yleensä se on varma merkki siitä, että pintxot kyseisessä paikassa ovat maistuvia. Ilahduttavasti vipinää riittää pintxo-baarien edustalla myös arki-iltoina ja kaduilla näkyy elämää viikonpäivästä riippumatta. Siellä porisevat iloisesti keskenään kaikenikäiset ihmiset kellonajasta viis ja saattavatpa perheen lapsetkin roikkua vielä matkassa puolen yön aikaan ennen kuin pääsevät kotiin unten maille.

Kauppahalli ja perinteiset paikallisherkut

Yksi hyvä paikka tutustua perinteiseen ruokakulttuuriin on aivan kaupungin keskustassa sijaitseva kauppahalli La Ribera, jonka notkuvia myyntipöytiä tutkailemalla saa aika hyvän käsityksen Baskimaalle tyypillisen keittiön keskeisistä antimista. Kauppahallissa on myös ravintoloita ja muutama oikein mainio pintxo-paikka. Kauppahallin alimmassa kerroksessa sijaitsee La Ribera -niminen, varsin viihtyisä ravintola, jota tuli reissun aikana testattua ja jota voin myös lämmöllä suositella. Jos haluaa kokea astetta jännittävämmän ruokailuelämyksen, ravintola tarjoaa myös pienille seurueille henkilökohtaisia kokkaustuokiota paikallisen kokin kanssa eli täällä on mahdollisuus päästä osallistumaan itse perinteisten paikallisherkkujen ja pintxosien valmistukseen – sekä tietysti päästä maistelemaan nenän edessä valmistettuja herkkuja sitten sen jälkeen.

Fine dining -elämyksiä Michelin-ravintolassa

Pääsimme myös yhtenä iltana kokemaan kunnon fine dining -ruokailuelämyksen paikallisessa Michelin-tähdellä palkitussa ravintolassa Etxanobessa. Kyseinen ravintola on myös Tripadvisorissa äänestetty koko kaupungin parhaaksi, joten jos pidemmän kaavan ateriointi astetta fiinimmässä ympäristössä kiinnostaa, voin suositella.

Meidän eteemme kannettiin yhteensä 12 ruokalajia ja olisin voinut sen jälkeen kieriä takaisin hotellille, koska maha oli niin täynnä, että hädin tuskin tunsin tarvitsevani ruokaa vielä seuraavanakaan päivänä. Miljöö oli viihtyisä, palvelu pelasi, ruoka oli siis hyvää ja Etxanoben ote ruoanlaittoon on ilahduttavan kokeellinen – kalansyöjät saivat muun muassa huulipunan muotoon paketoitua sardiinia ja jälkiruokana tarjoiltiin silmien edessä nestetypessä dippaamalla jäädytettyä appelsiinijäätelöä.

Itse sain täällä ravintolassa perusmenusta aikalailla tuunatun kasvisversion, joka pääpiirteittäin oli aivan huiman hyvää. 12 annokseen mahtui muutama ei-niin-mieluisakin, mutta siinä ähkyn tilassa olin oikeastaan ihan vain tyytyväinen, että sain hyvällä omatunnolla jättää pari lautasta vähemmälle. Hintataso tämän tyyppisessä ravintolassa on luonnollisesti perusrafloja korkeampi, mutta elämyksellisiä fine dining -kokemuksia haikaileville suosittelen ehdottomasti.

Jos sieltä teiltä lukijoilta löytyy hyviä ruoka- tai ravintolatärppejä Bilbaon ja Baskimaan alueelle, niin laittakaahan kommenttiboksissa jakoon! :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

11/06/16

Sitruunainen parsarisotto ja viininmaistelua

16 62

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Asennemedia & Hoya de Cadenas

Olen aika laiskanpulskea kotikokki perusarjessa, enkä useinkaan jaksa tai viitsi käyttää kamalasti aikaa tai vaivaa ruoanlaittoon – ainakaan, jos valmistan ateriaa vain itselleni. Todellisuudessa kuitenkin tykkään kokata silloin tällöin, ja nähdä vaivaakin, jos homma tuntuu mielekkäältä. Ja mielekkäältähän se tuntuu yleensä silloin, jos ruokaa pääsee laittamaan jollekulle toiselle. Tuntuu heti paljon perustellummalta tuhrata lieden ääressä pidempään, kun työn hedelmistä pääsee iloitsemaan joku muukin. Tällä viikolla kaivoin naftaliinista yhden sesonkiherkun reseptin, jonka olen muinoin julkaissut täällä blogissakin. Tämä ohje on jäänyt blogiarkistojen taa piiloon viime muutossa, joten on aika virkistää muistia tästä herkusta uudelleen: sitruunainen parsarisotto!

Inspiraatio parsarisottoon syntyi itse asiassa vähän yllättävää reittiä: syynä oli nimittäin viini, sillä yhteistyön myötä testaamani Hoya de Cadenas Night Harvest -valkoviinin kerrotaan sopivan yhteen erityisen hyvin nimenomaan paellan tai risottojen kanssa. Olin itse asiassa itsekin vähän unohtanut tämän koko risoton, mutta inspiraation myötä palasi mieleen, että joskus vuosia sitten tein ihan superhyvä risottoa… Niinpä kaivelin reseptin arkistoista esiin ja päätin kokeilla uudelleen!

Espanjan Valenciasta peräisin olevan Hoya de Cadenas Night Harvest -uutuusviinin erikoisuus piilee siis siinä, että viinirypäleet on poimittu öiseen aikaan. Kuulostaa hieman hifistelyltä (toisaalta, koskapa viinihommiin EI liittyisi pientä teknistä hifistelyä), mutta itse asiassa tuo yöpoiminta vaikuttaa viinin laatuun, koska viileässä yössä poimittujen rypäleiden ominaisuudet ovat paremmat kuin paahtavassa helteessä.

Useamman rypälelajikkeen sekoituksena valmistettavan Hoya de Cadenasin takana oleva viinitila sijaitsee vuoren rinteellä, missä lämpötilaerot ovat päivällä ja yöllä suuria, ja se on rypäleiden kypsymisen ja aromien kehittymisen kannalta kertoman mukaan pelkästään hyvä asia. Vuorokauden lämpötilavaihtelut takaavat rypäleille optimaaliset kasvuolosuhteet ja yöpoiminnan ansiosta ominaisuudet pääsevät vieläkin paremmin esiin. Vaikka en viineistä paljonkaan ymmärrä, niin sen maistoin minäkin, että hyvää on. :) Olen valkoviinien suhteen usein hiukan nirso, joten on aina mukava löytää sellaisia varmoja, hyviä luottoviinejä. Tähän pulloon uskaltaisin ehdottomasti tarttua Alkon hyllyssäkin.

Mutta takaisin siihen risottoon… Tämä risottoresepti on siis vähän sellainen itse kehitelty fuusio kahdesta eri risotosta. Löysin nimittäin vuosia sitten Nigella Lawsonin keittokirjasta ihanan kuuloisen sitruunarisoton ohjeen, mutta koska todellisuudessa mieli teki parsarisottoa (rakastan sitä!), päätin luovana tyttönä tuunata hiukan ja yhdistää kaksi ohjetta. Jätin Nigellan ohjeesta tiikeriravut pois ja korvasin ne tyytyväisenä parsalla, ja niin syntyi sitruunainen parsarisotto. Ja siitä tuli ihan tolkuttoman hyvää!

Olen tehnyt risottoa oikeaoppisesti vain kerran aiemmin ja silloin keittiössä oli mukana myös apukokki. Nyt tällä kertaa tein ruoan kokonaan ihan yksin ja tuli jo valmiiksi vähän hiki, kun mietin, miten saisin yhtälön toimimaan. Muistelen viimekertaisesta risottokokkailusta, että ihan kauheasti siinä ei ehtinyt tyhjän panttina seisoskelemaan ja viheltelemään. Eli teille tiedoksi, jotka ette ole ennen kokeilleet: kannattaa varautua viettämään lieden ääressä tovi melko intensiivisesti!

Risoton tekeminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, mutta sitä saa haudutella ja hämmennellä aika antaumuksella ja valmistuksessa on paljon erilaisia vaiheita. Niinpä tätä ruokaa kokatessa on turha haaveilla surffailevansa samalla netissä. ;) Risoton valmistamiseen kannattaa varata sellaiset 40-50 minuuttia aikaa – etenkin, jos ruokaa laittaa yksin. Kädet olivat kokkaillessa melkoisen täynnä eikä tyhjää hetkeä hämmentelyn, pilkkomisen, raastamisen ja säätämisen väliin oikeastaan jäänyt. Mutta mikä tärkeintä, ruoka onnistui suoraan sanottuna aika täydellisesti. Väitän siis, että tällä ohjeella ei yksinkertaisesti voi epäonnistua.

Nigellan kirjan mukaan alla olevalla ohjeella tulisi risottoa kaksi annosta, mutta mielestäni määrä oli lähempänä kolmea tai neljää, jos annokset eivät ole ihan jättimäisen suuria.

SITRUUNAINEN PARSARISOTTO

2 salottisipulia (tai kevätsipulia)

1 sellerinvarsi

60 g suolatonta voita

1 rkl oliiviöljyä

3 dl hyvää risottoriisiä

1 litra kasvislientä

puolikkaan hyvin pestyn sitruunan kuori ja mehu

2 tuoretta rosmariininoksaa (silppua lehdet hienoksi)

1 dl raastettua parmesaania sekä vähän ylimääräistä risoton pinnalle

4 rkl kuohukermaa

1 kananmuna

merisuolahiutaleita

valkopippuria

6-7 vartta vihreää parsaa

valkoviiniä

Pane sipulit ja sellerinvarsi tehosekoittimeen ja jauha hienoksi massaksi. Kuumenna puolet voista sekä öljy ja sipuli-selleriseos reilunkokoisessa kattilassa ja freesaa seosta noin 5 minuuttia. Älä anna tarttua pohjaan. Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi ja pidä kiehuvan kuumana. Mittaa sipuli-sellerikattilaan riisit ja sekoita hyvin, jotta kaikki jyvät saavat rasvakylvyn.

Kaada kauhallinen lientä riisin joukkoon ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt. Lisää toinen kauhallinen ja sekoita taas. Voit lorauttaa sekaan myös valkoviiniä – se antaa risotolle hyvän aromin. Jatka samaan malliin, kunnes riisi on pureskeltavan pehmeää (al dente). Et ehkä tarvitse kaikkea lientä tai sitten sinun on jopa hieman lisättävä kuumaa vettä.

Kun riisi on jo melkein kypsää, kuori parsat, paloittele ne ja lisää riisin sekaan muutamaksi minuutiksi pehmenemään. Mausta risotto sitruunankuorella ja rosmariinilla. Vatkaa munankeltuainen, sitruunamehu, parmesaani, kerma ja pippuri pienessä kulhossa.

Kun risotto on valmis, ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon muna-sitruunaseos sekä loput voista ja suolaa oman maun mukaan. Tarkista maku, ripottele päälle parmesaania ja käy herkuttelemaan!

PS. Muistuttelen taas, että Valviran (järjettömien) ohjeiden mukaan itse viiniä ei saa kommentoida, mutta muuten kommenttikenttä on avoin keskustelulle. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts

21/04/16

TBT: Välimerelliset muffinssit

1 57 p9019715m.jpg

Aloitin tässä keväällä blogin Throwback Thursdayt, joiden myötä olen nostanut uudelleen esiin sellaisia vanhoja blogipostauksia, jotka jäivät blogin viimeisimmän muuton myötä arkistojen kätköihin. Ideana on ollut julkaista valikoituja muistoja ja helmiä blogihistorian varrelta – sellaisia postauksia, jotka ovat aikanaan puhuttaneet, ilahduttaneet, inspiroineet tai olleet muulla tavoin itselleni tai lukijoille tärkeitä, mieluisia tai hyödyllisiä.

Välillä saan ihan viestejä lukijoilta postauksista, joita on jääty kaipaamaan. Ja eilen sellainen viesti kolahti sähköpostiin. Sini oli aikanaan leiponut meikäläisen reseptillä äidilleen äitienpäiväherkuksi välimerellisiä muffinsseja, mutta vanhimpien postausten jäädessä piiloon, myös tämä resepti katosi bittiavaruuteen. Muffinssit olivat olleet äidin lemppareita, joten Sini hädissään huuteli perään, kun äitienpäiväkin on pian lähestymässä. No kuinkas sattuikaan, että heti seuraavana päivänä oli taas TBT:n aika, joten päätin, että laitetaan hyvä uudelleen kiertoon ja muffinssiresepti kehiin. Maistuvia herkkuhetkiä siis sekä Sinille, Sinin äidille että teille kaikille muillekin. Nämä ovat tosi hyviä! :)

Juttu on julkaistu alun perin 1.9.2012.

p9019721m.jpg

LAUANTAILEIPURIN KOTIKEITTIÖSSÄ: VÄLIMERELLISET MUFFINSSIT

Toteutin epävirallisen lupaukseni tämän vapaan ja spontaanin lauantaipäivän kunniaksi ja leivoin pitkästä aikaa! Olen aina tykännyt itse leipoa enemmän suolaisia herkkuja kuin makeita, ja samoilla linjoilla mentiin tänäänkin. En ole koskaan kokeillut tehdä suolaisia muffinsseja, mutta tänään päätin vihdoin testata! Googlettelin aikani ja löysin Sekasoppa-nimisestä ruokablogista kivan kuuloisen ohjeen. Koska usein soveltelen reseptejä vähän oman mieleni mukaan, muokkasin tätäkin ohjetta hiukan. Ja herkkua tuli! Voin siis lämpimästi suositella kokeilemaan!

Nimesin nämä välimerellisiksi muffinsseiksi, koska makua antamassa on pestoa, aurinkokuivattua tomaattia, fetajuustoa, mozzarellaa sekä basilikaa. Annoksesta tulee suunnilleen 15 hyvän kokoista herkkupalaa. Raaka-ainemäärät ovat sellaisia suuntaa antavia, joita ei ainakaan noiden täytteden kohdalla tarvitse noudattaa mitenkään orjallisesti. :)

p9019725m.jpg

Välimerelliset muffinssit (15 kpl)

3 kananmunaa

1/4 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2,5 dl kaurahiutaleita

2 1/2 tl leivinjauhetta

3/4 tl suolaa

reilu 1 dl oliiviöljyä

1 prk Crème Fraîchea (150g)

1/2 dl maitoa

100-200g fetajuustoa

1/2 prk aurinkokuivattua tomaattia öljyssä (100-150g)

1/2 prk vihreää pestoa

100g mozzarellaraastetta

tuoretta basilikaa

Riko kananmunat kulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi (noin 5 minuutin ajan). Yhdistä öljy  crème fraîcheen ja maitoon. Sekoita seos kananmunavaahtoon isolla lusikalla taikinaa nostellen. Älä vatkaa.

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kääntele ne juuri ja juuri sekaisin vaahtoon. Leikkaa saksilla aurinkokuivatut tomaatit taikinaan. Pilko feta pieniksi kuutioiksi ja lisää sekaan. Lusikoi noin 4 rkl pestoa taikinaan ja sekoita kevyesti. Peston ei tarvitse sekoittua kokonaan taikinaan. Nostele taikina muffinssivuokiin täyttäen noin 3/4 vuoasta.

Lusikoi noin 1/2 tl pestoa muffinssin päälle ja ripottele mozzarellajuustoraastetta pinnalle. Paista 200 asteessa, alimmalla tasolla noin 15-20min. Jos käytät kiertoilmauunissa, paista muffinssit 175 asteessa. Anna jäähtyä noin 5 minuuttia ja nosta sen jälkeen muffinssit lautaselle jäähtymään. Tarjoa jäähtyneenä ja koristele tuoreilla basilikanlehdillä.

p9019709m.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts