1/04/14

Haalarihaaste

7 65 bloggarimuoti_Jenni1.jpg

Jihuu, tänään on tas se päivä, kun uunituore Trendi ilmestyy kauppojen hyllyille! Viime kuussa uudistuneen lehden sivuilta jäi muutosten myötä pois katumuotiin keskittyvä Tyylihaukka-palstani, mutta toimituspa heitti minulle uudenlaisen haasteen. Maaliskuun numerossa starttasi nimittäin uusi palsta, jonka ideana on, että Lilyn bloggaajille heitetään joka kuukausi tyylihaaste liittyen johonkin ajankohtaiseen trendiin, usein vähän sellaiseen haastavampaan tyyli-ideaan, ja bloggaajat sitten loihtivat idean ympärille neljä erilaista tyyliä inspiraatioksi muillekin. Ensimmäisenä vuoroon pääsi upea Petra, joka stailasi housut ja hame -yhdistelmiä, ja jatkossa tulette näkemään palstan stailaushaasteiden kimpussa myös meikäläisen. Ensimmäiseksi tehtäväkseni sain haalarit eli kurkatkaahan tänään ilmestyvän lehden puolelta, millaisia kokonaisuuksia olen haalareiden ympärille keksinyt. :)

Tämän kuvan kautta saatte pienen maistiaisen siitä, mitä lehden puolella on siis luvassa. Tällaisia stailausprojekteja on aina hauskaa tehdä ja erityisen hauskaa se on nimenomaan silloin, kun minut haastetaan hiukan oman mukavuusalueeni ulkopuolelle – useimmiten nimittäin löydän itseni ihastelemasta jotakin sellaista, mitä en olisi koskaan ajatellut laittavani päälleni muuten. Se tosiaankin on useimmiten vain yhdistelystä ja stailaamisesta kiinni. :) Enpä olisi heti uskonut sanovani tai ajattelevai näin, mutta itse asissa juuri farkkuhaalarit näyttävät yllättävän kivoilta. Tämä oma stailaukseni valkoisen kauluspaidan, korkkareiden ja trenssityylisen takin kanssa sai jopa minut itseni harkitsemaan paluuta ala-astemuistojen kyllästämiin denim-haalareihin. Mitäs mieltä te muut olette haalarihommista ja etenkin farkkuhaalareista? Olisi kiva kuulla palautetta myös itse stailauksesta!

Kuva: Satu Nyström / Trendi

Related posts

21/02/14

Muotibloggaaja pukeutumisneuvojalla, osa 2

45 43
P2209331.JPG

Paljastin aiemmin tänään julkaisemassani postauksessa, että kävin eilen pukeutumisneuvoja Kikka Sepän pakeilla ja nyt on aika kertoa tarkemmin tuosta kokemuksesta. Tarinaa riittää eilisestä pukeutumisneuvontahetkestä reilusti, joten varatkaa vaikka teekuppi ja iltapalaa lukuhetken ratoksi!

Olin tosiaan melko utelias sen suhteen, mitä minun kaltaiseni vahvan oman tyylinäkemyksen omaava tyyppi voisi saada irti alan ammattilaisen vinkeistä. Yleensä pukeutumisneuvojan apua haetaan silloin, kun tyylikysymykset tuottavat päänvaivaa, kaivataan johonkin tiettyyn pukeutumispulmaan neuvoja tai halutaan esimerkiksi uudistaa tai päivittää omaa tyyliä. Minun kohdallani lähtötilanne oli se, ettei minulla oikeastaan ollut mielessä mitään eritystä pulmaa tai kehityskohdetta, mutta lähdin silti avoimin mielin katsomaan, mitä Kikalla olisi sanottavaa ja annettavaa. Räpsin sovitustuokion lomassa myös kuvia, jotka eivät laadulla häikäise, mutta toimivat hyvin havaintomateriaalina. :)

Tapasimme siis eilen Kikan kanssa Stockmannilla ja ihan ensimmäiseksi lähdimme tarkastelemaan kroppaani ja värimaailmaani. Olen itse ajatellut olevani vartaloltani melko sopusuhtainen, mutta naisellinen lantioni ja siro ylävartaloni tekevät minusta hiukan ”alapainotteisen”, vaikka en suoranaisesti päärynävartaloinen olekaan. Lantio onkin kehossani ollut sellainen kohta, jota en ole mitenkään erityisesti halunnut korostaa ja josta olen ehkä joskus sovituskopissa tuntenut epävarmuuttakin. Koska vyötäröni puolestaan on tosi kapoinen, olen kokenut sen ja lantion välisen kontrastin korostavan lantion leveyttä entisestään tavalla, joka ainakin joskus asettaa pieniä haasteita pukeutumiselle. Olen kuitenkin onnistunut löytämään monia pieniä kikkoja (hohhoo, no pun intended), joilla kehon mittasuhteita saa tasapainotettua. Huomaan silti, että ihan mikä tahansa vaate ei kroppaani näistä edellä mainituista syistä imartele.

P2209329.JPG

Tämän puseron väri ei välttämättä ole ihan minua, mutta kietaisumalli ja koristelaskokset tuovat yläosaan kaivattua volyymia.

Pukeutumisneuvonnan näkökulmasta kaiketi se ihanteellinen kroppa on X:n mallinen eli tiimalasi, jossa kapein kohta on vyötärö sekä hartiat ja lantio leveydeltään tasapainossa. Siinä meni samantien uusiksi ainakin yksi oma virheellinen käsitykseni, sillä en ollut itse koskaan tajunnut, että vartalotyyppiä tulkitessa olisi ennemmin syytä verrata lantion leveyteen hartialinjaa kuin rintakehää. Ja tätä X-tyyppistä tasapainoa voidaan sitten pukeutumisen keinoin tavoitella, jos kehon mittasuhteet eivät luontaisesti ole aivan yhtä harmoniassa. Muistutetaan kuitenkin tässä kohtaa, että vaatteilla ja tyylillä on sallittua ja toivottavaakin myös leikitellä, joten neuvoja ei kannata ottaa mitenkään kirjaimellisesti tai liian vakavasti. Jos kuitenkin haluaa tasapainottaa oman vartalonsa mittasuhteita, niin oikeaoppisella pukeutumisella se voi onnistua aika helpostikin, jos vain tietää niksit. 

Oli mielenkiintoista kuulla pukeutumisneuvojan mietteitä vartalotyypistäni, koska ulkopuolisen arvio on usein jokseenkin neutraalimpi kuin oma. Tarkastelu aloitettiin peilin kautta ja ensimmäiseksi Kikka kokeili käsillä vyötäröni paikan. Olin verhoutunut farkkuihin ja löysään t-paitaan, ja Kikan suusta pääsi suorastaan kiljahdus, kun hän paikansi vyötäröni löysän paidan uumenista. :D Sain heti kuulla lempeästi kunniani siitä hyvästä, että piilottelen moista vyötäröä väljän paidan alla. Pukeutumisneuvojan näkökulmasta kapeaa vyötäröä nimittäin kannattaa ehdottomasti korostaa, jos sellainen kerran on. Vyötäröpäivittelyistä edettiin vetämällä kuvainnollinen viiva olkapäästäni alas lantioon, jotta nähtäisiin, millainen niiden välinen suhde on. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hartialinja osoittautuikin hyvin samanlevyiseksi kuin lantioni. Lantioni on aavistuksen leveämpi kuin hartiani, mutta ero on niin pieni, että kroppani osuu parhaiten juuri tuohon edellä mainittuun X-kategoriaan.

P2209319.JPG

Korkeavyötäröiset 50-luvun tyyliset kellohelmat ovat aivan omiaan korostamaan kapeaa vyötäröä. Ihastuin tämän Ted Bakerin hameen villiin kukkakuosiin. :)

Vaikka olenkin kehoni puolesta X-tyyppiä, olen rintakehän kohdalta varsin pienikokoinen. Tämä lantion ja rinnan välinen kokoero vaikuttaa jonkin verran siihen, millaisia juttuja vaatteissa kannattaa huomioida. Kikan mielestä kehossani parhaita puolia ovat ehdottomasti tuo kapea vyötärö sekä sen ja naisellisen lantion välinen kaari. Oli aika hassua kuulla, että juuri tuo lantion kaari, jota itse olen pukeutumisessa arastellut näyttää, olikin pukeutumisneuvojan näkökulmasta nimenomaan korostamisen arvoinen asia. Tässä se taas nähdään, kuinka välillä tekee hyvää kuulla ulkopuolisen näkemys ja unohtaa kummalliset fiksaatiot omasta kropasta. Kikan ehdoton vinkki minulle oli suosia korkeavyötäröisiä vaatteita ja etenkin 50-luvun linjoja sekä kellohameita, joilla kapean vyötäröä ja lantion kaarta saa korostettua. Pidän kyllä kovasti korkeavyötäröisistä vaatteista, joten tämä meni aika nappiin. :)

Olen aika hyvin osannut itsekin pukeutumisessa luoda tasapainoa vaatteilla siron yläkropan ja muodokkaan lantion välille, mutta Kikalla oli antaa myös siihen hyviä lisävinkkejä. Hän neuvoi, että yläosissa saa mieluusti olla runsautta kaula-aukon seutuvilla ja tällaisia yläosaa ”rehevöittäviä” elementtejä ovat esimerkiksi laskokset, röyhelöt, huivit ja suuret korut. Itse vierastan röyhelöitä ja koristeluita vaatteissa, joten olen tuonut volyymia yläosaan yleensä mieluummin pukemalla yläosaksi jotakin hiukan väljempää. Usein tuon silti vyötäröä esiin laittamalla löysien paitojen helmaa housun tai hameen sisään (etenkin korkeavyötäröisten alaosien kanssa tämä toimii mahtavasti) tai suosimalla mekkoja, joissa on mahdollista korostaa vyötärölinjaa vyöllä. Kikka allekirjoitti nämä keinot myös, joten voin hyvin jatkaa tutulla linjalla.

P2209312.JPG

Tässä mekossa hartialinjaa korostaa yhtenäinen valkoinen väripalkki, joka tasapainottaa hyvin lantion ja ylävartalon suhdetta.

Yksi hyvä niksi oli Kikalta se, että kaula-aukon mallilla ja mekkojen sekä toppien olkaimilla on paljon merkitystä siihen, miltä kokonaisuus näyttää. Jos lantiolla on muotoa, venepääntiet, kietaisumallit, leveät olkapään peittävät olkaimet sekä holkkihihat ovat erityisen toimivia. Ohuet olkaimet (ainakin kapealinjaisessa yläosassa ja ihonmyötäiseen alaosaan yhdistettynä) puolestaan helposti korostavat ylävartalon pienuutta (minun tapauksessani kapeaa rinnan seutua) ja saavat lantion näyttämään suhteettoman leveältä. Ideana siis on, että kun yläosassa on ns. yhtenäistä kangaskaistaletta hartiasta toiseen, yläkroppa näyttää tasapainoiselta pyöreän lantion rinnalla. Esimerkiksi tuo yllä näkyvä mekkokuva on hyvä osoitus siitä. :)

Pohdimme siinä ennen vaatteiden kimppuun käymistä myös väritystäni, jota ensisijaisesti tarkkaillaan ihon ja hiusten sävyn pohjalta. Perinteisesti värityyppejä jaotellaan vuodenaikojen mukaan ja nopean kartoituksen perusteella Kikka arveli minun olevan vahvimmin sävyiltäni kesä, tosin hiukan kevättäkin minussa saattaa olla. Toisin sanoen kesä-tyypille sopivat yleensä parhaiten kylmät sävyt. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että minulle sopivat myös jotkut lämpimätkin värit, jos väri vain on tarpeeksi voimakas ja selkeä. Murretut ja liian pliisut sävyt usein sen sijaan tuntuvat vievän kasvoiltani kaiken värin. Päätimme siis kokeilla kylmien sävyjen ohella myös joitakin lämpimämpiä mutta voimakkaita värejä.

P2209314.JPG

Minttuisen mekon malli holkkihihoineen toimii, mutta väri ei ehkä ole minulle ihan nappivalinta.

Kikka kertoi, että väreillä todellakin voi tehdä paljon ja usein asiakkaiden kanssa peilin edessä tutkitaan konkreettisesti värien vaikutusta pukemalla perätysten muutama erivärinen vaate ylle. Epäsopivimmat sävyt saattavat korostaa juonteita ja tummia silmänalusia sekä saavat ihon näyttämään elottomalta, kun taas sopivat värit saavat ihon hehkumaan. Ja monesti kyse ei ole siitä, etteikö joku tietty väri sopisi jollekulle laisinkaan, mutta sävyn tummuusasteella sekä kylmyydellä/lämpimyydellä on valtavan suuri merkitys. Itse uskon pohjimmiltaan siihen, että kuka tahansa voi käyttää mitä väriä tahansa, mutta ilman muuta on värejä, jotka sopivat paremmin kuin toiset ja korostavat kantajansa piirteitä kauniimmin. 

Lopulta lähdimme kiertelemään naisten osastoa läpi ja poimimaan sovitettavia vaatteita, joiden avulla neuvoja voitaisiin kokeilla ja havainnollistaa käytännössä. Huomasin heti, että Kikka suunnisti varsin määrätietoisesti tiettyjen suunnittelijoiden osastoille. Olen pukeutujana melko rohkea, enkä pelkää värejä tai arkaile kokeilla näyttäviäkään juttuja, joten Kikka valitsi minulle sovitettavaa muun muassa Karen Milleniltä ja Ted Bakerilta. Noiden suunnittelijoiden vaatteissa kieltämättä on kivaa tyyliä ja sopivalla tavalla rohkeaa meininkiä, joten alku vaikutti lupaavalta. Myöhemmin sovituskopissa kuitenkin osoittautui, että valintojen taustalla ei ollut vain minun vaatemakuni, vaan asiansa osaava pukeutumisneuvoja tuntee hyvin eri suunnittelijoiden mallistot ja vaatteiden siluetin. Minulle itselleni oli suuri oivallus, että loppujen lopuksi vaateostoksilla onnistuminen on usein paljolti kiinni siitä, osaako vaatteita metsästää oikeilta valmistajilta! Joidenkin suunnittelijoiden vaatteissa muodot ovat kautta linjan suoremmat ja toisten vaatteissa muodokkaammat, joten voisi jopa sanoa, että myös suunnittelijat tekevät vaatteita jollekin tietylle vartalotyypille.

P2209322.JPG

Sonia Rykielin pusuhuuli-kuvioilla koristeltu silkkipusero on niin suloinen! Ja hämmästyttävää kyllä, en tuntenut oloani näissä pöksyissä ollenkaan epävarmaksi, vaikka naisellinen lantio onkin reilusti esillä.

Kiersimme koko kerroksen tehokkaasti läpi Kikan poimiessa minulle mukaan sovitettavaa, mutta samanaikaisesti hän tuntui silti kuuntelevan minun omia mietteitäni. Olin itse valmis sovittamaan ennakkoluulottomasti sellaisiakin vaatteita, joita en itse olisi koskaan oma-aloitteisesti pukenut ylleni. Vastaavasti Kikka nappasi sovitukseen kuitenkin myös muutaman sellaisen vaatteen, joita yllätti minut hypistelemästä rekkien välissä. Sovituskopissa päästiin sitten itse asiaan ja koin kyllä mahtavia ahaa-elämyksiä, kun niitä alkuvaiheen niksejä ryhdyttiin kokeilemaan käytännössä.

Karen Millenin mekot istuivat kuin hanska kurvikkaasta lantiostani ja kapeasta vyötäröstäni huolimatta ja yläosissakin oli tarpeeksi kangasta ja volyymia tasapainottamaan muodokasta alakroppaa. Huomasin, että Kikka selvästi oli tiennyt, mitä etsiä ja mistä. Yleensä ihonmyötäisissä mekoissa ongelmani on juuri se, että lantiolta kiristää ja vyötäröltä lerpattaa. Ja samaan aikaan lantio tuntuu korostuvan liikaa kapean yläosan rinnalla. Karen Millenin mekoissa leikkaus oli kuin räätälöity minulle, joten selvästi piti vain tietää, kenen mallisto on tehty minun tyyppisilleni vartaloille. :) 

P2209313.JPG

Tämän mekon juju on palkkikuvioissa, joilla ovelasti myös korostetaan kehon mittasuhteita. Kapea linja keskellä kohdalla korostaa kauniisti vyötäröä.

Olen aina kokenut epävarmuutta tuollaisissa ihonmyötäisissä mekoissa, koska on tuntunut siltä, että takapuoleni näyttää niissä hehtaarin kokoiselta. Näiden sovittamien mekkojeni kohdalla sitä fiilistä ei tullut laisinkaan. Oikeanlaisten leikkausten, värien ja yläosien ansiosta kokonaisuus näytti tasapainoiselta ihoa nuolevasta mallista huolimatta. Ensimmäistä kertaa tunsin tuollainen mekko ylläni, että kurvini ovat oikeissa paikoissa. Miettikää! 30 vuotta siihen meni. :) Nytpä tiedän, mistä lähteä ensi kerralla juhlamekkoa metsästämään – kiitos Karen Millenin ja Kikan, joka nuo mekot minulle esitteli! Myös Ted Bakerin vaatteet sopivat minun kropalleni hienosti. Kurvikkaat naiset, pitäkää nämä merkit siis mielessänne! 

Sovitussession ideana ei kuitenkaan ollut se, että kaikki sovitettavat vaatteet sopisivat täydellisesti, vaan pointtina oli juuri kokeilla erilaisia juttuja ja havainnollistaa niiden kautta erilaisten leikkausten ja muiden pienten seikkojen merkitystä. Osa sovitukseen poimimistamme jutuista ei toiminut ollenkaan, mutta ei se niin vaarallista. Pääasia kuitenkin oli, että löytyi myös niitä vaatteita, joissa olivat elementit kohdallaan. Ted Bakerin muhkea kellohame oli aivan mahtava ja saman suunnittelijan mustissa ihoa myötäilevissä housuissa tunsin oloni todella kotoisaksi siitäkin huolimatta, että se lantion kaari todellakin pääsi niissä näyttävästi esiin. Itse asiassa kokonaisuus näytti väljän silkkipaidan kanssa tosi kivalta! Huomasin myös sovittelun myötä, miten suuria eroja jo pelkästään kauluspaitojen malleissa voi olla: toisen paidan kanssa samat housut muodostivat ihan kamalan kokonaisuuden, joka korosti ihan vääriä asioita. 

P2209315.JPG

Tykkäsin myös tästä Karen Millenin mekosta kovasti. Ja punainen väri yllättäen ei ollutkaan yhtään hassumpi. :)

Värien suhteen tehtiin pientä kokeilua myös, kun sovitettavaksi valittiin sekä kesä-väreihin sopiva minttuinen mekko että kevät-sävyihin kuuluva lämpimän punainen mekko. Vaikka värikartoituksen mukaan minttu olisi toiminut minulle paremmin, minusta se näytti ylläni kovin pliisulta ja punainen taas toimi kivasti (joskin huulipuna oli siihen nähden vähän väärää sävyä). Kikkakin myönsi, ettei punainen näyttänyt ylläni ollenkaan hassummalta tai korostanut huonolla tavalla ihoni sävyä, vaikka joskus niin saattaakin käydä. Kokeilemalla siis selviää parhaiten, mikä toimii ja mikä ei. :)

Oma fiilikseni tuokion jälkeen oli se, että minulla oli ensinnäkin ollut tosi hauskaa. Kivointa kuitenkin oli, että sain ihan oikeasti konkreettisia ajatuksia ja vinkkejä, joita osaan hyödyntää jatkossa vaateostoksilla. Nyt osaan katsoa esimerkiksi mekkoja sovitellessa ihan eri juttuja ja ottaa huomioon juuri noita oman kroppani haasteita leikkausten osalta. Iso plussa oli myös se, että sovittelusession myötä löysin kaksi uutta merkkiä, joiden mitoitus istuu minulle mahtavasti. Eli kiitos Kikka, parin tunnin pukeutumisneuvonta oli tosi mukava ja antoisa kokemus!

P2209325.JPG

Näihin Ted Bakerin pöksyihin tykästyimme Kikan kanssa molemmat niin paljon, että niiden kanssa soviteltiin useampaakin yläosaa. Nimesimme housut tuon muotoja hyväilevän mallin mukaan seksipöksyiksi. :D 

PS. Joku oli edellisen postauksen kommenteissa huolissaan, että pitääkö pukeutumisneuvonnan jälkeen olla valmis ostamaan kauhea kasa vaatteita. Pukeutumisneuvoja ei oleta tai odota, että ostaisit sovitetut vaatteet, ainakaan jos kyseessä on itsenäisesti toimiva tekijä eikä kaupan oma pukeutumisneuvoja. Nykyään myös monilla tavarataloilla ja kauppakeskuksilla on tarjolla pukeutumisneuvontapalveluita ja niiden kohdalla varmasti toiveissa on, että asiakas myös innostuisi ostamaan jotakin, mutta mihinkään ei luonnollisesti velvoiteta. Oma kokemukseni eilisen pohjalta kuitenkin on, että pukeutumisneuvojan avulla helposti löytyy niitä täydellisesti istuvia ”avainvaatteita”, joten saattaa syntyä voimakas halu ostaa uutta. Varoitan! ;) Henkisesti kannattaa siis siihen varautua (ja ehkä myös budjetin puolesta).  Toisaalta voi hyvin myös painaa mieleensä pukeutumisneuvojan vinkit leikkauksista ja linjoista, ja pitää ne vain mielessä itse seuraavan kerran vaateostoksille suunnatessaan. Ja mainittakoon vielä sekin, että pukeutumisneuvojan voi pyytää myös omaan kotiin neuvomaan jo olemassa olevien vaatteiden yhdistelyssä – tätäkin kuulemma toisinaan tehdään. Sillä tavoin jo voi omasta garderobistaan saada ihan uusia ulottuvuuksia irti.

P2209327.JPG

Tämän Ted Bakerin puseron helmikirjailut olivat niin suloiset, että niistä piti ottaa ihan erikseen kuva, kun eivät tuossa kokovartalo-otoksessa näy kunnolla. :)

Related posts

21/02/14

Muotibloggaaja pukeutumisneuvojalla, osa 1

23 42 14076269p.jpg

Tapasin joulukuussa vähän sattumalta kiinnostavan oloisen naisen. Ajauduimme juttelemaan pukeutumisesta ja tyylistä, ja huomasimme, että ajatusmaailmamme näissä asoissa tuntuivat olevan melko samanlaiset. Keskustelun edetessä selvisi, että tämä nainen työskentelee pukeutumisneuvojana ja on työskennellyt pukeutumisen parissa jo yli 10 vuotta. Lisäksi paljastui, että hän parhaillaan työstää pukeutumisneuvonta-aiheista kirjaa, jonka on nyt tulossa kauppoihin ensi syksynä. Aika kiinnostava tyyppi siis! Jutustelu jatkui ja antoisan keskustelutuokion myötä sovimme, että pidetään jatkossakin yhteyttä. Ja niin minä pääsin tutustumaan <a href=”http://dressyouup-kikka.blogspot.fi/” target=”_blank”>pukeutumisneuvojamestari Kikka Seppään. 

Jo tuossa joulukuisessa keskustelussamme Kikka oli heittänyt ilmoille ajatuksen, että mitä jos hän pitäisi minulle koemielessä pukeutumisneuvonnan joku kerta. Hän totesi minun olemustani katsoessaan, etten varsinaisesti näytä siltä kuin tarvitsisin pukeutumisneuvontaa, mutta että se voisi olla hauska kokeilu. Se voisi olla minulle pieni tutkimusretki siihen, mitä pukeutumisneuvonta todella on, ja vaikka Kikan mukaan minulla näytti homma olevan hallussa, minustakin ajatus tuntui kiehtovalta. Mitä pukeutumisen ammattilainen voisi mahdollisesti antaa minulle, jolla on jo oma vahva näkemys omasta tyylistään? Vai voisiko mitään? Niinpä ryhdyimme suunnittelemaan tällaista kokeilua, jossa minä pääsisin Kikan käsittelyyn. Myönnän, että olin aika utelias, mitä joku ulkopuolinen voisi minulle tyylillisesti antaa…

11663293p.jpg

Ennen kuin mennään siihen itse kokeiluun, on ehkä hyvä käydä läpi muutamia juttuja siitä, mitä pukeutumisneuvonta ylipäänsä on. Pukeutumisneuvoja kuulostaa monien suomalaisten korviin pelottavalta, ja vielä pelottavammalta kuulostaa Kikan titteli pukeutumisneuvojamestari. Moni tuntuu pelkäävän, että pukeutumisneuvonnassa oma tyyli lytätään ja päälle puetutetaan väkisin vaatteita, joita ei tunne yhtään omaksi. Kikka valisti minua, että siitä pukeutumisneuvonnassa ei kuitenkaan ole ollenkaan kyse, vaan ideana on nimenomaan auttaa asiakasta löytämään se oma ja omalta tuntuva tyyli. Pukeutumisneuvoja auttaa asiakasta löytämään omaa kehoa kauniisti pukevat vaatteet ja sopivan värimaailman. Nämä ovat siis juuri niitä juttuja, että kun itse ei oikein osaa hahmottaa, miksi joku vaate tuntuu toimivan ja toinen ei, pukeutumisneuvoja osaa nimetä ne leikkaukset, mitat, värit ja yksityiskohdat, jotka juuri tekevät vaatteesta tai kokonaisuudesta sopivan tai epäsopivan.

Kikan filosofia pukeutumisesta onkin, että jokainen on paras pukeutumisneuvoja itselleen, mutta joskus alkuun päästäkseen voi ammattilaisen vinkeistä olla apua. Joskus oma tyyli kaipaa vain pientä päivitystä tai elämän risteyskohdassa ihminen itse haluaa muutosta totuttuihin uriin – tällöin pukeutumisneuvojalta voi saada hyviä niksejä. Hyvä pukeutumisneuvoja ei koskaan kerro miten kenenkin tulee pukeutua, jokainen tietää sen itse. Ammattilaisen kanssa voidaan hakea niitä oikeita linjoja, värejä ja tyyliä, mutta lopullinen vastuu on aina itsellä. Oikeastaan pukeutumisneuvontaa voisi verrata personal trainingiin: ohjaaja tukee, kannustaa ja auttaa oikeanlaisen treeniohjelman tekemisessä, mutta itse treeni on silti tehtävä itse. Stailaaminen puolestaan on eri asia kuin pukeutumisneuvonta, vaikka toki senkin kautta voi löytää uusia ideoita omaan pukeutumiseensa. Stylisti yleensä saa aika vapaat kädet luoda oma näkemyksensä asiakkaan tyylistä, kun taas pukeutumisneuvoja lähtee tarkastelemaan asiaa nimenomaan asiakkaan näkökulmasta ja pyrkii löytämään pysyvämpiä tuloksia.

12035290p.jpg

Kikan perusneuvot pukeutumisen suhteen kuulostavat lehtien palstoilta ja pukeutumisoppaista tutuilta. Jotain perää niissä siis täytyy olla. :) Hän neuvoo panostamaan henkilökohtaisen vaatekaapin kulmakiviin eli ns. avainvaatteisiin. Tällä ei tarkoiteta välttämättä sitä, että jokainen tarvitsee sen saman valkoisen kauluspaidan tai housupuvun, vaan sitä, että kaapista löytyisivät tietyt oman tyylin mukaiset laadukkaat ja hyvin istuvat luottovaatteet, joihin on helppo yhdistää uutta. Muutamalla perusvaatteella pääsee jo pitkälle ja asusteilla sekä erikoisemmilla löydöillä sitten ikään kuin signeerataan oma tyyli. Useimmilla haasteena on sitten vain niiden omien luottovaatteiden löytäminen.

Koska juttu paisuisi muuten ihan mahdottoman mittaiseksi, päätin jakaa tämän kahteen osaan ja myöhemmin tänään (tai viimeistään huomenna) saatte sitten vihdoin lukea, mitä tuo pukeutumisneuvontatuokio minulle antoi. Ja paljastettakoon jo nyt, että oikeastaan ihan hämmästyin, miten paljon siitä sainkaan irti. :) Sitä odotellessa kysynkin teiltä, että onko joku teistä joskus käynyt pukeutumisneuvojalla ja jos on, niin millaisia ovat kokemuksenne? Tai haaveiletteko pukeutumisneuvojan pakeille pääsemisestä? Millaisiin pukeutumispulmiin itse kaipaisitte neuvoja? 

14047262p.jpg

Photos: Everett / Lehtikuva, Old Visuals / Lehtikuva, Superstock / Lehtikuva (yhteistyössä STT-Lehtikuvan kanssa)

Related posts

19/12/13

Täydellisten alusvaatteiden jäljillä

19 63

Postauksessa näkyvät alusvaatteet on saatu blogin kautta Aubadelta.

Olen pari kertaa blogihistoriani aikana kirjoittanut alusvaatteista ja viime viikkoisen alusvaateliikevisiittini myötä päätin, että voisi olla aika tarttua aiheeseen jälleen. Edellisestä kerrasta taitaakin olla jo melkein nelisen vuotta, joten ei näitä alusvaatejuttuja taida kyllästymiseen asti ilmestyä. ;) Tuntuu silti jotenkin tosi hassulta kirjoittaa jostakin niin henkilökohtaisesta kuin alusvaatteet, vaikka bussipysäkit, aikakauslehdet ja tv-mainospätkät tulvivat etenkin joulun aikaan aistikkaita alusasuja. Ja on hassua, miten henkilökohtaiselta se aihe tuntuu – kysehän on niin normaalista asiasta eikä aikomuksenani ole esitellä alusvaatteita itseni päällä. :D Sinänsä on kuitenkin hauskaa millaisen matkan olen tässäkin asiassa tullut blogiurani varrella, miten olen tietyllä tavalla kasvanut aikuiseksi blogini olemassaolon aikana myös näissä jutuissa. Muistan nimittäin edellisen alusvaatepostaukseni käsitelleen sitä, kuinka halusin ottaa askeleen eteenpäin lapsekkaista Snoopy-pikkuhousuista vähän aikuisempaan tyyliin. :D Ja jotain viimeisten vuosien aikana on alusvaatekaapissani on tapahtunut: sieltä ei löydy enää ainoitakaan sarjakuva-aiheisia pikkuhousuja, haha. 

PC187065.JPG

Snoopy-alkkarit ovat saaneet väistyä, mutta alusvaateliikkeeseen astuessani tajusin jumiutuneeni toisenlaiseen kaavaan. Pitsit ja naiselliset yksityiskohdat loistavat poissaolollaan minun alusvaatelaatikossani, sillä olen tähän asti sinnikkäästi luottanut yksinkertaisuuden ja sileyden voimaan. Koruttoman simppeleitä pikkuhousuja ja t-paitaliivejä – niiden nimiin olen tyytyväisenä vannonut. Ja niihin luotan toki alusvaateliikekäyntini jälkeenkin, sillä helppoudessaanhan ne ovat mahtavia ja sopivat ihan joka vaatteen alle. Oli kuitenkin avartavaa jutella myyjän kanssa siitä, miten alusvaatteetkin voivat olla osa asukokonaisuutta ja miten myös alusvaatteisiin voi pukeutua. Siinä kohtaa heräsin jotenkin ajattelemaan, että voisihan sitä tosiaan joskus laittaa ylle jotain erityisempääkin – ihan vain vaikka omaa fiilistä nostattamaan. :)

PC187072.JPG

Minut kutsuttiin siis jokin aika sitten tutustumaan Just for you -alusvaateliikkeeseen Tikkurilaan. Jos joku ihmettelee, miksi ihmeessä minun piti lähteä Vantaalle asti, niin syy on siinä, että liikkeen omistaja toimii myös legendaarisen ranskalaisen alusvaatemerkki Aubaden Suomen edustajana ja maahantuojana. Aubadea myydään toki muuallakin (Helsingissä Stockmann ja Funky Lady, muualla Suomessa useat alusvaatteiden erikoisliikkeet), mutta 10 minuutin junamatkan päästä Tikkurilasta löysin tämän alusvaatteista lähes kaiken mahdollisen tietävän maahantuojan, joten asia oli visiitin arvoinen. Käytin siis reissun hyödyksi paitsi alusvaatesovittelun osalta, myös laittaakseni asiantuntijan piinapenkkiin lukemattomien kysymysteni kera. :D Ja toden totta sain matkalippuni hinnalle vastinetta, sillä sain sellaisen määrän faktatietoa ja kiinnostavia näkökulmia, että kynä sauhuten vain kirjoitin muistiinpanoja ylös innostuksen vallassa. Ja nyt ajattelin jakaa pientä infopakettia teille sekä Aubadesta että alusvaatteista noin yleensä. Lisäksi sain valita itselleni yhden kauniin alusvaatesetin liikkeestä. :)

PC187067.JPG

Aloitetaan nyt vaikka kertomalla hiukan tuosta Aubadesta ensin. Onko merkki teille entuudestaan tuttu? Kyseessä on siis Ranskan suosituin alusvaatemerkki, joka on perustettu vuonna 1957. Aubade on tunnettu naisellisista koristeluistaan, korkeasta laadustaan ja innovatiivisesta otteestaan alusvaatesuunnitteluun – mielenkiintoinen juttu on muun muassa se, että tämä merkki on keksinyt ensimmäisenä maailmassa string-alushousut. Omistajan vaimo oli ollut katsomassa balettinäytöstä ja tuppautunut uteliaana esityksen jälkeen tanssijoiden pukuhuoneeseen ihmeteltyään, miten niiden ohuiden ja tiukkojen esiintymisvaatteiden alle sai viriteltyä alusvaatteet tarpeeksi huomaamattomasti. Pukuhuoneessa hän sitten näki teatteripuvustajien kehittelemät string-tyyppiset kyhäelmät ja innostui ajatuksesta tehdä jotakin samantyyppistä ihan tavallisille ihmisille esimerkiksi ohuita juhlavaatteita ajatellen. Sitä ennenhän kaikken ohuimpien ja sileimpien juhlamekkojen alla käytännössä oli pakko olla alasti, ellei halunnut alusvaatteiden saumojen kuultavan läpi. Toinen Aubaden kehittelemä alushousumalli on italian bikini, jonka takaosa on joustavaa pitsiä, eikä siksi näy vaatteiden alta, kun housujen reunoissa ei ole saumoja. Sekä stringit että nuo pitsipöksyt lienevät teille tuttuja? :)

PC187064.JPG

Mediassa on puhuttu paljon viime vuosina siitä, kuinka moni nainen käyttää itse asiassa aivan vääränkokoisia rintaliivejä – peräti 3/5 naisista pukee päivittäin ylleen huonosti istuvat rintsikat. Oman koon voi selvittää helposti ihan mittanauhaa käyttäen, mutta varmimmin oikean tuloksen saa silti, jos uskaltaa pyytää apua asiantuntevalta alusvaatemyyjältä. Myyjä osaa myös katsoa ihan eri tavoin liivien istuvuutta ja kiinnittää huomiota siihen, ovatko esimerkiksi kaarituet sopivan levyiset. Liian pieni koko yksinkertaisesti vain näyttää ja tuntuu epämukavalta, mutta pahimmillaan vääränkokoisten liivien jatkuva käyttö voi aiheuttaa jopa raskausarpia, jos liivit eivä tue rintaa riittävästi. Olisi myös syytä aina silloin tällöin muistaa tarkistaa, olisiko kokoa syytä päivittää, sillä jo muutaman kilon vaihtelu painossa voi vaikuttaa rintojen kokoon. Toisaalta taas rinnan koko voi vaihdella hormonaalisistakin syistä jopa kolmen eri liivikoon välillä, vaikka paino pysyisikin samana. Koot vaihtelevat myös merkeittäin paljon samoin kuin vaatteissakin, joten sovittamatta rintsikoita ei kannata ostaa. Aubaden maahantuoja vinkkasikin, että jos joissakin ostoksissa kannattaa kysyä reippaasti neuvoa myyjältä, niin sellaisia ovat kengät ja rintaliivit. :)

PC187071.JPG

Liivien päätehtävä on siis suojella ja tukea rintaa ja sain alusvaatemyyjältä muutamia tärppejä siitä, mihin ostoksilla ja sovitellessa kannattaa kiinnittää huomiota. Ihan ykkösjuttu on se, että rintaliivit tulisi oikeastaan pukea päälle – etenkin vähän paremmat liivit, jotka on oikeasti tehty myös muotoilemaan rintaa oikeaan asentoon. Parhaiten rinnan saa asettumaan liiviin oikein, kun kumartuu hiukan etukumaraan ja kädellä hiukan vetää sitä keskelle päin eli pois sieltä kainalosta. Liivien kuuluu tuntua napakoilta päällä, sillä liian löysällä olevat rintsikat eivät tue rintaa tarpeeksi. Kannattaa pyrkiä ostamaan sen kokoisen liivit, jotka tuntuvat sovitushetkellä sopivimmalta väljimpään hakaseen kiinnitettyinä, sillä silloin niissä on hiukan löystymisvaraa ja voit siirtyä vain astetta tiukempaan hakaseen, jos kangas antaa käytössä ajan myötä hiukan periksi. Rinnat eivät saisi roikkua olkainten varassa, vaan sen itse liiviosan tulee olla tarpeeksi jämäkkä, jotta rinta saa tarvitsemansa tuen. 

PC187073.JPG

Kannattaa muuten kiinnittää huomiota myös olkainten materiaaliin, sillä monesti topatuissa liiveissä on liian joustavat olkaimet. Moni tuntuu uskovan siihen, että rintsikoissa toppaus on se, joka tukee rintaa, mutta todellisuudessa myös toppaamattomat pitsiliivit voivat olla todella tukevat. Kupeissa oleva laadukas pitsi ei nimittäin jousta tai anna periksi, jolloin se on varsin tukeva materiaali. Aubaden maahantuoja antoi rintaville sellaisen vinkin, että jos kuppi on suurempi kuin B, kannattaa kokeilla toppaamatonta puolikuppiliiviä, sillä toppaus ei ole se, mikä nostaa rintaa ryhdikkäästi ylöspäin vaan napakka materiaali, joka voi tosiaan olla vaikkapa pitsiä. Laadukkainta pitsiä on käsintehty Calais-pitsi, joka ei repeydy tai purkaudu samoin kuin koneellisesti tehty pitsi. Yksi hyvä tärppi myyjältä liittyi myös rintaliivien pesuun, sillä vaikka ennen on suositeltu pesemään rintsikat käsin, nykyään suositellaan pesemään ne ennemmin pesukoneessa pesupussin sisällä. Koneessa liivit peseytyvät puhtaammiksi kuin käsin, mutta muutama juttu kannattaa muistaa. Pesulämpötilan tulee olla mieluiten 30 astetta tai ihan maksimissaan 40 astetta. Vaikka kangas itsessään saattaisi kestää korkeammankin lämpötilan, kaaritukien päihin kiinnitettyjen tuppien liima ei sitä kestä – ja jos tuo tuppi irtoaa, kaarituen terävä kärki puskee yleensä läpi kankaasta. Huuhteluainetta ei myöskään rintaliivejä pestessä saa käyttää, sillä se haurastuttaa elastaania.

PC187074.JPG

Totesinkin jutun alussa, että vaikka olen päässyt irti lapsekkaista alusvaatteista, olen sen sijaan jämähtänyt yksinkertaisiin ja koruttomiin t-paitaliiveihin ja mustiin hipster-alushousuihin. Siinähän ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Aubaden maahantuoja nosti minusta keskusteluun todella kiinnostavan pointin. Suomeksi puhutaan vain alusvaatteita, mutta englanninkielessä alusvaatteissa on selkeästi olemassa kaksi eri kategoriaa: underwear ja lingerie. Toden totta! Underwear-alusvaatteiden tuleekin olla huomaamattomia, mutta lingerie-alusvaatteisiin liittyy koristeellisuus, ylellinen fiilis ja ajatus, että rintaliivien pitsi saa vaikka hiukan kuultaakin vaatteiden läpi. Olipas oivaltava ajatus! Tällä hetkellä alusvaatelaatikkoni sisältö koostuu siis pääasiassa underwear-kategoriaan menevistä alusvaatteista, mutta rohkaistuinpa nyt sitten ottamaan askeleen lingerien suuntaan, kun sain tosiaan visiitilläni valita itselleni jonkun alusvaatesetin Aubadelta. Musta-harmaissa liiveissä on hauskaa jujua ja pitsisiä yksityiskohtia, mutta silti kuppi on sen verran sileä, että sen pinta ei näy häiritsevästi puseron läpi – ja vaikka nyt sitten kaula-aukosta pitsiä vähän pilkahtaisikin, niin eipä haittaa. ;) Pikkuhousujenkin osalta rohkaistuin valitsemaan ikuisten hipstereiden sijaan enemmän tai-tyyppisen mallin, sillä noissa takaosasta laserleikatuissa pöksyissä ei ole pepun päällä laisinkaan saumoja, jotka tympeästi kuultaisivat vaatteiden läpi ja pureutuisivat takalistoon. Me likey!

PS. Rohkaisuksi miehille, jotka nyt esimerkiksi joulun aikaan haluaisivat ostaa rakkaalleen lahjaksi alusvaatteita, niin että ei se ole niin vakavaa, jos koko menee hiukan pieleen! On oikeastaan hauskaa, jos mies antaa vähän omaa näkemystään siitä, että millaisissa hepeneissä haluaisi naisensa nähdä. Alusvaatemyyjä nostikin hyvän näkökulman tähän keskusteluissamme: oli siellä lahjapaketissa sitten lahjakortti tai hiukan väärän kokoinen alusasu, nainen joutuu joka tapauksessa käymään liikkeessä itse piipahtamassa. :) Ja tästä on sitten turha kenenkään vetää mitään sukupuolittuneita johtopäätöksiä, sillä ilman muuta alusvaatteita voi ostaa myös nainen naiselle tai mies miehelle, mutta uskoisin silti, että miehelle kynnys astua naisten alusvaateliikkeeseen on korkeampi kuin toiselle naiselle. :) Eli tämä kommentti oli siis vain tarkoitettu miehille rohkeutta antamaan!

PC187078.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts