Oli mielenkiintoista kuulla pukeutumisneuvojan mietteitä vartalotyypistäni, koska ulkopuolisen arvio on usein jokseenkin neutraalimpi kuin oma. Tarkastelu aloitettiin peilin kautta ja ensimmäiseksi Kikka kokeili käsillä vyötäröni paikan. Olin verhoutunut farkkuihin ja löysään t-paitaan, ja Kikan suusta pääsi suorastaan kiljahdus, kun hän paikansi vyötäröni löysän paidan uumenista. :D Sain heti kuulla lempeästi kunniani siitä hyvästä, että piilottelen moista vyötäröä väljän paidan alla. Pukeutumisneuvojan näkökulmasta kapeaa vyötäröä nimittäin kannattaa ehdottomasti korostaa, jos sellainen kerran on. Vyötäröpäivittelyistä edettiin vetämällä kuvainnollinen viiva olkapäästäni alas lantioon, jotta nähtäisiin, millainen niiden välinen suhde on. Olin positiivisesti yllättynyt, kun hartialinja osoittautuikin hyvin samanlevyiseksi kuin lantioni. Lantioni on aavistuksen leveämpi kuin hartiani, mutta ero on niin pieni, että kroppani osuu parhaiten juuri tuohon edellä mainittuun X-kategoriaan.
Korkeavyötäröiset 50-luvun tyyliset kellohelmat ovat aivan omiaan korostamaan kapeaa vyötäröä. Ihastuin tämän Ted Bakerin hameen villiin kukkakuosiin. :)
Vaikka olenkin kehoni puolesta X-tyyppiä, olen rintakehän kohdalta varsin pienikokoinen. Tämä lantion ja rinnan välinen kokoero vaikuttaa jonkin verran siihen, millaisia juttuja vaatteissa kannattaa huomioida. Kikan mielestä kehossani parhaita puolia ovat ehdottomasti tuo kapea vyötärö sekä sen ja naisellisen lantion välinen kaari. Oli aika hassua kuulla, että juuri tuo lantion kaari, jota itse olen pukeutumisessa arastellut näyttää, olikin pukeutumisneuvojan näkökulmasta nimenomaan korostamisen arvoinen asia. Tässä se taas nähdään, kuinka välillä tekee hyvää kuulla ulkopuolisen näkemys ja unohtaa kummalliset fiksaatiot omasta kropasta. Kikan ehdoton vinkki minulle oli suosia korkeavyötäröisiä vaatteita ja etenkin 50-luvun linjoja sekä kellohameita, joilla kapean vyötäröä ja lantion kaarta saa korostettua. Pidän kyllä kovasti korkeavyötäröisistä vaatteista, joten tämä meni aika nappiin. :)
Olen aika hyvin osannut itsekin pukeutumisessa luoda tasapainoa vaatteilla siron yläkropan ja muodokkaan lantion välille, mutta Kikalla oli antaa myös siihen hyviä lisävinkkejä. Hän neuvoi, että yläosissa saa mieluusti olla runsautta kaula-aukon seutuvilla ja tällaisia yläosaa ”rehevöittäviä” elementtejä ovat esimerkiksi laskokset, röyhelöt, huivit ja suuret korut. Itse vierastan röyhelöitä ja koristeluita vaatteissa, joten olen tuonut volyymia yläosaan yleensä mieluummin pukemalla yläosaksi jotakin hiukan väljempää. Usein tuon silti vyötäröä esiin laittamalla löysien paitojen helmaa housun tai hameen sisään (etenkin korkeavyötäröisten alaosien kanssa tämä toimii mahtavasti) tai suosimalla mekkoja, joissa on mahdollista korostaa vyötärölinjaa vyöllä. Kikka allekirjoitti nämä keinot myös, joten voin hyvin jatkaa tutulla linjalla.
Tässä mekossa hartialinjaa korostaa yhtenäinen valkoinen väripalkki, joka tasapainottaa hyvin lantion ja ylävartalon suhdetta.
Yksi hyvä niksi oli Kikalta se, että kaula-aukon mallilla ja mekkojen sekä toppien olkaimilla on paljon merkitystä siihen, miltä kokonaisuus näyttää. Jos lantiolla on muotoa, venepääntiet, kietaisumallit, leveät olkapään peittävät olkaimet sekä holkkihihat ovat erityisen toimivia. Ohuet olkaimet (ainakin kapealinjaisessa yläosassa ja ihonmyötäiseen alaosaan yhdistettynä) puolestaan helposti korostavat ylävartalon pienuutta (minun tapauksessani kapeaa rinnan seutua) ja saavat lantion näyttämään suhteettoman leveältä. Ideana siis on, että kun yläosassa on ns. yhtenäistä kangaskaistaletta hartiasta toiseen, yläkroppa näyttää tasapainoiselta pyöreän lantion rinnalla. Esimerkiksi tuo yllä näkyvä mekkokuva on hyvä osoitus siitä. :)
Pohdimme siinä ennen vaatteiden kimppuun käymistä myös väritystäni, jota ensisijaisesti tarkkaillaan ihon ja hiusten sävyn pohjalta. Perinteisesti värityyppejä jaotellaan vuodenaikojen mukaan ja nopean kartoituksen perusteella Kikka arveli minun olevan vahvimmin sävyiltäni kesä, tosin hiukan kevättäkin minussa saattaa olla. Toisin sanoen kesä-tyypille sopivat yleensä parhaiten kylmät sävyt. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että minulle sopivat myös jotkut lämpimätkin värit, jos väri vain on tarpeeksi voimakas ja selkeä. Murretut ja liian pliisut sävyt usein sen sijaan tuntuvat vievän kasvoiltani kaiken värin. Päätimme siis kokeilla kylmien sävyjen ohella myös joitakin lämpimämpiä mutta voimakkaita värejä.
Minttuisen mekon malli holkkihihoineen toimii, mutta väri ei ehkä ole minulle ihan nappivalinta.
Kikka kertoi, että väreillä todellakin voi tehdä paljon ja usein asiakkaiden kanssa peilin edessä tutkitaan konkreettisesti värien vaikutusta pukemalla perätysten muutama erivärinen vaate ylle. Epäsopivimmat sävyt saattavat korostaa juonteita ja tummia silmänalusia sekä saavat ihon näyttämään elottomalta, kun taas sopivat värit saavat ihon hehkumaan. Ja monesti kyse ei ole siitä, etteikö joku tietty väri sopisi jollekulle laisinkaan, mutta sävyn tummuusasteella sekä kylmyydellä/lämpimyydellä on valtavan suuri merkitys. Itse uskon pohjimmiltaan siihen, että kuka tahansa voi käyttää mitä väriä tahansa, mutta ilman muuta on värejä, jotka sopivat paremmin kuin toiset ja korostavat kantajansa piirteitä kauniimmin.
Lopulta lähdimme kiertelemään naisten osastoa läpi ja poimimaan sovitettavia vaatteita, joiden avulla neuvoja voitaisiin kokeilla ja havainnollistaa käytännössä. Huomasin heti, että Kikka suunnisti varsin määrätietoisesti tiettyjen suunnittelijoiden osastoille. Olen pukeutujana melko rohkea, enkä pelkää värejä tai arkaile kokeilla näyttäviäkään juttuja, joten Kikka valitsi minulle sovitettavaa muun muassa Karen Milleniltä ja Ted Bakerilta. Noiden suunnittelijoiden vaatteissa kieltämättä on kivaa tyyliä ja sopivalla tavalla rohkeaa meininkiä, joten alku vaikutti lupaavalta. Myöhemmin sovituskopissa kuitenkin osoittautui, että valintojen taustalla ei ollut vain minun vaatemakuni, vaan asiansa osaava pukeutumisneuvoja tuntee hyvin eri suunnittelijoiden mallistot ja vaatteiden siluetin. Minulle itselleni oli suuri oivallus, että loppujen lopuksi vaateostoksilla onnistuminen on usein paljolti kiinni siitä, osaako vaatteita metsästää oikeilta valmistajilta! Joidenkin suunnittelijoiden vaatteissa muodot ovat kautta linjan suoremmat ja toisten vaatteissa muodokkaammat, joten voisi jopa sanoa, että myös suunnittelijat tekevät vaatteita jollekin tietylle vartalotyypille.
Sonia Rykielin pusuhuuli-kuvioilla koristeltu silkkipusero on niin suloinen! Ja hämmästyttävää kyllä, en tuntenut oloani näissä pöksyissä ollenkaan epävarmaksi, vaikka naisellinen lantio onkin reilusti esillä.
Kiersimme koko kerroksen tehokkaasti läpi Kikan poimiessa minulle mukaan sovitettavaa, mutta samanaikaisesti hän tuntui silti kuuntelevan minun omia mietteitäni. Olin itse valmis sovittamaan ennakkoluulottomasti sellaisiakin vaatteita, joita en itse olisi koskaan oma-aloitteisesti pukenut ylleni. Vastaavasti Kikka nappasi sovitukseen kuitenkin myös muutaman sellaisen vaatteen, joita yllätti minut hypistelemästä rekkien välissä. Sovituskopissa päästiin sitten itse asiaan ja koin kyllä mahtavia ahaa-elämyksiä, kun niitä alkuvaiheen niksejä ryhdyttiin kokeilemaan käytännössä.
Karen Millenin mekot istuivat kuin hanska kurvikkaasta lantiostani ja kapeasta vyötäröstäni huolimatta ja yläosissakin oli tarpeeksi kangasta ja volyymia tasapainottamaan muodokasta alakroppaa. Huomasin, että Kikka selvästi oli tiennyt, mitä etsiä ja mistä. Yleensä ihonmyötäisissä mekoissa ongelmani on juuri se, että lantiolta kiristää ja vyötäröltä lerpattaa. Ja samaan aikaan lantio tuntuu korostuvan liikaa kapean yläosan rinnalla. Karen Millenin mekoissa leikkaus oli kuin räätälöity minulle, joten selvästi piti vain tietää, kenen mallisto on tehty minun tyyppisilleni vartaloille. :)
Tämän mekon juju on palkkikuvioissa, joilla ovelasti myös korostetaan kehon mittasuhteita. Kapea linja keskellä kohdalla korostaa kauniisti vyötäröä.
Olen aina kokenut epävarmuutta tuollaisissa ihonmyötäisissä mekoissa, koska on tuntunut siltä, että takapuoleni näyttää niissä hehtaarin kokoiselta. Näiden sovittamien mekkojeni kohdalla sitä fiilistä ei tullut laisinkaan. Oikeanlaisten leikkausten, värien ja yläosien ansiosta kokonaisuus näytti tasapainoiselta ihoa nuolevasta mallista huolimatta. Ensimmäistä kertaa tunsin tuollainen mekko ylläni, että kurvini ovat oikeissa paikoissa. Miettikää! 30 vuotta siihen meni. :) Nytpä tiedän, mistä lähteä ensi kerralla juhlamekkoa metsästämään – kiitos Karen Millenin ja Kikan, joka nuo mekot minulle esitteli! Myös Ted Bakerin vaatteet sopivat minun kropalleni hienosti. Kurvikkaat naiset, pitäkää nämä merkit siis mielessänne!
Sovitussession ideana ei kuitenkaan ollut se, että kaikki sovitettavat vaatteet sopisivat täydellisesti, vaan pointtina oli juuri kokeilla erilaisia juttuja ja havainnollistaa niiden kautta erilaisten leikkausten ja muiden pienten seikkojen merkitystä. Osa sovitukseen poimimistamme jutuista ei toiminut ollenkaan, mutta ei se niin vaarallista. Pääasia kuitenkin oli, että löytyi myös niitä vaatteita, joissa olivat elementit kohdallaan. Ted Bakerin muhkea kellohame oli aivan mahtava ja saman suunnittelijan mustissa ihoa myötäilevissä housuissa tunsin oloni todella kotoisaksi siitäkin huolimatta, että se lantion kaari todellakin pääsi niissä näyttävästi esiin. Itse asiassa kokonaisuus näytti väljän silkkipaidan kanssa tosi kivalta! Huomasin myös sovittelun myötä, miten suuria eroja jo pelkästään kauluspaitojen malleissa voi olla: toisen paidan kanssa samat housut muodostivat ihan kamalan kokonaisuuden, joka korosti ihan vääriä asioita.
Tykkäsin myös tästä Karen Millenin mekosta kovasti. Ja punainen väri yllättäen ei ollutkaan yhtään hassumpi. :)
Värien suhteen tehtiin pientä kokeilua myös, kun sovitettavaksi valittiin sekä kesä-väreihin sopiva minttuinen mekko että kevät-sävyihin kuuluva lämpimän punainen mekko. Vaikka värikartoituksen mukaan minttu olisi toiminut minulle paremmin, minusta se näytti ylläni kovin pliisulta ja punainen taas toimi kivasti (joskin huulipuna oli siihen nähden vähän väärää sävyä). Kikkakin myönsi, ettei punainen näyttänyt ylläni ollenkaan hassummalta tai korostanut huonolla tavalla ihoni sävyä, vaikka joskus niin saattaakin käydä. Kokeilemalla siis selviää parhaiten, mikä toimii ja mikä ei. :)
Oma fiilikseni tuokion jälkeen oli se, että minulla oli ensinnäkin ollut tosi hauskaa. Kivointa kuitenkin oli, että sain ihan oikeasti konkreettisia ajatuksia ja vinkkejä, joita osaan hyödyntää jatkossa vaateostoksilla. Nyt osaan katsoa esimerkiksi mekkoja sovitellessa ihan eri juttuja ja ottaa huomioon juuri noita oman kroppani haasteita leikkausten osalta. Iso plussa oli myös se, että sovittelusession myötä löysin kaksi uutta merkkiä, joiden mitoitus istuu minulle mahtavasti. Eli kiitos Kikka, parin tunnin pukeutumisneuvonta oli tosi mukava ja antoisa kokemus!
Näihin Ted Bakerin pöksyihin tykästyimme Kikan kanssa molemmat niin paljon, että niiden kanssa soviteltiin useampaakin yläosaa. Nimesimme housut tuon muotoja hyväilevän mallin mukaan seksipöksyiksi. :D
PS. Joku oli edellisen postauksen kommenteissa huolissaan, että pitääkö pukeutumisneuvonnan jälkeen olla valmis ostamaan kauhea kasa vaatteita. Pukeutumisneuvoja ei oleta tai odota, että ostaisit sovitetut vaatteet, ainakaan jos kyseessä on itsenäisesti toimiva tekijä eikä kaupan oma pukeutumisneuvoja. Nykyään myös monilla tavarataloilla ja kauppakeskuksilla on tarjolla pukeutumisneuvontapalveluita ja niiden kohdalla varmasti toiveissa on, että asiakas myös innostuisi ostamaan jotakin, mutta mihinkään ei luonnollisesti velvoiteta. Oma kokemukseni eilisen pohjalta kuitenkin on, että pukeutumisneuvojan avulla helposti löytyy niitä täydellisesti istuvia ”avainvaatteita”, joten saattaa syntyä voimakas halu ostaa uutta. Varoitan! ;) Henkisesti kannattaa siis siihen varautua (ja ehkä myös budjetin puolesta). Toisaalta voi hyvin myös painaa mieleensä pukeutumisneuvojan vinkit leikkauksista ja linjoista, ja pitää ne vain mielessä itse seuraavan kerran vaateostoksille suunnatessaan. Ja mainittakoon vielä sekin, että pukeutumisneuvojan voi pyytää myös omaan kotiin neuvomaan jo olemassa olevien vaatteiden yhdistelyssä – tätäkin kuulemma toisinaan tehdään. Sillä tavoin jo voi omasta garderobistaan saada ihan uusia ulottuvuuksia irti.
Tämän Ted Bakerin puseron helmikirjailut olivat niin suloiset, että niistä piti ottaa ihan erikseen kuva, kun eivät tuossa kokovartalo-otoksessa näy kunnolla. :)
