18/02/18
Muistatteko vielä ne ajat, kun bloggaajat haastoivat kilpaa toisiaan vastailemaan kaiken maailman kyselyihin ja haastetehtäviin? Blogihaasteisiin ei ole tullut otettua osaa aikoihin, mutta ne herättävät kyllä mielessä mahtavan nostalgisia muistoja blogitaipaleen alkumetreiltä. Blogikollegani ja hyvä ystäväni Viena haastoi minut hiljattain jakamaan positiivisessa hengessä hyviä asioita elämästäni ja arjestani, ja ajattelin, että tähän haasteeseen voisi oikeastikin olla aika kiva ottaa osaa.
Tein tarkoituksella niin, etten lukenut Vienan vastauksia ennen kuin olin naputellut vastaukset kysymyksiin itse, joten oli hassua huomata, että vastauksemme olivat niin samankaltaisia. Huomaa, että yrittäjyys ja tämä luova blogityö ovat aika merkittävässä roolissa muokkaamassa arjesta oman näköistä. Ja taitaapa myös olla niin, että moni samankaltaista työtä tekevä arvostaa tässä työssä niitä samoja asioita.
KOLME HYVÄÄ ASIAA PÄIVISSÄNI
Vapaus
Myönnän, että minun olisi varmasti yrittäjänä toimimisen jälkeen vaikea kuvitella tekeväni töitä jollekulle toiselle. Vapaus määritellä itse päivärytminsä ja aikatauluttaa työnsä on ehdottomasti yksi ihanimmista asioista arjessani. Välillä teen töitä liki vuorokauden ympäri ja välillä taas pidän spontaanisti vapaapäivän keskellä viikkoa, eikä keneltäkään tarvitse kysellä lupia.
Inspiraatio
Yksi hyvä asia tässä työssä on se, että se kannustaa jatkuvasti etsimään ja löytämään kiinnostavia asioita ympäriltäni. Inspiraatio ulottuu paljon työasioita laajemmalle, koska blogia kirjoittaessa työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Tekisin monia samoja asioita ihan huviksenikin, joita teen nyt työn merkeissä, joten enpä voisi paljon ihanampaa tilannetta kuvitella.
Koti
Koska työskentelen kotoa käsin, on erityisen tärkeää, että oma koti on samanaikaisesti sekä inspiroiva että rauhoittava paikka. Täällä pitää niin virittäytyä kiinnostavien ja innostavien asioiden äärelle kuin rauhoittua omien ajatustensa kanssa sekä levätä. Olen todella onnellinen, että olen onnistunut löytämään ihanan kodin, jossa viihdyn ja johon on ihana kutsua ystäviä ja rakkaita kylään.
KOLME HYVÄÄ ASIAA MINUSSA
Elämänasenne
Koen, että minulla on aika hyvä asenne elämään. Olen perusluonteeltani hyväntuulinen ja positiivinen: käsittelen harmitukset ja negatiiviset tunteet, mutta en jää vellomaan niihin. Uskon, että viime kädessä aika moni asia on asennekysymys ja omaa ajattelua on mahdollista muuttaa ja kehittää.
Avoimuus
Olen avoin ihminen, joka antaa itsestään, on aidosti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta ja muista ihmisistä ja haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Minulla on myös yleisesti ottaen sellainen aika avoimen rohkea ja spontaani ote elämään. Luotan siihen, että elämä kantaa, joten tartun hetkeen, juttelen tuntemattomille, heittäydyn tilanteiden ja tunteiden vietäväksi ja katselen maailmaa optimistisen uteliaasti enkä pahinta aina peläten. Ei ainakaan ole ollut tylsää tähän mennessä.
Herkkyys
En aina ole välttämättä pitänyt herkkyyttä hyvänä asiana, mutta nykyään luen sen ehdottomasti vahvuudeksi. Herkkyys tuo mukanaan kyyneleiden lisäksi valtavasti empatiaa ja ymmärrystä muita kohtaan, vahvan intuition ja kyvyn aistia muiden ihmisten tunnetiloja. En enää häpeile itkujani tai vahvoja tunteitani, vaan ajattelen, että myös tunteiden näyttäminen on vahvuutta ja positiivista avoimuutta.
KOLME HYVÄÄ ASIAA ELÄMÄSSÄNI
Antoisa työ
Ihmettelen päivittäin, miten olen onnistunut päätymään näin onnekkaaseen tilanteeseen työni suhteen. On ihanaa saada tehdä työkseen jotakin, mistä saa näin paljon iloa ja mistä jaksaa innostua joka päivä. Blogin kautta olen saanut mahdollisuuksia nähdä ja kokea monia ihan ainutlaatuisia asioita ja siitä tunnen valtavasti kiitollisuutta.
Sisäinen rauha
Loppuaan lähenevän terapiaprosessin myötä olen löytänyt elämääni sellaista rauhaa ja tasapainoa, että elämä kaiken kaikkiaan tuntuu nykyään todella hyvältä. Kun on sinut oman itsensä kanssa ja ymmärtää itseään, niin muissakin ihmissuhteissa on helpompaa. Tutustumisretki omaan itseen on tuonut minulle paljon rentoutta, itsevarmuutta ja rauhaa.
Ystävät ja läheiset
Koen itseni uskomattoman onnekkaaksi siitä hyvästä, että ympärilläni on joukko mitä ihanimpia, lojaaleimpia, rakkaimpia ja mahtavimpia tyyppejä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä tärkeämmältä tuntuu, että lähellä on sellaisia luottotyyppejä, joihin voi hädän tai murheen hetkellä turvata. En tiedä, missä olisin ilman ystäviäni ja en voi kuin kiittää, että olen saanut elämääni niin hienoja ihmisiä.
KOLME HYVÄÄ ASIAA TÄNÄ VUONNA
Matkat
Tämä vuosi alkoi matkalla Gambiaan ja reissu oli jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka hyvää tekee käydä välillä vähän katselemassa maailmaa omien pienin ympyröidensä ulkopuolella. Antaa kummasti perspektiiviä niin omaan elämään kuin kaikenlaisiin maailman tapahtumiinkin. Muutama matka on tälle vuodella myöhemminkin tiedossa ja odotan niitä innolla.
Motivaatio
Tällä hetkellä minulla on ihanan motivoitunut ja innostunut olo monesta asiasta. Työt rullaavat mukavasti, olen löytänyt hyvän rytmin liikkumiseen jälleen ja olo on monella tapaa inspiroitunut juuri nyt. Tavoitteenani on tänä vuonna lukea paljon kirjoja, tutustua runouteen, käydä enemmän taidenäyttelyissä, elokuvissa ja teatterissa sekä ehkä virkistää vähän omaa erittäin ruosteista ranskaani.
Toiveikkuus
Taisin tuossa vuodenvaihteessa mainita, että astun tähän vuoteen ennen kaikkea toiveikkain mielin ja se tunne on ollut vahvana mielessäni näiden ensimmäisten 1,5 kuukauden aikana. Mieli on positiivinen, luottavainen ja utelias. Ja vihdoin ja viimein kaikenlaisten vastoinkäymisten ja hankalien tilanteiden jälkeen elämässä on vähän sellaista ihanaa, orastavaa romantiikkaakin… Aika näyttää, mutta tuli mitä tuli, aion nyt antaa itseni nauttia tästä tunteesta, jota olikin ollut vähän ikävä!
KOLME HYVÄÄ ASIAA BLOGISSANI
Luovuus
Yksi parhaista jutuista blogin kirjoittamisessa on se, että se kannustaa jatkuvasti olemaan luova ja innostaa etsiskelemään uutta, katselemaan ympäristöä uusin silmin ja näkemään kauneutta ympärilläni.
Elävä arkisto
On aika mahtavaa, että blogin kautta minulla on kuin elävä arkisto omaan elämääni yli kymmenen vuoden ajalta. Blogi kätkee uumeniinsa valtavat määrät valokuvia ja teksteiksi kirjattuja mietteitä ja muistoja, joihin on aina hauskaa palata aikojen jälkeen. Tuntuu aika mielettömältä, mikä määrä ajatuksia menneiltä vuosilta on blogiin tallennettu.
Ihmiset
En usko, että kukaan bloggaaja voi ohittaa tätä kohtaa mainitsematta kaikkia niitä ihmisiä, joita blogin kirjoittaminen on mukanaan hänen elämäänsä tuonut. Olen saanut blogin kautta läheisiä ystäviä, päässyt kohtaamaan toinen toistaan lahjakkaampia ja inspiroivampia tyyppejä, saanut vaihtaa ajatuksia tuhansien tuntemattomien ihmisten kanssa siellä ruutujen toisella puolen. Se on kaikkein parasta bloggaamisessa.
KOLME BLOGGAAJAA JOIDEN TOIVON VASTAAVAN KYSYMYKSIIN
Heitän haasteen Lissabonissa liehuvalle Visual Diary -blogin Saaralle, jonka mietteitä ja oivalluksia on aina ilo lukea.
Haluaisin kuulla, onnistuuko maailman hauskin nainen, Mua vieläkö lemmit, Kustaa? -blogin Tiia, vääntämään tämänkin vitsiksi vai nähdäänkö neitokaisesta kerrankin vakavampi puoli.
Blogikollegani Kiran ajatuksia elämästä ja bloggaamisesta olisi kiinnostavaa kuulla.
Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co
Related posts
9/01/18
”Tiiätkö mitä Jenni… Lähde mun kanssa Gambiaan!” Tällainen viesti tupsahti puhelimeeni lokakuun lopulla ystävältä täysin puskista. Vastasin ihastuneen näköisellä emojilla sekä tarkentavalla kysymyksellä: ”Milloin?” Ystäväni ehdotti tammikuuta ja kerroin olevani kiinnostunut. Pari päivää myöhemmin olimme jo ostaneet lennot. Ja nyt tuo päivä, kun lähdemme matkaan, koittaa viimein ylihuomenna.
Miksi kaikista maailman paikoista juuri Gambia? Siihen onkin ihan erityinen syy, sillä ystäväni on puoliksi gambialaista syntyperää. Hän on käynyt maassa muutaman kerran aiemminkin, mutta edellisesä visiitistä on jo vuosia. Keskellä harmainta lokakuuta hän oli selvitellyt Gambian lentolippujen hintoja ja päättänyt, että haluaisi palata sinne uudelleen. Ja keksi minun ilokseni pyytää meikäläistä mukaan seikkailuun.
Olemme ystäväni kanssa tienneet toisemme pitkään, mutta tutustuimme kunnolla oikeastaan vasta viime kesänä ja siksi olin vähän yllättynyt, kun hän pyysi matkalle mukaansa juuri minua. Meistä tuli tutustumisemme jälkeen varsin nopeasti hyvin läheisiä, mutta kysäisin silti häneltä, mikä sai pyytämään reissuseuraksi kaikista ystävistä nimenomaan minua. Ystäväni naurahti, että ”No sinä vaikutat juuri siltä, että voisit olla hauskaa matkaseuraa. Ja olet sellainen sopivan seikkailuhenkinen!” No siinä hän oli oikeassa. Minusta löytyy tosiaan sellainen spontaani seikkailija, eikä tällekään reissulle tarvinnut houkutella mukaan kuin noiden kahden lyhyen tekstiviestin verran.
Nyt on sitten liuta rokotteita piikitetty käsivarteen ja malarialääkitys matkassa, ja ylihuomenna olisi tarkoitus lentää ensin Lontooseen ja sieltä seuraavana päivänä Gambian pääkaupunkiin Banjuliin. Yövymme sekä mennen että palatessa yhden yön Lontoossa, sillä lennot lähtevät Lontoosta niin aikaisin aamulla ja palaavat sinne niin myöhään illalla, että Helsingistä ei pääse sinne riittävän aikaisin tai Lontoosta riittävän myöhään enää Helsinkiin. Mutta maksimoimme reissupäivien hyödyt ja varasimme lentomme niin, että ehdimme viettää kokonaisen päivän Lontoossa kumpaankin suuntaan mennessä.
Jos jollekulle ei Gambia nimenä soita suoraan kelloja, niin se on siis Afrikan mantereen pienin valtio, joka sijaitsee jännästi keskellä Senegalia. Käytännössä maa on sellainen alle 50 km kapea kaistale rannikolta sisämaahan, jonka sekä pohjoinen että eteläinen rajanaapuri on Senegal. Rehellisesti sanottuna jouduin sen ensimmäisen viestittelyn jälkeen itsekin googlaamaan tarkistaakseni, että missäspäin Afrikkaa tämä matkakohteemme sijaitseekaan. Luonnollisesti ennen tämän selvityksen tekemistä olin jo ehtinyt suostua mukaan. Perus.
Gambia on viime aikoina ollut kovassa nosteessa matkailukohteena ja viimeksi tuossa loppuvuodesta se pääsi ihan otsikoihinkin, sillä ilmeisesti monet keski-iän ylittäneet naiset ovat innostuneet matkaamaan sinne nuoren rakastajan tai aviomiehen toivossa. Meillä ei nyt kuitenkaan ole mitään romanssisuunnitelmia tai avioaikeita reissumme varalle. :D
Odotan ihan superinnoissani tätä reissua! Olen käynyt aiemmin vain Pohjois-Afrikassa, Marokossa ja Egyptissä, mutta on tosi kiehtovaa päästä vähän syvemmälle Afrikkaan. Ystäväni tunteekin Banjulia aiempien reissujensa pohjalta jonkin verran ja mukanamme on toki hänen perheensä ja sukunsa kautta myös paikallisoppaita, joten matkasta tulee varmasti tosi mielenkiintoinen. Jos kuitenkin siellä teillä lukijoilla on heittää kehiin ihan lyömättömiä Gambia-vinkkejä, niin antakaahan tulla! :) Mieluusti saa myös jakaa hyviä ideoita, mitä tehdä Lontoossa, kun aikaa on vain yksi päivä!
Ajattelin tämän matkani ajan yrittää ihan puhtaasti lomailla, ainakin pääpiirteittäin. Blogissa loma ei sinänsä näy, koska olen valmistellut juttuja reissuni ajaksi ja saatanpa päivittää jotain matkakuulumisia tuoreeltaan myös matkan aikanakin, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan aio esimerkiksi vastailla kauheasti kommentteihin reissuni aikana, koska ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin ottaa vähän vapaata ja voida unohtaa työvelvollisuudet hetkeksi. Kommentteja saa silti mieluusti jättää ja niitä ilolla lueskelen, kuten aina! :) Instagram päivittynee reissusta huolimatta eli jos Gambian tunnelmat kiinnostavat tuoreeltaan, niin kannattaa seurailla IG-tiliäni.
PS. Nämä ihanat kesäiset lomakuvat ovat viime kesältä Portosta. En tajua, miten se on mahdollista, mutta olin unohtanut kokonaisen valtavan kansiollisen käsittelemättömiä kuvia tietokoneen syövereihin ja löysin ne vasta tuossa viime viikonloppuna. Eli näitä on varmaan luvassa tässä lähiaikoina enemmänkin. :D Kuvat ovat Vinicius Souzan kamerasta ja kannattaa klikkailla herra Instagramissa seurattavien listalle, sillä tili on täynnä toinen toistaan upeampia reissu- ja tunnelmakuvia.
Photos: Vinicius Souza / Tribeguys.co
Related posts
6/08/17
Vaikka reissailenkin työni puolesta paljon, olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin hyödyntää matkailua enemmänkin työssäni. Voidakseni tehdä työtäni, tarvitsen käytännössä vain tietokoneen, nettiyhteyden ja kameran, joten mikään ei sido minua kotitoimistoon tai useimmissa tapauksissa edes Helsinkiin. On tietenkin joitakin työhön liittyviä projekteja, jotka vaativat läsnäoloa täällä koto-Suomessa, mutta voisin periaatteessa hyvin hoidella hommiani pääpiirteittäin myös jostain muualtakin käsin.
Uudet ympäristöt ja ihmiset inspiroivat aina ihan uudella tavalla ja tuntuu usein, että on paljon enemmän annettavaa täällä blogissakin, kun käy välillä katselemassa maailmaa vähän arkisten ympyröiden ulkopuolella. Ihmettelin kesällä Portugalissa yksin reissatessani, miten siellä tuntui tekstejä syntyvän niin paljon sujuvammin kuin tutussa kotitoimistossa. Uusien ja mielenkiintoisten maisemien lisäksi keksin asialle selityksen…
Kun olen poissa Helsingistä, päivittäin käytössä olevan ajan määrä tuntuu kutakuinkin tuplaantuvan. Arkisista kotiaskareista ei yleensä tarvitse hotellissa tai airbnb-asunnossa samalla tavoin murehtia eikä puhelin pirise matkoilla samaa tahtia kuin kotona ollessa. Työpäiviä eivät reissun päällä täytä palaverit, tilaisuudet, tapaamiset tai muut sellaiset asiat, jotka keskeyttäisivät jatkuvasti kirjoitustyötä tai sanelisivat päivän rytmiä ulkopuolelta käsin.
Loppujen lopuksi se vain tuppaa olemaan niin, että siinä perusarjessa (ainakin minulla) menee todella paljon aikaa kaikenlaiseen ylimääräiseen säätämiseen, kodinhoitoon, arkivelvollisuuksista huolehtimiseen, sosiaalisten suhteiden hoitoon (siihen tosin lähinnä iltaisin) sekä minun tapauksessani myös kaikenlaisissa työhön liittyvissä tilaisuuksissa ja tapaamisissa laukkaamiseen. Suurin osa työhön liittyvistä tilaisuuksista ei ole välttämättömiä työni kannalta, mutta ne ovat minulle hyviä mahdollisuuksia tavata työelämän tuttuja, verkostoitua ja löytää uusia kiinnostavia juttuaiheita, joten siksi niihin tulee usein osallistuttua. Kun siirtää toimistonsa hetkeksi vaikkapa sitten portugalilaiseen hotellihuoneeseen, kalenteri onkin yhtäkkiä raivattu kaikesta siitä ylimääräisestä, mikä kuormittaa ajatuksia ja haukkaa päivittäisestä ajankäytöstä ison siivun.
Tietysti ulkomailla reissun päällä työskennellessäkin on omat haasteensa: nettiyhteydet toimivat vaihtelevasti ja ympärillä on houkutuksia, jotka vetävät läppärin ääreltä ulkomaailmaan ihmettelemään paikallista elämänmenoa. Siitä huolimatta tuntuu, että yleensä reissussa aikaa on ruhtinaallisesti niin työskentelylle kuin turistihaahuilullekin, koska varsinainen työaika tulee matkoilla käytettyä yleensä paljon tehokkaammin juuri siitä syystä, että kun keskeytyksiä ei tule, voi rauhassa uppoutua kulloiseenkin työprojektiin täysipainoisemmin.
Minun työni ei tietenkään ole samalla tavoin keskittymistä vaativaa tai haastavaa kuin moni muu, mutta tekee välillä ihan mielettömän hyvää voida upppoutua rauhassa siihen, mitä on tekemässä ilman jatkuvaa häiriötä, kiireen tunnetta tai painetta olla samanaikaisesti jossain muualla. Yksi nykyaikaisen työelämän haasteista on juuri sen pirstaleisuus: pitäisi pystyä pitelemään kymmentä palloa yhtä aikaa ilmassa, keskittymään moneen asiaan yhdellä kertaa, hallitsemaan useita projekteja samanaikaisesti ja olla läsnä siellä, täällä ja tuolla sekä mielellään aina tavoitettavissa.
En enää yhtään ihmettele, että tutkijat ja monet luovan työn tekijät harrastavat silloin tällöin residenssejä eli reissaavat jonnekin toiseen maahan tai vaikkapa vain toiseen kaupunkiin viikoksi-kuukaudeksi tekemään töitä. Tutkijaystäväni vietti juuri kesällä kuukauden Kööpenhaminassa ja sai tuona aikana väitöskirjansa väännettyä valmiiksi. Freelance-toimittajakaverini puolestaan lensi keväällä älyttömän työkiireen keskellä viikoksi Prahaan ”kirjoituslomalle” ajatuksenaan kirjoittaa kaikki to do -listalla olleet artikkelit siellä rauhassa valmiiksi.
Ennen kuin ryhdyin yrittäjäksi, en oikein ymmärtänyt residenssien pointtia. Ajattelin, että se on vähän kuin lomailua jossain kivassa kohteessa työn varjolla. Että ehkä siellä vähän työskennelläänkin, mutta että oikeasti se on vain tekosyy päästä matkustamaan arjen keskellä. No ehkä se voi olla sitäkin, mutta nyt tuon kesäisen Portugalin viikkoni sekä viimekeväisen Helsingin hotellivisiittini jälkeen olen ymmärtänyt, miten poissaolo arjen tutuista ympyröistä voi vaikuttaa myönteisesti työntekoon. Työskentelyaikaa on usein matkoilla ollessa vuorokaudessa tavallista enemmän ja hommat hoituvat tehokkaammin, kun normaalit työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät velvollisuudet eivät rasita mieltä tai kalenteria.
Huomasin nyt kesällä, miten tärkeää on myös lomailla joskus ihan oikeasti ja irtautua töistä kokonaan. Pienen paussin vaikutukset ovat olleet huimat ja energiatasot jälkeen loman aivan eri sfääreissä kuin ennen sitä. Mutta olen miettinyt, että kun työssäni kerran on tällaista vapautta, että voin periaatteessa työskennellä mistä käsin tahansa, voisin ihan hyvin enemmänkin hyödyntää tuota residenssi-ajatusta ja lähteä silloin tällöin ”työmatkoille” jonnekin Helsingin ulkopuolelle, vaikka määränpäässä ei olisikaan mitään varsinaista työasiaa hoidettavana.
Useimmat viime vuosina tekemäni matkathan ovat tavallaan olleet sellaisia, että olen aina reissun päällä tehnyt myös töitä, mutta jos lähtisikin matkalle juuri sillä ajatuksella, että työnteko on sen yksi päätarkoituksista, ei ainakaan tarvitsisi tuntea syyllisyyttä siitä, että kököttää koneen äärellä reissussa. Muiden jo mainittujen hyötyjen lisäksi työmatkoissa on toki muitakin etuja ja iloja: onhan se ihan eri juttu, jos työpäivän jälkeen voi piipahtaa pariisilaisessa kahvilassa, berliiniläisessä vintage-putiikissa tai nauttia illallisensa barcelonalaisessa ravintolassa.
Näiden mietteiden siivittämänä olen tuuminut, että pitäisi paitsi lomailla useammin, myös työmatkailla tällä ajatuksella, että esimerkiksi nimenomaan kiireen keskellä lähtisikin rauhoittamaan tovin työnteolle jonnekin ihan muualle. Vaihtelu virkistää ja kun työ kerran sallii tällaisia vapauksia, ehkä niistä kannattaisi ottaa ilo irti, nyt kun vielä näin helposti voi. :)
Nämä jutun kuvat napattiin Portugalissa Portossa Tribeguys.co-poikien kanssa.
Photos: Tribeguys.co
Related posts
25/07/17
Kirjoitin viikko sitten luottamuksesta, uskalluksesta ja intuitiosta. Niitä kaikkia tarvitaan, kun hyppää uudenlaisiin tilanteisiin ja kohtaamisiin. Muun muassa nämä kuvat olisivat jääneet ottamatta, jos en olisi uskaltanut heittäytyä outoon tilanteeseen ja tutustua uusiin ihmisiin. Juuri tästä nimenomaisesta kohtaamisesta snäppäillessäni joku laittoi minulle sen viestin, missä pohdiskeli, miten uskallan tuosta vain lähteä tuntemattomien tyyppien matkaan.
Tästä kohtaamisesta seurasi reissuni parhaita hetkiä Portossa, Portugalissa. Sekä melkoinen kasa kuvamuistoja ja unohtumaton elämys, kun pääsin kokeilemaan elämäni ensimmäistä kertaa surffaamista. Laudan päällä en juuri pysynyt ja surffausta enemmän taisin viettää aikaa veden alla uppeluksissa, mutta tulipahan kokeiltua. Ensi kerralla ehkä sitten jo paremmin!
Tutustuin siis Portossa vähän sattumalta Pauloon, joka vei minut surffaamaan ja sitten hänen kauttaan myöhemmin myös valokuvaaja-Viniin, kun ensin mainittu päätti järjestää minulle kuvaussession ystävänsä kanssa. Päädyin lopulta viettämään poikien kanssa pari päivää seikkaillen ympäri kaupunkia ja valokuvaten. Meillä oli niin hauskaa yhdessä porukalla, että pojat uhkailivat tulevansa vielä Suomeen minua moikkaamaan. Enkä yllättyisi, vaikka oikeastikin tupsahtaisivat joku päivä oven taakse.
Suurkiitos pojille näistä kauniista kuvista ja unohtumattomista reissumuistoista! <3 Käykää kurkkaamassa myös poikien oma Tribeguys.co-blogi sekä Instagram.
Translation: These lovely photos were taken around Midsummer in Porto, Portugal, by my new sweet friends Vini and Paulo from Tribeguys.co. Thank you guys for the wonderful time together and the nicest travel memories. Hope to see you soon again!
Mekko // dress H&M Studio SS15*, hattu // hat A+more (Stockmann)*
Mekko // dress Mint & Berry (Zalando)*,hattu // hat A+more (Stockmann)*
Toppi // top Gina Tricot*, shortsit // shorts BikBok*, hattu // hat A+more (Stockmann)*
Mekko // dress Zara, hattu // hat H&M
Photos: Tribeguys.co
Related posts
