28/11/20

4 x ihana kalenteri vuodelle 2021

51

*Kalenterit saatu blogin kautta

Vinkkasin lokakuun lopulla paperikalentereiden ystäville Porvoon Taidekoulun ihanista kalentereista, mutta ajattelin huikata parista muustakin kivasta vaihtoehdosta ensi vuodelle. Mikäli siis olet paperikalenterien ystävä ja se täydellinen kalenteri on vielä etsinnässä ensi vuodelle, kannattaa kurkata tämä postaus!

Lahden muotoiluinstituutti: kalenteri 2021

Olen melkein joka vuosi puffannut täällä blogissa myös Lahden muotoiluinstituutin aina yhtä upeaa vuosikalenteria, jonka taustalla ovat valokuvauksen toisen vuosikurssin opiskelijat. Mikäpä sen parempaa kuin päivittäinen annos taidetta arkisten kalenterimerkintöjen lomassa. Tässä kalenterissa valokuvataide ja kalenterimuistiinpanot kulkevat näppärästi samojen kansien välissä. Kalenteri tarjoaa myös kiinnostavan katsauksen nuorten valokuvaajaopiskelijoiden maailmaan.

Vuoden 2021 kalenterin teemaksi on valikoitunut onnellisuus, josta saadaan 17 erilaista näkökulmaa kesäöiden kuolemattomalta tuntuvasta kirmailusta kehopositiivisuuteen ja onnen jättämiin jälkiin. Sanoisin, että juuri tällainen teema on haastavan ja poikkeuksellisen vuoden päättyessä ihanan raikas valinta. Kierrätyspaperista valmistettua taidekalenteria on painettu 1000 kappaleen erä ja Onnelliset 2021 -kalenterin voi tilata helposti omakseen netistä 25 euron hintaan (+ postikulut) ja kalenterin tuotto menee dokumentaarisen valokuvauskurssin järjestämiseen.

Saan muuten myös arpoa tällaisen kauniin kalenterin yhdelle onnelliselle Instagramin puolella, joten kannattaa käydä siellä osallistumassa kisaan!

*

Aina2hand -seinäkalenteri 2021

Tänä vuonna myös netissä toimiva second hand -putiikki Aina2hand on tuottanut oman suloisen seinäkalenterin. Emilia Voltin kuvittama A5-kokoinen kalenteri koostuu 13 sivusta ja klipsistä, jonka avulla kalenterin saa ripustettua seinälle, mutta jämäkästä paperista tehdyt sivut voi myös laittaa nojaamaan seinää vasten.

Värikkään kalenterin teemana ovat kestävä pukeutuminen ja vaatehuolto, joihin liittyen kuvituksissa jaetaan joka kuukausi kivoja vinkkejä. Ekologisia arvoja ja toimintatapoja noudattavassa painotalossa painettua kalenteria voi ostaa Aina2handin omasta verkkokaupasta ja kalenterin tuotosta 10% lahjoitetaan WWF:lle metsien suojeluun.

*

Cozy Publishing: kalenteri 2021

Jos etsit toimivaa ja kaunista peruskalenteria, kannattaa tsekata myös kauniista kirjoistaan tunnetun Cozy Publishingin vuosikalenteri. Kangaspintaista kalenteria saa sekä tiilenpunaisena että beigenä. Sisäsivuiltaan kalenteri on pelkistetyn tyylikäs ja minimalistinen. 26 euron hintaista kalenteria voi tilata Cozyn omasta verkkokaupasta, mutta olen bongannut sitä myytävänä myös muutamasta kivijalkaputiikista Helsingissä.

Jos kalenterin rinnalle tarvitsee muistiota tai päiväkirjaa, myös tyhjillä sivuilla varustettu kukkakuosinen muistikirja on todella kaunis ja sitä on saatavilla useammassa eri värissä.

*

Ainoa: kalenterimuistio 2021

Helsinkiläisen Ainoa-kustantamon kaunis ja käytännöllinen kalenterimuistio ehdittiin myydä jo kertaalleen loppuun, mutta toista painosta on vielä jonkin verran jäljellä. Annika Välimäen suunnittelema kalenteri koostuu viikkonäkymin varustetusta kalenterista ja puolet kansien välissä olevista sivuista on tyhjiä kalenterin käyttäjän omia muistiinpanoja ja merkintöjä varten. Kalenteri kustantaa 21,90€ ja sitä voi tilata suoraan Ainoan omasta verkkokaupasta, joss myydään myös kortteja, julisteita ja muuta paperitavaraa.

Ainoan sivuilta on myös mahdollista tulostaa erilaisia kauniita ja käteviä viikkosuunnitelma- ja kuukausikatsaussivuja itselle arjen suunnittelua helpottamaan.

 

Related posts

9/11/20

Miniloma mökkitunnelmissa, suppilovahvero-savotta ja pari hyvää sarjaa

1 48

Huihai, sinne katosivat syksyn värit viime viikon syyssateiden myötä. Nämä kuvat on napattu tovi sitten, kun puissakin oli vielä lehtiä.

♥ Nämä syksyiset kuvat on ikuistanut valokuvaaja Yulia Luomanen, johon tutustuin viime kesänä somessa. Päädyimme keskustelemaan säärikarvoista, naiseudesta ja lopulta vähän kaikesta muustakin ja hyvien keskusteluiden seurauksena sovimme, että pidetään joku päivä valokuvaushetki. Lopulta tuo hetki koitti noin kuukausi sitten. Lounastreffien yhteyteen sovittu valokuvaustuokio venähti viiden tunnin mittaiseksi, kun keskustelut veivät mukanaan. Kiitos kauniista kuvista ja inspiroivista keskusteluista Yulia. Mikä ihana kohtaaminen!

♥ Syksyn tullen sitä jotenkin jaksaa vuodesta toiseen yllättyä siitä, miten äkkiä syksyn värikkäät lehdet ja ilta-aurinko vaihtuvat karun näköisiin paljaisiin oksiin ja aina vain aiemmin laskeutuvaan pimeyteen. Vaikka viime päivinä on saatu nauttia poikkeuksellisen ihanasta marraskuun auringosta, yllätyin taas kerran tänään, kun jo ennen työpäivän päättymistä oli ihan pimeää. Pimeys voi olla hyvin tunnelmallistakin, mutta aina se vie valon lapselta tovin totutella tähän uuteen rytmiin.

♥ Pidin viime viikolla pienen miniloman keskellä kiireisintä syksyä. Aina sitä kuvittelee ehtivänsä hoitaa kaikki työhommat ennen lomatunnelmiin loikkaamista, mutta tälläkin kertaa jouduin lopulta nipistämään vapaapäivistä jokusen tovin töille deadline-suman puskiessa niskaan. Myönnän, että olen viime viikkoina ollut työmäärän ja tiukkojen aikataulujen äärellä vähän stressaantunut, mutta sitä suuremmalla syyllä tuntui ihanalta päästä muutamaksi päiväksi muihin maisemiin arkisten askareiden keskeltä. Mökillä sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, saunoa, löhötä poikakaverin kainalossa ja olla vain.

♥ Yhdistimme reissuumme myös yhden yön kaupunkiloman Tampereella, johon kuuluivat treffit Tampereelle kotiutuneen Joonaksen kanssa ja munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa. Jos et vielä tiennyt, niin sieltä saa ehkä parhaat munkkirinkilät ikinä! Lounaalla piipahdimme Ojakadun Vohvelikahvilassa ja illallispaikaksi valikoitui Muusa, jossa on ihania vaihtoehtoja kasvisruoan ystäville – molemmat tuttuja jo aiemmilta Tampereen visiiteiltä. Tulipa käytyä myös Sara Hildénin taidemuseossa, jossa teosten lisäksi ihastutti itse rakennus. Kävin myös virkistämässä teinivuosien muistoja Café Europassa, jossa olen istunut tovin jos toisenkin lukiovuosina. Oli hauska huomata, että paikka on edelleen paikoillaan ja tunnelma entisellään. Brunssi ihanassa Café Pispalassa olisi kruunannut visiittimme, mutta emme onnistuneet lyhyellä varoitusajalla saamaan pöytävarausta supersuosittuun kahvilaan. Mutta sille siis lämmin suositus!

♥ Tampereelta olikin sitten kätevä hurauttaa vanhempien luo isänpäivän viettoon. Kävimme viikonloppuna myös sienimetsässä ja saimme mahtavan saaliin suppilovahveroita. Vielä jonkin verran kantarellejakin löytyi, mikä tuntui aika uskomattomalta – onhan jo marraskuu! Eilen kotiin päästessä odottikin sitten melkoinen savotta, kun sienet piti vielä putsata, pilkkoa, käyttää paistinpannulla ja paketoida pakastamista varten. Huh, mikä homma! Sienisaaliin perkaamisessa ja käsittelyssä vierähti pikkutunneille asti, mutta nyt on taas ainakin parikymmentä sieniateriaa tiedossa lisää!

♥ Tykkään lukea ääneen ja viime aikoina meillä on ollut sellainen hauska iltarutiini, että olen lukenut itse “äänikirjana” poikakaverille Antti Holman uusinta Kaikki elämästä(ni) -kirjaa (jonka sain blogin kautta luettavaksi). Teoksessa sukelletaan erityisesti häpeäntunteiden, itseinhon ja epäonnistumisen kokemusten syövereihin, mutta Holmalle tyypilliseen tyyliin huumori kukkii etenkin niissä kohdissa, minne sitä ei välttämättä ensimmäisenä hoksaisi tai tohtisi sijoittaa. Ja hyvä niin, sillä riveiltä tihkuva neuroottinen ahdistuneisuus ja komiikan puolelle luiskahtava ihmisviha voisivat olla aika raskasta käsiteltävää ilman ajoittaisia huumorin läikähdyksiä. Onnistuin tämän teoksen äärellä nauramaan ääneen, myötäelämään syvissä ahdistuksen tunteissa (mutta paikoin myös hämmentymään niistä) ja liikuttumaankin.

Ironista kyllä, lopulta teos näyttäytyy oikeastaan manifestina nimenomaan rakkauden eheyttävälle voimalle, vaikka Holma alkuun tuntuu ponnekkaasti alleviivaavan, kuinka juuri se ei ole rakkauden tehtävä. Yhtä kaikki, kirjan hienointa antia on juuri kuvaus rakkaudesta, jonka äärellä ei auta kuin antautua, vaikka ei olisikaan koskaan suunnitellut ryhtyvänsä parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa. Suosittelen! Erityisen loppusilauksen elämykselle antoi se, että kuuntelimme lopulta kirjan loppuun Holman itsensä lukemana Bookbeatista, kun uppouduimme siihen noin 4 tuntia kestäneeseen suppilovahvero-urakkaan ja tarvitsimme viihdykettä.

♥ Olen viime aikoina bongannut myös useamman erinomaisen sarjan. Toinen niistä on Netflixin huippuarvosteluita kerännyt Musta Kuningatar, joka kertoo nuoren orpotytön matkasta shakkimaailman huipulle. En tiedä shakista paljoakaan, mutta 7-jaksoinen minisarja on paitsi visuaalisesti upea, myös kiehtova nuoren naisen kasvutarina hyvin miehisessä maailmassa. Tämän tarinan jopa jotenkin haluaisi olevan totta.

Toinen viime aikojen uusi suosikki on ollut YLE Areenasta löytyvä Älska Mig, joka kertoo ruotsalaisperheen tarinaa menetyksen ja rakkauden äärellä. Neljääkymppiä lähestyvä Clara on jo luovuttamispisteessä rakkauden suhteen epäonnisten deittailukokemusten jälkeen, kun melkein tuplaten nuorempi veljensä vasta hapuilee ensirakkauden äärellä seilaten menettämisen pelon ja oman identiteettinsä etsiskelyn välillä. Samanaikaisesti perheen isä Sten käy läpi surua ja uutta alkua menetyksen jälkeen. Ylistystä kerännyt sarja kuvaa samaistuttavasti kolmen eri elämäntilanteessa olevan perheenjäsenen pyrkimystä löytää onnea elämän vastoinkäymisten keskellä. Tässä sarjassa oli jotain todella koskettavaa ja varoitus muille herkkiksille, että kannattaa varata nenäliinoja mukaan!

Mitä teille kuuluu näiden pimenevien syyspäivien keskelle?

Photos: Yulia Luomanen

Related posts

28/05/20

Haaste: Kuinka napata täydellinen omakuva?

53

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi opetella jonkun uuden taidon, mutta tuntuu, että harjoittelu veisi niin paljon aikaa, että ei ikinä arkisen kiireen keskellä saa aikaiseksi aloittaa? Olen huomannut, että omalla kohdallani kynnys uuden aloittamiseen on toisinaan on enemmän henkinen kuin todellinen. Kun vain ryhtyy tekemään, ei se uuden opettelu välttämättä olekaan niin vaikeaa tai aikaavievää – ja parhaimmillaan uusi opittu taito voi joskus jopa helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa omaa tekemistä ja siten lopulta jopa vähentää sitä kaikkea sitä kiireen ja stressin tuntua elämässä. On tietenkin eri asia harjoitella soittaamaan uutta instrumenttia kuin vaikkapa ottaa käyttöön jokin uusi sovellus tai ohjelma ja opetella hallitsemaan sitä, mutta toisinaan jopa tuollaisia pieniä uusia asioita tulee lykättyä turhaan tulevaan, koska omissa mielikuvissa asia tuntuu jotenkin vaivalloiselta.

No minulle kävi juuri näin tässä aika hiljattain. Tämä erikoinen etäkevät on ollut monelle juuri sellaista aikaa, että on ollut mahdollisuus uppoutua uusiin harrastuksiin, kun kalenteri on tyhjentynyt tapaamisista ja vapaa-ajan riennoista. Minulla työmäärä on pysynyt aikalailla ennallaan, joten ei mukamas edelleenkään ole ollut aikaa mihinkään ylimääräiseen. Kunnes Olympus heitti minulle haasteen: minua pyydettiin mukaan Olympuksen videosarjaan, jossa annetaan vinkkejä erilaisista valokuvaukseen liittyvistä teemoista. Minun kohdalleni napsahti teema “self portrait”. Ensireaktioni oli innostunut, kunnes tajusin, että en itse asiassa ikinä ole ottanut potrettikuvia kameralla itse itsestäni (jos siis ei lasketa niitä blogin alkuaikojen tuhruisia itselaukaisin-räpsyjä). Perus-selfiet räpsäisen aina kännykällä muut omakuvat nappaa minusta aina joku toinen.

Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisi ottaa “omakuvaus” paremmin haltuun, mutta asiaan perehtymiselle ei muka ikinä ole ollut aikaa tai sopivaa hetkeä, joten päätin ottaa Olympuksen idean nimenomaan haasteena. Nyt viimein opettelisin tämän homman!

Minulta on joskus kysytty, että mitä eroa on selfiellä ja “self portraitilla” eli kotoisammin omakuvalla. Se onkin itse asiassa aika mielenkiintoinen kysymys. Itse teen näiden kahden välille ehkä sellaista eroa, että selfie on usein juuri sellainen kännykällä (tai kameralla) kädenvarren mitan päästä räpsäisty lähikuva, kun potrettikuva itsestä voi olla valtavan paljon monipuolisemmin eri asioita.

Taitaen sommitellusta omakuvasta ei välttämättä edes ikinä arvaisi, että kuva on otettu itse: se voi olla otettu läheltä tai kaukaa, suoraan tai heijastavan pinnan kautta (kuten vaikkapa Vivian Maierin omakuvat usein – toisaalta ne muistuttavat myös tämän päivän peiliselfieitä, joita nappaillaan kännykällä), mutta monesti omakuvassa on ehkä vähän harkitumpi asettelu ja sen ottaminen vaatii usein selfietä enemmän alkuvalmisteluja. Voin toki olla väärässäkin, mutta minun ajatuksissani ero näiden kahden välillä jäsentyy tähän tapaan.

Kun nyt sain Olympukselta tehtäväkseni ottaa nimenomaan omakuvan, päätin haastaa itseni opettelemaan jotakin uutta ja harjoitella ottamaan oikeasti hyviä kuvia itsestäni myös kameralla. Tähtäimessäni oli saada muistikortille tallennettua juuri niitä sellaisia otoksia, joita ulkopuolinen ei välttämättä osaisi arvata itse laukaistuiksi.

Ja itse asiassa omakuvan ottaminen ei varmaankaan voisi olla helpompaa kuin millaiseksi se Olympuksella on tehty. Olympus on nimittäin vienyt itselaukaisimen käytön seuraavalle ja ilahduttavan helpolle tasolle oman OI.Share-sovelluksensa kautta. Sen avulla kameraa voi ohjailla kännykän kautta: puhelimen ruudulta voi valita tarkennuspisteen, säätää itselaukaisimen asetuksia ja ajastinta sekä lopulta klikata laukaisinta ja napata kuvan. Olen käyttänyt sovellusta aiemmin lähinnä kuvien langattomaan siirtämiseen kameran muistikortilta kännykkään, mutta jo pienen ikuisuuden minulla on ollut mielessäni opetella käyttämään tuota ominaisuutta, jolla kännykkä toimii kameran kauko-ohjaimena.

Huvittavinta tässä kaikessa on, että nyt kun viimein ryhdyin opettelemaan, homman haltuunotto taisi viedä kokonaiset 10 minuuttia. Ja voitte vain kuvitella, miten paljon helpottaa omaa työtäni, että voin nyt tulevaisuudessa tarvittaessa ottaa esimerkiksi täällä kotona kaikki omakuvani itse. Niinpä. Koskaan ei “ollut aikaa” alkaa opetella, mutta nyt kun haastoin itseni kokeilemaan, alle vartin harjoittelulla sain itselleni uuden taidon, joka helpottaa ja nopeuttaa työskentelyäni jatkossa ihan huimasti. Olen kävelevä todiste siitä, että ennakkoluuloista huolimatta kannattaa rohkeasti vain ryhtyä toimeen ja kokeilla uutta!

Valmiin englanninkielisen haastatteluvideon voi kurkata tämän postauksen yhteydessä – kiitos vielä Kauas Creative ja Olympus haasteesta ja siitä, että sain kunnian olla mukana haastateltavana etäyhteyden välityksellä! Englanninkielinen haastattelu jännitti hiukan ja mietin, muistanko edes kaikkea kamerasanastoa englanniksi, mutta hyvinhän se sujui. Ajattelin kuitenkin käydä tässä postauksessa myös vielä läpi, mitä kaikkea tähän projektiin kuului ja miten itse onnistuin. Napatkaa ihmeessä niksit talteen!

Minulle annettiin videoprojektia varten kolme erilaista tehtävää, joita sain itse soveltaa mieleni mukaan: 1) The perfect cozy moment, 2) Props are everything ja 3) Mood is everything. Näistä lähtökohdista otin kolme erityyppistä omakuvaa täällä kotona. Mitään kummempia varusteita en kuvien ottamista varten tarvinnut, vaan kaikki tarvittava löytyi kotoa jo valmiiksi. Olennaisimmat välineet tässä hommassa kameran lisäksi ovat kännykkä ja säädettävä kolmijalka, johon kameran saa asennettua. Olen ostanut oman telineeni joskus vuosia sitten ja kustansi muistaakseni noin 50 euroa. Kannattaa hankkia sellainen, jossa on sekä säädettävät jalat että kuulapää, jotta kameran asentoa voi säätää vapaasti pysty- ja vaakasuunnassa. Kameran pohjassa on jo valmiiksi kierteet, joiden avulla sen pystyy ruuvaamaan kiinni jalustaan.

Kaikkien kuvien ennakkovalmistelut olivat kuvaamisen näkökulmasta aika samankaltaiset. Ensin kiinnitetään kamera kolmijalkaan, viritellään kuvakulma sopivaksi, säädetään kuva-asetukset ja avataan kameran näkymä bluetooth-yhteydellä OI.Share-sovelluksen kautta kännykässä. Sitten vain säädetään laukaisuasetukset ja annetaan palaa! Kuvan voi napata joko ajastimella tai suoraan laukaisinta kännykän kautta painamalla. Vinkki: sovelluksen asetuksista voi säätää kameran ottamaan monta kuvaa kerrallaan ja tätä kannattaa omakuvia ottaessa hyödyntää – nopeuttaa ja helpottaa työtä paljon.

Minä olen ottanut kaikki nämä kuvat Olympus PEN E-PL10-kameralla ja 25mm f1.2 -objektiivilla, joskin muutamassa behind the scenes -kuvassa on käytetty Olympus E-PL8 -kameraa sekä 30mm makro-objektiivia.

The perfect cozy moment

Tätä kuvaa varten oli tarkoitus luoda sellainen rauhallinen kotihetki, jollaisia someen tulee itse asiassa ikuistettua aika useinkin. Höyryävä teemuki hyppysiin ja sohvannurkkaan löhöilemään! Alla näkyviin making of -kuviin liittyy hauska pieni yksityiskohta: olen napannut ne molemmat samalla hetkellä. Asetin kännykän kautta kamerani ajastuksella ottamaan itsestäni kuvan sohvalla, laskin puhelimeni ja teekuppini lattialle ja nappasin toisella kameralla kuvan kännykästä samalla, kun jalustalle asetettu kamera räpsi kuvia. Yllä näette lopullisen otoksen.

Kännykkä on kaukosäätimenä ihan älyttömän kätevä apu, sillä kännykän näytöltä näkee suoraan, mikä asento toimii kuvassa parhaiten, miten valo osuu kasvoille tai tarvitseeko asetuksia tai kuvakulmaa vielä säätää. Kuvaan itse lähes poikkeuksetta luonnonvalossa, joten hyödynnän usein kuvatessa aamupäivän aurinkoiset hetket, kun valo osuu asuntooni kauneimmin hiukan viistosti ikkunasta kajastaen.

 

Props are everything

Toinen tehtäväni oli hyödyntää jotakin esinettä tai välineistöä, jota minulla on kotona saatavillani. Ideana oli, että pienillä käytännöllisillä kikoilla kuvan fiilistä voi muuttaa täysin. Apuvälineenä olisi voinut hyvin käyttää melkein mitä vain: viherkasvien avulla saa luotua kuvaan halutessaan hauskan viidakkomaisen tunnelman ja asettelemalla jonkun oksista etualalle lähelle kameran linssiä saa luotua kuvaan hauskaa syvyysvaikutelmaa. Toisaalta esimerkiksi aurinkolaseja voi hyödyntää “filtterinä”, jos ne asettelee kameran linssin eteen jo kuvaa otettaessa (tosin omakuvan kohdalla tämä saattaa vaatia vähän virittelyä). Itse valitsin tällä kertaa apuvälineeksi ihan tavallisen valkoisen lakanan.

Kotona otetut kuvat näyttävät usein aina vähän samalta, koska miljöö ei muutu. Niinpä päätin muuttaa taustaa luodakseni tänne kotiin ihan erilaisen tunnelman kuvaa varten. Ripustin alkovin oviaukkoon suuren valkoisen lakanan ja kiinnitin sen pakkausteipin avulla seinään – ja valkoisen lakanan edessä napatusta pelkistetystä kuvasta ei arvaisikaan, että se on otettu ihan täällä vanhassa tutussa yksiössäni. Erilaisten taustakankaiden avulla voi helposti luoda tuttuunkin ympäristöön studiomaisempaa fiilistä ja oikeastaan vain luovuus on rajana siinä, miten erilaisia taustoja hyödyntää. Kannattaa myös kokeilla, miten kuvan tunnelma muuttuu sen mukaan, miten lähelle tai kauas taustasta itse asettuu: lähellä taustaa siinä saattaa näkyä varjoja ja kauemmas asettuessa tausta hämärtyy ja blurrautuu – riippuen toki hiukan myös käytetystä objektiivista ja säädetyistä asetuksista. Valitsemani kuvan tunnelma muuttui täysin, kun muutin sen vielä mustavalkoiseksi.

Kannattaa muuten huomioida, että kun kamera on OI.Share-sovelluksen kautta yhdistettynä kännykkään, kameran oma näyttö on mustana ja kameranäkymä on näkyy vain puhelimen näytöllä. Kameran asetuksia voi myös kätevästi muuttaa suoraan OI.Sharessa lennosta. Klikkaamalla asetusnumeroita kännykän näytöllä laukaisimen yläpuolella avautuvat liukusäätimet, joista esimerkiksi suljinaikaa ja aukon kokoa voi näppärästi säätää lennosta suoraan kännykästä.

 

Mood is everything

Tämän haasteen tehtävänä oli ikuistaa lähikuvaan jokin tunnelma tai tunnetila. Huomasin kuitenkin, että aidon tunteen tallentaminen kameraan on yllättävän vaikeaa. Yksin kotona ilmeily ei tunnu kovin luonnolliselta eikä poseerattu ilme välttämättä välitä haluttua tunnetilaa parhaalla mahdollisella tavalla, joten otin vapauden hieman muuttaa tehtävänantoa. Alkuperäisen tehtävän sijaan päätin kokeilla meikki-tutorial-henkisen lähikuvan ottamista. Aiemmin olen toteuttanut tällaiset aina peilin kautta, mikä asettaa kuvaustilanteelle omat haasteensa, joten oli mielenkiintoista kokeilla tätä tapaa tehdä.

Peilillä varustetun tuotteen kuvaaminen luo aina omanlaisiaan haasteita, sillä samalla pitää tarkastella, mitä sieltä peilin kautta näkyy. Kokeilin muutamaa erilaista kuvakulmaa ja hoksasin, että sopivassa kulmassa peili heijastaa ikkunasta kajastavan valon suoraan kameraan. Tämä pieni kikka toi kuvaan hauskan oman lisänsä.

Videohaastattelun pääsette kokonaisuudessaan kurkkaamaan tästä alta ja suosittelen lämpimästi katsomaan, sillä siinä on paljon lisävinkkejä kuvassa onnistumiseen sekä kuvaamisen että poseeraamisen näkökulmasta. Saan usein ihmisiltä kommentteja, että olen onnekas, koska olen niin valokuvauksellinen, mutta väitän, että asia ei todellakaan aina ole ollut näin, vaan onnistuneet kuvat ovat vuosien harjoituksen ja rutiinin tulosta. Monella on sellainen käsitys, että oma naama ei vain ole kuvauksellinen, mutta väitän, että kuka tahansa voi oppia poseeraamaan kuvissa harjoittelemalla, kokeilemalla eri kuvakulmia ja tutkailemalla esimerkiksi sitä, miten paljon valon suunta tai pienetkin muutokset pään asennossa voivat vaikuttaa lopputulokseen. Kannustan siis rohkeasti kokeilemaan vain! Ja kotona yksin räpsiessä ei ainakaan tarvitse hävetä, vaikka aluksi menisikin ihan pieleen!

Ja hei, huikkaan tässä samalla ihan superhyvästä tarjouksesta, joka on Olympuksen verkkokaupassa voimassa vielä hetken aikaa! Olympus myy nimittäin tällä hetkellä PEN-kameran edellisiä E-PL8- ja E-PL9-malleja edulliseen hintaan ja kaupan päälle saa vielä 25mm f1.8 -objektiivin (arvo 329€), joka on siis hiukan pienempi ja kevyempi versio tästä minun tavallisesti käyttämästäni objektiivista – ihan loistava valovoimainen ja kompaktin kokoinen yleislinssi monenlaisiin kuvaustarpeisiin.

Tarjouksessa ovat siis PEN E-PL8 Pancake Zoom KIT + 25mm f1.8 -objektiivi yhteensä 499€ (norm. 778€) sekä PEN E-PL9 Pancake Zoom KIT + 25mm f.1.8 -objektiivi hintaan 549€ (norm. 828€). Tarjous on voimassa 31.7. saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Kurkkaa lisää täältä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

5/04/20

Olisiko nyt hyvä hetki aloittaa valokuvausharrastus?

24 104

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

“Olisi niin hienoa oppia ottamaan parempia valokuvia! Pitäisi hankkia kunnon kamera ja opetella…” Olen kuullut tämän tyyppisiä kommentteja noin miljoona kertaa ja vastaan aina samalla tavalla: kannustaen, rohkaisten ja lempeästi suunnitelmista toteutukseen tuuppien. Valokuvaaminen on mahtava harrastus, jonka pariin itse päädyin puolivanhingossa blogiharrastuksen kautta. Ja mikä parasta: tästä harrastuksesta jää parhaimmillaan valtava nippu konkreettisia muistoja elämän albumiin.

En vieläkään ole kuvaamisessa mikään mestari, mutta perustaidot opettelemalla ja tekemisen kautta harjoittelemalla pääsee jo pitkälle – etenkin jos on siunattu edes hitusen omalla visuaalisella näkemyksellä, ja sitäkin voi treenata. Jos katsoo minun ensimmäisiä blogiin nappaamiani kuvia, on kehitysaskel sieltä 13 vuoden takaa tähän päivään aika huima. Ja se tunne, kun oppii hallitsemaan kameran asetuksia ja onnistuu tallentamaan muistikortille sen täydellisen otoksen, on ihan mielettömän palkitseva. Harjoittelun, erehdyksen ja onnistumisen kautta tähän nykytilanteeseen on päästy. Ja yhä edelleen harjoittelen. Vieläkin olen kaukana mestarista, mutta onnistumisen kokemuksia on nykyisin enemmän kuin niitä epäonnistumisen tunteita.

Ensimmäinen askel valokuvausharrastuksen pariin on tietysti hankkia kamera. Olen itse kuvannut Olympus PEN -minijärkkärillä jo lähes 10 vuoden ajan ja se mullisti oman kuvausharrastukseni varsinkin siinä vaiheessa, kun hankin kameran rinnalle 45mm f1.8 -objektiivin. Kamerasta saa yleensä ihan eri tavalla irti, kun hankkii sen mukana tulevan kittilinssin lisäksi muutaman muunkin objektiivin. Kittilinssi on sellainen kelpo yleisobjektiivi – palvelee monessa tilanteessa, mutta on harvoin varsinaisesti se ihanteellisin mihinkään tiettyyn kuvaustarkoitukseen. Siksi suosittelen ehdottomasti hankkimaan kameran lisäksi jonkun paremmalla valovoimalla varustetun objektiivin tai pari.

Jos oma kuvausharrastuksesi on siis vielä kamerasta kiinni, niin nyt minulla on aika mahtavia uutisia. Olympuksella on nimittäin meneillään aivan älyttömän hyvä ja edullinen tarjous muutaman vuoden takaisesta E-PL8-mallista, jonka ostaessaan saa kiinteän 45mm f1.8-objektiivin kaupan päälle. Kameran, kittilinssin ja 45mm f1.8-objektiivin saa nyt yhteishintaan 399€ (normaalisti 658€), mikä on todella kova tarjous, sillä objektiivi yksinään maksaa noin 250€. Tämä on aika täydellinen paketti juuri valokuvausharrastuksen aloittamisesta haaveilevalle.

Olympus PEN E-PL8-malli on muutaman vuoden vanha ja sen jälkeen kamerasta on tullut pari päivitettyä versiota, mutta E-PL8 on ominaisuuksiltaan ihan erinomainen kamera. Siinä ovat mukana jo useimmat uudempiin malleihinkin kuuluvat herkut kuten se, että kuvat saa nopeasti ja helposti siirrettyä kamerasta OI.Share-sovelluksen avulla langattomasti suoraan kännykkään. Sovelluksen avulla puhelinta voi myös käyttää kameran kauko-ohjaimena, jos haluaa esimerkiksi napata selfien kauempaa tai ottaa seurueesta ryhmäkuvan, johon kaikki pääsevät mukaan. Olen kirjoittanut E-PL8:sta sekä objektiivien valinnasta aiemminkin – kannattaa lukaista myös nuo jutut, jos kameran hankinta kiinnostaa.

Olen tosiaan itse kuvannut kaikki kuvani Olympus PEN -kameralla jo liki 10 vuotta (vuodesta 2011 lähtien). Sitä ennen käytin tavallista isokokokoista järjestelmäkameraa ja on pakko sanoa, että tuolloin kamera jäi useammin kotiin kuin kulki mukana matkassa. Olenkin sanonut monesti, että paras kamera on se, joka on mukana – ja kevyt minijärkkäri mahtuu pieneenkin käsilaukkuun eikä paina olalla älyttömästi. Moni yllättyy, kun kuulee, että otan kaikki kuvani tuolla pikkuruisella kameralla, mutta se on tosiaan ollut ainoa kamerani jo lähes vuosikymmenen. Kuvanlaatu puhunee puolestaan. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä huomiona: onhan tuo itse kamerakin harvinaisen kaunis.

Jos siis kaipailet päiviisi tekemistä nyt tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, valokuvausharrastuksen aloittaminen ei ole yhtään hassumpi idea. Netti on pullollaan helppoja tutoriaaleja, mutta myös Olympus on avannut MyOLYMPYS Academy -sivuston materiaalit avoimiksi kaikille käyttäjille. Sivusto on täynnä opetusvideoita kameran perusominaisuuksiin liittyen. Myös esimerkiksi Tyyliä Metsästämässä -blogista tuttu valokuvaaja Veera Korhonen on koonnut blogiinsa kivoja ja helppoja vinkkejä E-PL8-kameran käyttöön ja valokuvaamiseen liittyen.

Tarjouksen mukana tuleva 45mm f1.8 -objektiivi on ihanteellinen esimerkiksi potretti- ja asukuvien ottamiseen – esimerkkikuvia löydät muun muassa tästä postauksesta viime kesältä. Samalla objektiivilla saa myös räpsittyä todella kauniita otoksia yksityiskohdista tai esimerkiksi ruokakuvia. Koti on helppo paikka harjoitella valokuvaushommaa ihan rauhassa ja nappailin itse tätä postausta varten 45mm f1.8-linssillä kivoja kuvia sisustuksellisista yksityiskohdista täällä omassa kodissani. Erilaisia sommitelmia, kuvakulmia, kameran asetuksia sekä valon suuntaa muuttelemalla pystyy kokeilemaan, mikä toimii visuaalisesti parhaiten. Ja saapahan motivaatiota siivota kodin edustuskuntoon!

Jos valokuvausharrastuksen aloittaminen siis on enää kamerasta ja objektiivista kiinni, klikkaa itsesi Olympuksen verkkokauppaan ja tsekkaa tarjous!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts