13/06/21

Rakkaita kuvamuistoja ja vinkki oman elämänsä valokuvaajille

1 34

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Mietin usein kiitollisena sitä, että tulin aikanaan aloittaneeksi blogin. Veikkaan nimittäin, että minulla ei olisi ollenkaan näin paljon kuvia ikuistettuna erilaisista elämäni hetkistä ilman blogiharrastusta. Valokuvaus on tavallaan blogin myötä kasvanut luonnolliseksi osaksi elämää ja onpa kuvaustaitojakin tullut kartutettua melkoisesti vuosien varrella, kun vertaa viime vuosina otettuja kuvia niihin ensimmäisiin pokkariräpsyihin, joita nappailin 14-15 vuotta sitten.

Isoin loikka valokuvaamisessa tapahtui 10 vuotta sitten, kun ryhdyin kuvaamaan Olympus PEN -kameralla. Kaunis, kevyt ja kompakti PEN-kamera mullisti oman valokuvausharrastukseni kahdestakin syystä. Helppokäyttöisellä kameralla valokuvaustaidot kehittyivät nopeasti, mutta mullistavinta oli kenties silti se, että pienikokoinen kamera mahtui pieneenkin laukkuun ja sitä jaksoi kantaa matkassa mukana. Iso ja painava järjestelmäkamera tuli usein jätettyä kotiin, joten totesin PEN-kameraan siirryttyäni, että paras kamera on nimenomaan se, joka on mukana. Vaikka kännykkäänkin tulee toki toisinaan turvauduttua, en usko puhelimen tulevan koskaan omassa käytössä korvaavan kameraa:  kuvanlaatu on oikealla kameralla niin eri tasoa ja rakastan sitä, miten voin hallita ja muokata kuvien ilmettä ja tunnelmaa eri objektiiveilla ja asetuksilla jo kuvausvaiheessa.

Ja toden totta pikkuinen PEN-kamera on kulkenut uskollisesti mukana ja seikkaillut kanssani niin ympäri maailmaa kuin ollut läsnä myös pienissä arjen hetkissä kotona. Olen onnellinen kaikista niistä muistoista, joita muistikortille on tallentunut ja jotka yhä vievät takaisin niihin hetkiin, ajatuksiin, tunteisiin ja tunnelmiin, joita olen kuvan ottamisen hetkellä elänyt. Kokosin tähän postaukseen muutamia sellaisia itselleni rakkaita ja tärkeitä kuvamuistoja, joita olen menneinä vuosina ikuistanut elämän erilaisissa hetkissä.

Haluan tässä samalla myös vinkata Olympuksen uudesta kameralanseerauksesta, josta olen tosi innoissani, sillä uskon, että se tulee viemään oman valokuvausharrastukseni vielä pari harppausta eteenpäin! Olen itse kuvannut viimeiset 10 vuotta Olympus PEN Lite -sarjan kameroilla (E-PL), jotka ovat hiukan E-P-sarjaa pienempiä ja riisutumpia malleja, mutta loikkaan nyt uutuuden kelkkaan, kun uusi E-P7-malli ilmestyy ihan pian! Kamera on jo nyt ennakkotilattavissa – löydät lisää tietoa ennakkotilaajan loistotarjouksesta postauksen lopusta.

Uudessa Olympus PEN E-P7-kamerassa yhdistyvät PEN-sarjasta tuttu helppokäyttöisyys, keveys ja kompakti koko ja kaunis vintage-henkinen ulkonäkö sekä astetta vaativampaan makuun sopivat tekniset ominaisuudet. Kooltaan uutuus on melkein identtinen viimeksi käyttämäni E-PL10-kameran kanssa, mutta teknisesti siinä on enemmän ominaisuuksia. Kameraa onkin kuvailtu kuin EPL10:n ja ammattimaisemman OMD-mallin yhdistelmäksi. Eroavaisuuksina E-PL10:een nähden ovat muun muassa nämä lisäominaisuudet:

Kaksi säätörullaa

Uudessa E-P7:ssa on kaksi kuva-asetusten säätörullaa yhden sijaan, mikä tekee kuvauksen hallinnasta helpompaa. Toisella rullalla voi säätää vaikkapa aukkoa ja toisella kuvan tummuutta ja vaaleutta. PEN Lite -malleissa tuo tapahtuu osin painikkeiden kautta, joten E-P7:n kaksi säätörullaa nopeuttaa asetusten mukauttamista kuvaustilanteessa huomattavasti ja kannustaa käyttämään eri asetuksia enemmän. Käytettävyyttä on mietitty myös painikkeiden sijoittelussa ja niitä voi helpommin käyttää intuitiivisesti lihasmuistin avulla.

Tarvittaessa täysin äänetön

E-P7 voi olla myös täysin äänetön. Tiedätkö niitä hetkiä kun haluaisit, ettei kameran suljinääni rikkoisi tunnelmaa esimerkiksi tilannekuvauksessa? Voit asettaa kameran nyt täysin hiljaiseksi, joten kuvia voidaan ottaa ilmaan minkäänlaista ääntä. Tämä ominaisuus on ollut mukana myös E-PL10-mallissa, mutta rajoitetummin. Nyt voit kuvata äänettömästi kaikissa kuvaustiloissa.

Väri- ja mustavalkoprofiilien hallinta

Uutta PEN E-P7:ssa on uniikki väri- ja mustavalkoprofiilien säätömahdollisuus. Siinä missä muut kamerat (ei siis vain PEN Lite -kamerat) ovat hyvin rajoittuneita millaisia värisävyjä ne tuottavat, E-P7 tarjoaa mahdollisuuden vähentää tai korostaa eri värejä ja kontrastia. Voit siis jo kuvaustilanteessa halutessasi vähentää tai lisätä värilämpöä ja korostaa tai laimentaa mitä tahansa värisävyä. Käytännössä voit siis jo kamerassa ikään kuin etukäteen editoida kuvien väriprofiilia, mikä normaalisti tehdään vasta kuvien jälkikäsittelyssä editointipöydällä. Kameraan voi tallentaa neljä eri itse muokattua väriprofiilia ja neljä mustavalkoprofiilia.

Vakaampi ja turvallisempi

E-P7-mallissa on lisäksi PEN Lite -malleja tehokkaampi kuvanvakain, joka auttaa saamaan teräviä kuvia sekä hämärämmissä kuvausolosuhteissa että 4K-videokuvauksen aikana. Voit lisäksi ladata uuden E-P7-kameran akkua ulkoisella USB-virtalähteellä poistamatta akkua edes kameran sisältä. Tämän ominaisuuden ansiosta kameran lataaminen on entistä helpompaa esimerkiksi reissussa tai kesken päivän, koska kameran akkua voi ladata esimerkiksi USB-virtapankin tai läppärin avulla vaikkapa kahvilan ulkoterassilla tai puistossa ilman verkkovirtaa.

Kuvien jako

Uutta on E-P7-mallissa on myös OI.Share-sovelluksen Always on -Bluetooth-yhteys, jossa kameraa sammuttaessa kuvat siirtyvät automaattisesti puhelimeesi ilman erillistä käskyä.

*

Jos muuten Olympus PEN -kameran historia ei ole vielä tuttu, niin kerrotakoon siitä sen verran, että Olympus PEN -kamera on alun alkujaan kehitetty jo 50-luvulla Japanissa ja se mullisti aikanaan valokuvauksen kansainvälisesti. PEN-kamerassa yhdistyivät kevyen ja kompaktin koon mahdollistava peilitön tekniikka, kaunis ulkonäkö, laadukas optiikka, kohtalaisen edullinen hinta sekä ennen kaikkea helppokäyttöisyys – samat asiat, jotka tekevät PEN-kamerasta edelleenkin niin erinomaisen. 50-luvulla Olympus kuitenkin todella muutti PEN-kameralla maailmaa, sillä tuohon aikaan kamerat olivat pääsääntöisesti suuria, painavia ja vaikeasti käytettäviä, ja tästä syystä valokuvaaminen oli lähinnä ammattikuvaajien ja asialle vihkiytyneiden harrastajien hommaa. PEN-kamera toi valokuvaamisen ihan tavallisten ihmisten saataville ja nosti julkistuksensa jälkeen 1950-1960-lukujen taitteessa muun muassa naisten osuuden valokuvauksen harrastajissa 2 prosentista 33 prosenttiin. Se on aikamoinen muutos!

Lähdin kesällä 2017 elämäni ensimmäistä kertaa ihan yksin matkalle. Reissasin portugaliin matkaseuranani vain Olympus PEN -kamera ja Mielikuvituspoikaystävä. Matka oli yksi elämäni unohtumattomimmista ja päädyin lopulta viettämään enemmän aikaa uusien tuttavuuksien seurassa kuin yksin. Mutta yksin matkaamisessa oli jotakin tosi kutkuttavaa – voin suositella. 

Tämä on yksi lempikuvistani: auringonlaskussa värjäytyvät pilvet, sininen taivas, sumuisat vuoret ja meri näyttävät kuvassa niin maagisilta, että vain yksisarvinen puuttuu kuvasta. Tämän kuvan nappasin Alicantessa Espanjassa, missä osallistuin EU:n järjestämään worksshopiin joitakin vuosia sitten. 

Jotkut lempikuvistani ovat lopulta aika arkisia. Tässä edellisessä kodissani otetussa kuvassa on ihana aamuaurinko ja kuva säilyy paitsi rakkaana muistona ensimmäisestä ikiomasta kodistani, myös niistä hetkistä, kun pitkän talven jälkeen aamuaurinko viimein herätti taas paistellaan.

En ole varmaan koskaan nähnyt niin kaunista auringonlaskua kuin kerran Pariisista kotiin palatessani. Koko taivas hehkui oranssina punaista ja vaaleanpunaista, ja onnistuin nappaamaan tämän kuvan lentokoneen ikkunasta.

Lempikuvien joukossa on paljon unohtumattomia matkamuistoja, mutta tuntuu tärkeältä yrittää muistaa ottaa kuvia myös niistä arjen huippuhetkistä. Sellainen saattaa olla vaikka vain ihana iltakävely ilta-auringossa hyvässä seurassa – kuten juuri tämän kuvan ottamishetkellä. Rakastan tämän kuvan valoa ja tunnelmaa. Tämä taisi olla ensimmäisiä kevätpäiviä, kun uskaltauduin ulos nilkat paljaina.

On vaikea kuvitella montaa kauniimpaa asiaa kuin kirsikkapuiden kukinta Japanissa. Pääsin näkemään vaaleanpunaisen väriloiston omin silmin keväällä 2015.

Ystävien yhteisissä hetkissä keskityn yleensä nauttimaan yhdessäolosta ja kamera unohtuu helposti laukkuun. Toivoisin, että muistaisin useammin ikuistaa kuviin myös näitä hetkiä. Tämä kuva on muutaman vuoden takaa, kun vietimme ystäväni kanssa ihanaa kesäistä piknik-hetkeä ja kilistelimme äidin tekemällä marjamehulla.

Nautin suunnattomasti katukuvaamisesta, mutta arkailen tuntemattomien ikuistamista kuviini – kaikki eivät halua tulla kuvatuiksi ja toisaalta spontaanit tilanteet ehtivät livahtaa ohi, jos jää kyselemään kuvauslupaa. Siksi otan nykyään harvoin edes loma-albumeihin sellaisia kuvia, joissa näkyy tuntemattomien ihmisten kasvoja (tai ainakin pyrin välttämään sitä), vaikka julkisilla paikoilla kuvaaminen lain puitteissa onkin sallittua. Rakastan kuitenkin tällaisia kuvia, joihin onnistuu vangitsemaan elämää, liikettä ja aitoja tilanteita. Tämä kuva on ikuistettu parin viikon roadtrip-reissullani Marokkoon muutama vuosi sitten.

Joskus sitä sattuu kamera kädessä juuri oikeaan paikkaan oikealla hetkellä. Tämä akita inu päivysti aidan kolosta auringonlaskua Santorinilla Kreikassa ja olin onnellinen, että kamera oli mukana.

Muistan katsoneeni ulos ikkunasta tänä nimenomaisena syyspäivänä ja mykistyneeni näystä: mahtava sumu ja syksyn väreissä hehkuva vaahtera. Tässä sateisessa lokakuun päivässä oli jotain maagisen kaunista.

Tämän näyn äärellä tunsin itseni todella pieneksi ja asiat jotenkin asettuivat perspektiiviin. Stressi unohtui ja pauhaavan meren kuohuja kuunnellessani tuli tunne, että minun merkitykseni tässä maailmankaikkeudessä on varsin mitätön. Ja siinä hetkessä se tuntui ennen kaikkea vapauttavalta eikä suinkaan lannistavalta. Luonnon äärellä ja näissä Ericeiran jylhillä rantakallioilla Portugalissa oli helppo hengittää. 

Rakastan kotikulmiani Helsingin Kalliossa. Täällä on elämää ja suurkaupungin tunnelmaa. Kun muutin Töölöstä Kallioon, vitsailin, että tuntui kuin olisin herännyt  vuosien mittaisilta nokosilta. Ja siinä elämänvaiheessa se oli tismalleen sitä, mitä tarvitsin. Uusikin koti löytyi rakkaaksi käyneiltä kulmilta, joten nautin edelleen elämän koko kirjosta ympärilläni, joka täällä on läsnä joka päivä.

Pakenin muutama vuosi sitten juhannusta pakoon Pariisiin. Rakastin Airbnb-kämpän kalanruotoparketteja ja kevyiden valoverhojen lomasta asuntoon porottavaa aurinkoa. Vietin koko matkan vailla suurempaa päämäärää: vaeltelin kaduilla, lueskelin kirjaa Seinen varrella, otin nokoset Louvren penkillä JA Centre Pompidoussa. Tämä kuva vie minut takaisin niihin raukeisiin ja helteisiin kesäpäiviin Pariisissa.

Harmaita ja kosteita päiviä ei aina muista arjen keskellä arvostaa, mutta nopeasti katsottuna värittömältä ja ankealta vaikuttavasta maisemasta voi löytää lopulta valtavasti kauneutta ja värejä, jos vain malttaa pysähtyä katsomaan. Menimme ystäväni kanssa yhtenä tällaisena harmaana päivänä kävelylle kameran kanssa ja löysimme ympäriltä niin paljon kauneutta, että saimme muutaman kilometrin matkaan kulumaan monta tuntia. Ja muistona tästä kävelystä on satoja ihania kuvia, jotka muistuttavat siitä, että kauneutta löytyy kaikkialta. 

Viime kesä oli elämäni onnellisin. Reissasin puolison kanssa autolla ympäri Suomea ja seikkailimme  muun muassa Hailuodossa, mistä tämä kuva on otettu. Muutamana edellisenä päivänä oli ollut sateista, mutta meillä kävi mieletön tuuri ja saapuessamme Marjaniemen hiekkarannalle lämpöasteita oli +24 ja yövyimme teltassa suoraan meren äärellä. Tässä kuvassa tiivistyy täydellinen onnellisuus.

Myös tämä kuva on viime kesän roadtripiltä, jonka varrella päädyimme Suomen kaatosateiden seurauksena tekemään myös spontaanin pistäytymisen Pohjois-Norjassa. Ylitin itseni, kun kiipesin painava rinkka selässä todella jyrkkää kalliorinnettä köyden varassa huipulle. Matkanteko oli vähän tuskaisaa ja jännitin, pääsenkö ylös asti, mutta kun pääsimme perille ja silmien edessä avautui tämä näkymä, tuntui, että kapuaminen oli ehdottomasti ollut vaivan ja tuskailun arvoista. Tämä reissu ja muutama telttayö näissä maisemissa ovat olleet yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. 

*

Uusi Olympus PEN E-P7 on nyt ennakkotilattavissa ja ennakkotilaajan etuna saat kaupan päälle maksutta erinomaisesti potretti- ja yksityiskohtakuviin sopivan 45mm f1.8 -objektiivin (arvo 329€), kun käytät koodia ep7xjenni. Etu on voimassa 21.6.2021 asti Olympuksen omassa verkkokaupassa

Kurkkaa täältä lisätietoa kamerasta ja tsekkaa samalla myös suomalaisen Kauas Creativen Olympukselle kuvaama upea mainosvideo uutuuskamerasta.

PS. Kannattaa muuten kurkata myös aiemmat kamerapostaukseni, joista löytyy hyviä vinkkejä mm. sopivan objektiivin valintaan ja OI.Share-sovelluksen käyttöön. Sovelluksen avulla esimerkiksi omasta puhelimesta voi tehdä kameran kaukosäätimen ja siirtää kuvia langattomasti kamerasta suoraan kännykkään.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

28/11/20

4 x ihana kalenteri vuodelle 2021

86

*Kalenterit saatu blogin kautta

Vinkkasin lokakuun lopulla paperikalentereiden ystäville Porvoon Taidekoulun ihanista kalentereista, mutta ajattelin huikata parista muustakin kivasta vaihtoehdosta ensi vuodelle. Mikäli siis olet paperikalenterien ystävä ja se täydellinen kalenteri on vielä etsinnässä ensi vuodelle, kannattaa kurkata tämä postaus!

Lahden muotoiluinstituutti: kalenteri 2021

Olen melkein joka vuosi puffannut täällä blogissa myös Lahden muotoiluinstituutin aina yhtä upeaa vuosikalenteria, jonka taustalla ovat valokuvauksen toisen vuosikurssin opiskelijat. Mikäpä sen parempaa kuin päivittäinen annos taidetta arkisten kalenterimerkintöjen lomassa. Tässä kalenterissa valokuvataide ja kalenterimuistiinpanot kulkevat näppärästi samojen kansien välissä. Kalenteri tarjoaa myös kiinnostavan katsauksen nuorten valokuvaajaopiskelijoiden maailmaan.

Vuoden 2021 kalenterin teemaksi on valikoitunut onnellisuus, josta saadaan 17 erilaista näkökulmaa kesäöiden kuolemattomalta tuntuvasta kirmailusta kehopositiivisuuteen ja onnen jättämiin jälkiin. Sanoisin, että juuri tällainen teema on haastavan ja poikkeuksellisen vuoden päättyessä ihanan raikas valinta. Kierrätyspaperista valmistettua taidekalenteria on painettu 1000 kappaleen erä ja Onnelliset 2021 -kalenterin voi tilata helposti omakseen netistä 25 euron hintaan (+ postikulut) ja kalenterin tuotto menee dokumentaarisen valokuvauskurssin järjestämiseen.

Saan muuten myös arpoa tällaisen kauniin kalenterin yhdelle onnelliselle Instagramin puolella, joten kannattaa käydä siellä osallistumassa kisaan!

*

Aina2hand -seinäkalenteri 2021

Tänä vuonna myös netissä toimiva second hand -putiikki Aina2hand on tuottanut oman suloisen seinäkalenterin. Emilia Voltin kuvittama A5-kokoinen kalenteri koostuu 13 sivusta ja klipsistä, jonka avulla kalenterin saa ripustettua seinälle, mutta jämäkästä paperista tehdyt sivut voi myös laittaa nojaamaan seinää vasten.

Värikkään kalenterin teemana ovat kestävä pukeutuminen ja vaatehuolto, joihin liittyen kuvituksissa jaetaan joka kuukausi kivoja vinkkejä. Ekologisia arvoja ja toimintatapoja noudattavassa painotalossa painettua kalenteria voi ostaa Aina2handin omasta verkkokaupasta ja kalenterin tuotosta 10% lahjoitetaan WWF:lle metsien suojeluun.

*

Cozy Publishing: kalenteri 2021

Jos etsit toimivaa ja kaunista peruskalenteria, kannattaa tsekata myös kauniista kirjoistaan tunnetun Cozy Publishingin vuosikalenteri. Kangaspintaista kalenteria saa sekä tiilenpunaisena että beigenä. Sisäsivuiltaan kalenteri on pelkistetyn tyylikäs ja minimalistinen. 26 euron hintaista kalenteria voi tilata Cozyn omasta verkkokaupasta, mutta olen bongannut sitä myytävänä myös muutamasta kivijalkaputiikista Helsingissä.

Jos kalenterin rinnalle tarvitsee muistiota tai päiväkirjaa, myös tyhjillä sivuilla varustettu kukkakuosinen muistikirja on todella kaunis ja sitä on saatavilla useammassa eri värissä.

*

Ainoa: kalenterimuistio 2021

Helsinkiläisen Ainoa-kustantamon kaunis ja käytännöllinen kalenterimuistio ehdittiin myydä jo kertaalleen loppuun, mutta toista painosta on vielä jonkin verran jäljellä. Annika Välimäen suunnittelema kalenteri koostuu viikkonäkymin varustetusta kalenterista ja puolet kansien välissä olevista sivuista on tyhjiä kalenterin käyttäjän omia muistiinpanoja ja merkintöjä varten. Kalenteri kustantaa 21,90€ ja sitä voi tilata suoraan Ainoan omasta verkkokaupasta, joss myydään myös kortteja, julisteita ja muuta paperitavaraa.

Ainoan sivuilta on myös mahdollista tulostaa erilaisia kauniita ja käteviä viikkosuunnitelma- ja kuukausikatsaussivuja itselle arjen suunnittelua helpottamaan.

 

Related posts

9/11/20

Miniloma mökkitunnelmissa, suppilovahvero-savotta ja pari hyvää sarjaa

1 64

Huihai, sinne katosivat syksyn värit viime viikon syyssateiden myötä. Nämä kuvat on napattu tovi sitten, kun puissakin oli vielä lehtiä.

♥ Nämä syksyiset kuvat on ikuistanut valokuvaaja Yulia Luomanen, johon tutustuin viime kesänä somessa. Päädyimme keskustelemaan säärikarvoista, naiseudesta ja lopulta vähän kaikesta muustakin ja hyvien keskusteluiden seurauksena sovimme, että pidetään joku päivä valokuvaushetki. Lopulta tuo hetki koitti noin kuukausi sitten. Lounastreffien yhteyteen sovittu valokuvaustuokio venähti viiden tunnin mittaiseksi, kun keskustelut veivät mukanaan. Kiitos kauniista kuvista ja inspiroivista keskusteluista Yulia. Mikä ihana kohtaaminen!

♥ Syksyn tullen sitä jotenkin jaksaa vuodesta toiseen yllättyä siitä, miten äkkiä syksyn värikkäät lehdet ja ilta-aurinko vaihtuvat karun näköisiin paljaisiin oksiin ja aina vain aiemmin laskeutuvaan pimeyteen. Vaikka viime päivinä on saatu nauttia poikkeuksellisen ihanasta marraskuun auringosta, yllätyin taas kerran tänään, kun jo ennen työpäivän päättymistä oli ihan pimeää. Pimeys voi olla hyvin tunnelmallistakin, mutta aina se vie valon lapselta tovin totutella tähän uuteen rytmiin.

♥ Pidin viime viikolla pienen miniloman keskellä kiireisintä syksyä. Aina sitä kuvittelee ehtivänsä hoitaa kaikki työhommat ennen lomatunnelmiin loikkaamista, mutta tälläkin kertaa jouduin lopulta nipistämään vapaapäivistä jokusen tovin töille deadline-suman puskiessa niskaan. Myönnän, että olen viime viikkoina ollut työmäärän ja tiukkojen aikataulujen äärellä vähän stressaantunut, mutta sitä suuremmalla syyllä tuntui ihanalta päästä muutamaksi päiväksi muihin maisemiin arkisten askareiden keskeltä. Mökillä sai nukkua niin pitkään kuin nukutti, saunoa, löhötä poikakaverin kainalossa ja olla vain.

♥ Yhdistimme reissuumme myös yhden yön kaupunkiloman Tampereella, johon kuuluivat treffit Tampereelle kotiutuneen Joonaksen kanssa ja munkkikahvit Pyynikin näkötornin kahvilassa. Jos et vielä tiennyt, niin sieltä saa ehkä parhaat munkkirinkilät ikinä! Lounaalla piipahdimme Ojakadun Vohvelikahvilassa ja illallispaikaksi valikoitui Muusa, jossa on ihania vaihtoehtoja kasvisruoan ystäville – molemmat tuttuja jo aiemmilta Tampereen visiiteiltä. Tulipa käytyä myös Sara Hildénin taidemuseossa, jossa teosten lisäksi ihastutti itse rakennus. Kävin myös virkistämässä teinivuosien muistoja Café Europassa, jossa olen istunut tovin jos toisenkin lukiovuosina. Oli hauska huomata, että paikka on edelleen paikoillaan ja tunnelma entisellään. Brunssi ihanassa Café Pispalassa olisi kruunannut visiittimme, mutta emme onnistuneet lyhyellä varoitusajalla saamaan pöytävarausta supersuosittuun kahvilaan. Mutta sille siis lämmin suositus!

♥ Tampereelta olikin sitten kätevä hurauttaa vanhempien luo isänpäivän viettoon. Kävimme viikonloppuna myös sienimetsässä ja saimme mahtavan saaliin suppilovahveroita. Vielä jonkin verran kantarellejakin löytyi, mikä tuntui aika uskomattomalta – onhan jo marraskuu! Eilen kotiin päästessä odottikin sitten melkoinen savotta, kun sienet piti vielä putsata, pilkkoa, käyttää paistinpannulla ja paketoida pakastamista varten. Huh, mikä homma! Sienisaaliin perkaamisessa ja käsittelyssä vierähti pikkutunneille asti, mutta nyt on taas ainakin parikymmentä sieniateriaa tiedossa lisää!

♥ Tykkään lukea ääneen ja viime aikoina meillä on ollut sellainen hauska iltarutiini, että olen lukenut itse “äänikirjana” poikakaverille Antti Holman uusinta Kaikki elämästä(ni) -kirjaa (jonka sain blogin kautta luettavaksi). Teoksessa sukelletaan erityisesti häpeäntunteiden, itseinhon ja epäonnistumisen kokemusten syövereihin, mutta Holmalle tyypilliseen tyyliin huumori kukkii etenkin niissä kohdissa, minne sitä ei välttämättä ensimmäisenä hoksaisi tai tohtisi sijoittaa. Ja hyvä niin, sillä riveiltä tihkuva neuroottinen ahdistuneisuus ja komiikan puolelle luiskahtava ihmisviha voisivat olla aika raskasta käsiteltävää ilman ajoittaisia huumorin läikähdyksiä. Onnistuin tämän teoksen äärellä nauramaan ääneen, myötäelämään syvissä ahdistuksen tunteissa (mutta paikoin myös hämmentymään niistä) ja liikuttumaankin.

Ironista kyllä, lopulta teos näyttäytyy oikeastaan manifestina nimenomaan rakkauden eheyttävälle voimalle, vaikka Holma alkuun tuntuu ponnekkaasti alleviivaavan, kuinka juuri se ei ole rakkauden tehtävä. Yhtä kaikki, kirjan hienointa antia on juuri kuvaus rakkaudesta, jonka äärellä ei auta kuin antautua, vaikka ei olisikaan koskaan suunnitellut ryhtyvänsä parisuhteeseen yhtään kenenkään kanssa. Suosittelen! Erityisen loppusilauksen elämykselle antoi se, että kuuntelimme lopulta kirjan loppuun Holman itsensä lukemana Bookbeatista, kun uppouduimme siihen noin 4 tuntia kestäneeseen suppilovahvero-urakkaan ja tarvitsimme viihdykettä.

♥ Olen viime aikoina bongannut myös useamman erinomaisen sarjan. Toinen niistä on Netflixin huippuarvosteluita kerännyt Musta Kuningatar, joka kertoo nuoren orpotytön matkasta shakkimaailman huipulle. En tiedä shakista paljoakaan, mutta 7-jaksoinen minisarja on paitsi visuaalisesti upea, myös kiehtova nuoren naisen kasvutarina hyvin miehisessä maailmassa. Tämän tarinan jopa jotenkin haluaisi olevan totta.

Toinen viime aikojen uusi suosikki on ollut YLE Areenasta löytyvä Älska Mig, joka kertoo ruotsalaisperheen tarinaa menetyksen ja rakkauden äärellä. Neljääkymppiä lähestyvä Clara on jo luovuttamispisteessä rakkauden suhteen epäonnisten deittailukokemusten jälkeen, kun melkein tuplaten nuorempi veljensä vasta hapuilee ensirakkauden äärellä seilaten menettämisen pelon ja oman identiteettinsä etsiskelyn välillä. Samanaikaisesti perheen isä Sten käy läpi surua ja uutta alkua menetyksen jälkeen. Ylistystä kerännyt sarja kuvaa samaistuttavasti kolmen eri elämäntilanteessa olevan perheenjäsenen pyrkimystä löytää onnea elämän vastoinkäymisten keskellä. Tässä sarjassa oli jotain todella koskettavaa ja varoitus muille herkkiksille, että kannattaa varata nenäliinoja mukaan!

Mitä teille kuuluu näiden pimenevien syyspäivien keskelle?

Photos: Yulia Luomanen

Related posts

28/05/20

Haaste: Kuinka napata täydellinen omakuva?

71

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: OLYMPUS

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisi opetella jonkun uuden taidon, mutta tuntuu, että harjoittelu veisi niin paljon aikaa, että ei ikinä arkisen kiireen keskellä saa aikaiseksi aloittaa? Olen huomannut, että omalla kohdallani kynnys uuden aloittamiseen on toisinaan on enemmän henkinen kuin todellinen. Kun vain ryhtyy tekemään, ei se uuden opettelu välttämättä olekaan niin vaikeaa tai aikaavievää – ja parhaimmillaan uusi opittu taito voi joskus jopa helpottaa, nopeuttaa ja tehostaa omaa tekemistä ja siten lopulta jopa vähentää sitä kaikkea sitä kiireen ja stressin tuntua elämässä. On tietenkin eri asia harjoitella soittaamaan uutta instrumenttia kuin vaikkapa ottaa käyttöön jokin uusi sovellus tai ohjelma ja opetella hallitsemaan sitä, mutta toisinaan jopa tuollaisia pieniä uusia asioita tulee lykättyä turhaan tulevaan, koska omissa mielikuvissa asia tuntuu jotenkin vaivalloiselta.

No minulle kävi juuri näin tässä aika hiljattain. Tämä erikoinen etäkevät on ollut monelle juuri sellaista aikaa, että on ollut mahdollisuus uppoutua uusiin harrastuksiin, kun kalenteri on tyhjentynyt tapaamisista ja vapaa-ajan riennoista. Minulla työmäärä on pysynyt aikalailla ennallaan, joten ei mukamas edelleenkään ole ollut aikaa mihinkään ylimääräiseen. Kunnes Olympus heitti minulle haasteen: minua pyydettiin mukaan Olympuksen videosarjaan, jossa annetaan vinkkejä erilaisista valokuvaukseen liittyvistä teemoista. Minun kohdalleni napsahti teema “self portrait”. Ensireaktioni oli innostunut, kunnes tajusin, että en itse asiassa ikinä ole ottanut potrettikuvia kameralla itse itsestäni (jos siis ei lasketa niitä blogin alkuaikojen tuhruisia itselaukaisin-räpsyjä). Perus-selfiet räpsäisen aina kännykällä muut omakuvat nappaa minusta aina joku toinen.

Olen monet kerrat miettinyt, että pitäisi ottaa “omakuvaus” paremmin haltuun, mutta asiaan perehtymiselle ei muka ikinä ole ollut aikaa tai sopivaa hetkeä, joten päätin ottaa Olympuksen idean nimenomaan haasteena. Nyt viimein opettelisin tämän homman!

Minulta on joskus kysytty, että mitä eroa on selfiellä ja “self portraitilla” eli kotoisammin omakuvalla. Se onkin itse asiassa aika mielenkiintoinen kysymys. Itse teen näiden kahden välille ehkä sellaista eroa, että selfie on usein juuri sellainen kännykällä (tai kameralla) kädenvarren mitan päästä räpsäisty lähikuva, kun potrettikuva itsestä voi olla valtavan paljon monipuolisemmin eri asioita.

Taitaen sommitellusta omakuvasta ei välttämättä edes ikinä arvaisi, että kuva on otettu itse: se voi olla otettu läheltä tai kaukaa, suoraan tai heijastavan pinnan kautta (kuten vaikkapa Vivian Maierin omakuvat usein – toisaalta ne muistuttavat myös tämän päivän peiliselfieitä, joita nappaillaan kännykällä), mutta monesti omakuvassa on ehkä vähän harkitumpi asettelu ja sen ottaminen vaatii usein selfietä enemmän alkuvalmisteluja. Voin toki olla väärässäkin, mutta minun ajatuksissani ero näiden kahden välillä jäsentyy tähän tapaan.

Kun nyt sain Olympukselta tehtäväkseni ottaa nimenomaan omakuvan, päätin haastaa itseni opettelemaan jotakin uutta ja harjoitella ottamaan oikeasti hyviä kuvia itsestäni myös kameralla. Tähtäimessäni oli saada muistikortille tallennettua juuri niitä sellaisia otoksia, joita ulkopuolinen ei välttämättä osaisi arvata itse laukaistuiksi.

Ja itse asiassa omakuvan ottaminen ei varmaankaan voisi olla helpompaa kuin millaiseksi se Olympuksella on tehty. Olympus on nimittäin vienyt itselaukaisimen käytön seuraavalle ja ilahduttavan helpolle tasolle oman OI.Share-sovelluksensa kautta. Sen avulla kameraa voi ohjailla kännykän kautta: puhelimen ruudulta voi valita tarkennuspisteen, säätää itselaukaisimen asetuksia ja ajastinta sekä lopulta klikata laukaisinta ja napata kuvan. Olen käyttänyt sovellusta aiemmin lähinnä kuvien langattomaan siirtämiseen kameran muistikortilta kännykkään, mutta jo pienen ikuisuuden minulla on ollut mielessäni opetella käyttämään tuota ominaisuutta, jolla kännykkä toimii kameran kauko-ohjaimena.

Huvittavinta tässä kaikessa on, että nyt kun viimein ryhdyin opettelemaan, homman haltuunotto taisi viedä kokonaiset 10 minuuttia. Ja voitte vain kuvitella, miten paljon helpottaa omaa työtäni, että voin nyt tulevaisuudessa tarvittaessa ottaa esimerkiksi täällä kotona kaikki omakuvani itse. Niinpä. Koskaan ei “ollut aikaa” alkaa opetella, mutta nyt kun haastoin itseni kokeilemaan, alle vartin harjoittelulla sain itselleni uuden taidon, joka helpottaa ja nopeuttaa työskentelyäni jatkossa ihan huimasti. Olen kävelevä todiste siitä, että ennakkoluuloista huolimatta kannattaa rohkeasti vain ryhtyä toimeen ja kokeilla uutta!

Valmiin englanninkielisen haastatteluvideon voi kurkata tämän postauksen yhteydessä – kiitos vielä Kauas Creative ja Olympus haasteesta ja siitä, että sain kunnian olla mukana haastateltavana etäyhteyden välityksellä! Englanninkielinen haastattelu jännitti hiukan ja mietin, muistanko edes kaikkea kamerasanastoa englanniksi, mutta hyvinhän se sujui. Ajattelin kuitenkin käydä tässä postauksessa myös vielä läpi, mitä kaikkea tähän projektiin kuului ja miten itse onnistuin. Napatkaa ihmeessä niksit talteen!

Minulle annettiin videoprojektia varten kolme erilaista tehtävää, joita sain itse soveltaa mieleni mukaan: 1) The perfect cozy moment, 2) Props are everything ja 3) Mood is everything. Näistä lähtökohdista otin kolme erityyppistä omakuvaa täällä kotona. Mitään kummempia varusteita en kuvien ottamista varten tarvinnut, vaan kaikki tarvittava löytyi kotoa jo valmiiksi. Olennaisimmat välineet tässä hommassa kameran lisäksi ovat kännykkä ja säädettävä kolmijalka, johon kameran saa asennettua. Olen ostanut oman telineeni joskus vuosia sitten ja kustansi muistaakseni noin 50 euroa. Kannattaa hankkia sellainen, jossa on sekä säädettävät jalat että kuulapää, jotta kameran asentoa voi säätää vapaasti pysty- ja vaakasuunnassa. Kameran pohjassa on jo valmiiksi kierteet, joiden avulla sen pystyy ruuvaamaan kiinni jalustaan.

Kaikkien kuvien ennakkovalmistelut olivat kuvaamisen näkökulmasta aika samankaltaiset. Ensin kiinnitetään kamera kolmijalkaan, viritellään kuvakulma sopivaksi, säädetään kuva-asetukset ja avataan kameran näkymä bluetooth-yhteydellä OI.Share-sovelluksen kautta kännykässä. Sitten vain säädetään laukaisuasetukset ja annetaan palaa! Kuvan voi napata joko ajastimella tai suoraan laukaisinta kännykän kautta painamalla. Vinkki: sovelluksen asetuksista voi säätää kameran ottamaan monta kuvaa kerrallaan ja tätä kannattaa omakuvia ottaessa hyödyntää – nopeuttaa ja helpottaa työtä paljon.

Minä olen ottanut kaikki nämä kuvat Olympus PEN E-PL10-kameralla ja 25mm f1.2 -objektiivilla, joskin muutamassa behind the scenes -kuvassa on käytetty Olympus E-PL8 -kameraa sekä 30mm makro-objektiivia.

The perfect cozy moment

Tätä kuvaa varten oli tarkoitus luoda sellainen rauhallinen kotihetki, jollaisia someen tulee itse asiassa ikuistettua aika useinkin. Höyryävä teemuki hyppysiin ja sohvannurkkaan löhöilemään! Alla näkyviin making of -kuviin liittyy hauska pieni yksityiskohta: olen napannut ne molemmat samalla hetkellä. Asetin kännykän kautta kamerani ajastuksella ottamaan itsestäni kuvan sohvalla, laskin puhelimeni ja teekuppini lattialle ja nappasin toisella kameralla kuvan kännykästä samalla, kun jalustalle asetettu kamera räpsi kuvia. Yllä näette lopullisen otoksen.

Kännykkä on kaukosäätimenä ihan älyttömän kätevä apu, sillä kännykän näytöltä näkee suoraan, mikä asento toimii kuvassa parhaiten, miten valo osuu kasvoille tai tarvitseeko asetuksia tai kuvakulmaa vielä säätää. Kuvaan itse lähes poikkeuksetta luonnonvalossa, joten hyödynnän usein kuvatessa aamupäivän aurinkoiset hetket, kun valo osuu asuntooni kauneimmin hiukan viistosti ikkunasta kajastaen.

 

Props are everything

Toinen tehtäväni oli hyödyntää jotakin esinettä tai välineistöä, jota minulla on kotona saatavillani. Ideana oli, että pienillä käytännöllisillä kikoilla kuvan fiilistä voi muuttaa täysin. Apuvälineenä olisi voinut hyvin käyttää melkein mitä vain: viherkasvien avulla saa luotua kuvaan halutessaan hauskan viidakkomaisen tunnelman ja asettelemalla jonkun oksista etualalle lähelle kameran linssiä saa luotua kuvaan hauskaa syvyysvaikutelmaa. Toisaalta esimerkiksi aurinkolaseja voi hyödyntää “filtterinä”, jos ne asettelee kameran linssin eteen jo kuvaa otettaessa (tosin omakuvan kohdalla tämä saattaa vaatia vähän virittelyä). Itse valitsin tällä kertaa apuvälineeksi ihan tavallisen valkoisen lakanan.

Kotona otetut kuvat näyttävät usein aina vähän samalta, koska miljöö ei muutu. Niinpä päätin muuttaa taustaa luodakseni tänne kotiin ihan erilaisen tunnelman kuvaa varten. Ripustin alkovin oviaukkoon suuren valkoisen lakanan ja kiinnitin sen pakkausteipin avulla seinään – ja valkoisen lakanan edessä napatusta pelkistetystä kuvasta ei arvaisikaan, että se on otettu ihan täällä vanhassa tutussa yksiössäni. Erilaisten taustakankaiden avulla voi helposti luoda tuttuunkin ympäristöön studiomaisempaa fiilistä ja oikeastaan vain luovuus on rajana siinä, miten erilaisia taustoja hyödyntää. Kannattaa myös kokeilla, miten kuvan tunnelma muuttuu sen mukaan, miten lähelle tai kauas taustasta itse asettuu: lähellä taustaa siinä saattaa näkyä varjoja ja kauemmas asettuessa tausta hämärtyy ja blurrautuu – riippuen toki hiukan myös käytetystä objektiivista ja säädetyistä asetuksista. Valitsemani kuvan tunnelma muuttui täysin, kun muutin sen vielä mustavalkoiseksi.

Kannattaa muuten huomioida, että kun kamera on OI.Share-sovelluksen kautta yhdistettynä kännykkään, kameran oma näyttö on mustana ja kameranäkymä on näkyy vain puhelimen näytöllä. Kameran asetuksia voi myös kätevästi muuttaa suoraan OI.Sharessa lennosta. Klikkaamalla asetusnumeroita kännykän näytöllä laukaisimen yläpuolella avautuvat liukusäätimet, joista esimerkiksi suljinaikaa ja aukon kokoa voi näppärästi säätää lennosta suoraan kännykästä.

 

Mood is everything

Tämän haasteen tehtävänä oli ikuistaa lähikuvaan jokin tunnelma tai tunnetila. Huomasin kuitenkin, että aidon tunteen tallentaminen kameraan on yllättävän vaikeaa. Yksin kotona ilmeily ei tunnu kovin luonnolliselta eikä poseerattu ilme välttämättä välitä haluttua tunnetilaa parhaalla mahdollisella tavalla, joten otin vapauden hieman muuttaa tehtävänantoa. Alkuperäisen tehtävän sijaan päätin kokeilla meikki-tutorial-henkisen lähikuvan ottamista. Aiemmin olen toteuttanut tällaiset aina peilin kautta, mikä asettaa kuvaustilanteelle omat haasteensa, joten oli mielenkiintoista kokeilla tätä tapaa tehdä.

Peilillä varustetun tuotteen kuvaaminen luo aina omanlaisiaan haasteita, sillä samalla pitää tarkastella, mitä sieltä peilin kautta näkyy. Kokeilin muutamaa erilaista kuvakulmaa ja hoksasin, että sopivassa kulmassa peili heijastaa ikkunasta kajastavan valon suoraan kameraan. Tämä pieni kikka toi kuvaan hauskan oman lisänsä.

Videohaastattelun pääsette kokonaisuudessaan kurkkaamaan tästä alta ja suosittelen lämpimästi katsomaan, sillä siinä on paljon lisävinkkejä kuvassa onnistumiseen sekä kuvaamisen että poseeraamisen näkökulmasta. Saan usein ihmisiltä kommentteja, että olen onnekas, koska olen niin valokuvauksellinen, mutta väitän, että asia ei todellakaan aina ole ollut näin, vaan onnistuneet kuvat ovat vuosien harjoituksen ja rutiinin tulosta. Monella on sellainen käsitys, että oma naama ei vain ole kuvauksellinen, mutta väitän, että kuka tahansa voi oppia poseeraamaan kuvissa harjoittelemalla, kokeilemalla eri kuvakulmia ja tutkailemalla esimerkiksi sitä, miten paljon valon suunta tai pienetkin muutokset pään asennossa voivat vaikuttaa lopputulokseen. Kannustan siis rohkeasti kokeilemaan vain! Ja kotona yksin räpsiessä ei ainakaan tarvitse hävetä, vaikka aluksi menisikin ihan pieleen!

Ja hei, huikkaan tässä samalla ihan superhyvästä tarjouksesta, joka on Olympuksen verkkokaupassa voimassa vielä hetken aikaa! Olympus myy nimittäin tällä hetkellä PEN-kameran edellisiä E-PL8- ja E-PL9-malleja edulliseen hintaan ja kaupan päälle saa vielä 25mm f1.8 -objektiivin (arvo 329€), joka on siis hiukan pienempi ja kevyempi versio tästä minun tavallisesti käyttämästäni objektiivista – ihan loistava valovoimainen ja kompaktin kokoinen yleislinssi monenlaisiin kuvaustarpeisiin.

Tarjouksessa ovat siis PEN E-PL8 Pancake Zoom KIT + 25mm f1.8 -objektiivi yhteensä 499€ (norm. 778€) sekä PEN E-PL9 Pancake Zoom KIT + 25mm f.1.8 -objektiivi hintaan 549€ (norm. 828€). Tarjous on voimassa 31.7. saakka tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Kurkkaa lisää täältä!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts