17/04/20

Mietteitä hyvän viikon varrelta

71

Tällä viikolla ei ole ehkä ollut mikään maailman aikaansaavin olo, mutta sen sijaan minulla on ollut hauskempaa kuin aikoihin ja tuntuu, että pää pursuilee kaikkia hauskoja ideoita. Kuten olen monesti todennut ennenkin, luovuus vaatii ympärilleen joutilaisuutta. Ehkä voisi ajatella, että viikon varrella otettu aika haahuilulle on ollut kuin laittaisi rahaa luovuuden pankkiin. Tämä on ollut hyvä viikko. Tässä mietteitä ja koottuja juttuja viikon varrelta:

♥ Heti ensimmäiseksi pitää huikata viime hetken vinkkaus, että mikäli kaipaat perjantai-iltaan jotakin puuhaa, niin liity Afterwork-podcastin seuraan lasilliselle IG Liven puolella klo 18 tänään! Höpöttelemme AW-mimmien kanssa siellä tuokion verran tänään, mutta ei hätää, jos et heti klo 18 ehdi paikalle, tunnelmiin voi liittyä mukaan myöhemminkin. :)

♥ Toinen viihdetärppi perjantai-iltaan tulee tässä: pääsin paljastamaan nolouksiani Kaverin Puolesta Kyselen -mimmeille eilen Yle Olohuone -ohjelman suorassa lähetyksessä, joka oli omistettu eilen mokailulle ja noloille tilanteille. Jos siis kaipaatte vähän naurua päivään, niin kannattaa katsoa tuo jakso Yle Areenasta! Meikäläisen tarina kuullaan siinä noin 55 minuutin kohdalla.

♥ En tiedä, onko se välittynyt myös sinne ruudun toiselle puolen, mutta minulla on ollut tällä viikolla hauskempaa somessa ja Instagramissa kuin todella pitkään aikaan. Jotenkin tämä tilanne on tuonut näihin some-meininkeihin ihan uudenlaista vuorovaikutuksellisuutta. Ja toisaalta tämä kotona oleileminen on mahdollistanut myös sen, että on aikaa hölistä ja touhuta kameran edessä tavallista enemmän. Ja ehkä on ollut aikaa myös sille luovuudelle. Ryhdyin tällä viikolla tekemään IG storyn puolelle päivän asu -videoita, joilla esittelen tanssahdellen, mitä kulloinkin on päällä. Ei tarvita mitään hienoja kuvaussessioita tai sen kummempia järjestelyitä: asettelee vain kännykän kaapin päälle, laittaa musiikkia soimaan ja pistää pyörähdellen. Tämä on ollut kiva haaste myös itselle hyödyntää omaa vaatekaappia mahdollisimman monipuolisesti. Ei nimittäin viitsi jäädä viikoksi jumittamaan samaan asuun, vaan tekee mieli pukea ylle jotakin piristävää joka päivä.

♥ Tällä viikolla syntyi myös hauska idea, minkä tiimoilta minä voisin järjestää oman live-lähetyksen Instagramissa. Kaikilla tuntuu nyt olevan IG livejä ja kokkaus-livejä, niin heitin vitsinä ilmoille, että pitäisikö järjestää jokin #teknokeittiö live, missä kokkaisin jotakin idioottihelppoa ruokaa teknon tahtiin. Hieman omaksi yllätyksekseni konsepti sai niin paljon kannatusta, että tämä on toteutumassa todennäköisesti ensi viikolla. Tosin kokkaus vaihtui sipsien syömiseen yleisön ehdotuksesta. Lupaan, että se kokkaushetkikin on vielä tulossa ja deep housen rinnalla tullaan kuulemaan myös #jazzkeittiö ja ehkäpä muitakin genrejä, ellei tuo ensimmäinen lähetys ole aivan täysi floppi…

♥ Jos muuten kiinnostaa lukea koronatilanteen vaikutuksista vaikuttajamarkkinointiin, niin tänään julkaistiin Markkinointi & Mainonta -lehden nettisivuilla aiheesta artikkeli, johon myös minua haastateltiin. Minun lisäkseni jutussa mietteitään jakaa Hanna Gullichsen, jonka sunnuntaiserviisi-livet ovat ilahduttaneet lukemattomia kotikokkailijoita ympäri Suomen.

♥ Kaiken ilottelun keskellä mielessä on ollut myös huolta ja siksi haluan tästäkin postauksesta omistaa muutaman rivin tärkeälle asialle. Tämä koronatilanne iskee kaikkein kovimmin heihin, joilla on jo valmiiksi vaikeuksia, rahahuolia tai muita ongelmia. Jos olet miettinyt, miten voisit tässä tilanteessa olla avuksi, niin Jokaiselle lapselle lounas -kampanjan avulla on mahdollisuus tukea vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia perheitä. Mukana keräyksessä on monia eri järjestöjä ja säätiöitä ja sen organisoi Venner, joka tukee vähävaraisia perheitä ruokakasseilla läpi vuoden myös kriisitilanteen ulkopuolella. Lahjoitussumman voi jokainen valita itse ja jokainen lahjoitus on tärkeä, oli summa sitten 15€ tai 90€ tai mitä tahansa siltä väliltä. Jälkimmäisellä saa 4-6 hengen perheelle ruokakassin viikoksi, mutta pienikin apu on arvokasta. Kampanjan avulla halutaan varmistaa, että yksikään lapsi ei jää tämän poikkeuksellisen tilanteen aikana vaille lämmintä ruokaa. Lisää pääset lukemaan Vennerin nettisivuilta.

♥ En ole sortunut tilailemaan tämän kotielämän keskellä verkkokaupoista juuri mitään, mutta yhden asian ostin! Ostoskoriin tarttui jännittävä soitin nimeltä kalimba, jota myös sormipianoksi kutsutaan. Hurahdin tähän ajatukseen, kun kyseinen soitin tuli Instagramin virrassa vastaan ja sen ääni oli niin kaunis. Ei mennyt kuin pari päivää ja soitin ilmestyi jo ovelle. Olen tänään näppäillyt sitä ensimmäistä kertaa ja innostuneena odotan, mitä tästä vielä seuraa. Pääsette ehkä kuulemaan näitä amatöörin koronakonsertteja vielä tulevaisuudessakin – aerofonisoolojen lisäksi kenties myös kalimballa.

♥ Nämä kuvat on napattu jo ennen koronakaaosta, mutta tuo Hálon ihana kimonotakki on ihan omiaan myös tänne kotoilutunnelmiin. Olen käyttänyt kaunista vaatetta niin aamutakkina kuin tällä tavalla farkkujen ja topinkin kanssa. On ihana huomata, kuinka Reidas Särestöniemen taide elää tällä tavalla uudelleen näissä Hálon vaatteissa. Kotimaisella ja hitaaseen muotiin uskovalla merkillä on muutenkin aivan ihania vaatteita – ajattomia, laadukkaita ja kauniita.

kimonotakki // kimono jacket Hálo (2018)*

farkut // jeans COS (2018)

silkkitoppi // silk top Twist & Tango (2015)*

kengät // shoes A Pair (2018)

korvakorut // earrings Whistles (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts

9/04/20

Kotiarkea, sarjamaratoneja ja kesämekkoja

12 90

Mitä kuuluu? Tein pari päivää sitten aikani kuluksi ja siivoamista vältellessäni Instagramin puolelle kysely-storyn, missä ihmiset saivat kysellä minulta mitä vain. Joku kysyi vain, että “Mitä kuuluu?” Siitä tuli jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvä mieli. Niinpä ajattelin kysyä nyt samaa myös teiltä. Ja kertoilla tässä samalla vähän omia viimeaikaisia kuulumisiani, vaikka eipä tänne arkeen mitään niin kummallista tällä hetkellä kuulu, kun päivät kuluvat lähinnä kotona töitä tehdessä. Harmittaa vähän, että suunniteltu pääsiäisreissu Annen luo peruuntui, mutta se nyt on tämän kaiken keskellä maailman mitättömin murhe. Kylään ehtii onneksi myöhemminkin!

♥ Yksi parhaista jutuista kotitoimistolla työskentelyssä on se, että voi pukeutua ihan miten haluaa tai jättää vaikka kokonaan pukeutumatta. Yhtenä päivänä tein työpäivän silkkisessä aamutakissa ja sudin huuliin huulipunaa – ihan vain, koska siitä tuli hyvä mieli. Toisena päivänä laitoin päälle kesämekon ihan muuten vain, koska eipä tässä kesken työpäivän tarvitse uloskaan lähteä. Eilen kökötin läppärin äärellä koko päivän kulahtaneessa topissa ja rennoissa kirpparihousuissa. Olen jopa vähän innostunut katselemaan vaatekaappiani sillä silmällä, että tässä tilanteessa voisi hyvin pukea päälle joka päivä jotakin vähän hauskaa ja yllättävää piristykseksi itselle.

♥ Samalla, kun nautin pukeutumiseen liittyvistä vapauksista ja vaatteet tuntuvat arkisissa valinnoissa aika toissijaiselta asialta, olen huomannut suhtautuvani meikkaamiseen ihan toisin. Jostain syystä saan kaiken tämän kotoilunkin keskellä suurta iloa siitä, että meikkaan vähäsen. Se voi kuulostaa hassulta, mutta jotenkin saan siitä sellaisen ryhdikkäämmän ja paremman fiiliksen, vaikka kukaan ei näkisi minua tai en kuvaisi ainoatakaan somevideota koko päivänä. Toisaalta olen juuri niitä ihmisiä, jotka saattavat muutenkin meikata kotona vain omaksi ilokseen ihan muuten vain. Osa tuntuu kummastelevan ja vähän paheksuvankin tällaista – jotenkin ilmeisesti meikkaamattomuus olisi jotenkin luonnollisempi tapa olla. Olen itse asiassa sivunnut meikkaamiseen ja meikkaamattomuuteen liittyvää arvostelua ja sheimausta aiemminkin. Jos kiinnostaa lukea tuo juttu, niin se löytyy tämän linkin takaa. Minä olen sitä mieltä, että jokainen tehköön juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos meikkaaminen nostattaa mielialaa myös kotitoimistolla, niin antaa mennä. Suosittelen erityisesti huulipunaa!

♥ Jos joku ehti eilen ihmetellä, missä viipyi viikoittainen Afterwork-jakso, niin tiedoksi täälläkin, että päätimme tosiaan nyt jäädä podcastin kanssa pienelle luovalle tauolle, kun studioäänitysten tekeminen ei juuri nyt ole mahdollista. Jos studio on yhä kuukauden päästä kiinni, todennäköisesti jatkamme siinä tapauksessa etä-äänitysten parissa. Sitä odotellessa on kuitenkin luvassa kaikkea mukavaa Instagramin puolella, joten kannattaa klikkailla Afterworkpodcast-tili seurantaan. Aiemmat AW-jaksot löydät puolestaan täältä.

♥ Tein viime viikolla Instagramin puolella pienen yhteistyön paperikauppa Putingin kanssa ja sen tiimoilta päätin lähettää kasan postikortteja ja ilahduttaa läheisiäni. Rehellisesti sanottuna en edes muista, milloin olisin viimeksi kirjoittanut kirjeen. Postikortinkin olen tainnut edellisen kerran lähettää joskus muutama vuosi sitten. Nykyään postiluukusta ei tupsahtele kuin laskuja ja mainoksia, joten tämä on hauska tapa yllättää esimerkiksi isovanhemmat tai ystävä, jota ei nyt hetkeen pääse moikkaamaan kasvotusten. Ja onpa ollut hauskaa myös odotella ystävien reaktioita, kun yllätykset pikkuhiljaa kolahtelevat postiluukuista perille – iloa molemmissa päissä!

♥ En ole vieläkään ehtinyt ryhtyä mullanvaihtohommiin, vaikka olen suunnitellut sitä jo varmaan 1,5 kuukautta. Sen sijaan saatoin sortua tilaamaan itselleni muutaman viherkasvin lisää… Kukkarivistö on harventunut talvipimeällä muutaman yksilön verran, joten tuumin, että taas voi vähän hommata täydennystä. Tällä kertaa on tulossa ihan uusia tuttavuuksia kuten kolibrikukka ja pari maijaa. Jännittävää! Myös hyviä hoitovinkkejä saa laittaa jakoon. :)

♥ Tuntuu, että viikonpäivät ovat tämän kotiarjen keskellä ihan sekaisin. Yrittäjänä sitä on tottunut tekemään töitä monesti viikonloppuisinkin, joskin olen viime kuukausina yrittänyt rajata työaikaa selkeämmin. Mutta nyt tässä poikkeustilanteessa tuntuvat menevän arki- ja pyhäpäivät ihan sekaisin. Olen yrittänyt pitää normaaleista arkirutiineista kiinni tämän kaiken keskellä – se auttaa päätä pysymään kasassa. Silti tällä viikolla on tuntunut, että päivät valuvat vain jonnekin. Mielestäni eilen oli vasta maanantai ja päivät ovat kuluneet kaikkeen epämääräiseen säätämiseen ja sähköpostirumbaan ja yhtäkkiä huomasin, etten ole pariin päivään onnistunut julkaisemaan yhtäkään postausta. Kraah. No tässä olisi nyt sitten näitä sekalaisia horinoita!

♥ Saimme jokin aika sitten urakoitua  Mad Menin loppuun asti ja voin kertoa, että 7 vuoden tauko oli tehnyt tehtävänsä: puolet juonikuvioista oli ehtinyt matkan varrella vaipua unholaan. Niinpä katseluelämys oli melkein yhtä yllätyksellinen minulle kuin poikaystävällekin, joka näki sarjan ensimmäistä kertaa vasta nyt. Jos et ole vielä katsonut tai edellisestä kerrasta on jo vierähtänyt vuosia, suosittelen. Tämä on minusta yksi kaikkien aikojen parhaista sarjoista! Mad Men on tällä hetkellä katsottavissa sekä HBO Nordicilla että Netflixissä.

Olen alkanut katsella HBO:lta koukuttavaa Liar-sarjaa, jossa raiskatuksi tullut nainen yrittää saada tekijän vastuuseen ja joutuu ihan karmeiden käänteiden keskelle sotkun selvittelyssä. Toinen samaa aihetta sivuava tosi hyvä sarja on muuten Netflixin Unbelievable. Suosittelen! Lisäksi innostuimme poikakaverin kanssa yhdessä katsomaan ystävän suosituksesta Netflixin Ozark-sarjaa, jossa rahanpesu-bisneksissä ryvettynyt perheenisä karkaa perheensä kanssa pikkukylään ja luovii parhaansa mukaan yhä piinaavammaksi käyvän tilanteen keskellä. Aivan älyttömän koukuttava sarja, mutta varoitan, ettei kyllä sovellu ihan herkimmille!

♥ Näissä kuvissa päällä on se kesämekko ja -hattu, koska miksipä ei. Aloitin kesäsesongin jo täällä kotosalla. Se hyvä puoli on elämässä neljän seinän sisällä, että sääolot eivät paljon pukeutumista sanele.

Mitä teille muille kuuluu juuri nyt?

mekko // dress Nanso (2020)*

olkihattu // straw hat A+more / Stockmann (2017)*

* saatu blogin kautta / gifted

Related posts

15/03/20

Kevättä rinnassa ja vaatekaapissa (+ KISA)

356 89

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: NANSO

Veikkaan, että tällä viikolla taitaa monella meistä olla ihan muita asioita mielen päällä kuin vaatteet… Tärkeintä juuri nyt on tietenkin pitää huolta omasta ja muiden terveydestä, mutta koska maailma ja elämä ei pysähdy tässäkään poikkeustilanteessa, ajattelin silti keskittyä täällä blogissa tuttuihin, kevyempiin aiheisiin. Tilanne on vakava, mutta uutisista ja viranomaisilta saamme parhaan tiedon vallitsevista ohjeistuksista. Olen Instagram storyssa jakanut mietteitäni ja tietolähteitä koronatilanteeseen liittyen, mutta tänne blogin puolelle sen sijaan on lupa tulla viihtymään, kun kaipaa tämän maailmanlopun meiningin sijaan jotakin ihan muuta ajateltavaa. Tällä viikolla tarjolla on ollut esimerkiksi mietteitä arjen onnellisuudesta, ihanaa jazz-musiikkia, pohdintaa naisten kohtaamista paineista, uusi hauska keväinen sävy kynsissä sekä suosikkeja Nanson lempeän värisestä kevätmallistosta.

En ole monesta vaatteestani saanut yhtä paljon kyselyitä kuin beigestä Ylle-takista, joka oli viime keväänä Nanson mallistossa. Takki myytiin viime keväänä hetkessä loppuun, enkä ihmettele, sillä se on ollut yksi omista vaatekaapin lemppareista. Minulla onkin hyviä uutisia teille, jotka vielä jäitte ilman omaa ihanaa Ylleä viime keväänä. Pysyväksi osaksi mallistoa tullut takki saa taas tänä keväänä kauniin vaalean kausisävyn: tämän kevään sävy on puuterisen hailakan vaaleanpunainen.

Ylle-takin lempeä värimaailma näkyy muutenkin Nanson kevätkokoelmassa: mukana on neutraalia luonnonvalkoista, oliivinvihreää, hiekan sävyä sekä vaaleanpunaista. Haastattelin taas Nanson pääsuunnittelijaa Noora Niinikoskia inspiraatiosta malliston taustalla ja hän kertoi kokoelman saaneen inspiraationsa Suomen luonnosta. Neutraali värikartta heijastelee klassisia luonnonsävyjä: kallioita, hiekkaa, olkia ja kasvien värejä.

Kokoelmassa on tietysti mukana tuttuun tapaan myös värikkäämpiä printtikuoseja. Omiin lemppareihini printtisuunnittelun saralla kuuluva Reeta Ek on myös monen Nanson kevätmallistossa nähtävän kuosin takana. Hänen suunnittelemilleen kuoseille inspiraation on antanut Terazzo-mosaiikkibetoni, jonka innoittamana paperileikatut printit on sommiteltu erilaisiksi rytmikkäiksi pinnoiksi. Oma suosikkini kevätmalliston kuoseista on Palaset, joka näkyy muun muassa tässä juttuun valitsemassani pliseeratussa hameessa. Värikkääseen hameeseen on helppo yhdistellä myös muita kokoelman vaatteita, sillä samat värit toistuvat muissakin tuotteissa. Itse valitsin hameen pariksi vaaleanpunaisen Luonne-neuleen, jota on saatavilla myös sinisenä.

Yksi ylivoimaisista lemppareistani kevään kokoelmassa ovat Lykky-takki ja -housut, jotka olen näissä kuvissa yhdistänyt univormuksi yhdessä, mutta molemma sopivat mainiosti myös muiden ylä- ja alaosien pariksi. Työvaatteista inspiraationsa saanut look on tehty rennosta puuvillatwillistä. Odotan innolla, että pääsen stailaamaan kesällä tämän takin kaikkien kivojen mekkojen kanssa. Myös nuo omat harmaat vintage-farkkuni sopivat kivasti tämän Lykky-takin kaveriksi. Lykky-sarjasta on olemassa muuten kevätkokoelmassa myös ihana tomaatinpunainen versio!

Moni on kysellyt tuosta Ylle-takista, että onko se vuorittomana ollenkaan hyvä valinta talveen. Sanoisin, että etenkin tällaisena leudomman sään välikausitakkina (tai no, tänä vuonna koko talvi on ollut yhtä leutoa välikautta) se palvelee erinomaisesti. Rennonmallisen takin alle mahtuu myös mukavasti kerroksia: puen itse usein alle jonkun lämpöisen neuleen. Takin käyttöaikaa saa pidennettyä koleammille keleille mainiosti myös pukemalla väliin ohuen kevytuntuvatakin. Arvostan myös tuota klassista ja ajatonta mallia, joka tyylinsä puolesta on varmasti ajankohtainen vielä pitkään. Jos muuten kaipaat stailausvinkkejä takille, kannattaa selailla aiempia asupostauksiani, sillä Ylle on nähty päälläni blogissa lukemattomat kerrat.

Näissä kuvissa takin alla näkyy kauniin läpikuultava Kuura-neule, jonka hiekkainen sävy on sopivan neutraali ja sopii yhteen melkein minkä tahansa värin kanssa. Samasta neuleesta on olemassa myös kirkkaankeltainen värivaihtoehto. Neulepusero on ohut, mutta lämmin, sillä 30% neuloksesta on mohairia ja 30% villaa.

Vinkkaan tässä yhteydessä, että te Pupulandian lukijat saatte nyt viikon ajan -25% näistä minun lemppareistani kevään kokoelmassa koodilla PUPULANDIA25 sekä Nanson verkkokaupassa että mainitsemalla blogini myymälässä. Alennuksen saa normaalihintaisista tuotteista.

Lisäksi Nanso halusi ilahduttaa teitä kilpailulla, jonka voittaja saa valita itselleen yhden vapaavalintaisen tuotteen tästä keväkokoelmasta. Osallistu kisaan seuraavasti: kerro tämän jutun kommenteissa, mikä postauksessa nähdyistä tuotteista on sinun suosikkisi sekä minkä tuotteen haluaisit mieluiten Nanson kevätmallistosta itsellesi. Jätä kommenttisi 21.3.2020 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. KILPAILU ON PÄÄTTYNYT.

Photos: Meri Milash

Related posts

10/03/20

Maalaustaidetta, värikäs vintage-neule ja tasaista arkea

6 131

Tänään on taas päivän asun ja arkikuulumisten aika! Mitään kamalan kummallista tai mullistavaa ei meikäläisen elämässä ole viime aikoina tapahtunut. Arki rullaa tasaista tahtia ja tällä hetkellä töitä on hiukan enemmän kuin hetkeen, mutta ehkä tämä taas huhtikuun puolella rauhoittuu. Iloitsen edelleenkin siitä, että elämä on tätä nykyä ihanan vakaata ja tasaisen onnellista, eikä tarvitse murehtia niistä “peruspalikoista”. Se ei ole minulle mikään itsestäänselvyys, joten osaan antaa sille arvoa ihan joka päivä.

♥ Vaikka tämän säämyllerryksen ja ilmastohuolien keskellä lumettomaksi jäänyt talvi on hiukan huolettanut mieltä, keväinen keli ja lisääntyvä valo ovat nostattaneet mielialaa ja energiatasoja ihan valtavasti. Myös viherkasvini näyttävät piristyneen kevätauringosta, sillä moni niistä on alkanut innolla tehdä uusia lehtiä. Pikkuhiljaa alkaakin olla aika vaihtaa jälleen mullat uusiin, joten jos viimevuotiset merkit pitävät paikkansa, odotettavissa on mahtavia kasvuspurtteja, kunhan saan homman hoidettua! Multien vaihto on mukavaa puuhaa mutta ikkunanpesua (joka sekin odottaa tekemistään) en odota ollenkaan niin innolla…

♥ Kävimme poikakaverin kanssa reilu viikko sitten ekskursiolla Vantaalla ja piipahdimme parissa Kierrätyskeskuksessa. Täytyy suositella erityisesti Koivukylän Kierrätyskeskusta, josta teimme molemmat hyviä astialöytöjä. Sisäinen mummoni oli haltioissaan kaikkien kristallimaljakoiden ja kukkakuvioitujen lautasten keskellä. Poikaystävä joutui jossain vaiheessa muistuttamaan, että olemme liikenteessä bussilla ja ostokset pitää jaksaa kantaa kotiin, kun silmät kiiluen ihastelin vintage-kippoja ja -kuppeja. Matkaan lähti lopulta muutama lautanen, pieni messinkinen maljakko sekä puinen korurasia – mummolatyyliä kaikki, tietenkin.

♥ Kirjoitin viime viikolla Taidemaalariliiton Teosvälityksestä, jonka myyntinäyttely on meneillään Kaapelitehtaalla vielä tämän viikon loppuun asti. Menin sunnuntaina käymään näyttelyssä vielä uudemman kerran, sillä olin utelias näkemään, mitkä teokset kiinnittäisivät huomioni tällä kertaa, mitkä suosikeistani olivat jo menneet kaupaksi ja mitä uutta näyttelyyn oli ehtinyt parissa päivässä ilmestyä. Lisäksi yksi teos oli jäänyt ensivisiitin jäljiltä kummittelemaan mieleeni… Olen huomannut, että joskus ostopäätökset eivät tällaisissa asioissa synny ihan heti, vaan kaiken sen visuaalisen vyöryn jälkeen minun pitää usein saada sulatella hetki näkemääni ja vasta yön tai parin nukuttuani huomaan, mitkä teokset edelleen pyörivät ajatuksissa. Osaako joku teistä arvata, minkä noista juttuun kuvaamistani tauluista kävin sunnuntaina ostamassa omakseni?

Olen muuten saanut IG storyn puolella paljon kyselyitä maalausten hintatasosta, joten kerrottakoon, että se vaihtelee todella paljon. Edullisimmillaan taulun voi saada muutamalla satasella, muttahinnat voivat kohota tuhansiinkin euroihin. Hinta riippuu siis täysin tekijästä ja teoksesta. Ja hei, nyt samaan aikaan Kaapelitehtaalla on meneillään myös Teollisuustaiteen liiton Ornamon Teosvälitys -tapahtuma sekä Korutaideyhdistyksen myyntinäyttely, joten kannattaa samalla visiitillä tsekata myös ne. Ornamon myyjäisissä on monipuolisesti kaikenlaista taidetta ja muotoilua esillä ja Korutaideyhdistyksen näyttely puolestaan on täynnä kiinnostavia uniikkikoruja hyvin laajassa hintahaarukassa. Kaikki näyttelyissä esillä olevat työt ovat myynnissä ja kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

♥ Olen todella onnellinen siitä, että kolme viikkoa kestänyt flunssani on viimein selätetty ja pidän nyt sormia ristissä, että korona pysyy poissa ja ruodussa. Minulla on tosi usein flunssan kanssa se ongelma, että kuume ei nouse ikinä, joten tauti pitkittyy helposti vähintään 1-1,5 kuukauden mittaiseksi. Tällä kertaa selvisin onneksi pöpöstä kolmessa viikossa. Mikähän siinä muuten aina onkin, että tuollaisen useamman viikon sairastelun jälkeen tuntuu aina niin älyttömän vaikealta palata omiin sporttirutiineihin? Vaikka tietää, että fyysisestä tekemisestä tulee hyvä olo, tauon jälkeen liikkeelle lähteminen on aina jotenkin kamalan vaikeaa ja kankeaa. Olen ylipäänsäkin aika huono sitoutumaan sellaisiin jokaviikkoisiin rutiineihin, että aina tiettynä päivänä pitäisi olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Mutta toisaalta siinä on kyllä etunsa, kun ei voi sitten kiireiden tai mukavuudenhalun takia lykätä asioita aina seuraavaan päivään. Onko muita sitoutumiskammoisia linjoilla? Omalla kohdallani tämä koskee onneksi vain tällaisia harrastusjuttuja eikä ihmissuhteita.

♥ Flunssasta selvittyäni olen ollut ihan älyttömän väsynyt. Tilanne on varmasti vain kiireisen työrupeaman ja kuukauden kierron seurausta, mutta tuumailin viime viikolla, että voisi olla hyvä tarkistuttaa rauta- ja ferritiiniarvot, sillä minulla on historiaa anemian kanssa. Jouduin viime viikolla ehdottamaan mummokaverille päivätorkkuja kesken treffien, kun tuntui, että silmät olivat kertakaikkiaan painua umpeen ihan itsestään siinä lounaan jälkeen. Onneksi mummokaverista saa aina päivätorkkuseuraa, sillä olemme ottaneet nokoset yhdessä muutaman kerran aiemminkin.

♥ Tein viime syksynä bucket listiä kaikesta siitä, mitä toivoisin enemmän elämääni ja mitä haluaisin vielä joskus kokea. Ensimmäisenä listallani olivat savityöt. Olen tehnyt savitöitä viimeksi joskus yli 20 vuotta sitten, kun lapsena kävin jollakin keramiikkakurssilla ja yläasteella otin valinnaiseksi aineeksi savityöt. Jo hyvän aikaa olen kytännyt työväenopistojen ja muiden kurssitarjontaa sillä silmällä, mutta nyt kun käsillä tekeminen tuntuu olevan nouseva trendi, kurssit täyttyvät hetkessä. Ja kuten yllä totesin, minun on usein vaikea sitoutua johonkin tiettyyn aikaan ja päivään sekä omien epäsäännöllisten aikataulujeni ja työprojektieni että spontaanin luonteeni takia. Niinpä olen vielä jäänyt odottelemaan sellaista itselle sopivaa juttua, missä pääsisi kokeilemaan.

Viime viikolla tuntui, että se oli kuin kohtalon johdatusta, kun eräs tuttu kutsui omaan työpajaansa kokeilemaan savitöiden tekemistä pienellä kaveriporukalla. Oli ihan mielettömän vapauttavaa voida keskittyä hetken aikaa 100-prosenttisesti siihen savimöykkyyn ja päästää irti kaikesta kontrolloinnin tarpeesta: jos jokin nimittäin on varmaa, niin se, että savi ei takuulla tottele juuri niin kuin toivoisit sen käyttäytyvän. Osana prosessia piti vain hyväksyä, että muodosta tulisi sellainen kuin tulisi. Ja että se olisi ihan hyvä niin. Tätä lisää!

♥ Olen nyt parina maanantaina aloittanut viikon vähän rennommin ja sopinut päivän päätteeksi jotakin kivaa menoa. Viime viikolla pidin maanantai-iltapäivänä leffatreffit ystäväni Sannan kanssa ja eilen suuntasin myöhäiselle herkuttelulounaalle Mikon kanssa. Parin tunnin lounastreffit päättyivät jälkiruoaksi nautittuihin köyhiin ritareihin. Onpa ollut mukavaa aloittaa viikko siten, että on heti maanantaina ollut jotakin mukavaa, mitä odottaa.

♥ Tässä kuvien asussa näkyy tämän hetken ja talven lempparivaatteita. Samujin mandariininvärinen pipo on kuin tujaus C-vitamiinia lumettoman ja harmaan talven keskellä ja kirpparilta löytynyt kukkapaita ilostuttaa lapsekkaalla kuvioinnillaan. Pusero taitaa olla jonkun itse kutoma kädenjäljestä ja tuotelappujen puuttumisesta päätellen. On ollut kiva antaa tällaiselle vaatekaapin piristäjälle uusi koti. Värejä rauhoittamaan puin tällä kertaa mustat farkut, simppelit nilkkurit sekä Never Denimin takin, joka on ollut suosikkejani siitä lähtien, kun sain sen 5 vuotta sitten. Ohut ja vuoriton villakangastakki on saanut lisää käyttöpäiviä tänä talvena, kun olen pukenut sen alle monena päivänä superohuen kevytuntsikan.

takki // coat Never Denim (2015)*

pipo // beanie Samuji (2019)*

villapaita // sweater vintage (2018)

farkut // jeans BikBok (2018)*

kengät // shoes COS (2018)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Meri Milash

Related posts