Nännikohu – hohhoijaa
12 283
En oikein tiedä, ärsyttäisikö vai kyllästyttäisikö enemmän, kun luin tänään Aamulehden jutun, jonka pääpointtina oli nostaa itsenäisyyspäivän juhlien valokeilaan näyttelijä Jonna Järnefeltin rinnat. Ehdittiinpä asiaa vatvoa tuomitsevaan sävyyn Iltalehdenkin sivuilla. Järnefeltin liivittömyys riitti aiheeksi otsikoille myös MTV3:n ja Iltasanomien nettisivuilla, tosin niiden jutuissa sävy oli neutraalimpi. Tai IS:n jutussa aihe sai Minttu Vesalan Free the nipple -kommentin myötä jopa myönteistä valoa, vaikka kysymyksen asettelulla oli selvästi haettu potentiaalista mehukasta klikkiotsikkoa.
Tässä eletään vuotta 2016 ja yhdessä valtakunnan suurimmista sanomalehdistä halutaan käyttää palstatilaa nännikohulle? Luulisi, että itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista uutisoimiseen voisi löytää vähän tärkeämpiäkin näkökulmia.
Jotenkin erityisen surkuhupaisaa tästä rintojen ja nännien ympärille syntyneestä kohkauksesta tekee se, että juuri hetki sitten vietettiin tissiviikkoa, jonka tarkoituksena oli nimenomaan normalisoida rinnat eli hälventää rintoihin liittyvää häpeää sekä taistella niiden yliseksualisoimista vastaan. Nimittäin oli naisella sitten paita päällään tai ei, nänneistä ja tisseista jaksetaan vouhottaa. Kirjoitin omista näkemyksistäni aiemmin syksyllä postauksen ja olin ilahtunut sen saamasta positiivisesta vastaanotosta.
Olen siis sitä mieltä, että rintaliivien käytön tai käyttämättömyyden tulisi saada olla jokaisen naisen oma henkilökohtainen päätös. En ole kieltämässä rintsikoita tai tuomitsemassa ketään, joka niitä käyttää – käytänhän niitä useimmiten itsekin. En kuitenkaan suostu nielemään ajatusta, että muut ihmiset ja yhteiskunta ympärillämme saisi oikeuden määrittää, millaisia alusvaatteita kukin vaatteidensa alla käyttää tai on käyttämättä. Niin kauan, kun sukupuolisiveellisyyttä ei loukata, ei pitäisi kenelläkään olla oikeutta paheksua muiden asuvalintoja.
Linnanjuhlat ovat arvokas juhla ja tällaista tilaisuutta on syytä kunnioittaa myös pukeutumisellaan. Jotkut onnistuivat siinä eilen paremmin ja jotkut huonommin, mutta pääasiassa näytti kuitenkin siltä, että juhlakansa oli pukeutunut tilaisuuteen hyvin pitkälti etiketin mukaan. Mitä tulee Jonna Järnefeltin asuun, puku oli kaunis ja arvokas, puki kantajaansa upeasti ja kunnioitti tilaisuuden pukukoodia. Vaikka oli mahdollista huomata, ettei alle ollut puettu liivejä, eivät nännit hyppineet silmille mitenkään huomiota herättävästi. Minun silmissäni hän oli yksi juhlien upeimmista ilmestyksistä – voin vain nostaa hattua naiselle, joka kantaa itsensä yhtä ylväästi ja kauniisti.
Tottakai jokaisen on syytä miettiä, miten erilaisiin tilanteisiin on soveliasta pukeutua ja suosittelen noudattamaan etikettiä myös pukeutumissääntöjen osalta. Juhlapukeutuminen on oma lukunsa, samoin työpaikkapukeutuminen, ja jokainen voi käyttää harkintaansa siinä, millainen pukeutuminen on sopivaa milloinkin. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että peittäminen on aina tyylikkäämpää kuin kovin antelias paljastelu, mutta ymmärrän, että kaikki eivät aina jaa minun näkemystäni tyylikkyydestä.
Paljasta pintaakin voi näyttää tyylillä ja myös linnanjuhlissa nähtiin monta asua, joissa paljasta ihoa vilautettiin hienostuneesti. Kuten muutamat stylistit ja kommentaattorit ovat linnanjuhlien asuja arvioidessaan todenneet: on mahdotonta puhua senteistä ja antaa kaiken kattavia neuvoja, sillä viime kädessä kyse on aina kokonaisuudesta. Hämmentävää kuitenkin on, että media harrastaa tällaista nännien kyttäämistä siinä toivossa, että saisi aiheesta kohun aikaiseksi. Mutta kaipa yhdellä nännikohullakin muutamat lehdet myy ja klikit kalastelee.
Minulla on ehdotus: mitäpä jos jätettäisiin ne vaatteiden läpi nöpöttävät tai kuultavat nännit vain huomiotta? Harva liivittä kulkeva kaipaa huomiota nänneilleen – useimmiten kyse lienee pukeutujan omasta mukavuudenhalusta tai vaikkapa selkäpuolelta avoimen asun asettamista rajoitteista alusvaatevalintojen suhteen.
Jos itseä arastuttaa nännien kuultaminen vaatteen läpi, voi toki pelata varman päälle ja valita paksummasta ja jämäkämmästä materiaalista valmistetun juhla-asun tai turvautua vaikkapa Hollywoodin punaisilta matoilta tuttuun kikkaan eli tissiteippiin, mutta viime kädessä juhlatyylissä olennaisinta on kuitenkin se kokonaisuus. Jonna Järnefeltin tapauksessa se oli juhlava ja sopi sekä kantajalleen että tilaisuuden luonteeseen.
Ihmettelen välillä, miten ulkonäköön keskittynyttä itsenäisyyspäivään liittyvä uutisointi on: se keskittyy lähinnä julkisiin arvioihin siitä, kuka on onnistunut tyylissään ja kuka ei. On totta, että on hauskaa tiirailla kotisohvalta, millaisia asuja kukin on linnanjuhliin valinnut ja vähän niitä arvioidakin. Minusta kuitenkaan ei ole ok ruotia lehtien palstoilla julkisesti ihmisten ulkonäköä varsinkaan kielteisessä hengessä. Jos asuista halutaan kirjoittaa, keskitytään mieluummin heihin, jotka ovat jääneet mieleen positiivisesti.
On ihan absurdilta, että vielä vuonna 2016 se riittää suuren suomalaisen sanomalehden uutisotsikoksi, että nainen ei ole pukenut mekkonsa alle rintaliivejä. Aamulehden jutun tyyppinen uutisointi on minusta tuhat kertaa mauttomampaa kuin se, jos kauniin asun läpi hitusen kuultavat rinnat tai nännit. Kuten eräs kommentoija Pupulandian Facebook-sivuilla aiheesta virinneessä keskustelussa totesi: kannattaisi katsoa enemmän Frendejä, niin kyllä se silmä pikkuhiljaa nänneihin tottuu. :D
Näihin tunnelmiin… FREE THE NIPPLE!
PS. Huumoripalana jaettakoon myös aina yhtä hykerryttävän Kasper Strömmanin viittaus tähän kohuun.
EDIT: Ilmeisesti Aamulehti on saanut palautetta otsikostaan ”Jonna Järnefelt juhli ilman rintaliivejä – ikävä ilmiö yleistynyt Linnassa”, sillä nyt otsikkoa on saatesanojen kera muutettu. Hyvä niin, mutta soisin tällaisten ”uutisten” jäävän jatkossa tyystin historiaan.