Semihallittu kaaos elämässä ja inboxissa

Haluaisin tähän väliin pahoitella, että kommentteihin vastailu on viime aikoina ollut vähän puutteellista. Syksy on jotenkin lähtenyt hiukan kaoottisissa merkeissä liikkeelle ja elämässä myllertää parhaillaan monellakin osa-alueella. Tässä päänsisäisessä ja vähän minua ympäröivässäkin pienimuotoisessa kaaoksessa olen vain yrittänyt pitää pakan joten kuten kasassa, ja siinä yhtälössä kommentteihin vastailu on jäänyt. Haluan kuitenkin tähdentää, että jokainen kommentti on ajatuksella luettu ja kiitän jokaisesta viestistä kauniisti. Ne ovat todellinen ilo ja piristys, kiitos. :)

Tästä kaaoksen hallinnasta tulikin mieleeni, kuinka monenlaisia tapoja ihmisillä on toimia vaikkapa juuri viestiliikenteen suhteen. Kaverini vilkaisi hiljattain kännykkääni, jonka aloitusnäkymässä oli sähköpostiohjelman kuvake hirvittävän suurella lukemalla varustettuna. Tuo lukema merkitsee tietysti lukemattomia sähköposteja – ja minun tapauksessani se liikkuu kymmenten sijaan tuhansissa. :D

Kaverini oli silminnähden kauhuissaan. Hän kysyi silmät suurina, että onko minulla tosiaan TUHANSIA lukemattomia sähköposteja inboxissani. Myönsin vähän huvittuneena, että kyllä näin on. Hänellä tavoitteensa kuulemma on, että luku pysyisi aina nollassa. Okei, minäkin pyrin ehkä joskus samaan – siis joskus vajaat 10 vuotta sitten. Olen yrittänyt hallita sähköpostiani luomalla muutamia eri osoitteita eri tarkoituksiin: on henkilökohtainen sähköposti, työsähköposti ja hömppäsähköposti. Siitä huolimatta tilanne on mikä on.

En syytä tilanteesta pelkästään itseäni, vaikka voisin toki yrittää hoitaa tilanteen paremminkin. Fakta vain on, että saan NIIN valtavasti sähköpostia päivittäin, etten ehtisi tehdä päivän aikana muuta kuin aukoa niitä, jos ottaisin tavoitteekseni pitää lukeman nollassa. Vaikka olen yrittänyt hallita sähköpostin määrää noilla eri tarkoituksiin tehdyillä sähköpostiosoitteilla, tilanne on jo aikapäiviä sitten riistäytynyt käsistä.

Nykyään työsähköpostiin pukkaa päivittäin kymmeniä tiedotteita, uutiskirjeitä, kutsuja, sosiaalisen median ilmoituksia ynnä muuta. Klikkailen aina kaiken maailman turhat postituslistat ja sosiaalisen median ilmoitukset pois päältä, mutta siitä huolimatta viestitulva tuntuu aivan hallitsemattomalta. Tiedotesuman joukossa on aina silloin tällöin aidosti kiinnostavaakin asiaa, mutta suurin osa on tasoa grillimakkaran pakkausuudistus. Valitettavasti se tuppaa vähän menemään niin, että jos haluaa ne kiinnostavat tiedotteet, niin on otettava vastaan myös ne ei-niin-kiinnostavat, koska lähettäjäpäässä ei yksilöidä. Sekin on ihan ymmärrettävää – ja ymmärrettävistä syistä monin paikoin hankalaa. Onneksi Gmailin inbox tuntuu olevan loputtoman suuruinen. :D

Tilanteen hallinta vaatisi kaiketi sitä, että kaikki sähköpostit pitäisi aika ajoin merkitä luetuiksi ja inboxia pitäisi oikein ajatuksen kanssa siivota päivittäin tai vähintään muutaman päivän välein. Itse olen kuitenkin priorisoinut ajankäytössäni muita juttuja. Minulla on myös esimerkiksi sellainen tapa, että jos en ehdi reagoida viestiin nyt, jätän sen usein lukematta odottamaan parempaa hetkeä, jotta huomaisin helpommin viestiryppään joukosta, mitkä sähköpostit ovat vielä vastaamatta. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että kun postia tulee kovempaa vauhtia kuin ehdin sumaa purkaa, osa lukemattomista viesteistä valuu seuraavalle sivulle ja unohtuu sinne.

Henkilökohtaisesti minulle osoitetut sähköpostit luen aina ensimmäiseksi, mutta ei ole kerta taikka kaksi, kun olen lukenut viestin vaikkapa kännykällä jossain tien päällä ja ajatellut vastaavani siihen sitten paremmalla hetkellä rauhassa kotona. Ja kiireen keskellä kotiin päästyäni asia on unohtunut täysin. Mitä syvimmät pahoitteluni siis kaikille teille, joiden viesteihin olen vuosien varrella unohtanut vastata tai joiden viesteihin olen vastannut aivan tolkuttoman pitkällä viiveellä. Älkää ottako sitä henkilökohtaisesti, sillä lupaan teille, että se ei ole sitä. Ja suurkiitos kaikille teille, jotka olette jaksaneet viestitellä ja kysellä perään, lähetelleet muistutuskutsuja ja olleet kärsivällisiä. Sähköpostilaatikkoni olisi nykyistäkin pahemmassa jamassa ilman teitä. Tarvitsisin kaiketi ihan oman managerin sähköpostielämälleni. :D

Ehkä sähköpostilaatikkoni heijastelee sitä, etten välttämättä kaikilla muillakaan elämän osa-alueilla ole se maailman järjestelmällisin ihminen. En ole ollenkaan pahimmasta päästä, mutten toden totta parhaastakaan. Kumpaan koulukuntaan sinä kuulut? Inboxin lukemat nollassa vai taivaissa? Ja jos jollakulla on aivan lyömättömiä vinkkejä sähköpostikaaoksen (tai elämän muunkin kaaoksen, heh) hallintaan, niin saa vinkkailla kommenttiboksissa.

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia