4/09/20

Musiikillinen sielunkumppani ja perjantain biisivinkki

1 42

Olen joskus kirjoittanut blogiini postauksen siitä, miten vaikeaa minun olisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei pitäisi samanlaisesta musiikista kuin minä. Osa koki tuolloin ajatukseni asiasta pinnalliseksi, mutta minulle musiikki on niin tärkeä intohimon asia, että sen voisi rinnastaa vaikka johonkin toiseen itselle tärkeään elämäntapavalintaan. Jollekulle esimerkiksi urheilu tai kiinnostus taidetta tai yhteiskunnallisia asioita kohtaan voi olla sellainen. Mielenkiintomme kohteet heijastelevat usein arvojamme ja tyyliämme noin muutenkin, joten en täysin ymmärrä, miksei myös musiikki voisi olla sellainen asia, jonka haluaisi voida jakaa kumppaninsa kanssa.

Tietenkään musiikkimaku ei ole koskaan ollut minulle mikään ehdoton kriteeri parinvalinnassa, mutta olen pitänyt sitä todella positiivisena juttuna, jos musiikilliset näkemykset toisen kanssa jollain tapaa kohtaavat. Onneksi tässä asiassa ei ole tarvinnut tehdä kompromisseja nykyisen kumppanini kanssa, joka lähtee yhtä suurella innolla viikoittain kanssani kuuntelemaan live-jazzia ja intoilee uusista biisilöydöistä samalla tunteenpalolla kuin minä. Makumme on hyvin samankaltainen, mutta juuri sopivasti sen verran erilainen, että voimme laajentaa toistemme repertuaaria ja löytää toistemme soittolistoilta uusia kiinnostavia helmiä.

Muutaman viime vuoden aikana olen ollut erityisen kiinnostunut maailmanmusiikista ja etenkin afrikkalaistaustaisesta musiikista. Tällä hetkellä yksi soittolistan lemppareita on kenialaismuusikko Makademin muutama vuosi sitten ilmestynyt kappale Nyako, jonka hän on tehnyt yhteistyössä eteläafrikkalaisen tuottajan Behrin kanssa ja pidän erityisesti intialaistaustaisen tuottajan Daishon vähän alkuperäistä kappaletta vauhdikkaammasta remixistä. Aivan mahtava meininki biisissä – ja tätäkin on ollut ilo yhdessä luukuttaa repeatilla ja fiilistellä. Mutta kokeilkaapa tekin ja kertokaa, tykkäsittekö! :)


Related posts

14/08/20

Suad ja maailmanluokan soundi

4 43

Olen huomannut, että kuuntelen aika vähän kotimaista musiikkia. Olen niin spesifi omissa musiikkimieltymyksissäni, että on tuntunut, ettei kotimaisen musiikin kentällä juurikaan ole sellaista oman tyylistä musiikkia – tai sitten en vain löydä sen äärelle. Poikkeuksen tähän tekevät kotimainen jazz (jonka parista löytyy aivan mahtavia kokoonpanoja – paljon varsinkin nuoria lahjakkaita artisteja), satunnaiset konemusiikin tekijät, vanha nostalginen Suomi-iskelmä sekä maailman ihanin Suad, jonka laulunlahjoja olen fiilistellyt jo Uuden Fantasian Top Ten -levyn ajoista (2003) lähtien ja josta olenkin kirjoittanut monet kerrat aiemminkin.

Kotimaisen musiikin kentällä on paljon hyvää uutta musiikkia ja hienoja tuoreita ja kokeneempia artisteja (tykkään esimerkiksi Vestan ja Litku Klemetin meiningistä), mutta harva saa aikaiseksi sellaista innostusta, että jaksaisin kuunnella biisejä kotona repeatilla. Suad ja jazzyhtye Second Wind Quintet ovat sellaisia harvinaisia helmiä, jotka ovat päässeet soittolistoilleni tehosoittoon. Olen kyllä valmis ottamaan vastaan vinkkejä, jos teillä tulee mieleen sellaisia vielä vähän tuntemattomampia artisteja, jotka musapostausteni perusteella voisivat kolahtaa, niin saa vinkkailla!

Mutta palataan Suadiin… Pääsin viikko sitten nautiskelemaan kauniista ja tunnelmallisesta keikasta, kun Suad esiintyi Radio Helsingin kesälivessä Musiikkitalon terassilla. Vaikka artistin olemuksesta huokuu vaatimaton asenne, etenkin tuollaisissa yksin vedetyissä live-esiintymisissä lahjakkuus pääsee todella esille. “Tässä on kyllä sellainen maailmanluokan soundi”, poikaystäväni kuiskasi korvaani kesken konsertin. Olen täysin samaa mieltä. Suadin debyyttialbumia on saatu odotella pitkään ja hartaasti (yksittäisiä biisejä on ilmestynyt ripotellen jo vuodesta 2015), mutta arvostan sitä, että musiikkia tehdään rakkaudella, pieteetillä ja itselleen uskollisena aikatauluista viis, kunhan lopputulokseen voi itse olla tyytyväinen. Tähän mennessä viimeisten viiden vuoden aikana rauhakseen julkaistuista kappaleista jokainen on ollut täyttä timanttia.

Tänä syksynä Suadin odotettu albumi viimein ilmestyy. Kesäkuussa julkaistiin tulevalta albumilta kappale The Door, joka on mielestäni yksi Suadin hienoimmista biiseistä. Ja tänään näki päivänvalon uusi sinkku Faces. Nauttikaa!



Photo: Riku Pihlanto

Related posts

12/06/20

Diskoperjantai

39

Minulla oli jossain vaiheessa tavoitteena, että vinkkaisin joka viikko jonkun hyvän biisin täällä blogissa, mutta jotenkin se on taas jäänyt. Aion ryhdistäytyä, sillä hyviä biisejä riittäisi jaettavaksi vaikka viikon jokaiselle päivälle! Tänään esittelyyn pääsee yksi viime aikojen suurimmista lemppareista – ja varoituksen sananen: tämä saattaa jäädä sitten todella sinnikkäästi päähän. Onneksi on sentään hyvä biisi, haha.

Red Axes -nimisen israelilaisen duon biisi 1970 on itse asiassa ilmestynyt jo 2012, mutta kuulostaa niin ajattomalta, että olisi voinut yhtä hyvin olla julkaistu vaikka eilen. Kappaleesta innostuneena ryhdyin tutkimaan muutakin Red Axesin tuotantoa ja yllätyin, että suurin osa musiikista on aivan toisentyyppistä enkä sitten lopulta syttynyt kuin oikeastaan tälle yhdelle kappaleelle. Mutta tämä tässä on todella hyvä meininki ja heti alkaa jalkaa vähän hytkyttää. Jos herkulliset 70-luvusta diskomusiikista inspiroituneet soundit ja funkahtava tanssibiitti innostavat, niin erittäin lämmin suositus tälle biisille. Kunnon hyvän mielen biisi!


Related posts

14/05/20

Sunda Arc – maaginen musalöytö

1 42

Törmäsin jokunen viikko sitten Spotifyssa maagiselta kuulostavaan kokoonpanoon nimeltä Sunda Arc. Kuuntelin haltioituneena syvälle maailmaansa imaisevaa World of Spheres -kappaletta ja päädyin sen innoittamana tutkimaan Sunda Arcin musiikkia enemmänkin. World of Spheres on julkaistu pari vuotta sitten ilmestyneellä Flicker-EP:llä ja varsinainen debyyttialbumi Tides on ilmestynyt pari kuukautta sitten.

Sekä tuoreelta albumilta että parin vuoden takaiselta EP:ltä löytyi sellainen liuta helmiä, että syttyi halu tonkia Sunda Arcin taustoja vähän tarkemminkin. Ja mitä paljastuikaan! Nimen takana ovat jazz-lemppareihini kuuluvan Mammal Handsin taustalla myös vaikuttavat veljekset Nick ja Jordan Smart. Tällaiset ovat niitä hykerryttäviä hetkiä, kun tuntee olevansa jonkin mahtavan äärellä. Sunda Arcin musiikissa kuuluu myös jazz-vaikutteita, mutta tummissa tunnelmissa uiskentelevat biisit sukeltavat enemmänkin elektronisen ja neo-klassisen musiikin suuntaan yhdistellen taidokkaasti klassisia instrumentteja konemusiikkiin. Aivan fantastinen löytö!

Suosittelen lämmöllä testaamaan Flicker-levyltä myös Mousehold -biisin sekä tietenkin tuon uutuuslevyn Tides. Jos olet tykännyt jazz- ja elektronica-suosituksistani, tykkäät todennäköisesti myös tästä!

 



Related posts