6/09/20

Vala suomalaiselle muodille ja designille

2 71

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KALEVALA

Oletko koskaan tullut miettineeksi, että ikiomassa kansantarussamme Kalevalassa maailman loi nainen. Se on aika kiinnostava näkökulma tässä ajassa, jossa feminismillä on yhä työnsarkaa. Myös Kalevala Korun tarina alkoi 1937 rohkeiden naisten käsissä ja halusta tehdä jotain hyvää naisten ja lasten puolesta: alun alkaen varainkeruuprojektina aloitetusta koruvalmistuksesta kasvoi Suomen rakastetuin korumerkki ja kunnianosoitus suomalaisille naisille.

Ja tänä syksynä Kalevala Koru ottaa askeleen paitsi tulevaisuuteen, samalla myös kohti juuriaan – perinteikäs korumerkki on nimittäin yhdistynyt yhdessä Lapponian kanssa Kalevala-brändiksi, joka ammentaa vieläkin vahvemmin suomalaisesta perinnöstä, vahvoista naisista sekä hyvän tekemisestä. Brändiuudistuksen myötä uudistuu myös logo, jossa on nähtävissä Kalevala Korun alkuperäisen 1930-luvulta peräisin olevan logon henkeä.

Paratiisi-koruja on saatavilla sekä hopeisina että pronssisina.

Tunnen ylpeyttä siitä, että olen saanut tehdä yhteistyötä Kalevalan kanssa jo pitkään. Tässä brändissä yhdistyy suomalainen kansanperintö, kaunis design, kotimainen käsityö sekä girl power – kaikki arvoja, joiden puolesta itsekin liputan. Uusiutumisprosessin läpikäynyt Kalevala pohjautuu vahvasti Vala-ajatukseen: jokainen koru edustaa jotain vielä vahvempaa kuin ne arvometallit, joista se on tehty. Valoja tehdään sukupolvien, puolisoiden, ystävien, sisarien välillä ja myös itsensä kanssa – usein juuri korujen kautta.

Kalevala haastoi minua jakamaan oman valani ja omistan tällä kertaa omani juuri suomalaiselle muodille ja designille, jota Kalevalakin edustaa. Meillä on Suomessa ihan huikaisevan kaunista, innovatiivista ja taidokasta suunnitteluosaamista, josta olen suomalaisena valtavan ylpeä. On valtavan hienoa voida ylpeänä pukeutua suomalaisten suunnittelijoiden koruihin ja vaatteisiin, ja arvostan sitä, että monella kotimaisella yrityksellä vastuulliset arvot kulkevat mukana automaattisena osana brändin dna:ta. Erityisesti nostan hattua juuri Kalevalalle siitä syystä, että merkin korut tehdään yhä edelleen käsityönä täällä Helsingissä – se ei todellakaan ole itsestäänselvyys tämän hetken globaalissa maailmassa. Pääsin itse vierailemaan Kalevalan tehtaalla muutama vuosi sitten ja seuraamaan kultaseppien kätten työtä ihan lähietäisyydeltä. On hienoa voida sanoa tietävänsä ihan oikeasti, mistä käyttämänsä korut tulevat.

Kannattaa silti muistaa, että suosimalla kotimaisia brändejä tukee aina suomalaista työllisyyttä ja osaamista, tapahtui tuotteiden valmistus missä päin maailmaa tahansa. Vaateteollisuus ja design työllistävät edelleen Suomessa ihan valtavasti ihmisiä ja suomalaisten yritysten tukeminen on aina kotiinpäin: se auttaa luomaan työpaikkoja, kerryttämään verovaroja ja pitämään yllä kotimaisen designin arvokasta perinnettä. Olisi vaikea kuvitella Suomea ilman Marimekkoa, Artekia tai Kalevalaa, ja toivon, että joistakin tämän hetken nuorista brändeistä kasvaa vielä jonakin päivänä yhtä ikonisia Suomi-kuvan edustajia ja vahvistajia.

Kultarailo-koruissa yhdistyvät kulta ja hopea.

Kalevala on myös itse tehnyt kolme omaa valaa, joista yksi liittyy nimenomaan kotimaisen käsityön tukemiseen ja kultasepän taidon ylläpitämiseen. Tuotanto on vastuullista ja sen pitäminen Suomessa on Kalevalalle tärkeä arvokysymys. Tälläkin hetkellä Kalevala työllistää yli 80 henkeä täällä Suomessa Helsingin tehtaalla. Kalevalan päämääränä on myös suunnitella muotoilullisesti laadukkaita ja aikaa kestäviä koruja, mikä osaltaan liittyy myös Kalevalan toiseen valaan eli suomalaisen kulttuuriperinnön jatkamiseen. Kalevalan koko brändi rakentuu paitsi muinaiskoruista inspiraationsa saaneiden korujen ja uudemman omaleimaisen designin varaan, myös suomalaisen luonnon ja mytologian ympärille. Tiesitkö, että Kalevala-brändin omistaa Kalevalaisten naisten liitto? Sen tärkein tavoite on nimenomaan suomalaisen kulttuuriperinnön pitäminen elävänä.

Kalevalan kolmas vala liittyy naisten ja tyttöjen voimaannuttamiseen. Kalevala on jo kauan pyrkinyt monipuolistamaan mainoskuvissa ja mediassa näkyvää naiskuvastoa, tuomaan esille ihmisiä omina itseinään ja puhumaan arvoistaan selkeästi – ja tätä työtä brändi tulee jatkamaan tulevaisuudessakin. Tässä kuussa Kalevala avaa myös Keniaan rahoittamansa Kalevala Training Centerin, joka tarjoaa koulutusta kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville tytöille ja nuorille naisille. Yhdessä Viola Walleniuksen kanssa koordinoitu koulutuskeskus tarjoaa kolmea erilaista koulutusohjelmaa, joista valmistuu vuodessa 190 tyttöä tietojenkäsittelyn, ompelijan ja kampaajan ammatteihin.

Kaaria-sarjaan kuuluvat korvakorut, lasihelmellä koristeltu kaulaketju sekä rannekoru.

Mutta hypätäänpä sitten tuohon itse korumallistoon ja Kalevalan syksyn uutuuskoruihin, joiden joukosta löysin heti omat suosikkini. Brändiuudistuksen myötä myös Kalevalan mallistorakennetta on hiukan uudistettu ja kokoelma on jaettu kolmeen eri kategoriaan: Kalevala Modern, Kalevala Originals ja Art by Kalevala. Kalevala Modern -kokoelman korut edustavat nimensä mukaisesti modernia ja nykyaikaista korumuotoilua ja niiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi viime vuoden suosikkikoruni, jotka ovat suunnittelijaduo Juslin-Maunulan käsialaa. Kalevala Originals -sarjassa nähdään puolestaan muinaiskorujen muotokielestä ja tematiikasta inspiraationsa ammentavia koruja, ja Art-malliston koruissa vahva taiteellinen ilmaisu kohtaa perinteikkään suomalaisen käsityöosaamisen. Art-mallistossa nähdään esimerkiksi ennen Lapponia-brändin alla tutuksi tulleita koruja sekä Paula Häiväojan designia 60-luvulta.

Valitsin näihin kuviin esiteltäväksi joitakin omia suosikkejani kustakin kokoelmasta. Oma ylivoimainen lempparini oli Modern-sarjan tuorein tulokas Kaaria, jonka kaunis muotokieli on yhtäaikaa klassinen ja moderni. Hauskan säväyksen korusarjalle antaa tuo kaulakorun mintunvihreä helmi, joka on muuten helsinkiläisen lasitaiteilijan käsialaa. Toinen suosikkini olivat Originals-sarjaan kuuluvat Paratiisi-korvakorut, joita on saatavilla sekä hopeisena että pronssisena. Yksinkertainen roikkuva design on ihan omiaan juhla-asuun, mutta toimii mielestäni myös arkisemman tyylin parina. Art-sarjasta valitsin korviini särmikkäät Kultarailo-korvakorut, joissa kaksi jalometallia yhdistyy kauniilla tavalla.

Mille tai kenelle sinä haluaisit omistaa oman valasi? Entä mitä pidätte näistä syksyn uutuuksista sekä Kalevalan uudesta ilmeestä? Kannattaa käydä kurkkaamassa koko Kalevala-mallisto ja uudistunut ilme Kalevalan nettisivuilla, mistä tietysti voi myös näitä kauniita korujakin ostaa.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/09/20

Pupulandia x A+more – ei hikipajoja eikä akryylia, vaan ihania ja vastuullisia laatuasusteita

82

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Kun muutama vuosi sitten ryhdyin suunnittelemaan Stockmannin A+more-merkin ja -tiimin kanssa omaa pientä omaa asustemallistoani, kaiken taustalla oli ajatus siitä, että olisipa ihanaa löytää täydellinen pipo, jonka suhteen ei tarvitsisi tehdä yhtään kompromissia. Ei hikipajoja eikä akryylia, vaan vastuullisesti valmistettua huippulaatua ja aikaa kestävää tyyliä kohtuuhintaan. Olen valtavan ylpeä siitä, miten upeasti nämä tavoitteet kokoelmassa ovat toteutuneet: neuleasusteet on valmistettu italialaisessa perheyrityksessä jäljitettävissä olevista laadukkaista materiaaleista ja olen saanut valtavasti positiivista palautetta malliston ajattomasta ja moneen tyyliin (ja päähän) sopivasta designista. Se, että pipot on vuodesta toiseen myyty loppuun, jättää tunteen, että jotain on taidettu tehdä oikein.

Uusi A+more-yhteistyömallisto on tällä viikolla ilmestynyt jälleen Stockmann-myymälöihin ja -verkkokauppaan myyntiin. Ja uusien ihanien värien lisäksi minulla on tällä kertaa muutakin mahtavaa esiteltävää! Kokoelma on nimittäin saanut täydennyksekseen muutaman kokonaan uuden tuotteen ja materiaalien joukossa on kaikkea aivan ihanaa uutta, kuten kierrätettyä kashmiria! Myös nahkalaukkuja on jälleen luvassa, mutta ne esittelen ne kunnolla vasta myöhemmin marraskuussa, kun ne ilmestyvät myyntiin. Tässä alla kuitenkin pieni sneak peek tulevien laukkujen värimaailmasta.

Vastuullisuus on aina ollut yksi Stockmannin asustemalliston A+moren ydinarvoja ja ihailen sitä, millä määrätietoisuudella merkin taustavoimat Laura ja Ullis ovat luotsanneet brändiä jatkuvasti entistäkin kestävämpään suuntaan. Heillä on loputon pyrkimys etsiä aina vain eettisempiä ja ekologisempia tapoja tuottaa mallistoa, joten vastuullisista arvoista ei ole tarvinnut suunnittelupöydän ääressä tinkiä. Suosittelen lukemaan pari tekemääni todella kiinnostavaa haastattelua A+more-malliston suunnittelijasta Laurasta, joka on ihan huikaisevan inspiroiva tyyppi.

Vaikka vastuulliset arvot ovat alusta lähtien olleet yhteistyömalliston kärkenä, olemme tietysti jatkuvasti tutkineet ja pohtineet, miten mallistoa voisi vieläkin kehittää eteenpäin. Sen seurauksena laajensimme yhteistyökokoelmaa hiukan ja täydensimme sitä uusilla kiinnostavilla tuotteilla ja kierrätysmateriaaleilla. Kaikki kokoelmassa käytetyt korkealaatuiset lankalaadut ovat peräisin Italiasta, missä kaikki neuletuotteet myös valmistetaan Stockmannin kanssa kauan yhteisyötä tehneessä perheyrityksessä.

En ole koskaan aiemmin missään törmännyt kierrätyskashmiriin, mutta meidän kokoelmastamme sellaista nyt siis löytyy. Uutena tuotteena mukana on ajattoman tyylikäs ja unelmanpehmeä shaalimainen huivi, jonka materiaalista 70% on kierrätettyä kashmiria ja loput 30% uutta kashmirlankaa kestävyyden varmistamiseksi. Toinen uusi tuote kokoelmassa on hiukan paksumpi ja muhkeampi pipo, jonka materiaalissa on hyödynnetty värjäämätöntä alpakanvillaa ja kierrätetyistä muovipulloista valmistettua polyesterikuitua. Kierrätysmateriaaleista valmistettuja huiveja ja pipoja on saatavilla luonnonläheisissä väreissä: mustana, beigenä ja tummanharmaana sekä pipoa näiden lisäksi myös luonnonvalkoisena.

Kolmas uutuus kokoelmassa on suloinen ja pehmeä neulebaskeri, jota on saatavilla viidessä eri värissä: mustana, harmaana, punaisena, vedenvihreänä sekä beigenä. Baskerin materiaalina on käytetty alpakka-mohair-sekoitetta, jossa on myös hiukan polyamidia sekä elastaania.

Tietenkin mukana kokoelmassa on myös aiempien vuosien suosikkituote Se Täydellinen Pipo, joka tuntuu sopivan ihan jokaikiseen päähän – jopa heille, jotka väittävät, etteivät heille sovi pipot lainkaan. Pipon materiaalina on aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan pehmoinen ja pörröinen mohair-merinovilla-sekoitelanka, jossa on seassa myös hiukan polyamidia lisäämässä tuotteen kestävyyttä – mohair on materiaalina niin pehmoista, että se tarvitsee kaverikseen jotakin jämäkämpää kuitua pysyäkseen muodossaan. Pipoa on tänä vuonna saatavilla aiempien vuosien suosikkiväreissä mustana ja puuterina, mutta niiden lisäksi uusia sävyjä tänä ovat viime vuotta hiukan tummempi harmaa, piristävä pinkki sekä hempeä lemmikinsininen, ja samat värit toistuvat myös pipojen kaveriksi suunnitelluissa huiveissa.

Malliston materiaalivalinnat on tehty todella tarkkaan valikoiden ja on aina haastavaa löytää materiaali, joka olisi yhtä aikaa sekä ekologinen, että kestävä ja lämmin mutta ominaisuuksiltaan miellyttävä sekä myös herkälle iholle sopiva ja kutittamaton. Suosin itse aina mieluiten luonnonmateriaaleja ja joissakin langoissa on mukana hieman polyamidia tai polyesteria lisäämässä materiaalien kestävyyttä ja parantamassa käyttöominaisuuksia. Minulle itselleni villa on luonnonmateriaaleissa talvella aivan ykkönen, mutta tiedän, että osa ihmisistä ei siedä sitä kovin hyvin ihoa vasten. Tästä oman kokoelmani materiaalista olen kuitenkin saanut paljon kiitosta, että se on sopinut myös herkkäihoisimmille, jotka eivät yleensä ole pystyneet käyttämään villatuotteita. Jos ihosi on villalle herkkä, suosittelen testaamaan tuotetta myymälässä itse.

Tuntuu tärkeältä myös alleviivata, että A+more-mallistossa käytetään vain materiaaleja, joiden toimittajat tunnetaan ja yhteistyötä tehdään vain sellaisten toimijoiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet kunnioittamaan eläinten oikeuksia – olen itse nähnyt nämä toimijoiden allekirjoittamat sopimukset, joissa ehtoihin ja valmistusprosessien valvontaan sitoudutaan. Kaikki kokoelman tuotteissa käytetyt langat ovat tosiaan italialaista alkuperää ja mulesing-vapaita, joten eläimiä ei ole vahingoitettu niiden valmistuksessa.

Kun puhutaan vastuullisuudesta, on hyvä tiedostaa, että se ei automaattisesti tarkoita pelkästään tuotteen materiaaleja, vaikka ne luonnollisesti ovatkin yksi tärkeä osa kokonaisuutta. Minulle vastuullisuus on parhaimmillaan sitä, että tuotteessa kohtaavat niin eettiset, ekologiset kuin kestävätkin arvot. Tässä tapauksessa tiedän, että tuotteet valmistetaan Italiassa yrityksessä, jossa työolot ovat kunnossa ja valmistusprosessi kestää tarkempaakin tarkastelua. Toisaalta olen halunnut myös designin puolesta luoda jotakin ajatonta, sekä tyylillisesti että fyysisten ominaisuuksiensa puolesta aikaa kestävää.

Olen nimenomaan halunnut tehdä kokoelman, jossa yhdistyvät korkealaatuinen materiaali, vastuullinen valmistusprosessi, yksinkertainen ja ajaton design, miellyttävät käyttöominaisuudet, laatuun nähden edullinen hinta sekä ihana väripaletti. Olen itse kokenut toisinaan vaikeaksi löytää niitä täydellisesti istuvia ja toimivia perustuotteita, joissa kaikki nämä ominaisuudet kohtaisivat samassa tuotteessa, vaan aina tuntuu, että jostakin asiasta pitää tinkiä. Voin siis ylpeänä seistä näiden tuotteiden takana prosessin alkumetreistä valmiiksi neuleeksi asti ja toivon, että nämä voivat myös niitä ostaville kuluttajille olla sellaisia vaatekaapin suosikkeja ja luottotuotteita, joihin voi palata vielä kymmenienkin vuosien jälkeen.

Kaikki uuden kokoelman neuletuotteet ovat nyt saatavilla Stockmann-tavarataloista ja -verkkokaupasta. Aiemmilta vuosilta tutun mohair-pipon hinta on 39,90€ ja muhkean mohair-huivin 89,90€. Kierrätyskashmirista valmistetun huivin hinta puolestaan on 129€, alpakkapipon 49,90€ ja neulebaskerin 39,90€. Olisi mahtavaa kuulla, miltä nämä uutuudet näyttävät ja kuulostavat? Löytyykö teiltä jo kaapista aiempien vuosien tuotteita? Entä mikä tämän vuoden väreistä ja tuotteista on suosikkinne?

Jälleen kerran kiitos Stockmann ja A+more-tiimi aivan mahtavasta yhteistyöstä sekä Camilla Bloom upeista mallistokuvista!

Photos: Camilla Bloom

Related posts

26/06/20

People Tree – vastuullisen muodin pioneeri

5 73

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PEOPLE TREE & SISUSTUS PATINA

Minulta kysellään paljon vinkkejä vastuullisiin vaateostoksiin ja usein vinkkailenkin kaikkia kivoja suomalaisbrändejä sekä kehotan kurkkaamaan esimerkiksi Ivalo.comin valikoimaa. Yksi kiinnostava merkki on myös brittiläinen People Tree, joka tunnetaan vastuullisen muodin pioneerina ja uranuurtajana. Reilun kaupan periaatteiden mukaan vaatteita valmistava People Tree on ollut olemassa jo vuodesta 1991 – paljon ennen kuin vastuullisuus oli vaatetuotannossa mikään suuri puheenaihe. Brändin ideana on alusta asti ollut tuottaa kaunista, laadukasta ja vastuullista muotia kukkarolle ystävälliseen hintaan. Ja People Treellä on myös hauska yhteys Suomeen: brändi tekee yhteistyötä Muumien kanssa ja mallistoon kuuluu myös Muumi-printtejä.

Yksi People Treen missioista on ympäristöystävällisten ja kestävien materiaalien sekä valmistuksen lisäksi ollut alusta asti ottaa tavoitteissaan huomioon myös sosiaalinen vastuu. Yritys haluaa toiminnallaan tukea paikallisia kumppaneita taloudellisen itsenäisyyden saavuttamisessa sekä heille mahdollisesti haitallisten valtarakenteiden haastamisessa. Jokainen työntekijä saa työstään reilua palkkaa, työolosuhteet ovat hyvät, toiminta on läpinäkyvää ja sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävää sekä tietysti myös paikallista luontoa ja ympäristöä kunnioitetaan.

Materiaaleina vaatteissa on pääasiassa Reilun kaupan puuvillaa, luomupuuvillaa, ympäristöystävällistä Tenceliä, luontaisesti ympäristölle lempeää pellavaa, vastuullista villaa sekä Reilun kaupan denimiä. Vaatteiden valmistusprosesseissa hyödynnetään usein myös paikallista erityisosaamista ja perinteisiä valmistusmenetelmiä. Brändi myös avaa todella avoimesti omaa toimintafilosofiaansa ja tuotteiden valmistusprosesseja nettisivuillaan, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan ihan rauhassa ja ajan kanssa, jos teema kiinnostaa.

People Treen nimi on ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta vasta nyt yhteistyön myötä tulin tutustuneeksi brändiin tarkemmin. Yllätyin itse siitä, miten edullisia vaatteet ovat ottaen huomioon, miten vastuullisesti ja läpinäkyvästi ne valmistetaan – monilla on ihan suotta mielikuva, että vastuullinen muoti on liian arvokasta omalle kukkarolle.

People Treen vaatteita voi ostaa merkin oman verkkokaupan lisäksi myös useasta suomalaisesta verkkokaupasta. Yksi niistä on sympaattinen pieni verkkokauppa nimeltä Sisustus Patina, joka on erikoistunut nimenomaan eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin. People Tree -malliston vaatteiden lisäksi nettiputiikki myy myös kalkkimaaleja ja vastuullisesti valmistettuja kodin tavaroita. Jos siis mietit, miten tukisit pientä kotimaista yrittäjää, niin tässä on yksi ihana suomalainen pikku-verkkokauppa, jonka valikoima kannattaa käydä kurkkaamassa.

Olen itse sovitellut People Treen farkkuja ja pellavavaatteita ja voin lämpimästi suositella. Farkkujen istuvuus oli ainakin omalle kropalleni ihan täydellinen noissa leveälahkeisissa housuissa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko merkki jollekulle teistä entuudestaan tuttu?

Photos: People Tree

Related posts

16/06/20

Ihan hyvä juuri näin

8 168

Ulkona paistaa aurinko ja on mitä ihanin kesäsää, mutta oikeastaan tekisi mieli jäädä sisälle. Samalla takaraivossa nakertaa kuitenkin pieni syyllisyydentunne. Koko elämäni ajan joka puolella on toitotettu, että kauniista kesäsäästä kuuluu nauttia ulkona eikä nysvätä sisällä. Rakastan kesää ja nautin siitä tunteesta, kun aurinko lämmittää ihon paahtavan kuumaksi ja leppoisa tuulenvire viilentää oloa. Silti joskus kaikkein ihaninta on jäädä sisälle lukemaan kirjaa, rauhoittua kotona ja kuunnella avonaisesta ikkunasta lintujen laulua, tuulen huminaa puiden latvoissa sekä pihalla leikkivien lasten kiljahduksia. Myönnän iloitsevani joskus sadepäivistä ihan vain siksi, että silloin tuntuu hyväksytymmältä vain olla. Ehkä se on pelkästään rikkautta, että näkee kauneuden myös niissä päivissä, kun aurinko ei paista.

Jostain syystä juuri nuo kotona vietetyt leppoisat ja lämpimät kesäpäivät tuovat mieleen jonkun nostalgisen häivähdyksen lapsuuden kesistä. Lapsena loputtomalta tuntuvat kesät ovat olleet yhtä lomaa kuukausikaupalla. On ollut aikaa ja mahdollisuus elää täysin vapaana heittäytymään hetken vietäväksi ja tehdä, mitä huvittaa. Siis silloin, kun äiti ei ole ollut patistelemassa pihalle leikkimään. Muistan, että jo lapsena olen rakastanut sitä, miten kauniilta koti näyttää vehreyttään kukoistavien puiden läpi siivilöityvässä auringossa ja miten ihanaa on ollut käpertyä vain johonkin omaan soppeen lukemaan.

Mietin heitä, jotka kaikkein kauneimpanakin kesäpäivänä ovat syystä tai toisesta surullisia, tai ehkä masentuneita tai vain uupuneita.  Joskus surua tai pahaa oloa voi olla vieläkin vaikeampi sietää, jos tuntuu, että koko muu maailma ympärillä on virittynyt aivan eri taajuudelle. Mietin, että jos minä, hyvinvoiva ja vahvatahtoinen ihminen sorrun toisinaan soimaamaan itseäni niistä hetkistä, kun maailma tuntuu aurinkoista kesäsäätä paremmalta yksin kotosalla vietettynä, miltä mahtaa tuntua heistä, joille kotiin jääminen ei ole ilolla tehty vapaaehtoinen valinta. Tai oikeastaan tiedän, miltä se tuntuu. Myös minä olen joskus uinut synkissä vesissä keskellä upeinta hellekesää, ja silloin syyllisyydentunne on kalvanut kahta kauheammin. Murheiden keskellä on tuntunut entistäkin surkeammalta, ettei ole osannut iloita ulkona vallitsevasta säästä, saati kyennyt astumaan kotoa ulos siitä nauttimaan. Ja vaikka sisälle jääminen olisikin oma hyvillä mielin tehty valinta, syyllisyys luikertelee joskus ajatuksiin siitä huolimatta. Se on kuin äidinmaidossa imetty itsestäänselvyys, josta on vaikea pyristellä täysin irti.

En ole ajatuksineni yksin: 96% IG storyssani kyselyyn vastanneista on kertomansa mukaan potenut samankaltaisia tunteita. Pohdimme, mistä tuo sitkeä tunne juontaa juurensa ja löydämme muutaman todennäköisen syyllisen syyllisyydentunnoillemme (hah). Pitkät ja pimeät talvet ovat takuulla muovanneet suomalaista mielenmaisemaa ja asennettamme kesiä kohtaan. Lämpimät, aurinkoiset kesäpäivät ovat niin häilyviä, harvinaisia ja kallisarvoisia pohjoisessa ja arvaamattomassa ilmastossamme, että niistä halutaan ottaa irti ihan kaikki. Pelkäämme, että jos sivuutamme yhden ihanan kesäpäivän, toista ei ehkä enää tule – ainakaan seuraavaan vuoteen. Tämä pelko asuu niin syvällä ajatuksissamme ja kenties koko kulttuurissamme, että moni ei saa riuhdottua itseään irti siitä edes ulkomaille muuttaessaan. Eräs seuraaja kertoo asuneensa puoli vuotta Meksikossa, ennen kuin syyllisyydentunne on alkanut hellittää hänen tajuttuaan, että uudessa asuinpaikassa aurinko todellakin paistaa joka päivä. Viestikansio tulvii samankaltaisia tarinoita muiltakin ulkomaille muutaneilta.

Syyllisuudentunnoista ajatus vaeltaa eteenpäin… Selaan IG-storyjen loputonta virtaa ja katselen, kuinka kaikki muut näyttävät olevan ulkona ystäväporukalla, mökkimaisemissa, rannalla, kesäisillä pyöräretkillä, brunsseilla, piknikeillä, huvipuistoissa ja erilaisten kesäseikkailujen pyörteissä. Minäkin voisin olla, mutta sisäinen introverttini kaipaa juuri nyt rauhaa ja hyvän sarjan tuijottaminen itskseen tuntuu paljon sopivammalta puuhalta tämän päivän mielentilaan. Mietin, kuinka helppoa on tuntea paineita, jopa kateutta tai syyllisyydentunteitakin siitä, että elämän pitäisi olla yhtä jännittävien käänteiden ja upeiden tapahtumien ilotulitusta. Aina pitäisi olla tekemässä jotakin erityistä ja ikimuistoista. Oma elämä saattaa alkaa vaikuttaa kovin tylsältä ja tavanomaiselta muiden kauniita ja täydelliseltä vaikuttavia story-klippejä seuratessa. Päivät tuntuvat suorastaan valuvan hukkaan muiden ottaessa elämästä kaiken irti.

Sivusta seuratessa muiden elämä tosiaankin saattaa vaikuttaa loputtoman aktiiviselta ja toiminnantäyteiseltä: arki on jatkuvaa sosiaalista pörräystä, vapaa-aika täyttyy mielenkiintoisista menoista ja aina jaksetaan touhuta jotakin. On pelottavan helppoa alkaa kehitellä itselleenkin paineita muiden päällisin puolin täydelliseltä näyttävästä elämästä. Ironista on, että pidän omasta elämästäni ja tiedän sosiaalisen median luoman mielikuvan olevan vain illuusio, tai ainakin hyvin pieni osa todellisuudesta. Ja silti minäkään en ole noiden paineiden ulottumattomissa.

Jos mietin omaa elämääni, se on loppujen lopuksi aika tavallista, ja itse asiassa oikein hyvää juuri sellaisenaan. En todellakaan jaksaisi joka päivä olla järjestämässä jotakin erityistä ohjelmaa ja pidän suuressa arvossa niitä hetkiä, kun saa vain olla. Suurimman osan ajasta en oikeastaan tee yhtään mitään ihmeellistä: päivisin naputtelen tietokoneella töitä ja vapaa-ajallani luen kirjoja, katselen sarjoja, löhöilen, puuhastelen tai vain hengailen kotona. Joskus tapaan ystäviä, käyn kävelyillä, istuskelen puistossa ja käyn ravintolassa tai sporttailemassa muutaman kerran viikossa. Monia työkseen somea tekeviä seuratessa saattaa unohtua, mitä se oikeasti hyvä ja ihan tavallinen arki meistä useimmille on. On kummallisen helppoa alkaa haikailla sellaisen elämän perään, jota ei oikeastaan itselleen edes haluaisi. Jos minun pitäisi olla joka päivä koko ajan tekemässä jotakin erityistä ja tavata ystäviä päivittäin, todennäköisesti uupuisin viikossa.

Ihmiset ovat niin erilaisia: toiset eivät malta yhtään olla paikoillaan, vaan kaipaavat jatkuvasti jotakin tekemistä ja toiset taas viihtyvät rauhassa ja kovin aktiivinen elämä saattaa tuntua suorastaan kuormittavalta. Eroavaisuudet ovat näkyneet erityisesti menneen kevään aikana, kun poikkeusolot ovat sulkeneet ihmiset koteihinsa. Osa on ahdistunut ja pitkästynyt neljän seinän sisällä puolikuoliaaksi ja osa lähinnä riemuinnut siitä, että saa olla rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa kaiken ylimääräisen hälyn kadottua ja kalenterien tyhjennyttyä. Lienee selvää, kumpaan joukkoon minä kuulun.

Kaikkien näiden pohdintojen keskellä tuntuu ristiriitaiselta tiedostaa, että todennäköisesti myös minun sisältöni saattavat aiheuttaa jollekulle toiselle paineita siitä, miltä elämän pitäisi näyttää. Toisaalta juuri siksi tuntuu sitäkin tärkeämmältä muistaa, että minulla on mahdollisuus (ja velvollisuus) pyrkiä myös vähentämään niitä paineita näyttämällä omissa kanavissani sitä ihan tavallista elämää ja puhumalla avoimesti kaikenlaisista hyvin inhimillisistä tunteista – kuten vaikkapa juuri näistä paineista ja syyllisyydentunteista.

Pidän Instagramista – minun kohdallani se antaa enemmän kuin ottaa. Se on kuin viihdyttävä ja kummallinen sosiaalinen performanssi, jonka tunnelmat vaihtelevat täydelliseksi filtteröidystä illuusiosta inhimillisen raakaan aitouteen. Ja suurin osa meistä osuu sisältöineen jonnekin sinne noiden kahden välimaastoon. Helsingin Sanomien eilen julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka menestyksen mittariksi on noussut onnellisuuden esittäminen – ja se saa meidät voimaan pahoin. En voi olla miettimättä, mikä mahtaa olla sosiaalisen median rooli tässä kaikessa. Teemmekö asioita siksi, että todella nautimme niistä vai kuorrutammeko elämämme täyteen kauniita asioita ja kiinnostavia aktiviteetteja siksi, miltä ne näyttävät ulospäin? Joskus olemme niin sokeita sille, miltä kuvittelemme onnellisuuden näyttävän, että yritämme suorittaa sitäkin muistamatta pysähtyä kysymään itseltämme: mikä juuri minut tekee onnelliseksi? Mitä ihan oikeasti kaipaan?

Tunnen itse kovasti vastuuta siitä, millaisia sisältöjä jaan sosiaalisessa mediassa. Tiedostan, että sillä voi olla paljonkin merkitystä, millaisia kuvia minä julkaisen tai millaisia ajatuksia lausun ääneen. Me kaikki yhdessä luomme sen, mitä sosiaalinen media on. Ja oli yleisöä sitten tuhansia tai vain muutamia kymmeniä, on ennen kaikkea luonnollista jakaa niitä elämän tähtihetkiä sosiaalisissa kanavissa – Instagram on kuin virtuaalinen korvike valokuva-albumeille, joihin aikanaan talletettiin muistot niistä elämän erityisistä hetkistä. Harva on ikuistanut niihin kotialbumeihinkaan niitä arjen tylsiä ja arkisia hetkiä, kun taas yhtenä harmaana aamuna lappaa suuhunsa kaurapuuroa. On luontevampaa napata kuva tai story silloin, kun jotain tapahtuu. Ehkä juuri siksi pidän tärkeänä muistuttaa, että hyvä elämä voi näyttää valtavan monenlaiselta, eikä sen mittari varsinkaan ole se, miten hienoja asioita pystyy esittelemään koko maailmalle somessa, tai edes kahvipöydässä.

Ehkä tällä kaikella haluan sanoa, että on ihan ok jäädä sadepäivänä sisälle lukemaan tai katselemaan sarjaa. Ja on varsinkin ihan ok olla tekemättä koko ajan jotakin mielettömän tähdellistä, kiinnostavaa ja unohtumatonta. Olen huomannut, että joskus ne aidosti parhaat hetket ovat juuri niitä kaikkein tavallisimpia ja usein onnellisuus lymyilee niiden huippuhetkien sijaan arkisissa tilanteissa, joita emme edes huomaa, ellemme pysähdy katsomaan.

Related posts