3/09/20

Pupulandia x A+more – ei hikipajoja eikä akryylia, vaan ihania ja vastuullisia laatuasusteita

67

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: STOCKMANN

Kun muutama vuosi sitten ryhdyin suunnittelemaan Stockmannin A+more-merkin ja -tiimin kanssa omaa pientä omaa asustemallistoani, kaiken taustalla oli ajatus siitä, että olisipa ihanaa löytää täydellinen pipo, jonka suhteen ei tarvitsisi tehdä yhtään kompromissia. Ei hikipajoja eikä akryylia, vaan vastuullisesti valmistettua huippulaatua ja aikaa kestävää tyyliä kohtuuhintaan. Olen valtavan ylpeä siitä, miten upeasti nämä tavoitteet kokoelmassa ovat toteutuneet: neuleasusteet on valmistettu italialaisessa perheyrityksessä jäljitettävissä olevista laadukkaista materiaaleista ja olen saanut valtavasti positiivista palautetta malliston ajattomasta ja moneen tyyliin (ja päähän) sopivasta designista. Se, että pipot on vuodesta toiseen myyty loppuun, jättää tunteen, että jotain on taidettu tehdä oikein.

Uusi A+more-yhteistyömallisto on tällä viikolla ilmestynyt jälleen Stockmann-myymälöihin ja -verkkokauppaan myyntiin. Ja uusien ihanien värien lisäksi minulla on tällä kertaa muutakin mahtavaa esiteltävää! Kokoelma on nimittäin saanut täydennyksekseen muutaman kokonaan uuden tuotteen ja materiaalien joukossa on kaikkea aivan ihanaa uutta, kuten kierrätettyä kashmiria! Myös nahkalaukkuja on jälleen luvassa, mutta ne esittelen ne kunnolla vasta myöhemmin marraskuussa, kun ne ilmestyvät myyntiin. Tässä alla kuitenkin pieni sneak peek tulevien laukkujen värimaailmasta.

Vastuullisuus on aina ollut yksi Stockmannin asustemalliston A+moren ydinarvoja ja ihailen sitä, millä määrätietoisuudella merkin taustavoimat Laura ja Ullis ovat luotsanneet brändiä jatkuvasti entistäkin kestävämpään suuntaan. Heillä on loputon pyrkimys etsiä aina vain eettisempiä ja ekologisempia tapoja tuottaa mallistoa, joten vastuullisista arvoista ei ole tarvinnut suunnittelupöydän ääressä tinkiä. Suosittelen lukemaan pari tekemääni todella kiinnostavaa haastattelua A+more-malliston suunnittelijasta Laurasta, joka on ihan huikaisevan inspiroiva tyyppi.

Vaikka vastuulliset arvot ovat alusta lähtien olleet yhteistyömalliston kärkenä, olemme tietysti jatkuvasti tutkineet ja pohtineet, miten mallistoa voisi vieläkin kehittää eteenpäin. Sen seurauksena laajensimme yhteistyökokoelmaa hiukan ja täydensimme sitä uusilla kiinnostavilla tuotteilla ja kierrätysmateriaaleilla. Kaikki kokoelmassa käytetyt korkealaatuiset lankalaadut ovat peräisin Italiasta, missä kaikki neuletuotteet myös valmistetaan Stockmannin kanssa kauan yhteisyötä tehneessä perheyrityksessä.

En ole koskaan aiemmin missään törmännyt kierrätyskashmiriin, mutta meidän kokoelmastamme sellaista nyt siis löytyy. Uutena tuotteena mukana on ajattoman tyylikäs ja unelmanpehmeä shaalimainen huivi, jonka materiaalista 70% on kierrätettyä kashmiria ja loput 30% uutta kashmirlankaa kestävyyden varmistamiseksi. Toinen uusi tuote kokoelmassa on hiukan paksumpi ja muhkeampi pipo, jonka materiaalissa on hyödynnetty värjäämätöntä alpakanvillaa ja kierrätetyistä muovipulloista valmistettua polyesterikuitua. Kierrätysmateriaaleista valmistettuja huiveja ja pipoja on saatavilla luonnonläheisissä väreissä: mustana, beigenä ja tummanharmaana sekä pipoa näiden lisäksi myös luonnonvalkoisena.

Kolmas uutuus kokoelmassa on suloinen ja pehmeä neulebaskeri, jota on saatavilla viidessä eri värissä: mustana, harmaana, punaisena, vedenvihreänä sekä beigenä. Baskerin materiaalina on käytetty alpakka-mohair-sekoitetta, jossa on myös hiukan polyamidia sekä elastaania.

Tietenkin mukana kokoelmassa on myös aiempien vuosien suosikkituote Se Täydellinen Pipo, joka tuntuu sopivan ihan jokaikiseen päähän – jopa heille, jotka väittävät, etteivät heille sovi pipot lainkaan. Pipon materiaalina on aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan pehmoinen ja pörröinen mohair-merinovilla-sekoitelanka, jossa on seassa myös hiukan polyamidia lisäämässä tuotteen kestävyyttä – mohair on materiaalina niin pehmoista, että se tarvitsee kaverikseen jotakin jämäkämpää kuitua pysyäkseen muodossaan. Pipoa on tänä vuonna saatavilla aiempien vuosien suosikkiväreissä mustana ja puuterina, mutta niiden lisäksi uusia sävyjä tänä ovat viime vuotta hiukan tummempi harmaa, piristävä pinkki sekä hempeä lemmikinsininen, ja samat värit toistuvat myös pipojen kaveriksi suunnitelluissa huiveissa.

Malliston materiaalivalinnat on tehty todella tarkkaan valikoiden ja on aina haastavaa löytää materiaali, joka olisi yhtä aikaa sekä ekologinen, että kestävä ja lämmin mutta ominaisuuksiltaan miellyttävä sekä myös herkälle iholle sopiva ja kutittamaton. Suosin itse aina mieluiten luonnonmateriaaleja ja joissakin langoissa on mukana hieman polyamidia tai polyesteria lisäämässä materiaalien kestävyyttä ja parantamassa käyttöominaisuuksia. Minulle itselleni villa on luonnonmateriaaleissa talvella aivan ykkönen, mutta tiedän, että osa ihmisistä ei siedä sitä kovin hyvin ihoa vasten. Tästä oman kokoelmani materiaalista olen kuitenkin saanut paljon kiitosta, että se on sopinut myös herkkäihoisimmille, jotka eivät yleensä ole pystyneet käyttämään villatuotteita. Jos ihosi on villalle herkkä, suosittelen testaamaan tuotetta myymälässä itse.

Tuntuu tärkeältä myös alleviivata, että A+more-mallistossa käytetään vain materiaaleja, joiden toimittajat tunnetaan ja yhteistyötä tehdään vain sellaisten toimijoiden kanssa, jotka ovat sitoutuneet kunnioittamaan eläinten oikeuksia – olen itse nähnyt nämä toimijoiden allekirjoittamat sopimukset, joissa ehtoihin ja valmistusprosessien valvontaan sitoudutaan. Kaikki kokoelman tuotteissa käytetyt langat ovat tosiaan italialaista alkuperää ja mulesing-vapaita, joten eläimiä ei ole vahingoitettu niiden valmistuksessa.

Kun puhutaan vastuullisuudesta, on hyvä tiedostaa, että se ei automaattisesti tarkoita pelkästään tuotteen materiaaleja, vaikka ne luonnollisesti ovatkin yksi tärkeä osa kokonaisuutta. Minulle vastuullisuus on parhaimmillaan sitä, että tuotteessa kohtaavat niin eettiset, ekologiset kuin kestävätkin arvot. Tässä tapauksessa tiedän, että tuotteet valmistetaan Italiassa yrityksessä, jossa työolot ovat kunnossa ja valmistusprosessi kestää tarkempaakin tarkastelua. Toisaalta olen halunnut myös designin puolesta luoda jotakin ajatonta, sekä tyylillisesti että fyysisten ominaisuuksiensa puolesta aikaa kestävää.

Olen nimenomaan halunnut tehdä kokoelman, jossa yhdistyvät korkealaatuinen materiaali, vastuullinen valmistusprosessi, yksinkertainen ja ajaton design, miellyttävät käyttöominaisuudet, laatuun nähden edullinen hinta sekä ihana väripaletti. Olen itse kokenut toisinaan vaikeaksi löytää niitä täydellisesti istuvia ja toimivia perustuotteita, joissa kaikki nämä ominaisuudet kohtaisivat samassa tuotteessa, vaan aina tuntuu, että jostakin asiasta pitää tinkiä. Voin siis ylpeänä seistä näiden tuotteiden takana prosessin alkumetreistä valmiiksi neuleeksi asti ja toivon, että nämä voivat myös niitä ostaville kuluttajille olla sellaisia vaatekaapin suosikkeja ja luottotuotteita, joihin voi palata vielä kymmenienkin vuosien jälkeen.

Kaikki uuden kokoelman neuletuotteet ovat nyt saatavilla Stockmann-tavarataloista ja -verkkokaupasta. Aiemmilta vuosilta tutun mohair-pipon hinta on 39,90€ ja muhkean mohair-huivin 89,90€. Kierrätyskashmirista valmistetun huivin hinta puolestaan on 129€, alpakkapipon 49,90€ ja neulebaskerin 39,90€. Olisi mahtavaa kuulla, miltä nämä uutuudet näyttävät ja kuulostavat? Löytyykö teiltä jo kaapista aiempien vuosien tuotteita? Entä mikä tämän vuoden väreistä ja tuotteista on suosikkinne?

Jälleen kerran kiitos Stockmann ja A+more-tiimi aivan mahtavasta yhteistyöstä sekä Camilla Bloom upeista mallistokuvista!

Photos: Camilla Bloom

Related posts

26/06/20

People Tree – vastuullisen muodin pioneeri

5 64

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PEOPLE TREE & SISUSTUS PATINA

Minulta kysellään paljon vinkkejä vastuullisiin vaateostoksiin ja usein vinkkailenkin kaikkia kivoja suomalaisbrändejä sekä kehotan kurkkaamaan esimerkiksi Ivalo.comin valikoimaa. Yksi kiinnostava merkki on myös brittiläinen People Tree, joka tunnetaan vastuullisen muodin pioneerina ja uranuurtajana. Reilun kaupan periaatteiden mukaan vaatteita valmistava People Tree on ollut olemassa jo vuodesta 1991 – paljon ennen kuin vastuullisuus oli vaatetuotannossa mikään suuri puheenaihe. Brändin ideana on alusta asti ollut tuottaa kaunista, laadukasta ja vastuullista muotia kukkarolle ystävälliseen hintaan. Ja People Treellä on myös hauska yhteys Suomeen: brändi tekee yhteistyötä Muumien kanssa ja mallistoon kuuluu myös Muumi-printtejä.

Yksi People Treen missioista on ympäristöystävällisten ja kestävien materiaalien sekä valmistuksen lisäksi ollut alusta asti ottaa tavoitteissaan huomioon myös sosiaalinen vastuu. Yritys haluaa toiminnallaan tukea paikallisia kumppaneita taloudellisen itsenäisyyden saavuttamisessa sekä heille mahdollisesti haitallisten valtarakenteiden haastamisessa. Jokainen työntekijä saa työstään reilua palkkaa, työolosuhteet ovat hyvät, toiminta on läpinäkyvää ja sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävää sekä tietysti myös paikallista luontoa ja ympäristöä kunnioitetaan.

Materiaaleina vaatteissa on pääasiassa Reilun kaupan puuvillaa, luomupuuvillaa, ympäristöystävällistä Tenceliä, luontaisesti ympäristölle lempeää pellavaa, vastuullista villaa sekä Reilun kaupan denimiä. Vaatteiden valmistusprosesseissa hyödynnetään usein myös paikallista erityisosaamista ja perinteisiä valmistusmenetelmiä. Brändi myös avaa todella avoimesti omaa toimintafilosofiaansa ja tuotteiden valmistusprosesseja nettisivuillaan, joten suosittelen lämpimästi tutustumaan ihan rauhassa ja ajan kanssa, jos teema kiinnostaa.

People Treen nimi on ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta vasta nyt yhteistyön myötä tulin tutustuneeksi brändiin tarkemmin. Yllätyin itse siitä, miten edullisia vaatteet ovat ottaen huomioon, miten vastuullisesti ja läpinäkyvästi ne valmistetaan – monilla on ihan suotta mielikuva, että vastuullinen muoti on liian arvokasta omalle kukkarolle.

People Treen vaatteita voi ostaa merkin oman verkkokaupan lisäksi myös useasta suomalaisesta verkkokaupasta. Yksi niistä on sympaattinen pieni verkkokauppa nimeltä Sisustus Patina, joka on erikoistunut nimenomaan eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin. People Tree -malliston vaatteiden lisäksi nettiputiikki myy myös kalkkimaaleja ja vastuullisesti valmistettuja kodin tavaroita. Jos siis mietit, miten tukisit pientä kotimaista yrittäjää, niin tässä on yksi ihana suomalainen pikku-verkkokauppa, jonka valikoima kannattaa käydä kurkkaamassa.

Olen itse sovitellut People Treen farkkuja ja pellavavaatteita ja voin lämpimästi suositella. Farkkujen istuvuus oli ainakin omalle kropalleni ihan täydellinen noissa leveälahkeisissa housuissa. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko merkki jollekulle teistä entuudestaan tuttu?

Photos: People Tree

Related posts

16/06/20

Ihan hyvä juuri näin

7 149

Ulkona paistaa aurinko ja on mitä ihanin kesäsää, mutta oikeastaan tekisi mieli jäädä sisälle. Samalla takaraivossa nakertaa kuitenkin pieni syyllisyydentunne. Koko elämäni ajan joka puolella on toitotettu, että kauniista kesäsäästä kuuluu nauttia ulkona eikä nysvätä sisällä. Rakastan kesää ja nautin siitä tunteesta, kun aurinko lämmittää ihon paahtavan kuumaksi ja leppoisa tuulenvire viilentää oloa. Silti joskus kaikkein ihaninta on jäädä sisälle lukemaan kirjaa, rauhoittua kotona ja kuunnella avonaisesta ikkunasta lintujen laulua, tuulen huminaa puiden latvoissa sekä pihalla leikkivien lasten kiljahduksia. Myönnän iloitsevani joskus sadepäivistä ihan vain siksi, että silloin tuntuu hyväksytymmältä vain olla. Ehkä se on pelkästään rikkautta, että näkee kauneuden myös niissä päivissä, kun aurinko ei paista.

Jostain syystä juuri nuo kotona vietetyt leppoisat ja lämpimät kesäpäivät tuovat mieleen jonkun nostalgisen häivähdyksen lapsuuden kesistä. Lapsena loputtomalta tuntuvat kesät ovat olleet yhtä lomaa kuukausikaupalla. On ollut aikaa ja mahdollisuus elää täysin vapaana heittäytymään hetken vietäväksi ja tehdä, mitä huvittaa. Siis silloin, kun äiti ei ole ollut patistelemassa pihalle leikkimään. Muistan, että jo lapsena olen rakastanut sitä, miten kauniilta koti näyttää vehreyttään kukoistavien puiden läpi siivilöityvässä auringossa ja miten ihanaa on ollut käpertyä vain johonkin omaan soppeen lukemaan.

Mietin heitä, jotka kaikkein kauneimpanakin kesäpäivänä ovat syystä tai toisesta surullisia, tai ehkä masentuneita tai vain uupuneita.  Joskus surua tai pahaa oloa voi olla vieläkin vaikeampi sietää, jos tuntuu, että koko muu maailma ympärillä on virittynyt aivan eri taajuudelle. Mietin, että jos minä, hyvinvoiva ja vahvatahtoinen ihminen sorrun toisinaan soimaamaan itseäni niistä hetkistä, kun maailma tuntuu aurinkoista kesäsäätä paremmalta yksin kotosalla vietettynä, miltä mahtaa tuntua heistä, joille kotiin jääminen ei ole ilolla tehty vapaaehtoinen valinta. Tai oikeastaan tiedän, miltä se tuntuu. Myös minä olen joskus uinut synkissä vesissä keskellä upeinta hellekesää, ja silloin syyllisyydentunne on kalvanut kahta kauheammin. Murheiden keskellä on tuntunut entistäkin surkeammalta, ettei ole osannut iloita ulkona vallitsevasta säästä, saati kyennyt astumaan kotoa ulos siitä nauttimaan. Ja vaikka sisälle jääminen olisikin oma hyvillä mielin tehty valinta, syyllisyys luikertelee joskus ajatuksiin siitä huolimatta. Se on kuin äidinmaidossa imetty itsestäänselvyys, josta on vaikea pyristellä täysin irti.

En ole ajatuksineni yksin: 96% IG storyssani kyselyyn vastanneista on kertomansa mukaan potenut samankaltaisia tunteita. Pohdimme, mistä tuo sitkeä tunne juontaa juurensa ja löydämme muutaman todennäköisen syyllisen syyllisyydentunnoillemme (hah). Pitkät ja pimeät talvet ovat takuulla muovanneet suomalaista mielenmaisemaa ja asennettamme kesiä kohtaan. Lämpimät, aurinkoiset kesäpäivät ovat niin häilyviä, harvinaisia ja kallisarvoisia pohjoisessa ja arvaamattomassa ilmastossamme, että niistä halutaan ottaa irti ihan kaikki. Pelkäämme, että jos sivuutamme yhden ihanan kesäpäivän, toista ei ehkä enää tule – ainakaan seuraavaan vuoteen. Tämä pelko asuu niin syvällä ajatuksissamme ja kenties koko kulttuurissamme, että moni ei saa riuhdottua itseään irti siitä edes ulkomaille muuttaessaan. Eräs seuraaja kertoo asuneensa puoli vuotta Meksikossa, ennen kuin syyllisyydentunne on alkanut hellittää hänen tajuttuaan, että uudessa asuinpaikassa aurinko todellakin paistaa joka päivä. Viestikansio tulvii samankaltaisia tarinoita muiltakin ulkomaille muutaneilta.

Syyllisuudentunnoista ajatus vaeltaa eteenpäin… Selaan IG-storyjen loputonta virtaa ja katselen, kuinka kaikki muut näyttävät olevan ulkona ystäväporukalla, mökkimaisemissa, rannalla, kesäisillä pyöräretkillä, brunsseilla, piknikeillä, huvipuistoissa ja erilaisten kesäseikkailujen pyörteissä. Minäkin voisin olla, mutta sisäinen introverttini kaipaa juuri nyt rauhaa ja hyvän sarjan tuijottaminen itskseen tuntuu paljon sopivammalta puuhalta tämän päivän mielentilaan. Mietin, kuinka helppoa on tuntea paineita, jopa kateutta tai syyllisyydentunteitakin siitä, että elämän pitäisi olla yhtä jännittävien käänteiden ja upeiden tapahtumien ilotulitusta. Aina pitäisi olla tekemässä jotakin erityistä ja ikimuistoista. Oma elämä saattaa alkaa vaikuttaa kovin tylsältä ja tavanomaiselta muiden kauniita ja täydelliseltä vaikuttavia story-klippejä seuratessa. Päivät tuntuvat suorastaan valuvan hukkaan muiden ottaessa elämästä kaiken irti.

Sivusta seuratessa muiden elämä tosiaankin saattaa vaikuttaa loputtoman aktiiviselta ja toiminnantäyteiseltä: arki on jatkuvaa sosiaalista pörräystä, vapaa-aika täyttyy mielenkiintoisista menoista ja aina jaksetaan touhuta jotakin. On pelottavan helppoa alkaa kehitellä itselleenkin paineita muiden päällisin puolin täydelliseltä näyttävästä elämästä. Ironista on, että pidän omasta elämästäni ja tiedän sosiaalisen median luoman mielikuvan olevan vain illuusio, tai ainakin hyvin pieni osa todellisuudesta. Ja silti minäkään en ole noiden paineiden ulottumattomissa.

Jos mietin omaa elämääni, se on loppujen lopuksi aika tavallista, ja itse asiassa oikein hyvää juuri sellaisenaan. En todellakaan jaksaisi joka päivä olla järjestämässä jotakin erityistä ohjelmaa ja pidän suuressa arvossa niitä hetkiä, kun saa vain olla. Suurimman osan ajasta en oikeastaan tee yhtään mitään ihmeellistä: päivisin naputtelen tietokoneella töitä ja vapaa-ajallani luen kirjoja, katselen sarjoja, löhöilen, puuhastelen tai vain hengailen kotona. Joskus tapaan ystäviä, käyn kävelyillä, istuskelen puistossa ja käyn ravintolassa tai sporttailemassa muutaman kerran viikossa. Monia työkseen somea tekeviä seuratessa saattaa unohtua, mitä se oikeasti hyvä ja ihan tavallinen arki meistä useimmille on. On kummallisen helppoa alkaa haikailla sellaisen elämän perään, jota ei oikeastaan itselleen edes haluaisi. Jos minun pitäisi olla joka päivä koko ajan tekemässä jotakin erityistä ja tavata ystäviä päivittäin, todennäköisesti uupuisin viikossa.

Ihmiset ovat niin erilaisia: toiset eivät malta yhtään olla paikoillaan, vaan kaipaavat jatkuvasti jotakin tekemistä ja toiset taas viihtyvät rauhassa ja kovin aktiivinen elämä saattaa tuntua suorastaan kuormittavalta. Eroavaisuudet ovat näkyneet erityisesti menneen kevään aikana, kun poikkeusolot ovat sulkeneet ihmiset koteihinsa. Osa on ahdistunut ja pitkästynyt neljän seinän sisällä puolikuoliaaksi ja osa lähinnä riemuinnut siitä, että saa olla rauhassa ja keskittyä omiin juttuihinsa kaiken ylimääräisen hälyn kadottua ja kalenterien tyhjennyttyä. Lienee selvää, kumpaan joukkoon minä kuulun.

Kaikkien näiden pohdintojen keskellä tuntuu ristiriitaiselta tiedostaa, että todennäköisesti myös minun sisältöni saattavat aiheuttaa jollekulle toiselle paineita siitä, miltä elämän pitäisi näyttää. Toisaalta juuri siksi tuntuu sitäkin tärkeämmältä muistaa, että minulla on mahdollisuus (ja velvollisuus) pyrkiä myös vähentämään niitä paineita näyttämällä omissa kanavissani sitä ihan tavallista elämää ja puhumalla avoimesti kaikenlaisista hyvin inhimillisistä tunteista – kuten vaikkapa juuri näistä paineista ja syyllisyydentunteista.

Pidän Instagramista – minun kohdallani se antaa enemmän kuin ottaa. Se on kuin viihdyttävä ja kummallinen sosiaalinen performanssi, jonka tunnelmat vaihtelevat täydelliseksi filtteröidystä illuusiosta inhimillisen raakaan aitouteen. Ja suurin osa meistä osuu sisältöineen jonnekin sinne noiden kahden välimaastoon. Helsingin Sanomien eilen julkaistussa artikkelissa kerrotaan, kuinka menestyksen mittariksi on noussut onnellisuuden esittäminen – ja se saa meidät voimaan pahoin. En voi olla miettimättä, mikä mahtaa olla sosiaalisen median rooli tässä kaikessa. Teemmekö asioita siksi, että todella nautimme niistä vai kuorrutammeko elämämme täyteen kauniita asioita ja kiinnostavia aktiviteetteja siksi, miltä ne näyttävät ulospäin? Joskus olemme niin sokeita sille, miltä kuvittelemme onnellisuuden näyttävän, että yritämme suorittaa sitäkin muistamatta pysähtyä kysymään itseltämme: mikä juuri minut tekee onnelliseksi? Mitä ihan oikeasti kaipaan?

Tunnen itse kovasti vastuuta siitä, millaisia sisältöjä jaan sosiaalisessa mediassa. Tiedostan, että sillä voi olla paljonkin merkitystä, millaisia kuvia minä julkaisen tai millaisia ajatuksia lausun ääneen. Me kaikki yhdessä luomme sen, mitä sosiaalinen media on. Ja oli yleisöä sitten tuhansia tai vain muutamia kymmeniä, on ennen kaikkea luonnollista jakaa niitä elämän tähtihetkiä sosiaalisissa kanavissa – Instagram on kuin virtuaalinen korvike valokuva-albumeille, joihin aikanaan talletettiin muistot niistä elämän erityisistä hetkistä. Harva on ikuistanut niihin kotialbumeihinkaan niitä arjen tylsiä ja arkisia hetkiä, kun taas yhtenä harmaana aamuna lappaa suuhunsa kaurapuuroa. On luontevampaa napata kuva tai story silloin, kun jotain tapahtuu. Ehkä juuri siksi pidän tärkeänä muistuttaa, että hyvä elämä voi näyttää valtavan monenlaiselta, eikä sen mittari varsinkaan ole se, miten hienoja asioita pystyy esittelemään koko maailmalle somessa, tai edes kahvipöydässä.

Ehkä tällä kaikella haluan sanoa, että on ihan ok jäädä sadepäivänä sisälle lukemaan tai katselemaan sarjaa. Ja on varsinkin ihan ok olla tekemättä koko ajan jotakin mielettömän tähdellistä, kiinnostavaa ja unohtumatonta. Olen huomannut, että joskus ne aidosti parhaat hetket ovat juuri niitä kaikkein tavallisimpia ja usein onnellisuus lymyilee niiden huippuhetkien sijaan arkisissa tilanteissa, joita emme edes huomaa, ellemme pysähdy katsomaan.

Related posts

14/06/20

Emmy.fi – second hand -aarteita netissä

7 40

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: EMMY.FI

Joudun nykyään tuottamaan usein kyselijöille pettymyksen, kun ihmiset tiedustelevat, mistä joku ihana vaatteeni on peräisin: monet niistä ovat vuosia vanhoja ja yhtä monet second hand- ja vintage -aarteita. Itse asiassa todella moni lempivaatteistani hankittu käytettynä. Tuntuu, että silloin harvoin, kun nykyään itse enää ostan mitään, kyse on enimmäkseen juuri vintage- ja second hand -löydöistä. Minun silmissäni kiinnostavimmat tyylit ovat usein juuri niitä, joissa on kerroksellisuutta ja kiinnostavimmat vaatteet niitä, joilla on tarina. Niinpä neuvon suuntaamaan kirpputorille, jos haaveissa on nimenomaan omannäköinen ja persoonallinen tyyli.

Olen itse huomannut, että saan second hand -aarteiden metsästyksestä ja löytämisestä paljon enemmän iloa kuin uusien vaatteiden ostamisesta. Vintage-vaatteisiin liittyy aina sellainen ihan omanlaisensa löytämisen ilo, mitä ei tavalliseen kauppaan astuessaan saa. Ja on tietenkin iso asia, ehkä se kaikkein suurin, että käytetyn vaatteen ostaminen on aina uutta ekologisempaa.

Olen kirjoittanut muutamaankin otteeseen siitä, että vintage-ostoksilla pitää aina kalibroida asenne vähän uuteen asentoon, sillä välillä aarteenmetsästys voi tuntua neulan etsimiseltä heinäsuovasta. Yhtä helmeä varten saattaa joutua tekemään lukemattomia kirppiskierroksia, joilta palaa kotiin tyhjin käsin, mutta kun viimein tärppää, on se ihan uskomattoman palkitseva tunne. Joskus, jos mielessä on nimenomaan jokin erityisen tarkkaan määritelty löytö, voi metsästyksessä mennä vuosiakin. Olen kertonut tämän ennenkin, mutta kun vuosien etsimisen jälkeen viimein löysin täydelliset vintage-Levikset omassa koossani, olin pompata kattoon. Ja nykyään housut ovat käytössä koko ajan.

On ollut ihan mahtavaa huomata, että vintagesta ja second handista on tullut monelle aidosti varteenotettava vaihtoehto uutena ostamiselle ja samaan aikaan tarjolle on tullut myös yhä innovatiivisempia tapoja tehdä second hand -löytöjä. Erilaiset verkkokaupat ja sovellukset tuovat aarteet kaikkien ulottuville asuinpaikasta riippumatta ja toisaalta onnistumisprosenttikin on ehkä korkeampi, kun valtavasta massasta voi filtteröidä hakutuloksia esimerkiksi koon, värin, merkin ja hinnan perusteella. Ei sittenkään enää ihan niin toivotonta neulan etsiskelyä heinäsuovasta, vaikka tietysti se on aina vähän tuurista kiinni, mitä kulloinkin sattuu olemaan tarjolla.

Löysin tänä keväänä kotimaisen second hand -verkkokaupan Emmy.fi, joka on itse asiassa Suomen suurin käytetyn muodin verkkokauppa. Emmy.fi sai alkunsa vuonna 2015 perustajiensa tarpeesta sellaiselle helpolle “avaimet käteen” -tyyppiselle ratkaisulle kirpputoreilla ravaamisen ja kaiken myyntiin liittyvän säätämisen sijaan. Kuinka usein olen itsekin kirpparikamoja hinnoitellessani ja höyrytellessäni, painavia kirppiskasseja selkä vääränä raahatessani, myyntipöydässä päivän pönöttäessäni tai miljoonia kuvia someen räpsiessäni ja AV/YV/jono-rumbaa pyörittäessäni miettinyt, että voisipa tämän kaiken tehdä jotenkin helpommin ja tehokkaammin. No Emmyn kautta voi!

Emmy.fi hoitaa ihan kaiken myyjän puolesta: hakee vaatteet kotoa postimaksun hinnalla (6,90€), hinnoittelee, kuvaa, myy ja toimittaa asiakkaalle. Ja vieläpä erittäin kohtuullisin kustannuksin: myyjä saa itse jopa 80% myyntihinnasta. Homma tosiaankin toimii älyttömän helposti, sillä riittää, että teet myyntilähetteen: vaatteet voi toimittaa myytäväksi kotinoudolla (pk-seutu), postitse, Matkahuollolla tai Emmy-keräyslaatikon kautta. Emmy-keräyslaatikoita on ympäri Suomen ja Helsingin keskustassa sellaiset löytyvät esimerkiksi Posti Boxista, Nansolta ja Stockmannilta. Ja laatikkoon voi laittaa vaikka kuinka monta säkillistä yhdellä 6,90€ postimaksulla.

Myynnin helppouden lisäksi Emmystä on haluttu luoda myös ostajalle mutkaton ja inspiroiva ostokokemus – aidosti toimiva vaihtoehto, ei pelkästään perinteiselle kirpparishoppailulle, vaan myös uutena ostamiselle. Käytetyn muodin verkkokauppa kokoaa sivuilleen noin 70 000 tuotetta ja ostokokemus ei asiakkaan näkökulmasta eroa juuri perinteisestä uusia vaatteita myyvästä verkkokaupasta: tuotteita voi selata eri filtterien mukaan, uutta myytävää ilmestyy pari kertaa viikossa, tuotteiden yhteydestä löytyy hyvin tietoa materiaaleista ja mitoista sekä tuotteilla on palautusoikeus ihan samaan tapaan kuin verkkokaupoissa yleensäkin. Ei turhaa säätöä, vaan helppo, luotettava ja kätevä tapa tehdä second hand -löytöjä.

On muuten kiinnostavaa ja positiivista, että koska Emmy.fi pyrkii valikoimassaan nimenomaan laatuun ja vastuullisuuteen ja toivoo myyntiin erityisesti vastuullista muotia, pikamuotimerkit on rajattu kokonaan valikoiman ulkopuolelle. Sen sijaan tarjolla on esimerkiksi kotimaisia merkkejä kuten Nanso, Marimekko, Samuji, Minna Parikka ja Terhi Pölkki sekä ulkomaisia designer-brändejä kuten Isabel Marant, Stella McCartney, Louis Vuitton ja Gucci. Lisäksi joukossa on valtava määrä keskihintaisia brändejä, sporttimerkkejä sekä tuntemattomampien suunnittelijoiden luomuksia. Ja mainitsemisen arvoinen juttu on myös se, että Emmystä löytyy hyvin myös suuria kokoja!

Valikoiman halutuimmat helmet liikkuvat Emmyssäkin vikkelään, joten aarteita metsästävän kannattaa olla valpas ja ripeä. Merkkilöytöjen tekemisessä auttaa myös hakuvahti, jonka avulla voi pyytää verkkokauppaa ilmoittamaan, kun myyntiin tulee esimerkiksi omaa suosikkibrändiä. Verkkokaupan myydyimpiä merkkejä ovat Marimekko ja Nanso, mutta myös vaikkapa Uhana, Chanel ja Isabel Marant menevät kuin kuumille kiville. Emmy.fi ei ehkä ole se paikka muutaman euron superhalpojen löytöjen tekemiseen, mutta jos arvostaa helppoutta ja laadukkaita merkkivaatteita, niin sieltä voi tehdä loistavia löytöjä! Kannattaa myös kurkata täältä, miten paljon ekologisempaa Emmystä ostaminen on uuteen vaatteeseen verrattuna.

Olen viime viikot vahdannut Emmyn valikoimaa uteliaana ja jokaisessa uudessa erässä on ollut monia kiinnostavia tuotteita. Testasin palvelua ja kaikki nämä kuvien vaatteet ja asusteet (aurinkolaseja lukuunottamatta) ovat siis löytöjä Emmystä! Harmaa pellavamekko on Alexander Wangin, musta söpö pikkulaukku Vuokko Nurmesniemen ja kengät ovat mustat nahkaiset Converset. Myös sisäinen eläinkuosi-ihmiseni on ottanut jälleen yhden askeleen eteenpäin, sillä päädyin tilaamaan myös Samsøe & Samsøen ilmavan leopardimekon, josta muuten tykkään ihan älyttömästi! Longchampin kaunis ja näppärän kokoinen laukku oli myös ihana löytö. Kumpi lookeista on teidän lemppari?

Kaivelin itsekin kaapeistani ja kirpparikasseistani hurjan määrän herkkuja myyntiin nyt tämän yhteistyön myötä ja palvelu tosiaan oli myyjän näkökulmasta ihan älyttömän helppokäyttöinen: kirppiskassit noudettiin kotiovelta, kuvattiin ja hinnoiteltiin Emmyn puolesta ja tänään ne nyt sitten tupsahtivat myyntiin. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa, löytyisikö sieltä myös jotakin itselle mieluisaa! Mukana on paljon kenkiä koossa 36-37 sekä paljon kauniita vaatteita koossa XS-S (saattaapa joukossa jokunen M olla myös).

Lisäksi Emmy.fi halusi tarjota Pupulandian seuraajille tutustumistarjouksena pienen ekstraedun! Olit sitten miettimässä myymistä tai metsästämässä aarteita, niin seuraavan kuukauden ajan ovat voimassa tällaiset etukoodit!

MYYJILLE: Koodilla PUPULANDIAMYYJÄ ei postimaksuja kun toimittaa tavarat myyntiin. Ilmainen Budbee-nouto pk-seudulla tai toimitus postiin tai Emmy boxiin. Voimassa 14.7.2020 asti.

OSTAJILLE: Koodilla PUPULANDIAOSTAJA saat 15 % tutustumisalen kaikkiin Emmyssä myynnissä oleviin  tuotteisiin. Voimassa 14.7.2020 asti.

*

Klikkaa itsesi ostoksille tästä ja minun myynnissä oleviin tuotteisiini tästä! Ja olisipa hauska kuulla myös, onko palvelu jollekulle jo entuudestaan tuttu? Entä mitä tykkäätte näistä minun tekemistäni löydöistä?

leopardimekko Samsøe & Samsøe / second hand – Emmy.fi

laukku Longchamp / second hand – Emmy.fi

kengät Converse / second hand – Emmy.fi

pellavamekko Alexander Wang / second hand – Emmy.fi

laukku Vuokko Nurmesniemi / second hand – Emmy.fi

kengät Converse / second hand – Emmy.fi

Related posts