8/08/16

Voiko ilman parisuhdetta olla onnellinen?

31 101 kesa1

Kirjoitin viime viikolla postauksen tästä menneestä kesästä ja onnellisuudesta. Jutun innoittajana toimi alun alkujaan lukijan kommentti, jossa arveltiin, mahdanko olla uudessa parisuhteessa tai muuten ihastunut, kun blogista on välittynyt niin onnellinen ja hyvä fiilis. On ihan totta, että olen ollut tänä kesänä jotenkin poikkeuksellisen onnellinen, mutta en välttämättä ollenkaan niistä syistä, joita lukija onneni aiheuttajiksi arveli. Ja nimenomaan niitä todellisia syitä hyvän fiilikseni ja ihanan kesäni taustalla halusin postauksen kautta hiukan avata teille lukijoillekin.

Koen, että viimeinen vuosi elämässäni on ollut monella tapaa (taas kerran) hurjan kasvattava ja silmiä avaava. Sehän tässä elämässä on niin mahtavaa, että koko ajan oppii uutta ja voi tulla onnellisemmaksi, kun uskaltaa vain avata silmänsä, kuunnella sisintään, heittäytyä tilanteisiin, elää hetkessä ja vatvomisen sijaan ottaa rohkeasti askeleita kohti uutta.

kesa13

Postauksen julkaistuani minua kuitenkin odotti kommenttiboksissa viikonloppuna hitusen erikoinen yllätys… Lukija kommentoi postaustani näin: “Jotenkin musta tuntuu, että kaiken onnellisuuden takana on kuitenkin joku kesä ihastus tai rakkaus <3 Enkä tarkoita sillä, että nainen olisi onnellinen ainoastaan rakastuneena.” Niin, paitsi, että juuri sitähän sinä oikeastaan kommentillasi juuri viestit, sillä koko postaukseni oli avoin pohdinta siitä, miksi tunnen itseni tällä hetkellä juuri niin onnelliseksi. Ja olin varsin selkeäsanainen siinä, etteivät ihastuminen tai parisuhde olleet näiden syiden joukossa.

Hmm… Kommentoija ei selvästikään tarkoittanut kommentillaan mitään pahaa, mutta myönnän hämmentyneeni. Ja ehkä aivan hienoisesti myös ärsyyntyneeni – kommentin ystävällisestä muotoilusta huolimatta. Käytännössä kommentoija nimittäin paitsi epäilee minua epärehellisyydestä, myös sisällyttää viestiinsä juuri sen ajatuksen, että onnellisen mielen syynä täytyy olla jokin romanttinen tunne – ainakin jos kyse on naisesta. Vaikka kommentissa yritetäänkin loppukaneetilla kumota tämä ajatus, sellainen fiilishän tuosta silti päällimmäiseksi jää.

kesa6

Voi toki olla, että olen tulkinnut kommenttia täysin väärin, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kuulen tällaisia viittauksia. Alkoihan koko onnellisuus-keskustelukin spekulaatiosta, olenko ihastunut tai uudessa parisuhteessa. On pakko sanoa, että minusta sellainen maailmankuva on vähän surullinen, että ihminen (tai nainen?) voisi olla onnellinen lähinnä ollessaan rakastunut tai parisuhteessa.

Rakkaus on ehdottoman ihana asia ja ihastuminen maailman kutkuttavin tunne – sitä en missään nimessä yritä kiistää. Toivon myös jonakin päivänä löytäväni rinnalle jonkun mielettömän tyypin tätä elämää jakamaan, joten olen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että hyvä parisuhde on yksi ihanimmista syistä tuntea onnellisuutta. Siitä huolimatta ajattelen, että ihminen voi olla myös vallan onnellinen sinkkunakin. Olen kyllästynyt siihen ajatukseen, että monelle sinkkuus on sellainen asia, josta olisi vähän kuin kiireen vilkkaa päästävä eroon. Ikään kuin ainoa tavoiteltava tila ja mahdollisuus elää onnellista elämää olisi parisuhde.

kesa10

Ajatus siitä, että vain jonkun kanssa voi olla todella onnellinen, ajaa ihmisiä ryhtymään suhteisiin aivan vääränlaisten kumppaneiden kanssa. Ja saa jämähtämään sellaisiin suhteisiin, joissa ei välttämättä lopulta olekaan ihan hyvä olla. Itse olen aina ajatellut, että on parempi olla yksin kuin epäsopivan kumppanin kanssa – ja senhän takia olenkin juuri nyt itsekseni enkä parisuhteessa, joka monen ulkopuolisen silmin näytti päällisin puolin varmaan täydelliseltä.

Toisaalta onnellisuutta parisuhteen kautta tavoittelevien rinnalla siellä toisessa äärilaidassa ovat sitten ne viimeisen päälle sitoutumiskammoiset, jotka eivät peloltaan uskalla tarttua onneen edes silloin, kun se huitoo, hyppii ja huhuilee siinä aivan nenän edessä. Kumpikaan ääripää ei ole hyvä. Onnellinen voi olla sekä yksin että toisen kanssa. Itsestäänselvyys tietenkin, mutta unohtuu silti silloin tällöin kumman monelta.

kesa14

Minulla on paljon upeita, itsenäisiä naisia ystäväpiirissäni ja on ilo nähdä, kuinka he elävät aktiivista, onnellista ja kaikin puolin täyttä elämää ilman parisuhdettakin. Tiedän, että kenellekään heistä sinkkuna pysyttely ei ole mikään periaatekysymys, mutta toisaalta elämä on sen verran menevää ja mukavaa ilman suhdettakin, että mitään kiirettä tai paniikkia kumppanin löytämiselle ei ole ollut. Eikä osa heistä mitenkään aktiivisesti etsikään. Ja niinpä kai se viime kädessä taitaa olla, että vaikka kohtaloa voi avittaa deittipalveluiden, treffailun ja ylipäänsä ihmisten ilmoilla liikuskelun kautta, varsin usein se sopiva ihminen osuu kohdalle juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.

Onnellisen oloni taustoja avasinkin jo siinä edellisessä postauksessa, joten ei niistä sen enempää nyt tässä kohtaa. Tottakai sinkkuihmisen kesään on ehdottomasti mahtunut myös jännittäviä uusia kohtaamisia, ihania pikku-romansseja ja suloisia ihastuksen tunteitakin, mutta en koe, että mikään yksittäinen ihastus on syy tämänhetkisiin onnentunteisiini.

kesa2

Ehkä osittainen syy hyvään fiilikseeni onkin juuri se, että olen tänä kesänä oppinut paljon itsestäni myös romantiikan saralla. Olen pystynyt nauttimaan satunnaisista kohtaamisista ja romanttisista tunteista valtavan vapautuneesti ja kepeästi ilman mitään paineita tai odotuksia tulevasta. Kun ei murehdi, stressaa tai mieti liikaa tulevaa, on mahdollista elää aidosti hetkessä, nauttia siitä ja keskittyä olemaan läsnä ja onnellinen juuri tässä ja nyt.

Onni tai rakkaus ei tule pakottamalla, vaan asiat tapahtuvat omalla painollaan, kun niiden antaa tapahtua, jos ovat tapahtuakseen. Joskus se hetkessä eläminen on helpompaa, toisinaan vaikeampaa. Tänä kesänä olen saanut siitä tukevan otteen ja ottanut myös sen mahtavana oppimiskokemuksena. Osin tämä kaikki on tapahtunut omasta aktiivisesta aloitteestani ja osin ulkopuolelta tulleena lempeänä sysäyksenä.

kesa11

Minulla on valtavan paljon syitä olla onnellinen juuri tässä hetkessä. Tunnen olevani monella tapaa vapaampi kuin koskaan ja eläväni itseni näköistä elämää. Olen uskaltanut luopua asioista, jotka ovat pidätelleet minua pääsemästä eteenpäin, kuormittaneet arkista olemista tai tuoneet elämään ahdistusta ja turhaa murhetta. Olen pysähtynyt kuuntelemaan sisintäni ja kunnioittanut asioita, joita se on minulle kertonut. Olen tänä kesänä päässyt näkemään uusia paikkoja, kokemaan uusia asioita ja kohtaamaan uusia ihmisiä. Saan kutsua muutamia aivan huikeita tyyppejä ystävikseni, tykkään hurjasti pienestä vuokrakodistani (jota minulla on viimein nyt kesällä ollut aikaa siivotakin) ja ulkona on paistanut ilahduttavan usein viime päivinä aurinko. Siinä on jo hitsin paljon syitä olla onnellinen – yksin tai kaksin. :)

Suuri kiitos ihanalle Doritille kesäisistä kuvista, jotka napattiin Bilbaon lempeässä ilta-auringossa. Mimmillä on muuten aivan ihana oma blogi – käykäähän tsekkaamassa!

kesa5

Mekko // dress H&M Conscious Collection*, sandaalit // sandals ATP Atelier / Mino Shop*, hattu // hat Lindex*, aurinkolasit // sunglasses BikBok*

* saatu blogin kautta / gifted

kesa3 kesa15

Photos: Dorit Salutskij

Related posts

Related posts

5/08/16

TBT: Hui, tissi!

20 82 tissi1

Minun piti alun perin julkaista tämä vanha teksti eilen Throwback Thursdayna, mutta kävipä nyt niin, että vierähti perjantaille. Eipä tuo kai niin vakavaa onneksi ole. :) Tällä viikolla ovat puhuttaneet tissit ja nännit ja kaikki mahdollinen niiden ympärillä. Kiitos kaikille osallistuneille huiman mielenkiintoisesta keskustelusta. Sivusin tosiaan aihetta tosiaan jo viitisen vuotta sitten, kun etelänloman jälkitunnelmissa jäin pohdiskelemaan naisvartalon yliseksualisointia, yläosattomana oleilua rannalla, seksuaalisten assosiaatioiden kulttuurisidonnaisuuksia ja muita juttuja. Tässä siis luettavaksenne jo tuo arkistojen kätköihin jäänyt teksti viiden vuoden takaa. Sen tuoreemman voitte käydä lukemassa tämän linkin takaa.

Juttu on julkaistu alun perin 20.7.2011.

HUI, TISSI!

Tänään olisi luvassa pohdintoja aiheesta, joka on pyörinyt mielessä viime päivinä. Ja uskokaa tai älkää, mielessäni ovat pyörineet: tissit! :D Luvassa on melkoista tajunnanvirtaa, joten yrittäkää pysyä matkassa. Koko ajatusketju alkoi oikeastaan alun perin jo viikkoja sitten, kun julkaisin blogissani editorial-kuvia, joissa oli myös muutama kuva mallista ilman yläosaa. Muotikuvissahan se on melko tavanomaista, että paljasta pintaa näytetään ja minä olen aina ajatellut sen oikeastaan vähän kuuluvan asiaan, että paljas kehokin saattaa taiteellisissa kuvissa näkyä. Yksi lukija tuntui kuitenkin olevan eri mieltä ja vaikutti selvästi tympääntyneeltä tai ärsyyntyneeltä siihen, että julkaisen blogissani tuollaisia kuvia, tai ylipäänsä siihen, että muotikuvissa näkyy niin paljon paljaita rintoja. Tietysti jokainen voi tykätä tai olla tykkäämättä mistä vain, mutta lukijan kommentti jäi mietityttämään ja herätti mielessäni paljon ajatuksia, joihin saatte tekin ottaa nyt kantaa.

Lukija oli siis ärtynyt tavasta esitellä naisvartaloa ja paljaita rintoja muotikuvissa ja peräänkuulutti kuvia, joissa miehuus vilahtelisi samaan tapaan – viestin sävystä päätellen oletin tämän olevan sarkasmia enkä niinkään todellinen toive. Sellaisiakin muotikuvia kyllä on olemassa ja ihan tyylikkäitäkin jopa, mutta en jotenkin koe niiden sopivan tänne Pupulandiaan, joten niitä halajava voi etsiä ne lehdet käsiinsä ihan itse. En myöskään katso, että sukupuolielimiä ja rintoja voisi suoraan rinnastaa toisiinsa, sillä on ainakin minusta aika eri asia näyttääkö nainen rintansa vai haarovälinsä. Joskin olisin kyllä valmis julkaisemaan ihan alastonkuviakin, jos niissä olisi minusta jotakin julkaisemisen arvoista. :)

tissit5

Välillä oikein naurattaa, millainen tabu naisen paljaat rinnat tuntuvat olevan. Ne on ensisijaisesti tarkoitettu lasten imettämistä varten, kamoon. Paljas tissi on valtavan suuri stimulaattori, joka saa ihmiset kauhistumaan, innostumaan ja pöyristymään. Mikään ei varmaan vedä vertoja jenkkien kaksinaismoralismille tässä asiassa, kun markkinavoimat käyttävät naisvartaloa sumeilematta hyväkseen ja kaikkea myydään seksikkyydellä. Samaan aikaan alastomuus ja paljaat rinnat ovat pahinta, mitä moraalinsaarnaajat voivat keksiä: lapsia ja nuoria on suojeltava moiselta irstaudelta. Tuota noin, näin maalaisjärjellä kuvittelisi, että esimerkiksi väkivalta-ohjelmista ja aseita vilisevistä tietokonepeleistä olisi hieman enemmän haittaa lapsen kehitykselle kuin alastoman ihmisen tai paljaan tissin näkemisestä. Janet Jacksonin rinnan vilahtamisesta Superbowlin väliajalla nousi maailmanluokan haloo niin, että näin suomalaisesta saunakulttuurista tulevaa lähinnä hämmensi, että what’s the big deal? :D Kaikki meistä ovat paljaita tissejä nähneet ennenkin.

Välillä minua ärsyttää naisen vartalon yliseksualisointi länsimaissa. Uskaltaisin väittää, että ihmiset näkevät aivan eri asioita katsoessaan valokuvaa paljasrintaisesta mallitytöstä tai vaikkapa paljasrintaisesta afrikkalaisnaisesta. Kulttuurinen ajattelumaailmamme arvottaa paljaan pinnan noissa kuvissa ihan eri tavoin. Kukaan tuskin tuohtuisi kuvasta, jossa joukko naisia Afrikan uumenista esiintyy yläosattomissa, mutta mallityttö herättää ärtymystä. Tietenkään kyse ei ole samasta asiasta. Meidän kulttuurisen normistomme mukaan yläosattomissa julkisesti kirmaileminen ei ole soveliasta, toisin kuin jossain muussa kulttuurissa. Antaa vain mukavasti perspektiiviä, kun asioita mietiskelee vähän moniulotteisemmin kuin vain tämän meidän oman kulttuurimme näkökulmasta.

tissit6

Henkilökohtaisesti minusta tisseissä ei ole mitään kovinkaan kauhistuttavaa ja soisin länsimaidenkin hieman rauhoittuvan sen rintoihin liitetyn vouhotuksen kanssa. Minusta on eri asia katsella paljaita rintoja Voguen kuin Playboyn sivuilla. Kaikki tietävät mitä tarkoitusta varten Playboy on tehty ja se myös näkyy kuvien tyylissä sekä mallien poseerauksissa, eleissä ja ilmeissä. Totuus on, että Ranskan Voguen sivuilla tissejä vilisee lähes yhtä tiuhaan kuin Playboyssa. Riippuu toki editorial-kuvien luonteesta, mutta minä näen useimmiten niissä jotain ihan muuta kuin seksiä. Näen herkkyyttä, voimakkuutta, aistikkuutta, viattomuutta ja ennen kaikkea näen valokuvataidetta. Uskon, että kuvien tulkinta ja niistä ärsyyntyminenkin on pitkälti kontekstisidonnaista – jos samat kuvat nähtäisiin taidemuseossa valokuvanäyttelyssä, moni näkisi niissä ihan eri asioita kuin vaikkapa muotilehden sivuilla.

Sain lisää vettä ajatusmyllyyni taannoisella Slovenian matkallamme, kun näin miten Slovenian, Italian ja Kroatian rannoilla naiset ottivat vapautuneesti aurinkoa yläosattomissa. Eivätkä heitä miehet, muut naiset tai lapsetkaan tuijotelleet –  yläosattomuus vaikutti olevan ihan normaali juttu. Siellä kuulkaa Italiassa hilluivat rannalla yläosattomissa vanhat mummotkin, eikä kyse ollut todellakaan mistään nudistirannasta. En voinut kuin ihastella meiningin luonnollisuutta! Väitän, että sitä ei takuulla ihan yskähtelemättä nieltäisi, jos marssisin Suomessa yleiselle rannalle ja riisuisin yläosani. Toisaalta se tuntuu erityisen hassulta nimeomaan Suomen ollessa kyseessä, olemmehan niin ylpeitä rehellisen vapautuneesta saunakulttuuristammekin.

tissit3

En ollut itse koskaan ollut rannalla yläosattomissa, mutta tiedättekö mitä, italialaisia naisia katsellessani rohkaistuin ja vapauduin. Tietenkin kynnystä madalsi se, että tiesin, ettei kukaan rannalla olijoista tuntenut minua eikä varmasti myöskään tapaisi minua koskaan sen jälkeen. Mutta voin kertoa, että oli järjettömän vapauttava kokemus! Eikä kukaan rannalla olevista miehistä tuntunut kiinnittävän minun tai muidenkaan naisten yläosattomuuteen minkäänlaista huomiota. Ensimmäisen kerran jälkeen tarkkailin vierailemillamme rannoilla yleistä ilmapiiriä – jos se tuntui olevan vapautunut ja muutkin olivat ilman yläosaa, saatoin minäkin riisua omani.

Jännittäviä havaintoja tein myös hyvin rauhallisella kroatialaisella rannalla. Paikalla oli vain vähän ihmisiä ja lähistöllä olevista naisista yksi otti aurinkoa ilman bikinien yläosaa. Minä päätin, että jos hänkin, niin sitten minäkin. Hetken kuluttua huomasin, että kaksi muutakin lähellä ollutta naista oli riisunut yläosansa. Olen varma, että he rohkaistuivat ikään kuin ketjureaktiona. Molemmat olivat paikalla jo saapuessani, mutta vasta kun rannalla oli jo kaksi muutakin naista yläosattomissa, he tohtivat tehdä saman. Olisiko sittenkin niin, että aika moni nainen nauttisi rantapäivästä mielellään ilman bikinien yläosaa, jos vain uskaltaisi riisua sen tuntematta painetta tai paheksuntaa ympäristön ja muiden ihmisten suunnalta?

Kumpi näistä kuvista mielestänne on seksikkäämpi?

Haluan nyt vielä tarkentaa, etten missään tapauksessa ajattele, että kenenkään pitäisi esiintyä yläosattomissa, jos ei itsestä siltä tunnu. Takaan myös, ettei kukaan naisista Italian, Slovenian tai Kroatian rannoilla ollut yläosattomissa esitelläkseen itseään tai rintojaan. Näen oikeastaan siinäkin ironiaa, että monet bikiniyläosat ovat suunnilleen postimerkin kokoisia ja peittävät rinnasta vain sen kaikkein kriittisimmän. Loppujen lopuksi ero yläosattomuuteen onkin aika pieni. Koen esimerkiksi monien rohkeiden mainoskuvien tai lehtien kansien olevan paljon seksikkäämpiä kuin muotikuvien, joissa rinnat ovat kokonaan paljaina. Ei tarvitse kuin katsoa Rihannan, Katy Perryn tai muiden starojen promokuvia ymmärtääkseen, mistä puhun. Osuipa silmiini myös tuo Guessin mainoskuva…

Jokainen nautiskelkoon olostaan rannalla niin kuin itselle on mukavinta ja luontevinta, yläosan kanssa tai ilman, mutta yleinen ilmapiiri voisi kuitenkin olla vähän rennompi – sulkeutunut, paheksuva ja ahdasmielinen kulttuuri vain paisuttaa sitä mystisyyttä ja tabua rintojen ympärillä. Ja se taas ovat aivan omiaan edesauttamaan naisvartaloon liittyvää yliseksualisointia. Pointtina tässä kaikessa nyt on ehkä enimmäkseen se, että koen esimerkiksi noiden paljasta pintaa näyttävien muotikuvien  ja vapautuneen auringonottokulttuurin nimenomaan taistelevan sitä paljaisiin rintoihin liitettyä tabua ja yliseksualisointia vastaan. On virkistävää, että rinnat näytetään jossakin muussakin valossa kuin siinä, missä pornolehdet ne esittävät – naisvartalon luonnollisena osana ilman automaattista seksuaalista konnotaatiota.

Kaiken tämän vuodatuksen jälkeen, avatkaa sanainen arkkunne ja jakakaa omat ajatuksenne!

tissit4

Kuvat: Calvin Klein, Guess, Boxer Magazine, Vogue, Rolling Stone, GQ, Benetton, Elle, Flaunt

Related posts

3/08/16

Onnellinen kesä

11 82 jenni_eira_13

Hiljattain tuli lukijalta kommentti, jossa hän tuumi, että olen vaikuttanut viime aikoina blogissani jotenkin ihan hurjan onnelliselta. Kommentista tuli hyvä mieli, hymyilytti. On jotenkin ilo huomata, että hyvä mieli paistaa postausten kuvista ja teksteistä myös sinne ruutujen toiselle puolen. Totuus nimittäin on, että minä tosiaankin tunnen oloni juuri tällä hetkellä aika onnelliseksi.

Kommentoija ehti jo arvella, josko tämän blogista välittyvän onnentunteen taustalla olisi rakkaushommia. No rakkautta kyllä piisaa, mutta lähinnä kesää, aurinkoa, ystäviä ja jäätelöä kohtaan. Hassua, mutta olen tässä nyt elokuun myötä herännyt miettimään, että tämä saattaa hyvinkin olla elämäni onnellisin kesä. Tähän asti siis. ;)

jenni_eira_22

Mitään sen kummempaa syytä tälle onnelle ei siis ole kuin ihan vain elämänilo ja aurinkoinen kesä, mutta silti rinnassa kuplii sellainen ilo ja kepeys, etten muista moista ennen tunteneeni. Ehkä osansa asiassa on menneen vuoden aikana tekemilläni suurilla päätöksillä ja ottamillani askeleilla onnea kohti, tai ehkä vain tähdet ovat juuri tällä hetkellä oikeassa asennossa. Sen kuitenkin tiedän, että juuri nyt elän enemmän itseni näköistä elämää ja kuuntelen sisimpääni lempeämmin kuin koskaan.

Ehkä se on osin iän tuomaa armollisuutta itseä kohtaan, mutta en ole varmaankaan ikinä suhtautunut itseeni yhtä ymmärtäen ja peilikuvaani yhtä hyväksyen. On aika mieletöntä voida todeta olevansa oman itsensä paras kaveri. Sen asenteen ja fiiliksen soisin niin kovasti muidenkin ihmisten löytävän. Että itseensä suhtautuisi lämmöllä, tyytyväisyydellä, hyväksynnällä, ymmärryksellä ja lempeydellä – ei sättien, kritisoiden, häveten, vaatien tai piiskaten.

jenni_eira_05

Toki oma osuutensa onnentunteisiin on myös lomatunnelmilla. Kesällä rauhoitettu työ- ja postaustahti on antanut ihanasti tilaa elää hetkessä, vapautta kuunnella omia tuntemuksia ja ottaa rennommin. Kun ei ole pitänyt täydellistä lomaa vuosiin, vapauden tunne ja rentous syntyy pienistä asioista. Kuten siitä, että heinäkuun parilla viimeisellä viikolla ei ollut ainoatakaan deadlinea tai työtapaamista muistettavana. Vaikka tahti on muuten ollut rauhallinen nyt kesällä, kaikenlaiset muistettavat ja pakolliset työjutut pitävät ajatukset töissä kiinni. Siksi on tuntunut erityisen tärkeältä voida olla kaksi viikkoa ihan vapaana. Ja hauskaa sinänsä, juuri noiden parin viikon aikana tuntui, että inspiraatio bloggaamiseenkin syttyi taas aivan uudella voimalla.

Totta puhuen kesän alussa olin melkoisen uupunut. Yrittäjällä työn suuri määrä on aina positiivinen asia, mutta kun väsymys alkaa näkyä jo normaaleissa arjen toimissa, on syytä hellittää tahtia. Konkreettisten uupumuksen tunteiden lisäksi ylikuormitus oireili alkukesästä tavoilla, joillaisia en ollut ennen kohdannut ja se hiukan säikäytti. Huomasin, että muistini reistailee ja looginen ajattelukykyni ei enää toiminut normaalilla tavalla. Tein hölmöjä virheitä, unohtelin asioita ja sähelsin. Ystäväni kommentoi tilaani osuvasti, että taitaa olla kovalevy täynnä. Nyt olen antanut sen kesän aikana hiukan tyhjentyä ja on kyllä tehnyt hyvää.

jenni_eira_17

Ehkä tämän kesän onnellisuus on vasta pientä verrattuna siihen, mitä luvassa on vaikkapa ensi kesänä. Toivoisin niin. Jotenkin olen toiveikas, että tällä matkallani suunta on aina vain parempaan – tähän asti niin on ainakin ollut, vaikka toki reitin varrelle aina töyssyjä ja kuoppia mahtuu. Tärkeintä taitaa silti olla, että jatkaa eteenpäin, eikä jää paikoilleen makaamaan. Kunhan muistaa pitää pieniä pausseja välillä. :) Tämä kesä on ollut juuri sellainen: ansaittu hengähdystauko.

Kiitos ihanalle Emma Sarpaniemelle kesäisistä kuvista. :) Näistä kuvien aurinkoisista tunnelmista ei välttämättä arvaisi, että ollaan keskellä Helsinkiä, sillä ajatukset vievät paahtavan päivänpaisteen, värikkäiden seinien ja puista lankeavien varjojen myötä mielikuvat jonnekin kauas, Etelä-Ranskaan tai Italiaan. Mutta kyllä se vain on ihan kotoisan Helsinkimme oma Eira, joka toimi kuvaustuokiomme miljöönä. Toivottavasti saadaan näitä onnellisia ja aurinkoisia kesäpäiviä vielä useita ennen syksyn saapumista.

Translation: A sunny summer day in Helsinki. Thank you for the photos Emma Sarpaniemi

jenni_eira_24

Toppi // top Samuji, shortsit // shorts Monki, hattu // hat H&M, sandaalit // sandals Church’s, laukku // bag Ellos*, aurinkolasit // sunglasses BikBok*, rannekello // watch Cluse*

* saatu blogin kautta / gifted

jenni_eira_21

Photos: Emma Sarpaniemi

Related posts