12/01/17

TBT: Aidosta ja oikeasta kauneudesta…

6 88 dove-real-beauty-victorias-secret

Nyt kun nämä paino- ja kehoasiat ovat olleet Vaakakapinan myötä tapetilla, muistui mieleen tämä takavuosien postaus. Jutun inspiraationa toimi aikanaan Facebookista bongattu kuva, jossa oli asetettu vierekkäin Victoria’s Secretin Love My Body -kampanjan kuva ja Doven Real Beauty -kampanjan kuva. Vaikka nostan isosti hattua Dovelle mainosten naiskuvan monipuolistamisesta, hoikalla ihmisellä särähtää aina hiukan korvaan, jos “aito ja oikea naiseus” yhdistetään vain kurveihin ja naisellisiin muotoihin. Sellainen naiskuva kun on ihan yhtä kapea kuin perinteinen mainoskuvien hoikka naisihanne.

On ihanaa, että nykyään keskustelu painosta ja vartaloista on sallivampaa ja monenlaisia muotoja hyväksyvää, sillä jossain vaiheessa takavuosina tuntui, että lähes aina kurvikkaampia ja pyöreämpiä muotoja puolustaessa mollattiin siinä sivussa hoikkia ja poikamaisia vartaloita. Kuppikoko tai lantion ympärysmitta ei määrittele, kuka on oikea nainen. Iso peukku siis monimuotoista naiskuvaa syleilevälle ja positiiviselle keskustelulle, johon kenenkään vähätteleminen ei kuulu.

Juttu on julkaistu blogissa alun perin 2.8.2012.

*

AIDOSTA JA OIKEASTA KAUNEUDESTA…

Näin eilen Facebookissa kuvan, joka jäi mietityttämään minua enemmänkin. Kuvassa on asetettu rinnakkain Victoria’s Secretin mainoskuva ja Doven mainoskuva – varmaan pystyisitte ilman sitä kuvaakin aavistamaan, millaisesta vastakkainasettelusta on kyse. Jotenkin kontrasti tuntuu vieläkin rajummalta, kun kuvat asetetaan noin vierekkäin. Toisaalta se saa minut katsomaan kumpaakin mainoskuvaa vähän uusin silmin.

Arvostan todella Doven antamaa esimerkkiä mainonnassa. Brändi on jo vuosia taistellut yksipuolisia kauneusihanteita vastaan ja Doven mainoksissa on nähty nuoria, vanhoja, reheviä, pisamaisia ja kaikin puolin inhimillisellä tavalla erilaisia naisia verrattuna siihen, mitä mainoskuvissa nykyaikana on totuttu näkemään. Yleisesti ottaen kun mainosten välittämä naiskuva tuppaa olemaan kovin suppea. Siinä missä tähän vastakkainasetteluun nostettu Doven mainoskuva yksinään katseltuna aiheuttaisi minussa todennäköisesti pelkästään positiivisia mietteitä, Victoria’s Secretin mainoskuvan vieressä se herättää myös toisenlaisia ajatuksia. Huomaan tietyn yhtäläisyyden näiden kahden kuvan välillä: molemmissa kuvissa esiintyvät naiset ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Siinä missä Victoria’s Secretin mainosmallit ovat malli-ihanteen mukaisia, hyvin hoikkia ja pitkiä kaunottaria, Doven mainoskuvassa nähdään keskenään hyvin samanmallisia, joskin vartaloltaan ehkä hieman lähempänä keskiverto-ihmistä olevia naisia.

Toivon, että kukaan ei pahastu tästä kirjoituksestani, tämä on nyt vain tällaista tajunnanvirtaa kuvan päässäni herättäneistä ajatuksista. Ja korostettakoon vielä, että Dove tekee todella hienoa työtä mainoskampanjoillaan ja on nostanut esille monipuolisesti erilaisia naisia mainoksissaan. Viime aikoina kuitenkin kaikki näkemäni Doven mainokset ovat keskittyneet sen tyyppisiin naisvartaloihin kuin tuossa ylläolevassa kuvassa. Kun mainoskampanjan nimi on Real Beauty, olisi minusta kaikkein hienointa, jos mainoksessa todella esiteltäisiin erilaisten naisvartaloiden kirjoa laajemmin. Minusta niin rehevät kuin hoikatkin voivat olla kauniita samoin kuin päärynät, omenat ja porkkanatkin. Ja onhan niitä hoikkiakin vartaloita varsin monennäköisiä – kaikki hoikat eivät näytä Victoria’s Secretin malleilta. ;)

Ymmärrän kyllä, että näillä mainoksilla halutaan taistella nimenomaan tuota superpitkää ja -hoikkaa kauneusihannetta vastaan (joka on niin harvan saavutettavissa), mutta minusta kampanja olisi vielä paljon parempi, jos kuvassa poseeraisi 11 samantyyppisen naisen sijaan 11 keskenään aivan eri mallista naista. Silloin olisi minusta oikeutetumpaa antaa kampanjalle nimeksi “Real Beauty”.

Mutta hei, tämä oli vain yksi ajatus. :) Jakakaa omanne!

Related posts

11/01/17

84% naisista ei ole tyytyväinen painoonsa

24 98 vaakakapina-b

Yhteistyössä Vaakakapina

Tiesitkö, että peräti 85% naisista kokee syyllisyyttä syömisestään? Tai että joka neljäs nainen on ajatellut jo alle 17-vuotiaana, että hänen pitäisi laihduttaa? Kuuntelin jokseenkin järkyttyneenä näitä tilastoja aiemmin tällä viikolla, kun osallistuin Vaakakapinan järjestämään tilaisuuteen, missä käytiin läpi koko projektin ideaa sekä näitä Taloustutkimuksella teetetyn kyselytutkimuksen tuloksia. Ne olivat osin aika surullista kuultavaa. Tilaisuudessa nousi esiin myös muita mielenkiintoisia näkökulmia teemaan liittyen.

Vaikka en ole itse joutunut kamppailemaan painoni kanssa, olen pohdiskellut täällä blogissa paljon kehonkuvaan ja itsetuntoon liittyviä juttuja. Hyvä olo alkaa ensisijaisesti siitä, että pystyy näkemään itsensä lempeydellä, hyväksyen ja ymmärtäen – ei vikoja ja puutteita etsien. Ja koska aihe on minulle tärkeä, lähdin mukaan kampanjan sanansaattajaksi, koska nyt ollaan minusta todella tärkeällä ja hyvällä asialla.

Kerroinkin jo vähän viime viikolla Vaakakapinan filosofiasta ja nyt olisi tarkoituksena purkaa vähän tällä viikolla julkaistuja tutkimustuloksia aiheeseen liittyen. Pähkinänkuoressa Vaakakapinan tavoitteena on mullistaa koko se tapa, miten lihavuudesta puhutaan ja millaisia ratkaisuja painonpudotukseen tarjotaan. Projektissa halutaan penkoa kliseitä ja myyttejä laihtumisen ja laihduttamisen ympäriltä sekä tuoda uudenlaista näkökulmaa koko paino- ja hyvinvointiteeman käsittelyyn. Mutta ennen kaikkea Vaakakapinan tarkoitus on auttaa ihmisiä löytämään hyvä olo itsestään juuri nyt, vaa’an lukemista riippumatta. Elämä ja onnellisuus ovat tässä ja nyt, eivätkä vasta sitten, kun olet ihannepainossasi.

vaakakapina-d

Suomessa puhutaan valtavasti ylipainosta ja sen aiheuttamista terveysongelmista, mutta tuntuu, että keskustelu kiertää aina sitä samaa kehää: painotetaan itsekuria ja toistellaan “syö oikein ja liiku enemmän” -mantraa. Kuten maanantain tilaisuudessa ravitsemusasiantuntija Patrick Borg kuitenkin totesi, niin vaikka oikeaoppisen syömisen kuvittelisi olevan kaikille tuttua ja selvää peruskauraa, näin ei todellakaan ole – ja senhän ihan käytäntökin osoittaa.

Kampanjan avulla pyritään kiinnittämään huomiota myös siihen, miten esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat ylipainosta ja miten he pystyvät tukemaan potilaitaan. Vaakakapinan alulle pannut toimittaja Jenny Lehtinen nosti keskusteluun esimerkkinä sen, kuinka häneltä on lääkärissä usein kyselty, onko hän miettinyt painonpudotusta ja kehotettu pudottamaan painoa. Totuus kuitenkin taitaa olla, että suurin osa ylipainoisista on yrittänyt pudottaa painoaan lukemattomia kertoja. Mitäpä jos asiaa lähestyttäisiinkin toisenlaisesta kulmasta: “Oletko yrittänyt pudottaa painoa? Oletko toistuvasti epäonnistunut näissä yrityksissä? Miten voisin auttaa sinua?” Painonpudotuksesta puhutaan, mutta harva saa konkreettisia vinkkejä, miten lähteä liikkeelle tai miten päästä pysyviin tuloksiin. Siitä ovat kuitenkin sekä asiantuntijat että tuoreimmat tieteelliset tutkimukset yhtä mieltä, että syyllistäminen, ihmedieetit, laihdutuskuurit ja muut vippaskonstit eivät painonpudotuksessa toimi.

Juttelin tilaisuudessa painonsa kanssa lapsuudesta lähtien jojoilleen ystäväni kanssa ja hän kommentoi oman kehonkuvan ja onnellisuuden välistä suhdetta kiinnostavasti. Kun tapasin ystäväni ensi kertaa, hän oli hoikka tyttö – nyt kiloja on rutkasti enemmän. Silti hän kertoi tuntevansa nyt itsensä paljon onnellisemmaksi kuin tuolloin vuosia sitten.

Kun laihduttaminen kumpusi perustavanlaatuisesta tyytymättömyydestä itseen, ei hoikistunut vartalo tuonut yhtään sen parempaa oloa, kun varsinainen ongelma oli korvien välissä. Ystäväni näki edelleen peilissä pelkkiä vikoja ja puutteita. Nyt vuosien terapian jälkeen hän kertoi tuntevansa olonsa onnellisemmaksi kuin koskaan ennen, vaikka elopainoa onkin rutkasti enemmän kuin silloin vuosia sitten tavatessamme. Siitähän hyvinvoinnissa viime kädessä on kyse, että ihminen voi hyvin omana itsenään ja arvostaa itseään. Ja jos painonpudotustavoitteita on, onnistuminen lähtee varmemmin juuri sieltä itsearvostuksesta ja halusta tehdä itselle hyviä tekoja myös terveyden näkökulmasta.

vaakakapina-a

Ylen Vaakakapina -projektin taustaksi haluttiin siis teettää kattava kysely suomalaisten laihdutuskokemuksista, -asenteista sekä -motivaatiosta. Tutkimuksella haluttiin selvittää, kuinka yleisiä laihtumistoiveet ovat eri ikäryhmissä ja sukupuolten välillä, mistä laihtumistoiveet kumpuavat ja kuinka on toiveiden toteutumisen laita: onko onnistuttu, miksi tai miksi ei? Ketkä haluavat laihtua, millaisia syitä siihen on, mikä laihtumista estää? Taloustutkimuksen kanssa toteutettuun tutkimukseen vastasi kaiken kaikkiaan 1059 suomalaista ikähaarukassa 15-79v. ja tulokset olivat varsinkin naisten osalta aika karua luettavaa.

Ehkä hurjimpia tuloksia ovat juuri nämä, joita olen nostanut postauksen kuvitukseenkin. Kyselyn mukaan naiset tuntevat huomattavasti miehiä useammin syyllisyyttä syömisestä ja kaikkein eniten syömisestään tuntevat syyllisyydentuntoja alle 25-vuotiaat, joista monilla tuntemukset ovat jopa päivittäisiä. Ja mikä surullisinta, mitä nuorempana laihduttamista on ensimmäisen kerran ajatellut, sitä todennäköisemmin syöminen aiheuttaa syyllisyyttä myöhemmin elämässä vähintään viikoittain. Ja toisaalta taas, mitä useammin syömisestä tuntee syyllisyyttä, sitä todennäköisemmin pudotetut kilot palaavat. Päivittäin laihduttamista ajattelevilla paino saattaa jopa nousta laihdutusyrityksistä huolimatta. Homma ei siis nykyisellään selvästikään toimi.

vaakakapina-e

Olen miettinyt monesti, että meidän pitäisi kiinnittää ihan valtavan paljon enemmän huomiota siihen, miten aikuisina puhumme lasten edessä painosta ja ulkonäöstä – sekä omastamme että muiden. Millaista esimerkkiä näytämme vaikutusalttiille nuorille mielille? Aika karua kuultavaa oli myös, kun painonsa kanssa kamppaillut ystäväni kertoi, että hänelle oli ensimmäisen kerran huomautettu painosta kouluterveydenhoitajan vastaanotolla, kun hän oli vasta 10-vuotias. Sitä ennen hän ei ollut kuulemma koskaan sen kummemmin vielä edes ajatellut kehoaan tai painoaan. Sen jälkeen tilanne muuttui ja painon tarkkailusta ja laihdutusajatuksista tuli arkipäivää.

Tarvitseeko 10-vuotiaalle puhua painonhallinnasta? Aika monella saattaa lapsuusvuosina olla vähän pyöreyttä kehossa ja melko monella se myös karisee kasvuvaiheen myötä itsekseen ajan kanssa. Sen sijaan, että puhuttaisiin painosta, olisiko parempi miettiä yhdessä, millaista ruokaa syödään ja etsiä vaikkapa yhdessä sellaisia harrastuksia, jotka tukisivat positiivista kehitystä ilon kautta? Varsin monilla epäterve suhde omaan kehoon ja syömiseen tuntuu nimittäin saavan alkunsa nimenomaan jo lapsuus- ja nuoruusvuosina.

Odotan siis mielenkiinnolla, millaista keskustelua ja asennemuutosta Vaakakapinan avulla saadaan aikaan. Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin lisätietoa löydät Vaakakapinan nettisivuilta sekä FB-sivulta. Lisäksi Jenny ja läskimyytinmurtajat -keskusteluryhmä Facebookissa tarjoaa vertaistukea ja keskustelumahdollisuuksia, mikäli aihe tuntuu itselle ajankohtaiselta. Olisi tosi kiinnostavaa kuulla, millaisia mietteitä teillä muilla heräsi näiden esimerkkien ja tutkimustulosten myötä.

vaakakapina-c

Tulokset perustuvat Vaakakapinan Taloustutkimus Oy:lla marras-joulukuussa 2016 teettämään kyselytutkimukseen.

Related posts

10/01/17

33

5 113

Huh. 33 vuotta. Mihin se aika hujahti? Juuri äskenhän täytin 32. Tai 27. Mikähän siinä mahtaakin olla, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet vain vilisevät ohi. Mielestäni siis ihan äsken vietin juuri synttäreitäni ja nyt olisi taas aika kohottaa malja samasta syystä.

En ole koskaan sitten lapsuusvuosien ollut mikään syntymäpäivien ylin ystävä. En välitä suuremmin muistakaan juhlapäivistä, eivätkä omat synttärit tee poikkeusta. Vanheneminen ei sinänsä minua pelota, sillä kuten kaikki muutkin taitavat aina sanoa, elämä on vuosien varrella muuttunut aina vain paremmaksi. Ikä tuo mukanaan elämänkokemusta, itsevarmuutta ja jonkinlaista selittämätöntä rauhaa – ainakin oman itsen suhteen.

Olen kokenut elämäni ainoan pienimuotoisen ikäkriisin 22-vuotiaana. Nyt ajatus lähinnä naurattaa. Mutta myönnän toki, että 33-vuotiaana sitä jo eri tavalla tiedostaa ajan rajallisuuden – etenkin naisena. En tunne iästäni painetta, mutta huomaan, että jotenkin se leijuu eri tavalla tietoisuudessa, siellä jossain takaraivossa hanakammin kuin ennen.

Elämä harvoin menee niin kuin etukäteen suunnittelee ja kuvittelee. Ja voin kertoa, että minun elämäni ei takuulla ole sellaista, kuin joskus 10 tai edes 5 vuotta sitten kuvittelin sen tänä päivänä olevan. Jotkut toiveet eivät ole vielä toteutuneet ja joissakin asioissa on taas siunattu enemmän kuin olisin osannut toivoakaan. Sellainen se taitaa vähän olla, se elämän tasapaino.

Viime vuosi oli aikamoisen hullu minulle monessa mielessä, joten uteliaana siis odottelen tätä tulevaa ja mitä se tuo tullessaan. Viimeksi eilen elämä muistutti surullisella tavalla arvaamattomuudestaan, joten yritetäänhän pitää mielessä, että jokainen päivä ja vuosi on lahja. Ikääntyminen on etuoikeus, kuten yksi lempisitaateistani kuuluu.

Lämmin osanottoni Teri Niitin läheisille. Lepää rauhassa, jäät muistoihimme. <3

Translation: 33 years, wow. Where did another year go again? Time just seems to fly by so quickly! I am not the biggest fan of birthdays, to be honest, but I do try to be thankful for each year. Yesterday I got a sad reminder of how unpredictable life can be so we should make the most of it while we are here. To age truly is a privilege, like one of my favourite quotes says.

My warmest condolences to the family and friends of Teri Niitti. Rest in peace, you will be remembered and missed. <3

Photos: Sara Vanninen

Related posts

Related posts