23/12/13

Hyvää oloa etsimässä

8 51

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Vitalinea

Kuten olette varmaan huomanneet, olen ottanut vähän iisimmin tämän blogin kanssa viime päivät. Taidan olla pikkuisen loman tarpeessa, joten olen hyvällä omallatunnolla nyt pitänyt hiukan vapaata, vaikka mitään sen kummempaa lomailua ei olekaan tiedossa. On kuitenkin ihanaa saada rentoutua täällä vanhempien luona muutaman päivän verran ja maha on aivan ähkyssä jo nyt äidin loihtimista herkuista, vaikka niihin varsinaisiin jouluruokiin ei ole vielä edes käyty käsiksi. Joskus sitä vain tarvitsee tällaista löhöämistä ja olemista – ja mikäs sen mukavampaa kuin nautiskella tästä huolettomasta olotilasta oman perheen seurassa. Kiireisen syksyn jälkeen pieni akkujen latailu tekee ihan hyvää. :) Ja itse asiassa hyvästä olosta ja hyvinvoinnista olisi tarkoitus jatkaa vähän enemmänkin, sillä minut haastettiin mukaan kampanjaan kertomaan oman hyvinvointini avaimista.

Kerron heti alkuun tästä kampanjasta perusjutut ja tarinoin sitten hiukan oman hyvinvointini kulmakivistä. Tulossa on nimittäin aika kiinnostava proggis nimeltä Body & Mind, johon haetaan mukaan kolmekymppisiä naisia pohdiskelemaan omaa hyvinvointiaan ja keskustelemaan muiden samanikäisten naisten kanssa aiheesta. Jos haluaisit tutustua paremmin itseesi ja osallistua hyvinvointi-teemalla järjestettävään workshopiin, suosittelen lämmöllä kurkistamaan lisäinfoa kampanjasta TÄÄLTÄ. Mukaan haetaan siis eri puolilta Suomea yhteensä 15 noin 25-45-vuotiasta naista, jotka ovat valmiita heittäytymään mukaan projektiin ja syventymään oman hyvinvointinsa saloihin. Mukaan voi hakea tekemällä aarrekartan omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä – aarrekartan tyyli ja muoto on vapaa. Lukekaa siis lisää projektin hakuprosessista ja siitä, mitä se pitää sisällään täältä kampanjasivulta, jonka yhteydessä on myös ilmoittautumislomake. :)

Mutta nyt siihen omaan aarrekarttaani… Toteutan itse oman hyvinvointikarttani vähän eri tavalla kuin ehkä yleensä noita aarrekarttoja tehdään, mutta muistakaa, että omanne voitte tehdä ihan millaisessa muodossa haluatte. :) Olen miettinyt sanaa ”hyvinvointi” viime vuosina paljon. Osittain se on mietityttänyt siksi, että se tuntuu olevan yksi median trendiaiheista tällä hetkellä, mutta osittain siksi, että aika ajoin se on ollut omassa elämässäni aika kadoksissa. Äärimmillään olen ajautunut kaksi kertaa elämässäni todella lähelle totaalista burnoutia ja nuo tilanteet ovat kyllä herätelleet huomaamaan, milloin on syytä painaa jarrua. Voisin joskus ehkä kertoa noista ajoista tarkemminkin – en ole tainnut tehdä sitä vielä kunnolla täällä blogin puolella koskaan. Ihan jo vertaistuen nimissä voisi olla hyvä jakaa omia kokemuksia, koska uskon monen muun käyneen niitä samoja synkkiä hetkiä läpi. Mutta keskitytään nyt aiheeseen vähän valoisamman näkökulman kautta.

Hyvinvointi on minusta tätä nykyä aika ristiriitainen termi, sillä suoritusyhteiskunnassa huomaan monien suorittavan myös hyvinvointia. Jos kuitenkin mietitään tuota sanaa, sen merkitys on, että ihminen voi hyvin. Saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta minusta vaikuttaa siltä, että monelta unohtuu se sanan perimmäinen merkitys sitä mukaa, kun tavoitellaan eri tavoin ihanteellisia ja terveellisiä elämäntapoja ja etsitään fyysistä hyvää oloa. Verenmaku suussa urheileminen tai jonkun tiukan terveysdieetin fanaattinen noudattaminen voivat tuntua paperilla hyvältä keholle ja mielelle, mutta näen jatkuvasti ihmisiä, joille nuo jutut ovat vain yksi suoritettava ja stressiä aiheuttava asia muiden joukossa – siitäkin huolimatta, että sen kaiken olisi tarkoitus saada heidät voimaan paremmin. Tärkeintä on ehkä muistaa aina välillä pysähtyä ja kysyä itseltään, että voinko oikeasti hyvin kaikkia näitä asioita tehdessäni? Nautinko oikeasti siitä mitä teen? Onko maailmanloppu, jos treenin sijaan valitsenkin joskus leffaillan kotona tai syön kerran kahdessa viikossa hampurilaisen?

Minulle yksi oman hyvinvointini avaimista on aina ollut se, että sallin itselleni paljon kaikenlaista. Pidän arjessa kiinni perusterveellisistä elämäntavosta, mutta hyväksyn myös, että aina ei jaksa niuhottaa ja on tärkeämpää kuunnella itseään ja kehoaan kuin pitää kynsin hampain kiinni joistakin keinotekoisesti luoduista hyvinvoinnin mittareista. En tietenkään tarkoita tällä sitä, että kaikki ahkerasti treenaavat tai jotain tiettyä ruokavaliota noudattavat ovat suorittajamonstereita vailla kosketusta aitoon hyvään oloon, mutta kannustan jokaista kyseenalaistamaan aina välillä valintojaan ja miettimään, mistä se hyvä olo ihan aidosti syntyy. Olen listannut tähän alle joitakin sellaisia juttuja, joiden itse koen olevan avainasemassa oman hyvinvointini kannalta.

Uni

Olen viime aikoina pohtinut nukkumista paljon ja ymmärtänyt jotenkin entistä paremmin unen roolin omassa elämässäni. Aion tehdä tästä aiheesta varmaankin lähiaikoina vielä ihan oman postauksensakin, mutta tärkein oivallukseni nukkumisesta on luultavasti ollut se, että en nuku tarpeeksi. Unentarpeeni on viime vuosina yksinkertaisesti muuttunut aiempaan nähden ja tarvitsen nykyään paljon enemmän unta (tietenkään tämä kaamos ei myöskään auta asiaa). On ollut vaikea hyväksyä, että sama määrä unta ei vain enää riitä kuten aiemmin. Väsymys näkyy välittömästi työtehossa, mielialassa ja ihossa sekä tuntuu kropassa. Minun on ollut todella vaikea opetella menemään aiemmin nukkumaan, joten yrittäjänä olen onneksi pystynyt joinakin päivinä pitkittämään unia aamulla sekä ottamaan torkkuja kesken päivän. Mutta nukkuminen on sellainen asia, mihin minun ehdottomasti tulisi hyvinvointini nimissä panostaa enemmän.

Ystävät

Läheiset ja rakkaat ihmiset ovat mieletön voimavara – heidän kanssaan asioita jakaessa ilot tuplaantuvat ja surut puolittuvat. Olen valtavan onnellinen siitä, että olen löytänyt ympärilleni ihmisiä, joilta saan tukea silloin kuin sitä tarvitsen ja joiden kanssa yhteinen sävel ja ajatusmaailma löytyvät helposti. Minulla ei ole mitään suurta kaveriporukkaa, mutta yksittäisiä läheisiä ystäviä on useita ja olen oikein ihmetellytkin, mistä noita uusia mahtavia tyyppejä aina sillon tällöin tupsahtelee elämääni. 

Baletti

Etsin todella kauan sitä omaa juttuani liikkumisen saralla ja lopulta löysin sen oikean fiiliksen baletin parista. Racketball tulee toisena loistavana lajina baletin rinnalla. On ihanaa päästä tekemään jotakin fyysistä, mistä oikeasti nauttii. Salilla rehkiminen ei koskaan ole ollut minun juttuni ja tuskailin pitkään sen kanssa, että mikään laji ei tuntunut omalta tai tarpeeksi kivalta, jotta olisin jaksanut säännöllisesti raahautua tekemään sitä. Silloin liikkumisestakin tuli juuri sellaista vastenmielistä ja stressiä aiheuttavaa pakkopullaa, mikä ei takuulla tuonut minulle hyvää oloa kuin satunnaisten itseni voittamisen tunteiden kautta. Bonuksena näissä uusissa rakkaissa liikuntalajeissa on myös se, että olen niidenkin kautta löytänyt useita todella ihania ihmisiä elämääni.

Ruoka

Minun suhteeni ruokaan on aina ollut todella salliva. Uskon siihen, että mitä tahansa voi syödä, kunhan sen tekee kohtuudella. Minun terveyteni tai hyvinvointini ei kaadu satunnaiseen grilliateriaan tai sipsipussiin, mutta arjessa pyrin syömään perusterveellisesti ja olen opetellut olemaan napostelematta turhia. Itse asiassa televisiosta luopuminen jätti myös monet ylimääräiset herkutteluhetket pois, koska jotenkin telkkaria katsoessa tulee helpommin ja vähän huomaamattakin syöpöteltyä kaikkea turhaa. Nautin ruoasta ja syön vähän kaikkea, mutta syön pääasiassa nälkääni ja se on toiminut mainiosti.

Oma koti ja oma rauha

Koti on minulle äärettömän tärkeä paikka ja viihdyn kotona todella hyvin. On ollut kivaa, että olen saanut tehtyä kodistani sellaisen ympäristön, jossa tykkään olla myös itsekseni paljon. Vaikka olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, huomaan tarvitsevani paljon myös omaa aikaa ja yksinoloa. Vietän usein viikonloppuiltoja yksin kotona ja aidosti nautin olostani. Tiedän monia ihmisiä, joille yksinäinen lauantai-ilta on kauhistus, mutta minusta on tärkeää osata olla myös yksin. 

Vapaus ja omat rajat

Käytyäni kaksi kertaa todella lähellä täydellistä loppuunpalamista arvostan todella sitä, että olen itse oma työnantajani ja saan määritellä omat työaikani sekä vaikuttaa merkittävästi omaan työmäärääni. Totuus on, että minussa asuu pieni tunnollinen työnarkkari, joka mielellään tekee paljon ja pitää itsensä aktiivisena, mutta nykyään osaan tunnistaa oireet ajoissa, jos näyttää siltä, että tekemisestä on vähällä kadota ilo ja kehosta puhti. On ollut iso opettelemisen paikka pystyä vetämään rajat omalle jaksamiselle ja opetella sanomaan ei silloin, kun ei oikeasti ehdi tai pysty enempään. Opettelen sitä vieläkin toisinaan, mutta olen ylpeä siitä, että olen saanut aikanaan tehtyä työelämän suhteen vaikeita päätöksiä ja uskaltanut luottaa omaan juttuuni. Kiitän itseäni lähes päivittäin siitä, että uskalsin vetää omat rajani ja minulla on siksi nyt aikaa myös itselleni, ystäville ja harrastuksille.

Varmasti suurin osa näistä asioista on ihan perussettiä, mitä moni muukin nostaisi esille hyvinvointipohdinnoissaan. Toisaalta samoihinkin asioihin näkökulmat voivat olla täysin erilaiset eri ihmisillä. Olisi kiinnostavaa kuulla myös teidän mietteitänne tästä hyvinvointi-teemasta ja kiinnostaa, onko siellä ruudun takana jo joku, joka rohkeasti olisi innostunut osallistumaan tuohon hyvinvointi-projektiin? :) Lisätietoa kampanjasta ja ilmoittautumisesta löytyy siis TÄÄLTÄ

jenni024m.jpg

Psst, postauksen kuvat nappasi pikkuveljeni ihana tyttöystävä Anni, joka tekee päivätyökseen valokuvaajan hommia studiokuvaajana tamperelaisessa Raimo J. Niemen valokuvaamossa, mutta vapaa-ajallaan harrastaa myös omia kuvausprojektejaan, joiden satoa voi ihastella Annin omassa blogissa. Jos siis joskus satutte Tampereen suunnalla tarvitsemaan valokuvaajaa johonkin, niin Anniin saa ehdottomasti ottaa yhteyttä. :)

Photos: Anni Minkkinen Photography

Related posts

12/12/13

Ensi-ilta takana!

6 62 insta11.png

Eilen oli hitsin jännittävä ilta, sillä Wannabe Ballerinasin jouluspektaakkeli sai ensi-iltansa. Paine on kova, kun syksyn ajan kestänyt treeni huipentuu vihdoin näytökseen. Osaanko kaiken? Ja vaikka osaisinkin, voinko olla varma, että kaikki siltikään menee nappiin? Entä jos jännittää niin paljon, että kroppa ei toimi? Entä jos sekoan askeleissani? Tai entä jos joku muu sekoaa askeleissaan ja minä sitten hänen mukanaan?

Olen aina ollut kova esiintymisjännittäjä ja viime kevään Wannabe Ballerinas -showssa jännitin niin kovasti, että pissa oli tulla housuun. :D Jännitys tuntui kehossa vapinana ja yleisössä istuneet vanhempani sanoivatkin huomanneensa sen ajoittain myös esityksessä staattisten asentojen aikana. Ja itsekin tunsin, kuinka jalat oikeasti tärisivät hillittömän jännitystilan takia. Varmasti viime keväänä mukana oli myös ensikertalaisen kauhua, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa. Jännityksestä huolimatta esitykset menivät ihan hyvin, vaikka pieniä virheitä mukaan sattuikin. Se on kuitenkin parasta tässä Wannabe Ballerinasin jutussa: mokailukin on ihan ok. Teemme tätä juttua täydestä sydämestämme, tanssin ilosta ja kunnianhimoisesti, mutta emme ryppyotsaisesti ja totisina. Se on varmaankin juuri se juttu, mikä vetoaa yleisöönkin. Meistä näkyy aitous ja tanssin ilo – ja usein epätäydellisyys on paljon kiinnostavampaa kuin täydellisyys. Juuri se inhimillisyys teki minun mielestä Wannabe Ballerinasin esityksestä niin koskettavan, kun itse näin ensimmäistä kertaa ryhmän esiintyvän vuosi sitten. Niin, miten hullua onkaan, että siitä on nyt vuosi, kun istuin vielä yleisössä autuaan tietämättömänä, että pian olisin itse siellä lavalla. :)

Eilen illalla ensinäytöksen koittaessa mietin, että istuin tosiaan vuosi sitten juuri tässä samassa ensi-iltanäytöksessä yleisössä ja nyt olen itse mukana tanssimassa. Ihan mieletöntä! :) Pelkäsin viime keväisen näytöksen jäljiltä sitä halvaannuttavaa jännitystä etukäteen, mutta jostain syystä sitä ei tällä kertaa vain tullut. Pieni kutkutus vatsanpohjassa tuntui tietysti, mutta sellainen lamauttava vapina ja muljahtelu vatsanpohjassa loisti täysin poissaolollaan. Mieleni oli rauhallinen ja kroppa hallinnassa. Esiintymistä yleensä kovasti jännittävälle ihmiselle tuo oli ihan käsittämättömän mahtava tunne! Tuntui vähän siltä kuin olisin voittanut suuren pelkoni. :) Varmasti tulen kokemaan noita jännityksen tunteita vielä monesti tulevaisuudessakin, mutta eilen se tunne oli poissa. Pystyin oikeasti nauttimaan tanssista ja keskittymään siihen. Täydellisyydestä tekemiseni on yhä kaukana, mutta voittajafiilis oli silti läsnä. Backstagella meillä vallitsi muutenkin aivan poikkeuksellisen ihana ja lämmin tunnelma. Siinä missä viime keväänä moni tuntui olevan kovin stressaantunut, nyt sellainen kireä tunnelma oli poissa ja muiden ollessa lavalla, takahuoneessa biletettiin esityksen biisejä äänettömästi aivan täysillä. Esityksen päätyttyä minulla oli vain niin onnellinen tunne. Onni siitä, että minä ja koko ryhmä onnistuimme niin hienosti. Ja onni sitä, että saan olla mukana näin mieletöntä porukkaa. Aina sitä onnea ei tunne, kun raahautuu iltamyöhällä treenaamaan, koreografiat eivät vain tunnu jäävän päähän ja ihmiset ovat väsyneitä ja kiukkuisia. Mutta eilen illalla oli todella helppo muistaa, miksi rakastan tätä hommaa ja noita tyyppejä. 

Ensi-ilta on nyt siis purkissa ja vielä neljä showta edessä, mutta tällä kertaa astelen esityksiin levollisin mielin ja nauttien. Ehkä tämä jännittäjä sittenkin tykkää esiintymisestä. :)

PS. Yritän napsia viikon aikana teille vähän tunnelmakuvia tuolta backstagelta ja muista esitystunnelmista. Pitäkäähän taas peukkuja tänään, että menisi yhtä nappiin kuin ensi-illassa!

Related posts

4/11/13

Arjen parhaat hyvän olon vinkit

14 57

Huh, mikä sää. Tämä aamu näyttää vähän siltä, että voisi olla paikallaan jakaa jotain piristävää! Kyselin jokin aika sitten Gloria Blog Awards -lippujen jakamisen yhteydessä, että millaisista pienistä asioista te löydätte iloa ja hyvää oloa arjessa ja miten hemmottelette itseänne. Kommenteissa tuli vastaan niin ihania juttuja, että päätin julkaista joitakin niistä ihan omassa postauksessaan. Millaisilla jutuilla muun muassa tätäkin harmaata sadepäivää voisi piristää? Kurkatkaa alta lukijoiden vinkit! Minua hymyilyttivät jo pelkät ideatkin. :)

  • Klassikkojen klassikko ei ole sitä syyttä: käpertyminen kotisohvalle tai sänkyyn lämpimän viltin alle villasukat jalassa hyvän kirjan tai lehden pariin kynttilöiden loimottaessa ikkunalaudalla on rentoutusta parhaimmillaan. Komboon sopii mainiosti myös kupillinen kuumaa teetä tai lasillinen viiniä.
  • Kata pöytä kauniisti aterialle servetteineen päivineen, vaikka söisitkin vain yksin pakastepizzaa. Ruokahetki tuntuu heti paljon erityisemmältä ja sen äärelle malttaa rauhoittua.
  • Herää arkiaamuna hiukan aikaisemmin ja laita meikki tai hiukset erityisen kauniisti. Koko päivä saa pientä ekstrabuustia huolitellusta olemuksesta ja peiliin vilkaisu ilahduttaa poikkeuksellisella tavalla, kun on panostanut vähän ekstraa.
  • Kävely tai juoksulenkki luonnossa kirpeää syysilmaa nuuhkien rauhoittaa mielen ja tuo hyvää oloa. Myös uni tulee illalla paremmin, kun on ulkoillut. Ylipäänsä luonnossa oleilu on rauhoittavaa ja rentouttavaa. Neljä vuodenaikaamme ovat rikkaus, joten koleasta syyssateestakin voi löytää romantiikkaa, kun vain asennoituu oikein.
  • Hemmottele itseäsi vaahtokylvyllä, pitkän kaavan mukaisella saunahetkellä, kuumalla suihkulla tai vaikkapa itse tehdyllä jalkakylvyllä ja kasvonaamiolla. Hyväntuoksuiset ja -tuntuiset kauneustuotteet täydentävät elämyksen ja piristävät arjessa muutenkin.
  • Uhraa hetki kodin siivoamiseen. Siivous itsessäänkin voi olla terapeuttista puuhaa jollekulle, mutta parasta on luonnollisesti se lopputulos. Siistissä kodissa mieli lepää.
  • Kokkaa jotakin aivan erityisen ihanaa ja hyvää tekevää ruokaa kotona. Voit nostaa herkullisen ateriahetken vielä uudelle tasolle kutsumalla ystävän luoksesi syömään.
  • Vietä työmatkalla bussissa, junassa tai raitiovaunussa istuessasi pieni rauhoittumisen hetki itseksesi silmät suljettuina. Ajattele jotakin pientä asiaa, josta olet kiitollinen tai joka on saanut sinut hymyilemään – tällainen pieni rutiini nostattaa mainiosti mieltä, kun sen tekee joka päivä.
  • Kunnon yöunet ovat hyvän olon perusta. Jos unet tuppaavat jäädä liian lyhyiksi, kokeile panostaa asiaan oikein erikseen ja mennä ajoissa nukkumaan rauhoittuen ennen nukahtamista esimerkiksi kirjaa lukien. Aamulla tunne on takuuvarmasti palkitseva.
P1011412.JPG
  • Neulominen, käsityöt tai vaikkapa tuunausprojektit ovat mukavaa puuhaa arki-iltaisin. Piristä itseäsi tai kotiasi jollakin itse tehdyllä tai tehtaile käsitöinä esimerkiksi joululahjoja läheisille.
  • Riko rutiineja ja tee jotakin yllättävää. Poikkea aamun työmatkalla kahvilaan ja hae mukaan joku ihana erikoiskahvi, varaa ylellinen ravintolailta maanantai-illaksi tai sovi aamupalatreffit kahvilaan arkiaamuna ystävän kanssa. Myös visiitti taidenäyttelyyn, konserttiin tai elokuvateatteriin toimii mainiosti arki-illan piristyksenä.
  • Suklaa auttaa aina, etenkin raakasuklaa!
  • Varpaankynsien huolellinen lakkaaminen tai muu pikkutarkka hömppäpuuha on täydellinen tapa lepuuttaa hermoja, kun ajatukset rauhoittuvat johonkin tarkkaan puuhaan keskittyessä. Myös kaunis lopputulos piristää pitkään.
  • Liikuntahetki ja harrastukset tuovat usein hyvää mieltä ja oloa arjen keskelle. Tanssitunti, huhkiminen salilla tai pitkä joogahetki auttavat viemään ajatukset pois stressaavista jutuista ja vapauttavat kehon endorfiineja.
  • Vääntäydy arkiaamuna ylös hiukan normaalia aikaisemmin ja nauti kiireettömästä aamuhetkestä herkullisen aamupalan merkeissä vaikkapa sanomalehteä tai blogeja lukien. Toisaalta toisina aamuina pari torkkunapin painallusta voi olla yhtä lailla luksusta… 
P6027374.JPG
  • Arjen hemmottelua voi olla myös ihan vain kauniiden asioiden katseleminen, edes hetken verran. Lukija kertoi kulkevansa aina metroon Helsingin Kaisaniemessä Kodin Ykkösen kautta saadakseen hetken katsella kauniita kankaita, värejä, kynttilöitä ja valojen kimallusta. 
  • Leipominen on siinä mielessä loistavaa puuhaa, että itse tekeminen nollaa mainiosti ajatuksia ja lopulta saa nauttia sitten omien kätösten loihtimista herkuista. Kokeile myös ilahduttaa kollegoita, opiskelukavereita tai ystävää itse leivotulla yllätyksellä – parasta on nähdä ilo toisissa, kun heidät yllättää jollakin pienellä herkulla.
  • Järjestä treffit johonkin kivaan kahvilaan ystävän, rakkaan tai ihan vain hyvän kirjan kanssa. Nauti tunnelmasta, herkuttele vaikkapa kakkupalalla ja katsele ihmisiä – ei siihen oikeastaan sen enempää tarvita.
  • Kukkien ostaminen kotiin on ihanaa pientä arjen luksusta. Etenkin syksyllä ja talvella kukkakimppu pöydällä tai ikkunalaudalla kaunistaa kotia ja piristää fiilistä.
  • Pidä ystävän kanssa kotoisa hömppäleffailta keskellä viikkoa herkkujen kera. Samaan iltaan voi yhdistää myös esimerkiksi pyjamapartyt tai yökyläilyn ja seuraava aamukin saa sitä kautta piristystä, kun aamurutiineista voi nauttia yhdessä kaverin kanssa.
P1012251.JPG
  • Hyvää oloa saa myös hidastamalla tahtia – aina ei tarvitse olla pää kolmantena jalkana menossa kaikkialle. Kun välillä pysähtyy katsomaan elämää tarkemmin ja keskittyy vain itselle tärkeisiin asioihin, voi paremmin. Joskus on kaikkein parasta hemmottelua olla vain tekemättä mitään ja vaikka vain maata sohvalla tai piikkimaton päällä hiljaisuudessa ja tuijottaa kattoa. Pieniä hemmotteluhetkiä tärkeämpää on pystyä nauttimaan arjesta jatkuvasti ihan sellaisenaan. 
  • Salli itsellesi pientä herkuttelua ja nauti myös arkihetkenä jälkiruokaa. Se voi olla vaikkapa vain yksi pala suklaata, hedelmä, crème brûlée, leivos tai ylenpalttinen jätskiannos. Yksi lukija kertoi syövänsä jonkun pienen jälkiruokaherkun joka päivä.
  • Astetta ylellisempää arjen luksusta on varata aika hierontaan, kosmetologille, jalkahoitoon tai vaikkapa ripsi- tai kynsihuoltoon. Vaikka tällaiseen ylellisyyteen ei olisikaan varaa joka kuukausi, se piristää aivan mahtavasti vaikkapa muutaman kuukauden välein tai kerran puolessa vuodessa.
  • Päiväunet ovat täydellinen rentoutushetki keskellä arkipäivää. Pienet torkut viltin alla tekevät joskus todella hyvää – tai voihan niistä tehdä myös päivittäisen jutun, jos aikataulu sallii ja yöunet eivät mene siitä pilalle.
  • Piristä itseäsi arkiaamuna jollakin vähän erityisemmällä aamupalaherkulla. Tee uunissa paistovalmiita croissantteja, valmista itsellesi kotona jokin ihana erikoiskahvi tai hurauta blenderillä aamupalaksi ihana hedelmäinen tai marjaisa smoothie. Vaihtelu virkistää!
  • Upgreidaa työmatkasi nappaamalla mukaan jokin hyvä kirja tai uutuuttaan kiiltelevä lehti ja uppoudu siihen matkan ajaksi. 
P5207259.JPG
  • Salli itsellesi palkkapäivänä jokin pieni hemmotteluostos kuten uusi kynsilakka. Vaikka budjetti olisi pienikin, kynsilakan kaltaiseen mieltä nostattavaan pikkuostokseen useimmilla on varaa vaikka joka kuukausi.
  • Viikonloppuaamuina haahuilu pyjamassa puoleen päivään ja loikoilu sängyssä pitkään on täysin sallittua. Linnoittaudu sänkyyn muoti- tai sisustuslehtikasan kanssa ja nautiskele aamusta pitkän kaavan mukaan.
  • Joskus parasta on vain uppoutua illalla tai viikonloppuna oman lempparisarjan pariin sohvalla löhöten. Uusien löytöjen lisäksi klassikkosarjat kuten Frendit, Sex and the city ja Frasier toimivat aina.
  • Pidä arkipäivän keskellä pieni tauko nautiskellen jotakin aivan erityisen hyvää teetä. Hetki höyryävän kuuman teekupposen äärellä katkaisee kiireisenkin päivän edes 10 minuutin ajaksi ja auttaa kehoa ja mieltä rauhoittumaan. 

Toivottavasti saitte näistä ideoista buustia omiin arkipäiviinne! :)

PB011879.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/06/13

Suuria Oivalluksia Elämästä

57 73 elele5.jpg

Muutettuani tänne Lilyn puolelle päivitin uuden tekstin mietetauluuni ja totesin, että olen tänä keväänä oppinut elämästä paljon. Voisi jopa sanoa, että olen tehnyt Suuria Oivalluksia, joilla on ollut valtava vaikutus siihen, miten suhtaudun elämään ja sen minulle heittämiin haasteisiin. Olen jutellut näistä aiheista paljon ystävieni kanssa ja monet minua viisaammat ovat nyökytelleet hymynkare suupielessä ajatuksilleni, selvästi ajatellen, että olen vihdoin löytänyt sellaista viisautta, jonka he itse ovat kohdanneet jo aiemmin. Osan ystävistäni kasvoilla olen puolestaan nähnyt sen saman valaistumisen tunteen, jonka olen itsekin kokenut näiden oivallusten kautta. Eräs ystäväni kiitti siitä, että jaoin nämä ajatukset hänen kanssaan ja sanoi saaneensa mietteistäni mielettömästi lohtua, helpotusta ja toivoa tulevaa ajatellen. Siksi haluan jakaa nämä pohdinnat myös teidän kanssanne – ehkäpä nämä näkökulmat auttavat myös joitakin teistä.

elele7.jpg

Blogiani säännöllisesti seuranneet tietävät, että taakse jäänyt kevät on ollut minulle raskas monella tapaa. Olen käynyt läpi eron rakkaasta ihmisestä, keräillyt elämäni palasia kokoon, aloittanut alusta yksin uudessa kodissa ja etsinyt maailmaani uudelleen iloa ja valoa. Mikään tästä ei ole ollut helppoa, mutta ilokseni voin todeta, että nyt menee jo aika hyvin. :) Jokainen todellisia sydänsuruja läpikäynyt tietää, miten raastavaa se aluksi on. Ensimmäisen viikon verran kestäneen shokkivaiheen jälkeen minulla on ollut vahva tunne siitä, että kaikesta selvitään. Jokainen käsittelee surua omalla tavallaan, mutta tärkeintä on muistaa, että surun tunne on inhimillinen ja osa elämää, mutta vain ohikulkumatkalla oleva vieras, jolle ei saa pedata pysyvää sijaa sisimpäänsä. Surua kuuluukin tuntea, kun sen aika on, mutta siihen tunteeseen ei saa jäädä asumaan.

elele3.jpg

Ehkä se on sitten sitä aikuistumista, mutta jostain syystä olen ensimmäistä kertaa elämässäni osannut suhtautua suruun ihan eri tavoin kuin ennen. Aiemmin se on tuntunut pelottavalta, ja pelottavaahan se onkin, mutta ensimmäistä kertaa olen kokenut, että minä hallitsen suruani eikä suru minua. Tai ehkä hallita on väärä sana, mutta olen ikään kuin tullut sinuiksi sen tunteen kanssa. Olennaisimmat oivallukseni koskevat siis oikeastaan surua ja sen käsittelemistä – ja mikä kiehtovinta, en usko, että tulen enää koskaan noiden oivallusten jälkeen suhtautumaan suruun samoin kuin ennen. Toki surujakin on erilaisia ja itse olen käsitellyt tuota tunnetta nimenomaan eron ja rakkauden menettämisen näkökulmasta, mutta ehkäpä näitä ajatuksia voi kokeilla soveltaa myös muihin tilanteisiin, joissa surua joutuu kohtaamaan.

elele4.jpg

Ensimmäinen askel koko jutussa on hyväksyntä. On rankkaa kohdata se tosiasia, ettei voi muuttaa tilannetta, vaikka tekisi mitä. Siinä kohtaa ei oikeastaan voi kuin ottaa vastaan sen, mitä tulee ja yrittää selviytyä siitä parhaan kykynsä mukaan. Omassa tapauksessani tämän ajatuksen hyväksyminen auttoi jo yksinään paljon, koska sen myötä antaa myös itselleen luvan päästää irti niistä toteutumatta jääneistä toiveista ja haaveista, joiden kanssa on siihen asti elänyt. Elämän on mentävä eteenpäin, eikä muistoissa, turhissa toiveissa tai haaveissa eläminen vie eteenpäin. Tulevaa ei tietenkään voi ennustaa, mutta elämä on tässä ja nyt, joten on turha jossitella.

elele2.jpg

Minulle itselleni olennaisin oivallus on ollut ehkä se, että suru on prosessi. Minun tapani käsitellä murheita on usein sellainen, että sen pahimman shokin jälkeen pyrin aktiivisesti etsimään uutta ajateltavaa, uutta sisältöä ja uutta iloa elämääni. Ja se toden totta tekee hyvää saada surun keskelle muutakin ajateltavaa. Usein kuitenkin loistavan viikon tai hyvän kuukauden jälkeen voi tulla tolkuttoman huono päivä tai surkea viikko, jolloin helposti tuntuu siltä kuin koko asiassa ei sittenkään olisi päässyt lainkaan eteenpäin. Se tuntuu usein käsittämättömän lannistavalta – vähän kuin joutuisi aloittamaan jälleen alusta koko homman. Siinä missä olen tuollaisina hetkinä kokenut aiemmin jotenkin epäonnistuneeni, meneväni asioiden käsittelyssä taaksepäin ja pettyväni itseeni, olen nyt ymmärtänyt, että sellainen vain on surun luonne. Suru ei etene kronologisesti. Suru tulee ja menee, mutta suruprosessin kehitys on kuin nousevaa aaltoliikettä. Tulee huippuhetkiä, tulee aallonpohjia, on myrskyä, ailahteluita ja välillä tyyntäkin, mutta pitkällä tähtäimellä suunta on silti eteenpäin.

elele6.jpg

Sen jälkeen, kun olen alkanut ymmärtää surun luonnetta paremmin, on tuntunut helpommalta hyväksyä sen erilaiset vaiheet osana prosessia. Kun oikein tuntuu paskalta, hengittelen syvään ja muistutan itselleni joskus jopa vähän koomiseen sävyyn, että hei, tämä on vain osa prosessia. On oikeastaan jopa älyttömän vapauttavaa ja helpottavaa luottaa tuohon ajatukseen. Että tämä kaikki paskakin kuuluu asiaan, ja menee lopulta ohi. Koska suru on vain prosessi

elele1.jpg

Yksi olennainen osa tätä prosessia on myös antaa kaikenlaisten tunteiden tulla ja henkilökohtaisesti minulle on ollut tärkeää antaa niiden tulla silloin, kun ne luonnostaan tulevat. Tärkeintä on, ettei niitä fiiliksiä survo jonnekin sielunsa syvimpään nurkkaan hautumaan, koska niin siinä valitettavasti vain käy, että ne eivät sieltä itsekseen katoa, vaan hautuvat ja valitettavan usein myös paisuvat entistä suuremmiksi, ja lopulta vyöryvät ylitse, halusi sitä tai ei. Siksi on parempi antaa tunteiden tulla luonnollisesti silloin, kun niiden aika on. Itke, puhu, huuda, tanssi, ole hiljaa yksin, juokse. Tee sitä, mikä ikinä kulloinkin helpottaa tai tuntuu oikealta, äläkä pidättele. Minä olen kevään aikana itkenyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Vietin Rock The Ballet -shown ensimmäisen osan katsomossa liki hysteerisesti itkien ystävien ojentaessa vain sanaakaan sanomatta lisää nenäliinoja ja taputellessa olalle. Hetken aikaa mietin, mitäköhän toisella puolellani istunut ventovieras nainen mahtoi asiasta ajatella, kunnes totesin, että ihan sama. Mitä väliä? Eiköhän se nainen ymmärtänyt, että minulla oli syyni itkeä – ja se syy ei ollut Rock The Ballet. :) On ollut helpottavaa vapauttaa itsensä siitä, mikä sosiaalisten normien mukaan on missäkin hetkessä sopivaa. Olen itkenyt tasan tarkkaan silloin, kun on itkettänyt. Ja hitto vie, se on tehnyt hyvää.

Siinä kohtaa, kun sydän on säpäleinä, saattaa tuntua siltä, että tästä ei selviä. Ei millään. Mutta kyllä sinä selviät. Ja minä. :) Kunhan vain muistat, että ne kaikkein kaameimmatkin tunteet ovat osa suruprosessia ja että prosessin tehtävänä on viedä sinua eteenpäin. Ja lopulta muistat päästää irti. Voimia siskot (ja veljet)!

elele8.jpg

Photos: Masha Rudenko and Beata Paluszkiewicz by Cihan Alpgiray for Elele Turkey August 2012

Related posts