13/06/14

Vartalovallankumous

24 36

Minusta on aina ollut tosi kummallista, kuinka naiset kovaan ääneen kritisoivat vallalla olevia kauneusihanteita ja samaan aikaan kuulen usein samojen naisten puhuvan todella rumasti omasta ja / tai muiden naisten ulkonäöstä. Nainen on lähes aina joko omasta tai jonkun muun naisen mielestä liian laiha, liian lihava, liian ryppyinen, liian ruma, liian rintava, liian poikamainen – aina löytyy jotakin kritisoitavaa. 

sh_graafi_s600x0_q80_noupscale1.jpg

Pahimmin niskakarvani nostattavat pystyyn ne ympäri nettiä kiertävät julistukset, joissa yhtä vartalotyyppiä pönkitetään haukkumalla toista. Real women have curves. Anteeksi nyt vain, ihan jokainen nainen on oikea nainen, vartalonmallista riippumatta. Usein hyvääkin tarkoittavat kommentit ovat äärettömän kapeakatseisia ja pyrkivät survomaan kaikki ihmiset samaan muottiin – ehkä toisenlaiseen kuin mitä tämänhetkinen kauneusihanne edustaa mutta yhtälailla suppeaan ja rajoittavaan. Minusta parhaita kannanottoja vartaloiden monimuotoisuuden puolesta on ollut Howard Schartzin ja Beverly Ornsteinin valokuvasarja ammattiurheilijoista. Valokuvasarja näyttää kymmeniä aivan eri näköisiä ja muotoisia vartaloita, jotka kaikki kuuluvat huipputason urheilijoille. Se jos mikä osoittaa minusta niin konkreettisesti, miten ihmiset ovat syntyjään erilaisia.

sh_graafi_s600x0_q80_noupscale2.jpg

Jenni Pääskysaari aloitti Inhimillisiä uutisia -nettisivustolla Vartalovallankumouksen, jonka teemoihin minä samaistun vahvasti. Ihmiskeho on ihmeellinen kaikissa muodoissaan. Voitaisiinko syleillä sitä ajatusta? Ja levittää sitä myös ympärillemme? Oli itsellä lapsia tai ei, näistä lupauksista voisi ihan jokainen saada vähän ajattelemisen aihetta. Se alkaa meistä.

sh_graafi_s600x0_q80_noupscale3.jpg

Related posts

Related posts

10/01/14

Jenni 3.0

49 66 P6167678.JPG

Tänään on nyt se päivä, kun meikätyttö aloittaa uuden vuosikymmenen – tervetuloa 30! :) Jotenkin noihin kahteen numeroon tiivistyy paljon ja moni kokee nimenomaan kolmenkympin jonkinlaiseksi käännekohdaksi elämässä. Todella monille se on kriisin paikka. Olenko saavuttanut elämässä niitä asioita, joista parikymppisenä haaveilin? Teenkö elämässä oikeita asioita? Olenko oikealla alalla? Olenko onnellinen? Ovatko parhaat vuoteni jo takana? Monille 30 on sellainen maaginen raja, johon mennessä elämän suuntaviivojen olisi pitänyt jo hahmottua. Itse en osaa tuntea ahdistusta iästäni, vaikka moni sellainen asia, joiden kuvittelin tässä iässä olevan osa elämääni, on vielä saavuttamatta. Vaikka kaikki ei ole mennyt elämässä niin kuin nuorempana toivoin ja haaveilin, olen samanaikaisesti saanut osakseni mielettömän paljon sellaisia juttuja, joista en koskaan edes osannut unelmoida. :) 

P6167686.JPG

Jos mietin tähänastista elämääni taaksepäin, viimeisiin kymmeneen vuoteen on mahtunut valtavan paljon kaikkea. Opiskeluelämää, työelämää, mielettömän rakkaita ystäviä, kolme merkittävää rakkautta, lukuisia pienempiä romansseja, uusia harrastuksia, seikkailuja, heittäytymistä, rohkeutta, oman tien etsimistä ja löytämistä. En haluaisi olla nuorempi enkä haluaisi palata ajassa taaksepäin. Viimeisen vuosikymmenen aikana olen kasvanut ja kypsynyt naiseksi, joka olen nyt. Ja väitän, että kaikista vastoinkäymisistäkin huolimatta olen nyt onnellisempi kuin koskaan ennen. Joskus tullakseen onnelliseksi, on osattava myös luopua asioista. Mitään en menneessäni kadu ja tulevaisuuteni haluan kohdata samalla tavalla: elää niin, ettei tarvitse katua asioita, jotka jäivät tekemättä tai uskaltamatta. Toinen juttu on elää tässä hetkessä – ei menneessä, ei tulevassa. Elämä on tässä ja nyt, joten keskityn aina siihen hetkeen, jota kulloinkin elän. Ja toistaiseksi se on osoittautunut aika toimivaksi systeemiksi. Samaa suosittelen muillekin. :) 

Hyvä minä! ;) Ja hyvä te! :) Ihanaa päivää kaikille! Synttäreiden kunniaksi kreisi lippislady is back! :D

P6167684.JPG P6167690.JPG P6167694.JPG P6167692.JPG P6167706.JPG P6167674.JPG

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/01/14

Lupaus vuodelle 2014: parempia unia

26 62

Kävin joskus joulukuun alkupuolella tutustumassa Novellen tilaisuudessa, jossa puhuttiin hyvästä olosta ja erilaisista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Novelle heitti tuolloin mukana olleille bloggaajille hyvinvointihaasteen asettaa jokin parempaa elämää kohti vievä tavoite itselle ja kirjoitella siitä vielä loppuvuodesta. No en ehtinyt mukaan haasteeseen, mutta ehdin silti pohtia, mikä oma tavoitteeni olisi, jos jotakin haluaisin omassa elämässäni muuttaa ja parantaa. Ja tätä asiaa sivusin ohimennen myös tuossa joulun aikaan kirjoittamassani hyvinvointijutussa: kyseessä on nimittäin uni ja nukkuminen.

insta6.png

En ole koskaan ollut tosi selkeästi aamu- tai iltaihminen siinä, missä monet muut ovat aivan ehdottomasti jompaa kumpaa. Olen aina ollut vähän sellainen yökukkuja, että illat venyvät helposti pitkiksi, vaikka mitään järkevää tekemistä ei edes olisi. Unohdun kaikenlaisten touhujen pariin tai vain lukemaan kirjaa, roikkumaan netissä, katsomaan telkkarisarjoja, lörpöttelemään kaverin kanssa puhelimessa tai mitä milloinkin. Samanaikaisesti aamut ovat mielestäni melkeinpä päivän parasta aikaa ja olen ylivoimaisesti tehokkaimmillani aamun aikaisina tunteina. Nousin esimerkiksi eilen tekemään töitä jo klo 6.30 ja tehokkain aikani taisi kestää jonnekin klo 11 asti, minkä jälkeen sekä työteho että -motivaatio romahtivat pohjalukemiin. Pystyn toki paiskimaan hommia kokonaisen työpäivän verran ja ylikin, mutta luovin ja tuotteliain aika minulla osuu selvästi aamuun ja aamupäivään. Kotitoimistosta käsin työskentely on tätä piirrettä ajatellen ehdoton etu, sillä voin nousta sängystä vaikka kuudelta ja ryhtyä heti tekemään töitä suoraan herättyäni. Muistan kokeneeni usein turhautumista siitä, kun normaalissa päivätyössä käydessä tehokkaimmat tuntini tuhrautuivat aamupalaan, suihkuun, pukemiseen ja lopulta liikenneruuhkassa istumiseen. Tässä mielessä kotityöskentely siis sopii minulle mahtavasti. Voin halutessani pukea päälleni vaikka vasta iltapäivällä, jos päivän ohjelmassa ei ole tapaamisia, tms. Tämä aamun tunteina tehokkaimmillaan oleva minäni on kuitenkin hiukan ristiriidassa sen yökukkujan kanssa. Houston, we have a problem. 

insta13.png

Nuorempana yökukkumisten ja aikaisten aamuherätysten ristiriita ei häirinnyt, sillä no, nuorena sitä vain jaksaa. On ollut pysäyttävää huomata, että sama määrä unta ei vain yksinkertaisesti enää riitä kuin aiemmin. Muistan joskus lukiossa pärjänneeni mainiosti 6 tunnin yöunilla ja joinakin öinä nukuin vähemmänkin. Nykyään tuntuu siltä, että edes keskiverto 7 tuntia ei riitä mihinkään, vaan aidosti virkeänä herätäkseni tarvitsisin unta 8-9 tuntia yössä eikä tämä talven pimeys ja kaamos ainakaan auta asiaa. Väsymys näkyy minussa työtehon heikkenemisenä, mielialojen ailahteluna sekä ihon oireiluna ja tuntuu kropassa uneliaisuutena ja vetämättömänä fiiliksenä. Laitoin pitkään väsymykseni stressin piikkiin, mitä se varmasti osaltaan olikin, mutta selitys ei enää päde, kun orastava burnout on selätetty jo aikapäiviä sitten. Olen joutunut vain kohtaamaan sen tosiasian, että unentarpeeni on yksinkertaisesti muuttunut. On kuitenkin todella vaikea päästä vanhoista tavoista eroon ja yökukkujalle tuntuu lähes mahdottomalta pujahtaa peiton alle ennen yhtätoista (tai herra paratkoon kymmentä) illalla, kun normaalisti nukkumaanmenoaika pyörii siellä puolen yön paikkeilla tai reilusti sen jälkeenkin. Olenpa parhaimmillaan onnistunut kukkumaan pystyssä itsekseni kotona useamman kerran jopa neljäänkin, mutta tuollaiset hairahdukset ovat onneksi harvassa. 

insta12.png

Joskus sitä tarvitsee pientä potkua persuksille, jotta saisi siirrytyä epämääräisistä pohdinnoista konkretiaan ja Novellen tilaisuudessa hyvinvointikeskustelua seuratessani jotenkin viimein havahduin tähän asiaan ja päätin, että jotain on tehtävä. Totesin tuolloin, että siirtäisin unirytmini korjausoperaation suosiolla alkuvuoteen, koska joulukuu Wannabe Ballerinasin jouluesityksineen oli mahdoton ajankohta siirtyä aikaisempiin nukkumaanmenoihin. Kun treenit päättyivät toisinaan vasta 22.30 illalla ja kotona oli lähempänä yhtätoista (ja yleensä aivan liian virkeänä nukkumaanmenoa ajatellen), oli vain yritettävä jotenkin luovia noiden aikataulujen kanssa. Hyväksyin siis tosiasian, että unijuttuja voisi kunnolla edes miettiä vasta joulushown jäätyä taakse. No joululomakin meni yökyöpelöidessä, joskin aika vapautuneesti myös nukkuessa pitkälle päivään. Mutta nyt tuumasin, että voisi olla aika viimein yrittää tehdä asialle jotain.

Konkreettinen tavoitteeni on siis lisätä yöunen määrää ja sen myötä toivon mukaan olla virkeämpi ja voida paremmin. Vaikka freelancerina voin venyttää heräämisiä myöhemmäksi ja saan itse määritellä työaikani, haluan joustaa ennemmin illasta, koska illan viimeiset tunnit harvoin tuottavat mitään kovin hyödyllistä siinä missä aamuisin olen töiden suhteen parhaimmillani. On siis ainoastaan järkevää lähteä ratkomaan tilannetta puhtaasti nukkumaanenoa aikaistamalla, vaikka toki satunnaiset päivätorkutkin voisivat toimia ainakin ensiapuna joskus. Ne harvoin kuitenkaan pelastavat tilannetta täysin, jos yöunet ovat jääneet vajaiksi. Olennaisinta olisi siis päästä illalla sänkyyn ja nukahtaa aiemmin. Koska en omista telkkaria, iltaisin kukkumisen syy on useimmiten tietokoneella lorvailu tai puhelimessa roikkuminen toisen yökyöpelikaverini kanssa. Jos kotona työskentelyn etuja on se, että voi aloittaa työpäivän ennen kukonlaulua aamulla, on sen haittapuolia se, että varsinaisten työaikojen puuttuessa, työhommia tulee usein tehtyä myöhään iltaan asti. Kaikki koneen äärellä vietetty aika ei välttämättä ole konkreettista postausten kirjoittamista, mutta tiedonhakua ja kiinnostavien juttujen, kuvien ja aiheiden bongailua. Toisaalta paljon aikaa menee myös Facebookissa ja Skypessä chattailuun sekä Netflixin tuijottamiseen. Päällimmäinen keino ongelman korjaamiseksi taitaisi siis olla vain laittaa kone kiinni aiemmin. Mutta kun, helpommin sanottu kuin tehty. 

insta18.png

Olen miettinyt, että minun pitäisi ehkä luoda tähän joku systeemi. Sellaisina iltoina, kun ihan oikeasti on töitä ja pitää saada jotakin tehtyä deadlinen puitteissa, valvominen on sallittua, mutta jos koneella tulee vain lorvittua päämäärättömästi, sen voisi ihan yhtä hyvin sulkea. Koska ehdottomat aikarajat harvoin toimivat minulla, olen miettinyt, että jokin sellainen systeemi voisi toimia, että loisin jonkin aikahaarukan, jonka puitteissa toimin. Esimerkiksi sellaisen, että tavoitteena olisi sulkea kone viimeistään klo 22 mutta olla nukkumassa viimeistään klo 23, jolloin siinä olisi vähän joustovaraa, jos jokin asia tuntuisi vielä kymmenen maissa olevan kesken. Jos taas mitään erityistä ei olisi, niin nukkumaan voisi mennä jo heti kymmenen jälkeen. En oikein tiedä, miten tämän käytännössä toteuttaisin? Jokin hälytys puhelimeen kymmeneksi illalla? :D Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan! Painiskeleeko joku muu samanlaisten pulmien kanssa? Tai onko teillä jotain muita hyvinvointiin liittyviä tavoitteita tulevalle vuodelle?

Kuvituksena unisia ja aamuisia tunnelmia Pupulandian Instagramista. :) 

insta16.png

Kuvat: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts