Sopivasti lapsellinen Kidd.O

Perhelehdet ja lapsiin liittyvät aikakauslehdet ovat minulle aivan tuntematon territorio. En ole varmaan koskaan pidellyt edes käsissäni Vauva-lehteä tai KaksPlussaa, eikä välittömään lähipiiriini taida kuulua ketään näitä lehtiä lukevaa (mikä osaltaan ehkä selittää kokemattomuuttani). Kovin monella ystävälläni ei ole ainakaan vielä toistaiseksi lapsia, joten ylipäänsäkin jälkikasvuun liittyvät jutut eivät kauhean läheisesti ole osa elämääni. Siksipä olinkin varsin utelias, kun sain näppeihini uutukaisen Kidd.O-lehden. 

Ajattelin, että Kidd.O tuskin on minua varten, mutta olinpa silti vähän kiinnostunut, koska korviini oli kantautunut huhuja, että lehden taustalla on Suomen parhaita valokuvaajia, stylisteja ja toimittajia. Kiinnitin tosin lehteen huomiota jo viime syksynä ilmestyneen ensimmäisen numeron aikoihin, sillä sen visuaalinen ilme teki vaikutuksen ja erottui kaupan lehtihyllyssä edukseen. Uteliaisuuttani lisäsi myös, että lehden tekijäjoukkoon kuuluu tuttaviani. Nyt sitten minuakin joskus puunannut meikkaaja Anu Levy, joka siis nykyään myös Kidd.On päätoimittajana tunnetaan, iski minulle lehden juuri ilmestyneen toisen numeron käteen ja käski tutustumaan. 

Mikäs siinä, minähän tutustuin! Ja löysin itseni viihtymästä, vaikka en varmaan lapsettomana ole lainkaan lehden kohderyhmää. Tai ehkä se on juuri aidosti hyvän lehden merkki, että sen parissa voi viihtyä kuka tahansa, oli julkaisun aihepiiri mikä hyvänsä. Toisaalta, Kidd.Oa tituleerataan kannessa näin ”Uusi suomalainen lifestyle-lehti” – lapsiin ei siinä yhteydessä viitata lainkaan, vaikka toki kansikuva ja nimi siihen suuntaan viittaavatkin. Lause kuitenkin kuvaa lehteä aika osuvasti: nämä sisällöt voivat todella olla kenelle tahansa.

Ensimmäiseksi on sanottava, että kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kidd.O on varsin muhkea paketti, melkein kuin kirja. Sisältöä selailtuani päällimmäisenä ajatuksena Kidd.Osta nousee mieleen sen kaunis visuaalinen ilme, josta näkee, että lehteä tehdään lämmöllä ja huumorilla. Ja että aihepiirinä ovat lapset. :) Nautin lehden hauskoista ja kekseliäistä editorial-kuvista enemmän kuin monen aikuisille suunnatun muotilehden sisällöistä. Tulee ihan näin aikuisellekin inspiroitunut olo! :D

Myös artikkelipuolen tarjonta on yllättävän kiinnostavaa lapsettoman näkökulmasta: on artikkelia tyylikkäistä isoäideistä, äitienpäivälahjavinkkejä, teinien meikkaamisesta konkreettisine (mutta ihanan luonnollisine) meikkivinkkeineen, kiinnostavaa pohdintaa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokareseptejä, lukuisia kiinnostavia kolumneja ja paljon muuta. 

On oikeasti todellinen ilo nähdä, että Kidd.On kaltaisia laatulehtiä putkahtelee markkinoille ja perinteisiä tapoja tehdä printtiä haastetaan. Erityisesti nostan tekijätiimille hattua uskalluksesta lähteä tekemään ihan uutta printtimediaa itsenäisesti aikakaudella, jolla maalaillaan jatkuvasti mielikuvia printtimedian kuolemaasta tai vähintäänkin ahdingosta. Kuolemaan en itse usko, ahdinko varmasti on todellinen – tosin se kertoo minusta enemmän printtimedian murroksesta internetin aikakaudella kuin siitä, että paperilehdet olisivat tyystin katoamassa. Enemmänkin tässä haetaan nyt uusia linjoja ja todennäköisesti tullaan jatkossa tekemään entistä parempaa printtiä siitä yksinkertaisesta syystä, että netin kaltaisen kilpailijan rinnalla on pakko. 

Luen varmasti Kidd.On kaltaista lehteä analyyttisemmin ja muutenkin vähän eri näkövinkkelistä kuin peruslukija, koska minulla on itselläni kokemusta aikakauslehden perustamisesta ja pyörittämisestä REVS Magazinen ajoilta. Kidd.O on myös itsenäisesti ilman suuren lehtitalon tukea perustettu julkaisu ja tiedän todella, mitä tällaisen jutun aikaansaaminen ja siinä menestyminen vaatii. Ja nostan todella hattua uskalluksesta – ja uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että myös onnistumisesta! Ainakin toivon niin, sillä tässä lehdessä on mielestäni ainesta menestykseksi. :)

Koska soisin tällaisten mahtavien juttujen menestyvän, niin kehotan teitäkin tutustumaan tai edes vilkaisemaan – oli sitten omia lapsia tai ei. Ainakin minä sain Kidd.Osta irti paljon lapsettomanakin. Mietin alkuun, että voisin antaa oman kappaleeni jollekin lapsellisista ystävistäni sen luettuani, mutta enpä taidakaan malttaa luopua. :) Ehkä ostan heille lahjaksi ihan omat kopiot. Onnea siis Anu ja muut ihan tosi hienosta julkaisusta!

PS. Tässä yhteydessä on hyvä muistutella myös upeasta REVS Magazinesta, joka ei todellakaan ole kadonnut minnekään. :) Akateemisesta kirjakaupasta sekä verkkokaupasta saa printtiversiota (myös vanhempia numeroita voi ostaa netistä) ja äskettäin REVS julkaisi myös ensimmäisen iPhonelle ja iPadille sopivan digiversionsa. Tästä lisää vielä myöhemmin!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia