5/11/17

Sisustussunnuntai: vihreä vallankumous

23 99

(Osa kasveista ja ruukuista on saatu Plantagenilta.)

Tämä viikonloppu on vierähtänyt sisustusmietteissä, joten jatketaan vielä toisen perättäisen postauksen verran sisustuskuulumisten parissa. Maalausprojekti etenee ja haluan kiittää teitä kaikkia mielipiteenne jakaneita. Yleisön näkemys seinän väristä tuntui olevan niin yhtenäinen ja kaiken lisäksi sama omani kanssa, että päätös on nyt tehty: keittiön seinästä tulee vihreä. En malta odottaa, että pääsen esittelemään teille lopputuloksen! Mutta sitä odotellessa on aika esitellä jotakin muuta…

Rakkauteni viherkasveja kohtaan tuntuu päivä päivältä vain syvenevän ja olen tänne uuteen kotiin muutettuani koko ajan miettinyt, että haluaisin tänne enemmänkin vihreää. Ennestään minulla on täällä ollut yksi lyyraviikuna, pari kaktusta, yksi kumiviikuna, varjoviikuna, rahapuu, orkidea, palmuvehka sekä kuolemattomaksi kukaksi nimeämäni kultaköynnös, jota ei todennäköisesti saisi hengiltä, vaikka sen olemassaolon unohtaisi kuukausiksi. Nyt kun näitä ryhtyi listaamaan, niin olihan niitä jonkimoinen liuta jo entuudestaan! Mutta nyt siis viherkasvikavalkadini on saanut hurjan määrän täydennystä, sillä Plantagen sponssasi uuteen kotiini melkein viidakollisen verran uusia viherkasveja. Kiitos!

Kotini ilme muuttui siis tällä viikolla kertaheitolla, kun keskelle olohuoneeni lattiaa kärrättiin valtava toimitus huonekasveja. Viikonloppu on vierähtänyt uusiin vihreisiin kavereihin tutustuessa ja niille sopivia paikkoja etsiskellessä. Plantagenin lähetyksessä tuli mukana myös melkoinen läjä ruukkuja, mutta ihan jokaiselle kasville niitä ei vielä riittänyt, joten muutaman kohdalla jouduin keksimään vähän luovia ratkaisuja. Pitää korjata ruukkuvaje heti ensi viikolla ja käydä ostamassa pari lisää.

Olen pitkään haaveillut, että minulla olisi täällä kotona oikein joku sellainen suuri puu ja siksi olenkin ihan erityisen onnessani valtavan kokoisesta kastanjasutipuusta, joka muutti myös nyt luokseni. Toinen pitkään haaveilemani viherkasvi on ollut banaanipuu, jollaisia olen tuloksetta yrittänyt metsästää parin vuoden ajan puutarha- ja kukkakaupoista. Nyt toteutui tämäkin unelma, sillä Plantagenin valikoimissa on nykyään myös banaanipuita!

Esittelin viime keväänä täällä blogin puolella Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken maailman ihanimman Green Home Bookin, joka on täynnä toinen toistaan upeampia viherkasveja ja eilen selailin onnessani kirjaa, sillä nyt moni noista ihanista kasveista kaunistaa myös minun kotiani. Suosittelen painokkaasti opusta vielä toistamiseen, koska se on paitsi ihan uskomattoman inspiroiva visuaalisesti ja viherkasvi-ideoiden suhteen, sen sivuilla on myös hoito-ohjeita sekä kivoja vinkkejä, kuinka laittaa kukkia esille.

Muutama haaveiden kasvi tuosta kirjasta vielä löytyy, jotka ovat edelleen hankintalistalla, mutta tämän perjantaisen lähetyksen jälkeen on saanut ruksia “check” aika monen unelmakukan kohdalle. Psst, tuo kirja on muuten aivan mahtava idea tuparilahjaksi viherkasvien ystävälle tai vihersisustamisesta kiinnostuneelle!

Koti muistuttaa nyt paikoin viidakkoa, kun täällä on niin vehreää, mutta totta puhuen voisin vieläkin ottaa kasvin tai pari lisää. Tähän ilmeisesti taitaa jäädä koukkuun! Laskin huvikseni, että kasvien määrä pomppasi yhdeksästä tällä viikolla 31:een, jos nyt laskin oikein – ihan kaikki tosin eivät näy kuvissa. Mutta veikkailenpa, että moni teistä haluaa tietää, mitä nämä uudet kasvini ovat nimeltään, joten esittelen niitä noissa kuvateksteissä niiltä osin, kun vain suinkin muistan ja tunnistan. Mitkäs näistä kotini vihreistä ystävistä ovat teidän suosikkejanne?

Kommenttiboksin puolella saa korjata ja täydentää sekä tietenkin jakaa onnettomalle viherpeukalolle parhaat kukkienhoitovinkkinsä. Kastelupallot ovat olleet tämän kotipuutarhurin pelastus, joten pitänee sännätä heti ensi viikolla TRE:hen hamstraamaan niitä lisää. Saa myös vinkkailla omista must have -lempparikasveista!

Lyyraviikuna on ykkössuosikkini kaikista kotini viherkasveista. Sen multaan olen tuikannut peräti kaksi kastelupalloa, sillä kasvi oli kesällä niin janoinen, että palloa sai olla täyttämässä lähes päivittäin. Nyt se kasvaa sellaista tahtia, että pitäisi varmaankin vaihtaa se pian suurempaan ruukkuun.

Ananas corona -niminen hassu kasvi kasvattaa kruunukseen miniatyyrikokoisen ananaksen. Tuikkasin tämän uutukaisen ananas-teemaan sopivaan ruukkuun, joka kuuluu myös Plantagenin valikoimaan.

Jukkapalmulle ei vielä löytynyt aivan ihanteellista omaa paikkaa, mutta se nököttää nyt toistaiseksi tuossa liinavaatekaapin kyljessä. Kaapin päällä puolestaan majailee kaktusten heimoon kuuluva pylvästyräkki.

Tämä valloittava söpöläinen on nimeltään kilpipiilea.

Keittiön kapean hyllykön päälle ei oiken pysty sijoittelemaan viherkasveja, mutta minikasvit ovat riittävän pienikokoisia, että mahtuvat kapoiseenkin tilaan.

Kotini uusi vihreä kruununjalokivi on tämä jättimäinen kastanjasutipuu, joka on minuakin pidempi.

Keittiön tikashyllykössä nököttävä aloe vera ja pari pikkukaktusta uupuivat vielä aluslautasia ja kunnon ruukkuja, joten tilapäisratkaisuna tuikkasin ne tuohon marmoritarjottimelle. Näyttää kivalta, mutta kasteluvedet valuisivat kyllä lattialle. :D

Olohuoneen ikkunalaudalla asustelevat nykyään rinta rinnan käpypalmu, muorinkukka, banaanipuu ja kilpipiilea.

Tämän kaunis pikku-kaktus tottelee nimeä mansikkakaktus.

Keittiön tasolta paikkansa löytänyt varjoviikuna ei ole juuri nyt ihan vehreimmillään, mutta kastelupallo pitää huolen nesteytyksestä.

Keittiön ikkunalaudalta löytyy pari kaktusta, mehikasvi sekä uuden elämän maljakossa katkeamisen jälkeen saanut palmuvehkan oksa.

Uskoisitteko, että tuo tikashyllykön ylimmällä hyllyllä komeileva pikkupuu on samaa lajiketta kuin se valtava kastanjasutipuu?

Keittiössä komeilevat ikkunalaudalla myös kumiviikuna ja rahapuu.

Vanha pieni rahapuu sai kaverikseen pikkuruisen kaktuksenpalmuvehkan sekä suloisilla pyöreillä lehdillä varustetun lankaköynnöksen. Tuon pikkuruisen palmun nimeä en valitettavasti tiedä.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

10/10/17

Syksyn sävyjä maljakossa

2 63

Myönnän, että minulla on ollut täällä kotona vähän jopa sellainen tyhjä olo viime aikoina. Sellainen, että jotain puuttuu. Hetken pohdittuani keksin, mitä täältä puuttuu… Reissuun lähdön tohinassa ja sieltä palatessa ei ole tullut hankittua tuoreita kukkia! Niinpä päätin korjata asian eilen, kun pistäydyin Töölössä ja kävin samalla pitkästä aikaa luottokukkakaupassani Florannassa. (Psst, tiedoksi sinulle, joka kyselit olohuoneen ikkunalla olevasta lyyraviikunastani, että niitä näytti jälleen olevan myynnissä tuolla Töölössä!)

Jotenkin täältä Kalliosta ei vielä ole löytynyt sitä omaa ja mieluisaa kukkakauppaa, joten kukkia on tullut siitäkin syystä ostettua huomattavasti aiempaa vähemmän. Jos tiedätte Brahen kentän ja Karhupuiston liepeiltä erityisen ihania kukkapuoteja, niin saa vinkkailla! Töölöönkin tulee edelleen säännöllisesti asiaa, joten asioin mieluusti kukka-asioissa vanhoilla tutuilla kulmilla silloin, kun olen muutenkin siellä suunnalla.

Tällä kertaa kannoin kotiin kokonaisen kassillisen kukkia höyrähdettyäni ihanien syksyisten värien keskellä. Ja olihan minulla muutama uusi ruukkukin, joihin halusin kokeilla tuoreita kukkasia. Joskin nuo värikkäät ruukkuni näyttävät kauniilta ihan tyhjilläänkin. Voisin myös kuvitella, että maasta poimitut oksat, heinät tai ihan vain risutkin näyttäisivät kivoilta tuollaisessa näyttävämmässä vaasissa.

Vihreään ruukkuun sujautin hempeän liiloja vahakukkia ja viininpunaiseen puolestaan syvänpunaisia krysanteemeja, isotähtiputkia (astrantia) sekä palleroisia törmänkukan siemenkotia (scabiosa). En malttanut myöskään vastustaa syksyisen oransseissa sävyissä hehkuvia daalioita, jotka ovat itse asiassa kotimaisia lähikukkia Puotilan Puutarhalta Nurmijärveltä, missä ne kasvatetaan kasvihuoneiden sijaan ihan avomaalla. Nyt taidetaan tosin viedä ihan viimeisiä hetkiä, kun kotimaisia avomaan lähikukkia on saatavilla, kun alkavat nuo kelit olla niin viileitä jo.

Bonuksena ostin myös kauniinvärisen vanda-orkidean varren, joka on itse asiassa todella pitkäikäinen ilo maljakossa. Minulla on joskus aiemminkin ollut orkiean oksa maljakossa ja muistelen sen kestäneen hyvänä viikkoja, ellei peräti kuukauden tai ylikin. Tämä on siis varsinainen kestokukka, kunhan muistaa vaihtaa veden tuoreeksi aina muutaman päivän välein. Vinkiksi kokemattomammille leikkokukkaharrastajille, että myös neilikat ja terttuneilikat säilyvät maljakossa hyvänä tosi pitkään, jos niille vaihtaa säännöllisesti veden ja silloin tällöin leikkaa varsiin tuoreet imupinnat.

Vinkattakoon muuten teille muillekin kukkien ystäville, että bongasin kukkakaupan julisteesta tiedon, että ensi viikonloppuna 13.-15.10.2017 järjestetään Helsingin Ruoholahdessa (Itämerenkatu 21) orkideanäyttely (pe klo 18-21, la-su klo 10-18), jossa pääsee ihastelemaan upeita kukkia ihan paikan päällä. Suomen orkideayhdistyksen järjestämään tilaisuuteen on 10 euron pääsymaksu ja ohjelmasta voi lukea tarkemmin yhdistyksen sivuilta. Jos siis orkideat herättävät suuria intohimoja, niin kannattaa merkata tapahtuma kalenteriin.

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/05/17

Ruutuhelmoja ja kukkapuskia

3 84

Ai että, odotan pienellä kauhulla uhkaavalta näyttäneiden säätiedotusten käymistä toteen, sillä ajatukset ovat vieläkin kesäisen Barcelonan lämpöisissä tunnelmissa – ainakin kun käy läpi näitä viimeviikkoisen reissun kuvia. Meillä kävi mahtava tuuri säiden suhteen ja lämpötilat huitelivat koko matkan ajan +22-27 asteen tuntumassa ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.

Suomen sääoloissa on aina vähän epävarmaa, pääseekö kesäkolttujaan ulkoiluttamaan lainkaan ja tästä syystä kirmailinkin kesäisiä katuja onneasta soikeana lyhyissä röyhelöhelmoissani ja sandaaleissani. Otin ilon irti jo ennakkoon siltä varalta, että täällä Helsingissä noita hellekelejä saataisiin vielä odotella.

Moni kiinnitti Liisan tekemällä videolla huomiota ihaniin liiloihin sandaaleihini, eikä ihme, sillä ne ovatkin aivan superhienot! Sandaalit ovat Maryam Nassir Zadeh -nimisen suunnittelijan mallistoa ja sain ne helsinkiläisten putiikkien aatelistoon kuuluvasta Minimal Nordicista, joka on erikoistunut tyylikkään minimalistisiin kenkiin. Putiikista on ollut blogissa juttua aiemminkin ja paritkin lempikenkäni ovat juuri sieltä peräisin. Meillä on pieni yhteistyöprojekti tuloillaan lähiaikoina, mutta tässä siis jo innokkaimille tiedoksi sandaalien merkki ja myyntipaikka. :)

Pastelliset sandaalit tuntuvat sopivan yhteen oikeastaan minkä tahansa vaatteen kanssa ja useampaankin otteeseen matkan varrella tuli puettua ne tämän röyhelöisen ruutumekon kaveriksi. Mekosta tuli reissulemppari enkä oikein malttaisi odottaa, että siinä tarkenee myös Suomen leveysasteilla.

Olen muuten monesti miettinyt, miten iso pieni juttu olisikaan, jos tyylikkäässä hotellihuoneessa olisi aina asukkaiden iloksi tuoreita kukkia. Ihmettelen, ettei useampi vähän fiinimpi hotelli tee tällaista. Yövyimme Barcelonassa mitä hurmaavimmassa hotellissa (josta siitäkin vielä tarkemmin tulossa vinkkiä myöhemmin), mutta huone olisi ollut vieläkin ihanampi, jos siellä olisi ollut pieni kimppu meitä ilahduttamassa.

Akuutti kukkatarve taisi herätä, kun piipahdimme kukkia ja vaatteita myyvässä putiikissa, jonka edustalla oli toinen toistaan kauniimpia kimppuja suomalaisittain aivan järjettömän edulliseen hintaan. Niinpä ostimme matkaan yhden kimpun, ihan vain huvin vuoksi. Myyjä tunnisti meidät ensivisiitistämme parin päivän takaa ja oli jotenkin niin mielissään paluustamme sekä mukavasta juttutuokiostamme, että antoi meille vielä toisen kimpun kaupan päälle. Niinpä sitten kiikutimme kukkapuskiamme kainalossa ympäri Barcelonaa ja veimme lopulta hotellihuoneeseen omat kukat mukanamme. Käy se niinkin. :D

mekko // dress Zara

sandaalit // sandals Maryam Nassir Zadeh (Minimal Nordic Shop)*

hattu // hat H&M

aurinkolasit // sunglasses Lindex

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

7/04/17

Hajamielisen kukkienkastelijan pelastus

11 112

Tapan viherkasveja sellaista tahtia, että jos kasvienrääkkäys olisi tuomittava rikos, istuisin varmaan pitkää kakkua vankilassa. Luojan kiitos se ei ainakaan vielä ole. Olen kukkienhoitajana vähän sellainen suurpiirteinen ja hajamielinen tyyppi, joka välillä unohtaa kastella tyystin ja välillä hukuttaa kukkaparkansa liialliseen huomioon ja kasteluveteen. Yritys hyvä, mutta hävettää näyttää, minkä näköiseksi esimerkiksi tuo vielä hetki sitten vehreänä kukoistanut lyyraviikunani on tämän tuomiopäivän puutarhurin hoteissa näivettynyt. Lehtiä on enää muutama hassu ja nekin vähän onnettoman näköisiä. Oi voi.

Mutta kuulkaahan… Nyt on löytynyt tilanteeseen pelastus ja ratkaisu, tai niin ainakin toivon. Olen joskus nähnyt sellaisia hauskan näköisiä lasisia kastelupalloja kukkaruukkuihin tuikattuina – ideana on se, että pallo vapauttaa kasville kuvusta aina sopivasti tarpeen mukaan vettä, jolloin multa pysyy sopivan kosteana eikä kukkanen pääse kuivumaan tai lillumaan liiallisessa vedessä. No nyt bongasin viime viikonloppuna Raumalta (tästä lisää myöhemmin!) Mantin maailma -nimisestä sympaattisesta sekatavarapuodista näitä lasisia kastelupalloja.

Kun pallot tulivat puheeksi, itse Manti oikein innostui. Hänen poikansa (joka mitä ilmeisimmin on puutarhurina samaa tasoa kuin meikäläinen) oli onnistunut elvyttämään oman varjoviikunansa jo liki varman kuoleman partaalta tällaisen lasisen palleron avulla. Viimeistään tuon tarinan (ja sen tueksi esiteltyjen kännykkäkuvien) perusteella totesin, että kastelupallo on saatava.

Riskialtteimmat tapaukset kukkakokoelmassani ovat olleet nuo kaksi asunnon valoisimpaan paikkaan nyt hätäpäissään sijoiteltua raukkaa, jotka ovat molemmat vuoron perään pudotelleet lehtiään huolestuttavalla aktiivisuudella. Varjoviikunani on jo pahimmasta kadosta elpynyt, mutta lyyraviikunasta olen ollut huolissani. Vaan enpä enää! Nyt ovat lasiset pallot pitämässä huolta kukkieni nesteytyksestä ja olen toiveikas, että voin viimein jättää tuomiopäivän puutarhurin tittelin historiaan.

Noista kastelupalloista vielä sen verran, että niitä toki saa varmasti monestakin paikasta mutta olin erityisen ilahtunut, että nämä omani ovat suomalaista käsityötä. Ne ovat turkulaisen lasinpuhaltamo Harri Aaltosen käsialaa. Yksi pallo kastelee siis kukkia yhdestä kahteen viikkoa – riippuen hieman pallon ja ruukun koosta. Mikään ei toki estä tuikkaamasta samaan ruukkuun useampaakin palloa.

Nämä kastelupallot ovat siis mainio apu sekä matkan ajaksi sekä tällaisille hajamielisille ja onnettomille kotipuutarhureille kuin minä. Katsotaan elpyisikö tuo lyyraviikunakin tuosta vielä…

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts