3/03/19

Ikioma sitruunapuu ja yrttitarha

15 73

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: PLANTAGEN & ASENNEMEDIA

Käsi ylös kaikki te, jotka ostatte aina innolla yrttiruukkuja kaupasta ja turhaudutte, kun ne kuukahtavat käsiin ennen aikojaan, vaikka kuinka yrittäisi muistaa kastella? Varmaan ne pitäisi istuttaa johonkin kunnolliseen ruukkuun, jos haluaisi saada pysymään yrtit hengissä, mutta se sitten taas on sen verran suuri vaiva, että ei välttämättä taida tulla tehtyä. Nyt tuomiopäivän tarhuri on kuitenkin haastanut itsensä aivan uudenlaisiin haasteisiin, sillä marssin viime viikolla Plantageniin ja päätin ryhtyä yrttiviljelijäksi ihan alusta asti.

Pakkasin siis ostoskärryihin siemeniä, istutusmultaa sekä pieniä ruukkuja. Lisäksi matkaan lähti myös muutama valmiiksi kasvatettu keittiöön ja syötäväksi sopiva kasvi siltä varalta, että tästä omasta idätysprojektista ei sattuisikaan tulemaan mitään. Ja kylläpä muuten piristää keittiötä, kun sielläkin on vähän vihreää ja vehreää, ja nyt uusien syötävien kasvien myötä hiukan keltaista ja punaistakin.

Helmi-maaliskuun taite saattaa tuntua omituisen varhaiselta vaiheelta istuttaa yrttejä – itse jotenkin kuvittelin, että hommaan kannattaisi ryhtyä paljon myöhemmin keväällä, mutta todellisuudessa yrttien idättämistä suositellaan nimenomaan helmi-maaliskuussa. Vaikka ulkona on tietysti vielä liian kylmää istutushommia ajatellen, täällä kerrostalo-asunnossa kasvatusprojekti tapahtuu luonnollisesti sisätiloissa, joten nyt on ihan sopiva hetki kylvää siemenet. Istuttaminen ei todellakaan ole vaikeaa, tarvitset vain ruukut tai purnukat, mihin istuttaa, siemeniä sekä kylvömultaa.

Käytän itse ruoanlaitossa mielelläni tuoreita yrttejä ja omia suosikkeja ovat erityisesti rosmariini, basilika ja persilja, joten niitä istutin ruukkuihini, tietenkin. Lisäksi laitoin itämään myös piparmintun ja ruohosipulin siemeniä. Nyt sitten vain jännityksellä odotellaan, miten käy. Plantagenin sivuilla on yrttien istutusta varten hyvät ohjeet ja jokaisen siemenpussin kyljessäkin on neuvoja kunkin yrtin istutusta varten. Siitä huolimatta onnistuin heti vähän sähläämään tuoreiden yrttien kastelun kanssa, sillä en hoksannut, että multa olisi kannattanut kastella suihkepullolla eikä suoraan kannusta kastelemalla. No toivotaan, että tämä erhe ei pilannut koko hommaa vielä. Onneksi siemeniä on pusseissa sen verran suuri määrä, että voin tarvittaessa istuttaa uudet, jos vihreää ei pikkuhiljaa ala ruukuista puskea esiin. Vinkiksi muille aloittelijoille, että helpoimpia itse kasvatettavia yrttejä ovat basilika ja persilja

Vaikka näissä kuvissa ei nyt esteettisistä syitä ole muovipusseja tai kelmuja, niin heti istutuksen jälkeen kannattaa laittaa ruukun päälle muovipussi tai tuorekelmua, jotta ilmankosteus säilyy ja kasvuolosuhteet pysyvät siemenille ihanteellisina. On myös tärkeää huomioida, että muovin kanssa ruukkuja ei tule asettaa ikkunalaudalle tai muuhun liian lämpimään paikkaan, sillä lämpö laittaa siemenet lepovaiheeseen. Tässä vaiheessa ne eivät vielä tarvitse valoa ja ihanteellinen lämpötila idätykselle on +22 astetta, joten jos kotona sattuu olemaan lattialämmitys, sen voi säätää sopivaksi ja asetella yrttiruukut jonnekin lattianrajaan itämään. Kun taimet alkavat kasvaa, ne voi laittaa ikkunalaudalle tai kasvivalon alle.

Koska maaliskuussa säät ovat vielä aika ailahtelevaiset ja yrtit tarvitsevat ennen kaikkea paljon valoa kasvaakseen, olin hiukan huolissani valon riittävyydestä. Viime päivinä on nähty aurinkoakin, mutta halusin varmistaa, että yrteilläni on parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, joten kiikutin kotiin myös kasvivalon. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kasvivalon alle noita siemenestä kasvatettavat yrtit saa laittaa vasta sitten, kun taimet jo itävät!

Yleensä minulle tulevat kasvivaloista mieleen lähinnä sellaiset kammottavat violetit loisteputkivalot, jotka loimottavat vieraiden ihmisten kerrostaloikkunoissa, mutta käsitykseni kasvivaloista päivitettiin Plantagenissa uuteen uskoon. Olen toki nähnyt tyylikkäitä kasvivaloja ennenkin, mutta tykkäsin kovasti arkkitehti Thomas Sandellin Plantagenille suunnittelemasta keveästä ja kauniista Studia Tray -valaisimesta. Tarjottimen mallinen lisävalo on helposti liikuteltavissa paikasta toiseen eikä vie paljon tilaakaan.

Kasvivalon ja siementen lisäksi nappasin Plantagenista matkaani myös kirsikkatomaatin ruukussa sekä pari valmiiksi jo kasvatettua yrttiä heti käyttöön: hauskan, vähän puun näköisen varrellisen rosmariinin sekä mäkimeiramin. Näiden lisäksi uutena tulokkaana keittiööni muutti myös suloinen pieni sitruunapuu, jossa toden totta kasvaa ihan oikeita, syötäviä ja normaalikokoisia sitruunoita. Ihmettelin Plantagenin myyjälle, että mahtaako tuo sitruuna tehdä uutta hedelmää vielä kotonakin ja hän valisti minua, että kyllä vain, mutta se pitää itse pölyttää sitten, kun kukkaset puhkeavat. Eli täytyy sitten jollain vanupuikolla ryhtyä oman elämänsä kimalaiseksi, jos saan puuni jossain vaiheessa kukkimaan. Tämä hetkinen sitruunasato näyttää kuitenkin hyvältä ja yhden kypsän hedelmän olen jo poiminut talteenkin.

Vanhemmillani on iso kotipiha ja puutarha ja olen tottunut siihen, että omassa pihamaassa kasvaa vaikka mitä, mutta jotenkin en ole koskaan edes tullut ajatelleeksi, että tosiaan täällä minunkin pienessä keittiössäni voisi itse kasvatella yrttejä tai vaikka pikkutomaatteja.

Jos oman keittiöpuutarhan perustaminen kiinnostaa, Plantagenista löytyy oikeastaan ihan kaikki hommaan tarvittava ja enemmänkin. Myös henkilökunta oli todella avuliasta ja kyselijä sai vastaukset kaikkiin lukemattomiin kysymyksiinsä. Lisäksi Plantagenin nettisivuilta löytyy hyviä täsmävinkkejä siementen idättämiseen ja oman yrttitarhan kasvattamiseen. Kyselin Plantagenissa henkilökunnalta tärppejä, minkä verran siemeniä kannattaa kylvää ruukkuun ja sain ohjeeksi seuraavanlaiset vinkit: piparminttu ja rosmariini 2-3 siementä, basilika ja persilja 5-10 siementä sekä ruohosipulia voi kylvää vähän reilumminkin. Valitsin itselleni sellaisia helppoja yrttejä, joiden taimia ei tarvitse koulia (eli siirtää toiseen astiaan kasvamaan idätyksen jälkeen) ja istutin siemenet suoraan tuollaisiin pieniin terrakottaruukkuihin. Homman voisi takuulla tehdä täsmällisemminkin, mutta menin itse kyllä helpointa reittiä enkä ryhtynyt näpertelemään.

Kasvaako teillä kellään muulla kotona mitään yrttejä, vihanneksia tai hedelmiä? Hyviä kasvatustärppejä voi jakaa kommenttiboksin puolella. Elättelen toivoa, että jopa tuomiopäivän tarhuri saisi hedelmänsä pidettyä hengissä ja yrttinsä idätettyä. Pitäkää peukkuja!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

6/12/17

Satunnaisia mietteitä viikon varrelta

11 80

Tätä postausta ei voi aloittaa kuin yhdellä lauseella: HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ 100-VUOTIAS SUOMI! <3 On jännittävää, miten pitkältä ja lyhyeltä tuo 100 vuotta samanaikaisesti tuntuu. Niin lyhyeltä, että omat isovanhempanikin ovat ehtineet elää aikana ennen Suomen itsenäistymistä, mutta niin pitkältä, että nuoremmat sukupolvet ehkä pitävät itsenäisyyttä jollain tapaa itsestäänselvyytenä.

Olen itse saanut lukea todella mielenkiintoisia tarinoita sota-ajoista sekä sukuni historiasta, sillä isomummini on aikaan kirjoittanut tarinansa ja muistelmansa talteen jälkipolville. Lisäksi suvustamme on tehty myös sukututkimus joka olisi kiinnostavaa jossain vaiheessa kahlata läpi. Omat juureni ovat osaltaan Karjalassa ja on aika mieletöntä, että isoisoäitini on hoksannut tallentaa muistoja niiltä ajoilta. Se auttaa ymmärtämään, että 100 vuoden itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys.

Tuntuu, että tänään kuitenkin on joka kanava täynnä itsenäisyyspäivään liittyviä tarinoita, niin tuumasin, että jos tekee välillä mieli lukea ja miettiä jotain ihan muutakin, nyt olisi luvassa taas satunnaisia mietteitä viikon varrelta.

Kuvituksena on jälleen yksi arkistoihin unohtunut asu alkusyksyltä. En varsinaisesti ole omistanut ollenkaan pikkumustaa ja tämä mekko on lähin minun kaapistani löytyvä versio klassikkomekosta, vaikka avoimine selkineen se ei ihan joka tilaisuuteen sovikaan. Ajattelin kuitenkin, että jonkinlainen juhlatyyli voisi tänään olla paikallaan. :)

♥ On jotenkin liikuttavaa, että tässä joulun alla siitä on nyt jo muodostunut jonkinlainen perinne, että minä autan mummokaveriani hakemaan vintiltä hänen joulukranssinsa ja -kynttelikkönsä. Tämä tehtiin yhdessä viime vuonna ja nyt viime viikolla kävimme taas penkomassa vinttiä yhdessä. <3

♥ En oikein tiedä, onko naapurini vain todella syvästi nukkuvaa tyyppiä vai onko hänellä kenties unohtunut joku herätyskello herättämään vääränä ajankohtana, sillä JOKA PÄIVÄ naapurissa pauhaa sellainen vanhan koulun piipittävä herätyskello helposti noin tunninkin putkeen. Ehkä tämä on hänen analoginen versionsa torkutuksesta? Onneksi infernaalinen piipitys ei kuulu makuualkoviini, vaan raikaa vain eteisessä sekä rappukäytävässä. Olisipa minullakin moiset unenlahjat…

♥ Nukkumisesta puheen ollen… Mainitsin jo viime viikolla, että herääminen on talven myötä vaikeutunut ja olen isosta työmäärästä johtuen yksinkertaisesti vain aika väsynyt. Siitä huolimatta herään usein aamulla jo hiukan ennen herätyskelloa enkä välttämättä saa unta enää uudelleen. Saatan siis aloittaa työt melkein heti herättyäni, mutta koska en ole nukkunut ihan riittävästi, niin monesti tunnin-parin työskentelyn jälkeen tulee ikään kuin uusi väsymys, joka saattaa olla niin voimallinen, että nuokahtelen tietokoneeni äärellä. No, muutamana harvinaisena aamuna, kun siihen on ollut mahdollisuus, olen tässä vaiheessa laittanut läppärin hetkeksi pois ja antanut itseni nukahtaa uudelleen. Ai hemmetti, miten tyydyttävää se onkaan! Ja sitten olen herännyt ehkä puolisen tuntia tai tunnin myöhemmin huomattavasti pirteämpänä uuteen päivään taas. :D

♥ Olen ollut mukana viemässä eteenpäin Vaakakapinan sanomaa ja tänä syksynä telkkariin rantautunut Jenny+ -ohjelma on yksi kiinnostavimmista aikoihin. En ole katsonut säännöllisesti ihan joka jaksoa, mutta viime viikolla, kun näin Saara Sarvaksen videopätkän äitinsä kanssa, en voinut kuin itkeä. Saara on ystäväni, joten tietysti tarina tuntui sitä varten ehkä tavallistakin koskettavammalta, mutta pätkää katsoessaan kyllä tiedostaa, että tätä tapahtuu joka päivä jollekulle. On ihan todella hyvä, että kaikesta tästä vihdoin puhutaan rakentavasti ja armollisesti sekä kestäviä ratkaisuja sekä toimintamalleja tavoitellen.

♥ En ole varsinaisesti koskaan ollut mikään ihmelapsi viherkasvien hoidossa, mutta nyt olen selvästikin onnistunut tekemään edes jotain oikein, sillä valtavan kokoinen kumisutipuuni puskee uutta hentoisen vihreää lehteä aivan periksiantamattomalla innolla. Jee!

♥ Ei jotain hyvää, ellei jotain vähän huonompaakin… Nimittäin vaikka kumisutipuuni kukoistaa täyttä häkää, se veikeä ananas corona sekä ihastuttava käpypalmu ovat huolestuttavasti vähän ruskistuneet lehdiltään. Jos joku osaa neuvoa, mikä on ongelma, niin please share! Valon puute? Liikaa/liian vähän kastelua? Kasvit ovat molemmat asunnon valoisimmassa paikassa, mutta tähän vuodenaikaan voi olla, että sekään ei riitä.

♥ En koskaan muista juoda päivän aikana tarpeeksi vettä ja olen kokeillut kaikkea mahdollista muistuttelevista kännykkäsovelluksista lähtien. Ainoa toimiva keino minulla on pitää jatkuvasti vesipulloa vierellä. Ja olennaista on, että vesi on nimenomaan pullossa, ei lasissa. Minä en osaa juoda vettä lasista kuin ruoan kanssa. Siinä nimittäin käy aina niin, että otan vain hörpyn ja loput jäävät juomatta. Pullosta juodessaan saa ikään kuin “pakotettua” nestettä kurkusta alas enemmän kerrallaan, joten toimii juuri tällaiseen pakkojuottamiseen, jota joudun itse harrastamaan. :D

Kauppojen muovipullot käyvät aina jossain vaiheessa jotenkin ällöttäviksi ja inhoan juoda sellaisesta “pillillä” varustetusta treenipullosta. Keksin hiljattain, että olen jostain saanut joskus lasisen juomapullon ja nyt olen sittemmin käyttänyt kotona sitä aivan innoissani. Kätevää on se, että pullon voi pestä tiskikoneessa ja onpa se paljon kauniimpikin kuin perus-muovipullo. Suosittelen, jos riittävä nesteytys on jollekulle muullekin haaste!

♥ Pizzan intohimoisena rakastajana minulla on tässä kaupungissa muutamia ylivoimaisia suosikkipaikkoja, joista Tenho on yksi ja Putte’s toinen. Muitakin on eli pitää varmaan joku kerta tehdä juttu omista lempparipizzerioistani Helsingissä. :) Mutta nyt on koittanut pienimuotoinen tragedia, sillä olen aina tykännyt ihan erityisesti Putte’sin gluteenittomasta pizzapohjasta, vaikka en gluteenitonta ruokavaliota noudatakaan. Olen siis jopa maksanut ekstraa siitä, että saan vain sen gluteenittoman pohjan, koska se on minusta paremman makuinen. Ajatus saattaa kuulostaa kummalliselta, sillä yleensä gluteenittomat leipomotuotteet ovat mitä ovat, mutta tämä ihastus löytyi ja syntyi ihan vahingossa, kun maistoin kaverini pizzaa (tietämättä, että siinä oli gluteeniton pohja) ja välittömästi tuohtuneena puuskahdin, että miksi hänen pizzapohjansa maistui paljon paremmalta kuin omani. :D

No se tragedia on siis se, että tuon kyseisen gluteenittoman pizzapohjan valmistaja on lopettanut tyystin sen tekemisen eikä sitä nimenomaista herkkua siis enää saa Putte’sista! Toivottavasti saavat tilalle keksittyä pian jotakin vähintään yhtä hyvää, koska ikävä niitä ekstrahyviä pohjia kohtaan on kova.

♥ Ajaudun aina välillä kaikenlaisiin omituisiin ja ilahduttaviin spontaaneihin tilanteisiin ja keskusteluihin, kun menen avaamaan suuni milloin missäkin. Viime viikolla olin iltamyöhällä tulossa kotiin raitiovaunussa, kun viereen pöllähti hieman tuiskeessa oleva tyttöjoukko. Kuuntelin vierestä tyttöjen juttuja ja nauratti, kun yksi mimmeistä löysi punaviinitahran pipostaan (!). Se oli jo taitavasti sotkettu! Ajauduin tyttöjen kanssa juttusille ja kaksi heistä jäi sattumalta samalla pysäkillä poiskin. Koska tunnelma oli niin mahtava, päätimme hetken mielijohteesta lähteä kolmen kesken vielä jonnekin “yksille”. No, ravintolan ovelle päästessämme selvisi, että se oli sulkeutumassa jo puolen tunnin kuluttua, joten luovuimme ajatuksesta. Päätimme kuitenkin, että tämä idea pitää toteuttaa ja vaihdoimme yhteystietoja uudet illanistujaiset sopiaksemme. Haha. Terkkuja Annika ja Marianne – vaikutitte molemmat ihan huipuilta eli siitä uusintaa odotellessa!

mekko // dress H&M

kengät // shoes Terhi Pölkki

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Johanna Piispa

Makeup: Sanna Riikonen / Armani / Stockmann

Related posts

1/12/17

Joulu piileskelee kukkaruukussa

9 79

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Kauniisti kotimainen

Kohta se koittaa: ensimmäinen joulu ihan omassa kodissa! On hassua, miten kaikki tututkin jutut tuntuvat täällä ikiomassa kodissa niin erilaisilta… Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä (!) ja jotenkin se joulu hiipii jo ajatuksiin, vaikka ulkona ei vielä yhtään jouluisalta näytäkään. En myöskään vietä itse jouluaattoa täällä Helsingissä, mutta on silti jollain tapaa kivaa vähän miettiä, että millä tavalla joulu voisi näkyä täällä omassa pikkukodissani.

En ole koskaan ollut mikään suunnattoman intohimoinen jouluttaja, mutta tuntuu, että nyt tämä oma kotikolo on herättänyt meikäläisessäkin kytemään jonkinlaisen jouluhengen siemenen ihan uudella tavalla. Myönnän, että mielessäni käväisi jopa joulukuusi, mutta ehkä tänne viidakkoon ei ihan joulukuusi sentään sovi… Jollain tapaa olisi silti kivaa antaa joulun olla läsnä myös täällä kotona. Ehkä jotkut pienet jouluvalot tai tähti ikkunassa voisivat olla sopivan maltillinen tapa tunnelmoida joulun hengessä.

Juuri eilen täällä tarinoin kukkasista ja nyt jatkan samoilla linjoilla, sillä yksi aika helppo ja kiva tapa tuoda joulua kotiin ovat joulukukat. En tiedä, onko se tämä uudelleen vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen herännyt rakkaus punaista väriä kohtaan vai mikä, mutta ensimmäistä kertaa koskaan hankin tänä vuonna punaisen joulutähden. Olen aina mieltänyt sen vähän sellaiseksi mummojen jutuksi, mutta nyt kun se nököttää tuossa keittiön pöydällä, niin itse asiassa se on tällaisen ei-mummo-henkisen sisustuksen keskellä tosi kaunis ja juuri sopivasti jouluisa. :) Ei siihen ripaukseen joulufiilistä välttämättä niin paljoa tarvita.

Jos joulunpunainen tuntuu omaan kotiin liian, noh, punaiselta, niin joulutähteä saa myös valkoisena ja monessa muussa värissä. Löysin itse tänä vuonna ihan mielettömän kauniin värisiä, vähän vaihtoehtoisempia joulukukkia, kun onnistuin bongaamaan esimerkiksi tuollaisen persikkaisen sävyisen joulutähden. Perinteisten hyasinttien ja punaisten joulutähtien ohella joulukukat voivat siis näyttää joltain ihan muultakin. Myös klassisena joulukukkana tunnettu ritarinkukka eli amaryllis voi olla jotakin muuta kuin valkoinen tai punainen – itse löysin aivan mielettömän kauniin, tuollaisen vähän liukuvärjätyn näköisen vaaleanpunaisen ruukkuamarylliksen.

Yksi ihana, vähän vähemmälle huomiolle joulukukkien joukossa jäänyt kaunokainen on myös atsalea, joka on pensasmaisen muotonsa ja runsaan kukkaloistonsa ansiosta yksi omista henkilökohtaisista suosikeistani. Atsaleaa, samoin kuin monia muitakin joulukukkia, on usein saatavilla monessa värissä – tyypillisimpiä niistä taitavat olla vaaleanpunainen ja valkoinen. Tänä vuonna ostin tuollaisen vaaleanpunaisen atsalean, mutta löysin myös tuollaisen todella kauniin kaksivärisen, hiukan lämpimämmän roosan sävyisen atsalean.

Perinteisiksi jouluväreiksi mielletään yleensä nimenomaan punainen, valkoinen ja vihreä, mutta miksipä joulua ei voisi juhlia ihan muunlaisissakin väreissä. Kyllä näillä ei-niin-perinteisilläkin joulukukilla saa tunnelmaa kotiin loihdittua – etenkin kun tuo ympärille muita jouluisia elementtejä kuten kynttilöitä ja havupuiden oksia.

Oletteko muuten hoksanneet, että suurin osa Suomessa myytävistä joulukukista on kotimaista lähituotantoa? Esimerkiksi kaikki nämä minun postaukseni kukkaset ovat Onnelan puutarhalta Vihdistä. Kotimaisen kukan ostamisessa on montakin plussaa: laatu on taattu ja kukat säilyvät kestävämpinä lyhyiden kuljetusmatkojen ansiosta ja jokaisen kukan alkuperä on tiedossa – kukkaset voi helposti jäljittää puutarhalle asti, joten on myös tiedossa, millaisissa oloissa niitä kasvatetaan.

Yksi iso etu kotimaisen kukkatuotannon tukemisessa onkin juuri tuo vastuullisuusnäkökulma: työntekijöistä pidetään hyvää huolta ja kotimaisen kukan ostamalla tulee myös tukeneeksi suomalaista yrittäjää. Kotimaiset kukkatarhat ovat muuten yksi suurimmista maahanmuuttajien ja nuorten työllistäjistä Suomessa. Jos vastuullisuusasiat kiinnostavat enemmänkin, niin lisätietoa niistä löytyy Kauniisti kotimaisen nettisivuilta.

Kotimaiset joulukukat myydään yleensä ruukkukasveina, ja tällöin niistä on iloakin pidempään. Kannattaa muuten kurkata Kauniisti kotimaisen sivuilta hoito-ohjeita joulukukille. Moni esimerkiksi kastelee hyasintteja ja amaryllista ihan liikaa, jolloin varsi lähinnä vain venähtää pitkäksi. Jos kukka kuitenkin on ehtinyt jo venähtää, niin hätä ei ole tämän näköinen, sillä molemmat toimivat mainiosti myös leikkokukkana. Eli liian pitkäksi intoutuneen varren voi huoletta pätkäistä ja laittaa maljakkoon.

Myös joulutähteä voi käyttää leikkokukkana, vaikka se ei niin tavallista olekaan: leikkaa vain oksat pois ja kasta leikkauspinta sitten nopeasti kuumaan veteen. Lämmin vesi sulkee leikkauspintaan avautuvat nesteputket ja lopettaa valkoisen vuodon. Tällä saa myös joulukukkatyyliin vähän vaihtelua, jos haluaa kokeilla. :)

Olisi hauska kuulla, mikä näistä omista joulukukistani on teidän suosikkinne? Entä mitäs tuumitte näistä ihan toisenlaisista väreistä joulukukissa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

30/11/17

Knippu – uudenlainen tapa ostaa leikkokukkia

18 74

Olen käynyt uskollisesti samassa kukkakaupassa jo vuodesta 2011, kun muutin Helsingin Etu-Töölöön. Tässä ajassa kukkapuodin omistajastakin on tullut jo astetta läheisempi tuttu, kun kuuden vuoden verran olemme nähneet lähes viikoittain. Saattaa kuulostaa suorastaan naurettavalta, mutta myönnän miettineeni viimekeväisen muuton kynnyksellä, että vaikka tuleva koti oli kuinka ihana, harmitti hiukan sen luottoputiikin jääminen entisille kotinurkille. Siitä lähtien olen yrittänyt houkutella Florannan Hanna Kurttia perustamaan sivupisteen Kallioon.

Onneksi minulla on edelleen sen verran usein asiaa Töölön suunnalle, että pääsen helposti piipahtamaan myös luottokukkakaupassa kerran tai pari kuussa. Toisaalta nykyään minulla on parikin kulkuyhteyttä (raitiovaunulinjat 1 ja 8), joilla pääsen käytännössä ovelta ovelle, joten ei ole niin vaivalloista lähteä käymään putiikissa erikseenkään tai koukata sen kautta muita asioita hoidellessani. Voisihan sitä tietysti näissä Kallion paikallisissakin asioida, mutta on niin paljon mukavampaa tukea tuttua yrittäjää, jonka palvelun on erinomaiseksi todennut.

Käväisin viime viikon lopulla taas Florannassa ja omistaja Hanna on muutamaan otteeseen maininnut, että hänellä on ollut suunnitteilla toisen kukka-alan yrittäjän kanssa ihan uudenlainen konsepti kukkien ostoon. Ja nyt tuo idea on pyörähtänyt vähitellen suunnitelmista toteutukseen ja on mukana esimerkiksi viikonloppuna järjestettävissä Ornamon joulumyyjäisissä, joten haluan teillekin tästä hauskasta ja innovatiivisesta ideasta vinkata.

Olemme monet kerrat jutelleet Hannan kanssa siitä, että on niin mukavaa, kun kukkia ostavat nykyään myös nuoret ihmiset, kun leikkokukat olivat pitkään ehkä enemmän sellainen vähän varttuneempien aikuisten juttu. Olen itsekin yrittänyt omalla esimerkilläni innostaa ihmisiä astumaan rohkeasti kukkakauppoihin. Kaunis kimppu ikkunalaudalla on ihana kodin piristys ja leikkokukista kykenee pitämään huolen sellainenkin, jolle viherpeukaloa ei ole geeneissä suotu.

Harva nuori  tai muuten vain pienellä budjetilla liikenteessä oleva kuluttaja on kuitenkaan valmis laittamaan kukkasiin ihan kamalan paljon rahaa. Kukat ovat kuitenkin sellaista pientä arjen hemmottelua ja luksusta, josta on helppo tinkiä, kun talous on tiukilla. Vaikka tuen itsekin aina mieluiten alan erikoisliikkeitä ja pieniä putiikkeja, on silti mukavaa, että tarjolla on nykyään myös edullisia ja helppoja (sekä kaikkina viikonpäivinä ja pidemmillä aukioloajoilla avoinna olevia) vaihtoehtoja kukkaostoksille, kun ruokakaupasta voi napata spontaanisti pikkukimpun matkaan.

Olemme puhuneet asiasta Hannankin kanssa useaan otteeseen ja todenneet, että ihan kaikki kukkien menekki on hyvästä, eikä sillä loppujen lopuksi olen niin väliä, mistä kukkansa ostaa, sillä kun kukkasista tulee tapa, tulee todennäköisesti asioineeksi useammin myös niissä pienissä kukkapuodeissa. Sitä kautta tämä leikkokukka- ja viherkasvitrendi hyödyttää kaikkia alan toimijoita.

Samanaikaisesti kukkatrendeissä jylläävät entistä luonnollisemmat ja boheemimmat tuulet – kimput saavat näyttää siltä kuin ne olisi koottu itse niityltä poimituista kukista, eikä moni edes halua tällä hetkellä sellaisia liian napakasti ja huolitellusti sidottuja kimppuja. Floristien ammattitaidolle ja sidonnalle on luonnollisesti kysyntää edelleen varsinkin elämän erityisissä hetkissä kuten häissä, ristiäisissä, hautajaisissa ja muissa merkkipäivissä, mutta varsin moni kaipaa arjessa maljakkoonsa jotakin vähän rennompaa.

Kukat saavat siis nykyään rönsyillä ja niiden halutaankin näyttävän maljakossa luonnollisilta. Olen kuullut, että jotkut jopa kotona purkavat floristin vaivalla sitomat kimput ja asettelevat ne maljakoihin ihan itse, koska eivät kehtaa kaupassa sanoa, että haluavat toisenlaista tai yksinkertaisesti vain haluavat itse toteuttaa visuaalista inspiraatiotaan. Ja kaiken tämän pohjalta Hanna sekä hänen kumppaninaan projektissa toimiva Marianne Nordström ovat ideoineet uuden Knippu-konseptin, jonka ajatuksena on myydä kukkakauppojen laadukasta leikkokukkaa nippuina kukkarolle ystävälliseen hintaan.

Intohimoisena kukkaihmisenä olen itse tosi innoissani tästä Knipun ideasta – juuri jotain tällaista kukka-alalle on tarvittukin! Jotakin mikä vähän ravistelee perinteistä bisnesmallia ja tuo kukkakauppaa lähemmäs kuluttajien tarpeita. Yksinkertaisuudessan Knipun idea on siis se, että kun kukkakimpun hinnasta poistuu floristin tekemään sidonta- ja astettelutyöhön kuluva aika, kimppu voidaan myydä edullisemmin myös kukkakaupassa.

Valmiiksi sidottujen kimppujen sijaan Knippu tarjoaakin erilaisia edullisia nippuja kukkia, joista jokainen voi sitten itse kotona viritellä omannäköisensä asetelman tai jakaa kukkaset esimerkiksi useampaan vaasiin oman makunsa mukaan. Voipa Knipun kukkasista yhtä hyvin vaikkapa sitoa seppeleen tai tehdä mitä vain muutakin. Ja mikä parasta, tämän konseptin avulla voidaan myös mahtavasti vähentää pikkuputiikkien ja puutarhojen kukkahävikkiä.

Uutuuskonsepti on nyt mukana tänä viikonloppuna Ornamon joulumyyjäisissä Kaapelitehtaalla ja tällä hetkellä Knippu toimii pop up -tyyliin esimerkiksi tapahtumissa. Knipun Facebook-ryhmästä voi tsekkailla, missä se seuraavaksi on mukana. Konseptin takana häärivän kaksikon suunnitelmissa ja haaveissa on kuitenkin tehdä tästä isompi juttu.

Hanna kertoi minulle, että tavoitteena on tehdä Knipusta koko Suomen kattava konsepti, joka voisi rantautua kukkakauppojen lisäksi myös muihin pikkuputiikkeihin, vaateliikkeisiin, ruokakauppoihin tai vaikka mihin, mistä ihmiset nyt voisivat kukkasia spontaanisti ostaa. Haaveissa on myös, että itse nippumyynnin lisäksi tulossa olisi myös Knippu-kukkabaareja, joista kukkia voisi irtokarkkien tapaan poimia yksitellen edulliseen hintaan ja koota ihan alusta alkaen oman nippunsa sillä tavoin.

Ai että, olisi unelmien täyttymys, jos vaikkapa tuossa lähi-Alepassa myytäisiinkin Knippuja niiden iänikuisten vähän näivettyneiden ruusukimppujen ja esteettisesti jonnekin 90-luvun tienoille jämähtäneiden gerbera-sekakimppujen sijaan. Ostaisin kukkia varmaan jokaisella kauppareissullani, takaan sen. Pidetään siis peukkuja, että Knippu ottaa tuulta alleen ja tästä ideasta tulee menestys! Miltäs tämä idea teistä vaikuttaa? Oletteko yhtä vakuuttuneita tämän loistavuudesta kuin minäkin? :D

Kaikki tässä postauksessa näkyvät leikkokukat ja irto-oksat ovat Knippu-kukkanipuista ja kimput puolestaan niistä itse koottuja. Oli ihanaa päästä leikkimään oman elämänsä floristia ja käyttämään omaa luovuutta kukkia asetellessa ja kimppuja maljakoihin kootessa. Erityisesti tykkään tuosta erilaisia havuja villisti rönsyilevästä maljakosta. <3

PS. Valokuvaaminen täällä säkkipimeässä on viime päivinä ollut lähes mahdotonta, mutta onneksi on niin loistava kamera ja objektiivi, että jopa tässä masentavassa pimeydessä olen onnistunut saamaan ihan siedettäviä otoksia luonnonvalon turvin, kuten nämä tässä postauksessa. Mutta ei ole kyllä tätä duunia tehty helpoksi näissä Suomen talviolosuhteissa, pakko sanoa!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts