27/04/16

Kurkistus Marimekon sisustussyksyyn

4 54

Nyt on taas se aika vuodesta, kun PR-toimistot esittelevät mediapäivissään tulevan syksyn mallistoja ennakkoon medialle. Kävin tänään kurkistamassa useamman tilaisuuden läpi ja Marimekon sisustussyksy näytti niin herkulliselta, että räpsin tilaisuudesta kuvia teillekin inspiraatioksi. Näissä sisustuksen pressitilaisuuksissa näkee aina niin luovia ja kivoja tapoja yhdistellä kuoseja ja värejä sekä rakentaa kokonaisuuksia.

On hauskaa nähdä, että Marimekko on uudistanut vaatemallistonsa ohella Anna Teurnellin johtamana myös sisustuspuolta. Printtikuosien rinnalla nähdään erilaisia tekstuureja, materiaaleja sekä uudenlaisia kodin pienesineitä kuten Sami Ruotsalaisen suunnittelemat keraamiset kynttilänjalat sekä tarjoiluastia. Myös kevään sisustusmallistossa jo nähdyt ihastuttavat vaasit jatkavat syksyyn sesongin väreissä.

Harmi, etten hoksannut ottaa kuvaa, mutta yksi syksyn kiinnostavimmista uutuuksista oli yksivärinen Unikko-kuosi, jossa perinteinen kukkateema toistuikin väri-ilottelun sijaan kohokuvioina kankaan pinnassa. Ilahduttavaa nähdä, että aikanaan melkoisen yliannostuksen aiheuttanutta kuosia osataan nykyään käyttää sopivasti säännöstellen ja luovasti uudistaen. :) Yksiväristä Unikkoa nähdään ensi syksynä ainakin pyyhkeissä ja kylpytakeissa – tykkäsin kovasti!

Ihastuin myös tuohon Aino-Maija Metsolan suloiseen printtikuosiin, joka näkyy mustalla pohjalla vuodevaatteissa, vaikka yleensä en välttämättä noin tummasta tykkääkään. Löytyykö muilla syksyn sisustusmallistosta jo lempparijuttuja?

Translation: A sneak peek to the Marimekko Home FW16 collection. 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

8/04/16

Onko taide ikuista – tai kuuluuko sen olla?

26 75

“Tota… Onko sulla tarkoituksella pelkät kehykset tuossa seinällä?” Saan nykyään vastata tähän kysymykseen melkein joka kerta, kun joku tulee vierailemaan luonani ensimmäistä kertaa. Ja sitten alan kertoa hämmentävää tarinaa siitä, kuinka tyhjiltä näyttävät kehykset eivät itse asiassa ole tyhjät. Seinällä on teos, tai oli, miten sen nyt haluaa ajatella – se on vain haihtunut näkyvistä. Okei, siis mitä? Teos on haihtunut savuna ilmaan? Voi kuulostaa oudolta, mutta kyllä näin on.

Kerrottakoon tämä omituinen stoori nyt siis teillekin ja heräteltäköön sen myötä keskustelua taiteesta ja sen luonteesta. Elettiin kesää 2013, kun minut värvättiin mukaan Lufthansan ihan älyttömän kiinnostavaan taidekampanjaan Helsinki-Berlin, jonka ideana oli, että ostaessaan taulun berliiniläisgalleriasta, saa samalla näpsäkästi lennot Berliiniin hakemaan tuota taideteostaan. Konsepti oli minusta aivan huikea, ja on mielestäni sitä edelleen, joten tartuin innolla yhteistyöhön. Berliinin reissu ja vielä taidetta kaupan päälle – parempaahan ei voisi ollakaan! :)

Sain itsekin kamppiksen tiimoilta reissata Berliiniin ja valita yhden verkkogalleriassa esitellyistä teoksista. Eniten oman näköiseltä tuntui berliiniläisen taiteilijakaksikon Stefan Guzyn ja Björn Wieden teos Bubble Bath, jossa neonsävyisenä hehkuvalla keltaisella pohjalla oli suuri korallinvärinen ruksi. Duo on tunnettu kokeellisesta materiaalien käytöstään eli teosten värit saattavat syntyä esimerkiksi pesuaineista, huulipunista, margariinista, hunajasta ja muista hiukan epätavallisista aineksista.

Okei, kävin Berliinissä ja noudin teokseni. Sen jälkeen ihailin sitä tyytyväisenä olohuoneeni seinällä. Se sopi paikalleen kuin nenä päähän – täydellistä! Jossain vaiheessa, kun taulu oli komeillut seinällä vajaan vuoden verran, aloin kiinnittää huomiota siihen, kuinka kuvan värit alkoivat olivat alkaneet haalistua. Ja ne haalistuivat todella paljon. Ymmärtäisin haalistumisen, jos teos olisi esimerkiksi sellaisessa paikassa, johon paistaa suoraan aurinko, mutta meikäläisen kämpässä näin ei siis ole. Tiedän myös, että kehystämöissä on olemassa erityistä UV-lasia, joka suojaa teosta auringonvalolta, mutta olin saanut tauluni valmiiksi kehystettynä, joten oletin, että siihen on valittu tarkoitukseen sopivat kehykset ja lasi.

Kun “Bubble Bath” oli roikkunut seinälläni reilun vuoden päivät, kuvasta oli jäljellä enää haalea häivähdys, jota tuskin erotti paljaalla silmällä. Olin hämmentynyt, pettynyt ja vähän ärsyyntynytkin. Mihin kaunis teokseni oli haihtunut?

Ryhdyin tuumasta toimeen ja otin suoraan yhteyttä Guzyyn ja Wiedeen kysellen vähän ihmeissäni, että mitenkäs tässä nyt näin on voinut käydä. Herrat vastasivat minulle ripeästi selittäen, että tämän teoksen luonne on sellainen, että se tulee haalistumaan ajan kanssa. Tämä tieto kerrottiin myös teoksen aitoustodistuksessa, ja mitä ilmeisimmin se olisi pitänyt kertoa myös Lufthansan verkkogalleriassa, mutta siellä maininta haalistumisesta oli unohtunut. En siis ollut voinut ottaa tätä huomioon valitessani teosta netitse. Voisi tietenkin myös huomauttaa, että siinä on melkoinen ero, haalistuuko teos hiukan vuosien kuluessa vai katoaako se kokonaan olemasta vuoden sisällä hankinnasta… Sana “haalistua” ehkä jättää teoksen kohtalosta hiukan toisenlaisen mielikuvan kuin mikä nyt oli todellisuus.

Taiteilijakaksikko oli tietenkin pahoillaan siitä, että olin kokenut teokseni kanssa tällaisen pettymyksen ja tarjoutui halutessani lähettämään minulle uuden vedoksen, sillä niitä oli yhä jäljellä. He kertoivat kuitenkin, että tämänkin vedoksen kohtalo tulisi silti olemaan samanlainen, joten minusta ei tuntunut järkevältä pyytää uutta kuvaa, joka sekin haihtuisi olemattomiin seuraavan vuoden kuluessa. Niinpä nielin tappioni ja jäin ihmettelemään, mitä tekisin tuon kadonneen kuvani kanssa.

Aika pian tilanne oli tosiaankin se, että kuva todella katosi täysin. Nyt näyttää siltä kuin seinälläni olisi vain tyhjät kehykset. Ymmärrettävästi tämä herättää vierailijoissa hämmennystä – osa ihmettelee ja osa pitää enempiä kyselemättä seinällä komeilevia tyhjiä kehyksiä jonkinlaisena hauskana kannanottona. Onhan tämä perin mielenkiintoista, mutta hankin silti itse alun alkaen seinälleni värikkään teoksen osaksi kotini sisustusta, joten henkilökohtaisesti tuntuu vähän typerältä, että nyt entisen ihanan väriläiskän tilalla on pelkkää valkoista.

Olen miettinyt kuumeisesti, että mitä tuolle tyhjälle taululle pitäisi oikein tehdä? Jätänkö seinälle, heitänkö roskiin vai jemmaanko jonnekin varastoon paremman suunnitelman puutteessa? Tuskinpa tuota valkoista paperia kukaan haluaa ostaakaan… Tyhjiltä näyttävät kehykset ovat toki mielenkiintoinen conversation piece aina, kun joku tulee kylään, mutta ensisijaisesti haluaisin silti seinälleni jonkun silmin nähtävän teoksen.

Olen keskustellut mystisestä teoksestani lukuisien ihmisten kanssa ja mukana keskustelussa on ollut myös taidealan ammattilaisia. Näkemykset vaihtelevat hurjasti. Osa on sitä mieltä, että teoksessa jotakin on yksinkertaisesti mennyt pieleen, jos sille tapahtuu näin. Osa on puhtaasti tuohtunut koko tilanteen älyttömyydestä. Jotkut näkevät tapauksessa nerokasta keskustelun herättelyä ja kyseenalaistusta taiteen luonteesta ja tarkoituksesta. Onko taide ikuista? Tai kuuluuko sen olla? Mitä taiteilijat itse ovat tällä halunneet sanoa? Mikä on taiteen tarkoitus ylipäänsä? Onko sen tehtävä ensisijaisesti luoda elämyksiä ja herättää keskustelua vai jotakin muuta? Sitähän tämä teos on kiistämättä lyhyeksi jääneen (näkyvän) elinkaarensa aikana tehnyt. Tabula rasa – kirjaimellisesti. :D

Olisi todella mielenkiintoista kuulla teidän muiden mietteitä aiheesta. Sekä näkemyksiä siitä, että mitä tuolle tyhjälle taululle tulisi tehdä? Juuri tuohon paikalle tässä pienessä kodissani toivoisin jotakin näkyvää taidetta tuon haihtuneen tilalle, mutta ehkäpä jossakin tulevaisuuden suuremmassa kämpässä ripustan tuon tyhjän taulun kunniapaikalle hämmennystä aiheuttamaan ja keskustelua innoittamaan. Mutta sitä odotellessa kuulen erittäin mielelläni, millaisia ajatuksia tämä kaikki teissä herättää! Näkeekö joku tässä teoksessa ja sen kohtalossa syvällisempääkin sanomaa?

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

21/03/16

Viikon ajatus: siivoamisesta

56 viikon-ajatus

Kun siivoan kotiani:

1% siivoamista

29% valittamista

70% leikkimistä tavaroilla, jotka juuri löysin

Image: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

17/03/16

Suomi-designin unohdettu tähti: Marjatta Metsovaara

16 61 vallila-metsovaara2

Yhteistyössä Asennemedia & Vallila Interior

Oletteko koskaan kuulleet suomalaisesta suunnittelijasuuruudesta nimeltä Marjatta Metsovaara? Minä en ollut ja veikkaan, ettei ole moni teistäkään. Siitä syystä on aika korjata asia. :) Kansainvälisesti aikanaan todella arvostettu tekstiilitaiteilija Marjatta Metsovaara on jostain syystä jäänyt suomalaisilta unholaan, mutta nyt Metsovaaran elämäntyö on taas pinnalla, sillä Vallila Interior on halunnut kunnioittaa kevätmallistossaan hänen ansaitsemaansa huomiota vaille jäänyttä perintöä.

Vallila tuo osana kevätkokoelmaansa uudelleentuotantoon vuosina 1927-2014 eläneen Marjatta Metsovaaran rakastettuja kuoseja vuosikymmenten takaa. Vaikka 50-60-luvuilla aktiivisimmin uraa luonutta Metsovaaraa palkittiin aikanaan työstään ja osaamisestaan niin Suomessa kuin kansainvälisesti muun muassa Milanon Triennaalissa vuosina 1957 ja 1960, tänä päivänä Metsovaaran mestarillinen työ on paikoin unohtunut. Hän on kuitenkin ollut yksi suomalaisen tekstiiliteollisuuden merkkihenkilöitä viemällä suomalaista designia aktiivisesti ulkomaille ja toisaalta tuomalla maailmalta tänne vaikutteita sekä uusia materiaaleja.

vallila-metsovaara6

Tekstiilialalla toimineen perheyrityksen parissa Marjatta Metsovaara tutustui jo nuorella iällä tekstiilisuunnitteluun isänsä opastuksella ja kipinä alalle syttyi varhain. Hän pääsi opiskelemaan Taideteolliseen oppilaitokseen ja osoitti jo opiskeluaikoinaan vahvaa omaa näkemystä ja oivaltavuutta käyttäessään esimerkiksi sodan jälkeisenä pula-aikana paperia tekstiileissään.

Metsovaara perusti oman yrityksensä vuonna 1954 ja parinkymmenen aktiivisen vuotensa aikana hän ehti suunnitella monia oman aikansa ikonisia kuoseja, jotka erottuivat taidokkuudellaan, rohkeudellaan, kokeellisuudellaan ja upealla värienkäytöllään. Metsovaara tunnettiin erityisesti ilmiöimäisestä värisilmästään ja hän ammensi inspiraatiota työssään niin Suomesta kuin eurooppalaisesta kulttuurista ja luonnostakin.

vallila-metsovaara9

Metsovaaralle oli aina tärkeää suunnitella kankaita nimenomaan ihmisille ja koteihin. Hän ei pitänyt lainkaan elitistisestä suhtautumisesta sisustamiseen ja designiin, vaan toivoi tuotteiden olevan kuluttajille helposti lähestyttäviä.

Suunnittelijan omasta filosofiasta ja kansainvälisestä suosiosta huolimatta moni  suomalainen koki 50- ja 60-luvulla vallinneena yksinkertaisen ja funktionaalisen designin kultakautena Metsovaaran taidokkaat ja rohkean kokeelliset tuotteet tekstiilitaiteena ja ylellisyystuotteina. Tästä syystä Metsovaara ja hänen työnsä jäi aikanaan nimenomaan kotimaassa etäiseksi ja tuotteetkin tuntuivat tavalliselle kansalle saavuttamattomilta. Mahdollisesti asiaan vaikutti myös se, että hän muutti vuonna 1965 Belgiaan ja vietti suuren osan urastaan ulkomailla asuen sekä sieltä käsin työskennellen.

On sääli, että tällainen suomalaisen tekstiiliteollisuuden merkkihenkilö on jäänyt pimentoon. Vallilalla nähtiin mahdollisuus tuoda vanhoja klassikkokuoseja uudelleen esiin ja samalla nostaa Marjatta Metsovaaran elämäntyötä esille. Kevään ja kesän 2016 kokoelmassa nähdään yhteensä 6 Metsovaaran kuosia kaikkiaan 15 eri värissä. Jos kiinnostaa tutustua tuotteisiin ja kuoseihin tarkemmin, ne ovat jo nähtävissä Vallilan verkkokaupassa. :) Olisi mielenkiintoista kuulla, onko siellä lukijoiden joukossa ketään, jolle Metsovaaran nimi olisi ollut entuudestaan tuttu?

vallila-metsovaara7vallila-metsovaara10vallila-metsovaara4vallila-metsovaara12vallila-metsovaara8 vallila-metsovaara14

Kuvat: Vallila Interior

Related posts