8/02/18

5 ideaa inspiraatiosta ja 4 uutta mukia

6 81

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Iittala

Minulta kysellään usein, mistä löydän inspiraatiota kirjoittaa joka päivä? Mistä löytyy se loputon inspis, josta on ammennettu tänne blogiinkin sisältöä jo kohta 11 vuoden ajan? Entä mistä syntyvät kaikki arkiset ideat blogin ulkopuolella ja jännittävät seikkailut omassa elämässä? Nämä ovat kaikki itse asiassa todella hyviä kysymyksiä. Ja tällä kertaa niitä haastoi minut pohtimaan yhteistyömme tiimoilta suomalaisen designin pioneeri Iittala.

Uskon, että yksi isoimmista syistä sille, miksi yhä jaksan innostua ja kirjoittaa, on se, että tämä blogi oikeasti tuntuu omalta ja kumpuaa aidosta innostuksesta. Blogimaailma on 11 vuodessa muuttunut aivan täysin siitä, mistä aikanaan lähdin liikkeelle, mutta motivaationi kaiken taustalla on edelleen se sama: saada jakaa omia kivoja löytöjä, ideoita, ajatuksia, mietteitä ja visuaalisia inspiraatioita muiden samanhenkisten kanssa ja antaa heidän jakaa omiaan myös minulle, käydä keskustelua ja touhottaa vapaasti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Alun kysymysten innoittama ryhdyin kuitenkin ihan oikeasti miettimään, miten tiivistäisin oman inspiraationi ytimen. Ja tulin siihen tulokseen, että se kulminoituu oikeastaan viiteen asiaan.

UTELIAISUUS

Inspiraatio alkaa mielestäni aina uteliaasta elämänasenteesta. Kun on avoimen utelias ympäröivää maailmaa kohtaan, tulee ravistelleeksi ja haastaneeksi jatkuvasti omaa ajatteluaan, uskomuksiaan ja toimintatapojaan. Ennakkoluulot kumpuavat useimmiten tietämättömyydestä ja uteliaisuus on ennenkaikkea tiedonjanoa ja kiinnostusta sekä avoimuutta kaikenlaista uutta ja itselle tuntematonta kohtaan. Minä koen, ettei ihminen ole koskaan valmis: aina on opittavaa, nähtävää ja koettavaa. Ja toivon, että pystyn säilyttämään elämäni loppuun asti sen vilpittömän uteliaisuuden maailmaa, ilmiöitä ja ihmisiä kohtaan – uskon, että se myös pitää mielen nuorena.

INTOHIMO

Veikkaan, että olen jaksanut säilyttää intoni esimerkiksi tätä blogia kohtaan siitä syystä, että se on syntynyt aikanaan aidosta intohimosta ja vilpittömästä innostuksesta kirjoittaa, jakaa omia kiinnostavia löytöjä sekä visuaalisia inspiraatioita muille samanhenkisille ja ehkä saada myös heiltä samaa vastalahjaksi. Haluan kannustaa jokaisen oikeasti kuuntelemaan sisintään ja miettimään, mikä juuri sinua innostaa. Haluan rohkaista kokeilemaan asioita, etsimään sitä omaa mieluisaa juttua ja tarttumaan toimeen, kun se löytyy, sillä mikään ei aja eteenpäin samalla tavalla kuin intohimo tekemäänsä asiaa kohtaan. Löytyi se omalta tuntuva juttu sitten töiden tai harrastusten parista, vilpitön innostus ja intohimo on aina inspiroivaa – niin itselle kuin muillekin.

HEITTÄYTYMINEN

Tästä olen kirjoittanut blogissani ennenkin, mutta uskon, että elämässä pitää uskaltaa. Mottoni on, että en halua katua kuolinvuoteellani asioita, jotka jätin tekemättä. Siksi tartun usein tilaisuuksiin, heittäydyn tilanteiden vietäväksi ja uskon hetkessä elämisen tärkeyteen. Väitän, että elämäni olisi tuhat kertaa tylsempää, kuivempaa ja vähemmän tapahtumarikasta, jos jäisin puntaroimaan ja harkitsemaan jokaista päätöstäni, pelkäisin kaikkia maailman uhkia ja negatiivisia skenaarioita tai ujostelisin tutustua uusiin ihmisiin. Kunhan kuuntelee omaa intuitiotaan ja pitää järjen matkassa, niin seikkailuihin voi ja kannattaa heittäytyä. Ja seikkaileminen se vasta inspiroivaa onkin, joten suosittelen sitä vahvasti. Eikä seikkaillakseen välttämättä tarvitse lähteä toiselle puolen maapalloa tai tehdä mitään erityisen hullua. Joskus riittää, että avaa suunsa aamuruuhkassa tuntemattomalle, poikkeaa arkiaskareiden lomassa tutulta kävelyreitiltä, rikkoo totuttuja rutiineja ja sanoo vähän useammin kyllä ein sijaan.

JOUTILAISUUS

Olen lukenut viime aikoina useammankin kiinnostavan tekstin joutilaisuuden ja tylsien hetkien tärkeydestä ihmismielelle, inspiraatiolle ja luovuudelle. Työelämän suorituskeskeinen vire ja ylikuormittava tahti sekä liian pitkät työpäivät vain heikentävät ihmisen työtehoa sekä luovuutta.  Aivotutkija kertoo ottavansa itse noin 20 minuutin päiväunet kesken työpäivän, koska aivot tarvitsevat lepoa kyetäkseen luovaan ja ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Sosiaalipsykologi puolestaan puhuu tylsistymisen ja hiljaisuuden puolesta: hän uskoo, että esimerkiksi koulussa olisi hyvä pitää päivittäin 15 minuutin hiljainen hetki, sillä juuri nuo joutilaat, tylsät, hiljaiset hetket kehittävät lapsen luovuutta ja auttavat rikastuttamaan omaa sisäistä maailmaa jatkuvien ulkoisten ärsykkeiden täyttämässä nykymaailmassa. Mieli ikään kuin tylsistyy, jos jokaisen vapaan hetken täyttää jollakin ulkopuolelta tulevalla ärsykkeellä ja viihdykkeellä, mobiililaitteella, pelillä tai näyttöpäätteellä. Niinpä vartti hiljaisuutta ja tylsistymistä päivässä tekee lopulta lapsen mielelle hyvää. Ei tekisi varmaan huonoa aikuisellekaan.

Olen huomannut tämän konkreettisesti omassa elämässänikin: luovuus kärsii aina kiireestä. Ajatuksilla pitää olla ympärillään tilaa kasvaa ja kehittyä, ja jos mieli on jatkuvasti ylikuormitustilassa, ei luovuus pääse kukoistukseensa. Luovuus vaatii pohdiskelua, lepoa, tutkailua, ajelehtimista ja tilaa. Siksi yritän olla tuntematta huonoa omatuntoa satunnaisista aikaansaamattomuuden hetkistä. Aina ei tarvitse olla tehokas ja parhaat ideat tarvitsevat usein syntyäkseen juuri niitä joutilaita hetkiä, jolloin on aikaa ja tilaa ajatella.

KIINNOSTAVAT, INSPIROIVAT IHMISET

Yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat tietenkin muut ihmiset. Ympäröin itseni mielelläni ihmisillä, joilla on jokin intohimo ja jotka ovat itse innostuneita omasta asiastaan. Innostus tarttuu ja palolla omaan tekemiseensä suhtautuvat ihmiset sytyttävät roihun ulkopuolisissakin. Muiden tekeminen voi toimia innoittajana, rohkaisijana ja tukena omalle tekemiselle ja toisinaan kaikkein kiehtovinta on keskustella juuri sellaisen ihmisen kanssa, joka on kiinnostunut aivan erilaisista asioista kuin minä itse. Heiltä saa ihan uudenlaisia ajatuksia, virikkeitä ja näkökulmia tuttuihinkin asioihin. Koen, että kaikki ystäväni ovat jollain tapaa minun silmissäni inspiroivia, rohkeita, kiinnostavalla tavalla omaperäisiä sekä jossakin omassa asiassaan erityisen lahjakkaita. Sellaisessa seurassa ei voi olla inspiroitumatta!

*

Näiden viiden avainasian ohella en voi myöskään väheksyä oman arkisen ympäristöni merkitystä. Visuaalisena ihmisenä koen hurjan tärkeäksi, että oma koti on viihtyisä ja inspiroiva paikka. Kotona työskentelevänä tuntuu erityisen olennaiselta, että ympäristö on rauhallinen ja kaunis paikka, jossa ajatuksilla on tilaa myllertää. Olen onnellinen täällä nykyisessä kodissani, koska tämä tila tuntuu niin minulta ja täällä mieli todella lepää. Kotiin on ihana tulla. Itse tilan lisäksi tunnelma muodostuu tietenkin sisustuksesta ihan kaikkia pieniä arkisia esineitä myöten. Nautin itse siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat visuaalisesti miellyttäviä ja inhoan kaikenlaisia kompromissiratkaisuja. Tästä syystä moni asia sisustuksenkin osalta odottelee rauhassa valmistumistaan ja juuri niiden oikeiden esineiden löytymistä.

Minusta ei ole ollenkaan yhdentekevää esimerkiksi se, millaisesta mukista juon päivittäin teeni. On kivaa, että erilaisia fiiliksiä ja teehetkiä varten on erilaisia kuppeja, joista voi sitten päivän tunnelman mukaan valita mieleisensä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta innokkaalle teenjuojalle muki on ehdottomasti mieluisin ja eniten käytetty arkinen astia ja tärkeä päivittäinen esine. Ja olen aika innoissani astiakaappini uusimmista tulokkaista, Iittala Graphics -sarjan mustavalkoisista graafisista ja ihanan suurista mukeista, joihin mahtuu liki puoli litraa kerrallaan ja joiden jännittävä kuviointi inspiroi jo tutkimaan lähemmin.

Uuden Iittala Graphics -sarjan mukien muoto on monille tuttu, sillä uusien kuvioiden alla piileksii Heikki Orvolan suunnittelema tuttu Aika-muki, joka tunnetaan ehkä parhaiten myös suositun Taika-mukin pohjana (joita muuten minunkin kaapistani löytyy). Graphics-sarjaan kuuluu neljä erilaista mukia, joista jokaisen kuvioinnin takana on eri suunnittelija. Oman ainutlaatuisen visuaalisen maailmansa mukeille ovat poikkeuksellisesti antaneet kansainväliset vierailijat: USAn Bostonissa vaikuttava Christopher DeLorenzo (mustavalkoinen Shaped/shifted), Hollannin Utrechtissa asuva Merijn Hos (värikäs Distortion), norjalainen Magnus Voll Mathiassen (aaltoileva Solid Waves) sekä pariisilaistaustainen Ugo Gattoni (surrealistinen Anemone).

Minusta on aivan mahtavaa, että Iittalalla on uskallettu kokeilla jotakin näin ihanan rohkeaa perinteikkäiden mukien koristelussa. Oma suosikkini on tuo mustavalkoinen ja selkeän graafinen Shaped/shifted, jonka valitsin omaakin astiakokoelmaani täydentämään. Ja siitä on heti tullut yksi suosikkimukeistani. Rehellisesti sanottuna tämä sopii tyylillisesti meikäläisen kouraan paljon sitä jo kaapissa entuudestaan lymyilevää Taika-mukia paremmin.

Kivaa näissä uusissa mukeissa (sekä Iittalan designissa yleensäkin) on se, että astioita voi aika mutkattomasti yhdistellä toisiinsa. Nämä kupit sopisivat mainiosti myös esimerkiksi mustien ja valkoisten Teema-astioiden rinnalle, joita niitäkin minulla on astiakokoelmassani. Miltäs näyttävät teidän silmäänne nämä uutuudet? Entä mikä Iittala Graphics -sarjan mukeista on teidän suosikkinne? Niitähän voi sujuvasti käytellä myös yhdessä rinta rinnan, mutta minun valintani oli tällä kertaa tuo yksinkertaisen mustavalkoinen Shaped/shifted.

Kiinnostaisi myös kuulla, mistä te muut koette oman inspiraationne saavan alkunsa? Tunnistatteko mietteistäni itsenne vai tuleeko mieleen ihan muunlaisia inspiraation lähteitä?

Photos: Jenni Rotonen & Annika Ollila

Related posts

30/01/18

Mistä hyvinvointi koostuu? (+ kilpailu)

80 83

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Hehku

Jossain vaiheessa hyvinvoinnista tuli trendi. Yhtäkkiä tuntui, että kaikki treenasivat kilpaa salilla, ryystivät viherpirtelöitä ja intoilivat siitä, miten söisi, liikkuisi ja eläisi kaikkein tehokkaimmin. Mietin tuolloin toisinaan, että hyvä olo oli siitä suorituskeskeisestä meiningistä loppujen lopuksi aika kaukana. Olen itsekin sellaista suorittamiseen herkästi sortuvaa ihmistyyppiä, joten pakkomielteisesti syömiseen tai urheilemiseen suhtautuvat ihmiset oli helppo tunnistaa. Olen itse kaiketi liian laiska ja vailla itsekuria, koska nimenomaan hyvinvoinnin saralla en itse koskaan päässyt tuohon suorittajamoodiin, vaikka työelämän osalta se onkin tuttu ilmiö.

Uusi hyvinvointiketju Hehku haastoi minut pohtimaan omaa hyvinvointiani ja ensimmäisenä on mainittava, että minulle suurin hyvinvointioivallus on ollut armollisuus omaa itseä kohtaan. Tuota armollisempaa ja lempeämpää asennetta on metsästetty terapiassa asti, enkä tainnut edes tajuta olevani sen tarpeessa, ennen kuin ulkopuolinen huomautti minulle, miten ankaralta vaikutin itseäni kohtaan.

Parempi olo on lopulta kaikkien ennakko-odotusteni vastaisesti löytynyt nimenomaan hellittämällä, ei niinkään puristamalla itsestä vielä vähän enemmän irti. Tai no, nyt jälkikäteen ajateltuna tämä kaikki on ihan loogista, mutta prosessin keskellä sitä kuvitteli voivansa hengähtää vasta sitten, kun tietyt asiat on hoidettu. Totuus on, että ne hoidettavat asiat eivät lopu koskaan. On ollut vain opittava luopumaan ja priorisoimaan. On ollut opittava asettamaan yhä useammin oma itse etusijalle. Ja vasta tahtia rauhoittaessaan sitä onkin tajunnut, millaisessa oravanpyörässä on puuskuttanut jo vuosia.

Lempeämmän elämänasenteen myötä pienet arkiset hyvinvointiteot ovat tulleet kuin luonnostaan: kun arjesta kaikkoaa se suorittamisen kierre, on aikaa pysähtyä itsensä äärelle. On aikaa kuunnella, mitä kehoni ja mieleni ihan oikeasti tarvitsevat ja pyytävät. Joskus se on hikinen juoksulenkki, joskus päiväunet kesken työpäivän, toisinaan se on kunnon annos hedelmiä ja silloin tällöin lasillinen viiniä. Uskon itse viime kädessä sellaiseen kultaiseen keskitiehen, että melkein mitä tahansa voi syödä ja tehdä, kun pitää kohtuuden matkassa. Liian tiukat säännöt ja rajoitukset aiheuttavat minussa vain syyllisyydentuntoja ja tunteen liiallisesta rajoittavuudesta.

Veikkaan, että aika monen muunkin kohdalla sallivuus ja armollisuus toimivat kovin kurinalaista elämäntyyliä paremmin, jos tähtäimessä on nimenomaan hyvä olo sekä henkisesti että fyysisesti. Minulle hyvinvoinnin ytimessä ovat riittävä uni ja lepo, hyvä ravinto sekä sopivassa suhteessa fyysistä rasitusta, rentoa olemista ja kiinnostavia henkisiä virikkeitä. Näiden päälle tulevat luonnollisesti myös sosiaaliset suhteet sekä muunlainen itsestä huolehtiminen, kuten vaikkapa ihonhoito. Kun nämä elementit ovat balanssissa, on tilanne jo aika hyvä. Siinä vaiheessa kun esimerkiksi syöminen tai urheilu alkavat aiheuttaa stressiä ja rajoittaa muuta elämää, ollaan ehkä hieman hakoteillä.

Minulle hyvinvointi on viime kädessä sekä sisäisiä että ulkoisia asioita. Mieli ja keho eivät ole toisistaan irrallisia, niin kuin eivät pinta ja sisinkään. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja olen ihan omakohtaisestikin huomannut, kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Henkiset ongelmat oireilevat usein fyysisinä vaivoina: uniongelmia, migreeniä ja uupumusta. Yhtälailla fyysiset pulmat voivat heijastua henkiseen hyvinvointiin. Usein sisäinen huono olo tai epätasapaino näkyy myös pinnassa ihan konkreettisesti esimerkiksi ihon epäpuhtauksina tai muina iho-oireina. Joskus ollaan muna-kana-ongelman äärellä, että kumpi onkaan syy ja kumpi seuraus.

Koen tällä hetkellä voivani monella tapaa paremmin kuin todella pitkään aikaan, ellen jopa koskaan. Aina löytyy toki parannettavaa ja asioita, joissa voisi panostaa omaan hyvään oloon vieläkin enemmän, mutta olen jo nyt tullut pitkälle verrattuna siihen, missä olin vielä muutama vuosi sitten. Olen kiitollinen siitä, että olen perusterve, mutta oma hyvinvointini koostuu varsinaisen terveyden lisäksi monista muistakin tekijöistä. Olen muutaman viime vuoden aikana tutustunut itseeni terapian kautta ja löytänyt juuri terapeutin avulla lempeämpää asennetta elämään ja itseäni kohtaan. Jotenkin olen tässä viime vuosina toden teolla havahtunut hyvän unen ja riittävän levon merkitykseen sekä tajunnut myös, miten tärkeää on oikeasti joskus lomailla ihan hyvällä omatunnolla.

Ehkä se ultimaattinen tavoite, johon hyvinvoinnin saralla pyrin on se, että arki ei olisi negatiivisella tavalla kuormittavaa tai stressaavaa. Joskus tietysti on kiireisempiä kausia, mutta mielestäni olen päässyt jo aika lähelle sitä, että perusarjessa en nykyisin ole kovin stressaantunut. En myöskään halua potea huonoa omatuntoa tai stressiä nimenomaan hyvinvointiin liittyvistä asioista. Uni, lepo ja monipuolinen syöminen ovat sellaisia asioita, joihin voisin varmasti aina panostaa vielä vähän enemmän, mutta minulle riittää, että olen näistä asioista tietoinen ja sitä kautta kiinnitän niihin enemmän huomiota.

Liikuntaan minulla on aina ollut ristiriitainen suhde, mutta olen tosi onnellinen, että olen löytänyt elämääni sellaisen lempilajin, jota kohtaan tunnen aitoa innostusta ja paloa. Liikkuminen ei saa mielestäni tuntua vastenmieliseltä pakkopullalta. Fyysinen rasitus ja satunnaiset motivaatio-ongelmat ovat asia erikseen, mutta haluan kannustaa jokaista etsimään ja löytämään sellaisen lajin, jonka pariin tuntuu vilpittömästi kivalta palata. Olen itse huomannut, että salitreenaaminen tai ryhmäjumpat eivät ole minua varten, mutta squash-hallille lähtisin vaikka joka päivä ja sen lisäksi nautin satunnaisesti pesäpallon pelaamisesta, lempeistä joogatunneista, turhautumia tuulettavista juoksulenkeistä sekä itsekseen tehdyistä lihaskuntoharjoitteista.

Yksi iso hyvinvoinnin mittari minulle on myös kaunis ja hyvin voiva iho, joka ei todellakaan ole monenlaisista ihopulmista kärsineelle mikään itsestäänselvyys. Tällä hetkellä ihoni voi monen ongelmallisen vuoden jälkeen paremmin kuin suunnilleen koskaan, joten se on suuri askel eteenpäin niin henkisessä kuin fyysisessäkin hyvinvoinnissani. Pitää jossain vaiheessa tehdä vielä tehdä ihokuulumisista ihan oma erillinen postauksensa.

Hyvin kirjavana vellovassa hyvinvointikeskustelussa minulla itselläni tökkivät aina eniten sellaiset kannanotot, joissa otetaan kovin hanakasti kantaa siihen, miten muiden tulisi elämäänsä elää tai kovin ehdottomat ja tarkat neuvot ja säännöt treenaamiseen tai ruokavalioon liittyen. Jokainen ihminen on yksilö omine henkilökohtaisine tarpeineen, mieltymyksineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen eikä samoja neuvoja voi aina soveltaa jokaiselle tai jokaiseen elämäntilanteeseen. Eli jos minulta kysytään hyvinvoinnista, niin ensimmäisenä puhuisin lempeydestä, armollisuudesta, itsensä kuuntelemisesta ja yksilöllisyydestä.

Minun kanssani samoihin arvoihin luottaa uusi hyvinvointiketju Hehku, joka avasi viime viikolla verkkokauppansa sekä ensimmäiset fyysiset liikkeensä Helsingin Forumiin sekä Vantaan Koivukylään. Uudenlaisen myymäläketjun ideana on tarjota saman katon alla paitsi monenlaisia hyvinvointiin, terveyteen ja kauneuteen liittyviä tuotteita, myös erityisen asiantuntevaa, osaavaa ja asiakkaan huomioivaa palvelua.

Hehku-hyvinvointimyymälöiden kulmakivenä on laajan tuotevalikoiman ohella nimenomaan ensiluokkainen asiakaspalvelu ja Hehkun tavoitteena onkin avata lukuisia myymälöitä ympäri Suomen kaupunkien keskustoihin, kauppakeskuksiin sekä suurten ruokakauppojen yhteyteen, joissa ne ovat asiakkaan helposti saatavilla, ja työllistää jo ensimmäisen vuoden aikana lähes 200 työntekijää. Kaupoissa asiakkaita palvelevat muun muassa farmaseutit, kosmetologit, personal trainerit, ravintoterapeutit ja estenomit, joilta asiakas voi pyytää asiantuntevaa neuvoa monenlaisiin hyvinvoinnin kysymyksiin. Erityisesti Hehkun palveluissa keskitytään naisiin sekä heidän erilaisiin tarpeisiinsa erilaisissa elämänvaiheissa.

Hehkun tuotevalikoimaan kuuluu runsaasti luonnonkosmetiikkaa, apteekkikosmetiikkaa, lisäravinteita sekä muita hyvinvointiin liittyviä tuotteita. Bongailin yli 300 tuotemerkkiä kattavasta valikoimasta muun muassa seuraavat brändit: bareMinerals, Sophie La Girafe, Olivia Klein, Patyka, Shiseido, Ziaja, Jane Iredale, Joe Blasco, Glitternisti, NYX, Lily-Lolo, Origins, Gamarde, EcoTools, L’Occitane ja Shiseido sekä monia monia muita. Käy kurkkaamassa lisää jo avatuissa myymälöissä tai Hehkun verkkokaupassa!

Hehku halusi lahjoittaa Pupulandian lukijoille 50€ arvoisen lahjakortin myymäläänsä, joten jos kiinnostaa päästä tutustumaan hyvinvoinnin uutuusketjuun lahjakortin kera, niin osallistu kisaan kommentoimalla tätä postausta. Millaiset asiat ovat sinulle omassa hyvinvoinnissa tärkeimpiä? Entä missä asioissa tarvitsisit vielä vähän lisäpanostusta? Kisa on voimassa 5.2.2018 asti ja muistathan jättää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen, sillä kontaktoin voittajaa sähköpostitse. Lahjakortti on voimassa 24kk ja se käy vain kivijalkamyymälässä, mutta jo ensimmäisen vuoden aikana Hehku-liikkeitä avataan koko ajan lisää eri puolille Suomea. :)

Photos: Jenni Rotonen & Isatou Jeng

Related posts

25/09/15

Uusin silmin

7 184 rillit4.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Silmäasema

En selvästikään ole ainoa, joka on ihastunut Marimekon silmälasimallistoon, sillä kommenttiboksi pursusi innostusta viime viikolla, kun esittelin Silmäaseman Marimekko-kehysten valikoimaa. Pyysin myös teiltä mielipiteitä siitä, mitkä kehykset valitsisin mallistosta itselleni. Mielipiteet jakautuivat tasaisesti kaikkien kehysten välille, mutta yleisön suosikit taisivat olla ne paksut petroolinväriset muovikehykset. Ne olivat kyllä minunkin toinen suosikkini kokeilluista rilleistä, mutta lopulta voiton vei silti hauska pilottimalli, koska se tuntui jotenkin niin raikkaan erilaiselta noihin neliskulmaisiin verrattuna.

Olen itse asiassa haaveillut salaa pilottimallisista laseista jo kauan, mutta täydellisen sopivia kehyksiä ei vain ole koskaan oikealla hetkellä tullut vastaan. Nyt natsasi kaikki ja piloteiksi näissä kyseisissä yksilöissä on vielä jotenkin kivan naisellinen vivahde. Tuumin myös, että koska minulla on jo entuudestaan parit neliskulmaiset rillit, nämä ovat kivan erilainen vaihtoehto. Saapahan vähän vaihtelua ilmeeseen!

rillit1.jpg

Silmälaseilla pystyy muuttamaan tyyliä ja ilmettä itse asiassa yllättävänkin paljon. Jo pelkästään kehysten väri on iso juttu, vaikkei värivalinta olisikaan mikään kovin radikaali. Kasvoja vasten jo tummanruskea ja musta voivat näyttää aivan erilaisilta saati sitten, jos kehyksissä on oikeasti jotakin voimakkaampaa väriä. Kehysten muodosta nyt puhumattakaan!

Yksi onnenmyyrä pääsee myös teidän kommentoineiden joukosta silmälasiostoksille, sillä sain viime postauksen yhteydessä arpoa yhdelle onnekkaalle 100 euron lahjakortin Silmäasemalle. Arvonta on nyt suoritettu ja tällä kertaa onni potkaisi kisassa seuraavaa kommentoijaa:

Essinent:

Oi vitsi mun kasvoille ei kävisi tuollaiset pilotit mutta siun kasvoille ihan täydelliset! Itsellä todella huono näkö -6 ja -5.75 plus hajataittoa. Lasit maksaa todella paljon ja joutuu melkein joka vuosi uusimaan. Tällä hetkellä on todella ihanat kehykset. Peilimäistä metallia mutta kun ei enään tahdo nähdä niillä. Sata euroa on iso raha jos sellaisen edun saisi.

Käyhän kurkkaamassa sähköpostiisi ja kiitos kaikille kommenttiboksissa mielipiteensä jakaneille. :)

Translation: My new lovely Marimekko glasses! :)

rillit2.jpg rillit5.jpgrillit3.jpg

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

24/09/15

Jätskihommia

8 180 jaatelo3.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Aino-jäätelö

Käsi ylös kaikki te, jotka tykkäätte jäätelöstä? Sain pari viikkoa sitten kokea jokaisen lapsen (ja varmaan aika monen aikuisenkin) unelman ja pääsin tutustumaan jäätelötehtaaseen! Pääsin nimittäin visiitille Turengin jäätelöhtehtaalle, missä valmistetaan valtava määrä suomalaisia, kotimaisesta maidosta ja kermasta tehtäviä jäätelöitä – niiden joukossa myös herkulliset Aino-jätskit, joiden tiimoilta reissuun pääsinkin. 

Mahdollisuus oli oikeasti aika erityinen, sillä jäätelötehtaalle ei äärimmäisen tarkan hygienian takia päästetäkään kovin usein ylimääräistä väkeä. Mekin jouduimme käymään läpi tarkat proseduurit ennen tehdastiloihin astumistamme: oli turvakengät, hiusverkot, suojapäähineet, hansikkaat, suojatakit ja tarkka järjestys, missä kaikki suoritettiin. Kävi selväksi, että Turengin jäätelötehtaalla todella huolehditaan sekä hygieniasta että turvallisuudesta erittäin säntillisellä tarkkuudella: sääntöjä muun muassa ovat, että portaita kävellessä tulee AINA pitää kaiteesta kiinni ja tehdasalueella ei saa koskaan juosta. Tuo kaidesääntö kannattaa muuten pitää mielessä ihan muuallakin – luin nimittäin jostain, että jos en ihan väärin muista, niin peräti 80-90% portaissa tapahtuvista onnettomuuksista vältettäisiin, jos ihmiset vain pitäisivät kaiteesta kävellessään kiinni.

jaatelo4.jpg

Mutta hitsi vie, että jätskitehtaalla oli tiukasta toimintakaavasta huolimatta jännää ja mielenkiintoista! Harmi, ettei itse tehtaassa saanut ottaa valokuvia – muuten olisin ikuistanut teille muun muassa sellaisen liikuttavan inhimilliseltä näyttävän laitteen, joka läpsäyttää “pikku-kätösillä” litran jäätelöpakettien pahviläpät kiinni. Voin muuten kuvitella, että itselleni tulisi jätskitehtaalla aika nopeasti jäätelö-överit, koska ilmassa leijuu joka puolella sellainen makeahko jäätelön tuoksu. Sinänsähän jäätelö ei oikein tuoksu miltään, mutta siellä tehtaalla silti tuoksuu. 

Oli mahtavaa päästä maistamaan aivan tuoretta, suoraan koneesta tullutta jäätelöä, koska se maistuu aivan erilaiselta kuin paketissa kököttänyt jätski. Kuvittele joku ihana jätskikioskista ostettu pehmis ja miltä se maistuu. Sitten kerro sen herkullisuus, samettisuus ja pehmeys kymmenellä, niin pääset ehkä jotakuinkin ajatuksissasi siihen, miltä maistuu suoraan tehtaasta tullut jäätelö. NAM! Pääsimme myös testailemaan samalla Ainon uutuusmakuja  Laktoositonta Aino Mansikkaa sekä Aino Suolainen Kinuski -jäätelöä. Tykkään itse erityisesti tuosta suolaisen ja makean yhdistelmästä.

jaatelo6.jpg

Tehdaskierroksen jälkeen pääsimme harjoittelemaan jäätelöpallon pyöritystä jäätelöakatemiaan, jonka rehtori Armi on kouluttanut jätskikioskien myyjiä Suomessa vuosikymmenten ajan. Olikohan se jopa 30 vuotta, minkä hän on jäätelöpallon pyöritystä jo ehtinyt opettaa – ja toki tehnyt valtavasti muutakin urallaan jäätelön parissa. Miettikää, että joku oikeasti tekee tuollaista työkseen! Miten mahtavaa. :D Mutta jos Armilla on mahtava työ, niin Aino-jäätelöllä on töissä myös sellainen ihminen, jonka tehtävänä on kehittää ja maistella uusia jäätelömakuja – miettikääpä sitä hommaa… Ammatti vaihtoon?

Armilla oli heti antaa selkeät opit, miten täydellinen jätskipallo syntyy. Itsehän olin kauhan varressa ihka ensimmäistä kertaa ikinä, joten jäätelökaukaloon kajoaminen hiukan jännitti. Armin ohjeilla kuitenkin onnistui! Ensinnäkin, kauhan tulee olla metallia ja jäätelön huoneenlämmössä hetken verran sulanutta. Metalli lämpenee käden otteessa, jolloin se luistaa jäätelön pinnalla sulavammin. Pakastinkylmä jäätelö puolestaan on aivan liian kylmää pallojen pyörittelyyn – sitä saa siis huoletta sulattaa jääkaapissa ainakin 10-15 minuuttia (riippuen toki hiukan siitä, miten kylmänä pakastin sitä pitää.

jaatelo9.jpg

Sitten vain käsi ja ranne suoraksi ja jämäkkä mutta rento ote kauhasta. Kauha kyljelleen jäätelöastian äärelle ja kevyesti rullaamaan. Olin suorastaan hämmentynyt, miten helposti homma sujui, kun tekniikka oli kunnossa. Armi vinkkasikin, että useimmiten homma menee pieleen nimenomaan väärän tekniikan takia. Oikealla tyylillä ranteenkaan ei pitäisi pallojen pyörittelystä kipeytyä. :)

Lopuksi saimme itse loihtia mieleisemme jäätelöannoksen erilaisia jätskimakuja testailemalla sekä lisukkeita ja kastikkeita lisäilemällä. Olen jäätelöasioissa vähän sellainen tylsän perinteinen, että pidän yleensä eniten marjaisista, suklaisista ja joistakin kinuskisista mauista ja tällä kertaa oli jotenkin marjaisa fiilis. Niinpä lähdin rakentamaan jäätelöannostani ihan klassisesta vaniljajäätelöstä, lisäsin sekaan oikeista vadelmista tehtyä marjakastiketta, tuoreita marjoja sekä vähän marenkia ja kuivattuja vadelman palasia. Herkkua tuli! Oli muuten eri raaka-aineita yhdistellessä hauska todeta, että kaikki maut eivät todellakaan sovi yhteen, vaikka on vaikea kuvitella, että noista ihanista lisukkeista kaikki ei sopisikaan kaiken kanssa.

Jos teille koskaan tarjoutuu tilaisuus päästä kyläilemään jätskitehtaalla niin suosittelen! Se oli huiman mielenkiintoista, mutta väitän, että jäätelö-överit tulevat kyllä aika nopeasti. Karkki- ja limutehtailla vierailleet taitavat tietää. :D

jaatelo1.jpg
jaatelo5.jpg
jaatelo8.jpg jaatelo2.jpg

Related posts