8/04/21

Voiko sijoittaminen koskaan olla oikeasti vastuullista ja eettistä?

4 44

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: TAALERI & ASENNEMEDIA

Kun viime syksynä puhuin ensimmäisen kerran impaktisijoittamisesta, sain muutamia viestejä, joista huokui melko epäluuloinen ja negatiivinen asenne sijoittamista kohtaan. Intouduin pohtimaan asiaa kriittisesti itsekin. Voiko sijoittaminen koskaan olla oikeasti eettistä tai vastuullista? Edistetäänkö sijoittamisella kuitenkin vain niitä eriarvoistavia valtarakenteita? Entä onko kapitalistinen järjestelmä yhdessä jatkuvaan kasvuun tähtäävän markkinatalouden kanssa mahdoton yhtälö vastuullisuuden näkökulmasta? Onko meidän sijoittamillamme pienillä roposilla ylipäänsä mitään merkitystä kokonaiskuvassa? Siinäpä joukko isoja kysymyksiä…

Kysymykset jäivät pyörimään mieleeni ja tuumin, etten voi olla ainoa, joka tällaisia miettii, joten päätin tarttua haastavaan teemaan ja pyysin avukseni aihetta pohtimaan Taalerin digitaalisista varainhoitopalveluista vastaavan johtajan Giuseppe Cocon. En lupaa, että tämä postaus pystyy tarjoamaan kaikkiin kysymyksiin suoria vastauksia, mutta ehkä se voi selkiyttää omaa ajattelua. Tunnen myös tarvetta muistuttaa, että en ole sijoittamisen, talouden, politiikan enkä yhteiskuntatieteiden asiantuntija, mutta senhän te varmasti tiedätte ilman disclaimereitakin. Nämä ovat vain tällaisia maallikon mietintöjä höystettynä sijoittamisen asiantuntijan näkökulmilla ja toivon, että ehkä näistä ajatuksista voi olla apua puntaroidessa ja reflektoidessa omaa suhtautumista asiaan.

Ehkä lähdetään liikkeelle järjestelmästä… Maailmanhistoriassa on kokeiltu monenlaisia talousjärjestelmiä, joista kapitalismi on todettu toistaiseksi toimivimmaksi. Se ei tarkoita, että järjestelmä olisi ongelmaton, mutta tähän mennessä ihmiskunta ei ole kyennyt keksimään toimivampaakaan. Tai jos uusia ideoita onkin kehitteillä, olemme vielä kovin kaukana ideoista toteutukseen siirtymisestä. Jos reitti johonkin parempaan malliin olisi jo selvä, olisin ehdottomasti mukana matkassa, mutta toistaiseksi elämme kapitalistisen järjestelmän ehdoilla. Palataan aiheeseen vähän tuonnempana, mutta puhutaan ensin vähän sijoittamisesta… 

Moni kokee sijoittamisen lähtökohtaisesti vähän pelottavaksi ja vaikeaselkoiseksi asiaksi. Minäkin ajattelin niin tosi pitkään. Jopa sosiaalisen median sijoituskeskustelu näyttäytyy kokemattoman silmiin kovalta, vaikeasti lähestyttävältä sekä kovin miehiseltä ja sisäänpäin lämpiävältä kuplalta, jossa keskustelua leimaa oletus, että kaikki osaavat alan jargonin ja ovat joskus sijoittaneet. Siksi on ollut ilahduttavaa huomata, että keskusteluun on viime vuosina liittynyt uudenlaisiakin ääniä. Julia Thurénin ja Mimmit sijoittaa -podcastin tarjoamat matalan kynnyksen näkökulmat ovat tehneet sijoittamisesta helpommin lähestyttävää myös kokemattomille sekä ennen kaikkea naisille, jotka aiemmin ovat olleet sijoittamisen parissa aliedustettuina.

Sijoittamista tekevät helpommin lähestyttäväksi myös erilaiset pankkien omat sijoituspalvelut, joiden rooli on tarjota sijoittamisesta kiinnostuneille riittävästi tietoa riskeistä ja tarjota matalan kynnyksen palveluita. Myös Taaleri kuuluu tavallaan tähän joukkoon.

Uskaltauduin itsekin viime syksynä vuosien pohdinnan jälkeen kokeilemaan sijoittamista Taalerin kautta impaktisijoittajana, mutta en vieläkään koe tietäväni tai ymmärtäväni finanssimaailmasta kovinkaan paljon. Sen verran kuitenkin olen minäkin tajunnut, että jos säästöjä on, niitä on järkevämpää sijoittaa kuin makuuttaa pankkitilillä inflaation syötävänä. Useimpien minun kaltaisteni tavallisten ihmisten päämäärä sijoittamiselle ei ole haave rikastumisesta, vaan ennemminkin säästöjen turvaaminen omien eläkepäivien varalle tulevaisuuden näyttäessä epävarmalta. 

Lisääkö sijoittaminen eriarvoisuutta?

Sijoittaminen konseptina herättää monissa myös voimakkaan kielteisiä tuntemuksia: sitä pidetään elitistisenä ja luotaantyöntävänä riistämisenä. Sijoittaminen liitetään ajatukseen eriarvoisuuden kasvusta ja monille idea siitä, että varallisuus karttuu, vaikka ei ole niin sanotusti “tehnyt mitään” sen eteen, tuntuu epäoikeudenmukaiselta. 

On toki totta, että esimerkiksi köyhyyden on havaittu olevan ylisukupolvisesti periytyvää. Suomi on edelleen monessa mielessä luokkayhteiskunta, vaikka haluaisimme mieluusti ajatella, että kaikilla on täällä yhtäläiset mahdollisuudet. Menemättä tässä tekstissä kamalan syvälle luokkakysymyksiin, on kuitenkin selvää, että taloudellinen turvattomuus perheessä vaikuttaa väistämättä jossain määrin myös jälkipolvien lähtökohtiin ja mahdollisuuksiin ponnistaa eteenpäin tässä yhteiskunnassa. Toisaalta paitsi vanhempien rahatilanteella, myös heidän asenteillaan ja kasvatuksellaan on merkitystä siinä, millaiseksi jälkipolvien suhde rahaan muodostuu.

Vaikka kuka tahansa voi ryhtyä sijoittajaksi, sitä ei välttämättä osaa nähdä edes vaihtoehtona, jos joko taloudellinen tilanne ja/tai opitut toimintamallit ohjaavat lyhyen tähtäimen ratkaisuihin ja “selviytymis-moodiin”. Kun ihmiset eivät näe mahdollisuutta kerryttää säästöjä eivätkä osaa, pysty tai uskalla sijoittaa vähästään, se luo eriarvoisuutta, sillä sitä kautta systeemi jättää osan auttamatta ulkopuolelle – ja se on ongelma. 

Onko syy lopulta kuitenkaan varsinaisesti sijoittamisessa vai ovatko ongelmat enemmänkin kansantaloudellisia? Onko esimerkiksi verotus hoidettu niin, että rikkaat eivät pääse rikastumaan liikaa eikä kukaan oikeasti joudu elämään köyhyydessä? Jos katsotaan Suomea kauemmas, maailmassa on ihan järjettömiä tuloeroja ja kansainvälisestä näkövinkkelistä katsottuna tilanne on Suomessa varsin hyvä, sillä maailman mittapuulla Suomessa ei ole kovin suuria tuloeroja – kiitos verotuksen. Silti myös Suomessa on köyhyyttä, joka asettaa ihmisiä hyvin eriarvoiseen asemaan. Luonnollisesti köyhyys tarkoittaa Suomessa eri asiaa kuin vaikkapa globaalissa etelässä, mutta se ei tietenkään poista eriarvoisuutta tai epätasa-arvoa Suomessa tai helpota suomalaisen pienituloisen tilannetta. 

Jos verrataan esimerkiksi Yhdysvaltoja ja Suomea yhteiskuntana, voidaan kysyä, onko Yhdysvallat lopulta edes valtio? Käytännössä maata hallitsee kolme valtavaa yritystä ja kansalaisen sosiaaliturva on liki olematon. Yhteiskunta, jossa jokainen kirjaimellisesti on oman onnensa seppä, saattaa kannustaa osan ottamaan selvää ja ymmärtämään myös sijoittamista, mutta käytännössä se jättää silti useimmat heikoimmassa asemassa olevat täysin vaille turvaa samalla, kun rikkaimmat vaurastuvat entisestään. Amazonin perustajan Jeff Bezoksen ja Teslan toimitusjohtajan Elon Muskin yhteenlaskettu varallisuus on suurempi kuin koko Suomen BKT. Mitä ihminen edes tekee sellaisella varallisuudella? Kukaan ei tarvitse niin paljon rahaa itselleen ja siksi Suomessa verotuksen avulla pidetään huoli, ettei varallisuutta kerry liiallisesti yksiin käsiin, vaan se pyritään kanavoimaan hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon ja mahdollistamiseen.

Jotkut pitävät Suomen verotusta kohtuuttomana, mutta rahan jakaminen tasaisemmin ja järkevämmin koko kansalle on hyvinvointivaltion perusta. Tuloerojen on itse asiassa todettu olevan loppujen lopuksi vain haitaksi sekä talouskasvulle että ihmisten hyvinvoinnille, joten siksi valtioiden pitää ja aidosti myös kannattaa pyrkiä vähentämään niitä. Ja siksi myös toivoisi, että veroparatiiseihin piiloutumisen sijaan yritykset ja niiden omistajat kantaisivat oman vastuunsa sen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidosta, jonka eduista ovat itsekin päässeet nauttimaan.

Voiko sijoittaminen konseptina koskaan olla eettistä tai vastuullista?

Sijoittamisen eettisyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset mietityttävät monia, mutta ehkä on hyvä ensin pohtia, mitä sijoittaminen oikeastaan ihan käytännössä tarkoittaa. Yksinkertaisimmillaan sen voisi esittää suoraviivaisen esimerkin kautta. Maija ja Liisa keksivät liikeidean – olkoon se vaikkapa koirille tarkoitettu päiväkoti. Yrityksen perustamiseen tarvitaan rahaa ja voi olla varsin pelottavaa ryhtyä yrittäjäksi, jos se tarkoittaa, että pitää luopua omasta taloudellisesta turvastaan eli esimerkiksi palkkatöistä ja käyttää yritykseen vielä omat säästötkin. Tällaisessa tapauksessa rahoituksen etsiminen ulkoiselta sijoittajalta voi olla hyvä idea. Olisiko joku ulkopuolinen valmis sijoittamaan yritykseen ja hyvään liikeideaan sitä vastaan, että saa pienen osuuden yrityksen mahdollisista voitoista? 

Kuvitellaan, että Maija ja Liisa saavat yrityksensä sijoittajan avulla perustettua. Mitä yritys on tähän mennessä saanut aikaan? Se on luonut kaksi työpaikkaa sekä palvelun, jolla ehkä tuodaan maailmaan jotakin hyvää ja tarpeellista – tässä tapauksessa koirille viihdykettä ja seuraa omistajiensa työpäivien ajaksi. Kun yrityksellä menee hyvin, se voi ehkä luoda uusia työpaikkoja ja sitä kautta auttaa yhteiskuntaa. Tässä vaiheessa sijoittaminen vaikuttaa vielä ihan järkeenkäyvältä ja hyvältä idealta – missä kohtaa tuo ajatus siis katkeaa? Kenties sijoittaminen alkaa näyttää negatiivisemmalta, kun yritys kasvaa suureksi ja “irtoaa” ihmisestä. Mukaan tulevat tuottojen maksimointi, yt-neuvottelut ja muut korporaatiotason ilmiöt ja ongelmat, joissa on kyseenalainen kaiku.

Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, mistä sijoittamisessa on kyse ikään kuin mikrotasolla. Esimerkki Maijan ja Liisan yrityksestä tuo sen konkretiaan yksinkertaistavan rautalankamallin avulla. Pieniin yrityksiin sijoittaminen on kuitenkin tietysti aina riskialttimpaa, joten tästä syystä ihmiset sijoittavat herkemmin suuriin. Eettisyyden näkökulmasta sijoittamisessa ei siis varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta siinä puolestaan voi olla, miten yrityksiä pyöritetään ja mitä ne tekevät. Ja omilla valinnoillamme voimme sitten valita, millaisille yrityksille haluamme antaa tukea – niin arkisilla kulutusvalinnoillamme kuin mahdollisilla sijoituspäätöksillämmekin.

Ja tässä kohtaa onkin relevanttia puhua impaktisijoittamisesta sekä siitä, miten se eroaa vastuullisesta sijoittamisesta. Vastuullisessa sijoittamisessa kyse on siitä, miten yritys toimii: noudattaako se vastuullisia periaatteita toimintatavoissaan, maksaako se riittävää korvausta työntekijöilleen ja alihankkijoilleen ja ottaako se ympäristön huomioon tuotannossaan, jne. Impaktisijoittamisessa kyse on siitä, mitä yritys tekee: parantaako sen bisnesidea maailmaa ja tuoko sen toiminta maailmaan jotakin hyvää, tärkeää ja arvokasta? Impaktisijoittamisessa yrityksen on aina tehtävä jotain, mikä vaikuttaa jollain tapaa positiivisesti tähän maailmaan.

Havainnollistetaan tätäkin esimerkillä: Finnair mielletään lentoyhtiönä melko vastuulliseksi toimintatavoissaan, mutta se mitä yritys tekee, ei itsessään ole asia, joka parantaisi maailmaa. Päinvastoin, lentomatkailu on ympäristön näkökulmasta hyvinkin haitallista. Se, miten Finnair kohtelee työntekijöitään tai millaisia polttoaineita se käyttää, voi tehdä siitä niin sanotusti vastuullisen, mutta impaktisijoittamisen kriteereitä se ei täyttäisi. 

Toisaalta yritys voi myös muuttaa ja kehittää toimintaansa niin, että sen vaikutus maailmaan muuttuu positiiviseksi. Esimerkiksi tanskalainen energiayhtiö Ørsted käytti aiemmin maakaasua, mutta käänsi täysin kelkkansa täysin: yhtiö päätti luopua kokonaan fossiilisista polttoaineista ja lähteä tuottamaan pelkästään uusiutuvaa energiaa. Yritys kuitenkin tarvitsee rahoitusta tämän muutoksen ja siirtymän mahdollistamiseksi – ja tässä tapauksessa kyseessä on impaktisijoitus, sillä sen avulla mahdollistetaan hyvän tekeminen. Yrityksen lähtökohdilla ei siis välttämättä ole väliä, jos se on aidosti valmis sitoutumaan maailman kannalta tärkeään, positiiviseen muutokseen. 

Impaktisijoittamisella pyritään siis aktiivisesti muuttamaan maailmaa paremmaksi paikaksi YK:n kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti: muun muassa vähentämään eriarvoisuutta ja köyhyyttä sekä löytämään ja tukemaan ratkaisuja ilmastokriisin pysäyttämiseksi.  

Taalerin impaktisijoitussalkussa sijoituskohteina on vastuullisemman energiatuotannon lisäksi esimerkiksi mikrolainoja. Mikrolainarahaston avulla voidaan mahdollistaa vähävaraisille ihmisille (erityisesti naisille) oma elinkeino tai yrityksen perustaminen kehittyvissä maissa, joissa rahoituksen saatavuus on heikkoa ja maan oma tukiverkosto ei välttämättä toimi. Mikrolainojen avulla yrittäjät voivat perustaa oman yrityksen ja hankkia välineitä maanviljelyä varten tai vaikkapa ompelukoneen. Lainan avulla he pystyvät työllistämään itsensä ja parantamaan omaa ja läheistensä elämäntilannetta. 77% lainoista päätyy naisasiakkaille, mikä on erityisen hieno asia maissa, joissa naisen asema ei välttämättä muuten ole kovin hyvä. 

Suomessa yksi Taalerin impaktisijoituskohde oni Y-säätiö, joka tarjoaa kohtuuhintaisia asuntoja erityisryhmille kuten asunnottomille – ja osin sen ansiosta Suomi on ainoa EU-maa, jossa asunnottomuutta kokevien määrä on laskussa., vaikka koronatilanne tällä hetkellä hankaloittaakin monien asunnottomien tilannetta entisestään. Kaikkia Taalerin impaktisijoitussalkun kohteita voi tutkia Impakti-palvelun nettisivuilta

*

Vaikka ryhtyisikin impaktisijoittajaksi, saattaa huomata, että sijoitussalkun kaikki kohteet eivät olekaan impaktikohteita. Sijoitussalkun “koostumus” määräytyy osin asiakkaan oman riskinottohalukkuuden mukaan ja tämä vaikuttaa myös impaktisijoituskohteiden määrään omassa salkussa. Taalerin tehtävä varainhoitajana on tietenkin ensisijaisesti pitää huolta asiakkaidensa rahoista ja vielä tällä hetkellä pelkistä impaktisijoituksista ei voida rakentaa riittävän hajautettua sijoitussalkkua, joka sopisi kaikille erilaisille ihmisille joilla on erilainen riskinottohalukkuus. Ja koska sijoituksia on hyvän sijoitusperiaatteen mukaisesti hajautettava, osa sijoitetaan tavallisiin, toimiviin, vastuullisen sijoittamisen kriteerit täyttäviin yrityksiin. 

Ongelmana tässä yhtälössä tietenkin on, että jopa vastuullisen sijoittamisen kriteeristön täyttävien yritysten joukossa saattaa olla jokin yritys, jonka toimintaa ei haluaisi tukea. Monelle esimerkiksi energiayhtiöt tuntuvat tahoilta, joiden tukemisessa nähdään ristiriitoja. Energiasektorille mahtuu monenlaisia toimijoita, joista useimpien tuottamasta energiasta osa on uusiutuvaa energiaa ja osa ei. Asiaa voisi kuitenkin ajatella myös siitä näkökulmasta, että jos kategorisesti päätämme, ettemme halua olla missään tekemisissä energiateollisuuden kanssa, silloin käytännössä myös sanomme, että emme halua kehittää energiasektoria. Sijoittamalla energiasektorilla vastuullisuuteen pyrkiviin toimijoihin voimme parhaimmillaan edistää positiivista muutosta ja niiden saamaa markkinaosuutta energiateollisuuden kentällä. Tämä toimii vähän samalla logiikalla kuin se, että mitä enemmän teemme ekologisia sähkösopimuksia, sitä enemmän energiayhtiöt sitoutuvat tuottamaan uusiutuvaa energiaa.

Ovatko kapitalismi ja markkinatalous mahdoton yhtälö vastuullisuuden näkökulmasta?

Kapitalismiin järjestelmänä viittasinkin lyhyesti jo postauksen alussa, mutta jatketaan aiheesta vielä hiukan. Kapitalismi ei millään tavalla ole ongelmaton järjestelmä, mutta sitä on tutkittu paljon ja toistaiseksi tutkimukset osoittavat, että yksityinen sektori on tehokkain keino kanavoida rahaa niin, että siitä syntyy hyvinvointia. Yritysten olemassaololle ja kasvulle kapitalismi on otollinen järjestelmä, mutta kapitalismi ei toimi, ellei sitä säännellä ulkopuolelta. Tästä syystä kapitalismi ei toimi yhteisen hyvinvoinnin hyväksi esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä järjestelmä suosii yrityksiä ihmisten kustannuksella. Kapitalismi tarvitsee tuekseen sääntelyä, sillä yritykset itse eivät pysty siihen.

Jos mietitään kapitalismin hurjimpia kärjistymiä kuten jättimäisten yritysten valtaa maailmassa, on hyvä pohtia, mikä on itse järjestelmän rooli kokonaisuudessa. Voitaisiin siis sanoa, että esimerkiksi Nestlé itsessään ei edusta kapitalismia, vaan sitä, mihin ahneus ja kapitalismi yhdessä ilman sääntelyä voivat johtaa. Sama ilmiö on nähty kommunismissakin: ahneus ja kommunismi yhdessä omia etujaan ajavan diktaattorin kanssa ei toimi. Toki myös kapitalismissa valtaa kertyy toisinaan liikaa niille, joilla on eniten rahaa. Verotus puolestaan on toimivin tapa jakaa varallisuutta tasaisesti, ja siten samalla rajata myös esimerkiksi yrityksille kertyvää valtaa. 

No entäs sitten jatkuvan talouskasvun vaatimus? Onko tarpeellista, että talous kasvaa? Täältä hyvinvointivaltiosta käsin on helppo kritisoida jatkuvan talouskasvun periaatetta, mutta niin kauan kun maailmassa on ihmisiä, joilla on huonot oltavat ja toive paremmasta, talouskasvulle on tarvetta. Jos talouskasvua ei syntyisi, meidän pitäisi tasa-arvon nimissä jakaa jo olemassaolevasta. Se on toki itsessään kiinnostava ajatus ja mahdollisuus – monella meistä on paljon enemmän kuin tarvitsisimme. Toistaiseksi toimivin tapa nostaa ihmisten elintasoa ympäri maailman on kuitenkin ollut juuri talouskasvun kautta. 

Esimerkiksi impaktisijoittaminen tarjoaa kuitenkin myös välineitä korjata tilannetta, sillä sen kautta on mahdollisuus sijoittaa nimenomaan eriarvoisuuden vähentämisen ja ilmaston puolesta toimiviin hankkeisiin. Talouskasvu itsessään ei siis itsessään välttämättä ole pelkästään huono asia, mutta voimme toki kyseenalaistaa, tarvitaanko esimerkiksi Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa edelleen lisää talouskasvua?

Voiko sijoittamisella oikeasti vaikuttaa mihinkään? Onko sijoittamillamme roposilla oikeasti jotain merkitystä?

Välillä voi iskeä epätoivo siitä, onko yksittäisen ihmisen pienillä teoilla lopulta mitään merkitystä tässä maailmankaikkeudessa. Onko omien muoviroskien lajittelulla mitään merkitystä, kun valtamerissä ajelehtii valtavia jätelauttoja ja tehtaat tupruttavat ilmatilaan hiilidioksidipäästöjä, minkä ehtivät? Meillä on usein tapana vähätellä omien tekojemme merkitystä, mutta yhdessä yksilöistäkin tulee suuri massa, jolla on valtaa ja vaikutusta. 

Mietimme vastuullisuutta arkisissa askareissamme ja kulutuspäätöksissämme: syömme kasvisruokaa, suosimme julkista liikennettä, valitsemme ympäristöystävllisemmän sähkösopimuksen ja pyrimme hankkimaan kestäviä ja laadukkaita vaatteita. Näillä kaikilla teoilla on vaikuttavuutta, mutta impaktisijoittaminen voi vastuullisuustekona olla jopa merkittävämpi kuin arkiset kulutusvalintamme. Esimerkiksi sijoittamalla uusiutuvaan energiaan, saattaa vähentää moninkertaisesti hiilidioksidipäästöjä suhteessa omaan kulutukseensa, kun energiayhtiö korvaa uusiutuvilla energialähteillä kivihiilen. Tietenkään sijoittamalla aikaansaadut hienot muutokset eivät vähennä vastuutamme arkisista kulutusvalinnoista, mutta yhdessä näillä valinnoilla voimme saada jo paljon enemmän aikaan. 

Edes impaktisijoittaminen ei tietenkään ole ongelmaton tai täydellinen järjestelmä maailman epäkohtien muuttamiseksi. Samoin kuin ei ole jätteiden lajittelu tai moni muukaan ratkaisu. Mutta vaikka täydellisiä ratkaisuja ei ole, se ei ole mielestäni syy olla tekemättä mitään. Esimerkiksi impaktisijoittaminen on ilmiönä uusi, mutta mitä enemmän tällaisille aidosti vaikuttaville ratkaisuille on kysyntää, sitä enemmän niitä myös on tarjolla. Sillä, että haluamme selvittää sijoitustemme vastuullisuutta ja vaikuttavuutta, on valtaa. Samoin kuin sillä on valtaa, että vastuutamme yrityksiä esimerkiksi niiden tekemästä työstä ympäristön ja ihmisoikeuksien eteen. 

Kiinnostavaa on pohtia myös myös naisten roolia sijoitusmaailmassa. Perinteisesti sijoittaminen on ollut hyvin vahvasti miesten dominoima kenttä, joten on mielenkiintoista, että esimerkiksi Taalerin asiakaskunnasta ennen Impaktisalkkua vain noin 20% oli naisia, mutta impaktisijoittamisen myötä nykyään 40-60% uusista asiakkaista on naisia. Tämä kertoo varmasti paitsi siitä, että yhä useampi nainen on kiinnostunut sijoittamisesta ja haluaa turvata oman taloutensa, mutta mahdollisesti myös siitä, että erityisesti naisia kiinnostaa tehdä maailmassa positiivista muutosta synnyttäviä valintoja. Vaikka sukupuoli ei tässä tietenkään ole määrittävä tekijä, on mielestäni hienoa, että naiset osallistuvat nykyään aktiivisemmin myös sijoittamista koskevaan keskusteluun.

Muutos on vastuullisemman maailman puolesta hidasta, mutta suunta on oikea. Siksi olisi sääli, jos ihmiset, joille vastuulliset arvot ovat tärkeitä, jättäytyisivät tästä keskustelusta ulkopuolelle, koska juuri teidän ja meidän ääntä tarvitaan. Niin kauan, kun meillä ei ole muuta kuin tämä järjestelmä, sen ulkopuolelle jättäytyminen ei hyödytä meitä itseämme eikä luo muutosta maailmassa. Ja uskon, että parhaiten järjestelmää voi muuttaa sen sisältä käsin.

*

Lue impaktisijoittamisesta sekä sijoittamisen aloittamisesta lisää aiemmin tekemästäni blogijutusta! Jos sijoitussanasto on hakusessa, apua siihen puolestaan voi löytää täältä.

Kannattaa kurkata myös Ida365-blogin jutut impaktisijoittamisesta, jos aihe kiinnostaa. 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

25/02/18

Mukavuus ennen kaikkea – myös alusvaateostoksilla

251 106 luomupuuvilla-alushousut

Kaupallinen yhteistyö: Asennemedia & Pierre Robert

Okei, loikkasin ulos mukavuusalueeltani noin kuukausi sitten, kun julkaisin täällä blogissa muutamat bikinikuvat ja nyt saan jälleen keräillä rohkeuttani, sillä alusvaatemerkki Pierre Robert haastoi minut mukaan alusvaatekampanjaan pohdiskelemaan, mikä on minulle alusvaateostoksilla tärkeää ja millaiset ovat täydellisen mukavat alusvaatteet. Tässä siis elämäni ensimmäiset alusvaatekuvat, olkaapa hyvät!

Pureuduin tuossa aiemmassa postauksessani siihen, kuinka kriittisesti omasta ja muiden vartaloista nykyään somessa puhutaan samanaikaisesti, kun haikaillaan sallivampien ja armollisempien vartaloihanteiden perään. Siispä päätin tuolloin, että en aio häpeillä omaa ihan tavallista kroppaani, eikä pitäisi kenenkään muunkaan. Siitä huolimatta tunnustan, että jännittää taas julkaista näin vähäpukeisia kuvia, vaikka näissä näkyy vähemmän paljasta pintaa kuin uimarannalla!

laadukkaat alusvaatteet

Mutta siis… Syy näiden kuvien taustalla on uusi Suomessa lanseerattava Pierre Robert -alusvaatemallisto, jonka tiimoilta minut haastettiin valitsemaan kokoelmasta suosikkejani sekä pohtimaan alusvaatepukeutumista. Mikä minulle on alusvaatteissa tärkeää ja millaisista alusvaatteista itse tykkään eniten?

Vaikka tyyli on minulle pukeutumisasioissa aina kriteeristön ykkönen, heti kakkosena tulee mukavuus. Haluan, että vaate istuu hyvin ja tuntuu mukavalta ja sopivalta päällä – sama pätee alusvaatteisiin, joissa mukavuus on minulle vielä muitakin vaatteita tärkeämpi seikka. Inhoan painaumia jättäviä saumoja, kiristävää tunnetta tai kankaita, jotka valuvat tai vetäytyvät sinne, minne ne eivät kuulu. Pidän kaikkein eniten pehmeistä mikrokuitu- ja puuvillamateriaaleista, jotka tuntuvat ihoa vasten sileiltä ja huomaamattomilta. Pidän arkialusvaatteissani eniten hillityn minimalistisesta tyylistä ja voi olla, että alusvaatelaatikkoni näyttää kovin tylsältä, mutta pääosin se kätkee uumeniinsa vain keskenään identtisiä mustia, yksinkertaistakin yksinkertaisempia pikkuhousuja. Jos alusvaatefilosofiani pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, voisi sanoa, että silloin alusvaatteet ovat riittävän mukavat, kun niiden olemassaolon voi käytännössä unohtaa kokonaan.

luomupuvillaiset pikkuhousut

Huomaan, että ikä ei siinä mielessä tule yksin, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän arvostan mukavuutta. Muistan joskus parikymppisenä kämppikseni ihmetelleen, miten voin kotonakin hengailla farkuissa, kun hän vaihtoi välittömästi kotiin päästyään mukavampaa ylle. Tuolloin aidosti viihdyin farkuissani, mutta nykyään housut lähtevät jalasta yleensä aika vikkelään kotiin päästessä. Olen myös vaihtanut lähes kaikki rintaliivini kaarituettomiin versioihin ja kesäisin lämpimillä säillä saatan viilettää täysin ilmankin.

Pääsin testailemaan Pierre Robertin alusvaatteita, joissa yhdistyvät aika saumattomasti (hahaa, pun intended) nämä minunkin peräänkuuluttamani ominaisuudet: mukavuus, minimalistinen tyyli, laadukkaat ja miellyttävät materiaalit sekä vastuullisuus. Monet malliston alushousut on valmistettu GOTS-sertifioidusta luomupuuvillasta ja lisäksi kokoelmassa on myös ohuesta mikrokuidusta valmistettuja alushousuja, pehmeitä kaarituettomia t-paitaliivejä sekä yksinkertainen toppi. Omia lemppareitani mallistossa ovat mikrokuituiset pitsisomisteiset pikkuhousut sekä korkeavyötäröiset luomupuuvillaiset pikkuhousut.

t-paitaliivi

Olen korkeavyötäröisten housujen ystävä ja olen huomannut, että ne sopivat minun vartalotyypilleni kaikkein parhaiten. Jotenkin en silti koskaan ole tullut käyttäneeksi alusvaatteissa korkeavyötäröisiä, napaan asti nousevia malleja, vaikka bikineissäkin pidän niiden vintage-fiiliksestä. Vaikka ne eivät harmillisesti näy nyt näissä lopullisissa kuvissa kuin vilauksena tuossa yllä olevassa kuvassa, ne olivat päällä yhdet suosikeistani.

Rehellisesti sanottuna minua suorastaan nauratti, kun vedin vaaleanpunaiset korkeavyötäröiset pikkuhousut ylleni ja tajusin muuttuneeni omaksi äidikseni. Olen aina hihittänyt äitini korkeavyötäröisille “mammapikkareille”, ja nyt mallailin niitä tyytyväisesti nyökytellen ylleni. Myönnetään äiti, ne ovat tosi mukavat! Ja samasta puustahan meidän kroppamme ovat sattuneesta syystä veistetty. Sanokaa, että edes joku muukin siellä ruudun takana on sortunut kokeilemaan äitien suosimaa alushousumallia ja tykästynyt? :D

mukavat alusvaatteet

Tiedoksi kiinnostuneille, että Pierre Robertin alusvaatteita saa hyvin varustelluista päivittäistavarakaupoista ja tavarataloista sekä merkin omasta verkkokaupasta. Kokomitoituksesta voisin sanoa vinkiksi sen verran, että tuotteet vastaavat aikalailla kokomitoitusta, mutta jos arvot kahden eri koon välillä, ota se suurempi. Noita kuvissa näkyviä vaaleanpunaisia alusvaatteita ei ole tällä hetkellä saatavilla verkkokaupassa, mutta niitä on myynnissä päivittäistavarakaupoissa.

Saan arpoa teille lukijoille ihania Pierre Robert -alusvaatepaketteja ja kolme onnellista voittaa siis omakseen Pierre Robertin alusvaatteita. Osallistu kisaan vastaamalla kysymykseen: mikä on sinulle tärkeintä alusvaateostoksilla? Olisi toki myös hauskaa saada palautetta näistä postauksen jännitystä herättäneistä kuvista! Jätä kommenttisi 4.3.2018 mennessä ja muista liittää sen yhteyteen toimiva sähköpostiosoite, sillä kontaktoin voittajia sähköpostitse. Kilpailun säännöt löydät täältä.

luomupuuvillaiset alusvaatteett-paitaliivit

Photos: Arttu Mustonen

Related posts

20/02/18

Phantom Thread

69

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Sain reilu viikko sitten näyttää täällä blogin puolella pilkahduksen ihanan ylellistä punaisen maton eleganssia, kun esittelin Mert Otsamon minulle suunnitteleman upean uniikkiluomuksen. Merenvihreä iltapuku suunniteltiin siis tällä viikolla ensi-iltansa saavan Phantom Thread -elokuva inspiroimana ja sain kantaa pukua elokuvan ennakkonäytösiltana pari viikkoa sitten, kun samalla juhlistettiin leffateatteri Maximin uudelleenavajaisia.

Pääsin itse katsastamaan Phantom Threadin jo etukäteen ennakkonäytöksessä, mutta tällä viikolla koittaa sitten viimein odotettu hetki, kun 6 Oscard-ehdokkuutta ja lukuisia elokuva-alan palkintoja kahminut leffa saa ensi-iltansa perjantaina 23.2.2018. Ja huom, lippuja voi jo tänään ostaa viikonlopun näytöksiin Finnkinon nettisivuilta!

Phantom Thread kertoo tarinan omaperäisestä 1950-luvun muotisuunnittelijasta Reynolds Woodcockista (Daniel Day Lewis), jonka hyppysissä syntyy toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Poikamiehenä viihtyvän ja alati vaihtuvista naisystävistään tunnetun Reynoldsin elämä saa uudenlaisia sävyjä, kun hänen eteensä kompuroi nuori ja voimakastahtoinen Alma (Vicky Krieps). Neuroottisen tarkasti omia rutiinejaan ja tapojaan noudattavan Reynoldsin arki ei ole entisensä, kun Almasta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa.

Elokuva tarjoilee katsojalleen paitsi mielenkiintoisen sukelluksen muotisuunnittelijan työhön, myös visuaalisen elämyksen, joka on täynnä sekä kauniita tuokiokuvia 50-luvun Englannista että ainutlaatuisia muotiluomuksia menneiden vuosikymmenten hengessä. Tarinan viipyilevä ja rauhallinen tunnelma saavat odottamaan pinnan alla kytevien jännitteiden purkautumista yllättävien käänteiden muodossa – ja sellaisia elokuvassa myös hienovaraisesti tarjoillaan. Leffan loppuun on kuitenkin säästelty melkoinen yllätys, joka pyöräyttää koko tarinan luonteen jännittävällä tavalla ympäri ja saa kävelemään elokuvateatterista ulos melkoisen hämmennyksen vallassa. Kerrassaan kiehtova elokuva, voin suositella!

Huippuarvioita kerännyt elokuva on kiinnostavalla tavalla erilainen kuin mikään hetkeen näkemäni ja leffassa nähdään monta loistoroolia. Etenkin Reynoldsin kuivakkaan asiallisena ja jämäkkänä Cyril-siskona nähtävä Lesley Manville loistaa roolissaan ja on roolistaan myös parhaan naissivuosan Oscar-ehdokkaana. Samaten Daniel Day Lewis on Oscar-ehdokkaana parhaan miespääosan saajaksi. Kaikkiaan kuusi Oscar-ehdokkuutta saanut elokuva kilpailee myös parhaan elokuvan kategoriassa.

Jos haluat saada jo esimakua siitä, mitä on tulossa, niin trailerin voi kurkata tästä tekstin alta.

Related posts

11/02/18

Ensimmäistä kertaa iltapuvussa

18 139

Kaupallinen yhteistyö: Leffamaailma & Phantom Thread

Välillä tulee vastaan sellaisia päiviä, että nipistelen itseäni salaa miettiessäni, että miten ihmeessä olen onnistunut päätymään näin mahtaviin tilanteisiin ja projekteihin? Yksi sellainen hetki koitti taannoin, kun sain viestin, että yhteistyöprojektin tiimoilta haluttaisiin suunnitella minulle iltapuku. Anteeksi mitä?! <3 Kyllä se vain minulle passaa! Ja lapsuuden prinsessaunelmat kävivät tällä viikolla viimein toteen, kun sain parin viikon valmistelun jälkeen tällä viikolla pukea elämäni ensimmäistä kertaa ylleni iltapuvun. Enkä edes ihan mikä tahansa iltapuvun, vaan Mert Otsamon minulle mittatilauksena suunnitteleman uniikin luomuksen.

Miten tällaiseen projektiin sitten päädyttiin? Kyseessä on pian leffateattereihin rantautuvan Phantom Thread -leffan inspiroima juttu, joka sai siis innoituksensa elokuvan juonesta. Leffa kertoo fiktiivisen tarinan 50-luvulla eläneestä, omaperäisestä muotisuunnittelijasta, jonka hyppysissä syntyi toinen toistaan upeampia luomuksia niin seurapiirien kermalle, kuninkaallisille kuin elokuvatähdillekin. Oman twistinsä tarinalle antaa, kun suunnittelija kohtaa nuoren voimakastahtoisen Alman, josta tulee hänen muusansa ja rakastajattarensa. Kuusi Oscar-ehdokkuutta kahminut elokuva ilmestyy teattereihin Suomessa pe 23.2. ja sen traileri on jo katsottavissa Youtubessa.

Kerron elokuvasta vähän enemmän sitten lähempänä sen ensi-iltaa, mutta sitä odotellessa paljastan jo teille tämän upean puvun, jota sain pitää elokuvan ennakkonäytöksessä aiemmin tällä viikolla. Pitää varmaankin toivoa kutsuja iltapukujuhliin nyt jatkossakin, jotta pääsen käyttämään tuota mieletöntä uniikkia luomusta…

Tunnen itseni ihan erityisen onnekkaaksi, sillä kuulin jälkikäteen, että Mert Otsamo oli ihan itse ehdottanut, että tekisi mieluusti puvun juuri minulle. Se tuntui aikamoiselta kunnialta. Hän olikin jo suunnitellut valmiiksi muutamia luonnoksia, kun menin ensimmäiseen tapaamiseemme ja pidin heti näkemästäni. Suunnitelma eli ja muuttui vielä hiukan matkan varrella, mutta olimme molemmat lopputulokseen todella tyytyväisiä. Joku teistä saattoikin nähdä Instagram Storyn puolella välähdyksiä sovittelutuokioista, joiden ensimmäisessä vaiheessa ylläni oli vasta valkoisesta lakanakankaasta tehty prototyyppi. Vitsailin tuolloin, että olen menossa naimisiin, mutta totta puhuen voisin hyvinkin nähdä itseni juuri tämän tyyppisessä veistoksellisessa hääpuvussa, jos joskus vielä naimisiin päädyn.

Sain itsekin vaikuttaa designiin, mutta halusin tarkoituksella antaa suunnittelijalle aika vapaat kädet, sillä hänellä tuntui olevan niin selkeä ja omaa makuanikin miellyttävä visio valmiina mielessään. Otin itse kantaa pääasiassa yksityiskohtiin sekä väri- ja materiaalivalintoihin. Päämateriaaliksi valikoitui lopulta merenvihreä (lempivärini) raakasilkki, jota täydentämässä oli Mertin ulkomaanmatkoiltaan aikanaan löytynyt yönsininen glitterkangas. Mertin ajatuksena oli, että veistoksellinen yläosa avautuisi kimallukseen kuin kukkanen tai pinnasta rikottu ametistikivi.

Voin kertoa, että harvoin on ollut yhtä ylväs ja kaunis olo kuin tässä mekossa. Täydellisesti istuva vaate ja korsettimainen yläosa saavat ryhdin suoristumaan kuin itsestään ja pidän ihan valtavasti puvun kauniin naisellisesta siluetista. Voisipa pukeutua näin joka päivä! Tai no okei, ei ehkä ihan joka päivä, mutta vaikka edes kerran kuussa. :D

Suurkiitos Mert Otsamolle ihan mielettömästä puvusta – en malta odottaa, että pääsen käyttämään tätä uudelleen! Iso kiitos myös rakkaalle Eevaleena Liedekselle upeasta kampauksesta ja meikistä, jotka täydensivät iltapuku-lookini täydellisesti sekä valokuvaaja Angelina Ilmastille näistä ihanista kuvista! <3 Kiitos myös Luonnontieteelliselle museolle hienosta kuvauslokaatiosta sekä Leffamaailmalle mahtavasta yhteistyöstä.

Jos haluatte päästä näkemään puvun ihan omin silmin, se on vielä huomisen ajan esillä elokuvateatteri Maximissa, joka avattiin tällä viikolla perusteellisen remontin jälkeen uudelleen yleisölle. On muuten myös mainittava, että tuo uusittu Maxim on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen. Erittäin viihtyisäksi ja alkuperäistä sisustusta kunnioittaen remontoitu elokuvateatteri taitaa jatkossa olla oma lempparini Finnkinon elokuvateattereista, sillä sen valikoimaan on luvattu tuoda erityisesti kaikenlaista art house -elokuvaa sekä eurooppalaisia ja vähän vaihtoehtoisempia elokuvia. Ja uudistuneessa Maximissa saa muun muassa nauttia viiniä leffaillan lomassa, jos sellainen kiinnostaa. :) Samantyyppinen meininki siis kuin esimerkiksi ihanassa Rivierassa täällä Kalliossa, jossa muuten tullaan myös esittämään Phantom Threadia, jahka se saa ensi-iltansa. :) Suosittelen!

Photography: Angelina Ilmast

Dress: Mert Otsamo

Makeup & Hair: Eevaleena Liedes

Related posts