11/06/16

Sitruunainen parsarisotto ja viininmaistelua

16 66

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Asennemedia & Hoya de Cadenas

Olen aika laiskanpulskea kotikokki perusarjessa, enkä useinkaan jaksa tai viitsi käyttää kamalasti aikaa tai vaivaa ruoanlaittoon – ainakaan, jos valmistan ateriaa vain itselleni. Todellisuudessa kuitenkin tykkään kokata silloin tällöin, ja nähdä vaivaakin, jos homma tuntuu mielekkäältä. Ja mielekkäältähän se tuntuu yleensä silloin, jos ruokaa pääsee laittamaan jollekulle toiselle. Tuntuu heti paljon perustellummalta tuhrata lieden ääressä pidempään, kun työn hedelmistä pääsee iloitsemaan joku muukin. Tällä viikolla kaivoin naftaliinista yhden sesonkiherkun reseptin, jonka olen muinoin julkaissut täällä blogissakin. Tämä ohje on jäänyt blogiarkistojen taa piiloon viime muutossa, joten on aika virkistää muistia tästä herkusta uudelleen: sitruunainen parsarisotto!

Inspiraatio parsarisottoon syntyi itse asiassa vähän yllättävää reittiä: syynä oli nimittäin viini, sillä yhteistyön myötä testaamani Hoya de Cadenas Night Harvest -valkoviinin kerrotaan sopivan yhteen erityisen hyvin nimenomaan paellan tai risottojen kanssa. Olin itse asiassa itsekin vähän unohtanut tämän koko risoton, mutta inspiraation myötä palasi mieleen, että joskus vuosia sitten tein ihan superhyvä risottoa… Niinpä kaivelin reseptin arkistoista esiin ja päätin kokeilla uudelleen!

Espanjan Valenciasta peräisin olevan Hoya de Cadenas Night Harvest -uutuusviinin erikoisuus piilee siis siinä, että viinirypäleet on poimittu öiseen aikaan. Kuulostaa hieman hifistelyltä (toisaalta, koskapa viinihommiin EI liittyisi pientä teknistä hifistelyä), mutta itse asiassa tuo yöpoiminta vaikuttaa viinin laatuun, koska viileässä yössä poimittujen rypäleiden ominaisuudet ovat paremmat kuin paahtavassa helteessä.

Useamman rypälelajikkeen sekoituksena valmistettavan Hoya de Cadenasin takana oleva viinitila sijaitsee vuoren rinteellä, missä lämpötilaerot ovat päivällä ja yöllä suuria, ja se on rypäleiden kypsymisen ja aromien kehittymisen kannalta kertoman mukaan pelkästään hyvä asia. Vuorokauden lämpötilavaihtelut takaavat rypäleille optimaaliset kasvuolosuhteet ja yöpoiminnan ansiosta ominaisuudet pääsevät vieläkin paremmin esiin. Vaikka en viineistä paljonkaan ymmärrä, niin sen maistoin minäkin, että hyvää on. :) Olen valkoviinien suhteen usein hiukan nirso, joten on aina mukava löytää sellaisia varmoja, hyviä luottoviinejä. Tähän pulloon uskaltaisin ehdottomasti tarttua Alkon hyllyssäkin.

Mutta takaisin siihen risottoon… Tämä risottoresepti on siis vähän sellainen itse kehitelty fuusio kahdesta eri risotosta. Löysin nimittäin vuosia sitten Nigella Lawsonin keittokirjasta ihanan kuuloisen sitruunarisoton ohjeen, mutta koska todellisuudessa mieli teki parsarisottoa (rakastan sitä!), päätin luovana tyttönä tuunata hiukan ja yhdistää kaksi ohjetta. Jätin Nigellan ohjeesta tiikeriravut pois ja korvasin ne tyytyväisenä parsalla, ja niin syntyi sitruunainen parsarisotto. Ja siitä tuli ihan tolkuttoman hyvää!

Olen tehnyt risottoa oikeaoppisesti vain kerran aiemmin ja silloin keittiössä oli mukana myös apukokki. Nyt tällä kertaa tein ruoan kokonaan ihan yksin ja tuli jo valmiiksi vähän hiki, kun mietin, miten saisin yhtälön toimimaan. Muistelen viimekertaisesta risottokokkailusta, että ihan kauheasti siinä ei ehtinyt tyhjän panttina seisoskelemaan ja viheltelemään. Eli teille tiedoksi, jotka ette ole ennen kokeilleet: kannattaa varautua viettämään lieden ääressä tovi melko intensiivisesti!

Risoton tekeminen ei ole mitenkään erityisen vaikeaa, mutta sitä saa haudutella ja hämmennellä aika antaumuksella ja valmistuksessa on paljon erilaisia vaiheita. Niinpä tätä ruokaa kokatessa on turha haaveilla surffailevansa samalla netissä. ;) Risoton valmistamiseen kannattaa varata sellaiset 40-50 minuuttia aikaa – etenkin, jos ruokaa laittaa yksin. Kädet olivat kokkaillessa melkoisen täynnä eikä tyhjää hetkeä hämmentelyn, pilkkomisen, raastamisen ja säätämisen väliin oikeastaan jäänyt. Mutta mikä tärkeintä, ruoka onnistui suoraan sanottuna aika täydellisesti. Väitän siis, että tällä ohjeella ei yksinkertaisesti voi epäonnistua.

Nigellan kirjan mukaan alla olevalla ohjeella tulisi risottoa kaksi annosta, mutta mielestäni määrä oli lähempänä kolmea tai neljää, jos annokset eivät ole ihan jättimäisen suuria.

SITRUUNAINEN PARSARISOTTO

2 salottisipulia (tai kevätsipulia)

1 sellerinvarsi

60 g suolatonta voita

1 rkl oliiviöljyä

3 dl hyvää risottoriisiä

1 litra kasvislientä

puolikkaan hyvin pestyn sitruunan kuori ja mehu

2 tuoretta rosmariininoksaa (silppua lehdet hienoksi)

1 dl raastettua parmesaania sekä vähän ylimääräistä risoton pinnalle

4 rkl kuohukermaa

1 kananmuna

merisuolahiutaleita

valkopippuria

6-7 vartta vihreää parsaa

valkoviiniä

Pane sipulit ja sellerinvarsi tehosekoittimeen ja jauha hienoksi massaksi. Kuumenna puolet voista sekä öljy ja sipuli-selleriseos reilunkokoisessa kattilassa ja freesaa seosta noin 5 minuuttia. Älä anna tarttua pohjaan. Kuumenna toisessa kattilassa kasvisliemi ja pidä kiehuvan kuumana. Mittaa sipuli-sellerikattilaan riisit ja sekoita hyvin, jotta kaikki jyvät saavat rasvakylvyn.

Kaada kauhallinen lientä riisin joukkoon ja sekoita, kunnes neste on imeytynyt. Lisää toinen kauhallinen ja sekoita taas. Voit lorauttaa sekaan myös valkoviiniä – se antaa risotolle hyvän aromin. Jatka samaan malliin, kunnes riisi on pureskeltavan pehmeää (al dente). Et ehkä tarvitse kaikkea lientä tai sitten sinun on jopa hieman lisättävä kuumaa vettä.

Kun riisi on jo melkein kypsää, kuori parsat, paloittele ne ja lisää riisin sekaan muutamaksi minuutiksi pehmenemään. Mausta risotto sitruunankuorella ja rosmariinilla. Vatkaa munankeltuainen, sitruunamehu, parmesaani, kerma ja pippuri pienessä kulhossa.

Kun risotto on valmis, ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon muna-sitruunaseos sekä loput voista ja suolaa oman maun mukaan. Tarkista maku, ripottele päälle parmesaania ja käy herkuttelemaan!

PS. Muistuttelen taas, että Valviran (järjettömien) ohjeiden mukaan itse viiniä ei saa kommentoida, mutta muuten kommenttikenttä on avoin keskustelulle. :)

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Related posts