Haastattelussa Mallikoulu-ohjelman tuomari Vesa Peräkylä

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Mallikoulu

Mitä mainiointa pääsiäistä tyypit! Lomapäivinä on hyvin aikaa tuijotella töllöä ja tänään pyörähtää muuten illalla käyntiin Mallikoulun toinen jakso AVA-kanavalla klo 21. Ohjelman tuomaristossa istuva Anne Kukkohovi on suomalaiselle tv-yleisölle tuttu, mutta Annen rinnalla tuomaristossa häärivä stylisti Vesa Peräkylä saattaa osalle olla vielä tuntematon tuttavuus. Mutta nytpä saatte tilaisuuden tutustua häneen vähän lähemmin, sillä pääsin jokin aika sitten jututtamaan pitkänhuiskeaa herraa ohjelman kulisseissa. :)

Olet monille suomalaisille vielä tuntematon nimi. Kerro hiukan omasta historiastasi muodin parissa ja miten olet päätynyt stylistin uralle?

Olen tehnyt töitä mallina noin 11 vuoden ajan ja mallina työskennellessäni heräsi jossain vaiheessa kiinnostus myös kuvien luomiseen kohtaan pelkän poseeraamisen ohella. Jossain vaiheessa tuntui, että kaipasin maisemanvaihdosta ja muutin Lontooseen. Lähdin maailmalle oikeastaan ilman mitään kunnollista suunnitelmaa, mutta nyt olen asunut jo viimeiset 5 vuotta Lontoossa.

Lontooseen muutettuani tapasin paljon erilaisia ihmisiä, joiden kautta löysin kaikenlaisia hommia muodin parista. Olin päivätyössä muun muassa visual merchandiserina, personal shopperina sekä sisäänostohommissa. Pikkuhiljaa tein muiden töiden ohessa kuvauksia ja ajauduin stailaamisen pariin oikeastaan vähän vahingossa. En koskaan varsinaisesti päättänyt ryhtyä stylistiksi – se oli vain minulle jotenkin hirveän luontaista ja tapahtui vähän kuin itsestään.

Noin vuosi sitten tein lopulta päätöksen, että haluan tehdä stylistin hommia täysillä ja lopetin päivätyöni.  Otin tosi ison riskin ja lähdin vain tekemään.

Millaisia töitä olet päässyt stylistina tekemään?

Olen tehnyt enimmäkseen stailaustöitä pääasiassa muotijulkaisujen editorial-kuvauksiin, mutta teen oman yritykseni kautta myös art directorin hommia eli kehittelen luovia konsepteja ja visuaalisia maailmoja kuvauksiin.  Toimenkuvani onkin oikeastaan vähän laajempi kuin pelkkää stailaamista – olen ikään kuin muotikuvausten ohjaaja.

Olen tehnyt kuvauksia muun muassa ID onlinelle, Fault Magazinelle ja monenlaisille itsenäisille julkaisuille. Työhistoriassani on paljon kaikenlaisia poikkitaiteellisia töitä, mutta teen myös kaupallisempia projekteja. Vastaan esimerkiksi kaikista FINSK Londonin kampanjoista.

Miten päädyit mukaan Mallikoulu-ohjelmaan?

Minulle soitettiin ja minua pyydettiin mukaan! Ja myönnän, että olin tosi yllättynyt. Ensimmäinen reaktioni taisi olla jotakin, että ”Eikö siellä ole ketään muuta, jota olisitte halunneet pyytää?” Haha. Ehdotus tuli siis aika puskista ja päätös osallistumisesta piti tehdä hyvin nopeasti. Ajattelin vain, että miksipä ei. Kaikkea pitää kokeilla!

Millaista on ollut työskennellä tv-projektissa? Oletko aiemmin tehnyt tv-töitä?

TV-projektit ovat minulle jo entuudestaan tuttuja ja olen tehnyt paljon etenkin mainoskuvauksia. Tällaisen tv-sarjan kuvaaminen on loppujen lopuksi aika samanlaista, joten olen tottunut esimerkiksi siihen, että kohtauksia otetaan monta kertaa uusiksi. En osaa itsekään pelätä kameraa, koska olen entinen balettitanssija ja käynyt ilmaisutaitolukion – esiintyminen on minulle siis aika tuttua. Kaikki on mennyt kameran edessä melko mutkattomasti, kun olen vain oma itseni.

Mitä ajattelet Mallikoulu-kisaajien tasosta? Onko joukossa todellista potentiaalia?

Osanottajien taso on ollut todella kova. Olemme tuomareiden kesken tuumailleet, että tämän Mallikoulu-kauden kilpailijat ovat ehkä kovatasoisimpia, mitä suomalaisissa mallikilpailuissa on nähty. Monessa tytössä on tosi paljon kansainvälistä potentiaalia. Ja totta kai yksi oma suosikkikin ylitse muiden on jo löytynyt, mutta en paljasta kuka.

Kaikilla tuomareilla taitaa olla kisaajien joukosta omat suosikkinsa, ja onkin hauskaa, ettei kukaan yksittäinen tyttö ei ole noussut sillä tavoin ylitse muiden. Kukin tuomari etsii kilpailijoista vähän eri asioita. Itse haluaisin löytää sellaisen tytön, jonka voisin lähettää suoraan maailman suurten muotiviikkojen näytöslavoille. Olen aina ollut sellainen high fashion -tyyppi, joka tykkää vähän erikoisemman näköisistä malleista. Minusta on aina hyvä, jos mallilla on persoonallinen look, vaikka se tarkoittaisikin, että joutuu olemaan vähän altavastaajan asemassa.

Olet itsekin työskennellyt pitkään mallina. Miltä tuntuu tuomaroida nuoria mallikokelaita?

On ollut tosi kummallinen kokemus olla mukana tällaisessa ohjelmassa. Tavallaan autamme nuoria tyttöjä ja polkaisemme ohjelman kautta mahdollisesti monta uraa käyntiin. Samanaikaisesti on  jännittävää huomata, miten erilaista se on verrattuna siihen, miten itse on aikanaan oman uransa aloittanut. Näen itseäni näissä tytöissä kovastikin.  Perinteisen kaavan kautta eteenpäin pyrkiminen mallimaailmassa on kovaa hommaa, mutta toisaalta en tiedä, olisiko minusta ollut noin nuorena tähän: tv-kameroiden eteen ja kauas pois kotoa ja perheen parista. Haluan ehdottomasti antaa heille suuret aplodit siitä hyvästä!

Olet asunut nyt jo pitkään Lontoossa. Oletko päässyt työskentelemään joidenkin erityisen kiinnostavien tyyppien kanssa?

Olen vähän sellainen tyyppi, että minut voi heittää minne vain ja pärjään kyllä ja saan helposti kavereita. Yksi mielenkiintoisimmista työprojekteista on ollut, kun pääsin tekemään brittimuusikko Charlie Simpsonin kansikuvaukset Fault Magazineen. Toinen kiinnostava tyyppi, jonka kanssa olen saanut työskennellä, on ollut Amy Winehousen paras lapsuudenystävä, joka on itse nyt breikkaamassa soul-laulajana.

Täällä Suomessa se tuntuu jotenkin absurdilta, mutta Lontoossa isoihin staroihin törmää jatkuvasti. Esimerkiksi Florence & The Machinen laulaja asuu naapurissani. Käymme aina samassa kahvilassa ja moikkailemme, koska olemme naapureita. En osaa itse oikein idolisoida ketään, vaan arvotan ihmiset sen mukaan, miten he kohtelevat muita. Jos joku on paskamainen, hän on paskamainen. Jos joku on kiva, hän on kiva. Statuksella ei ole niin merkitystä.

Mikä inspiroi sinua työssäsi?

Minua inspiroi oikeastaan kaikkein eniten arki ja sellainen luonnollinen jokapäiväinen tunteiden kirjo. Olen tunteellinen ihminen, joten töihini ja luomiini konsepteihin vaikuttaa paljon se, mitä omassa elämässäni on meneillään. Jos olen juuri eronnut ja mieli on maassa, kehittelemäni tarinat ovat synkempiä ja kun taas olen rakastunut, myös se näkyy töissäni myös.

No millainen fiilis sinulla on juuri nyt?

Tällä hetkellä on kyseenalainen olo: mikään ei tule ilman uhrauksia. Aina kun saa jotain, pitää myös vastavuoroisesti luopua jostakin. Juuri nyt olen vähän sellaisella harmaalla alueella, etten oikein tiedä, mitä seuraavaksi on tulossa.

Millä viidellä sanalla kuvailisit itseäsi?

Suora. Sanon asiat tosi suoraan, joskus liiankin suoraan. Olen aina ollut aika mustavalkoinen.

Lojaali.  Jos joku auttaa minua, hoidan hommat ja olen vastaavasti myös aina hänen tukenaan.

Hullu. Olen sillä tavalla vähän pimeä, ettei minulla ole oikein mitään itsesensuuria. Teen vain, mikä tuntuu hyvältä.

Tunteellinen. Olen vähän ”all over the place”. Kun on kivaa, olen iloinen ja kun surettaa, itken jossain nurkassa partaani, iso mies.

Luova. Se on yksi iso osa minua. Jos koen, etten saa olla luova työssä tai vaikkapa kokatessa, se masentaa minua.

Viisi sinulle tärkeää asiaa juuri nyt?

Rakkaus

Terveys

Balanssi työn ja vapaa-ajan välillä

Armollisuus itseä ja muitakin kohtaan

Lontoo

Mihin haluaisit seuraavaksi matkustaa?

Sellaisia paikkoja on paljon, mutta juuri nyt haluaisin päästä käymään Ateenassa. En ole koskaan käynyt Kreikassa, enkä oikeastaan ole kiinnostunut mistään rantalomista, mutta olen pienestä pojasta asti ollut kovin kiinnostunut Kreikan mytologiasta.

Millainen suhde sinulla on muotiin?

Muoti on minulle tapa ilmaista itseäni, enkä ole tippaakaan kiinnostunut trendeistä. Oma henkilökohtainen tyylini kuvastaa oikeastaan sitä, millainen fiilis minulla milloinkin on. Jos joku tulisi kysymään minulta, miten stailaisin hänet, kysyisin varmaankin, että ”kuka sinä olet?” Haluaisin ensin löytää punaisen langan tästä ihmisestä ja rakentaa tyyliä vasta persoonan ympärille. Stailaamisella ei minusta ole tarkoitus muuttaa ketään, vaan parantaa jo olemassa olevaa – luoda paras mahdollinen versio omasta itsestä.

Miten kuvailisit omaa tyyliäsi?

Olen sellainen moderni gootti. Minulla on aina ylläni mustaa ja nahkaa. Olen luonut itselleni kaikenlaisia tyhmiä sääntöjä: älä koskaan käytä kultaisia koruja. Korujen tulee olla joko mustia tai hopeisia – kultaa päälläni ei tulla näkemään ikinä. Niin ja sanoinko jo nahkaa? Nahkaa, nahkaa ja lisää nahkaa!

Joskus saatan laittaa ylleni jotain tummansinistä tai harmaata, mutta värien osalta villit vuoteni olivat joskus nuorena. Olin silloin todella kokeellinen, mutta taidan nykyään olla niin sinut omissa nahoissani, etten koe, että minun tarvitsee tehdä tyylistäni mitään ”statementia”. Jos vielä nykyään haluan joskus räväyttää, teen sen sitten kunnolla. Esimerkiksi muotiviikolle pukeuduin Tom of Finlandin printtikuosilla koristeltuun pukuun.

Millaisia unelmia sinulla on urallasi? Mitä haluaisit tehdä, jos mikä tahansa olisi mahdollista?

Mutta kaikkihan ON mahdollista! Minua kiinnostaa kehittää jatkuvasti omaa osaamistani ja tekemistäni monipuolisempaan suuntaan. Kyllästyn helposti ja rivistylistin työ  katalogikuvauksineen on loppujen lopuksi ihan samanlaista yhdeksästä viiteen -duunia kuin mikä tahansa toimistotyö. En haluaisi oman urani olevan sitä. Tykkään rikkoa sääntöjä, kyseenalaistaa normeja ja olla innovatiivinen. Urani on menossa stailaamisen parista yhä enemmän kokonaisvaltaisempien luovien konseptien laatimiseen.

Ajattelen asiaa niin, että rakennan tavallaan omaa imperiumiani, jonka alla voin tehdä kaikenlaista. Muotibisneksessä keskustellaan esimerkiksi aina siitä, syövätkö ihmiset ollenkaan. Vaikka olenkin vähän ruokavammainen, tykkään itse hyvästä ruoasta. Olen leikitellyt esimerkiksi sellaisella ajatuksella, että minulla olisi joku ”food for fashion” -tyyppinen ruokaohjelma. Tai ehkä voisin kirjoittaa kirjan vaikkapa siitä, millaista on muuttaa vieraaseen maahan.

Minua kiinnostaa ihmisten inspiroiminen ja auttaminen. Silloin kun itse aloittelin uraani, kukaan ei auttanut minua ja se tuntui aika kurjalta. Niinpä ajattelen, että jos menestyn itse, haluan auttaa myös ihmisiä ympärilläni ja viedä heitäkin eteenpäin. 

Jutun kuvat Vesan omasta mallikansiosta Paparazzin nettisivuilta. Jos haluat kurkata Vesan tekemiä stailaustöitä, niitä löytyy muun muassa hänen omilta nettisivuiltaan.