5/11/19

Jazzia, linnunpelättimiä, taide-elämyksiä ja leopardikuosia

1 121

En ole aikoihin kertoillut arkisia kuulumisiani, joten tänään voisi olla hyvä hetki pitkästä aikaa turista siitä, mitä minulle kuuluu juuri nyt?

♥ Rehellisesti sanottuna on melkoinen myllerrysten syksy – hyvässä ja pahassa – ja hetkittäin on pitänyt ottaa vähän aikaa itselleen kaiken sulattelemiseen. Menneen parin kuukauden ajalle on mahtunut paljon menetyksiä ja luopumista, joiden käsitteleminen on vaatinut ympärilleen rauhaa ja tilaa. Toisaalta, jos jotain olen huomannut, niin kipeätkin luopumisen hetket auttavat toisinaan selkiyttämään omia prioriteetteja sekä tekemään tilaa uudelle. Viimeisen kuukauden ajalle on osunut niin syviä surun tunteita kuin valtavan onnellistakin oloa ja leveitä hymyjä. Niin se elämä heittelee.

♥ Olen riemuissani siitä, että olen viimeinkin onnistunut selättämään ärsyttävän flunssani, joka ehti piinata yli kuukauden päivät. Köhäisenä ja nuhaisena piti suosiolla jättää iltakävelyt ja squash-pelit odottamaan otollisempia hetkiä. Viime viikolla uskaltauduin viimein taas yin-joogatunnille ja eilen palasimme Annikan kanssa jälleen viikoittaiseen iltakävelyrutiiniimme – ja olipa ihanaa! On ollut niin kivaa, että meillä on nämä säännölliset jokaviikkoiset kävelytreffit muiden kohtaamisten ohella, koska siten voi aina varmistaa, että vähintään kerran viikossa ehdimme jutella kunnolla viikon kuulumiset läpi.

♥ Kävin viime viikolla lounastreffeillä Vienan kanssa Putte’sissa, joka on itse asiassa yksi suosikkilounaspaikoistani Helsingin keskustassa. Moni ei edes tiedä, että Putte’sista saa lounasta, saati erinomaisen hyvää sellaista, joten ajattelinpa nyt vinkata muillekin, että kannattaa käydä katsastamassa. On ehkä hieman yllättävää, mutta pizzoistaan tunnetun ravintolan lounassalaattibuffet on ihan vertaansa vailla! Kohtuuhintaan voi valita joko pelkän salaattibuffetin tai pizzan/päivän keiton, jonka kylkeen saa nauttia vielä tuon ruokaisan salaattipöydän antimista. Ja kahvi tai teekin kuuluu hintaan. Vahva suositus!

♥ Menneen viikon aikana on Helsingissäkin päästy jo pieniin pakkaslukemiin ja olen saanut todeta, että nyt olisi korkea aika käydä hakemassa talvitakit vintiltä, sillä eilisillan kävelyllä meinasi tulla paksussakin villapaidassa vilu, kun ei ollut kunnollista talvitakkia harteilla. Yksi loistoniksi tällaiselta vilukissalta muille samanmoisille on hankkia sellainen oikein ohut kevytuntuvatakki, joka mahtuu täydellisesti kapoisenkin takin alle ekstralämmikkeeksi. Ostin omani joitakin vuosia sitten Uniqlosta, kun reissussa ollessa helteiset sääennusteet vaihtuivatkin kesken reissun huomattavasti koleampiin ja tarvittiin lisäkerroksia. Ohut kevytuntsikka on palvellut täydellisesti juuri tuollaisena välikerroksena, jolla saa tarvittaessa myös pidennettyä mukavasti kevyempien takkien käyttökautta pidemmälle syksyyn.

♥ Minulla on ollut muutamat aika mahtavat treffit viime aikoina mummokaverin kanssa, kun yritin yskän kourissa keksiä jotakin sellaista tekemistä, joka ei rasittaisi kurkkua ja ääntä niin kovasti. Mummokaverin viisautta kuultiin taannoin Afterwork-podcastissakin, joten mietin, että olisiko viimeinkin aika kuunnella hänen kanssaan joku jaksoistamme. Hänellä ei ole älypuhelinta eikä tietokonetta, joten hän ei ole pystynyt kuuntelemaan podcasteja aiemmin, mutta pari viikkoa sitten pistin tuoreen jakson pyörimään. Hän tykkäsi kovasti ja kun kysäisin, haluaisiko hän kuunnella toisenkin, niin tarjotuista aiheista hän halusi ehdottomasti kuunnella rasismia käsittelevän jakson. Keskustelun kuunneltuamme hän oli todella tuohtunut siitä, että kukaan ei ollut noussut puolustamaan jaksossa tarinansa jakanutta Mikaelaa, kun tämä joutui raitiovaunussa rasistisen hyökkäyksen kohteeksi. On aina ilo huomata, että 50 vuoden ikäero ei tunnu missään, kun arvomaailmat kohtaavat. <3

Yhden kerran lähiviikkoina pidimme lounastreffien tuoksinassa myös levyraadin. Kuuntelimme hänen toivekappaleitaan sekä sellaisia minun valitsemiani biisejä, joista arvelin, että hän saattaisi pitää. Mummon toivelistalla oli muun muassa Ville Valon ja Agentsin kappaleita (ja mummo kehui Villen olevan ilo sekä silmälle että korvalle, haha), Pepe Willbergiä, Tauno Paloa (joka sai hänet liikuttumaan kyyneliin asti), Elvistä (mummokaveri halusi rock’n’rollia ja sen tahtiin hytkyessään tokaisi, että eihän tätä kuunnellessa voi olla vähän tanssimatta!) sekä Samae Koskista, johon hän oli ihastunut Tähdet, tähdet -ohjelmassa. Viimeksi mainitun nimeä jouduttiin hiukan metsästämään, mutta löytyi se lopulta. On kuulkaa aikamoisen mieletön maailma ikäihmiselle tuo Spotify, josta löytyvät kaikki maailman kappaleet, kun normaalisti on vain pienen kannettavan radion ja sieltä tulevan musiikin varassa.

♥ Musiikista puheen ollen… Kävin viime viikolla katsomassa Kiasmassa tuoreimmat näyttelyt ja haluan erityisen painokkaasti suositella kaikille islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoteosta Kiasman ylimmässä kerroksessa. Kjartansson voitti aiemmin tänä vuonna Ars Fennica -palkinnon, jonka finalisteja esiteltiin Amos Rexin näyttelyssä kesällä. Pidin myös palkinnon voittaneesta teoksesta, mutta Kiasmassa nähtävä The Visitors on huikaisevan hieno. Ystäväni oli käynyt katsomassa teoksen jo aiemmin, mutta piti siitä niin kovasti, että halusi nähdä sen uudelleen. Ja nyt teoksen nähtyäni, ymmärrän täysin miksi ja haluan itsekin.

Vajaan tunnin mittainen musiikkiteos on jaettu usealle eri screenille, joilta voi seurata yksittäisten muusikoiden soittoa ja laulua eri puolilla suurta kartanoa. Yhdeksän erillistä videota yhdistyvät näyttelytilassa koskettavaksi ja mukaansa tempaavaksi musiikkiesitykseksi, johon on helppo uppoutua täysin siemauksin. Saavuin tilaan edellisen esityksen ollessa päättymässä ja hymähdin hieman, kun ihmiset sen päättyessä taputtivat. Tuntui hassulta, että joku haluaisi aplodeerata videoteokselle. Kuitenkin, kun olin päässyt kokemaan teoksen itse, tuntui itsestäänselvältä, että halusin osoittaa sille kunniaa taputtamalla. Se kertoo jotakin. Jotakin kertoo myös se, että esimerkiksi The Guardian on nimennyt teoksen “vuosisadan parhaaksi teokseksi”. Menkää ja kokekaa!

♥ Olen hehkuttanut rakasta sunnuntaitraditiotani ennenkin, mutta hehkutan sitä taas. Tenhon sunnuntaiset jazz-illat ovat yksi viikkoni kohokohdista. On täydellistä päättää viikko herkkuhetkeen pizzan äärellä lempikuppilan kotoisassa tunnelmassa ja hyvässä seurassa live-jazzin soidessa taustalla. Sunnuntaisin Suomessa on usein aika hiljaista ja vaisua – ravintolat ovat kiinni ja ihmiset vetäytyvät koteihinsa viikon päätteeksi valmistautumaan ja rauhoittumaan edessä häämöttävää maanantaita varten. Haastan kuitenkin kokeilemaan joskus jotakin muuta! Minulle sunnuntai-illat Tenhossa ovat täydellinen päätös viikolle ja ihana pieni irtiotto ennen seuraavan arkiviikon alkua. Olen monesti sanonut, että nämä sunnuntai-illat tuntuvat kuin minimatkalta jonnekin ulkomaille – ajatuksissaan voi kuvitella olevansa vaikka Berliinissä, sillä Helsingiltä tuo jazz-iltojen sympaattinen ja eloisa tunnelma ei ollenkaan tunnu.

♥ Hei muuten, jos missasit viime viikolla Ylen aamun torstaina, niin huikkaanpa, että kävin ohjelmassa vieraana juttelemassa pikamuodista Ivalo.comin Matti Lamminsalon sekämuotioikeuden tutkijan Heidi Härkösen kanssa. On hienoa, että tästä teemasta keskustellaan myös valtamediassa. Itse videopätkän pääsee katsomaan vielä jälkikäteen Yle Areenasta ja aiheesta tehdyn artikkelin voi lukea puolestaa täältä. Jos aiemmin kirjoittamani jutut aiheesta kiinnostavat, niin niitä puolestaan pääsee lukemaan täältä.

♥ Minut oli viime viikonloppuna kutsuttu Halloween-bileisiin ja jahkailin viimeiseen asti naamiaisasun kanssa, sillä en periaatteesta halua hankkia mitään uutta pelkkää naamiaisasua varten. Mietin jo, pukeutuisinko ollenkaan, mutta kun pohdiskelin aihetta Instagram storyssa, muutama seuraaja innostui jakamaan niin hyviä ja helppoja asuideoita, että inspiroiduin toteuttamaan niistä yhden, johon varusteet löytyivät sopivasti valmiiksi omasta kaapista. Tarvittiin vain ruudullinen flanellipaita, farkkuhaalarit ja olkihattu, niin ainekset linnunpelättimen lookiin olivat kasassa. Meikin taioin luomivärillä ja kajalkynällä haettuani ensin hakusanalla “scarecrow” hieman inspiraatiota. Päädyin lopulta jonkun naamiaisasuliikkeen sivuille, tutkailin meikkiä ja ryhdyin sutimaan naamaani toiveikkaana, että homma menisi ensimmäisellä yrityksellä nappiin… On pakko sanoa, että olin suorastaan itsekin ällistynyt siitä, miten hyvin lopputulos onnistui! Pitäisi vain rohkeammin kokeilla kaikkea tällaista! Jos lopputulos kiinnostaa, niin kurkatkaahan Instagramin puolelta.

Ja hei, tässä kohtaa on hyvä taas muistutella, että naamiasasuja suunnitellessa ja valitessa on hyvä muistaa kunnioitus muita kulttuureja ja kansoja kohtaan. Sorretun tai vähemmistökulttuurin edustajaksi pukeutuminen ei ole koskaan tyylikäs tai kunnioittava valinta, varsinkaan kuluneisiin, loukkaaviin ja kliseisiin stereotypioihin nojaten tai huumoria toisten kulttuurista vääntäen. Satu- ja eläinhahmot, taruolennot tai vaikka linnunpelätin ovat aina turvallisia vaihtoehtoja, jos ei muuta keksi.

♥ Olen menneen vuoden aikana viihtynyt hämmentävän hyvin leopardikuosissa. Vannoin joskus pieni ikuisuus sitten kaikennäköistä eläinkuoseista, mutta sittemmin olen joutunut syömään sanani ja oppimaan, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Nämä kuvat on ikuistettu jo aiemmin syksyllä ja tässä vaiheessa paljaat nilkat ovat enää haave vain, mutta leopardipöksyt pääsevät käyttöön pakkassäilläkin samoin kuin tuo ohut merinovillainen neule, joka on ollutkin yksi syksyn suosikkivaatteita.

merinovillaneule // woollen shirt Pierre Robert (2019)*

farkut // jeans Monki (2018)*

kengät // shoes Filippa K (2014)

aurinkolasit // sunglasses A+more (2019)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

19/07/19

Rakkaudesta jazziin

3 62

Jos johonkin en kertakaikkiaan kyllästy, niin Mammal Handsin melodiseen jazziin. Enkä tiedä, miten olin onnistunut sivuuttamaan bändin Transfixed-biisin, vaikka olen kuunnellut Shadow Work -albumia varsin ahkeraan. Tämä on niitä kappaleita, jotka eivät ehkä sykähdytä ensisoinnuista lähtien, mutta tempaa mukaansa, kun malttaa kuunnella vähän alkua pidemmälle. Hätähousuille tiedoksi, että siellä kolmen minuutin kohdalla pärähtää, mutta  melkein 8 minuutin mittainen kappale tuntuu silti joka kuuntelulla olevan ohi aivan liian nopeasti.

Tätä bändiä haluaisin todella paljon päästä kuulemaan livenä! He ovat esiintymässä Tukholmassa ensi lokakuussa, pitäisiköhän mennä sinne keikalle…

Mutta siis, jos jazz sytyttää (ja vaikka ei sytyttäisikään), niin kokeile ja ihastu! Monella on ihan kummallisia ennakkoluuloja jazzia kohtaan, mutta siihenkin genreen mahtuu niin monenlaista. Siksi haluan rohkaista kokeilemaan, mutta varoitan: Mammal Handsiin on helppo rakastua. :)


Related posts

5/04/19

Perjantaibiisi: Portico Quartet – Dust

1 54

Nyt olisi taas herkkupala hyvän musiikin ystäville! Siitä ei ole itse asiassa niin kovinkaan kauan, kun jaoin viimeksi Portico Quartetia joulukuun alkupuolella, mutta nyt on taas pakko. Olin jotenkin onnistunut missaamaan tiedon, että brittikokoonpanolta ilmestyi itse asiassa viime vuonna uusi albumi ja nyt viimein törmäsin tuoreimmalla levyllä julkaistuun Dust-biisiin. Ja sehän oli rakkautta heti ensikuulemalla. Jazzia, elektronista äänimaailmaa ja ambientia yhdistelevä bändi iskee melodisen ja melankolisen nykyjazzin ystävän musiikkimieltymyksiin kerta toisensa jälkeen niin täydellisesti, että hetkittäin tuntuu kuin biisit olisi räätälöity ihan vain meikäläisen makua miellyttämään.

On muuten kiinnostavaa, että instrumentaalimusiikkia tekevä Portico Quartet on ollut ehdolla myös arvostetun Mercury Prizen saajaksi monien muiden arvostettujen brittimuusikoiden rinnalla. Palkinto jaetaan Briteissä vuoden parhaaksi arvioidulle albumille ja ehdokkuudet jaetaan vuosittain 12 raadin parhaaksi arvioimalle albumille. Vaikka voittoa ei aikanaan osunut kohdalle, jo pelkkä ehdokkuus on aika kova kunnia, kun ottaa huomioon, että vuodesta 1992 asti jaetun palkinnon saajaksi on ollut ehdolla muun muassa sellaisia nimiä kuin David Bowie, Radiohead, Massive Attack, Amy Winehouse, New Order, Adele, Prodigy sekä monia muita brittimusiikin arvostetuimpia supertähtiä.

Mutta siis, jos melodinen, kauniisti soljuva jazz, rytmimusiikki ja sulavat electrosoundit kiinnostavat, niin suosittelen katsastamaan Portico Quartetin viime vuonna ilmestyneen Untitled (AITAOA #2) -albumin sekä etenkin Dust-kappaleen. Aivan ihanaa musiikkia!

Lisää biisisuosituksiani pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.



Related posts

8/01/19

Vuoden 2018 lempibiisit

58

Rakastan Spotifyn hauskaa vuosikoostetta, jonka avulla on mahdollista kurkistaa mennen vuoden musiikkikuulumisia: mitä on tullut kuunneltua ja miten paljon. Todella usein nuo vuoden musiikkitilastot yllättävät kovasti. Vuoden kuunnelluimmaksi kappaleeksi tai artistiksi saattaa hyvin nousta joku sellainen, jota ei olisi osanut tulla edes ajatelleeksi. Kuuntelen itse paljon musiikkia ja viime vuonna musiikkia Spotifyn äärellä tuli vietettyä 45 434 minuuttia, mikä tarkoittaa käytännössä yli kuukautta tauotonta musiikkia. Aikamoista!

Yllättäen vuoden kärkinimeksi artistien saralla pomppasi ylivoimaisesti jazz-kokoonpano Mammal Hands, jonka löysin vasta lokakuussa. On siis ilmeisesti tullut kuunneltua sitä aikamoisen paljon tuossa loppuvuonna, kun se kiilasi kärkisijoille tuosta ajoituksesta huolimatta. Pakko onkin kyllä suositella, koska kyseisellä bändillä ei ole varmaan ainoatakaan biisiä, joka EI olisi tosi hyvä. Muita paljon kuunneltuja artisteja olivat Auntie Flo, Ry X, Charlotte Day Wilson sekä aina vain Nils Frahm.

Vuoden suosikkibiisiksi nousi Auntie Flon ja Anbuleyn Su-la, joka onkin kyllä aivan niin fantastinen biisi, että yhä edelleen voisin kuunnella sitä vaikka tauotta aamusta iltaan. Siitä kappaleesta kerta kaikkiaan tulee hyvälle tuulelle! Muita vuoden suosikkikappaleita olivat esimerkiksi erehdyttävästi Stevie Wonderilta kuulostavan Pete Josefin ihana Spring At Last sekä Mammal Handsin jo ensikuulemalla sykähdyttänyt Kandaiki. Myös Soft Hairin Lying Has To Stop -biisiä tuli kuunneltua ahkeraan viime vuonnakin.

Koska Spotify on ystävällisesti koostanut valmiin soittolistan vuoden kuunnelluimmista 100 biisistä, niin ajattelin, että tämähän on aivan mahtava laittaa jakoon myös teille! Suurin osa kappaleista on tullut joskus matkan varrella jaettua täällä blogissakin, mutta joukossa on varmasti myös uusia tuttavuuksia. Pitkästä aikaa saatte siis soittolistan ja näissä sadassa biisissä riittää kuunneltavaa melkein 8 tunniksi! Ja hei, jos haluat itse tehdä tällaisen vuosikoosteen, niin sen pääsee tekemään täällä.

Ja kaikkia menneen vuoden biisisuosituksia pääset kuuntelemaan täältä sekä täältä.

Related posts