23/04/21

#NowMusicNeedsYou

41

Oletko miettinyt, millaista olisi elämä ilman musiikkia? Aika surullinen ajatuskin. Musiikki on läsnä niin monessa elämän tärkeässä ja arkisessa hetkessä, etten osaa edes kuvitella maailmaa ilman sitä. Tuo kaunis, ihana ja korvaamaton asia on antanut meille niin paljon. Se on auttanut ihastumaan, muistamaan, jaksamaan ja unohtamaan. Muuttanut surun kyyneliksi, hymyn nauruksi ja kaipauksen kiitollisuudeksi. Muistuttanut, miltä tuntuu olla aidosti elossa. (Lainaus: Eventu.al)

Tällä viikolla saatiin tieto, että musiikki- ja kulttuurialan ahdinko tunnistetaan myös valtionhallinnon tasolla ja tukea on luvassa viimeinkin. Moni muusikko, taiteilija, tapahtumajärjestäjä, teatterintekijä, valoteknikko ja muu näillä aloilla työskentelevä on jo ehtinyt menneen korona-aikana joutua melkoiseen ahdinkoon: ihmiset ovat joutuneet myymään instrumenttejaan ja kotejaan selvitäkseen tästä poikkeusajasta. On tärkeää, että myös päättäjätasolla ymmärretään kulttuurin merkitys yhteiskunnalle ja arvostuksen kulttuurialaa kohtaan tulee näkyä kauniiden sanojen lisäksi myös konkreettisina tekoina. Monella meistä on jo ikävä keikoille ja livemusiikin, teatterinäytösten ja esittävän taiteen pariin.

Kaiken tämän keskellä on herännyt fiilis, että voisipa itsekin tehdä jotain musiikki- ja kulttuurialan hyväksi. Musiikki on ollut meitä varten, kun olemme sitä tarvinneet. Miten voisimme nyt antaa takaisin? Tästä lähtökohdasta syntyi koronavuoden keskellä Eventual – palvelu, jonka tähtäimessä on paitsi tukea koronakriisin kourissa kipuilevaa tapahtuma-, kulttuuri- ja musiikkialaa, myös tuoda uudenlaisia toimintatapoja tapahtumajärjestämisen kentälle. Kun palvelua mukana perustamassa ollut tuttuni esitteli konseptin minulle, tuli heti tunne, että tässä haluan olla mukana.

Yksinkertaisuudessaan Eventualin idea on tuoda tapahtumat ja niiden kävijät lähemmäs toisiaan ja konsepti toimii samantyyppisellä logiikalla kuin esimerkiksi joukkorahoituspalvelu Kickstarter. Tähän mennessä tapahtumia on järjestetty niin, että päätetään järjestää, ilmoitellaan tapahtumasta, myydään lippuja ja toivotaan, että mahdollisimman moni löytää paikalle ja järjestämisestä koituvat kulut saadaan katettua. Eventualin toimintalogiikka keikauttaa asetelman päälaelleen: kuka tahansa voi luoda palveluun unelmiensa tapahtuman tai konsertin, ja se saa tarpeeksi kiinnostunutta yleisöä, on todennäköistä, että se kannattaa todennäköisesti myös järjestää. Ja tapahtumaan ilmoittautuneet maksavat lippunsa vain, mikäli tavoitteeseen päästään ja se toteutuu – aivan kuin Kickstarterin tapaisissa joukkorahoitusmalleissa.

Eventualin konsepti minimoi tapahtuman järjestämisestä koituvaa taloudellista riskiä ja mahdollistaa entistä paremmin sen, että kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Kuinka usein olen itsekin harmitellut sitä, että joku lempiartisti ei koskaan tule keikkailemaan Suomeen asti? Tai kuinka monia takuulla kismittää tapahtumakentän Helsinki-keskeisyys, jos itse sattuu asumaan Rovaniemellä tai Kuopiossa? Oli kyse sitten musiikista, puhujakeikasta, tanssishowsta tai mistä hyvänsä, mikäli pystytään osoittamaan, että kiinnostunutta porukkaa olisi keikkayleisön verran, tapahtumia kannattaisi mahdollisesti järjestää sellaisissakin kaupungeissa, jotka normaalisti eivät löytäisi tietään keikkakalenteriin. Yleisössä on voimaa!

Joukkovoiman mahdista on maailmalta inspiroivia esimerkkejäkin. Kun pienen italialaisen Cesenan kaupungin kaikki Foo Fighters -fanit löivät voimansa yhteen ja kokosivat 1000 paikallista muusikkoa yhteen soittamaan Learn to fly -biisin houkutellakseen bändin esiintymään pikkukaupunkiin, viesti meni perille. Foo Fighters kuuli faniensa toiveen ja järjesti kuin järjestikin konsertin alle 100 000 asukkaan Cesenassa.

Miten Eventual sitten käytännössä toimii? Kuka tahansa voi luoda tapahtuman: kerrot vain kenen toivoisit esiintyvän ja missä sekä arvioit annettujen vaihtoehtojen pohjalta realistisen lippuhinnan ja tapahtumakoon. Uraansa aloitteleva artisti ei välttämättä täytä stadionia tai supertähteä ei saada paikalle 20 euron lipuilla eli mitä realistisemmin speksit (etenkin lippuhinnan) osaa arvioida, sitä realistisemmat mahdollisuudet tapahtumalla on toteutua. Mitään muuta sinun ei tarvitse tehdä, sillä palvelu itse lähestyy artisteja ja potentiaalisia järjestäjiä ja keikkapaikkoja, mikäli näyttää, että tavoiteltu yleisömäärä saadaan täyteen. Tapahtumia palveluun voivat luoda myös artistit tai tapahtumajärjestäjät, jotka haluavat kartoittaa yleisön kiinnostusta tietylle tapahtumalle. Jokainen tapahtuma on aktiivisena 3 kuukauden ajan, jonka ajan on siis mahdollista yrittää kerätä riittävästi yleisöä.

Tukemalla tapahtumaa et siis maksa mitään, mutta olet sitoutunut ostamaan lipun, mikäli se saa kasaan tarpeeksi yleisöä ja järjestetään. Uuden tapahtuman luominen maksaa 10€, mutta summa pitää sisällään lipun tapahtuman toteutuessa eli oman keikkalipun saa tuolla tapahtuman perustamismaksulla.

Perustin itsekin palveluun muutaman tapahtuman omille suosikkiartisteilleni, joita olen haikaillut Suomeen esiintymään (toistaiseksi turhaan) tai joiden keikalle vain tahtoisin tosi kovasti päästä. Toivottavasti saan teistä keikkaseuraa ja innostuneita kannattajia – ja toivottavasti pääsemme näkemään näiden tapahtumien toteutuvan! Loin palveluun tapahtumat näille suosikkiartisteilleni, joiden musiikkia on täällä blogissakin päästy kuulemaan monet kerrat: Nils Frahm, Portico Quartet, Joni Ekman, Suad, Mammal Hands ja Second Wind Quintet. Muun muassa näille artisteille haluan osoittaa tukeni tämän pandemian keskellä – te olette tuoneet minun elämääni iloa, tunnetta ja valoa. Haluan siis antaa takaisin tällä tavalla ja toivottavasti päästään kuulemaan myös livenä jossain vaiheessa! Kurkkaa kaikki Eventualiin luodut tapahtumat täältä.

PS. Eventual-palvelu avautui yleisölle tällä viikolla ja on vielä betaversio-vaiheessa, joten palvelun ylläpito ottaa tosi mielellään palautetta, kehitysideoita ja parannusehdotuksia vastaan. Ne menevät toki perille täältä blogin kommenteistakin, mutta koska olen itse vain yksi palvelun käyttäjä muiden joukossa, suosittelen suuntaamaan palvelua koskevat ideat, ehdotukset ja palautteen suoraan nettisivujen kontaktilomakkeen kautta heille itselleen!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

18/03/21

Sielua hivelevää jazzia

27

Harva genre koskettaa sieluani kuin jazz. Jos mietin, minkä musiikin äärellä olen useimmin herkistynyt kyyneliin, ne ovat enimmäkseen jazz-kappaleita. Viimeksi tänään se tapahtui Gianni Brezzon Moof!-kappaletta kuunnellessani.

Gianni Brezzo -artistinimellä jazzia tekevä saksalainen Marvin Horsch julkaisi toisen, Tranditional Heart -nimeä kantavan albuminsa viime kesänä ja levy pitää sisällään myös sielua hivelevän “Moof!”-biisin. Äänimaisemilla, proge-henkisillä kitarariffeillä ja samettisen jazzahtavilla saksofonisoundeilla leikittelevä levy on myös kokonaisuutena hieno, joten jos tämä kappale innostaa, suosittelen kuuntelemaan koko albumin. Brezzo on kommentoinut albumia, että sen tekemisessä prosessi oli lopputulosta tärkeämpi: impulsiivinen ja intuitiivinen tapa soittaa ja löytää rytmi ja taltioida tätä prosessia levylle.

Pakko antaa vielä bonusta levylle tuosta ihanasta kannesta!

Jos jazz kiinnostaa, tsekkaa myös aiemmat jazz-suositukseni. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä.

Related posts

10/12/20

Anna jazzille mahdollisuus

73

Ajattelin omistaa tämän postauksen jazzille, mutta vaikka et kokisikaan itseäsi jazz-ihmiseksi tai jazzin ystäväksi, älä lopeta lukemista ihan vielä. Olen nimittäin viime aikoina saanut ihmisiltä ihan valtavasti kommentteja, että jaettavaksi tekemäni pieni jazz-soittolista on saanut ihmisiä löytämään jazzin pariin ja innostumaan siitä, vaikka kyseinen genre olisi aikaisemmin tuntunut vaikeasti lähestyttävältä tai epämieluisalta.

Olen joskus todennut, että jazz on varmasti yksi väärinymmärretyimpiä musiikkityylejä. Moni ajattelee sanan kuullessaan vain jotakin kaoottiselta kuulostavaa kokeellista äänten sekamelskaa, jossa ei vaikuta olevan minkäänlaista rakennetta tai rytmiä. Ja joskus oikein kokeellinen jazz voi varmasti kuulostaakin vähän siltä, mutta on hyvä tiedostaa, että jazzin alla on ihan valtavasti erilaisia alalajeja ja minun suosimani jazz on yleensä melko helposti lähestyttävää. Se on kaunista, melodista ja mielenkiintoista. On totta, että jazz-kappaleen rakenne on harvoin yhtä suoraviivaisen helposti pureksittava kuin radiosoittoon tehdyssä pop-rallatuksessa, mutta jos musiikin äärelle malttaa uppoutua, voi löytää itsensä upealta melodiselta matkalta. Minäkään en lopulta tiedä jazzista juuri mitään, mutta se ei estä nauttimasta.

Eräs seuraajani kertoi olleensa konferenssissa, jossa puhujana oli ollut jazz-muusikko. Tämä oli kuvaillut jazzia näin: “Every conversation is a form of jazz.” Se on minusta ihanasti sanottu ja seuraajanikin totesi näin: “Lause kuvastaa täydellisesti jazzia. Kuten keskustelussa, myös jazzissa pitää kuunnella toista osapuolta ja mukauttaa omaa ulosantia se mukaan. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu ja joka kerta tilanne on vähän erilainen – ja se, jos mikä, on ihanaa!” Tämä on minusta syitä, miksi jazz on parhaimmillaan nimenomaan live-tilanteessa, kun pääsee näkemään muusikoiden välistä vuorovaikutusta ja kappaleet elävät ja improvisaatiolle on tilaa.

*

Kokosin pari viikkoa sitten viimeisintä sipsi-liveä varten yleisön toiveesta deep housen sijaan jazz-listan. Olen saanut listasta valtavasti kiitosta ja moni on kertonut, että juuri se on saanut innostumaan jazzista ensimmäistä kertaa koskaan. Niinpä haluan rohkaista, että jos et vielä ole löytänyt jazzin ilosanomaa tai jazz kiinnostaa, muttet oikein tiedä, mistä lähteä liikkeelle, tässä on tunnin verran sellaisia helposti lähestyttäviä suosikkibiisejäni, joista kokeilemisen voi helposti aloittaa.

Monia listalla olevia kappaleita ja artisteja olenkin tässä matkan varrella blogissa suitsuttanut, mutta ajattelin nostaa vielä tähän postaukseen erikseen pari tältä listalta löytyvää biisin. Toisen tausta on mielenkiintoinen, sillä kappale on Ishmael Ensemblen remix Carl Craigin biisistä The Melody. Kiinnostavaksi remixin tekee se, että Cral Craig tunnetaan nimenomaan teknomusiikin tuottajana ja alkuperäinen kappale onkin melodista, ehkä hivenen jazz-vaikutteista tanssimusiikkia, mutta brittiläisen jazz-tuottajan ja saksofonistin Pete Cunninghamin luotsaama jazz-kokoonpano Ishmael Ensemble on kaivellut biisistä esille nimenomaan jazzin ja oikeastaan rakentanut sen kokonaan uudelleen. Ja jos minulta kysytään, niin remix on huomattavasti alkuperäistä kappaletta parempi ja ennen kaikkea kiinnostavampi.

Listalta löytyy myös Ishmael Ensemblen oma kappale The Chapel, joka yhdistelee mielenkiintoisella tavalla elektronisia elementtejä perinteisiin soittimiin. Pidän itse musiikissa usein tällaisista fuusioista, joissa sujuvasti yhdistellään eri tyylilajeja, soitintyyppejä ja maailmoja toisiinsa. Rauhallisesti käynnistyvä kappale yltyy loppupuolella tanssijalkaa nostattavaksi ilotteluksi.

Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ajatuksia tämä lista ja nämä biisit herättävät teissä, jotka ette ole aiemmin tulleet kuunnelleeksi jazzia! Antakaa mahdollisuus ja jakakaa mietteenne. :)


Related posts

4/04/20

Pizzaa ja jazzia kotona

65

Kotona pysyttely vaikuttaa varsin vähän omaan arkeeni, mutta yhtä asiaa olen jäänyt kovasti kaipaamaan: sunnuntain live-jazz-iltoja Tenhossa. Sunnuntai-ilta pizzan ja jazzin äärellä on ollut ihana tapa päättää viikko, mutta saapa nähdä, milloin livemusiikista pääsee nauttimaan seuraavan kerran. Onneksi Tenho toimittaa pizzaa myös kotiin ja jazzia saa soimaan Spotifysta.

Niinpä ajattelin jakaa teille leppoisaa jazzia, joka sopii kotona järjestettäville sunnuntai-jazzeille pizzan äärellä – tai miksipä tästä ei voisi nauttia jo tänään lauantainakin tai ihan minä päivänä tahansa. Yksi suosikkikokoonpanoistani on Briteistä lähtöisin oleva Slowly Rolling Camera, jonka tuorein levy Juniper vuodelta 2018 on täynnä ihanaa musiikkia. Levy on kokonaisuutena upea, mutta jos pitäisi mainita muutama lemppari, niin Eight Days ja Juniper kuuluvat omiin suosikkeihini. Hauska yksityiskohta on, että albumilla on myös Helsinki-niminen kappale – kaunis sekin. Slowly Rolling Cameran muodostavat säveltäjä ja kosketinsoittaja Dave Stapleton, perkussionisti Elliot Bennett ja tuottaja Deri Roberts. Alun perin kokoonpanoon kuului neljäskin jäsen, laulaja Dionne Bennett, mutta tämän lähdettyä bändi jatkoi kolmihenkisenä ja Junipe olikin yhtyeen ensimmäinen täysin instrumentaalinen albumi.

Kriitikoiden ylistämän Slowly Rolling Cameran musiikkia on kuvailtu jazzin ja triphopin sekoitukseksi ja siinä on kuultu vaikutteita muun muassa The Cinematic Orchestralta, Bonobolta sekä Portisheadilta. Jos siis tykkäät edellä mainituista tai olet innostunut aiemmista jazz-suosituksistani, niin tsekkaapa tämäkin!

PS. Kaikki musiikki-aiheiset postaukset ja vinkkaukset löydät täältä sekä täältä.



Related posts