28/05/15
Taisin mainita joskus Tokio-postausten yhteydessä, että yhtenä haaveenani oli löytää reissulta kotiin viemisiksi joku kaunis vanha kimono, joka olisi nähnyt elämää jo ennen minua. Tokio osoittautui vintage-shoppailijan paratiisiksi ja useissa vintage-kaupoissa on myös käytetyille kimonoille omistettu osasto. Vinkiksi muille Tokion (ja Kioton) matkaajille, että erityisesti Chicago-nimisen second hand -ketjun liikkeissä tuntui olevan erityisen hyvä valikoima vanhoja kimonoja. Chicagolla on suuret liikkeet esimerkiksi Harajukussa ja Kioton keskustan ”kauppahallissa”.
Minut yllätti Japanissa se, kuinka paljon ihmiset yhä käyttävät kimonoja ihan arjessakin. Suurin osa väestä pukeutuu ihan länsimaisittain, mutta päivittäin tuli silti vastaan naisia (ja joskus miehiäkin) kimonoissa, perinteisissä valkoisissa sukissa ja puisissa kömpelön näköisissä sandaaleissa. Kimonoja on hyvin monenlaisia ja arkisimmat ovat tosiaan japanilaisille ihan perusvaatteita (joskin nykyään käytössä vähän harvemmin, lähinnä vähän erityisemmissä tilaisuuksissa).
Vintage-putiikeissakin kimonot on yleensä lajiteltu kategorioittain arkisemmasta hienompaan. Yukata on arkisempi kesäkimono, joka on yleensä valmistettu ohuesta ja yksinkertaisesta puuvillakankaasta. Uchikake puolestaan edustaa aivan toista äärilaitaa ja on äärimmäisen taidokkaasti koristeltu ja hienoista, paksuista kankaista valmistettu juhla-kimono, jota käytetään esimerkiksi häissä. Lisätietoa erilaisista kimono-tyypeistä löytyy kiinnostuneille esimerkiksi täältä. :)
Ihastelin vintage-liikkeissä uskomattoman upeasti koristeltuja juhla-kimonoja, mutta totesin, että lattiaan asti ulottuva helma ja hihansuiden suunnilleen yhtä pitkät laahukset olisivat käytössä aikamoisen epäkäytännöllisiä. Kaunis kimono toimisi toki vaikka taideteoksena seinälle ripustettuna, mutta haaveissani oli löytää sellainen, jota voisin ehkä oikeastikin myös käyttää.
Niinpä suuntasin katseeni haori-osastolle. Haori on siis sellainen lyhyempi kimono-takki, joka on tarkoitus pukea pitkän kimonon päälle ja joka tekee perinteisestä asukokonaisuudesta vielä asteen verran muodollisemman. Tuumin, että lantiolle tai puoleen reiteen ulottuva haori olisi arjessa monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävissä myös länsimaiseen vaatetukseen. Nykyään ilmeisesti Japanissakin monet nuoret yhdistelevät perinteisiä kimonoja aika luovasti myös länsimaiseen arkipukeutumiseen. Ajattelin myös, että haori on mukavan monikäyttöinen: sitä voi halutessaan pitää rennosti avoinaisena tai sen voi halutessaan solmia napakammin kiinni myös pidempien kimonojen tyyliin.
En tiedä, oliko vintage-liikkeiden valikoima vain melkoisen rajallinen vai onko todella niin, että haori-takkien väritykset ja kuosit ovat yleensä aika hillittyjä. Harmittelin vähän, ettei näissä lyhyemmissä takeissa ollut yhtä kauniita värejä ja koristeluita, koska haikailin tietysti jonkun erityisen upean ilmestyksen perään. Mieluisaa takkia siis metsästettiin lopulta aika monessa putiikissa ja antaumuksella, mutta lopulta löytyy mieluisa kuosi ja väri laadukkaan tuntuisessa materiaalissa (niissäkin on eroja) ja saatoin palata koto-Suomeen tyytyväisenä. ;)
Haori-takki kuuluisi oikeasti solmia sellaisilla pikkuruisilla nyöreillä vain edestä kiinni, mutta otin takin stailauksessa vähän omia luovia vapauksia. Ostin samalla kertaa vintage-putiikista takkiin pari erilaista vyötä, jotta sitä voisi pitää eri tavoin. Pitkä kullansävyinen nyöri on kai oikeasti tarkoitettu miesten kimonoon, mutta minusta se oli kaunis ja sopivan mittainen, joten ostin omakseni. Lisäksi ostin perinteiset lyhyet haori-nyörit sekä hiukan leveämmän vyön, jonka voi sitten halutessaan solmia perinteiseen kimonotyyliin vähän näyttävämmin.
Uskaltauduin viime viikolla jo pukemaan kimononi ylle ensimmäistä kertaa. :) Ja myönnettävä on, että olen siihen aivan rakastunut! Sidoin tällä kertaa haorini napakasti vyöllä perinteiseen kimono-tyyliin ja puin sen seuraksi rennot herrainhousut ja matalat loaferit. Kun kokonaisuuteen lisäsi vielä punaista huulipunaa, niin tyylistä tuli itse asiassa aika monikäyttöinen: voisin pitää tätä asua niin arjessa kuin vähän epäformaalimmissa juhlissakin. :) Mitäs pidätte?
Kuvista suurkiitos jälleen luottokuvaajalleni Vesalle! Tykkäsin näistä ja kimonosta niin hulluna, että olipa vaikea yrittää valita kuvista vain muutama tähän juttuun. Siispä, bear with me. :D
Translation: My beautiful and most cherished souvenir from the trip to Japan: this beautiful kimono jacket haori. :) I’m totally in love with it!
Kimono vintage, housut // pants Gina Tricot, kengät // shoes & Other Stories, sormus // ring vintage
Photos: Vesa Silver
6/05/15
Pari viikkoa sitten matkallamme Tokiossa tapahtui jotain aika hassua. Ensinnäkin, yhden päivän aikana minut pysäytti kadulla kaksi (!) suomalaista, jotka kertoivat lukevansa blogiani. TOKIOSSA! :D Olin hiukan pöllämystynyt, myönnetään. Toinen heistä asuu Tokiossa pysyvämmin ja toinen oli vain käymässä kuten minäkin, mutta olipahan hauskaa törmätä ja kivaa, että tohditte pysäyttää kadulla. Terkkuja molemmille!
Mutta se varsinainen stoori, jonka nyt aion kertoa, on vielä astetta mahtavampi. Olimme kaikessa rauhassa kävelemässä Shimokitazawan kaduilla (aivan ihana alue, suosittelen!), kun yhtäkkiä peräämme pelmahti pikkuruinen japanilaismimmi. Neitokainen kyseli tohkeissaan hyvällä englanninkielellä, että mistä mahdamme olla kotoisin ja pahoitteli häiriötä. Sen jälkeen hän ryhtyi ihastelemaan vaaleanpunaista polkkatukkaani ja tyyliäni, ja kertoi olevansa töissä paikallisessa BEBE Hair -nimisessä kampaamossa. Että suostuisinkohan tulemaan heille meikkiin ja kampaukseen valokuvaussessiota varten? Että he haluaisivat todella kovasti valokuvata minut. Ilmeisesti kirsikankukkatukka ja vaaleat piirteet olivat Tokion kaduilla sopivan eksoottinen näky. :D
Olin vähintäänkin häkeltynyt tästä täysin äkillisestä ja yllättävästä kohtaamisesta ja yritin varovasti kysellä, että mistäköhän mahtaisi olla kyse. Mihinköhän nämä kuvat mahtaisivat olla tulossa ? Ja ai nyt vai? Kuvat tulisivat vain kampaamon omaan inspiskäyttöön ja ei, ei kuulemma NYT, vaan lähipäivinä johonkin molemmille sopivaan aikaan. Mietin hetken aikaa ja tuumin, että what the hell, kerrankos sitä tarjoutuu tällainen omituinen tilaisuus, joten miksi ei. Onpahan taas yksi hauska tarina Japanista kerrottavaksi ja hullunkurinen muisto lisää reissultamme. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä japanilaiskampaajat aikoisivat minulle tehdä, mutta väliäkös tuolla.
Sovimme lopulta treffit tarkemmin Facebookissa ja parin päivän päästä suuntasin kampaamon toiseen Omotesandossa sijaitsevaan salonkiin. Muutaman mutkan kautta pääsin paikalle ja päädyin matkalla myös joidenkin japanilaisten katumuotikuvaajien ikuistamaksi – vaaleanpunainen tukka selvästi innoitti paikallisia.
Mekko // dress vintage, vyö // belt vintage, kengät // shoes & Other Stories
Minut kadulta bongannut Chica teki minulle kauniin, todella luonnollisen meikin ja hiusten stailausta varten puikkoihin astui Kimura-niminen herra. Myös hiustyylistä tuli hyvin luonnollinen ja huoleton: hiukan rentoja surffilaineita ja juuri sellainen ”laittamatta täydellinen” look, jonka tekoon kuitenkin käytettiin hyvä tovi. Olisipa joka päivä joku loihtimassa ”heräsin tämän näköisenä” -kampauksia ja -meikkejä. Juttelimme siinä kampauksen teon lomassa ja selvisi, että Kimura on ollut New Yorkin muotiviikoillakin laittamassa hiuksia näytöksiin. Ja sitten herra vilautti valokuvaa, jossa hän laittaa Rosie Huntington-Whiteleyn tukkaa. Että tuota… Ei sitten ilmeisesti mikään ihan turha jäbä hiusasioissa.
Kun look oli valmis, painuimme ulos kuvaamaan. Kimura valokuvasi ja Chica räpsi vieressä kännykkäkameralla kuvia behind the scenes -hengessä. Nämä tämän jutun kuvat ovat noita Chican kännykkäotoksia, mutta lupaan laittaa ne varsinaisetkin kuvat jakoon, kunhan saan niitä käsiini. Ylläni minulla oli tokiolaisesta vintage-putiikista löytämäni superihana mekko, jonka olen nimennyt R-mekoksi tuon kirjainprintin kunniaksi. R niin kuin rakkaus(mekko). ;) Tätä kolttua tullaan takuulla näkemään blogissa toistekin.
Oli hauskaa huomata, miten erilaisia poseeraustapoja japanilaisilla verrattuna täkäläisiin. Liekö osansa sillä japanilaisella söpöilykulttuurilla, mutta jatkuvasti neuvottiin painamaan leuka alas ja katselemaan kameraan vienosti kulmien alta. Kuvaustuokio oli ihan älyttömän hauska kokemus ja olen tosi iloinen, että suostuin mukaan. Nämä tällaiset taitavat olla juuri sellaisia once in a lifetime -henkisiä juttuja, joihin on vain tartuttava, kun tilaisuus tulee. Olenpahan montaa mahtavaa muistoa, hauskaa muistoa ja uutta japanilaista tuttavuutta rikkaampi. Mutta tämä tarina kertokoon jotain Tokiosta ja Japanista. Siinä kaupungissa ja siinä maassa voi kyllä tapahtua ihan mitä vain. :D
Translation: A few weeks ago in Tokyo I ended up doing a little photoshoot with a Japanese hair salon called BEBE Hair. I was just strolling on the street when a girl suddenly ran after me and asked if I would agree to do a little hair styling and photoshoot session with them. After a little discussion I agreed – I mean, what the hell, these are the kind of once in a lifetime moments when you just have to say yes in the name of new crazy experiences. :D
So a few days after I found myself in a hair salon called BEBE Hair in Omotesando having my makeup and hair done. This girl, Chica, did my make up and the hairstylist Kimura was in charge of doing my hair. I had no idea what they were going to do to me but the look turned out to be really natural and pretty. While Kimura was doing my hair, he showed me some pictures of himself styling Rosie Huntington-Whiteley! Nice. :D And then we had a super fun photoshoot outside.
These pics are quick snapshots that Chica took by her mobile phone while Kimura was taking photos of me, but I’ll show you the actual pics when I get them. :) Thank you Chica and Kimura for a lovely, fun and super inspiring day! It was a true pleasure to meet you guys.
Photos: Chica Nobata
4/05/15
En koe olevani mikään varsinainen tennarityttö, vaikka omistankin muutamat Converset ja tykkään nykyään käyttää lenkkareita ihan arjessakin. Ehkä minusta on vähitellen tulossa sellainen? Taannoisella Japanin reissulla tulivat nimittäin vastaan sellaiset tossut, että olin pudottaa silmät päästäni. En edes tiennyt, että niin minun näköisiäni tennareita voisi olla olemassa! Siellä ne nököttivät tokiolaisen vintage-kaupan hyllyssä kuin olisivat minua olleet odottamassa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.
Japani (ja erityisesti Tokio) on jokaisen lenkkari- ja tennarityypin paratiisi. Harajukussa ja Shibuyassa on joka nurkalla jokin lenkkareita kauppaava putiikki – ja kaikki niistä ovat täynnä kaikenlaisia erikoismalleja, joita tennareiden hc-fanit ilmeisesti metsästävät ympäri maailmaa. Myönnetään, että siellä kaikissa sateenkaaren väreissä loistavien tossujen keskellä olisi varmaan ollut aika helppo hurahtaa, mutta olen iloinen, että sydämeni saivat pamppailemaan juuri nämä second hand -tossut, jotka sopivasti olivat minulle vielä passelia kokoakin.
Enpä usko, että voisin löytää mieluisampaa kuosia tossuilleni: mintunvihreällä pohjalla hehkuu pinkkejä, punaisia, vaaleanpunaisia ja keltaisia kukkasia. Tämä oli kyllä match made in heaven. :D
Translation: I’ve never really considered myself a sneaker girl but when I bumped into this specific pair in a vintage shop in Tokyo, I think I just changed my mind. Could you possibly imagine a pair of sneakers that would suit me better than these? I couldn’t. <3
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
30/04/15
Tänä aamuna ajattelin viedä teidät retkelle Kioton temppeleihin eli ottakaahan mukava asento ja antautukaa nojatuolimatkalle! Tokio on jo yksinään melkoinen elämys eikä valtavaa kaupunkia ehdi mitenkään koluta läpikotaisin reilussa viikossa, mutta suosittelen silti oman kokemukseni pohjalta lämmöllä piipahtamaan myös Kiotossa tai jossakin muussa kaupungissa Tokion lisäksi.
Me lohkaisimme noin 9 päivän reissustamme pari päivää Kiotolle, sillä halusimme päästä näkemään myös vanhempaa Japania. Kioto on niitä harvoja kaupunkeja, jotka säilyivät pommituksissa sota-aikaan siinä missä Tokiohan on jouduttu käytännössä viimeisten 100 vuoden aikana rakentamaan miltei kokonaan uudelleen. Jutussa on vähän vinkkejä Kioton reissaajalle ja muutama temppelisuositus, mutta jos ei tiedossa ole lähitulevaisuudessa Japanin matkaa, voi aivan luvan kanssa keskittyä myös pelkän kuvapläjäyksen fiilistelyyn. :)
Miten matkustaa Tokiosta Kiotoon?
Kiotoon pääsee Tokiosta näppärimmin ja nopeimmin Shinkansen-luotijunalla, joka suhauttaa noin 500 kilometrin matkan 2-3 tunnissa. Kuten jo aiemminkin taisin mainita, niin ihan halpaa lystiä luotijunalla huristelu ei ole, sillä yhdensuuntainen matka maksaa reilut 100 euroa, mutta nopeus on tietysti matka-aikatauluissa valttia ja luotijuna jo itsessään elämys. Voin suositella. :)
Budjettimatkaaja pääsee Kiotoon myös tavallisella junalla tai yöbussilla, joiden kustannukset ovat selvästi edullisemmat, mutta aikaa matkantekoon kuluukin sitten helposti 7-8 tuntia. Hintakaan ei ole NIIN halpa, että välttämättä kannattaisi uhrata kallisarvoisia matkustuspäiviä tähän ellei sitten taita matkaa nimenomaan yöbussilla, jolloin säästää samalla myös majoituskuluissa.
Me olimme ehtineet varata hotellit joka yölle jo ennakkoon, emmekä jaksaneet alkaa säätää varausten kanssa enää viime minuuteilla. (Hotelleista muuten vielä erikseen luvassa juttua ja pari suositusta!) Totesimme myös, että jetlag painoi vielä tuoreena siinä määrin, ettemme kaivanneet yhtään enempää vajaita ja huonosti nukuttuja yöunia jo sen vallitsevan väsymystilan kruunuksi. Jos kuitenkin kiinnostaa tutkailla eri vaihtoehtoja Shinkansenin lisäksi, löysin netistä aika hyvän ja selkeän selonteon matkustusvaihtoehdoista – juttu on 6 vuotta vanha, mutta hinnat ja tiedot ovat yhä melko hyvin paikkansa pitäviä ja ainakin suuntaa antavia (ja itse jutussa on linkki uudempaan päivitykseen tiedoista).
Yleistä temppeleistä sekä pari vinkkiä
Mutta sitten niihin temppeleihin… Kioto on käytännössä aivan täynnä temppeleitä – niitä on liki joka korttelissa ja keskellä kerrostaloaluettakin saattaa nököttää pieni sympaattinen temppelialue tai isompikin pytinki. Koska pelkästään temppeleitä koluamalla saisi varmaan paikan päällä kulumaan viikkoja, päätimme suosiolla valita muutaman, joihin halusimme tutustua lähemmin. Ilahduttavasti suurimpaan osaan temppeleistä ei ole pääsymaksua, mutta joissakin kohteissa saatetaan periä muutaman euron hinta. Suurin osa kohteista on kuitenkin Japanissa maksuttomia.
Tunnetuimpia ja suosituimpia kohteita Kiotossa lienevät Kultainen temppeli Kinkaku-ji ja Hopeinen temppeli Ginkaku-ji sekä vaikuttavista oransseista pylväiköistään tunnettu ”kettutemppeli” Fushimi Inari Taisha. Me valitsimme pääkohteiksemme näyttävän Kultaisen temppelin sekä Fushimi-vuoren juurella sijaitsevan Inari-temppelin, mutta poikkesimme ohikulkiessamme myös muutamalla muullakin temppelillä. Suosittelen molempia noista tunnetuista temppeleistä, koska kumpainenkin oli todella huikea kohde.
Neuvoksi voisin temppelivierailuille antaa, että kannattaa suunnata paikalle mahdollisimman aikaisin aamulla, sillä turistivirrat vyöryvät paikalle sitä sankempana joukkona, mitä pidemmälle päivä etenee. Me lähdimme Fushimi Inari Taishalle hotellilta aamuseitsemältä, mutta koska matkantekoon meni reilu tunti, olimme paikalla lopulta vasta joskus 8.30 aikoihin. Vesisateesta huolimatta porukkaa alkoi jo pikkuhiljaa kertyä – joskin totesimme kierroksen tehtyämme, että varsin vähän sitä väkeä oli sillon saapuessamme ollut, kun vertasi tilanteeseen lähtiessämme.
Katsoimme reissun päällä pitkästä aikaa Lost in Translation -leffan ja hoksasimme, että itse asiassa siinäkin käydään tuolla Inari-temppelillä. Scarlett Johansson vaeltelee temppelin pihalla rauhassa yksinään ja naureskelimme heti, että kohtauksen harras tunnelma on aika kaukana turistien kansoittamasta todellisuudesta. Huomasin kuitenkin, että leffassa valo on tuossa kohtauksessa tosi hämärä, joten epäilen, että se on kuvattu joskus aikaisin aamuyöllä auringonnousun aikaan turistimassojen välttämiseksi. Oman elämänsä Sherlock vauhdissa! ;)
Kultainen paviljonki (Kinkaku-ji)
Yksi Kioton vaikuttavimmista temppeleistä on kokonaan kullattu temppeli Kinkaku-ji, joka on myös yksi koko Japanin suosituimmista matkailukohteista. Temppelialueelle on pieni pääsymaksu (noin 3-4 euroa) ja kannattaa varautua siihen, että paikalla on aika monta muutakin kiinnostunutta. Kultaisen temppelin miljöö on aivan huikaisevan kaunis: rakennus sijaitsee keskellä lampea, jonka vesi heijastaa temppelin kuvajaisen peilin lailla. Alueella on myös kaunis japanilainen puutarha, joka on täynnä kiinnostavia pieniä yksityiskohtia.
1300-luvun lopulla alun perin rakennettu temppeli toimi aikanaan maan hallitsijan eläkehuvilana – ei voi muuta sanoa kuin, että hulppeat ovat olleet oltavat. Alkuperäinen temppeli tosin tuhopoltettiin 1950-luvulla ja on sittemmin rakennettu uudelleen. Nykyinen rakennus on Unescon maailmanperintökohteiden listalla, jolle on muuten pelkästään Kiotosta päässyt kaiken kaikkiaan peräti 17 kohdetta.
Paikan päälle pääsee näppärästi paikallisbussilla, jonka lippu kustantaa muistaakseni 230 jeniä eli vajaat pari euroa. Hotellin respasta osattiin neuvoa oikea bussi, jonka kyytiin hyppäsimme rautatieasemalta. Matka keskustasta temppelille ottaa aikansa, mutta samalla pääsee näkemään bussin ikkunasta Kiotoa keskustan ulkopuoleltakin.
Sisälle Kultaiseen temppeliin ei pääse, mutta oheinen kuva antaa osviittaa, miten upea kokonaisuus on sisältä käsin. Ja näyttää muuten ihan uskomattoman kauniilta tuo rakennus myös talvisessa maisemassa.
Fushimi Inari Taisha
Loputtomina jatkuvista oransseista pylväiköistään ja hauskoista kettupatsaistaan tunnettu Inari-temppeli on omistettu riisin jumalalle. Temppeli on rakennettu Fushimi-vuoren juurelle, mutta temppelialue ulottuu 250 metriä korkean vuoren huipulle saakka. Jos puhtia riittää, suosittelen ehdottomasti kipuamaan ylös asti, mutta aikaa kiipeämiseen kannattaa varata ainakin 1-1,5 tuntia. Vuoren rinteiltä on todella komeat maisemat Kioton yli – joskin meidän reissumme aikaan sattui juuri olemaan aika harmaa ja sateinen sää, joten kuvat eivät tee oikeutta.
Itse temppeli on upea, mutta oikeastaan vaikuttavin näky ovat tuhansien ja tuhansien oranssien pylväiden muodostamat käytävät, jotka tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Voi vain ihmetellä, millainen työ kaikkien niiden pylväiden väsäämisessä ja roudaamisessa vuoren huipulle on mahtanut olla. Pitkin vuoren rinnettä on ripoteltu pienempiä rakennuksia, alttareita ja kaiken kokoisia kettupatsaita. Kettu on siis japanilaisissa uskomuksissa toiminut jumalten viestinviejänä ja tästä syystä patsaiden ketuilla onkin usein suussaan jokin viestikäärö, avain tai esine.
Tämä temppeli on todella suosittu (ja ilmainen!) kohde, joten suosittelen suuntaamaan paikalle mahdollisimman aikaisin aamulla – oranssit pylväskäytävät pääsevät ehdottomasti parhaiten oikeuksiinsa, kun niistä saa nauttia rauhassa. Fushimi Inari Taishalle pääsee helpoimmin JR-linjan junalla, jonka Inari-pysäkki on parin minuutin kävelymatkan päässä temppeliltä. Kaikille eläinten ystäville vinkiksi, että samainen junalinja jatkaa muuten Naran kaupunkiin asti. Kyseinen kaupunki on tunnettu kaduilla vapaina ja runsaslukuisina vaeltelevista kesyistä peuroistaan ja bambeistaan. Me emme tällä kertaa käyneet Narassa asti, mutta joskus sinne on kyllä päästävä.
Ainakin näitä temppeleitä voin siis lämmöllä suositella kaikille Kioton matkaajille. Ja Kiotoa kaupunkina ihan ylipäänsä! Tunnelma rauhallisessa Kiotossa on aivan toisenlainen kuin vilkkaassa Tokiossa. :)
Tällaisiin puisiin läpysköihin tai solmulle sidottuihin paperilappusiin japanilaiset kirjaavat ylös toiveitaan ja jättävät viestit temppeleihin jumalille.
Japanissa kartastakin osataan tehdä näin kaunis. :)
Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia
