14/05/21

Muuttostressiä, tasaista arkea, taidelöytöjä ja yksi melkein murtunut varvas

2 52

Blogin puolella on eletty viime viikot hiljaiseloa. Tuntuu, että elämään tai ajatuksiin ei ole mahtunut mitään muuta kuin aivan ne pakollisimmat työhommat kaiken sen muuttostressin ja epämääräisen lamaantuneisuuden välillä seilaamisen lisäksi. Nyt päätin ryhdistäytyä ja koska siitä taitaa olla pieni ikuisuus, kun olen viimeksi jakanut täällä blogin puolella ihan tavallisia arkikuulumisia, ehkä voisi olla niiden aika.

♥ Olen viihtynyt viime ajat hyvin pitkälti omissa oloissani. Kerroinkin taannoin, että korona-aika on nostanut minussa pintaan varsin epäsosiaalisia piirteitä ja kun tähän yhtälöön on lisätty kohtalaisen paljon töitä ja tulevan muuton suunnittelua, ei kapasiteettia ole tuntunut riittävän juuri sosiaaliseen elämään. Mutta sellaista se on välillä… En siis itse kärsi asiasta suuremmin, vaan olen nauttinut tästä omasta ajasta. Onneksi ystävät ovat ymmärtäväisiä.

♥ Muuttopäivä lähenee ja stressikäyrät nousevat samaa tahtia. Sain alkuviikosta lyötyä lukkoon muuttopäivän, kun asunnon vapautumisen ajankohtaan liittyvät yksityiskohdat viimein vahvistuivat. Nyt pääsee siis vihdoin pikkuhiljaa valmistelemaan muuttohommaa. Olen pahemman luokan muuttostressaaja, vaikka mitään merkittävää stressattavaa ei edes olisi. Ei ole tiedossa remppaa tai mitään muutakaan mullistavaa, mutta huomaan, että eniten itseäni stressaavat vielä avoinna olevat ja miljoonat pienet muistettavat asiat. Olen varsin kokenut muuttaja ja to do -listojen kuningatar, joten tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, mutta ilmeisesti kuulun niihin ihmisiin, jotka jostain syystä nyt vain ottavat muutosta kierroksia.

Luulen, että nyt kun muuttopäivä on lyöty lukkoon ja muuttofirma buukattu, voin viimein vähän rauhoittua. Ehkä. Tai sitten rauhoituin vasta, kun herään uudesta kodista ensimmäisen kerran. Tällä hetkellä näen unia muuttamisesta lähes joka yö ja herään useimpina aamuina aamuviiden ja -kuuden välillä – muutto ja työasiat mielessäni, kuinkas muuten. Ihmisaivot ovat kyllä kummallinen kapistus! Sain kuitenkin hiljattain viestiä joltakin psykologilta “synninpäästön” Instagramin puolella, että psykologisissa testeissä muutto saa 90 stressipistettä sadasta, joten ehkä tämä on ihan normaalia.

♥ Muuttomietteiden, töiden ja kotona itsekseen rauhoittumisen lisäksi elämä on viime aikoina ollut melko tylsää ja tasaista arkista aherrusta. Tuntuu kuitenkin olennaiselta alleviivata, että minulle tällainen tasainen arki ei ole todellisuudessa laisinkaan tylsää. Juttelin juuri tällä viikolla ystäväni kanssa kävelyllä siitä, kuinka onnellinen olen siitä, ettei nykyään juuri koskaan kuulu mitään ihmeellistä.

Elämäni oli vuosia melkoista turbulenssia ja vuoristorataa epävakaiden ja ailahtelevaisten ihmissuhdekuvioiden, liian täyteen buukatun kalenterin, itselle asetettujen kohtuuttomien vaatimusten ja liiallisen työnteon ristitulessa. Tuntuu, että kaikki tavallaan myös liittyi kaikkeen. Varmasti myös pakenin kalenteria täyttämällä ja töitä järjettömästi tekemällä sitä, ettei olisi tarvinnut kohdata ja käsitellä elämässäni vallitsevaa sekamelskaa. Varmasti on ihmisiä, jotka kaipaavat vaihtelua ja jännitystä, ja luovat sitä (joskus ehkä tiedostamattaan) itsekin, mutta en usko itse koskaan todellisuudessa nauttineeni siitä, että elämässäni oli niin paljon meneillään. Pikemminkin haaveilin jatkuvasti tasaisemmasta ja seesteisemmästä arjesta, joten olen onnellinen, että nyt elämä on juuri sellaista. Siihen on vaikuttanut niin 3 vuoden psykoterapiaprosessi, jonka myötä opittujen ajatusten työstäminen on jatkunut terapian päätyttyäkin, sekä parisuhde, jossa arki toden totta on helppoa, mutkatonta ja hyvää.

♥ Liekö se koronavuoden jälkeistä lamaannusta, klassista kevätväsymystä vai työpiikistä ja muuttostressistä johtuvaa uupumusta, mutta olen ollut viime aikoina iltaisin ihan loppu. Se harmittaa ennen kaikkea siksi, että minulla on odottamassa vino pino kirjoja, joihin haluaisin uppoutua. Aikaa lukemiselle on lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa, joten homma etenee surkean hitaasti, sillä olen yleensä peiton alle päästessäni niin väsynyt, että uni vie voiton jo muutaman sivun jälkeen. Onneksi kesä ja loma häämöttävät nurkan takana – haaveilen siitä, että pian on aikaa ja energiaa lukea enemmän.

♥ Päätimme puolisoni kanssa, että uuteen kotiin olisi ihana ostaa jokin näyttävä maalaus, kun seinäpinta-alaa on. Olemme oikeastaan asuntokaupoista lähtien katselleet taidetta sillä silmällä, mutta vaikka meillä onkin melko samankaltainen maku, on ihan eri juttu tehdä päätöksiä, kun näkemyksiä on kaksi. Taide on niin vahvasti tunnepohjainen asia. Olemme molemmat kovasti mieltyneet Jenni Ropen kädenjälkeen ja piipahdinkin aiemmin keväällä hänen työhuoneellaan. Nyt eilen helatorstaina marssimme sinne toiveikkaina yhdessä. Ja kappas vain, sieltä löytyi ihan täydellinen teos uuden kotimme seinälle – tai itse asiassa kaksi. Näytän näitä sitten, kun olemme asettuneet ja taulut löytäneet paikkansa seinällä.

♥ Kotona vallitsee näin muuton kynnyksellä melkoinen kaaos. On vintiltä roudattuja kirppiskamoja, tyhjiä pahvilaatikoita, kuvauksiin lainattuja kamppeita pursuilevia kasseja sekä yleistä arkeen liittyvää sekasortoa, joka on eskaloitunut vielä uudelle tasolle, kun tässä samalla yrittää käydä tavaroita läpi muuton edellä. Haluaisin jo aloittaa pakkaamisen, mutta koska yksiössä kaikki neliöt ovat melko tehokkaasti jo käytössä, yritän vitkutella pakkaamisen kanssa viimeisille metreille. Kaapeissa tavarat nimittäin ovat mukavasti poissa tieltä ja silmistä, mutta jos ne riipii hyllyiltä alas, niistä muodostuu melkoinen keko eikä tyhjiä nurkkia pahvilaatikkovuorten kasaamiselle oikein ole tarjolla. Muta ehkä se on vain hyväksyttävä, että muuttamiseen kuuluu hetkellinen pahvilaatikkokasassa eläminen ainakin, jos asuinneliöt ovat näin tehokkaassa käytössä.

♥ Epäilin viime viikolla murtaneeni varpaani, kun törmäsin jalka edellä vessan avoinaiseen oveen. Silmissä näkyi tähtiä ja kipu vyöryi yli pienellä viiveellä. Pystyin kuitenkin yhä kävelemään ja varpaiden taivuttelukin onnistui. Iltaan mennessä jalka oli kuitenkin niin kipeä, etten pystynyt varaamaan sille painoa lainkaan, kun jopa kantapääaskelluksella varpaista säteili sellainen kipu, että teki mieli karjua. Vähän karjuinkin. Napsin särkylääkkeitä, nökötin sohvalla surkeana kylmägeelipussi jalkaterään teipattuna ja konkkasin vessaan yhdellä jalalla hyppien. Mietin, olisiko jalka sittenkin voinut murtua ja tarvitsisinko mahdollisesti kepit liikkumista varten. Sepä tästä muuttosotkun keskeltä vielä puuttuisikin. Mutta aamuun menessä kipu oli vähän hellittänyt ja pystyin jo astumaan jalalla jälleen. Tuskinpa siis murtui, mutta muistoksi jysäyksestä jäi mustunut varvas. Mutta olipa kyllä iso helpotus, että tästä ei tullut isompaa vammaa ja pidempää toipumista.

♥ Nämä kuvat on jo napattu ennen viime päivien helteitä – villapaidalle ei nimittäin todellakaan ole tällä viikolla ollut tarvetta. Onarin leveät nahkahousut (*saatu) ovat olleet kevään ylivoimaisia suosikkivaatteita ja olipa ihana taas päästä käyttämään kevyttä kevättakkia pitkän tauon jälkeen. Tämä kotimainen vintage-takki löytyi kirpputorilta jokunen vuosi sitten muutamalla eurolla.

Mitäs teille muille kuuluu?

Photos: Vesa Silver

Related posts

5/05/21

Afterwork-podcast: “Olet laihduttanut, myönnä se!”

29

Onko toisen ulkonäköä koskaan sopivaa kommentoida? Tai miksi kannattaa miettiä kahdesti positiivistakin kommenttia? Entä mitä mahtaa liikkua päässä heillä, jotka päättävät täräyttää “kritiikkiä” toisen ulkonäöstä ilmoille somessa tai jopa ihan kasvotusten? Näiden pohdintojen lisäksi paljastetaan myös hämmentävimpiä kommentteja, joita on saatu omasta ulkonäöstä.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Kuva: Janita Autio

Related posts

29/04/21

Afterwork-podcast: Salasuhde kaverin exään, ärsyttävä sukulainen ja muita kuulijapulmia

30

Afterwork palasi tällä viikolla pieneltä kevättauolta! Miten neuvoa kaveria, joka on ajautunut hankalaan friends with benefits -suhteeseen? Entä miten toimia, kun sukulaisen kanssa arvot joutuvat törmäyskurssille? Afterworkin äärellä ratkotaan tällä kertaa taas kuulijoiden kinkkisiä pulmia ja neuvotaan muun muassa siinä, miten voisi löytyä oma urapolku.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Kuva: Janita Autio

Related posts

Related posts