6/02/18

Kurkistus hattukuvauksiin ja mietteitä kulissien takaa

8 64

Jos joku olisi sanonut minulle 20 tai edes 10 vuotta sitten, että tulen päätymään vielä katalogikasvoksi useammankin muotibrändin kuvastoon, olisin varmaan nauranut. Tai tuhahtanut huonolle vitsille. Jos jotain on todettava, niin blogi on vienyt elinkaarensa aikana ja etenkin viime vuosina minua tosi yllättäviin paikkoihin.

On jotenkin hullua, että se sama hontelo ja epävarma tyttö, joka kartteli kameraa kuin ruttoa ja vihasi jokaista itsestään otettua valokuvaa, on nyt niin kotonaan kameran edessä ja poseeraa kuvissa osittain työkseen – se ihan tavallinen tyttö, joka ei millään tavalla ole mallin mitoissa tai muutenkaan täydellinen. Sillä tytöllä on nyt ikää jo 34 vuotta ja edelleen mustelmia polvissa, finnejä naamassa, tummat varjot silmien alla, huonoja hiuspäiviä ja selluliittia takapuolessa. Ja siitä huolimatta sinne katalogien sivuille on päästy ja päädytty, vaikkei sellaisesta oikein osattu koskaan haaveillakaan.

Muistan reilu vuosi sitten, kun olin matkalla Vero Modan kampanjakuvauksiin Tanskan Aarhusiin ja tuijotin naamaani lentokentän vessan peilistä. “Tämä väsyneen, näppyisen ja kiiltävän kolmekymppisen naamanko ne tosiaan haluavat kuvastonsa kanteen?” muistan naureskelleeni. Jotenkin se huvitti, että niin tuikitavallinen mimmi voi päätyä tuollaiseen tilanteeseen, ison brändin kasvoksi ja kansainvälisen huippukuvaajan ikuistettavaksi. Mutta osaavan kuvaajan ja meikkaajan kanssa yhteistyössä se väsynytkin naama muuttui kameran edessä joksikin ihan muuksi.

KN Collection -hattumerkin bosslady ja minun pitkäaikaisin ystäväni Kati kertoi juuri noiden katalogikuvien sinetöineen sen päätöksen, että hän haluaisi minut joskus vielä oman hattumallistonsa kasvoksi. Ja nyt tässä vuodenvaihteessa koitti viimein se päivä, että minä pääsin hattumalliksi Katin kokoelmalle.

En tiedä miksi, mutta jotenkin otin näistä kuvauksista paineita paljon enemmän kuin niistä Vero Modan kuvauksista aikanaan, vaikka tavallaan kyseessä oli paljon pienempi projekti. Ehkä se oli se, että tiesin ystäväni luottavan minuun vankasti ja toisaalta KN Collection on aiemmin käyttänyt vain ammattimalleja. Jännitys (ja kiire viimeisten kuvausvalmisteluiden edellä) eskaloitui viimeisenä iltana olohuoneessani, kun saimme Katin kanssa stressaantuneina jonkinasteiset itkupotkuraivarit toisillemme. :D Ehkä se oli juuri se, mitä siinä hetkessä tarvittiin, koska pienen tuuletuksen ja molemminpuolisen itsensä kokoamisen jälkeen homma luisti ja kuvauspäivänä kaikki sujui superhyvin.

Kuvauspäivä meni siis tosi nappiin, vaikka etukäteen jännittikin. Ja miten ihanaa olikaan työskennellä niin kivalla tiimillä, joka oli täynnä kavereita: rakas ystävä Kati puikoissa, kameran takana toinen läheinen ystäväni Eeva, meikkaajana ihana Aino-Sofia ja toisena mallina aina yhtä symppis Sergei. Näissä kuvissa näette vähän tunnelmia kuvausten backstagelta ja lähipäivinä pääsen paljastamaan myös ne itse kuvat, joista tuli omastakin mielestäni tosi onnistuneet. Jee! :)

Photos: Kati Niemi & Jenni Rotonen

Related posts

15/11/17

Vilukissan syksyinen lempityyli: musta mörkö ja glittersukat

12 167

“Miten oikein tarkenet sitten, kun on oikeasti kylmä?” Olen elämäni varrella kuullut tätä kysymystä kyllästymiseen asti, kun olen jo plussakeleillä vetänyt ylleni niitä lämpimämpiä talvitakkeja. En vain ole koskaan ymmärtänyt ajatusta siitä, että pitäisi värjötellä ja palella ohuemmissa takeissa, jos vilu kerran on ja kaapista löytyy lämpöisempääkin vaatetta. Sää on aina viime kädessä pukeutumiskysymys, ainakin täällä pohjoisella pallonpuoliskolla.

Kylmässä ilmastossa elävänä on oppinut siihen, että kaikkeen tottuu – myös kylmään. Lämpömittarin lukema, joka tuntuu syksyllä hyytävältä, saattaakin pitkän talven jälkeen keväällä hikoiluttaa ja saada avaamaan takkia. Niinpä on ihan luonnollista, että lämpimän kesän (tai no, silloin, kun se sattuu olemaan lämmin) jälkeen viilenevissä säissä viluttaa. Kun kylmään keliin on ehtinyt muutaman kuukauden vähitellen totutella, ei se enää tunnukaan niin pahalta. Ja aina on mahdollista lisätä lämpökerroksia, jos yhä palelee. Pitkät kalsarit ja takkien alle mahtuvat ohuet kevyttoppatakit kunniaan!

Minulla on ollut itsellä sellaisia huvittavia pukeutumissääntöjä (tai ainakin ne ovat tuntuneet olevan huvittavia muiden mielestä) kuten se, että kun lämpötila laskee alle +10 asteen, on lupa laittaa housujen alle sukkahousut tai pitkät kalsarit. Kun se taas laskee alle -10 asteen, on lupa laittaa kahdet. :D Tällä ohjenuoralla olen hyvin pärjännyt elämässä. Tosin tänä vuonna en jostain syystä ole vieläkään kokenut tarvitsevani housujen alla sukkahousuja, vaikka lämpöasteet ovat monena päivänä jo laskeneet alle tuon itse asettamani rajan.

Muistan, että isäni antoi minulle joskus teinivuosina joululahjaksi villahousut, koska häntä säälitti katsoa vierestä, kuinka tytär aina vain paleli. Viime viikolla nauratti, kun osallistuin erääseen tilaisuuteen leffateatterissa ja ohjelmaan kuului myös pieni esitys elokuvasalissa. Yleisöä kehotettiin jättämään takit narikkaan, mutta minä pidin visusti kiinni omastani – juuri tästä nimenomaisesta, joka näkyy tämän jutun kuvissakin. Tiesin, että minulle todennäköisesti tulisi leffasalissa kylmä voimakkaana puhaltavan ilmastoinnin takia. Ja toden totta, noin puolituntisen esityksen päätteeksi palelin jo siitäkin huolimatta, että minulla oli takki päälläni. Kenelläkään muulla (takittomalla) ei ollut kylmä. Jälkikäteen moni oikein ääneen ihmetteli, että miten minulla voi olla kylmä, vaikka päällä oli paljon enemmän kuin kenelläkään muulla. Se onkin hyvä kysymys. :D

Vilukissana palelen herkästi myös sisätiloissa ja tästä syystä olenkin erityisen onnellinen nyt siitä, että syksyn tullen olen saanut huomata oman uuden asuntoni olevan säiden viiletessä todella lämmin! Sitä kun ei koskaan oikein tiedä, että miten asunto talviaikaan lämpenee, ennen kuin siellä on päässyt asumaan. No tämä omani kuulkaa lämpenee! Vanha kunnon keskuslämmitys vesipattereineen toimii ja suht hiljattain tehty ikkunaremontti pitää huolen, että mistään ei vedä.

Teinivuosinakin minun huoneeni taisi olla paljon muuta asuntoa lämpimämpi, kun sain tilapäiseen kotiin  muuttaessa valita, asuisinko samassa huoneessa pikkuveljen vai hurisevan, vanhan arkkupakastimen kanssa. Niin paljon kuin veljiäni rakastankin, valitsin 15-vuotiaana pakastimen. Ja se valinta osoittautui fiksuksi niin sisarussovun takia kuin eräästä toisestakin syystä. Vanha pakastin nimittäin lämpeni ulkoseiniltään moottorin huristaessa niin, että se lämmitti samalla myös huoneilmaa. Äiti joskus tuskasteli, että minun huoneessani oli kuin trooppinen ilmasto muuhun asuntoon verrattuna, mutta minä olin onnellinen siitä, että kerrankin ei tarvinnut palella.

En tiedä, mistä paleluherkkyyteni johtuu. Ehkä se on geeneissä tai sitten minulla on vain huono verenkierto, kuka tietää. Mutta sen olen oppinut, että viittaan kintaalla kaikille ihmettelijöille, joiden mielestä minulla on toisinaan “liikaa” päällä vallitseviin olosuhteisiin nähden. Olen myös oppinut arvostamaan kerrospukeutumista, pitkiä takkeja sekä laadukkaita, lämpimiä luonnonmateriaaleja. Tällä hetkellä arvostan erityisesti ihanan armollista culottes-housumuotia, sillä väljien ja leveiden housunlahkeiden alle mahtuu useampikin lämmittävä kerros – toisin kuin pillifarkkujen.

Toisaalta olen myös huomannut, että pienillä kikoilla voi edesauttaa lämpimänä pysymistä, vaikka ei olisikaan päästä varpaisiin vuorautunut villaan ja toppakerroksiin. Koska kehon lämmöstä peräti 80-90% haihtuu nimenomaan pään kautta, jo pelkästään hatun käyttäminen auttaa merkittävästi pitämään vilun poissa. Olen myös huomannut, että sukkahousut voi housujen alta usein jättää välistä, jos yläosassa on riittävästi kerroksia. Ohutkin villaneule lämmittää enemmän kuin paksu puuvilla ja takapuolen peittävä takki on taivaan lahja. Muutamia mainitakseni.

Näissä kuvissa näette yhden tämän hetken lempityyleistäni. Musta ohut merinovillapoolo löytyi pari vuotta sitten New Yorkista kirpputorilta ja on ihanan lämmin. Esprit’n väljät culottes-housut ihastuttivat taannoisessa yhteistyöpostauksessa ja ovat sittemmin päätyneet ahkeraan käyttöön. Monkin musta keinoturkistakki on tämän hetken ylivoimainen suosikkitakkini: ihan uskomattoman lämmin ja pitkä malli suojaa mukavasti viimalta takamusta ja jalkojakin. Onhan tämä vähän sellainen musta mörkö, mutta rakastan sitä silti. Tuhtiksikin olemme tätä Sannan kanssa kutsuneet, haha.

Mietin säännöllisesti, kuinka mielettömän loistava hankinta nuo Filippa K:n mustat sirot herrainkengät ovatkaan olleet. Ostin ne aikanaan hetken päähänpistosta täydellisenä heräteostoksena, mutta ne ovat palvelleet minua kiitettävällä käyttötiheydellä jo nelisen vuotta, ja tuntuvat vain paranevan vanhetessaan. Lisäksi ne sopivat yhteen suunnilleen ihan minkä tahansa asun kanssa.

Tämän hetken lemppariasusteita puolestaan ovat tuo vihreäsävyinen KN Collectionin pipo, joka tekisi mieli pukea ihan joka ikisen asun kaveriksi. On jotenkin hauskaa, että se muistuttaa hieman sitä Samujin muhkeaa hittipipoa, sillä tämä kyseinen pipo on ollut KN Collectionin mallistossa peräti 30 vuotta! Niin se muoti kiertää kehää. Pipon sävy matchaa muuten ihan todella osuvasti silmieni väriin – kurkatkaa vaikka postauksen kolmas kuva alusta.

Toinen lemppariasuste on tuo uusi sormus, jonka ostin viime viikolla. Mutta yksi ehdoton suosikkijuttuni ovat tällä hetkellä glittersukat, joihin olen herännyt jotenkin vähän myöhässä. Bongasin hiljattain nämä samat housut Juulin jalasta ja hän oli yhdistänyt ne tennareihin ja glittersukkiin. Kokonaisuus näytti niin kivalta, että kysäisin, saanko kopioida idean omaankin käyttöön. Juuli nauroi, että tottakai, hän oli itse napannut idean omalta viisikymppiseltä äidiltään! Erityisen helppoa toteutus oli, sillä kaapista sattui löytymään kaksikin paria glittersukkia, joita en ole aiemmin oikein osannut käyttää, mutta siihenpä tuli nyt muutos!

keinoturkistakki // faux fur coat Monki*

merinovillapoolo // turtle neck shirt J. Crew

culottes-housut // culottes Esprit*

pipo // beanie KN Collection*

kengät // shoes Filippa K

sukat // socks COS*

sormus // ring Marimekko

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Annika Ollila

Related posts

2/11/17

50 shades of green

4 55

(Juttu sisältää mainoslinkkejä)

Rakkauteni vihreää väriä kohtaan ei liene kenellekään enää mikään uutinen, mutta tänä syksynä olen löytänyt vihreässä villityksessäni ihan uusia tasoja, kun huomasin yksi päivä olevani verhoutunut vihreään käytännössä lähes päästä varpaisiin. Vihreitä kenkiä ei sentään tällä kertaa ollut jalassa, mutta sellaisetkin kaapista kyllä löytyisivät…

Tyylini vihreät sävyt eivät ole keskenään ihan tismalleen samanlaisia, mutta niin lähellä toisiaan kuitenkin, että sopivat hyvin yhteen. Ja kynnetkin matchasivat kuvien ottohetkellä viime viikolla vielä täydellisesti vihreään värimaailmaan, tosin kyllä nämä nykyiset ruskeatkin kynnet sopivat hyvin vihreiden sävyjen kanssa.

A+moren kipparilätsä on nykyään yksi lempparihatuistani (kuten monen muunkin), koska se on aivan täydellinen pelastaja huonoille hiuspäiville. Myönnän, että näitä kuvia otettaessa en ollut vain jaksanut pestä tukkaa pariin päivään, niin hattu pelasti tilanteen mainiosti. :D Rakastan myös lierihattuja, mutta niiden käyttäminen Suomen sääolosuhteissa on osoittautunut jokseenkin hankalaksi. Olen valitellut tätä ennenkin, mutta Helsingissä tulee sen verran navakasti, että leveälieriset hatut uhkaavat lennähtää päästä vähän väliä. Kipparilätsä pysyy kiitettävän hyvin päässä tuulesta huolimatta.

Moni on kysellyt Instagram storyjani ja Snapchattiani seurattuaan, että mistä tuo kiva lätsä on peräisin ja valitettavasti se on siis viime kevään mallistoa. Samantyylisiä on myyty ainakin H&M:llä, mutta ilmeisesti suuren suosion saanut lätsä on myyty monesta paikasta loppuun. Huomasin kuitenkin, että A+more-mallistossa on tänäkin syksynä yksi vähän samankaltainen, jos oma kipparihattu on vielä löytämättä.

Tiedättekö, kun jossain tyylissä tuntee olevansa jotenkin täysin kotonaan? Tässä lookissa minulle tuli juuri sellainen olo. Sellainen hyvällä tavalla itsevarma, että kokonaisuus on oman näköinen ja tuntuinen. Sen takia onkin varmaan tehnyt mieli pukeutua tähän samaan asuun monena muunakin päivänä. Olen kutsunut rauhallista vihreää voimavärikseni, mutta olisipa hauskaa kuulla, mitkä värit teille muille ovat niitä voimavärejä? Ja mikä on tämän syksyn luottokombo, jossa on itsevarma ja hyvä fiilis?

Translation: In case you haven’t noticed, I love dark green.

tekoturkistakki // faux fur coat Gina Tricot

villapusero // sweater Lindex

farkut // jeans KappAhl

kengät // shoes Gigi Hadid x Tommy Hilfiger

kaulahuivi // scarf A+more (Stockmann)

hattu // hat A+more (Stockmann)

laukku // bag Topshop (Zalando)

hanskat // gloves A+more (Stockmann)

Kaikki asun tuotteet saatu blogin kautta. / All items gifted.

Photos: Annika Ollila

Related posts

30/08/17

Asusteinspiraatio ja syksyn ihanimmat hatut (+ kilpailu)

149 64

Kilpailun  palkinnon tarjoaa KN Collection.

On sellainen varma syksyn merkki, kun on aika kurkistaa rakkaan ystäväni Katin hattu- ja asustemerkin KN Collectionin syysmallistoa. Kaulahuivit olen jo kiltisti kaivellut naftaliinista ja pian on myös syyshattujen ja hansikkaiden vuoro. Jos hattuhylly tai huivikavalkadi kaipaa tässä syksyn kynnyksellä täydennystä tai tyyli lämpöistä inspiraatiota, niin suosittelen kurkkaamaan läpi nämä KN Collectionin ihanat lookbook-kuvat.

Olen itse päässyt läheltä seuraamaan Katin työskentelyä ja malliston syntyä ja on pakko nostaa hattua (pun intended, hehhee) siitä, millä pieteetillä ystäväni mallistoonsa joka vuosi paneutuu. Hän haistelee jatkuvasti uusia trendejä ja yrittää keksiä jotakin kiinnostavaa kulmaa tuttuihin toimiviin tuotteisiin. Lisäksi Kati on uskomattoman tarkka tuotteidensa laadusta ja materiaaleista, ja tänäkin syksynä mallisto on täynnä toinen toistaan upeampia materiaaleja kuten kashmiria, neitsytvillaa ja vintage-samettia.

Moni arastelee hattujen käyttöä ja olen itsekin oppinut pitämään hattuja vasta muutama vuosi sitten, mutta hattu on niin ihana tapa piristää arkista tyyliä ja viimeistellä asu, että pitäisi vain muistaa pukea se päähän useamminkin. Ihan vielä eivät ehkä ole käsillä pipokelit, mutta kaikenlaisia lierihattuja ja muita vähän kevyempiä päähineitä voi mainiosti jo käyttää. Ainoa miinus hattujen käyttäjälle on täällä Helsingissä tuo vimmaisesti puhaltava merituuli, joka meinaa aina lennättää lierihatut päästä. Ja ei, edelleenkään en ole valmis vetämään kuminauhaa leuan ali, vaikka se pelastaisikin tältä ongelmalta. :D

Haastattelin hieman perheyritysen puikkoihin muutamia vuosia sitten hypännyttä Katia KN Collectionin syysmallistosta, trendien ennakoimisesta sekä yrittäjyydestä yleensäkin.

Mitä tuttua ja mitä uutta näkyy KN Collectionin tämän syksyn mallistossa?

KN Collectionin ydinidea on mallistosta toiseen se, että jokaiseen tyyliin löytyy kokoelmastamme sopiva hattu tai pipo. Pidän tärkeänä, että hattumme istuvat “kuin hanska” ja materiaalit ovat ylellisen pehmeitä, eivätkä kutita. Mietinkin nimenomaan materiaaleja joka vuosi hyvin tarkkaan. 

Tällä hetkellä muodissa ovat erityisesti isot ja muhkeat pipot – niitä näkyy myös KN Collectionin syksyssä. Materiaaleissa sametti on ollut nouseva trendi vaatteissa jo jonkin aikaa ja nyt se tekee uutta tulemista myös hattuihin. Tämän syksyn mallistossa ihan uusia juttuja KN Collectionilla ovat 100% kashmirista valmistettu ihanan pehmeä shaali ja pipo, joita on myynnissä esimerkiksi Sokoksella.

Syysmalliston Armi-hattu on puolestaan valmistettu todella laadukkaasta vintage-sametista, joka löytyi yllättäen perheyrityksemme varastosta – se on jäänyt sinne jemmaan joskus vuosikymmeniä sitten. Tämän hatun formu eli malli on ollut mallistossamme mukana jo ainakin 15 vuotta erilaisia versioina, mutta se näyttää aina ajankohtaiselta ja tuoreelta materiaaleja ja yksityiskohtia päivittämällä. Olen nimennyt Armi-hatun meidän mallistomme Suomi 100 -hatuksi juhlavuoden mukaan ja samalla hattu juhlistaa oman yrityksemme miltei 40-vuotista taivalta.

Mistä ammennat inspiraatiota uutta mallistoa suunnitellessasi?

Omat ajatukseni ovat jo ensi kevään mallistossa, joka alkaa vähitellen näyttää siltä, että alan olla siihen tyytyväinen. Aina on parantamisen varaa ja itsestä tuntuu aina siltä, että mallisto on ikuisesti vähän keskeneräinen, mutta se on toisaalta myös eteenpäin ajava voima ja tavallaan muotialan “suola”. Ikinä ei voi pysähtyä paikoilleen, vaan aina pitää pystyä luomaan jotakin uutta ja aistimaan erilaisia trendejä.

On ihmeellistä seurata muodin kiertokulkua ja yllättyä aina siitä, miten samat trendit palaavat tauon jälkeen takaisin muotiin. Tämän syksyn mallistossa on mukana esimerkiksi Sansa-pipo (alla kuvassa), joka on hyvin trendikkään mallinen jälleen. Kyseinen hattu on ollut todellisuudessa kokoelmassamme lähes identtisenä jo 80-luvulta lähtien – ja nyt tuo malli on jälleen kovasti pinnalla. 

Kiinnitin huomiota, että tänä vuonna uutta lookbookissa ovat myös miesten hatut…

Kyllä, miesten hatuthan ovat aina kuuluneet KN Collectionin mallistoon, mutta tänä vuonna halusin nostaa vaihteeksi enemmän esille myös miesten valikoimaa. Se oli oikeastaan mieheni idea ja olen hurjan tyytyväinen siihen, että päätimme tuoda myös miesten hatut mukaan lookbookiin. Miesten mallistossa on menty todella paljon eteenpäin laadullisesti ja mallistomme miesten hattuja myyvät Suomessa Stockmann, Sokos ja Halonen. 

Olet uskaltanut tarttua rohkeasti haasteeseen ryhtyä vetämään perheyritystä ja vienyt sitä upealla tavalla eteenpäin. Mitä yrittäjyys on opettanut sinulle?

Olen tehnyt tätä hommaa nyt 10 vuotta ja tunnen, että alan pikkuhiljaa jo osata työni. Olen kasvanut yrityksen mukana ja oppinut monet asiat vuosien varrella kantapään kautta. En silti myöskään pelkää tehdä virheitä, sillä ajattelen aina positiivisesti: virheistä oppii aina jotakin uutta. Tie tähän pisteeseen ei ole ollut helppo, mutta nyt kun oman kädenjälki alkaa näkyä työn tuloksissa niin se tuntuu ihan älyttömän hyvältä ja antaa energiaa aivan valtavasti.

Minulle on todella tärkeää, että taustallani on hyvä tiimi ja olenkin todella kiitollinen siitä, että nyt takanani seisoo sellainen pieni joukko ihmisiä, joka tekee omasta työstäni paljon helpompaa. En ehkä tajunnut sitä aiemmin, mutta myös tiimin jäsenten positiivinen asenne työtä kohtaan on todella tärkeää omankin motivaation kannalta. Negatiivisuus tarttuu, vaikka olisi kuinka elämänmyönteinen, joten siksi yritän etsiä ympärilleni ihmisiä, joilla on samanlainen positiivinen draivi elämää ja työntekoa kohtaan.

Tuntuu, että olen tehnyt tätä työtä nyt jo riittävän kauan, että uskallan ajatuksiani tekemiseni takaa myös muille. Olen halunnut aina pysytellä yrityksessä taustalla ja keskittyä siihen, mikä minusta tässä työssä on tärkeintä: auttaa ihmisiä löytämään se oikea hattu heidän omaan tyyliinsä sekä luoda mallisto, joka on todella laadukas ja kaupallisen hintainen. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen viimein valmis astumaan myös itse esiin merkin takaa. Tuntuu, että nyt tässä viime vuosina on tapahtunut jotakin ihmeellistä ja mallisto on jatkuvasti kasvattanut suosiotaan. Se tuntuu hetkittäin tällaisen pienen yrityksen näkökulmasta suorastaan epätodelliselta, että olemme omin avuin päässeet tähän pisteeseen.

On aika hassua, että osaan ottaa paljon paremmin vastaan negatiivista ja rakentavaa palautetta kuin positiivista. Ehkä se on osa tätä suomalaista dna:ta, että ajatellaan vaatimattomuuden kaunistavan, mutta yritän itse pyristellä siitä irti ja olla rohkeasti ylpeä omista onnistumisistani. 

Olen itse ihan super-innoissani tästä syysmallistosta, enkä malta odottaa, että pääsen pian sovittelemaan kaikkia näitä ihanuuksia. Kati halusi ilahduttaa teitä lukijoita pienellä yllätyksellä ja saan arpoa kahdelle onnelliselle vapaavalintaisen hatun tai asusteen tässä syksyn lookbookissa nähdyistä tuotteista. Pääsette näkemään koko lookbookin KN Collectionin sivuilla tuotenimien ja materiaalitietojen kera. Useimmista tuotteista on olemassa muitakin värejä lookbookissa nähtyjen ohella.

Osallistu kisaan näin: katso koko lookbook KN Collectionin nettisivuilta ja kerro, mikä tuotteista kiinnostaisi sinua eniten, jos voitto osuisi kohdalle. Kilpailu on voimassa maanantaihin 4.9.2017 asti ja muistathan jättää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen.

Photos: Vuokko Salo for KN Collection

Related posts