17/03/18

Pitkästä aikaa kuulumisia ja sekalaisia mietteitä

12 96

Terkkuja Barcelonasta! Jutun kuvat tosin ovat Meksikosta, mutta eipä tuo nyt niin vakavaa. Täällä sää ei ole ihan niin pitkällä keväässä vielä, kun Puerto Vallartassa eletään jo kesää – tosin siellä taidetaan viettää kesää melkeinpä läpi vuoden. Barcelonan kevät on vielä siinä vaiheessa, etteivät puut ole saaneet lehtiään ja yöt ovat edelleen kylmiä. Päiväsaikaan kuitenkin aurinko lämmittää niin, että voisi hetkittäin intoutua riisumaan t-paitasilleen ja kirsikankukat kukkivat jo. Toisin sanoen: pukeutuminen tähän säähän on melkoinen taitolaji, kun auringossa tulee nilkat paljainakin hiki, mutta varjossa ja tuulessa sekä illan tullen tekisi mieli pukea talvitakki. Olen nähnyt täällä saman päivän aikana niin supermuhkeaan toppatakkiin verhoutuneen paikallisen naisen kuin turistilta näyttäneen pojan t-paidassa ja shortseissa. Sen voin kertoa, että kumpainenkin näistä oli ylilyönti lämpötilan huomioiden.

En ole pitkään aikaa kertoillut ihan tavallisia kuulumisia, joten mietin, että voisi olla hyvä hetki sekalaisten mietteiden koonnille.

♥ Olen todella iloinen omassa kodissani siitä, että se on paitsi kaikin puolin ihana, se myös sijaitsee ihan huipussa taloyhtiössä, jossa asuu todella aktiivista ja mukavaa porukkaa. Talollamme on muun muassa oma FB-ryhmä, jossa keskustellaan taloyhtiön yhteisistä asioista, mutta voipa siellä välillä pyytää apua jossakin arkisessa asiassa. Olen muun muassa saanut ryhmän kautta lainaksi läppärin laturin akuutissa tilanteessa pariksi tunniksi, kun oma laturi sanoi sopimuksesa irti juuri, kun deadline puski niskaan. Itse olen puolestaan lainannut naapurille tikapuita ja lahjoittanut eteenpäin blogiprojektin tiimoilta ylimääräiseksi jääneitä leipiä, jotta ei tarvinnut heittää niitä kompostiin.

Tuntuu mukavalta ja turvalliseltakin, että tietää vähän, millaista porukkaa seinien takana asuu ja yhteishenki talossa on niin hyvä, että kokoonnuimme esimerkiksi ennen joulua viettämään porukalla kotitalon yhteisiä pikkujouluja. Vähän eri meininki kuin monissa taloyhtiöissä, joissa naapureita ei edes tervehditä.

♥ Olen suunnitellut tekeväni tästä elokuvasta ihan oman postauksensa, mutta koska en ole vielä saanut sitä aikaiseksi ja leffa TODELLAKIN ansaitsee tulla mainituksi ja suositelluksi, niin huikattakoon se nyt, että suosittelen ihan jokaiselle Oscar-gaalassakin lukuisia ehdokkuuksia sekä yhden palkinnon saanutta Call Me By Your Name -elokuvaa. Se on ollut koskettavimpia ja vaikuttavimpia kokemistani leffaelämyksistä aikoihin, ehkä jopa vuosiin. Tämä elokuva särkee sydämesi, mutta kuten ensirakkaudella on tapana, se on sen arvoista. Ihana, kaunis, visuaalisesti hurmaava ja inhimillinen rakkaustarina, jonka ei tahtoisi loppuvan – ei elokuvana eikä tarinana. Lisäksi Timothée Chalamet on roolissaan vain NIIN loistava. Huh.

♥ En ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin parina viime yönä. En tiedä, kuinka paljon Meksikon jälkeisellä jetlagilla (jonka kuvittelin jo selättäneeni, kunnes nukuin toissa yönä klo 11 asti aamulla) on asiaan vaikutusta, mutta jopa meluavista espanjalaisista huolimatta (miten ne voivatkin olla niin äänekkäitä yötä päivää?!) olen nukkunut pari viime yötä kuin tukki ja pitkiä yöunia. Huomaan, että minulle tekee hyvää päästä muutaman kuukauden välein viikoksi-pariksi pois omasta kodistani ja arkiympyröistäni ihan vain vähän rauhoittumaan. Kun töitä tekee yrittäjänä ja kotoa, ei koti ole samalla tavalla rentouttava ja töistä vapaa vyöhyke kuin monella muulla.

Huomaan, että minun pitää saada tyhjentää pääni ja kalenterini välillä vaikkapa viikoksi kokonaan tapaamisista, arkivelvollisuuksista ja muista mieltä ja päivärytmiä kuormittavista kiireistä, jotta saan ikään kuin oman kovalevyni nollattua ja päivitettyä, kun tuntuu, että kierroksia alkaa olla liikaa. Omalla kohdallani siihen auttaa yleensä parhaiten maisemanvaihto hetkeksi jonnekin muualle, mieluiten johonkin uudella tavalla aisteja kutkuttavaan ja ajatuksia inspiroivaan ympäristöön. En puhu edes lomasta, vaan sellaisesta viikon-parin jaksosta, jolloin voi ikään kuin keskittyä olennaiseen, hengitellä hetken ja etsiskellä vähän inspiraatiota. Omassa työssäni parasta on juuri sen joustavuus, että työt kulkevat helposti mukana, kunhan on läppäri mukana ja käytössä nettiyhteys – siksi olen halunnut yhä enemmän hyödyntää sitä mahdollisuutta, että voin pystyttää toimistoni milloin minnekin. Olen huomannut, että esimerkiksi vanhempieni luona saan kyllä levättyä, mutta siellä en ole inspiroituneessa tilassa tai kykene keskittymään työntekoon. Välttämättä ei tarvitse lähteä kauas tätä mielentilaa tavoitellessaan. Joskus riittää, että pääsee vain hetkeksi pois kotoa, joskus tarvitaan taas vähän enemmän etäisyyttä. Mutta luovan työn tekijöille suosittelen!

♥ Bloggaajien reissaaminen on puhuttanut viime aikoina paljon ja Aamukahvilla-blogin Henriikka aloittikin rohkeasti keskustelun aiheesta myös täällä blogien puolella ja haastoi samalla myös muita bloggaajia mukaan keskustelemaan. Olen itse pyöritellyt aihetta ajatuksissani ja blogini luonnoksissa jo iät ja ajat, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän samalta kuin yrittäisi nielaista mammutin kokonaisena. Aihe on niin iso ja monimutkainen ja omat tiedot sekä ulosanti niin vajavaisia, että itsekriittisyydessään sitä ei todellakaan ole halunnut tyrkätä tällaisesta tärkeästä teemasta ulos mitään puolivillaista.

On ollut ilo huomata, että niin moni bloggaaja on nyt ansiokkaasti tarttunut aiheeseen ja kirjoittanut auki omia ajatuksiaan. Aihetta ovat viime päivinä käsitelleet esimerkiksi Tickle your Fancy -blogin Sara, WTD-blogin Nata sekä Salamatkustaja-blogin Satu. Totta puhuen en ihan tiedä, miten paljon uutta annettavaa ja sanottavaa minulla tästä kaikesta on enää noiden lukemieni tekstien jälkeen, mutta tuntuu tärkeältä, että aiheesta puhutaan. Olen ollut täällä Barcelonassa kiinni kuvauksissa, enkä halua tehdä tuota juttua hutiloiden, joten syvennyn aiheen äärelle sitten, kun minulla on mahdollisuus paneutua siihen kunnolla ajan ja ajatuksen kanssa.

♥ Jouduin ennen matkoille lähtöäni hankkimaan (taas) uuden passin, sillä onnistuin (taas) hukkaamaan edellisen passini (älkää kysykö, miten tässä onnistun). Tilitin edellisen kerran passin kadotettuani sitä, kuinka järkyttävän rumia passikuvat aina ovat ja kyseenalaistin ajatuksen siitä, että passikuvien rumuus vain pitäisi hyväksyä jonkinlaisena luonnonlakina. Muutama lukija vinkkasi tuolloin, että Helsingissä Porthaninkadulla on kuulemma jokin valokuvaamo, jossa otetaan hyviä passikuvia ja tarjotaan erinomaisen mukavaa palvelua. No muistin tämän ja marssin joitakin viikkoja sitten Linjan kuvaan todetakseni saman kuin blogiin suosituksiaan jättäneet. Näin hyvää palvelua en ole passikuvaa otettaessa saanut koskaan! Valokuvaaja otti useita kuvia, antoi mahdollisuuden tutkia otettuja kuvia ja neuvoi ilmeessä, asennossa, kampauksessa (jota vaihdettiin peräti kolme kertaa, kun ei vain toiminut kovien valojen takia kuvassa) ja kappas vain, nyt koristaa uutta kuvaa elämäni onnistunein passikuva! Muistakaa siis Linjan kuva, kun seuraavan kerran pitää uusia passi. :)

♥ Mainitsin jo tuolla aiemmin ohimennen meluavat espanjalaiset, mutta sille asialle on omistettava vielä ihan oma kohtansa. Siis en vain tajua, miten yksi kansa voi olla niin uskomattoman äänekästä porukkaa? :D Kaikki keskustelu käydään meuhkaamalla kovaan ääneen kellonajasta riippumatta, roska-autot jyristelevät ikkunan alla keskellä yötä ja koirat haukkuvat. Ehkä tämä mekkala tuntuu entistäkin kovemmalta siitä syystä, että äänieristys näissä taloissa on olematon. Mutta silti, rakkaat naapurit, jos liikuskelette aamuyön tunteina keskellä arkiviikkoa asuintalon käytävässä, niin pliis älkää huutako… Enemmänhän tämä siis naurattaa, kun on vain tilapäistä, mutta jaksaa silti ihmetyttää. Naurattaa myös viime kesänä Espanjassa reissanneen kaverini tuskastunut tokaisu, kun puhelun taka-alalla räksytti paikallinen koira: ”Even dogs are louder in Spain!”

♥ Kuvissa minulla on ylläni viime vuoden Barcelonan reissulta ostamani mekko, josta tuli yksi suosikeistani sekä lempparikesähattu, joka Meksikon helteessä tuli itse asiassa ihan tarpeeseen, koska suuri lieri suojaa mukavasti myös hartioita auringolta. Jakauksenihan onnistuin polttamaan hatuttomina päivinä niin, että jouduin ihan vain siitä syystä vaihtelemaan jakauksen paikkaa pitkin reissua. :D Nenällä puolestaan ovat Specsaversin loppusyksystä lanseeratusta Balmain-kokoelmasta lainatut aurinkolasit. Jos nuo Balmainin lasit kiinnostavat, niin lisää malleja voi kurkata aiemmin tekemästäni postauksesta.

mekko // dress Zara

hattu // hat A+more (Stockmann)*

laukku // bag Topshop (Zalando)*

kengät // shoes Terhi Pölkki*

aurinkolasit // sunglasses Balmain (Specsavers)**

* saatu blogin kautta / gifted

** kuvauslainassa / borrowed

Photos: Isatou Jeng

Related posts

23/07/17

Pakkomielle papukaijoista

2 117

Minulla oli lapsena sellainen vaihe, että olin aivan haltioitunut papukaijoista – suorastaan pakkomielteinen. Lainailin kirjastosta papukaijoista kertovia tietokirjoja, lobbasin väsymättömästi vanhemmilleni ideaa lemmikkipapukaijan hankkimisesta, kävin ihastuksissani tuijottelemassa värikkäitä lintuja lemmikkikaupoissa ja puutarhamyymälöissä (joissakin oli ainakin kultaisella 90-luvulla papukaijoja), pidin koulussa esitelmiä ja himoitsin kaikenlaisia papukaijoin kuvitettuja vihkoja, penaaleja ja muita pikku-koululaiselle sopivia tavaroita. Kotini lähistöllä asui perhe, jolla oli lemmikkinä kaksi suurta Amazon-papukaijaa. Papukaijat asuivat niille omistetussa kokonaisessa huoneessa ja kävimme aina joskus uteliaina tiirailemassa jättikokoisia lintuja ikkunan läpi kadulta.

Sinnikkyydestäni huolimatta en koskaan saanut lemmikkilintua. Vaikka isäni oli selvästi ideastani myös vähän innoissaan, järki esti papukaijan hankinnan, sillä perheessämme on eläinallergiaa ja linnun hankkiminen olisi ollut siltä kannalta riski. Ja eiväthän varsinkaan nuo suuremmat linnut oikein lemmikeiksi häkkiin kuulukaan, joten ehkä parempi, että ikioma papukaija jäi haaveeksi.

Vaikka en enää haikaile oman lemmikkilinnun perään, lapsuuden innostuksesta on yhä jäljellä erityinen viehtymys kauniisiin ja värikkäisiin papukaijoihin. Kun bongasin aiemmin kesällä barcelonalaisessa pikku-putiikissa Almond Clothingissa papukaijakuosilla koristellun värikkään haalarin, oli sitä ihan pakko sovittaa päälle. Ja kun sovituskopissa kiskoin ihastuttavaa haalaria ylleni, sain ilokseni todeta, että se istui kuin hanska. Päätös oli sillä sinetöity viimeistään siinä vaiheessa, kun astuin ulos kopperosta esittelemään haalaria Liisalle ja ystäväänsä sovituskopin ulkopuolella odotellut tuntematon poika väläytti minulle leveän hymyn ja nosti peukun hyväksynnän merkiksi.

Ja en ole ihanan haalarin hankintaa katunut, sillä olen takuulla käyttänyt sitä koko rahan edestä jo parin ensimmäisen kuukauden aikana. Ranskasta peräisin olevan haalarin takana on pieni merkki Alfred & Sisters, jolla ei näytä olevan edes omaa verkkokauppaa, mutta suosittelen tutustumaan, jos tulee jossakin vastaan. Samalla ostosreissulla tarttuivat mukaan myös nuo barcelonalaisen aurinkolasimerkin Tiger Soulin hauskat pyöreät aurinkolasit, jotka ovatkin ehtineet vilahtaa blogin puolella jo aiemmin.

Onko siellä ruudun takana muuten ketään, joka jakaa papukaija-rakkauteni? :D

haalari // jumpsuit Alfred & Sisters

takki // jacket R/H*

kengät // shoes & Other Stories

aurinkolasit // sunglasses Tiger Soul

laukku // bag Topshop (Zalando)

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

7/06/17

Mikki ja minä

1 161

Katselimme taannoisella Barcelonan reissulla Liisan kanssa ihaillen jotakuta vanhempaa rouvaa, jolla oli niin klassisen upea tyyli ja tuumailimme, että tuolta mekin haluaisimme sitten muutaman kymmenen vuoden päästä näyttää. Sitten vilkaisin omaa asuani: Mikki Hiiri -shortsit, hassu hattu ja värikkäät sandaalit. Naurahdin huvittuneena, kun mietin, miten tästä tyypistä mahdettaisiin koulia sellainen hillityn tyylikäs vanhempi rouva.

Voi hyvin olla, ettei minusta koskaan tule sellaista aina yhtä klassisen hienostunutta pukeutujaa, mutta toisaalta onneksi tyyli on yksi niistä asioista, joilla on elämässä lupa leikitellä. Yhtenä päivänä voi halutessaan näyttää minimalistisen elegantilta ja toisena pukea ylle jotakin leikkisää ja hassua. Ja totta puhuen nämä Mikki-shortsit olivat rakkautta ensi silmäyksellä. Ehkä puen ne ylleni surutta vielä mummonakin, kuka tietää…

Eikä tämäkään tyyli nyt niin kamalan kreisi ole: farkkushortsit, musta neuletoppi ja sandaalit. Okei, shortseissa on Mikki Hiiriä, mutta voisi sitä olla päällä jotain aika paljon hullumpaakin. Nämä pöksyt saavat hymyn huulille ja silloin vaate on minusta onnistunut.

Vasta jälkikäteen kuvia katsellessa hoksasin, että olisi pitänyt pukea topin alle mustat rintsikat puuteristen sijaan, sillä valtavista hihansuista pilkahtaa vähän pitsireunaa. Oh well, no olivatpa edes kauniit rintsikat, jotka sieltä tahattomasti vilahtivat eikä se nyt aina ole niin vakavaa.

On muuten pakko vinkata, että tämä nimenomainen toppi on ollut yksi elämäni parhaista ostoksista. Löysin Theysken’s Theoryn hiuksenhienosta langasta kudotun superohuen neuletopin aikanaan New Yorkista, legendaarisesta Century 21 -outletista ja se on sittemmin palvellut niin monenlaisissa tilanteissa, että olen jo mennyt laskuissa sekaisin. Kaunis ja hienostunut materiaali mahdollistaa sen, että yläosa sopii myös juhliin, mutta rennon mallinsa ansiosta toppia voi yhtälailla käyttää arjessa. Äärimmäisen ohueen neulemateriaaliin vain harmillisen helposti takertuu kiinni kaikenlaista ja neulepintaa onkin saatu paikkailla pariin otteeseen, mutta onneksi nuo pikkuvirheet eivät näy kuin ihan läheltä tarkastelemalla. Mutta siis vinkiksi, että tämän mallinen toppi on aivan loistava! Elättelen toivoa, että löytäisin joskus toisen vastaavanlaisen.

Barcelonalaisen illan hämärässä napatut kuvat eivät lopulta kaikki olleet ihan tarkkojakaan, mutta päätin, että aina ei tarvitse olla – varsinkaan reissumuistojen. Että annetaan heilua vain! Tärkeintä on, että fiilis on kohdallaan, ja tuona iltana se toden totta oli.

Translation: You can’t go wrong with a pair of Mickey Mouse shorts. Am I right, or am I right? ;)

neuletoppi // top Theysken’s Theory

shortsit // shorts Zara

hattu // hat H&M

aurinkolasit // sunglasses Lindex

sandaalit // sandals Maryam Nassir Zadeh (Minimal Nordic Shop)*

* saatu blogin kautta / gifted

Photos: Liisa Kivi

Related posts

2/06/17

10 vinkkiä Barcelonan reissaajalle

6 166

Kaupallinen yhteistyö: ebookers

Viimeviikkoisella Barcelonan reissulla tuli nappailtua niin valtavasti kuvia, että niistä riittää jaettavaa varmaan vielä vaikka miten pitkäksi aikaa. Arki on viikossa ehtinyt imaista otteeseensa niin, että tuntuu kuin matkasta olisi jo paljon kauemmin, mutta käytännössä tosiaan vasta viikko sitten heräilin taas omasta sängystä reissun jälkeen ensimmäistä kertaa.

Matkani liittyi yhteistyöhön ebookersin kanssa ja he lähettivät minut sekä muutaman muun seikkailijan tutkimaan Barcelonaa kukin omasta näkövinkkelistämme. Olen matkustanut Barcelonaan niin monta kertaa aiemminkin, että kaikki ne pakolliset nähtävyydet on koluttu jo moneen otteeseen. Jätin siis tällä kertaa Parc Güellin ja Sagrada Familian surutta väliin ja keskityin tutkailemaan El Bornen pikkukujia, nauttimaan merellisistä rantatunnelmista sekä etsiskelemään kivoja ruokaelämyksiä.

Ebookers on varmasti teille monelle nimenä tuttu – onhan kyseessä yksi tunnetuimpia matkatoimistoja. Lentojen ja hotellien varaaminen onnistuu edelleen entiseen tapaan näppärästi netissä, mutta ebookersilla on nykyään myös mobiiliappi, jonka kautta reissusuunnitelmien tekeminen on helppoa kännykänkin välityksellä.

Ebookers-sovelluksella on helppo etsiskellä mieluisia vapaita hotelleja eri kriteereillä kuten sijainnin, tähtiluokituksen ja hinnan mukaan. Sovellus myös muistuttelee matkan varrella esimerkiksi lentojen aikatauluista ja tarjoaa tarvittavat tiedot esimerkiksi siitä, mistä terminaalista ja miltä portilta lentosi lähtee – aika kätevää! Kannattaa muuten myös muistaa ja huomioida reissuja varatessa, että pakettidiilinä lennot ja hotellin saa usein selvästi edullisemmin kuin erikseen ostettuna.

Kokosin teille tältä nimenomaiselta reissulta 10 vinkkiä kivoista ravintoloista ja kohteista, joita onnistuimme matkallamme löytämään – lämmin suositus näistä jokaiselle. :) Lisää Barcelonan matkavinkkejä ja reisskuvia löydätte laittamalla sivupalkin hakukenttään hakusanaksi Barcelona, sillä olen tehnyt paljon reissupostauksia myös aiemmilta matkoiltani.

Hotelli: Room Mate Gerard

Carrer d’Ausiàs Marc 34 (L’Eixample)

Meillä kävi melkoinen lottovoitto reissun hotellivalinnan kanssa. Valitsimme hotellin vähän lennosta kiireessä, emmekä oikeastaan tienneet siitä paljoakaan. Paikan päällä valinta osoittautui huikaisevan hyväksi! Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle hotellille – se on todellisuudessa erittäin paljon kauniimpi ja tyylikkäämpi. Room Mate Gerard on kivoimpia ja tyylikkäimpiä hotelleja, missä olen koskaan yöpynyt ja ylivoimaisesti kivoin, missä olen koskaan Barcelonassa majoittunut. Kaiken huipuksi perillä selvisi, että hotelli oli avattu vasta 10 päivää aiemmin, joten pääsimme testaamaan ihan uunituoretta tulokasta.

Hotellille on annettava kehuja paitsi todella tyylikkäästä miljööstä, myös aivan tolkuttoman hyvästä sijainnista. Käytännössä Plaça Catalunyan ja Riemukaaren väliin L’Eixamplessa sijoittuva hotelli oli sijainniltaan aivan täydellinen. Hotellilta pääsee kävellen mihin tahansa, mutta myös metroasema on korttelin päässä. Silti itse katu on rauhallinen ja huoneissa ikkunoiden äänieristys loistava, eli liikenteen melua ei huoneeseemme kantautunut oikeastaan lainkaan, vaikka saimme parvekkeellisen huoneen kadun puolelta. Erittäin isot lisäpisteet annamme paikalle myös maailman mukavimmasta henkilökunnasta – jo pelkästään heidän takiaan menisin uudelleen. Ja kirsikkana kakun päällä: hotellin katolla on ihana uima-altaalla varustettu terassi!

Aamupala / lounas: Café Bistro Petit Pot

Plaça d’Urquinaona 4 (L’Eixample)

Olen käynyt symppiksessä Café Petit Potissa kerran aiemminkin ja tykästyin jo silloin siihen kovasti. Nyt tulimme piipahtaneeksi uudelleen, kun huomasin, että sehän olikin ihan lähellä hotelliamme. Suuntasimme sinne ensimmäisenä reissupäivänämme aamupalalle ja rohkaistuin maistamaan paikan erikoisuutta: kolumbialaisia pataconeseja. Minulle oli jokseenkin epäselvää, mitä ne oikeastaan edes olivat, kun tein tilaustani, mutta tarjoilija sai minut vakuutettua, että ovat maistamisen arvoisia. Ja niinpä sitten päätin testata.

Pataconesit ovat siis etelä-amerikkalaista perua olevia rapsakoita leipäsiä tai lettuja, jotka tehdään vihreistä ruokabanaaneista. Koostumus on vähän jotakin röstiperunan ja paksun, vähän sitkeän sipsin välimaastosta ja maku ei siis ole makea, vaan suolainen. Jokainen minut tunteva tietää jo pelkästään tämän kuvauksen perusteella, että tilaus osui nappiin. Hyvä luoja, ne olivat hyviä! Rapsakoiden leipästen päälle voi sitten laittaa erilaisia soosseja, kuten salsaa, guacamolea ja chili con carnea (tai minun tapauksessani chili sin carnea). Ja on siis niin jumalaisen hyvää, että pataconeseja suuhun sulloessani mietin, etten ehkä koskaan eläissäni halua enää syödä mitään muuta. Petit Potista on mainittava myös se, että sielläkin on ihana henkilökunta ja kasvissyöjille sekä vegaaneille erittäin paljon valinnavaraa menussa.

Tapakset: Bar Bitácora

Balboa 1 (La Barceloneta)

Barcelona on täynnä tapas-paikkoja, mutta sain paikalliselta kaveriltani vahvan suosituksen käydä tsekkaamassa Bar Bitacoran tapakset. Rannan lähellä sijaitseva vaatimaton pubi ei häikäise miljööllään, mutta tunnelma on taatusti autenttinen, palvelu ystävällistä ja ruoka taivaallista. Tilasimme pöydän täyteen tapaksia ja ajattelin itseni ähkyyn syötyäni, että jos nyt poksahtaisin ylensyömisestä, kuolisin onnellisena.

Ruoka todellakin oli aivan mielettömän hyvää ja tulimme testanneeksi ainakin paahdettuja vihreitä pikkupaprikoita (SUOSITTELEN, voisin elää pelkästään näillä), parsa-tempuraa, ihania tomaattileipäsiä sekä tietenkin patatas bravasia. Koko setti kulautettiin luonnollisesti alas sangrialla. Ihana, ihana paikka. Tuli vähän nälkä nytkin, kun vain ajattelen asiaa.

Shoppailu: El Borne

Barcelonassa on valtavasti kivoja putiikkeja ja shoppailumahdollisuuksia monellakin alueella, mutta tällä reissulla keskityimme erityisesti hotellimme lähellä sijaitsevaan El Bornen alueeseen pikkuliikkeineen. El Bornen kapeilla kujilla on paljon ravintoloita, kahviloita, kuppiloita sekä kiinnostavia pikku-putiikkeja ja paikallisten suunnittelijoiden liikkeitä. Erityishuomiona mainittakoon, että kun sunnuntaisin kaikki on kaupungissa yleensä kiinni, niin El Bornen putiikit ovat useimmiten avoinna myös tuolloin – ei huono vinkki turistille.

Kasvisruoka: Teresa Carles

Carrer de Jovellanos 2 (Ciutat Vella)

Barcelonassa on varsin mainio kattaus kasvisravintoloita, mutta tunnetuin niistä on klassikkopaikka Teresa Carles, joka on ollut toiminnassa jo 1970-luvulta lähtien. Lähellä Plaça Catalunyaa ihan keskustan ytimessä sijaitseva ravintola tarjoaa tuoretta, kasvispohjaista ja herkullista ruokaa kohtuuhintaan.

Olen käynyt Teresa Carlesissa ennenkin, mutta tällä kertaa maistelimme listalta alkupaloina lootuksenkukkasipsejä (NAM!) ja kasvis-kroketteja sekä pääruokina salaattia ja pastaa. Kaikki oli todella hyvää ja Liisan salaatti näytti niin valtavalta, että epäilin, mahtaisiko mimmi jaksaa annostaan kokonaan, mutta sinne vain humpsahti parempiin suihin. Palanpainikkeeksi tilasimme Teresa Carlesin omia mehuja, joiden valinta aiheutti suunnattomai vaikeuksia, kun listalla on noin sata eri vaihtoehtoa. Tämä on kasvisruoan ystävälle ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen ravintola.

Etninen ruoka: La Vietnamita

Carrer del Comerç 17 (El Borne)

Rakastan yli kaiken vietnamilaista ruokaa ja koska sen saatavuus Suomessa on varsin heikolla tolalla, suuntaan usein ulkomailla kohteesta riippumatta testailemaan sikäläisiä vietnamilaisia ravintoloita. La Vietnamitan löysimme vähän vahingossa ohi kulkiessamme ja päätimme testata sen myöhemmin. Paikka on oikeastaan vähän kuin sellainen vietnamilainen pikaruokaketju, mutta ruoka on aivan uskomattoman hyvää ja miljöö perus-mäkkäriä viihtyisämpi. Ja saapa ravintolasta todella ihania cocktailejakin.

Ruoka ja juoma oli La Vietnamitassa niin hyvää, että sorruimme ensimmäisen erän syötyämme ja juotuamme tilaamaan ahneuksissamme vielä lisää. Ja laskun loppusummaa tutkiessamme emme olleet ihan varmoja, että voiko se todella olla kaiken sen syömisen ja juomisen jälkeen niin pieni. Mutta kyllä se näköjään voi. Tiedoksi, että La Vietnamitalla on ravintola myös Gràciassa.

Putiikki: Almond Clothing

Carrer del Rec 26 (El Borne)

Suosikkiputiikikseni ponkaisi tällä Barcelonan reissulla ehdottomasti El Bornen alueella sijaitseva Almond Clothing, jonka yhteydessä on myös ihastuttava Almond Flower Bar -kukkakauppa. Ihania tarkoin valikoituja vaatteita ja asusteita sekä suloistakin suloisempia kukkakimppuja – mitäpä muuta sitä ihminen shoppaillessaan osaisi kaivata.

Ne ihanat kukkamme olivat peräisin juuri täältä ja lisäksi ostin pikkuliikkeestä hauskan papukaijakuvioiden haalarin (kuvia tulossa vielä myöhemmin!) sekä mahtavat, paikallisen merkin suunnittelemat aurinkolasit (niistäkin luvassa vielä lisää asiaa). Suosittelen poikkeamaan sekä täällä että muissa saman kadun varressa olevissa symppiksissä pikkuputiikeissa.

Kahvila: Refresca Tea

Carrer del Carders 25 (El Borne)

Bongasimme ohikulkumatkalla pikkuisen kahvilan, josta voi ostaa mukaan kahvia ja teetä. Satuimme tänne lähinnä siksi, että Liisan kahvihammasta kolotti niin pirusti juuri siinä kohtaa, että astuimme sisään suunnilleen ensimmäiseen puotiin, joka näytti tarjoilevan kahvia. Mutta jälleen kerran onnistuimme sattumalta löytämään helmen. Todella sympaattisen saksalaismiekkosen pitämä pikkuinen kioski Refresca Tea tarjoilee myös aivan todella herkullista luonnonmukaista jääteetä, jossa maistuvat oikeat maut eikä sokeria ole lisätty.

Liisa osti kahvinsa ja minä testasin sitruuna-minttu-jääteetä, joka oli aivan mielettömän hyvää. Meillä oli mahtava pieni juttutuokio omistajan kanssa, joka muisti, että muutama vuosi sitten hänen jääteevalikoimaansa olivat ihastuneet suomalaiset Liftedin pojat – pieni maailma!

Hampurilainen: Bacoa Burger (El Kiosko)

Avinguda del Marquès de l’Argentera 1 (El Borne)

Vaikka vierailin tässä hampurilaispaikassa jo vuosia sitten ensimmäistä kertaa, hikoilimme Liisan kanssa Googlen äärellä yrittäessämme selvittää, mikä ihme mahtaa olla paikan nimi. Nyt uusintagooglauksella homma selvisi: Bacoa Burger on siis burgeriketju, ja tämän nimenomaisen toimipaikan nimi on El Kiosko. Se selvensi asiaa, kun raflasta puhutaan eri paikoissa vähän vaihtelevasti Bacoana ja Kioskona. Mutta kyseessä on siis paikallinen pikaruokaketju, joka tarjoilee astetta parempia burgereita.

Bacoan konsepi on aika hauska: täytät käytännössä sisään astuessasi lappusen, josta valitset haluamasi kokonaisuuden ja näin ollen rakennat sekä mieleisesi burgerin että valikoit siihen sopivat lisukkeet ja oheishärpäkkeet. Ja kun Barcelonassa ollaan, niin tarjolla on luonnollisesti myös kasvis- ja vegaanivaihtehtoja. Vaikka kyseessä on vain pikaruokapaikka, ruoka on todella hyvää ja raikasta – voin suositella! Kannattaa tsekata nettisivuilta lähin ravintola, koska näitä on siis Barcelonassa useita.

Baari: 33 | 45

Carrer de Joaquin Costa 4 (El Raval)

Tyylikäs pikku-baari 33 | 45 El Ravalin alueella on kiva paikka poiketa drinkille tai jollekin pienelle välipalalle. Insdustrial- ja vintage-henkiseen tyyliin sisustettu baari on päivisin mukava istuskelupaikka ja iltaisin tunnelmallisempi ja vilkkaampi menomesta.

Hipstereiden suosiossa olevassa baarissa soitetaan iltaisin teknoa ja konemusiikkia ja mukaville sohville voi istua hörppimään drinkkiään. Itse en maistanut kuppilassa ruokalistalta mitään, koska keittiö sattui olemaan juuri visiitin aikana kiinni, mutta nettiarvioissa ruokaakin näytetään kehuvan.

Olikos paikkojen joukossa vanhoja tuttuja tai ihan uusia vinkkejä? :) Kommenttiboksin puolella voi mieluusti vinkkailla myös omista lempparipaikoistaan Barcelonassa!

Photos: Liisa Kivi

Related posts