9/01/13

Printtiä pöksyissä

16 80 P1091786.JPG

Valittelin viime viikolla sitkeää flunssaani ja kuvittelin jo saaneeni pöpöstä yliotteen, kun maanantaina nousi kuume, jota ehdin jo tuskailla Facebookin puolella. Kuume onneksi laski nopeasti ja tänään uskaltauduin ulos ihmisten ilmoille. Nuha vielä vaivaa, mutta toivotaan että nyt ei tarvitsisi enää sairastaa pitkään, vaikka riekuinkin jo tänään hetken ulkona ilman takkia. Aijai, mitä äitikin sanoisi. :D En minä siis muuten, mutta tarjoutui niin hyvä mahdollisuus asukuvien ottamiselle, että se oli hyödynnettävä. Kuten bloggaajat aina valittavat, niin asukuvien ottaminen näin talven pimeydessä ja kylmyydessä on ihan tuskaa, mutta pitkästä aikaa sain tänään kuvia napsittua. Kerrankin nimittäin oli kuvaaja valoisaan aikaan saatavilla, kun bloggaajakollegani Heidi Searching for the Little Black Dress -blogista jeesasi kuvaushommassa.

P1091839.JPG

Heidi on tällä hetkellä työharjoittelussa Minni f. Ronyalla, joka avasi oman pikku-liikkeen tuohon Museokadun varrelle, joten hoksasimme yhtäkkiä, että tässähän sitä ollaan päivät pitkät melkein vieretysten. Asukuvaaja löytyy siis melkein naapurista – kätevää! :) Voi siis olla, että tämän onnekkaan sattuman myötä Pupulandiassakin nähdään asukuvia tulevaisuudessa enemmän. Nyt toivon enää vähän lämpimämpiä säitä, niin ei tarvitse jäädyttää näppejään joka kerta kameran kanssa ulkona räpeltäessä.

P1091829.JPG

En olekaan tainnut ehtiä esitellä vielä näitä talven lempparipöksyjäni blogin puolella, mutta kyseessä on siis kirpparilöytö viime kesältä. Alexander McQueenin taannoisessa mallistossa nähtyjä printtileggingsejä kovasti muistuttavat H&M:n kuvioidut leggingsit maksoivat kirpparilla muistaakseni huimat kaksi euroa. Nyt talven myötä niistä on tullut mukavuudessaan suosikkihousut – plussana se, että venyvien ja vähän liukasta kangasta olevien leggareiden alle on niin helppo pukea sukkahousut tai parit. Mummot varmaan katsovat, että mimmi on lähtenyt ulos pitkissä kalsareissa, mutta siitä viis, kun itse tykkään. :D Olen tykännyt pitää leggingsejä pitkänmallisten ja väljien neuleiden ja nilkkureiden parina, ja niin tänäänkin. Ihanan helppo, mukava ja huoleton mutta silti siisti asu. Olalla keikkui viime aikojen tuttuun tapaan 2OR+BYYATin pikkulaukku ja ulos mennessä vetäisin päälle Marimekon pehmeän pörröisen villakangastakin ja kietaisin kaulaan ison huivin. 

P1091852.JPG

Kuvissa näkyvät korvikset ovat muuten myös siinä määrin uudet, etten ole ehtinyt vielä esitellä niitä. Sain jokin aika sitten valita Glitterin valikoimasta jotakin mieluisaa ja mukaan tarttuivat nämä korvkset, jotka ovatkin olleet paljon käytössä sen jälkeen. Olin alkuun varma, että en pystyisi juurikaan käyttämään näitä, koska olen vähän herkistynyt noille rihkama-korumetalleille nimenomaan korvakoruissa, mutta nämä eivät aiheuta minkäälaista ärsytystä! Positiivinen yllätys siis. :)

Kiitos vielä asukuvista Heidille!

P1091819.JPG

Printtileggingsit second hand / H&M, musta villapusero Affordable Luxury by Lindex, harmaa t-paita H&M, harmaa villahuivi H&M, korkonilkkurit Clou / Nilson, päällystakki Marimekko, korvakorut Glitter (saatu blogin kautta), huulipuna Diego Dalla Palma (sävy 55)

P1091833.JPG P1091806.JPG P1091840.JPG P1091790.JPG

Related posts

9/01/13

Elämä on liian lyhyt rumille verkkokaupoille

3 112 plumo-shop1.jpg

Löydettyäni eilen sen iiiihanan kaulahuivikuvan, päädyin surffailemaan kuvan alkulähteille joksikin aikaa. Kyseessä on nimittäin minulle entuudestaan tuntematon verkkokauppa Plümo ja totaalisille käsityötumpeloille tai muuten vain laiskimuksille vinkiksi, että tuota huivia voi siis myös ostaa ihan valmiina, hapsuineen päivineen. Tosin en usko KENENKÄÄN olevan niin tumpelo, etteikö osaisi tuunata tuollaista itse. Mutta siis niin, jäin ajelehtimaan verkkokaupan sivuille ja ensimmäisenä huomioni kiinnittivät paitsi ihanat tuotteet, ne ihanat kuvat. Varsinaisten pelkistettyjen tuotekuvien lisäksi monista vaatteista ja tavaroista on tuollaisia ihan mielettömän tunnelmallisia ja kauniita fiiliskuvia. Kaiken kaikkiaan verkkokaupan ulkoasu viehätti ja sehän kutsuu tällaista esteetikkoa viihtymään. Elämä on liian lyhyt rumille nettisivuille ja verkkokaupoille. ;)

plumo-shop3.jpg

Tosiaankin, pidin näkemästäni ja sattuupa tuolla Plümossa olemaan vielä alennusmyyntikin meneillään. En ostanut mitään, mutta imin inspiraatiota ja visuaalista nautintoa itseeni senkin edestä. Verkkokauppa myy siis vaatteita, asusteita, kenkiä, koruja ja kaikenlaisia pieniä sisustusesineitä sekä muutamia huonekalujakin. Tyyli on sellainen boheemi chic – just the way I like it. :) Ja kaiken tämän massatuotannon aikakaudella on aika kivaa, että verkkokauppa kertoo eettisten ja ekologisten arvojen olevan sille erityisen tärkeitä, suosivansa Reilua Kauppaa ja tekevänsä yhteistyötä suoraan paikallisten tuottajien ja artesaanien kanssa ympäri maailman, tukevansa ja auttavansa heitä oman tuotannon kehittämisessä sekä tarjoavansa tuottajilleen reilun korvauksen tehdystä työstä ja vakaan toimeentulon pitkäaikaisten yhteistyösuhteiden kautta. Kaunista, eikä pelkästään siis visuaalisesti. Me likey!

plumo-shop2.jpg

Related posts

8/01/13

Neonspiraatio

5 92 neon-inspis.jpg

Törmäsin netissä surffaillessani NIIN hurmaavaan kaulahuiviin, että tämä inspiraatio on jaettava teidänkin kanssanne. Kuvan huivi nimittäin näyttää neon-oransseina hehkuvine hapsuineen siltä kuin se olisi dipattu kirkkaan väriseen maalipurkkiin. Ai hitto vie, miten noin yksinkertainen juttu voi tehdä noin suuren eron koko asuun ja huiviin! Tässäpä muuten oiva vinkki käsityötaitoisille ja vähän tumpelommillekin tuunaajille – tuollaisten värikkäiden hapsujen ompeleminen vanhaan huiviin ihan itse ei varmaankaan ole kovin vaikeaa. :)

Kuva: täältä

Related posts

8/01/13

Inspiroitumista, matkimista vai kopioimista?

46 81 inez_vinoodh2.jpg

Yksi aihe on kytenyt pitkään päässäni, joten ajattelinpa tarttua siihen nyt. Olen nimittäin välillä törmännyt ihmisiin, jotka ovat todella “omistushaluisia” omasta tyylistään tai omistamistaan vaatekappaleista. Tarkoitan siis sellaisia ihmisiä, jotka eivät voi sietää sitä, että joku heidän tuttunsa omistaa jonkun saman vaatteen kuin he. Toisaalta olen kuullut myös sellaisista tyypeistä, jotka häpeilemättömästi matkivat muiden tyyliä, tai usein nimenomaan jonkun tietyn ihmisen tyyliä. Villeimmissä tarinoissa olen kuullut jonkun kopioivan kaverin asukokonaisuuksia päästä varpaisiin ja aiheuttavan tällä varsin ristiriitaisia tunnelmia. Voiko tyyliä omistaa? Voiko ihmisellä vaikka ystäväporukassa olla yksinoikeus johonkin vaatekappaleeseen? Saako kaverin tyyliä matkia? Ja missä kohtaa tutun tyylistä inspiroituminen menee överiksi?

Ajattelen itse muodista niin, että se on suurimmaksi omaksi nimenomaan inspiroitumista muiden tyyleistä, asukokonaisuuksista, muotilehtien kuvista, mainoskuvista, katumuotisivustojen ikuistamista asukokonaisuuksista ja vähän kaikesta mitä näemme ympärillämme. On tänä päivänä hyvin harvinaista, että kukaan pystyisi keksimään mitään, mitä joku muu ei olisi jo joskus aikaisemmin tehnyt. Jopa matkiminen ja kopioiminen siis tietyllä tavalla jopa kuuluvat asiaan, ja monesti matkimme muita varmaan melko tiedostamattakin. Voisi myös ajatella, että jos muut inspiroituvat sinun tyylistäsi, sehän on oikeastaan aika imartelevaa. :) Voin kuitenkin kuvitella, että saattaisi aiheuttaa jonkinasteista tyrmistystä, jos työkaveri ilmestyisi vaikkapa töihin pilkulleen samanlaisessa asussa kuin sinä olet edellispäivänä esiintynyt. Tai yhden kerran voisi ehkä vielä laskea sattuman piikkiin, mutta jos tällaisesta tulisi toistuvaa, niin miltä se mahtaisi tuntua? Olen kuullut, että yhdelle tutulleni on käynyt näin.

inez_vinoodh1.jpg

Voisi sanoa, että vaikka matkiminen ja inspiroituminen kuuluu muotiin, on ehkä hiukan eri asia matkia vaikkapa jonkun maapallon toisella puolella asuvan tuntemattoman katumuotisivustolta bongatun tyypin tyyliä kuin jonkun sellaisen, jonka kanssa kohdataan jatkuvasti arjessa. On myös isoja eroja siinä, otetaanko toisen tyylistä omaan pukeutumiseen vain ideoita ja toteutetaan niitä sitten vähän oman näkökulman kautta maustaen, vai kopioidaanko toisen tyyli todella yksityiskohtia myöten lähes identtisenä. Silläkin on varmasti merkitystä, millainen kopioijan tyyli on ollut ennen matkimista – onko se ollut lähtökohtaisesti samankaltainen kuin tyyli-idolilla vai onko kelkka kääntynyt matkimisen myötä täysin uuteen suuntaan. Entä muuttaako se asiaa, jos tyyppi ei myönnä matkivansa? Tai jos hän avoimesti kertoo ihailevansa kaverinsa tyyliä? Olen nähnyt joskus aiheeseen liittyen keskustelua jossain blogissa ja mielipiteet tuntuivat jakautuvan asiassa vähän kahteen leiriin: osan mielestä matkimisesta on turha ottaa nokkiinsa, koska kukaan ei voi omistaa tyyliä ja osa peräänkuuluttaa tilannetajua ja paheksuu toisen tyylin kopioimista liian tarkkaan ainakin silloin, kun kyseessä on ns. oikean elämän ihminen, johon on mahdollisuus törmätä jatkuvasti esimerkiksi työpaikalla. Itse kallistun ehkä jälkimmäiseen ryhmään: tyyliä ei voi omistaa ja kaikki ottavat vaikutteita joltakin, mutta vaikkapa työkaverin tyylin kopioiminen päästä varpaisiin ei ole kauhean kohteliasta.

inez_vinoodh3.jpg

Olen tavannut myös sellaisen tyypin, joka ei voinut sietää sitä, että hänen tuttavillaan olisi samoja vaatekappaleita kuin hänellä. Satuin joskus hänen kanssaan yhtä aikaa ostoksille ja hän ilmoitti jotain paitaa hypistellessään ihan suoraan, että minä en sitten saisi ostaa samaa. En ollut yhtään kiinnostunut kyseisestä paidasta, mutta jäin ihmettelemään tuota kommenttia. Olisin ehkä ymmärtänyt omistushalun, jos paita olisi ollut jokin tosi erikoinen ja arvokas, mutta tämä keskustelu käytiin ihan perus-halpaketjun hyllyjen välissä. Jos samaa vaatetta lähtökohtaisesti myydään massoittain ja halvalla, niin voisikon ajatella, että on melko mahdotonta välttää tilannetta, että jollakulla tuntemallasi ihmisellä on se sama vaate? Tapahtuuhan noita ihan sattumaltakin, että kaverit ostavat toisistaan tietämättä jonkun saman vaatekappaleen. Olen myös kuullut tarinan, että joku on suorastaan raivostunut siitä, että joku muu hänen kaveriporukassaan on kehdannut himoita samaa designer-laukkua kuin hän, vaikka kiinnostuksen kohteena on ollut juuri se hetken it bag, jota varmaan puolet maailman muotikansasta himoitsee. Ehkä peräänkuuluttaisin jotain suhteellisuudentajua edes siihen, mistä on lupa olla omistushaluinen.

inez_vinoodh4.jpg

Minulla on kavereita, joiden kanssa yhdessä shoppaillessa saatamme ostaa saman vaatekappaleen samalla kertaa. Useimmiten nämä kaverit ovat sellaisia, joiden tyyli lähtökohtaisesti on aika erilainen kuin minun ja joiden päällä vaate ei sitä kautta edes useimmiten näytä samalta kuin minulla. Monesti tällaiset kaverit ovat myös niitä tyyppejä, joiden kanssa emme arjessa tai työelämän kuvioissa juurikaan kohtaa, jolloin on epätodennäköistä, että muutenkaan sattuisimme samoissa vaatteissa samaan paikkaan yhtä aikaa. Yleensä meillä on tapana kysyä vaatteen ensin löytäneeltä, että onko hänelle ok, jos itse ostaa samanlaisen. Useimmiten on ollut. :) On minulle tosin kerran käynyt niinkin, että olin ostanut ulkomailta aika erikoisen ja näyttävän värisen paidan ja ulkomaanreissulla ollut kaverini kilautti kysyäkseen, haittaisiko minua jos hän ostaisi samanlaisen. Ei minua haitannut. Mutta myönnän tunteneeni lievää kiusaantuneisuutta, kun teimme treffit kerran kaupungille ja molemmilla sattui olemaan se sama erikoinen paita yhtä aikaa päällä. Toisaalta olemme vitsailleet asialla ja naureskelleet, että pitäisi joskus ihan tarkoituksella pukeutua samoihin vaatteisiin ja mennä kaupungille hämmentämään ihmisiä “identtisinä kaksosina”. :D

<p style=”text-align: justify;”>inez_vinoodh5.jpg

Sitten on niitä tyyppejä kuten Lilou’s Crush -blogin Hertta, jonka kanssa olemme ensitapaamisesta lähtien kokeneet olevamme jonkin sortin sielunsiskoja – niin pukeutumisasioissa kuin muutenkin. Ensitapaamisellamme meillä oli nimittäin täysin sattumalta lähes identtiset asukokonaisuudet ja samanlaisia tilanteita on sen jälkeen sattunut hänen kanssaan lukemattomat kerrat. Vaatekappaleet eivät välttämättä ole samat, mutta värit, tyylit ja yhdistelmät aivan samanlaiset. Great minds think alike. ;)

Minua kiinnostaisi kuulla teidän mietteitänne inspiroitumisesta, kopioimisesta ja matkimisesta. Saako kaverin tyyliä matkia? Missä menee raja vai onko kaikki sallittua? Onko jollakulla kokemusta siitä, että oman tyylin matkiminen on mennyt liian pitkälle? Tai onko jotakuta teistä syytetty matkimisesta? Tämä on minusta älyttömän kiehtova aihe, joten jakakaa kokemuksianne ja näkemyksiänne! :)

inez_vinoodh6.jpg

Kuvat: Natasha Poly & Isabeli Fontana by Inez & Vinoodh for Vogue China March 2012

Related posts