13/01/21

Afterwork-podcast: LOMAEKSTRA

52

Afterwork-podcast viettää vielä hetken verran ansaittua talvilomaa, mutta päätimme järjestää tauon ajaksi muutaman pienen yllätyksen. Olemme julkaisseet loman aikana kaksi ekstrajaksoa, joissa ratkotaan kuulijoiden pulmia ja toinen niistä ilmestyi tänään! Laitahan kuunteluun! Jaan tässä myös tuon edellisenkin ekstran siltä varalta, että se on vuodenvaihteessa livahtanut ohi korvien. :)

149. Lomaekstra: ihastus työkaveriin ja muita kuulijapulmia

Mitä tehdä, kun menee varattuna palavasti hurmaantumaan työkaveriin? Entä miten toimia, kun ihastus yllättää liian pian eron jälkeen? Afterworkin äärellä pohditaan taas parhaan kyvyn mukaan kuulijoiden kinkkisiä ongelmia.

150. Lomaekstra: Mitä tehdä liialliselle empaattisuudelle ja muita kuulijapulmia

Afterwork lomailee vielä hetken, mutta uudenvuoden yllärinä ratkotaan muutama kuulijapulma. Mitä tehdä, kun ottaa muiden huolet harteilleen? Entä kannattaako varattua, entistä ihastua lähestyä?

Kuva: Janita Autio

Related posts

12/01/21

Täydellisen loman kaava

18 76

Huhheijaa! 3 viikkoa lomaa ja hiljaiseloa sosiaalisesta mediasta meni hämmästyttävän nopeasti. Olen malttanut yrittäjyyteni aikana lomailla melko harvakseltaan ja lyhyesti, mutta matkan varrella vähän viisastuneena olen todennut, että lomailu paitsi tekee hyvää, on myös ihan oikeasti silloin tällöin tarpeen. Ja mieluiten useammin kuin kerran vuodessa. Niinpä pidin nyt myös oikeastaan ensimmäistä kertaa ehkä koko aikuisiällä ihan kunnollisen joululoman.

Näin kotoa käsin työskentelevälle on yleensä tuntunut tosi tärkeältä päästä täältä yksiöstä jonnekin muihin maisemiin, jotta töistä ja arjesta pääsee oikeasti kunnolla irtautumaan. Nyt korona-aikaan piti kuitenkin löytää lomatunnelmaan myös täällä kotioloissa. Yllätyin, miten helposti se lopulta onnistuikaan. Ehkä asiassa auttoi se, että suurin osa työkontakteistakin lomaili joulunpyhinä ja suljin Instagramissa kommentoinnin surutta 3 viikoksi, jolloin ei ollut painetta roikkua puhelimella ja vastailla viesteihin. Myönnän, että kontrasti on ollut aika raju, kun eilen avasin jälleen kommentoinnin yleisölle. Puhuin storyssa rikkinäisistä sukkahousuista ja inboxiin tulvi välittömästi satoja viestejä, joista varmaan vähintään 150:ssä kehotettiin parsimaan. Vaikka (pyytämättä annetut) neuvot olivat ennen kaikkea hyväntahtoisia, myönnän odottamattoman viestivyöryn säikäyttäneen sen verran, että hetken harkitsin kommentoinnin sulkemista samantien uudelleen.

Uskon, että juuri se, että pysyin lomalla pääasiassa poissa somesta ja kommentointi pysyi kiinni, oli yksi syistä, miksi tällä kertaa pääsin niin hyvin loman tunnelmaan myös kotona. Ja vaikka olisin helposti (ja mieluusti) voinut lomailla vielä muutaman viikon lisääkin, tunsin aidosti oloni levänneeksi, kun palasin eilen töiden äärelle. Mikä ihana tunne! Siltä ei nimittäin aina ole loman jäljiltä tuntunut – onneksi kuitenkin enenevässä määrin.

Mitä sitten tein tällä rentouttavalla lomallani? En oikeastaan yhtään mitään. Katselin sarjoja, löhöilin peiton alla, luin kirjaa, siivoilin ja järjestelin kotia, puhuin 3 tunnin maratonpuhelun ystävän kanssa, pelasin lautapelejä, kävin muutamalla kävelyllä, täytin sanaristikkoa ja lopulta vähän neuloinkin. Ja tajusin siinä samalla jotain tosi olennaista lomailemisesta.

Samalla tavalla kuin kesähelteillä on helppo tuntea fomoa muiden mielettömistä kesäretkistä, piknikeistä, purjehdusreissuista ja muista riennoista, se ”vaille jäämisen tunne” tai jopa syyllisyys omasta aikaansaamattomuudesta voi vainota ihan millä tahansa lomalla. Sosiaalinen media saa liian helposti vertailemaan itseään muihin ja elämäänsä siihen, mitä muut valitsevat omastaan näyttää.

Kun itse lojuu sängyssä sipsejä mussuttaen kolmatta päivää putkeen, saattaa päähän muiden lasketteluretkiä, avantouinteja ja mökkireissuja katsellessa tulla tunne, että oma loma menee suorastaan hukkaan löhöillessä ja laiskotellessa. Että kyllä sitä nyt pitäisi ainakin viisi kirjaa saada luettua ja yksi villapusero neulottua, kun tässä joutilaana makoilee. Mutta mitä jos laiskottelun korvaisikin lepäämisellä ja löhöilyn sijaan puhuisi rauhoittumisesta.

On ihan hassua, että suorituspaineet tunkevat somen kautta helposti myös lomalle, jonka pitäisi nimenomaan olla sitä ihan omaa aikaa. Sellainen hetki, jonka saa viettää ihan miten itse haluaa. Suorituskeskeisessä ja ahkeruutta arvostavassa kulttuurissa olemista ei usein osata arvostaa, mutta väitän, että ihan jokaiselle tekee hyvää joskus vain olla rauhassa. Ihminen tarvitsee lepoa fyysisesti ja henkisesti. Ja tylsistyessä jää tilaa luovuudelle ja uusille ajatuksille. Eikä lomalla tarvitse olla mitään muuta päämäärää kuin lepo.

Kaikkea tätä pohdiskellessani ja lomaa hyvin rennosti viettäessäni tajusin keksineeni täydellisen loman kaavan: loman pituus on riittävä, kun ehdit löhöillä ja makoilla peiton alla sarjoja katsellen vaikka päiväkausia putkeen ilman, että tunnet tuhlaavasi siihen koko lomasi. Tietysti on yksilöllistä, kuinka paljon tätä oleilua kukin kokee kaipaavansa – vai kokeeko ollenkaan. Jos energiaa riittää lomalla touhuamiseksi asti, niin mikäs siinä! Ja lapsiperheissä tietenkin pitää huomioida myös perheen pienimmäisten viihtyvyys. Mutta haluan siis vain tällä sanoa, että siitä ei pitäisi joutua tuntemaan syyllisyyttä tai harmitusta, jos tarvitsee lomalla myös ihan rehellistä lepoa.

Nautin itse lomaillessa myös siitä, että kun arjen kiireet loistavat poissaolollaan, on aikaa puuhastella sellaisia pieniä arkisia asioita, kuten siivota se kaappi, mikä on ollut to do -listalla jo viimeiset kaksi vuotta, lukea se kesken jäänyt romaani ja ryhtyä vaikka neulomaan. Luulen, että minulle olisi jäänyt tyytymättömämpi olo lomastani, ellen olisi levon ohella ehtinyt tehdä myös tällaisia asioita. Loman pituus oli siis oivallinen, sillä ehdin tehdä molempia ilman, että tarvitsi tuntea painetta yhtään mistään.

Tällä kertaa täydellinen lomani kesti kolme viikkoa ja siitä ensimmäinen viikko meni joulun tohinoissa ja lähinnä siinä, että yritin virittäytyä lomatunnelmaan. Toisen viikon lepäsin ja löhöilin. Ja kolmannen viikon aikana minulla oli jo energiaa puuhastella. Aloitin esimerkiksi neulomaan villapuseroa – kunnianhimoinen projekti sellaiselle, joka on viimeksi pidellyt puikkoja käsissään ehkä noin 20 vuotta sitten ja silloinkin suurin aikaansaannos ovat olleet lapaset. Mutta nyt oli riittävästi joutilasta aikaa, että maltoin tarttua toimeen. Sillä, milloin pusero lopulta on valmis, ei oikeastaan ole merkitystä. Jos se ensi talveksi valmistuu, olen tyytyväinen.

Juttelin tästä loma-aiheesta vielä poikaystäväni kanssa. ”Niin, se riippuu varmaan myös iästä, että mitä lomalla jaksaa tai ei jaksa tehdä…” hän pohdiskeli. Ai millä tavalla? Ai että, kun on tällainen vanha käpy, niin väsyttää? Hän purskahti nauruun: ”No ei… Vaan, että kun on tämmösessä iässä, että tekee paljon töitä ja on stressiä, niin tekee ihan hyvää ottaa lomalla vaan iisisti.” Ja niinhän se on. Silloin, kun uuvuttaa, on ihan hyvä pysähtyä niiden omien tarpeidensa äärelle. Jos tuntuu, että hiihtolenkkiä enemmän tarvitsee kupillista teetä ja sarjamaratonia viltin alla, se on täysin OK.

Yrittäjällä on onneksi usein vapautta vaikuttaa lomansa pituuteen ja työssäkäyvälle se ei aina ole yhtä mahdollista, mutta toivon silti, etä te muutkin olette saaneet vähän joulun aikaa levätä ja rauhoittua, jos syksyn ja koko omituisen vuoden jälkeen oli sellainen olo, että levolle oli tarvetta. Miten teidän muiden loma meni vai pystyittekö lomailemaan ollenkaan? Entä miten tämä uusi vuosi on lähtenyt liikkeelle? Toivotaan tästä vuodesta ainakin parempaa kuin tuosta, jonka jätimme taakse!

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts