7/12/21

Unelmien ruokapöytä: Asplund Palais Royal

6 53 Pupulandia | Koti | Taulut ja taide

Onneksi moni teistä tuntuu tykkäävän sisustusjutuista, sillä niitä on luvassa tulevina aikoina – niin myös tänään! Tällä kertaa tarkempaan esittelyyn pääsee ruokailutila sekä uusi ruokapöytämme. Itse asiassa ainoa uuteen kotiin kokonaan uutena hankkimamme huonekalu on ollut ruokapöytä. Vanhassakaan ei sinänsä ollut mitään erityistä vikaa, mutta suurempi ruokailutila mahdollisti myös hiukan suuremman pöydän, jonka ympärille mahtuu enemmän ystäviä ja rakkaita istumaan iltaa yhtä aikaa.

Olen pitkään haaveillut pyöreästä ruokapöydästä, mutta vielä koskaan minulla ei ole ollut riittävän tilavaa keittiötä tai ruokailutilaa tarpeeksi suurelle pyöreälle pöydälle. Mutta nyt on, joten tuumailin, että ehkä voisin viimein toteuttaa haaveeni. Etsiskelimme sopivaa pöytää aikamme ensin käytettynä, mutta sopivaa ei tuntunut löytyvän vielä kuukausienkaan etsiskelyn jälkeen, joten tutkailin tarjontaa myös uutena sekä mahdollisuuksia teettää mieluisa. Aika nopeasti ajatus kuitenkin selkiytyi: sen jälkeen kun bongasin ruotsalaisen Asplundin pyöreän Palais Royal -pöydän, ei mikään muu vaihtoehto enää tuntunut oikein miltään.

Kävimme asiasta puolison kanssa pitkiä neuvotteluita, tutkimme vaihtoehtoja, puntaroimme hintaa ja muitakin mahdollisuuksia. Sehän siinä aina on yhteistä kotia laittaessa, että yksin ei vain voi diktaattorina päättää asioita, vaikka omat toiveet olisivatkin kirkkaina mielessä. Ilokseni puoliso kuitenkin lämpeni ajatukselle Asplundin pöydästä, vaikka tykkäsi kovasti muutamasta muustakin vaihtoehdosta. Pöydällä oli toki hintaa, mutta joku sanoi hyvin, että jos kyseessä on tavara tai kaluste, joka on käytössä joka ikinen päivä, se on sijoituksen arvoinen. Kompromissiratkaisut saattaisivat myös alkaa pidemmän päälle harmittaa, joten valitsimme kerralla mieluisan.

Pupulandia | Koti | Ruokailutila ja ruokapöytä

Suomessa Asplundin Palais Royal -pöytää myy Finnish Design Shop, mutta harmikseni heillä valikoimassa oli vain valkopetsattu versio. Olin Asplundin sivuilta huomannut, että pöydästä on olemassa useampiakin sävyjä ja olin iskenyt silmäni luonnollisen tammen väriseen. Lopulta asia kuitenkin ratkesi helposti, kun sain vihiä, että Finnish Design Shopin kautta saa pyynnöstä tilattua myös muita sävyjä. Ja pari viikkoa sitten noin kolmen kuukauden odotus viimein päättyi ja saimme uuden pöydän kotiin. Enkä voisi olla tyytyväisempi! Tämä on meille ihan täydellinen.

Pöytä on halkaisijaltaan 130 cm ja aika täydellisen kokoinen juuri tähän meidän ruokailutilaamme. Sen ympärille mahtuu kuusi tuolia ja tykkään siitä, että pöydän keskellä oleva jalka jättää tilaa asetella tuoleja vapaasti pöydän ympärille. Luonnollinen tammen sävy on myös hurjan kaunis. Meillä on muuten kotona vintage-kalusteissa aika paljon tummaa puuta, mutta vaaleampi tamminen sävy tuntui kivalta valinnalta ruokailutilaan, joka on nyt värimaailmallaan ikään kuin erotettu ”omaksi tilakseen” värikkään olohuoneen sisällä, kun myös ruokailutilan seinälle ripustetuissa tauluissa on mustavalkoinen väriteema.

Pupulandia | Koti | Taulut ja taide

Ostimme kesällä Torista myös käytettynä uudet ruokapöydän tuolit, sillä arvelin, että koivunväristen vintage-koulutuolien sävy ei välttämättä sopisi parhaalla mahdollisella tavalla yhteen uuden ruokapöydän kanssa. Lisäksi tuoleja oli vain viisi ja tarvitsimme kuusi. Tykkään valtavasti tuosta koulutuolin klassisesta designista ja pidinkin silmiäni auki, josko löytäisin käytettynä samantyyppisiä mustassa värissä. Sopivasti bongasin pian muuton jälkeen Torista myynnistä 6 kpl hyväkuntoisia Iskun Tuoli 50 -klassikkotuoleja – nimenomaan mustana. Kurt Hvitsjön 50-luvulla suunnittelema ja sittemmin design-klassikoksi muodostunut Tuoli 50 palkittiin kultamitalilla vuonna 1955 ja nämä koulutuolit ovat varmaan vieläkin käytössä joissakin kouluissa. Ja nyt kun pääsin sovittelemaan tuoleja ja pöytää yhdessä, niin mielestäni ne ovat aika onnistunut match.

Tajusin tässä itse asiassa vasta ihan jokunen päivä sitten, että olen 37-vuotias ja tämä Asplundin Palais Royal on ensimmäinen (!) ruokapöytä, jonka olen itse itselleni koskaan valinnut ja ostanut. Tähän mennessä on menty vanhemmilta perityllä, käytetyllä Ikea-pöydällä, joka on palvellut oikein hienosti viimeiset 15 vuotta, mutta se oli aina tarkoitettu väliaikaiseksi kompromissiratkaisuksi, kunnes löytäisin mieluisan. Lopulta olen oikeastaan ihan iloinen, että sinnittelin vuosikaudet ihan kelvollisella kompromissilla, sillä nyt minulla oli viimein tilaa ja budjettia ostaa se unelmien pöytä, jota toivon mukaan ei tarvitse enää koskaan vaihtaa uuteen. Ja vanha pöytäkin periytyi minulta takaisin vanhemmilleni ja mökille käyttöön – näppärää!

Nyt ruokailutilasta puuttuu enää matto ja ehkä joku valaisin pöydän yltä, mutta muuten alkaa olla jo valmista! Jotakin ideaa meillä on jo molemmista, mutta hyviä ehdotuksia sekä matosta että lampusta otetaan silti ilolla vastaan. :) Kenties tuohon seinäänkin jotain väriä – myös maalisävyjä saa ehdottaa!

Pupulandia | Koti | RuokailutilaPupulandia | Koti | RuokailutilaPupulandia | Koti | Ruokailutila ja ruokapöytä Asplund Palais Royal Pupulandia | Koti | Taulut ja taide

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

3/12/21

Jazz-vinkki viikonlopulle: Bremer/McCoy

38 Bremer Mccoy

Näinä poikkeusaikoina on tullut nautittua myös poikkeuksellisen vähän live-musiikista – sattuneesta syystä. Siksi on ollut ihanaa nauttia siitä hetkestä, kun maailma vähäksi aikaa avautui ennen uusien rajoitusten voimaantuloa. Olenkin tänä syksynä käynyt useammalla keikalla: Mallan ja SUADin levyjulkkarikeikat, Superwood-festivaalit (ja Joni Ekman!), muutamat Tenhon sunnuntaijazzit sekä tällä viikolla WeJazz-festivaalien konsertti Aleksanterinteatterin mielettömän kauniissa miljöössä (osallistuin konserttiin WeJazzilta saamallani kutsuvieraslipulla).

Joskus on hauska mennä keikalle ilman mitään odotuksia niin, että saa yllättyä. Harrastan toisinaan sellaista, etten ota ennakkoon mitään selvää esiintyvästä artistista. Tällainen strategia voi toimia varsinkin, jos tietää pitävänsä genrestä ja keskiviikon keikalla noudatin juuri tätä ajatusta. Konsertin esiintyjinä olivat tanskalainen Bremer/McCoy -duo sekä sveitsiläinen pianovirtuoosi Nik Bärtsch.

Ja yllätysmomentti oli sitäkin mahtavampi, kun Bremer/McCoy kajautti ilmoille ensimmäiset sävelet ja tiesin heti, että tämä on NIIN meikäläisen musiikkia. Siis niin, että saatoin tirauttaa muutaman kyyneleenkin, kun osui niin kohdalleen. Mutta yllätysmomentti oli sitäkin suurempi, kun tajusin hetkeä myöhemminen, että hetkinen, olenhan minä kuunnellut tätä! Muutama Bremer/McCoyn biisi löytyy soittolistoiltanikin, mutta siellä runsaudensarvessa kaikki nimet eivät ole näemmä jääneet mieleen. Virtuoosimaisen taitava Nik Bärtsch oli hänkin loistava (ja tajusin lopulta kuunnelleeni muutamaa hänenkin kappalettaan), mutta Bremer/McCoy osui jonnekin suoraan sieluun.

Ajattelin, että nämä sulosoinnut voisivat ilahduttaa teitäkin. Olkaapa hyvät!

PS. WeJazzilla on vielä tänään ja huomenna keikkoja, jos jazz kiinnostaa. Ja sunnuntaina tietysti jazzia on tarjolla myös Tenhossa.


Related posts

2/12/21

Verhoilukurssin jälkeen: vintage-nojatuolin uusi verhoilu

4 73

Verhoilukankaat saatu: Lauritzon’s

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Päätin alkukesästä, että haluan verestää kädentaitojani sekä hankkia jonkun uuden harrastuksen, joten ilmoittauduin verhoilukurssille. Se tuntui täydelliseltä projektilta syksyyn, sillä olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin ja 18 vuotta matkassani kulkenut vintage-nojatuoli kaipasi vähän freesausta. Ajattelin, että tämä olisi mahtava win-win-tilanne: tuolini saisi uuden verhoilun ja minä pääsisin siinä sivussa ottamaan haltuun uuden harrastuksen ja oppimaan uuden taidon.

Seuraavaksi piti vain päättää verhoilukangas, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi valinnaksi. Nojatuolissa oli aiemmin tummanharmaa, hyvin neutraali ja ajaton mutta ehkä myös vähän tylsä kangas. Uudeksi ilmeeksi haaveilin jostakin värikkäämmästä: ehkäpä jokin samettinen sorbettiväri tai hurmaava kukkakuosi vaiko kenties jokin veikeä teddykarvainen materiaali? Mieluisaa kukkakuosia en löytänyt, teddykarva tuntui liian muhkealta ja sorbettivärienkin kanssa jäin metsästämään juuri sellaista täydellistä sävyä. Lopulta kankaaksi valikoitui yllättäjä, kun bongasin Lauritzon’sin kuosivalikoimasta mustalla pohjalla olevan aika kreisin Tibetan Tiger -kuviokuosin (100% puuvillaa), jossa seikkailee ehkä hitusen mielipuoliselta näyttävä tiikeri. Olin myyty ja päätös oli tehty, kun puolisokin antoi värikkäälle ja hullunkuriselle kuosille siunauksensa.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Verhoilukurssi alkoi syyskuussa ja dokumentoin kurssin vaiheita viikoittain Instagramin puolella – jos kiinnostaa seurata prosessia tarkemmin, kurkkaa IG:ssa profiilini kohokohdista kohta ”Verhoilu”. Jännitin alusta alkaen, ehtisinkö saada tuolini valmiiksi, koska projekti vaikutti varsin työläältä ja monivaiheiselta. Monta oppituntia meni ihan vain siihen, että purin tuolin osiin ja ”kuorin” vanhat päälliset irti. Alta paljastui hiukan onnettoman näköinen runko, jossa osa selkänojaa tukevista satulavöistäkin oli napsahtanut poikki. Ei sinänsä mikään ihme, sillä ne oli asennettu tuoliin kaiketi silloin valmistusvaiheessa 50-luvulla. Tuoliin uusittiin verhoiluprosessin yhteydessä siis oikeastaan kaikki muu paitsi jousitus ja sitä suojaava kangas, sillä ne olivat edelleen hyvässä kunnossa.

Aikataulun lisäksi verhoiluprojektissa jännittivät kovasti myös ompelukoneellla ompelu sekä kankaan riittävyys. Tuolissani on aika paljon osia, jotka piti ommella ompelukoneella (mikä siis oli iso helpotus, ettei tarvinnut tehdä kaikkea käsin) ja edellisestä kerrasta, kun olin operoinut ompelukonetta, oli ehtinyt vierähtää melkoinen tovi. Muistelen, että ennen tätä syksyä olen tainnut käyttää ompelukonetta viimeksi joskus yläasteella 90-luvulla… Olin kyllä joskus aikoinaan todella innokas käsitöiden harrastaja ja kävin vapaa-ajalla Kansalaisopiston käsityökerhossakin ja sain ala-asteaikoina käsitöissä stipendinkin, mutta teinivuosina ompeluharrastus jäi ja nyt edelliskerrasta ompelukoneen äärellä oli tosiaan ehtinyt vierähtää yli 20 vuotta. Ilmeisesti ompelukoneen käyttö on kuitenkin vähän kuin pyörällä ajaminen: kun sen on kerran oppinut, taito palautuu mieleen hyvin nopeasti. Ja kangastakin oli onneksi tarpeeksi, sillä olin onneksi varannut vähän ekstraa, sillä halusin jonkin verran kohdistaa kuvioita sopiviin kohtiin.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Tällä viikolla sain viimein verhoilu-urakan maaliin ja tuoli on nyt valmis! En melkein meinaa itsekään uskoa todeksi, että tein todella tämän ihan itse. Ja vaikka itse sanonkin, niin tuolista tuli todella kaunis. Vaikka tottakai näen itse siellä täällä pieniä epätäydellisyyksiä, niitä ei todennäköisesti huomaa kukaan muu. Ja ensikertalaisen työksi se on oikein kelpo tuotos! Olen myös todella tyytyväinen villiin kuosivalintaani – se on ihanan persoonallinen ja tuoli on sen ansiosta ihan kuin eri kaluste!

Etelä-Helsingin Kansalaisopiston verhoilukurssille sekä sen opettajalle Johanna Sillanpäälle (jolla on muuten myös oma verhoomo Loftis) haluan antaa valtavat kiitokset aivan mahtavasta syksystä! En olisi voinut toivoa parempaa opettajaa, jonka kanssa päästiin heti tekemään itse ja jonka kannustava ja itsenäiseen tekemiseen kannustava ote jättivät jälkeensä ennen kaiken uskalluksen yrittää itse, valtavan määrän uutta oppia ja rohkeuden tarttua tulevaisuudessa uusiinkin projekteihin.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Ja itse asiassa tartuinkin uuteen projektiin heti samantien! Toimme puolisoni entiseltä asunnolta tänne uuteen kotiin vielä yhden nojatuolin tässä syksyllä, kun pääsimme viimein tyhjentämään sieltä loputkin tavarat. Mietimme pitkään, säilyttäisimmekö toisenkin vintage-tuolin, joka oli jo vähän kulahtanut. Joka tapauksessa se pääsi meille täyttämään verhoiluprojektin myötä tilapäisesti poissa olevaa tuolia. Katselin tätä toista vintage-tuolia aikani ja tuumin, että siitäkin voisi pienellä ehostuksella saada todella kivan. Tarvitsisi vain verhoilla tuoli uudelleen ja ehkä käsitellä puuosat hiukan tummemmiksi, sillä nykyinen oranssihtava sävy ei oikein ole minulle mieluisa.

Koska tuolin istuinosa koostuu vain kahdesta irtonaisesta tyynystä, arvelin tuolin verhoilun olevan aika helppo homma. Olin myös päässyt harjoittelemaan samantyyppistä verhoilutyötä jo toisen tuolini istuintyynyn kanssa, joten olin luottavaisin mielin taitojeni suhteen. Niinpä tilasin myös toiseen tuoliin uuden kankaan. Tähän tuoliin valikoitui kankaaksi Lauritzon’sin ihanan pörröinen Makalu-teddykangas, jossa on muun muassa villaa ja alpakkaa. Olin haaveillut siitä jo vähän oman Valanti-sohvani uusia päällisiä miettiessä (nekin pääsevät vielä esittelyyn, kunhan saan ne kotiin) sekä oman vintage-nojatuolini kangasta valitessa, mutta kangas oli ihan nappivalinta juuri tähän tuoliin. Se pehmentää juuri sopivasti tuolin kulmikasta muotokieltä.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Pistin tämän toisen verhoiluprojektin kanssa tuulemaan ja yllätin totaalisesti myös itseni omalla tehokkuudellani! Olin valmistellut projektin hyvin: ottanut mitat tyynyistä, tilannut kankaan ja uudet sisukset (vaahtomuovi ja vanu), joten oikeastaan tehtävänä oli vain leikata ja ommella kankaat. Koska verhoilukurssin viimeiselle kerralle minulla oli enää jäljellä vain oman nojatuolini viimeistely, optimistina ajattelin, että ehkä ehtisin aloittaa toisenkin tuolin päällisten ompelun. Tuumin, että voisin sitten viedä projektin loppuun itsenäisesti kotona ja tarvittaessa käydä ompelemassa loput ompelukonetta vaativat osat vaikkapa kirjastossa (uudessa Oodi-kirjastossa on mahtava ompelu-osasto).

Kävi kuitenkin niin, että ehdinkin jo tiistaina ommella kurssilla päälliset melkein valmiiksi niin, että jäljelle jäi vain käsin tehtävä kiinniompelu. Ja kun kerran olin hyvässä vauhdissa, niin hoidin senkin samana iltana kotiin päästyäni tv-sarjaa katsellessa. Ja kappas, sain siis tiistaina kotiin KAKSI itse verhoiltua tuolia! Oli hauska huomata, miten itsevarmoin ottein tämä toinen verhoiluprojekti jo sujui, kun oli ensimmäisestä saanut rohkeutta vain ryhtyä toimeen. Nyt uskallan varmasti jatkossakin tehdä tällaisia pieniä ompeluprojekteja itsenäisesti – ihan parasta! Ja tämän oman projektin myötä on helppo myös ymmärtää, mikä ammattiverhoilijan työssä maksaa – kaikki arvostus siis ammattilaisille.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Ja loppuun haluan myös antaa kiitokset myös Lauritzon’sille mukanaolosta näissä verhoiluprojekteissa ja kankaiden sponsoroinnista. Lauritzon’s on siis suomalainen vuonna 1911 perustettu perheyritys, joka maahantuo ja suunnittelee laadukkaita kankaita sekä kuoseja yhteistyössä eurooppalaisten ja pääasiassa italialaisten kangasvalmistajien kanssa. Lauritzon’silla on oma myymälä sekä showroom Helsingin Ullanlinnassa, jossa kannattaa käydä tsekkaamassa valtavaa kangasvalikoimaa, mikäli mielessä on jokin oma verhoilu- tai ompeluprojekti.

Ja jos vielä mietit, lähtisitkö verhoilukurssille, niin voin koko sydämestäni suositella! Tämän syksyn kurssi oli aivan huikea kokemus, joka antoi valtavasti paitsi uusia taitoja, myös uskoa omiin kykyihin ja uskallusta tehdä itse. Ja vaikka et itse rohkaistuisikaan ryhtymään toimeen, niin lämmöllä suosittelen silti kunnostamaan vanhaa uuden hankkimisen sijaan – vaikka omat kädentaidot tai aika eivät riittäisi, niin Suomessa on valtavasti taitavia ja ammattitaitoisia verhoilijoita. Vanha sohva tai nojatuoli voi saada aivan uuden persoonallisen ilmeen uudella kankaalla ja kirpputorit sekä antiikkikaupat ovat täynnä kauniita kalusteita, joista voi loihtia pelkät kankaat vaihtamalla kuin uusia.

Verhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & MakaluVerhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & MakaluVerhoilukurssi: nojatuolin uusi verhoilu | Kangas: Lauritzon's Tibetan Tiger & Makalu

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Related posts

1/12/21

Afterwork-podcast: Kauhujen treffit, vol. 2

31 afterwork podcast

Flirttiä vai ahdistelua? Mitä ainakaan ei kannata tehdä ensitreffeillä? Tällä kertaa Afterworkin äärellä käsitellään lisää kuulijoiden kamalimpia treffikokemuksia ja pohditaan treffietikettiä.

Ja hei, Afterwork-podcastilla on oma Instagram-tili, joten tule ystäväksemme myös siellä! Löydät profiilimme nimellä @afterworkpodcast.

Aiemmin julkaistut AW-jaksot löydät tämän linkin takaa. Pääset myös kuuntelemaan podcastiamme esimerkiksi SpotifyniTunesinAcastin sekä muiden podcast-sovellusten kautta. :)

Photo: Janita Autio

Related posts